KHO:2023:10

Muutoksenhakija oli vedonnut turvapaikkaperusteenaan muun ohella kristinuskoon kääntymiseensä. Hallinto-oikeus oli järjestänyt suullisen käsittelyn muutoksenhakijan uskonnollisen vakaumuksen selvittämiseksi.

Asiassa oli korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavana, oliko hallinto-oikeuden suullisessa käsittelyssä saatu selvitys muutoksenhakijan uskonvakaumuksesta tulkkauksessa ilmenneiden puutteiden takia ollut riittävän luotettava käytettäväksi ratkaisun perustana.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että suullisessa käsittelyssä oli käytännössä ilmennyt, että muutoksenhakijan kertomuksen tulkkaus oli jäänyt osin vajaaksi ja että tulkattu teksti oli ollut samoin osin vaikeasti ymmärrettävissä tai paikoin jopa mahdotonta ymmärtää. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että tallenteista ilmenevät tapahtumat ja puutteet kokonaisuutena arvioituna antoivat vakavan aiheen epäillä tulkkauksen sisältöä ja täsmällisyyttä suhteessa muutoksenhakijan esittämään ja että tämä oli vaikuttanut haitallisesti muutoksenhakijan kertomuksen ymmärtämiseen ja siten hänen kristinuskoon kääntymisensä arviointiin. Suullisessa käsittelyssä saatua selvitystä ei siten voitu pitää riittävän luotettavana. Asia palautetiin hallinto-oikeudelle uuden suullisen käsittelyn järjestämiseksi.

Suomen perustuslaki 21 §

Ulkomaalaislaki 203 § 1 momentti 1 kohta ja 3 momentti

Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 37 § 1 ja 2 momentti, 52 § 1 momentti 1 ja 3 kohta ja 57 § 1 momentti

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/32/EU kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä (uudelleenlaadittu menettelydirektiivi) 12 artikla 1 kohta b alakohta, 12 artikla 2 kohta, 46 artikla 1 kohta a alakohta ja 46 artikla 3 kohta

Ks. KHO 2021:165

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Itä-Suomen hallinto-oikeus 6.5.2021 nro 902/2021

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan, kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen ja palauttaa asian hallinto-oikeudelle uuden suullisen käsittelyn järjestämiseksi ja sen jälkeen uudelleen ratkaistavaksi. Vaatimus suullisen käsittelyn järjestämisestä korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään.

Asian tausta

(1) Muutoksenhakija on turvapaikkaperusteenaan vedonnut muun ohella siihen, että hän on kääntynyt Suomessa kristinuskoon.

(2) Maahanmuuttovirasto on päätöksellään 15.5.2020 hylännyt muutoksenhakijan kansainvälistä suojelua ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen sekä päättänyt käännyttää hänet kotimaahansa Irakiin.

(3) Itä-Suomen hallinto-oikeus on järjestettyään asiassa suullisen käsittelyn valituksenalaisella päätöksellään hylännyt muutoksenhakijan valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä.

(4) Hallinto-oikeus on pitänyt muutoksenhakijan kertomusta kääntymisestään kristinuskoon epäuskottavana. Hallinto-oikeuden arvion mukaan muutoksenhakijan kertomus kääntymisprosessistaan ja sen hänessä aiheuttamista tunteista on jäänyt turvapaikkapuhuttelussa lyhyeksi ja pintapuoliseksi, eikä hänen kertomuksensa ole tarkentunut suullisessa käsittelyssä. Muutoksenhakija on kuvaillut vähäisessä määrin islaminuskon ja kristinuskon välisiä opillisia eroja, mutta hänen kertomastaan ei kokonaisuudessaan ole ilmennyt sellaisia tuntemuksia tai omakohtaista pohdintaa, jota uuden uskonnollisen vakaumuksen omaksuminen väistämättä aiheuttaa. Hallinto-oikeus on arvioinut, että muutoksenhakija on osannut kertoa jonkin verran kristinuskon keskeisistä opeista. Hänen kertomuksestaan ei kuitenkaan ole välittynyt sellaista tiedollista tasoa, jota useamman vuoden ajan kristinuskoon perehtyneeltä henkilöltä voisi odottaa. Kristinuskoon kääntymisen vaikutusten osalta muutoksenhakija on lähinnä korostanut auttavaisuuttaan. Vaikka saadun selvityksen perusteella muutoksenhakijan voidaan todeta osallistuneen seurakunnan toimintaan syksystä 2018 alkaen, hänen kertomuksestaan ei ole kuitenkaan ilmennyt erityisen syvällistä kristinuskon oppien omaksumista tai sen oppien mukaisesti elämistä. Asiassa saatua selvitystä kokonaisuutena arvioiden hallinto-oikeus ei ole voinut vakuuttua siitä, että muutoksenhakija olisi omaksunut kristillisen vakaumuksen omantunnon kysymyksenä ja elämäntapana.

(5) Hallinto-oikeus on perustelujensa lopuksi todennut, ettei asiaa ole syytä arvioida toisin mahdollisten tulkkausepätäsmällisyyksien vuoksi asian tultua kuitenkin suullisessa käsittelyssä selvitetyksi.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Hilla Viljamaa, Mika Tiippana (eri mieltä) ja Hertta Karppola, joka on myös esitellyt asian.

Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(6) Muutoksenhakija on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja että muutoksenhakijalle annetaan turvapaikka tai myönnetään oleskelulupa sekä käännyttämisestä luovutaan. Muutoksenhakija on lisäksi vaatinut, että käännyttämispäätöksen täytäntöönpano kielletään ja asiassa järjestetään suullinen käsittely.

(7) Muutoksenhakijan mukaan hallinto-oikeuden näkemys siitä, että muutoksenhakija ei olisi omaksunut kristillistä vakaumustaan omantunnon kysymyksenä ja elämäntapana, on perusteeton. Kerronta suullisessa käsittelyssä on ollut täysin johdonmukaista ja kattavaa yksityiskohdiltaan. Uskottavuuden arviointia on kylläkin vaikeuttanut tulkkauksen heikko taso. Tulkki ei ole kyennyt kristinuskon käsitteiden asianmukaiseen tulkkaukseen. Tulkin suomen kielen taidon taso on näkynyt myös leväperäisesti tulkatuissa lauseissa. Tulkkaus ei ole tehnyt muutoksenhakijan kerronnalle oikeutta vaan heikentänyt hänen oikeusturvaansa, ottaen huomioon senkin, että tulkki on jättänyt paljon muutoksenhakijan kertomasta tulkkaamatta, tehnyt tulkkausvirheitä ja toisaalta tarkastellut sanoja Googlen avulla laitteeltaan. Valituslupahakemuksessa on yksilöity kohtia ja käsitteitä, joiden tulkkaus ei muutoksenhakijan käsityksen mukaan ole ollut asianmukaista.

(8) Maahanmuuttovirasto on antanut lausunnon. Virasto on tulkkausta koskevien valitusperusteiden osalta kiinnittänyt huomiota siihen, että valituksessa on yhtäältä yksilöity yksittäisiä kohtia ja kristillisiä käsitteitä, joita tulkki ei olisi kyennyt tulkkaamaan asianmukaisesti, mutta toisaalta tuotu esiin, että muutoksenhakija on kertonut suullisessa käsittelyssä asioista johdonmukaisesti ja yksityiskohdiltaan kattavasti. Hallinto-oikeus on päätöksessään lyhyesti arvioinut mahdollisten tulkkausepäselvyyksien merkityksen asiassa. Maahanmuuttovirasto toteaa, ettei sen käytössä ole sellaista selvitystä, jonka perusteella asiaa olisi syytä arvioida hallinto-oikeuden päätöksestä poiketen tulkkauksen osalta.

(9) Muutoksenhakija on antanut vastaselityksen ja toimittanut lisäselvitystä. Vastaselityksessään muutoksenhakija on esittänyt muun ohella, että Maahanmuuttoviraston lausunnossaan viittaama hallinto-oikeuden arviointi tulkkauksesta on ollut varsin niukka ja jäänyt ainoastaan maininnan tasolle. Kun otetaan huomioon asiassa aiemmin esitetty, asiassa on jäänyt varteenotettava epäily siitä, että tulkkaus on vaikuttanut muutoksenhakijan kertomukseen ja siten hallinto-oikeuden kuultavan kertomuksen perusteella tekemään uskottavuusarviointiin muutoksenhakijan kristillisen vakaumuksen aitoudesta.

(10) Korkein hallinto-oikeus on 17.3.2022 antamallaan välipäätöksellään taltionumero H872/2022 kieltänyt maasta poistamisen täytäntöönpanon, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut valituslupahakemuksen tai asiassa toisin määrätään.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu

(11) Asiassa on hallinto-oikeudessa ollut kysymys erityisesti turvapaikanhakijan kristinuskoon kääntymisen aitouden ja uskottavuuden selvittämisestä ja arvioinnista. Asiassa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavana, onko hallinto-oikeuden suullisessa käsittelyssä saatu selvitys muutoksenhakijan uskonvakaumuksesta tulkkauksessa ilmenneiden puutteiden takia ollut riittävän luotettava käytettäväksi ratkaisun perustana.

Sovellettavat oikeusohjeet

(12) Suomen perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Pykälän 2 momentin mukaan käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla.

(13) Euroopan parlamentin ja neuvoston kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä annetun direktiivin (2013/32/EU, niin kutsuttu uudelleenlaadittu menettelydirektiivi) 12 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava kaikkien III luvussa säädettyjen menettelyjen osalta, että kaikilla hakijoilla on seuraavat takeet: hakijoiden käyttöön on annettava tulkki, jotta he voivat esittää asiansa toimivaltaisille viranomaisille, aina kun tätä on pidettävä välttämättömänä. Jäsenvaltioiden on pidettävä tulkin käyttöön antamista välttämättömänä ainakin silloin, kun hakija aiotaan kutsua 14–17 ja 34 artiklassa tarkoitettuun puhutteluun ja kun asianmukaista keskusteluyhteyttä ei voida varmistaa ilman sitä. Tässä tapauksessa ja muissa tapauksissa, joissa toimivaltaiset viranomaiset kutsuvat hakijan paikalle, kustannukset maksetaan julkisista varoista. Artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikilla hakijoilla on V luvussa säädetyissä menettelyissä 1 kohdan b–e alakohdassa tarkoitettuja takeita vastaavat takeet.

(14) Edellä mainitun direktiivin V luvun (Muutoksenhakumenettelyt) 46 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että hakijoilla on oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin tuomioistuimessa muutoksen hakemiseksi: päätökseen, joka koskee heidän tekemäänsä kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta. Artiklan 3 kohdan mukaan edellä olevan 1 kohdan noudattamiseksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että tehokkaat oikeussuojakeinot sisältävät sekä tosiseikkojen että oikeudellisten seikkojen ex nunc -tutkimisen kaikilta osin, mukaan lukien tarvittaessa kansainvälisen suojelun tarpeen tutkiminen direktiivin 2011/95/EU mukaisesti, ainakin muutoksenhakumenettelyissä ensimmäisessä oikeusasteessa.

(15) Ulkomaalaislain 203 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan viranomaisen on huolehdittava tulkitsemisesta tai kääntämisestä, jos ulkomaalainen ei osaa kielilain (423/2003) mukaan viranomaisessa käytettävää suomen tai ruotsin kieltä taikka hän ei vammaisuutensa tai sairautensa vuoksi voi tulla ymmärretyksi turvapaikkamenettelyssä käsiteltävässä asiassa. Pykälän 3 momentin mukaan hallintotuomioistuimen velvollisuudesta huolehtia tulkitsemisesta tai kääntämisestä säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa.

(16) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 52 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan hallintotuomioistuin huolehtii tulkitsemisesta ja kääntämisestä, jos henkilö ei osaa tuomioistuimessa kielilain (423/2003) mukaan käytettävää kieltä taikka ei sairauden tai vammaisuuden vuoksi voi tulla ymmärretyksi ja asian aikaisemmassa käsittelyvaiheessa sitä käsitelleen viranomaisen on tullut huolehtia tulkitsemisesta tai kääntämisestä hallintolain 26 §:n 1 momentin tai muun säännöksen nojalla. Momentin 3 kohdan mukaan vastaava koskee myös, kun henkilöä kuullaan suullisesti.

(17) Saman lain 37 §:n 1 momentin mukaan hallintotuomioistuimen on huolehdittava siitä, että asia tulee selvitetyksi. Hallintotuomioistuimen on tarvittaessa osoitettava asianosaiselle tai päätöksen tehneelle viranomaiselle, mitä lisäselvitystä asiassa tulee esittää. Pykälän 2 momentin mukaan hallintotuomioistuimen on hankittava oma-aloitteisesti selvitystä siinä laajuudessa kuin käsittelyn tasapuolisuus, oikeudenmukaisuus ja asian laatu sitä vaativat.

(18) Saman lain 57 §:n 1 momentin mukaan hallintotuomioistuimen on järjestettävä suullinen käsittely, jos tuomioistuin pitää sitä tarpeellisena tai yksityinen asianosainen sitä vaatii. Suullisessa käsittelyssä voidaan kuulla asianosaista, päätöksen tehnyttä viranomaista, todistajia ja asiantuntijoita sekä ottaa vastaan muuta selvitystä.

Asiassa saatu selvitys

(19) Hallinto-oikeus on 30.3.2021 järjestänyt asiassa suullisen käsittelyn muutoksenhakijan uskonnollisen vakaumuksen ja hänen sen vuoksi kotimaassaan kokemansa vainon uhan selvittämiseksi. Muutoksenhakijaa on suullisessa käsittelyssä avustanut lainoppinut avustaja. Oikeudenkäynnin kieli on ollut suomi, ja suullisessa käsittelyssä on ollut arabiankielinen tulkkaus. Muutoksenhakijalle on tulkattu hänelle suomeksi esitetyt kysymykset arabian kielelle, ja hänen vastauksensa on tulkattu edelleen suomeksi.

(20) Korkeimmalla hallinto-oikeudella on ollut käytettävissään tallenteet hallinto-oikeuden järjestämästä suullisesta käsittelystä. Tallenteilta ilmenee tilanteita, joissa tulkilla on ollut vaikeuksia kääntää suomeksi kristinuskoon liittyviä käsitteitä, kuten lähimmäisenrakkaus, vapahtaja ja virsi. Tulkki itse on tuonut esiin suullisessa käsittelyssä, että hänellä on vaikeuksia tällaisten käsitteiden kanssa. Käsitteitä on osin tulkattu muutoksenhakijan avustajan ja hallinto-oikeuden kokoonpanon avustuksella. Tallenteilta ilmenee lisäksi tilanteita, joissa avustajan tunnistettua yksittäisiä sanoja muutoksenhakijan vastauksesta on käynyt ilmi, että osia muutoksenhakijan kertomuksesta on jäänyt tulkkaamatta suomeksi. Tulkin suomen kielen taitoa voidaan suullisen käsittelyn tallenteiden perusteella luonnehtia heikoksi, ja tallenteilta ilmenee useita tilanteita, joissa tulkin suomeksi tulkkaama on erittäin vaikeasti ymmärrettävissä. Tallenteilta käy lisäksi ilmi, että tulkki ja muutoksenhakija ovat käyneet keskenään useissa kohdin keskusteluja, joiden lopputuleman tulkki on sitten kääntänyt varsin lyhyesti. Tulkin ja muutoksenhakijan keskenään käymät keskustelut ovat myös vieneet suullisesta käsittelystä ajallisesti melko suuren osan, mikä puolestaan on johtanut siihen, että istunnon puheenjohtaja on eräissä kohdin keskeyttänyt joidenkin asioiden kerronnan ja kehottanut siirtymään asiassa eteenpäin. Tallenteilta käy lisäksi ilmi, että muutoksenhakijan avustaja on suullisessa käsittelyssä joutunut puuttumaan tulkkaukseen ja että avustaja on viitannut tulkkausongelmiin myös loppupuheenvuorossaan.

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

(21) Hallinto-oikeuden velvollisuutena on oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 37 §:n 1 momentin mukaan huolehtia siitä, että asia tulee selvitetyksi. Tähän selvittämisvelvollisuuteen kuuluu keskeisesti siitä huolehtiminen, että asiassa saatu selvitys on riittävän luotettavaa käytettäväksi ratkaisun perustana.

(22) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 57 §:n 1 momentissa tarkoitettu suullinen käsittely on selvittämiskeino, jonka järjestäminen on tietyissä tilanteissa tarpeen asian selvittämiseksi. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan suullinen käsittely järjestetään, kun on kysymys turvapaikanhakijan uskonvakaumuksen arvioimisesta, sillä harkinta perustuu keskeisesti muutoksenhakijan oman kertomuksen uskottavuuden arviointiin. Suullisen käsittelyn tarkoitus on lisäksi oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin varmistaminen ja sen peruslähtökohtana on pidettävä, että muutoksenhakijalla on mahdollisuus tulla asian käsittelyn eri vaiheissa oikein ymmärretyksi.

(23) Kun kysymys on henkilön omakohtaiseen kertomukseen perustuvasta uskonnollisen vakaumuksen uskottavuuden arvioinnista, henkilön oman ilmaisun riittävä tarkkuus ja yksilöllisten vivahteiden välittyminen on erittäin tärkeää. Tuomioistuimen on tällöin varmistuttava siitä, että tulkkaus on tasoltaan sillä tavoin ammattitaitoista, että kuultavan henkilön käyttämät ilmaukset ovat ymmärrettävissä oikein. Lisäksi on kiinnitettävä huomiota siihen, ilmeneekö tulkkauksen aikana jotain muuta sellaista, jonka johdosta saattaa olla syytä varmistua tulkkauksen asianmukaisuudesta.

(24) Asiassa on kysymys muutoksenhakijan uskonvakaumuksen arvioimisesta, ja keskeisenä selvityksenä on hallinto-oikeuden suullisessa käsittelyssä saatu selvitys. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että yksittäisiin käsitteisiin liittyvillä tulkkausongelmilla ei yleensä sellaisinaan voida katsoa olevan ratkaisevaa merkitystä uskonvakaumuksen arvioinnissa. Tässä tapauksessa havaitut epäselvät käsitteet on myös eri tavoin pääosin selvitetty suullisen käsittelyn aikana. Tulkkaustilanteessa voidaan myös turvautua teknisiin apuvälineisiin esimerkiksi käsitteiden sisällön ja tarkkuuden selventämiseksi.

(25) Nyt käsillä olevan asian suullisessa käsittelyssä on kuitenkin käytännössä ilmennyt, että muutoksenhakijan kertomuksen tulkkaus on jäänyt osin vajaaksi ja että tulkattu teksti on ollut samoin osin vaikeasti ymmärrettävissä tai paikoin jopa mahdotonta ymmärtää. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että tallenteista ilmenevät tapahtumat ja puutteet kokonaisuutena arvioituna antavat vakavan aiheen epäillä tulkkauksen sisältöä ja täsmällisyyttä suhteessa muutoksenhakijan esittämään ja että tämä on vaikuttanut haitallisesti muutoksenhakijan kertomuksen ymmärtämiseen ja siten hänen kristinuskoon kääntymisensä arviointiin. Suullisessa käsittelyssä saatua selvitystä ei siten voida pitää riittävän luotettavana, eikä sitä tämän johdosta ole voitu käyttää hallinto-oikeuden ratkaisun perustana.

(26) Asian selvittäminen hallinto-oikeudessa ei siten ole ollut asian ratkaisemiseksi riittävää. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja asia palautettava hallinto-oikeudelle uuden suullisen käsittelyn järjestämiseksi ja sen jälkeen uudelleen ratkaistavaksi.

(27) Päätöksen lopputulokseen nähden suullisen käsittelyn järjestäminen korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei ole oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 57 §:n 3 momentti huomioon ottaen tarpeen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Mika Seppälä, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari ja Robert Utter. Asian esittelijä Paul Karlsson.