KHO:2023:31

A Oy oli yrityskaupan toteuttamista, sen rahoitusjärjestelyä ja kaupan jälkeistä kohdeyhtiön hallinnointia ja kehittämistä varten perustettu apuyhtiö, jonka osakkeista noin 66,9 prosenttia omisti suomalainen pääomasijoitusrahasto E Ky. E Ky:n sijoittajina olevat äänettömät yhtiömiehet olivat toisistaan riippumattomia suomalaisia ja ulkomaisia sijoittajia. Rahasto oli luokiteltu ominaisuuksiensa perusteella itsenäiseksi verovelvolliseksi ulkomaisten yhtiömiestensä G B.V:n, H S.a.r.l:n ja I Fundin lainkäyttöalueilla. Näiden kolmen ulkomaisen yhtiömiehen yhteenlaskettu osuus rahastoon tehdyistä sijoituksista oli noin 24,6 prosenttia.

A Oy oli järjestänyt yrityskauppaan tarvitun rahoituksen muun ohella lainaamalla varoja osakkeenomistajiltaan mukaan lukien E Ky:ltä. Kun A Oy suoritti E Ky:lle korkoa, A Oy:n ja G B.V:n, H S.a.r.l:n ja I Fundin lainkäyttöalueiden välille syntyi eräiden rajat ylittävien hybridijärjestelyjen verotuksesta annetun lain (hybridilaki) 2 §:n 4 kohdassa tarkoitettu verokohtelun eroavuus. Asiassa oli arvioitavana, voitiinko A Oy:n verotuksessa korkojen vähennyskelpoisuuteen soveltaa hybridilakia.

Hybridilain säännökset koskevat menoja, joiden verokohtelu ei ole rajat ylittävässä tilanteessa yhdenmukainen sen vuoksi, että kyse on hybridijärjestelystä, jossa suorituksen perusteena olevaa rahoitusvälinettä tai siihen perustuvaa suoritusta, suorituksen maksajaa tai suorituksensaajaa kohdellaan eri lainkäyttöalueiden verotuksessa toisistaan poikkeavalla tavalla. Koska hybridilaissa tarkoitettu verokohtelun eroavuus voi syntyä vain verovelvollisena olevan koron suorittavan yhtiön ja hybridiyksikön toisille lainkäyttöalueille sijoittautuneiden yhtiömiesten välillä, myös hybridilain 1 §:n 3 momentissa tarkoitetulla lain soveltamisedellytyksenä olevalla etuyhteydellä tarkoitetaan koron suorittavan yhtiön ja suorituksen saavan rahaston yhtiömiesten välistä etuyhteyttä. Tämän vuoksi asiassa ei ollut sovellettava hybridilain säännöksiä, vaikka A Oy:n ja E Ky:n välillä vallitsi etuyhteys.

G B.V., H S.a.r.l. ja I Fund eivät erikseen tarkasteltuina olleet hybridilain 1 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla välillisesti rahaston kautta etuyhteydessä A Oy:öön. Kun lisäksi otettiin huomioon, ettei rahaston yhtiömiesten voitu pelkän rahastoa koskevan rahastosopimuksen perusteella katsoa toimivan yhdessä rahaston A Oy:ssä olevien äänioikeuksien tai pääomaomistuksen suhteen, sanottujen ulkomaisten yhtiömiesten ei voitu tälläkään perusteella katsoa olevan välillisesti rahaston kautta etuyhteydessä A Oy:öön.

Hybridilain säännökset eivät tulleet sovellettaviksi A Oy:n verotuksessa.

Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu verovuosille 2020 ja 2021.

Hybridilaki 1 § 1 momentti, 2 momentti 2 kohta (1567/2019), 3 ja 4 momentti, 2 § (1567/2019) ja 4 § 1 momentti

Laki elinkeinotulon verottamisesta 7 § 1 ja 3 momentti, 18 § 1 momentti 2 kohta

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Keskusverolautakunta 27.8.2021 nro 24/2021

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

Valitus hylätään. Keskusverolautakunnan päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian tausta

Ennakkoratkaisuhakemus keskusverolautakunnalle

(1) A Oy on ennakkoratkaisuhakemuksessaan esittänyt muun ohella seuraavaa:

(2) Yhtiö on osa C-konsernia. Konserni siirtyi osittain D Oy:n hallinnoiman rahaston omistukseen vuonna 2016, kun yrityskauppaa varten perustetun A Oy:n perustama B Oy hankki konsernin emoyhtiön C Oy:n koko osakekannan.

(3) A Oy ja sen perustama tytäryhtiö ovat käytännössä yrityskaupan toteuttamista, sen rahoitusjärjestelyä ja kaupan jälkeistä kohdeyhtiön hallinnointia ja kehittämistä varten perustettuja apuyhtiöitä ja osa pääomasijoitusrahastorakennetta. Suomalainen pääomasijoitusrahasto E Ky (jäljempänä rahasto) omistaa noin 66,9 prosenttia yhtiön osakkeista. Yhtiön muut osakkeenomistajat ovat C-konsernin yhtiöissä työ- tai toimisuhteessa olevia henkilöitä.

(4) Rahaston sijoittajina olevat äänettömät yhtiömiehet ovat toisistaan riippumattomia suomalaisia ja ulkomaisia sijoittajia. Pääosa heistä on institutionaalisia sijoittajia. Sijoittajien osuudet rahaston sijoitussitoumuksista ja pääomasta vaihtelevat 1,3 ja 20 prosentin välillä siten, että kotimaisten sijoittajien yhteenlaskettu osuus on noin 58,4 prosenttia ja ulkomaisten sijoittajien osuus noin 40 prosenttia. D-konserniin kuuluvan vastuunalaisen yhtiömiehen F Oy:n osuus rahaston sijoitussitoumuksista ja pääomasta on 1,6 prosenttia.

(5) Rahastoa koskevan rahastosopimuksen (Limited Partnership Agreement) mukaan vastuunalainen yhtiömies vastaa rahaston päivittäisestä liiketoiminnasta ja sijoitusten hallinnoinnista äänettömien yhtiömiesten kanssa rahastosopimuksessa sovittujen ja äänettömien yhtiömiesten hyväksymien periaatteiden mukaisesti. Rahastosopimuksen mukaan vastuunalaisella yhtiömiehellä on yksinomainen oikeus edustaa rahastoa ja valtuus hoitaa rahaston päivittäisiä asioita sekä hallinnoida ja määrätä rahaston sijoituksista ilman äänettömien yhtiömiesten myötävaikutusta, ellei rahastosopimuksessa toisin määrätä. Vastuunalaisen yhtiömiehen velvollisuutena on huolellisesti toimien edistää rahaston etua.

(6) Rahastosopimuksen mukaan äänettömät yhtiömiehet voivat milloin tahansa äänettömien yhtiömiesten yhteenlasketuista sijoitussitoumuksista lasketulla yli 75 prosentin määräenemmistöllä päättää vapauttaa vastuunalaisen yhtiömiehen asemastaan ja valita uuden vastuunalaisen yhtiömiehen. Lisäksi äänettömät yhtiömiehet nimeävät henkilöt sijoitusneuvostoon, joka valvoo vastuunalaisen yhtiömiehen kanssa muun muassa sijoitustavoitteiden toteutumista. Sijoitusneuvosto voi määräenemmistösuostumuksella päättää poikkeuksista tietyissä rajatuissa, sijoitusten koostumusta ja hajauttamista koskevissa asioissa. Rahastosopimuksen muuttamiseen tarvitaan lähtökohtaisesti suostumus äänettömien yhtiömiesten yhteenlaskettujen sijoitussitoumusten perusteella lasketulta yli 90 prosentin määräenemmistöltä.

(7) Kunkin äänettömän yhtiömiehen yhtiöosuus määräytyy hänen rahastolle maksamansa yhtiöpanoksen mukaisessa suhteessa. Yhtiömiesten oikeudesta rahaston varojenjakoon ja yhtiöosuuksien käyttämisestä on sovittu rahastosopimuksessa. Rahaston tuotot ja riskit kohdistetaan äänettömille yhtiömiehille sijoitussitoumusten suhteissa.

(8) Rahastosopimus tai muukaan järjestely ei johda siihen, että äänettömien yhtiömiesten edellytettäisiin käyttävän päätösvaltaa yksimielisesti tai muutoin yhdessä, taikka että joku rahaston äänettömistä yhtiömiehistä voisi estää tai edellyttää tietynlaista päätöksentekoa muilta äänettömiltä yhtiömiehiltä. Rahaston yhtiömiehet toimivat myös tässä suhteessa toisiinsa nähden itsenäisesti.

(9) Rahaston ulkomaiset äänettömät yhtiömiehet ovat Suomessa rajoitetusti verovelvollisia, ja niille kohdistettuun osuuteen rahaston tulosta on sovellettu tuloverolain 9 §:n 5 momenttia.

(10) Rahasto on luokiteltu ominaisuuksiensa perusteella itsenäiseksi verovelvolliseksi sijoittajiensa G B.V:n (Alankomaat, osuus rahaston pääomasta noin 13,3 prosenttia), H S.a.r.l:n (Luxemburg, noin 1,3 prosenttia) ja I Fundin (Iso-Britannia, noin 10 prosenttia) lainkäyttöalueilla. Kaksi ensin mainittua sijoittajaa sisällyttävät saamansa osuudet rahaston voittoihin veropohjaan vasta rahaston jakaessa varoja äänettömille yhtiömiehille. I Fund on lainkäyttöalueellaan verovapaa yksikkö, jolle tulo olisi verovapaata myös suoraan saatuna.

(11) Yhtiö on järjestänyt yrityskauppaan tarvitun rahoituksen muun ohella lainaamalla varoja osakkeenomistajiltaan. Yhtiön ja rahaston välisen lainasopimuksen perusteella maksettavaa korkoa kohdellaan rahaston kaikkien äänettömien yhtiömiesten lainkäyttöalueilla verotuksessa korkona. Yhtiön rahastolle suorittama korko on kiinteä eli riippumaton siitä, syntyykö yksittäisten sijoittajien osalta mahdollisia verokohtelun eroavuuksia.

(12) Lainasopimukseen tai rahastoon ei ole hinnoiteltu verokohtelun eroavuutta, eikä näitä ole suunniteltu tuottamaan verokohtelun eroavuudesta johtuvaa lopputulosta tai markkinoida veroedun sisältävänä tuotteena.

Ennakkoratkaisuhakemuksessa esitetyt kysymykset

(13) A Oy on pyytänyt keskusverolautakunnalta ennakkoratkaisua seuraaviin kysymyksiin:

1. Sovelletaanko A Oy:n verotuksessa eräiden rajat ylittävien hybridijärjestelyjen verotuksesta annetun lain säännöksiä korkomenojen vähennyskelpoisuuteen hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa?

2. Jos A Oy:n verotuksessa sovelletaan eräiden rajat ylittävien hybridijärjestelyjen verotuksesta annetun lain säännöksiä korkomenojen vähennyskelpoisuuteen, miltä osin korkomenot ovat vähennyskelvottomia mainitun lain perusteella?

Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu 27.8.2021 verovuosille 2020 ja 2021

(14) Keskusverolautakunta on lausunut ennakkoratkaisuna seuraavaa:

1. A Oy:n verotuksessa korkomenojen vähennyskelpoisuuteen ei sovelleta hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa eräiden rajat ylittävien hybridijärjestelyjen verotuksesta annettua lakia.

2. Kysymykseen 1 annetun ennakkoratkaisun johdosta ennakkoratkaisun antaminen kysymykseen 2 raukeaa.

(15) Keskusverolautakunta on ennakkoratkaisun perusteluissa lausunut muun ohella, että rahaston rajoitetusti verovelvolliset äänettömät yhtiömiehet eivät ole eräiden rajat ylittävien hybridijärjestelyjen verotuksesta annetun lain 1 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla etuyhteydessä hakijaan. Yhtiön osakkeiden hallinnoinnilla rahaston kautta ei katsota olevan yhteyttä siihen, että joidenkin rajoitetusti verovelvollisten äänettömien yhtiömiesten lainkäyttöalueella rahastoa pidetään hybridiyksikkönä. Rahaston yhtiömiesten ei näin ollen voida katsoa toimivan yhdessä verokohtelun eroavuuden syntymiseksi. Yhtiömiehet eivät siten toimi yhdessä hakijan äänioikeuksien tai pääomaomistuksen suhteen saman pykälän 4 momentissa tarkoitetulla tavalla. Kun kyseessä ei ole myöskään saman pykälän 5 momentissa tarkoitettu strukturoitu järjestely, korkomenojen vähennyskelpoisuuteen ei hakijan verotuksessa sovelleta sanotun lain säännöksiä.

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(16) Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on valituksessaan vaatinut, että keskusverolautakunnan päätös kumotaan kysymykseen 1 annetun ennakkoratkaisun osalta ja asia palautetaan keskusverolautakunnalle kysymyksen 2 osalta. Uutena ennakkoratkaisuna on kysymyksen 1 osalta lausuttava, että A Oy:n verotuksessa korkojen vähennyskelpoisuuteen sovelletaan hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa eräiden rajat ylittävien hybridijärjestelyjen verotuksesta annettua lakia.

(17) A Oy on vaatinut valituksen hylkäämistä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu

(18) Asiassa on ratkaistavana, voiko A Oy vähentää verotuksessaan rahastolle suorittamansa korot vai ovatko korot ainakin osin vähennyskelvottomia eräiden rajat ylittävien hybridijärjestelyjen verotuksesta annetun lain (hybridilaki) säännösten perusteella.

(19) Asiassa on riidatonta, että rahastoa voidaan sinänsä pitää hybridilain 2 §:n 2 kohdassa tarkoitettuna hybridiyksikkönä ja että esillä olevissa toimissa yhtiölle sinänsä kertyy korkojen suorittamiseen perustuva vähennys ilman vastaavan tulon sisältymistä joidenkin rahaston äänettöminä yhtiömiehinä olevien ulkomaisten sijoittajien veropohjaan niiden asuinvaltioissa. Asiassa on myös riidatonta, että rahasto on hybridilain 1 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla etuyhteydessä yhtiöön ja että rahaston yhtiömiehistä yksikään ei kuulu yhtiön kanssa samaan liikekirjanpidolliseen konserniin eivätkä yhtiömiehet erikseen tarkasteltuina ole hybridilain 1 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla etuyhteydessä yhtiöön välillisesti rahaston kautta. Asiassa on lisäksi riidatonta, ettei kysymys ole hybridilain 1 §:n 5 momentissa tarkoitetusta strukturoidusta järjestelystä.

(20) Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön mukaan direktiivin (EU) 2016/1164 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse verokohtelun eroavuuksista kolmansien maiden kanssa 29 päivänä toukokuuta 2017 annetussa neuvoston direktiivissä (EU) 2017/952 (ATAD2-direktiivi) tai hybridilain sanamuodossa ei ole määritelty, minkä osapuolten välillä verokohtelun eroavuuden katsotaan syntyvän, kun suorituksensaajana on hybridiyksikkö. Lain esitöissä (HE 68/2019 vp) etuyhteyttä on edellytetty vain suorituksen maksajan ja hybridiyksikön välillä, mutta niissä ei ole mainittu, että hybridiyksikön osuudenomistajien tulisi olla etuyhteydessä suorituksen maksajaan. Verokohtelun eroavuus syntyy nyt käsillä olevassa tilanteessa verovelvollisen eli hakijan ja hakijaan etuyhteydessä olevan rahaston välillä. Siten hybridilain 4 §:n 1 momentti rajoittaa hakijan korkomenojen vähennysoikeutta hakemusasiakirjoissa esitetyssä tilanteessa.

(21) Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön mukaan, jos korkein hallinto-oikeus katsoo oikeudenvalvontayksikön esittämästä poiketen, että etuyhteyttä tulee käsillä olevassa tilanteessa arvioida hakijan ja rahaston äänettömien yhtiömiesten välillä, etuyhteyttä koskeva edellytys täyttyy hybridilain 1 §:n 4 momentin perusteella. Hallituksen esityksessä, direktiivissä tai OECD:n loppuraportissa ei ole mainittu, että etuyhteyden syntymistä arvioitaessa merkitystä olisi sillä keskusverolautakunnan esittämällä seikalla, ovatko yhtiömiehet toimineet yhdessä verokohtelun eroavuuden syntymiseksi. Yhdessä toimimista arvioidaan siten vain siitä näkökulmasta, onko rahaston yhtiömiehillä yhteisymmärrys rahaston hakijassa olevan omistuksen suhteen. Käsillä olevassa tilanteessa rahaston yhtiömiehet toimivat rahaston yhtiösopimuksen perusteella hybridilain 1 §:n 4 momentin mukaisesti yhdessä rahaston hakijassa olevien äänioikeuksien ja pääomaomistuksen suhteen.

(22) A Oy:n mukaan verokohtelun eroavuuden tulee syntyä eli perustua hybridiyksikön saaman tulon erilaiseen kohdistamiseen osuudenomistajien lainkäyttöalueilla kuin Suomen verotuksessa. Verokohtelun eroavuuden syntymistä ja vaadittavaa etuyhtyettä on arvioitava samassa relaatiossa. Hybridilaki ja ATAD2-direktiivin sääntely perustuvat OECD:n loppuraportin suosituksiin, joissa todetaan nimenomaisesti, että verokohtelun eroavuus syntyy vain, jos myös hybridiyksikön sijoittaja on etuyhteydessä verovelvolliseen. Siten hakijan, rahaston ja rahaston sijoittajien on oltava etuyhteydessä toisiinsa, jotta verokohtelun eroavuus syntyy etuyhteysosapuolten välillä.

(23) Rahaston yhtiömiehet eivät toimi yhdessä rahaston tai hakijan äänioikeuksien tai pääomaomistuksen suhteen. Asiassa on kysymys tyypillisestä pääomasijoitusrahastorakenteesta. Rahaston yhtiömiehet omistavat yhtiöosuuksia, joihin kuuluvia oikeuksia ja velvollisuuksia yhtiömiehet käyttävät itsenäisesti. Rahastosopimus ja äänettömien yhtiömiesten yhtiöosuudet, eli osallistuminen rahastoon, eivät osoita, että vastuunalainen yhtiömies olisi äänettömien yhtiömiesten yhteisessä kontrollissa, että äänettömien yhtiömiesten olisi rahastosopimuksen ja yhtiöosuuksien perusteella edellytettävä toimivan yhteisymmärryksessä taikka että heillä olisi velvollisuus yhdessä kontrolloida vastuunalaista yhtiömiestä. OECD:n loppuraportista on johdettavissa, että yhteisen määräysvallan käyttämisellä on oltava yhteys hybridijärjestelyyn. Hakijan tapauksessa kyse on hybridiyksiköstä, joka syntyy ilman yhdessä toimimista.

Sovellettavat oikeusohjeet ja niiden esitöitä

(24) Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 7 §:n 1 momentin mukaan vähennyskelpoisia ovat elinkeinotoiminnassa tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot ja menetykset.

(25) Saman pykälän 3 momentin mukaan eräiden rajat ylittävien hybridijärjestelyjen verotuksesta annetussa laissa tarkoitettuihin järjestelyihin liittyvät menot ovat kuitenkin vähennyskelpoisia mainitussa laissa säädetyllä tavalla.

(26) Saman lain 18 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan vähennyskelpoista on myös elinkeinotoiminnasta johtuneen velan korko, myös silloin, kun korko riippuu liikkeen tuloksesta.

(27) Eräiden rajat ylittävien hybridijärjestelyjen verotuksesta annetun lain (hybridilaki) 1 §:n 1 momentin mukaan mainitussa laissa säädetään rajat ylittäviin hybridijärjestelyihin liittyvien menojen vähennyskelpoisuudesta ja tulojen veronalaisuudesta. Menot ovat mainitun lain nojalla vähennyskelpoisia kuitenkin vain, jos ne olisivat vähennyskelpoisia tuloverolain (1535/1992), elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968) tai maatilatalouden tuloverolain (543/1967) nojalla.

(28) Saman pykälän 2 momentin 2 kohdan (1567/2019) mukaan lakia sovelletaan 5 §:n 1 momenttia ja 6 §:n 2 momenttia lukuun ottamatta avoimeen yhtiöön ja kommandiittiyhtiöön.

(29) Saman pykälän 3 momentin mukaan lain 3–5 §:ää, 6 §:n 1 ja 2 momenttia ja 7 §:n 1 momenttia sovelletaan, jos verokohtelun eroavuus syntyy verovelvollisen ja samaan liikekirjanpidolliseen konserniin kuuluvan yksikön välillä tai verovelvollisen ja siihen etuyhteydessä olevan henkilön välillä. Lain 8 §:ää sovelletaan, kun verokohtelun eroavuus syntyy verovelvolliseen etuyhteydessä olevien henkilöiden välillä. Toinen henkilö on etuyhteydessä verovelvolliseen seuraavasti:

1) verovelvollisella on suoraan tai välillisesti vähintään 50 prosentin osuus toisen yksikön äänioikeuksista tai pääomasta tai oikeus saada vähintään 50 prosenttia sen voitoista;

2) toisella henkilöllä tai yksiköllä on suoraan tai välillisesti vähintään 50 prosentin osuus verovelvollisen äänioikeuksista tai pääomasta tai oikeus saada sen voitoista vähintään 50 prosenttia;

3) verovelvollisella on yhteys toiseen yksikköön sen perusteella, että luonnollisella henkilöllä tai jollain yksiköllä suoraan tai välillisesti on molemmista yksiköistä vähintään 50 prosentin osuus; tai

4) verovelvollisella on yhteys toiseen yksikköön sen perusteella, että sillä on huomattava vaikutusvalta toisen johdossa tai toisella on huomattava vaikutusvalta sen johdossa.

(30) Saman pykälän 4 momentin mukaan sovellettaessa 3 momenttia katsotaan henkilöllä, joka toimii yhdessä toisen henkilön kanssa jonkin yksikön äänioikeuksien tai pääomaomistuksen suhteen, olevan toisen henkilön kaikki äänioikeudet tai koko pääomaomistus kyseisessä yksikössä.

(31) Hybridilain 2 §:n (1567/2019) mukaan mainitussa laissa tarkoitetaan:

1) yksiköllä oikeushenkilöä ja oikeudellista järjestelyä;

2) hybridiyksiköllä yksikköä tai järjestelyä, joka katsotaan itsenäiseksi verovelvolliseksi yhden lainkäyttöalueen lakien mukaisesti ja jonka tulot tai menot katsotaan yhden tai useamman muun henkilön tuloiksi tai menoiksi toisen lainkäyttöalueen lakien mukaisesti;

3) henkilöllä luonnollista henkilöä ja yksikköä;

4) verokohtelun eroavuudella 3–8 §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa ilmeneviä menon kaksinkertaisia vähennyksiä ja vähennyksiä ilman vastaavan tulon sisältymistä veropohjaan;

5) verovelvollisella lain soveltamisalaan 1 §:n 2 momentin mukaan kuuluvia tahoja.

(32) Hybridilain 4 §:n 1 momentin mukaan meno ei ole vähennyskelpoinen siltä osin kuin vastaava tulo ei sisälly veropohjaan suorituksensaajan lainkäyttöalueella tai muulla lainkäyttöalueella, jolla tulo katsotaan saaduksi. Meno on vähennyskelvoton kuitenkin vain, jos verokohtelun eroavuus johtuu siitä, että menoa vastaava tulo kohdistetaan suorituksen saaneen hybridiyksikön lainkäyttöalueella eri yksikölle kuin sellaisen henkilön lainkäyttöalueen verotuksessa, jolla on osuus hybridiyksikössä.

(33) Laiksi eräiden rajat ylittävien hybridijärjestelyjen verotuksesta ja siihen liittyviksi laeiksi annetun hallituksen esityksen (HE 68/2019 vp, Esityksen pääasiallinen sisältö) mukaan ehdotetut säännökset koskisivat menoja ja tuloja, joiden verokohtelu ei ole rajat ylittävässä tilanteessa yhdenmukainen sen vuoksi, että kyse on hybridijärjestelystä, jossa eri lainkäyttöalueiden verotuksessa kohdellaan eri tavalla suorituksen perusteena olevaa rahoitusvälinettä tai siihen perustuvaa suoritusta, suorituksen maksajaa tai suorituksensaajaa. Esityksen valmisteluun on johtanut täytäntöönpanoa edellyttävä EU-säädös (direktiivi (EU) 2017/952 direktiivin (EU) 2016/1164 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse verokohtelun eroavuuksista kolmansien maiden kanssa).

(34) Hybridilain esitöissä (HE 68/2019 vp, Yleisperustelut jakso 2.2.2, Sääntelyn kohde ja rajaukset) on edelleen todettu, että hybridijärjestelyjä koskevia säännöksiä sovelletaan tilanteissa, joihin liittyy verotuksessa vähennyskelpoinen suoritus. Soveltamisen edellytyksenä on lisäksi, että hybridijärjestelyn kohteena olevan suorituksen luonnehdinta on säännöksissä määriteltyjen tahojen, kuten suorituksensaajan ja maksajan, verotuksessa erilainen (verokohtelun eroavuus), ja että tämä johtuu tietyistä direktiivissä määritellyistä seikoista (hybridity, hybridielementti). Direktiivissä on määritelty sen soveltamisalaan kuuluvat tilanteet sekä menetelmät, joilla verokohtelun eroavuuden vaikutus poistetaan. (---) Verokohtelun eroavuuksia syntyy myös direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jätetyissä tilanteissa. Johdantokappaleiden 16, 18, 19 ja 20 mukaan hybridijärjestelyjä koskevia säännöksiä ei sovelleta tilanteessa, jossa ei ole kyse yksikön tai suorituksen erilaisesta luokittelusta tai suoritusten allokoinnista kyseisillä lainkäyttöalueilla. Verokohtelun eroavuus ei kyseisessä tilanteessa siis perustu hybridielementtiin, jolloin mahdollinen verokohtelun eroavuuteen perustuva veron välttäminen ehkäistään tarvittaessa muilla säännöksillä kuin hybridisäännöksillä.

(35) Hybridilain esitöiden (HE 68/2019 vp, Yleisperustelut jakso 3.3.1) mukaan ehdotettuja säännöksiä sovellettaisiin lain 3–8 §:ssä tarkoitettuihin hybridijärjestelyihin automaattisesti eikä säännösten soveltamisen edellytyksenä olisi veronkiertotarkoitus. Säännöksiä sovellettaisiin kuitenkin vain siltä osin kuin järjestelyssä syntyy verokohtelun eroavuuteen perustuva verovaikutus, joka perustuu järjestelyssä ilmenevään hybridielementtiin. (---) Verokohtelun eroavuuden toteaminen edellyttää oikean suorituksensaajan ja lainkäyttöalueen tunnistamista. Yleensä suorituksensaaja on se, jolla on oikeus saada suoritus ja lainkäyttöalue se, jolla suorituksensaaja on yleisesti verovelvollinen. Jos suorituksen saa välittömästi taho, joka on verotuksellisesti läpinäkyvä, olisi verokohtelun eroavuuden olemassaolo selvitettävä myös tämän tahon edunsaajien osalta. Joissakin tapauksissa välitön suorituksensaaja voi olla kotimainen taho, mutta tilanteessa voi silti syntyä verokohtelun eroavuus. Esimerkiksi silloin, kun verovelvollinen tekee suorituksen kotimaiselle kommandiittiyhtiölle, jonka osakkaat eivät ole Suomessa verovelvollisia kommandiittiyhtiön tulosta ja osakkaiden lainkäyttöalueiden verotuksessa kommandiittiyhtiötä pidetään itsenäisenä verovelvollisena eikä tuloa sen vuoksi veroteta siellä. Jos suorituksensaajia on useita, verokohtelun eroavuutta on tarkasteltava näiden kaikkien osalta erikseen.

(36) Hybridilain esitöiden (HE 68/2019 vp, Yleisperustelut jakso 3.5) mukaan säännösten soveltamisen edellytyksenä olisi se, että verokohtelun eroavuus syntyy etuyhteydessä olevien osapuolten välillä tai strukturoidun järjestelyn johdosta. Säännösten tarkoituksena on ehkäistä hybridijärjestelyn hyödyntämistä siten, että esimerkiksi etuyhteysrakenteeseen lisätään verotuksellisesti läpinäkyvä yksikkö, jonka kautta suoritus kierrätetään.

(37) Hybridilain esitöiden (HE 68/2019 vp, lain 1 §:n 4 momenttia koskevat yksityiskohtaiset perustelut) mukaan direktiivissä ei kuvata tarkemmin tilannetta, jossa henkilöiden voidaan katsoa toimivan yhdessä. OECD:n 2015 raportin luvussa 11 on kuvaus tilanteista, joissa säännös voisi tulla sovellettavaksi sekä esimerkkejä näistä tilanteista. Yhdessä toimimisella tarkoitettaisiin tilanteita, joissa useamman henkilön voidaan katsoa toimivan yhdessä tiettyjen osuuksien, pääomaomistusten tai äänivallan suhteen. Säännöksen tarkoituksena on, että hybridisäännösten soveltuminen ei estyisi pelkästään sen vuoksi, että kohdassa 1–3 tarkoitetut omistus- ja äänivaltaa koskevat edellytykset eivät täyty omistuksen tai äänivallan ollessa hajautuneena usealle henkilölle, jotka kuitenkin toimivat yhteisymmärryksessä tämän omistuksen suhteen esimerkiksi hybridijärjestelyssä. (---) Yhdessä toimiminen voisi siten perustua esimerkiksi osakassopimukseen tai muuhun vastaavaan järjestelyyn. Säännöksessä tarkoitettu yhdessä toimiminen edellyttää kuitenkin, että osakassopimuksella tai muulla järjestelyllä olisi olennaista vaikutusta suhteessa kyseessä olevaan omistukseen tai äänivaltaan.

(38) Hybridilain esitöiden (HE 68/2019 vp, lain 4 §:n 1 momenttia koskevat yksityiskohtaiset perustelut) mukaan säännöksen soveltaminen edellyttäisi lisäksi, että verokohtelun eroavuus syntyy etuyhteydessä olevien osapuolten välillä, jolloin hybridiyksikön ja suorituksen maksajan tulisi olla 1 §:n 3 momentissa tarkoitetussa etuyhteydessä toisiinsa. (---) Säännös voisi tulla sovellettavaksi, vaikka suoritus tapahtuisi kahden suomalaisen yksikön välillä, jos tästä seuraa säännöksessä tarkoitettu verokohtelun eroavuus. Säännöksessä tarkoitetun verokohtelun eroavuuden olemassaolo voidaan käytännössä todeta sen perusteella, että verokohtelun eroavuutta ei olisi käsillä olevassa tilanteessa syntynyt siltä osin kuin suoritus olisi maksettu suoraan henkilölle tai yksikölle, joka omistaa osuuden hybridiyksiköstä.

(39) Direktiivin (EU) 2016/1164 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse verokohtelun eroavuuksista kolmansien maiden kanssa 29 päivänä toukokuuta 2017 annetun neuvoston direktiivin (EU) 2017/952 (ATAD2-direktiivi) johdantokappaleen 13 mukaan eroavuuksiin, jotka liittyvät erityisesti yksiköiden hybridiluonteeseen, olisi puututtava ainoastaan, jos yhdellä etuyhteydessä olevista yrityksistä on vähintään tosiasiallinen määräysvalta muihin etuyhteydessä oleviin yrityksiin. Tämän vuoksi näissä tapauksissa olisi edellytettävä, että etuyhteydessä oleva yritys on verovelvollisen tai toisen etuyhteydessä olevan yrityksen hallinnassa sellaisen omistuksen kautta, johon liittyy vähintään 50 prosentin äänioikeus tai pääomaomistus taikka oikeus vähintään 50 prosentin osuuteen voitosta. Omistusoikeus tai yhdessä toimivien henkilöiden oikeudet olisi tätä vaatimusta varten yhdistettävä.

(40) Direktiivin 2 artiklan 9 kohdan mukaan ’vähennyksellä’ tarkoitetaan määrää, joka katsotaan vähennyskelpoiseksi verotettavasta tulosta maksajan tai sijoittajan lainkäyttöalueen lakien mukaisesti. Ilmausta ’vähennyskelpoinen’ on tulkittava vastaavasti.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

(41) Asiassa on kysymys A Oy:n suorittamien korkojen vähennyskelpoisuudesta verotuksessa ja hybridilain säännösten soveltumisesta.

(42) Edellä kohdassa 33 selostetulla tavalla hybridilain säännökset koskevat menoja, joiden verokohtelu ei ole rajat ylittävässä tilanteessa yhdenmukainen sen vuoksi, että kyse on hybridijärjestelystä, jossa suorituksen perusteena olevaa rahoitusvälinettä tai siihen perustuvaa suoritusta, suorituksen maksajaa tai suorituksensaajaa kohdellaan eri lainkäyttöalueiden verotuksissa toisistaan poikkeavalla tavalla.

(43) Koska hybridilakia sovelletaan sen 1 §:n 2 momentin 2 kohdassa mainituin rajoituksin myös kommandiittiyhtiöön ja koska osa rahaston yhtiömiehistä on sijoittautunut toisille lainkäyttöalueille, hybridilaki voi sinänsä olla sovellettavissa kommandiittiyhtiömuotoiselle rahastolle maksettaviin suorituksiin.

(44) Hybridilaissa ei ole erikseen säädetty, soveltuuko laki menojen vähennyskelpoisuuden lisäksi korkojen vähennyskelpoisuuteen. Edellä kohdassa 40 selostetun ATAD2-direktiivin vähennystä koskevan määritelmän perusteella korot kuitenkin ovat direktiivissä tarkoitettuja menoja. Siten myös korkojen vähennyskelpoisuus voidaan evätä hybridilain säännösten nojalla.

(45) Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen johdosta asiassa on ensiksi arvioitava, voidaanko yhtiön suorittamien korkojen verokohtelun eroavuuden katsoa syntyvän yhtiön ja siihen etuyhteydessä olevan rahaston välillä.

(46) Yhtiö ja rahasto ovat kumpikin kotimaisia oikeushenkilöitä. Tältä osin asiassa ei vielä ole kysymys rajat ylittävästä suorituksesta.

(47) Hybridilain edellä selostettu tarkoitus huomioon ottaen lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettu verokohtelun eroavuus voi syntyä vain verovelvollisena olevan koron suorittavan yhtiön ja hybridiyksikön toisille lainkäyttöalueille sijoittautuneiden yhtiömiesten välillä.

(48) Tämän vuoksi esillä olevassa asiassa hybridilain 1 §:n 3 momentissa tarkoitetulla lain soveltamisedellytyksenä olevalla etuyhteydellä tarkoitetaan koron suorittavan yhtiön ja suorituksen saavan rahaston yhtiömiesten välistä etuyhteyttä.

(49) Näin ollen keskusverolautakunnan päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita sillä Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön esittämällä ensisijaisella perusteella, että yhtiö ja rahasto ovat hybridilain 1 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla etuyhteydessä toisiinsa.

(50) Asiassa on Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen toissijainen peruste huomioon ottaen vielä arvioitava, ovatko rahaston ulkomaiset yhtiömiehet tai jotkin niistä etuyhteydessä yhtiöön.

(51) Rahastolla on kolme ulkomaista yhtiömiestä, joiden osalta ennakkoratkaisuhakemuksen mukaan sinänsä syntyy verokohtelun eroavuutta. Kun yhtiömiehiä tarkastellaan erikseen, yksikään niistä ei ole hybridilain 1 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla välillisesti rahaston kautta etuyhteydessä yhtiöön.

(52) Asiassa on vielä arvioitava, onko yhden tai useamman rahaston kohdassa 51 tarkoitetusta kolmesta ulkomaisesta yhtiömiehestä katsottava toimivan hybridilain 1 §:n 4 momentissa tarkoitetulla tavalla yhdessä joidenkin rahaston muiden yhtiömiesten kanssa rahaston yhtiössä olevien äänioikeuksien ja pääomaomistuksen suhteen siten, että yksi tai useampi sanotuista ulkomaisista yhtiömiehistä on harjoitetun yhteistoiminnan perusteella välillisesti rahaston kautta etuyhteydessä yhtiöön.

(53) Hybridilain edellä kohdassa 37 selostettujen esitöiden mukaan järjestelyllä on oltava olennaista vaikutusta suhteessa kyseessä olevaan omistukseen tai äänivaltaan, jotta kysymys on mainitussa säännöksessä tarkoitetusta yhdessä toimimisesta.

(54) Rahaston yhtiömiesten oikeuksista ja velvollisuuksista on sovittu osapuolia sitovasti rahastoa koskevassa rahastosopimuksessa. Sopimuksen nojalla vastuunalaisella yhtiömiehellä on yksinomainen oikeus edustaa rahastoa ja valtuus hoitaa rahaston päivittäisiä asioita sekä hallinnoida ja määrätä rahaston sijoituksista ilman äänettömien yhtiömiesten myötävaikutusta, ellei yhtiösopimuksessa toisin määrätä. Rahastosopimus tai muukaan järjestely ei johda siihen, että äänettömien yhtiömiesten edellytettäisiin käyttävän päätösvaltaa yksimielisesti tai muutoin yhdessä, taikka että joku rahaston äänettömistä yhtiömiehistä voisi estää tai edellyttää tietynlaista päätöksentekoa muilta äänettömiltä yhtiömiehiltä. Kun lisäksi otetaan huomioon, että äänettömät yhtiömiehet ovat toisistaan riippumattomia ja pääosin institutionaalisia sijoittajia, rahaston yhtiömiesten ei ole katsottava toimivan hybridilain 1 §:n 4 momentissa tarkoitetulla tavalla yhdessä rahaston yhtiössä olevien äänioikeuksien tai pääomaomistuksen suhteen.

(55) Näin ollen esillä olevat rahaston ulkomaiset yhtiömiehet eivät ole hybridilain 1 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitetulla tavalla etuyhteydessä yhtiöön eikä esillä oleva verokohtelun eroavuus synny säännöksessä edellytetyllä tavalla etuyhteydessä olevien henkilöiden välillä. Tämän vuoksi keskusverolautakunnan päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita myöskään Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön esittämällä toissijaisella perusteella.

(56) Edellä esitetyn perusteella Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitus on hylättävä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Hannele Ranta-Lassila, Vesa-Pekka Nuotio, Joni Heliskoski, Tero Leskinen ja Toni Kaarresalo. Asian esittelijä Jarkko Kyllönen.