KHO:2023:79
Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli ratkaistavana, oliko poliisilaitoksen tullut tunnustaa Itävallasta Suomeen siirretyistä aseista Itävallassa annettu deaktivointitodistus osoitukseksi ampuma-aseiden tekemisestä pysyvästi ampumakelvottomiksi.
Korkeimman hallinto-oikeuden asiassa tekemän ennakkoratkaisupyynnön johdosta annetun unionin tuomioistuimen tuomion perusteella korkein hallinto-oikeus katsoi, että ainoastaan deaktivointia koskevassa täytäntöönpanoasetuksessa 2015/2403 tarkoitettuun komission luetteloon merkityn tarkastusyksikön antamaa deaktivointitodistusta voitiin pitää asetuksessa tarkoitettuna todistuksena, joka toisen jäsenvaltion viranomaisen tuli tunnustaa. Kun asiassa esitetyt deaktivointitodistukset eivät täyttäneet sanottua vaatimusta, poliisilaitoksen ei ollut tullut tunnustaa ja hyväksyä esitettyjä todistuksia osoituksena ampuma-aseiden deaktivoinnista.
Aseiden hankinnan ja hallussapidon valvonnasta annettu neuvoston direktiivi 91/477/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2008/51/EY, 4 artikla 1 kohta ja liite I
Deaktivointistandardeja ja -tekniikoita koskevien yhteisten suuntaviivojen vahvistamisesta sen varmistamiseksi, että deaktivoidut ampuma-aseet tehdään pysyvästi ampumakelvottomiksi, annettu komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/2403 2 artikla, 3 artikla 1, 3 ja 4 kohta, 7 artikla ja 8 artikla
Ampuma-aselaki 91 § 1 ja 2 momentti, 112 a § ja 112 b § 2 momentti
Unionin tuomioistuimen tuomio C-296/21, A (EU:C:2022:918)
Ks. KHO 2021:51
Päätös, jota muutoksenhaku koskee
Helsingin hallinto-oikeus 26.6.2019 nro 19/0507/4
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
1. Korkein hallinto-oikeus ei tutki A:n valituslupahakemuksessaan esittämää viimesijaista vaatimusta.
2. Korkein hallinto-oikeus myöntää A:lle valitusluvan muilta osin ja tutkii asian tältä osin.
A:n valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
3. Oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämistä koskeva A:n vaatimus hylätään.
4. A:n vaatimus asianosais- ja oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.
Asian tausta
(1) Sotahistoriallisen keräilytavaran myyntiin keskittyvää liiketoimintaa harjoittava A on 17.10.2017 siirtänyt Itävallasta Suomeen kolme deaktivoiduksi esittämäänsä rynnäkkökivääriä. A on esittänyt rynnäkkökiväärit ja niitä koskeneet yhtiö B:n antamat 9.10.2017 päivätyt deaktivointitodistukset Helsingin poliisilaitokselle 24.10.2017 ampuma-aselain 112 a §:n mukaisesti ja esittänyt ne poliisilaitoksen pyynnöstä vielä uudelleen 23.11.2017.
(2) Helsingin poliisilaitos on 15.2.2018 tehnyt ampuma-aselain 91 §:n 2 momentin mukaisen aseiden haltuunottoa koskevan päätöksen. Poliisilaitos on katsonut, että rynnäkkökiväärien deaktivointi ei ole täyttänyt deaktivointistandardeja ja -tekniikoita koskevien yhteisten suuntaviivojen vahvistamisesta sen varmistamiseksi, että deaktivoidut ampuma-aseet tehdään pysyvästi ampumakelvottomiksi, annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/2403 (jäljempänä myös täytäntöönpanoasetus 2015/2403 tai deaktivointiasetus) liitteen I mukaisia ampuma-aseiden deaktivointia koskevia teknisiä vaatimuksia seuraavilta osin:
1) Aseiden ja sulkujärjestelmän purkamista ei ole estetty.
2) Aseiden liipaisinmekanismia ei ole hitsattu kiinni aseen runkoon. Iskuvasara on hitsattu kiinni pidättimeen, mikä ei estä liipaisimen liikettä eikä laukaisukoneiston osien poistamista aseesta.
3) Aseiden piippuun on porattu vain viisi kaliiperin kokoista reikää asetuksessa vaaditun kuuden reiän sijasta.
4) Kaikki hitsaukset on suoritettu MIG-hitsillä ja normaaliteräksisellä lisäaineella eikä asetuksen vaatimalla tavalla TIG-hitsillä ja ER 316L ruostumattomalla lisäaineella.
(3) Näin ollen poliisilaitos on katsonut, että aseita on pidettävä ampuma-aselain mukaisina lupaa vaativina ampuma-aseina. Koska A:lla ei ole ollut kyseessä olevien ampuma-aseiden hallussapitoon oikeuttavaa lupaa, on ampuma-aseet tullut ottaa poliisin haltuun.
(4) Helsingin hallinto-oikeus on päätöksellään 26.6.2019 hylännyt A:n valituksen poliisilaitoksen päätöksestä. Hallinto-oikeuden päätöksen perustelujen mukaan kun otetaan huomioon, että täytäntöönpanoasetuksen 3 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on nimettävä toimivaltainen viranomainen (tarkastusyksikkö), joista komissio julkaisee luettelon verkkosivuillaan ja jäsenvaltioiden on myös täytäntöönpanoasetuksen 8 artiklan mukaan ilmoitettava komissiolle kaikista toimenpiteistä, jotka ne toteuttavat asetuksen soveltamisalalla, hallinto-oikeus on katsonut, että lähtökohtaisesti ainoastaan komission ylläpitämälle listalle merkityn toimivaltaisen tarkastusyksikön antamaa deaktivointitodistusta voidaan pitää täytäntöönpanoasetuksen mukaisena todistuksena. Tämän johdosta kansallisen viranomaisen tulee hyväksyä vain komission listalla olevan tarkastusyksikön antama deaktivointitodistus. Koska deaktivointitodistuksen antanutta yhtiö B:tä ei ole mainittu komission verkkosivuilla itävaltalaisena tarkastusyksikkönä, A:n esittämät deaktivointitodistukset eivät näin ollen ole täyttäneet täytäntöönpanoasetuksen vaatimuksia ja poliisilaitos on tämän johdosta voinut tarkastaa aseet myös teknisesti.
(5) Hallinto-oikeus on todennut, että teknisessä tarkastuksessa on havaittu neljä eri seikkaa, joiden osalta aseiden deaktivoinnin ei ole katsottu täyttävän komission täytäntöönpanoasetuksen vaatimuksia. Tämän osalta A on valituksessaan vedonnut teknisessä tarkastuksessa havaittujen puutteiden osalta suomenkielisessä täytäntöönpanoasetuksessa oleviin käännösvirheisiin. A ei kuitenkaan ole kaikilta osin kiistänyt havaittuja puutteita. Tähän nähden hallinto-oikeuden mukaan A:n esille tuomilla mahdollisilla yksittäistä kohtaa koskevilla käännösvirheillä ei ole asiassa merkitystä.
(6) Hallinto-oikeus on katsonut asiassa saadun selvityksen perusteella, että A:n maahantuomat aseet eivät ole täyttäneet täytäntöönpanoasetuksen teknisiä deaktivointimääräyksiä. Poliisilaitos on näin ollen voinut käsitellä aseita lupaa edellyttävinä ampuma-aseina. Koska A:lla ei ole ollut mainittua lupaa, on poliisilaitos voinut ottaa aseet haltuunsa ampuma-aselain 91 §:n 2 momentin nojalla.
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Olli Kurkela, Katja Saukkonen ja Antti Pietinen. Esittelijä Mikko Laapas (eriävä mielipide).
Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa
(7) A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että poliisilaitoksen ja hallinto-oikeuden päätökset kumotaan. A:n esittämät deaktivointitodistukset on tunnustettava täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 7 artiklan 2 kohdan tarkoittamalla tavalla tai asia on palautettava poliisilaitokselle uudelleen käsiteltäväksi. A on lisäksi vaatinut hänelle asiasta aiheutuneiden asianosaiskulujen korvaamista viivästyskorkoineen.
(8) Helsingin poliisilaitos ja Poliisihallitus ovat antaneet asiassa lausunnot, joissa on esitetty valituksen ja asianosaiskulujen korvaamista koskevan vaatimuksen hylkäämistä.
Korkeimman hallinto-oikeuden välipäätös ennakkoratkaisun pyytämisestä unionin tuomioistuimelta
(9) Korkein hallinto-oikeus on välipäätöksellään 26.4.2021 taltionumero 155 (KHO 2021:51) päättänyt lykätä asian käsittelyä ja pyytää unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua seuraaviin kysymyksiin:
Kun kyse on deaktivoitujen ampuma-aseiden siirtämisestä unionissa ja kun otetaan huomioon aseiden hankinnan ja hallussapidon valvonnasta annetun neuvoston direktiivin 91/477/ETY säännökset, sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2008/51/EY (jäljempänä myös asedirektiivi), sekä komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/2403 määräykset deaktivointistandardeja ja -tekniikoita koskevien yhteisten suuntaviivojen vahvistamisesta sen varmistamiseksi, että deaktivoidut ampuma-aseet tehdään pysyvästi ampumakelvottomiksi, ja erityisesti asetuksen 3 artiklan 1 kohta:
a) voidaanko kansallisen viranomaisen vahvistamaa deaktivointitodistuksen antanutta tarkastusyksikköä pitää asedirektiivissä ja deaktivointiasetuksen 3 ja 7 artiklassa tarkoitettuna yksikkönä, vaikka sitä ei ole mainittu komission 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti julkaisemassa luettelossa, kun mainitun jäsenvaltion eri viranomaiset ovat ilmoittaneet aseiden siirtäjälle todistuksen antaneen GmbH-yhtiömuodossa toimivan tarkastusyksikön olevan asetuksen mukaisesti siihen valtuutettu, ja
b) voidaanko jäsenvaltion aseiden deaktivointia varten nimeämästä tarkastusyksiköstä esittää asetuksen 3 artiklan 3 kohdan mukaisen komission internetsivulla julkaisemassa luettelossa olevan merkinnän sijasta muuta kansallisen viranomaisen antamaa selvitystä siten, että tällaisen tarkastusyksikön antama deaktivointitodistus täyttäisi asetuksessa määrätyt vaatimukset siinä määrin, että jäsenvaltion on tunnustettava asetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti toisessa jäsenvaltiossa annettu deaktivointitodistus?
Unionin tuomioistuimen tuomio
(10) Unionin tuomioistuin on 24.11.2022 antamallaan tuomiolla (asia C-296/21) lausunut vastauksena edellä mainittuihin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavaa:
(11) Unionin tuomioistuin on katsonut ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tiedustelleen ensimmäisellä kysymyksellään pääasiallisesti, ovatko direktiivin 91/477 liitteessä I oleva III kohta ja täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 3 artikla esteenä sille, että kaupallisen yhtiön kaltainen yksityisoikeudellinen oikeushenkilö kuuluu kyseisen säännöksen 1 kohdassa tarkoitetun tarkastusyksikön käsitteen alaan, kun kyseistä oikeushenkilöä ei mainita komission kyseisen säännöksen 3 kohdan nojalla julkaisemassa luettelossa (tuomion 31 kohta).
(12) Unionin tuomioistuin on tuomiossaan lausumansa perusteella vastannut ensimmäiseen kysymykseen, että direktiivin 91/477 liitteessä I olevaa III kohtaa ja täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 3 artiklaa on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä sille, että kaupallisen yhtiön kaltainen yksityisoikeudellinen oikeushenkilö kuuluu viimeksi mainitun säännöksen l kohdassa tarkoitetun tarkastusyksikön käsitteen alaan, kun kyseinen oikeushenkilö mainitaan komission kyseisen täytäntöönpanoasetuksen 3 artiklan 3 kohdan nojalla julkaisemassa luettelossa (tuomion 57 kohta).
(13) Unionin tuomioistuin on katsonut ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tiedustelleen toisella kysymyksellään pääasiallisesti, onko direktiivin 91/477 liitteessä I olevaa III kohtaa ja täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 7 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että kun jäsenvaltion nimeämä tarkastusyksikkö antaa ampuma-aseen deaktivointitodistuksen, jäsenvaltion, johon deaktivoitu ampuma-ase siirretään, on tunnustettava kyseinen todistus (tuomion 58 kohta).
(14) Unionin tuomioistuin on tuomiossaan lausumansa perusteella vastannut toiseen kysymykseen, että direktiivin 91/477 liitteessä I olevaa III kohtaa ja täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 7 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että kun tarkastusyksikkö on antanut ampuma-aseen deaktivointitodistuksen, jäsenvaltion, johon deaktivoitu ampuma-ase siirretään, on tunnustettava mainittu todistus, paitsi jos kyseisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset toteavat kyseessä olevan aseen pääpiirteittäisen tutkimisen yhteydessä, että kyseinen todistus ei selvästikään täytä kyseisessä täytäntöönpanoasetuksessa vahvistettuja vaatimuksia (tuomion 67 kohta).
Vaatimukset ja lausumat unionin tuomioistuimen tuomion johdosta
(15) A on uudistanut korkeimmalle hallinto-oikeudelle esittämänsä vaatimukset. A on lisäksi esittänyt viimesijaisena vaatimuksenaan, että poliisin hallussa olevat deaktivoidut A:n ampuma-aseet on voitava deaktivoida uudestaan nykyisin voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti. A:n valtuuttama aseseppä deaktivoisi deaktivoidut ampuma-aseet uudestaan A:n lukuun, jonka jälkeen ampuma-aseet esitettäisiin Poliisihallitukselle tarkastettavaksi. Tarkastuksen tultua suoritetuksi deaktivoidut ampuma-aseet luovutettaisiin A:n haltuun.
(16) A on vaatinut myös asiamiehen käyttämisestä aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujensa korvaamista viivästyskorkoineen.
(17) A on esittänyt, että Itävalta ei ollut välittömästi ilmoittanut yhtiö B:tä täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 3 artiklan 3 kohdassa säädettyyn luetteloon. Komissio ei ollut uudistanut mainittua luetteloa vuoden 2017 jälkeen. Komissio on nyttemmin päivittänyt luettelon ja julkaissut sen verkkosivuillaan. Itävallan osalta luetteloon sisältyy tarkastusyksikkönä muun muassa yhtiö B. Viimeinen päivitys on tehty 7.2.2023.
(18) Unionin tuomioistuimen tuomion perusteella sen jäsenvaltion viranomaisille, johon deaktivoitu ampuma-ase siirretään, on varattu ainoastaan oikeus deaktivoidun ampuma-aseen pääpiirteittäiseen tutkimiseen. Vastaanottavan jäsenvaltion viranomaisilla ei ole oikeutta enää suorittaa jäsenvaltioon siirretyille deaktivoiduille ampuma-aseille tarkastustoimenpiteitä, jotka asiallisesti vastaavat täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 3 artiklan mukaisia tarkastuksia. Vastaanottavan jäsenvaltion viranomaisten on hyväksyttävä asetuksessa säädetyt vaatimukset täyttävä deaktivointitodistus. Helsingin poliisilaitos tai Poliisihallitus eivät ole esittäneet deaktivointitodistuksia koskevia huomautuksia.
(19) Helsingin poliisilaitoksella on sinänsä ollut oikeus ottaa A:n Itävallasta maahantuomat deaktivoidut aseet pääpiirteittäiseen tarkasteluun sen perusteella, että yhtiö B ei ole ollut täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 3 artiklan 3 kohdassa säädetyssä luettelossa.
(20) Deaktivoinnin teknisen toteutuksen arvioivat jäsenvaltion itsenäisesti nimeämät tarkastusyksiköt. Tarkastusyksikkönä toiminut yhtiö B lienee lähestynyt asiaa ensisijaisesti täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 saksankielisen käännöksen pohjalta. Asetuksen suomenkielinen käännös poikkeaa keskeisiltä osiltaan ratkaisevasti esimerkiksi saksankielisestä, ranskankielisestä, englanninkielisestä ja ruotsinkielisestä käännöksestä.
(21) Erityisesti täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 suomenkielisen käännöksen taulukko II:n 6.4 kohdan tekniset vaatimukset eroavat ratkaisevalla tavalla muista kieliversioista. Esimerkkinä näistä eroista on Helsingin poliisilaitoksen haltuunottopäätöksen kohta, jossa vedotaan siihen, ettei aseiden sulkujärjestelmän poistamista ole estetty. Taulukko II:n 6.4 kohdan suomenkielinen käännös on ainoa kieliversio, jossa vaatimus sulkujärjestelmän poistamisen estämisestä esiintyy.
(22) Kysymyksessä olevissa deaktivoiduissa ampuma-aseissa koko lukko eli sulkujärjestelmä on jo poistettu täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 taulukko II:n 6.2 kohdan edellyttämällä tavalla. Ampuma-aseissa ei enää ole ollut 6.2 kohdan toimenpiteiden suorittamisen jälkeen jäljellä mitään sulkujärjestelmää, jonka poistaminen voitaisiin estää.
(23) Täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 3 artiklan mukainen deaktivoinnin tarkastaminen tehdään ainoastaan kerran ja vain siinä maassa, jossa deaktivointitoimenpiteet on suoritettu. Asetuksen 7 artiklan 2 kohdassa jäsenvaltioille on asetettu yksiselitteinen tunnustamisvelvollisuus toisen jäsenvaltion tekemille tarkastuksille ja niiden perusteella annetuille deaktivointitodistuksille. Itävallassa ei ole voitu vaatia deaktivoinnin suorittamista suomenkielisen käännösvirheen edellyttämällä tavalla.
(24) Helsingin poliisilaitos on uudistanut hallinto-oikeudelle ja korkeimmalle hallinto-oikeudelle aikaisemmin lausumansa ja vaatinut A:n esittämän kuluvaatimuksen hylkäämistä.
(25) Poliisihallitus on esittänyt, että A:n valitus ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.
(26) Poliisihallitus on esittänyt, että Helsingin poliisilaitoksella ei ole ollut käytössä tietoja, joiden mukaan tarkastuksen tehnyt taho olisi ollut hyväksytty tarkastuslaitos.
(27) Helsingin poliisilaitos on voinut suorittaa aseita ja deaktivointitodistuksia koskevia tarkastuksia niiden esittämisen yhteydessä. Koska ampuma-aseiden deaktivointia ei ollut suoritettu teknisten eritelmien mukaisesti ja koska deaktivointitodistuksen antaja ei ollut viranomaisena toimiva tarkastusyksikkö eikä sitä ollut mainittu komission luettelossa, sen antamalla deaktivointitodistuksella ei ole sellaista oikeusvaikutusta, joka oikein deaktivoidun ja toimivaltaisen tahon antamalla todistuksella olisi.
(28) Helsingin poliisilaitos on voinut ottaa aseet haltuunsa, koska deaktivointitoimet ovat olleet puutteelliset. Tarkastustoimenpide on ollut tarpeen ja perusteltu.
A:n vaatimus oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä
(29) A on korkeimpaan hallinto-oikeuteen 16.6.2023 saapuneessa kirjelmässään vaatinut oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämistä yli kahden vuoden käsittelyajan ylittäviltä osin. Hyvityksen vaatimisesta aiheutuneet kulut on myös korvattava.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut
1. Valituslupahakemuksen tutkimatta jättäminen
(30) Korkein hallinto-oikeus ei ole ensi asteena toimivaltainen tutkimaan A:n unionin tuomioistuimen tuomion jälkeen antamassaan lausumassa esittämää viimesijaista vaatimusta siitä, että poliisin hallussa olevat A:n ampuma-aseet deaktivoitaisiin uudestaan nykyisin voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti. Tämän vuoksi valituslupahakemus mainitun vaatimuksen osalta on asiassa sovellettavan hallintolainkäyttölain (586/1996) 51 §:n 2 momentin nojalla jätettävä tutkimatta.
2. Pääasiaa koskeva ratkaisu
2.1 Kysymyksenasettelu
(31) Ratkaistavana on kysymys siitä, onko asiassa esitetty Itävallasta Suomeen siirrettyjen aseiden Itävallassa annettu deaktivointitodistus ollut täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 3 artiklan vaatimusten mukainen ja onko poliisilaitoksen tullut tunnustaa se deaktivointiasetuksen 7 artiklan 2 kohdan nojalla ilman ampuma-aseiden tarkastamista.
(32) Asiassa on lisäksi kysymys siitä, onko poliisilaitos voinut katsoa suorittamansa tarkastuksen perusteella, ettei A:n esittämien ampuma-aseiden deaktivointi ole täyttänyt täytäntöönpanoasetuksessa 2015/2403 vaadittuja deaktivointitoimia ampuma-aseiden tekemisestä pysyvästi ampumakelvottomiksi.
2.2 Sovellettavat oikeusohjeet
2.2.1 Ampuma-aselaki
(33) Ampuma-aselain 112 a §:n mukaan sen, joka siirtää tai tuo Suomeen deaktivoidun ampuma-aseen, on 30 päivän kuluessa siirrosta tai tuonnista esitettävä ampuma-ase poliisilaitokselle tai Poliisihallitukselle tarkastusta varten.
(34) Ampuma-aselain 112 b §:n 2 momentin mukaan henkilöistä ja yksiköistä, joilla on lupa ampuma-aseiden deaktivointiin, ampuma-aseen deaktivointia koskevista teknisistä eritelmistä, deaktivoidun ampuma-aseen merkitsemisestä, tarkastamisesta ja varmentamisesta, jäsenvaltion avunantopyynnöstä deaktivoinnin suorittamiseksi, täydentävistä deaktivointitoimenpiteistä sekä deaktivoitujen ampuma-aseiden siirtämisestä Euroopan unionissa säädetään deaktivointiasetuksessa.
(35) Ampuma-aselain 91 §:n 1 momentin mukaan, kun asealan elinkeinolupa tai yksityistä käyttöä varten annettu hallussapitoon oikeuttava lupa raukeaa tai se peruutetaan, poliisin on tehtävä päätös ampuma-aseiden, aseen osien, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten ottamisesta poliisin haltuun, jollei niitä jo ole luovutettu asianmukaisen luvan haltijalle. Pykälän 2 momentin mukaan poliisin on tehtävä päätös haltuunotosta myös, jos luvattoman ampuma-aseen tai aseen osan taikka luvattomien patruunoiden tai erityisen vaarallisten ammusten hallussapitäjä oma-aloitteisesti ilmoittaa esineestä poliisille ja luovuttaa sen poliisin haltuun.
2.2.2 Unionin oikeus
2.2.2.1 Direktiivi 91/477
(36) Asiaan sovellettavan aseiden hankinnan ja hallussapidon valvonnasta annetun neuvoston direktiivin 91/477/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2008/51/EY, 4 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että markkinoille saatetut ampuma-aseet ja osat on merkitty ja kirjattu rekisteriin tämän direktiivin mukaisesti tai että ne on deaktivoitu.
(37) Direktiivin liitteessä I olevassa III kohdassa säädettiin seuraavaa:
” Tässä liitteessä ampuma-aseina ei pidetä esineitä, jotka vastaavat määritelmää, mutta jotka:
a) on tehty pysyvästi ampumakelvottomiksi deaktivoimalla ne, varmistaen, että kaikki ampuma-aseen toiminnan kannalta olennaiset osat on tehty pysyvästi toimintakelvottomiksi siten, ettei niitä voida poistaa, asentaa uudelleen tai muuttaa tarkoituksena tehdä ampuma-aseesta uudelleen ampumakelpoinen,
(---)
Jäsenvaltiot ryhtyvät toimenpiteisiin sen järjestämiseksi, että toimivaltainen viranomainen tarkastaa a alakohdassa tarkoitetut deaktivointitoimenpiteet, jotta varmistetaan, että ampuma-aseelle suoritetut muutokset tekevät sen pysyvästi ampumakelvottomaksi. Jäsenvaltiot varmistavat, että mainitun tarkastuksen yhteydessä annetaan todistus tai asiakirja, joka osoittaa ampuma-aseen deaktivoinnin suoritetuksi, tai että ampuma-ase varustetaan tätä tarkoitusta varten selvästi erottuvalla merkinnällä. Komissio antaa direktiivin 13 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen deaktivointistandardeja ja -tekniikoita koskevat yhteiset suuntaviivat sen varmistamiseksi, että deaktivoidut ampuma-aseet on tehty pysyvästi ampumakelvottomiksi.
Tässä jaksossa mainittujen ampuma-aseiden osalta jäsenvaltiot voivat soveltaa kansallista lainsäädäntöä, kunnes yhteisön tasolla on toteutettu tarvittava yhteensovittaminen.”
2.2.2.2 Täytäntöönpanoasetus 2015/2403
(38) Asiaan sovellettavan täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403, sellaisena kuin se on alkuperäisessä muodossaan, 2 artiklan mukaan ampuma-aseiden deaktivoinnin suorittavat julkiset tai yksityiset yksiköt tai henkilöt, joilla on kansallisen lainsäädännön mukainen lupa siihen.
(39) Asetuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on nimettävä toimivaltainen viranomainen, jonka tehtävänä on tarkastaa, että ampuma-aseen deaktivointi on suoritettu liitteessä I esitettyjen teknisten eritelmien mukaisesti, jäljempänä ’tarkastusyksikkö’. Artiklan 3 kohdan mukaan komissio julkaisee verkkosivustollaan jäsenvaltioiden nimeämistä tarkastusyksiköistä laaditun luettelon, joka sisältää tarkat tiedot tarkastusyksiköstä, sen tunnuksen sekä yhteystiedot.
(40) Asetuksen 3 artiklan 4 kohdan mukaan, jos ampuma-aseen deaktivointi on suoritettu liitteessä I esitettyjen teknisten eritelmien mukaisesti, tarkastusyksikkö antaa ampuma-aseen omistajalle liitteessä III esitetyn mallin mukaisen deaktivointitodistuksen. Kaikki deaktivointitodistukseen sisältyvät tiedot on esitettävä sekä sen jäsenvaltion kielellä, jossa deaktivointitodistus annetaan, että englanniksi.
(41) Asetuksen 7 artiklan 1 kohdan mukaan deaktivoituja ampuma-aseita saa siirtää toiseen jäsenvaltioon ainoastaan, jos ne on varustettu yhteisellä yksilöivällä merkinnällä ja niiden mukana on tämän asetuksen mukainen deaktivointitodistus. Artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on tunnustettava toisen jäsenvaltion antamat deaktivointitodistukset, jos todistus täyttää tässä asetuksessa säädetyt vaatimukset. Jäsenvaltiot, jotka ovat ottaneet käyttöön täydentäviä toimenpiteitä 6 artiklan mukaisesti, voivat kuitenkin vaatia todisteita siitä, että niiden alueelle siirrettävä deaktivoitu ampuma-ase on kyseisten täydentävien toimenpiteiden mukainen.
(42) Asetuksen 8 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikista toimenpiteistä, jotka ne toteuttavat tämän asetuksen soveltamisalalla sekä mahdollisista 6 artiklan mukaisesti käyttöön otetuista täydentävistä toimenpiteistä. Tätä varten jäsenvaltioiden on sovellettava direktiivissä (EU) 2015/1535 säädettyjä ilmoitusmenettelyjä.
(43) Asetuksen liitteessä I, jonka otsikko on ”Ampuma-aseiden deaktivointia koskevat tekniset eritelmät” ja joka sisältää kolme taulukkoa, esitetään deaktivointitoimet, jotka on suoritettava erityyppisten ampuma-aseiden ja niiden olennaisten osien tekemiseksi pysyvästi ampumakelvottomiksi.
2.3 Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös
(44) A:n esittämät ampuma-aseita koskevat deaktivointitodistukset on antanut yhtiö B, joka on Itävallan maanpuolustus- ja urheiluministeriön antaman selvityksen mukaan Itävallan nimeämä täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 3 artiklan 1 kohdan mukainen tarkastusyksikkö. Poliisilaitoksen tehdessä päätöksensä yhtiö B:tä ei kuitenkaan ollut mainittu tarkastusyksikkönä komission verkkosivustolla julkaistussa tarkastusyksiköistä laaditussa luettelossa.
(45) Unionin tuomioistuimen korkeimman hallinto-oikeuden ennakkoratkaisupyynnöstä antaman tuomion (asia C-296/21) mukaan sekä julkiset että yksityiset yksiköt voivat kuulua täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 3 artiklan 1 kohtaan ja direktiivin 91/477 liitteessä I olevaan III kohtaan sisältyvien toimivaltaisen viranomaisen ja tarkastusyksikön käsitteiden alaan, joten yksityisoikeudellinen oikeushenkilö, kuten pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kaupallinen yhtiö, voi olla tällainen ”toimivaltainen viranomainen” tai ”tarkastusyksikkö” (tuomion 38 kohta).
(46) Näin ollen kysymyksessä olevat deaktivointitodistukset antaneen yhtiö B:n toimimiselle täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna tarkastusyksikkönä ei ole lähtökohtaisesti ollut estettä.
(47) Unionin tuomioistuin on lausunut, että täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 3 artiklan 3 kohdassa säädetyn luettelon laatimisella ja ajan tasalla pitämisellä on keskeinen merkitys, ja on ratkaisevaa, että tässä luettelossa mainitaan tarkasti kaikki jäsenvaltioiden nimeämät tarkastusyksiköt ja että sen sisältämät tiedot saatetaan viipymättä ajan tasalle. Kyseisen luettelon laatimisen tarkoituksena on nimenomaan mahdollistaa se, että sen valtion valvontaviranomaiset, johon deaktivoidut ampuma-aseet siirretään, voivat yksinkertaisen, välittömän ja tehokkaan julkistamisjärjestelmän avulla varmistua siitä, että kyseessä olevat deaktivointitodistukset antanut yksikkö on todellakin kyseisen täytäntöönpanoasetuksen 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tarkastusyksikkö (tuomion 53 kohta).
(48) Unionin tuomioistuimen mukaan näin ollen on katsottava, että tarkastusyksikön merkitseminen komission laatimaan luetteloon, mikä edellyttää, että kukin jäsenvaltio ilmoittaa komissiolle täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 8 artiklan mukaisesti kyseisen täytäntöönpanoasetuksen 3 artiklan 3 kohdassa mainitut tiedot, on ehdoton edellytys, jota on noudatettava, jotta kaupallisen yhtiön kaltaista yksityisoikeudellista oikeushenkilöä pidettäisiin direktiivin 91/477 liitteessä I olevassa III kohdassa ja mainitun täytäntöönpanoasetuksen 3 artiklassa tarkoitettuna tarkastusyksikkönä (tuomion 54 kohta).
(49) Unionin tuomioistuin on todennut tästä seuraavan, että tähän luetteloon merkityltä yksiköltä peräisin olevat tiedot, joiden mukaan jäsenvaltio, johon tämä yksikkö kuuluu, on nimennyt tarkastusyksiköksi jonkin muun yksikön, jota ei ole mainittu kyseisessä luettelossa, eivät riitä osoittamaan, että viimeksi mainittu yksikkö olisi direktiivin 91/477 liitteessä I olevan III kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa ja täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 3 artiklassa tarkoitettu tarkastusyksikkö (tuomion 55 kohta).
(50) Unionin tuomioistuimen mukaan ainoastaan sen tuomion 54 kohdasta ilmenevä tarkastusyksikön käsitteen tulkinta on omiaan mahdollistamaan sen, että sen valtion valvontaviranomaiset, johon deaktivoidut ampuma-aseet siirretään, voivat välittömästi ja tehokkaasti tarkastaa ampuma-aseiden deaktivointitodistuksen antaneen tarkastusyksikön identiteetin ja näin säilyttää yleisen turvallisuuden korkean tason varmistumalla ampuma-aseiden deaktivoinnista ja suojautumalla siltä riskiltä, että epäasianmukaisesti deaktivoidusta ampuma-aseesta voitaisiin tehdä uudelleen ampumakelpoinen (tuomion 56 kohta).
(51) Unionin tuomioistuin on lisäksi katsonut, että direktiivin 91/477 liitteessä I olevaa III kohtaa ja täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 7 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että kun tarkastusyksikkö on antanut ampuma-aseen deaktivointitodistuksen, jäsenvaltion, johon deaktivoitu ampuma-ase siirretään, on tunnustettava mainittu todistus, paitsi jos kyseisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset toteavat kyseessä olevan aseen pääpiirteittäisen tutkimisen yhteydessä, että kyseinen todistus ei selvästikään täytä kyseisessä täytäntöönpanoasetuksessa vahvistettuja vaatimuksia (tuomion 67 kohta).
(52) Unionin tuomioistuimen asiassa antaman tuomion perusteella korkein hallinto-oikeus katsoo, että ainoastaan komission julkaisemaan luetteloon merkityn tarkastusyksikön antamaa deaktivointitodistusta voidaan pitää täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 3 artiklassa tarkoitettuna todistuksena, joka toisen jäsenvaltion viranomaisen tulee tunnustaa täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 7 artiklan 2 kohdan nojalla.
(53) Koska deaktivointitodistuksen antanutta yhtiö B:tä ei ollut merkitty komission verkkosivustollaan julkaisemaan luetteloon Itävallan nimeämänä tarkastusyksikkönä, A:n esittämät deaktivointitodistukset eivät ole täyttäneet täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 3 artiklan vaatimuksia. Poliisilaitoksen ei ole siten tullut tunnustaa ja hyväksyä esitettyjä deaktivointitodistuksia osoituksena ampuma-aseiden deaktivoinnista.
(54) Unionin tuomioistuimen tuomiossaan lausuman perusteella komission julkaiseman luettelon tarkoituksena on olla yksinkertainen, välitön ja tehokas julkistamisjärjestelmä, jonka avulla valvontaviranomaiset voivat varmistua siitä, että deaktivointitodistukset antanut yksikkö on täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tarkastusyksikkö. Ratkaisevana on siten pidettävä poliisilaitoksen päätöksen tekemisen hetkellä komission luettelossa olleita tietoja Itävallan nimeämistä tarkastusyksiköistä. Näin ollen sillä seikalla, että yhtiö B on myöhemmin merkitty tarkastusyksiköksi komission julkaisemaan luetteloon, ei ole asiassa merkitystä.
(55) Helsingin poliisilaitos on tarkastanut A:n maahantuomat aseet. Tarkastuksessa on havaittu neljä seikkaa, joiden osalta ampuma-aseiden deaktivoinnin ei ole katsottu täyttäneen komission täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 deaktivointivaatimuksia. Poliisilaitos on katsonut, että ampuma-aseita on tämän vuoksi pidettävä ampuma-aselain mukaisina lupaa vaativina ampuma-aseina.
(56) A:n mukaan poliisilaitoksen päätöksessä deaktivoinnin puutteena esitetty ampuma-aseiden sulkujärjestelmän purkamisen estämistä koskeva vaatimus perustuu täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 suomenkielisessä versiossa olevaan käännösvirheeseen. A:n esittämien ampuma-aseiden tarkastuksessa on havaittu kuitenkin myös muita deaktivoinnin puutteellisuuksia, eikä A ole muilta osin yksilöidysti kiistänyt poliisilaitoksen tarkastuksessaan havaitsemia puutteita. Tämän vuoksi A:n esiin tuomalla täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 suomenkielisen version mahdollisella eroavaisuudella muunkielisiin versioihin nähden ei ole asian arvioinnissa merkitystä.
(57) Poliisilaitos on voinut siten tarkastuksensa perusteella katsoa, ettei A:n esittämiä ampuma-aseita ole deaktivoitu niin, että kaikki ampuma-aseiden toiminnan kannalta olennaiset osat olisi tehty pysyvästi toimintakelvottomiksi siten, ettei niitä voida poistaa, asentaa uudelleen tai muuttaa tarkoituksena tehdä ampuma-aseesta uudelleen ampumakelpoinen.
(58) Korkein hallinto-oikeus katsoo näin ollen asiassa saadun selvityksen perusteella, että A:n maahantuomat ampuma-aseet eivät ole täyttäneet täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 deaktivointimääräyksiä. Poliisilaitos on voinut käsitellä aseita lupaa edellyttävinä ampuma-aseina. Koska A:lla ei ole ollut mainittua lupaa, poliisilaitos on voinut ottaa aseet haltuunsa ampuma-aselain 91 §:n 2 momentin nojalla.
(59) Edellä esitetyillä perusteilla hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.
3. Vaatimus oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä
(60) A on vaatinut korkeimmassa hallinto-oikeudessa oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämistä katsoen, että asian pitkä käsittelyaika hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa loukkaa hänen oikeuttaan oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa. A:n mukaan asiassa on kysymys hänen mahdollisuudestaan elinkeinon harjoittamiseen, mikä puoltaa asian joutuisaa käsittelyä.
(61) Oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetun lain (hyvityslaki) 3 §:n 1 momentin mukaan yksityisellä asianosaisella on oikeus saada valtion varoista 6 §:ssä tarkoitettu kohtuullinen hyvitys, jos oikeudenkäynti viivästyy siten, että se loukkaa asianosaisen oikeutta oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa.
(62) Hyvityslain 4 §:n 1 momentin mukaan arvioitaessa, onko oikeudenkäynti viivästynyt, otetaan oikeudenkäynnin keston lisäksi huomioon erityisesti:
1) asian laatu ja laajuus;
2) asianosaisten, viranomaisten ja tuomioistuimen toiminta oikeudenkäynnissä; sekä
3) asian merkitys asianosaiselle.
(63) Saman pykälän 2 momentin mukaan oikeudenkäynnin viivästymistä arvioitaessa otetaan lisäksi huomioon Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö, joka koskee ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen soveltamista.
(64) Hyvityslain 5 §:n 2 momentin mukaan hallintolainkäyttöasiassa oikeudenkäynnin kestona huomioon otettava aika alkaa, kun vireillepanoasiakirja on toimitettu asianomaiselle tuomioistuimelle tai viranomaiselle.
(65) Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella laskettaessa oikeudenkäynnin kestoa kansallisissa tuomioistuimissa ennakkoratkaisuasian vireilläoloaikaa unionin tuomioistuimessa ei oteta huomioon (Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen suuren jaoston tuomio asiassa Satakunnan Markkinapörssi ja Satamedia v. Suomi, 27.6.2017, kohta 208).
(66) A:n valitus Helsingin poliisilaitoksen 15.2.2018 tekemästä päätöksestä on saapunut Helsingin hallinto-oikeuteen 22.3.2018, ja hallinto-oikeus on antanut asiassa päätöksensä 26.6.2019. Hallinto-oikeuden päätöstä koskeva A:n valituslupahakemus ja valitus on saapunut korkeimpaan hallinto-oikeuteen 5.8.2019. Korkein hallinto-oikeus on 26.4.2021 tekemällään välipäätöksellä päättänyt lykätä asian käsittelyä ja pyytää asiassa ennakkoratkaisua unionin tuomioistuimelta. Unionin tuomioistuin on antanut asiassa tuomion 24.11.2022, ja tämän jälkeen osapuolia on kuultu unionin tuomioistuimen tuomion johdosta.
(67) Kysymyksessä olevan ampuma-asian oikeudenkäynnin kestona huomioon otettava aika on siten alkanut maaliskuussa 2018 ja päättynyt syyskuussa 2023, jolloin korkein hallinto-oikeus on antanut asiassa päätöksensä. Oikeudenkäynnin kokonaiskesto on siten noin viisi vuotta ja kuusi kuukautta. Oikeudenkäynnin kokonaiskestosta asian käsittelyaika korkeimmassa hallinto-oikeudessa on ollut hieman yli neljä vuotta, mitä sinänsä voidaan pitää tavanomaista pidempänä käsittelyaikana. Oikeudenkäynnin kokonaiskestoa arvioitaessa on kuitenkin otettava huomioon, että tästä ajasta ennakkoratkaisua koskeva asia on ollut unionin tuomioistuimessa vireillä noin yhden vuoden ja seitsemän kuukautta. Kysymys ei myöskään ole asiasta, joka lain mukaan tulisi käsitellä kiireellisesti.
(68) Vaikka asiaa ei ole pidettävä erityisen laajana, se on vaativuudeltaan koskenut periaatteellisesti merkittävää oikeuskysymystä, josta ei ole korkeimman hallinto-oikeuden aiempaa oikeuskäytäntöä ja josta on katsottu aiheelliseksi tehdä ennakkoratkaisupyyntö unionin tuomioistuimelle.
(69) Edellä esitetyillä perusteilla korkein hallinto-oikeus asiaa kokonaisuutena arvioituaan katsoo, että oikeudenkäynti asiassa ei ole viivästynyt siten, että A:n oikeutta oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa olisi loukattu hyvityslain 3 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Tämän vuoksi vaatimus oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä on hylättävä.
4. Oikeudenkäyntikulut
(70) Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain (586/1996) 74 §, A:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta asianosais- ja oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Irma Telivuo, Hannele Ranta-Lassila, Mikko Pikkujämsä, Anne Nenonen ja Toni Kaarresalo. Asian esittelijä Marita Eeva.