KHO:2023:91

Maahanmuuttovirasto oli hylännyt Irakin kansalaisen A:n perhesideperusteisen oleskelulupahakemuksen tilanteessa, jossa A:n kansainvälistä suojelua koskeva valitus oli vireillä hallinto-oikeudessa. Valituksen vireillä olo ei estänyt Maahanmuuttovirastoa arvioimasta oleskelulupa-asian yhteydessä, täyttyivätkö A:n kohdalla ulkomaalaislain mukaiset edellytykset hänen käännyttämiselleen ja maahantulokieltoon määräämiselleen. Kansainvälistä suojelua koskevan valituksen vaikutus tuli otettavaksi huomioon siinä, miten päätös käännyttämisestä voitiin panna täytäntöön.

Ulkomaalaislaki 146, 147, 148 § 2 momentti, 150 § 1 momentti ja 201 § 3 momentti
Euroopan ihmisoikeussopimus 3 artikla

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Itä-Suomen hallinto-oikeus 25.8.2022 nro 1852/2022

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. A:n valituslupahakemus hylätään. Korkein hallinto-oikeus ei siten anna ratkaisua hänen valitukseensa.

2. Korkein hallinto-oikeus myöntää Maahanmuuttovirastolle valitusluvan ja tutkii asian. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan käännyttämistä ja maahantulokieltoa koskevin osin. A:n hallinto-oikeudelle tekemä valitus hylätään käännyttämisen ja maahantulokiellon osalta eli siltä osin kuin hallinto-oikeus on hyväksynyt valituksen. Maahanmuuttoviraston päätös 29.11.2021 saatetaan voimaan.

Asian tausta

(1) Maahanmuuttovirasto ei ole päätöksellään 29.11.2021 myöntänyt A:lle oleskelulupaa perhesiteen perusteella Suomen kansalaisen B:n aviopuolisona. Maahanmuuttovirasto on päättänyt käännyttää A:n kotimaahansa Irakiin ja määrännyt hänet kahden vuoden Schengen-aluetta koskevaan maahantulokieltoon. Maahanmuuttovirasto on käännyttämisen osalta tehnyt kokonaisarvion sekä katsonut, että hakija voidaan käännyttää kotimaahansa ilman, että hän voi joutua siellä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan tarkoittaman epäinhimillisen kohtelun tai ulkomaalaislain 147 §:ssä tarkoitetun kohtelun kohteeksi tai että hänet voitaisiin lähettää sieltä sellaiselle alueelle. Päätöksen täytäntöönpanoa koskevassa kohdassa Maahanmuuttovirasto on viitannut ulkomaalaislain 201 §:n 3 momenttiin, koska hakija oli hakenut oleskelulupaa myös kansainvälisen suojelun perusteella.

(2) Hallinto-oikeus on hylännyt A:n valituksen oleskeluluvan osalta. Oleskelulupahakemus on voitu hylätä ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin nojalla ja asianosaisen käännyttämiselle on ulkomaalaislain 148 §:n 2 momentin mukainen peruste.

(3) Hallinto-oikeus on kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen käännyttämisen ja maahantulokiellon osalta seuraavilla perusteilla:

(4) A:n toista turvapaikkahakemusta koskevan valituksen käsittely on ollut edelleen kesken Helsingin hallinto-oikeudessa. Koska turvapaikkahakemus on tehty ennen kuin hänen perhesideperusteinen oleskelulupahakemuksensa on ratkaistu, on ollut lainvoimaisesti ratkaisematta, olisiko hän kansainvälisen suojelun tarpeeseen liittyvistä syistä kotimaassaan vaarassa joutua Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklassa tai ulkomaalaislain 147 §:ssä tarkoitetun kohtelun kohteeksi. Tämän vuoksi Maahanmuuttovirasto ei ole esittämillään perusteilla voinut käännyttää A:ta eikä määrätä häntä maahantulokieltoon oleskelulupa-asian yhteydessä. Käännyttämispäätös ja maahantulokielto on tämän vuoksi asian käsittelyn tässä vaiheessa kumottava.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Kati Korsman ja Johanna Räty, joka on myös esitellyt asian.

Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A:n valituslupahakemus (dnro 2650/2022)

(5) A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja on vaatinut, että Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset kumotaan ja hänelle myönnetään oleskelulupa. Toissijaisesti hän on vaatinut, että asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Maahanmuuttoviraston valituslupahakemus ja valitus (dnro 2596/2022)

(6) Maahanmuuttovirasto on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan käännyttämisen ja maahantulokiellon osalta ja Maahanmuuttoviraston päätös saatetaan tältä osin voimaan.

(7) Hallinto-oikeuden päätös johtaa tilanteeseen, joka on vastoin ulkomaalaislakia sekä ulkomaalaisten Suomessa oleskelua koskevan sääntelyn systematiikkaa ja yleisperiaatteita. Hallinto-oikeuden päätöksen myötä A:lle ei ole myönnetty oleskelulupaa, eikä hänellä ole Maahanmuuttovirastossa vireillä asiaa, mutta hänen osaltaan ei ole myöskään päätöstä maasta poistamisesta.

(8) Hallinto-oikeuden perustelu turvapaikkavalituksen vireilläolon vaikutuksesta on virheellinen. Hallinto-oikeuden perustelut perustuvat täytäntöönpanoon liittyvään lainsäädäntöön eivätkä maasta poistamisesta päättämiseen. Ulkomaalaiselle, jolle ei ole myönnetty oleskelulupaa, tulisi tehdä päätös maastapoistamisesta, jotta noudatetaan ulkomaalaisten Suomessa oleskelua koskevaa sääntelyä.

(9) Hallinto-oikeuden ratkaisussa ei ole otettu huomioon Maahanmuuttoviraston päätöstä kokonaisuudessaan. Maahanmuuttoviraston päätöksen täytäntöönpanoa koskevassa osiossa on viitattu ulkomaalaislain 201 §:n 3 momenttiin, joka koskee käännyttämispäätöksen täytäntöönpanoa tilanteessa, jossa ulkomaalainen on hakenut oleskelulupaa kansainvälisen suojelun perusteella.

(10) A:lle on varattu tilaisuus selityksen antamiseen. Selitystä ei ole annettu.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

A:n valituslupahakemus

(11) Ulkomaalaislain 196 §:n 4 momentin mukaan valituslupa voidaan myöntää, jos lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeää saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi tai jos luvan myöntämiseen on muu erityisen painava syy.

(12) Sen perusteella, mitä asiassa on esitetty ja mitä asiakirjoista muutoin ilmenee, oleskelulupaa koskevan asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei ole valitusluvan myöntämisen perustetta.

Maahanmuuttoviraston valituslupahakemus ja valitus

Kysymyksenasettelu

(13) Asiassa on ratkaistavana, voiko Maahanmuuttovirasto jättäessään myöntämättä hakijalle oleskeluluvan samalla päättää maastapoistamisesta ja maahantulokiellosta, vaikka hakijan aikaisemmin vireille saattamaa kansainvälistä suojelua koskevaa asiaa ei ollut vielä lainvoimaisesti ratkaistu.

Oikeusohjeet ja oikeuskäytäntöä

Oikeusohjeet

(14) Ulkomaalaislain 9 luku koskee maasta poistamista. Lukuun sisältyy maasta poistamista koskevia yhteisiä säännöksiä. Näitä ovat muun ohessa kuuleminen (145 §), kokonaisharkinta (146 §) ja palautuskielto (147 §).

(15) Ulkomaalaislain 147 § koskee palautuskieltoa. Sen mukaan ketään ei saa käännyttää, karkottaa tai pääsyn epäämisen seurauksena palauttaa alueelle, jolla hän voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi, eikä alueelle, jolta hänet voitaisiin lähettää sellaiselle alueelle.

(16) Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan mukaan ketään ei saa kiduttaa, eikä kohdella tai rangaista epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla.

(17) Ulkomaalaislain 9 lukuun sisältyvään kappaleeseen ”Maasta poistamisen perusteet ja maahantulokielto” sisältyy säännökset käännyttämisen perusteista ja maasta karkottamisen perusteista (148 ja 149 §).

(18) Esillä olevassa asiassa sovellettavan ulkomaalaislain 148 §:n 2 momentin mukaan käännyttää voidaan ilman oleskelulupaa maahan tullut ulkomaalainen, jonka oleskelu Suomessa edellyttäisi viisumia tai oleskelulupaa, mutta joka ei ole sitä hakenut tai jolle ei ole sitä myönnetty. Saman lain 150 §:n 1 momentin mukaan ulkomaalaiselle voidaan pääsyn epäämistä, käännyttämistä tai maasta karkottamista koskevassa päätöksessä määrätä maahantulokielto.

(19) Ulkomaalaislain oikeusturvaa koskevaan 13 lukuun sisältyy täytäntöönpanoa koskevia säännöksiä. Ulkomaalaislain 201 § koskee käännyttämispäätöksen täytäntöönpanoa. Sen 3 momentin mukaan, jos ulkomaalainen on hakenut oleskelulupaa kansainvälisen suojelun perusteella, päätöstä käännyttämisestä, johon saa hakea muutosta valittamalla, ei saa panna täytäntöön ennen kuin asia on lainvoimaisesti ratkaistu, ellei jäljempänä mainitussa pykälässä toisin säädetä. Jos asiassa tarvitaan valituslupa korkeimmalta hallinto-oikeudelta, valitus ei estä täytäntöönpanoa, ellei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Oikeuskäytäntöä

(20) Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisu KHO 2020:165 koski tilannetta, jossa Maahanmuuttovirasto oli päättänyt käännyttää muutoksenhakijat, koska heille ei ollut myönnetty oleskelulupaa. Hallinto-oikeus oli muilta osin hylännyt muutoksenhakijoiden valituksen, mutta kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen käännyttämisen osalta. Korkein hallinto-oikeus totesi hallinto-oikeuden päätöksen merkitsevän sitä, ettei muutoksenhakijoita voitu poistaa maasta, vaikka heille ei ollut myönnetty oleskelulupaa, jota heidän oleskelunsa jatkaminen edellyttäisi. Tällainen tilanne oli vastoin ulkomaalaisten Suomessa oleskelua koskevan sääntelyn systematiikkaa ja yleisperiaatteita. Kun hallinto-oikeus oli arvioinut, että maasta poistamisen edellytyksiä ei ole ollut, sen olisi tullut palauttaa asia Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi kokonaisuudessaan muutoksenhakijoiden ulkomaalaislain mukaista oikeudellista asemaa koskevan uuden päätöksen tekemiseksi. Tämän vuoksi Maahanmuuttoviraston päätös oli syytä kumota myös siltä osin kuin oleskelulupahakemukset oli hylätty.

Keskeiset tosiseikat ja oikeudellinen arviointi

(21) A on 1.12.2019 hakenut Suomesta toisen kerran kansainvälistä suojelua. Maahanmuuttovirasto on hylännyt hakemuksen 1.9.2021 antamallaan päätöksellä. Päätöksessä ei otettu kantaa hänen maasta poistamiseensa, koska hänen 25.3.2021 hakemansa perhesideperusteisen oleskelulupahakemuksen käsittely on ollut tuolloin kesken. Maahanmuuttovirasto on hylännyt oleskelulupahakemuksen 29.11.2021 ja on tuossa yhteydessä päättänyt maasta poistamisesta ja maahantulokiellosta.

(22) A on valittanut Maahanmuuttoviraston päätöksestä hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeus on hylännyt valituksen oleskeluluvan osalta, mutta on kumonnut päätöksen käännyttämisestä ja maahantulokiellosta sillä perusteella, että vireillä olevan turvapaikkavalituksen vuoksi on lainvoimaisesti ratkaisematta, olisiko A kansainvälisen suojelun tarpeeseen liittyvistä syistä vaarassa joutua kotimaassaan ulkomaalaislain 147 §:ssä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklassa tarkoitetun kohtelun kohteeksi.

(23) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että kun hallinto-oikeus oli pysyttänyt Maahanmuuttoviraston hylkäävän päätöksen oleskeluluvan osalta, asianosaisen käännyttämiselle ja hänen määräämiselleen maahantulokieltoon on ollut ulkomaalaislain 148 §:n 2 momentin ja 150 §:n 1 momentin mukaiset perusteet. Tämä lähtökohta on todettu myös hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa.

(24) Hallinto-oikeus on seuraavaksi siirtynyt arvioimaan maastapoistamisen edellytyksiä irrallaan oleskelulupa-asian ratkaisusta. Hallinto-oikeus on valitusviranomaisena ottanut virheellisellä tavalla huomioon sen, mikä merkitys vireillä olevalla turvapaikkaa koskevalla valituksella on. Merkitys liittyy täytäntöönpanoviranomaisten toimintaan, ja siitä säädetään ulkomaalaislain 201 §:ssä otsikolla ”Käännyttämispäätösten täytäntöönpano”. Se, että asianosaisen turvapaikka-asia on Maahanmuuttoviraston päätöksentekohetkellä ollut valituksena vireillä turvapaikka-asioita käsittelevässä hallinto-oikeudessa, merkitsee, että ulkomaalaislain 201 §:n 3 momentti estää valituksenalaisen käännyttämispäätöksen täytäntöönpanon ennen kuin toisessa menettelyssä ratkaistavana ollut turvapaikka-asia on ulkomaalaislaissa tarkemmin säädetyllä tavalla ratkaistu. Tämä oli todettu myös Maahanmuuttoviraston päätöksessä täytäntöönpanoa koskevassa kohdassa.

(25) Edellä mainituilla perusteilla kansainvälistä suojelua koskevan valituksen vireilläolo ei ole estänyt Maahanmuuttovirastoa arvioimasta maastapoistamisen edellytyksiä sen jälkeen, kun se oli päättänyt hylätä oleskelulupahakemuksen. Maasta poistamisesta päättämiseen kuuluvat kokonaisharkinta ja palautuskiellon arviointi (ks. kohdat 14 ja 15), ja Maahanmuuttovirasto oli tämän asian yhteydessä ottanut näitä koskevat säännökset huomioon. Hallinto-oikeus ei ollut päätöksessään tarkastellut sisällöllisesti Maahanmuuttoviraston päätöstä näiltä osin. Hallinto-oikeudella ei ole ollut lakiin perustuvaa perustetta kumota Maahanmuuttoviraston päätöstä käännyttämisen ja maahantulokiellon osalta pelkästään sillä perusteella, että kansainvälistä suojelua koskeva valitus oli vireillä.

(26) Korkein hallinto-oikeus toteaa lisäksi, että asianosaisen kansainvälistä suojelua koskevassa asiassa ei ollut päätetty maasta poistamisesta. Tähän nähden myöhemmin tehdyn käännyttämispäätöksen kumoaminen johtaisi korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisussa KHO 2020:165 tarkoitettuun ulkomaalaisia koskevan sääntelyn systematiikan vastaiseen tilanteeseen, jossa asianosaista ei voitaisi poistaa maasta, vaikkei hänellä ole oikeutta oleskella Suomessa.

(27) Edellä mainituilla perusteilla hallinto-oikeuden päätös on kumottava käännyttämistä ja maahantulokieltoa koskevin osin.

(28) Palauttamatta asiaa hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi korkein hallinto-oikeus ottaa välittömästi tutkittavaksi A:n hallinto-oikeudelle tekemän valituksen käännyttämisen ja maahantulokiellon osalta. A oli perustellut valitustaan keskeisesti perhe-elämällään ja Suomeen syntyneillä siteillään. Kun maastapoistamisen ja maahantulokiellon harkinnassa otetaan huomioon edellä kohdassa 14 ja 17 selostetut säännökset ja asiassa saatu selvitys, A:n hallinto-oikeudelle tekemä valitus on hylättävä myös näiltä osin ja Maahanmuuttoviraston päätös saatettava voimaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Janne Aer, Petri Helander, Monica Gullans ja Ari Wirén. Asian esittelijä Sampsa Mäenpää.