KHO:2023:101

Muutoksenhakija A:lla oli ollut oleskelulupa perhesiteen perusteella. Perheside oli katkennut avioeroon eikä A:lle myönnetty jatkolupaa.

Asiassa oli ratkaistavana, oliko A:n henkilökohtainen tilanne ulkomaalaislain 54 §:n 7 momentissa tarkoitetulla tavalla erityisen vaikea puolison häneen perhesiteen voimassaolon aikana kohdistaman väkivallan tai hyväksikäytön vuoksi, ja oliko oleskeluluvan epääminen tällöin olosuhteet huomioon ottaen kohtuutonta.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että osoituksena säännöksessä tarkoitetusta väkivallasta tai hyväksikäytöstä ei välttämättä edellytetä rikostuomiota tai päätöstä lähestymiskiellosta. Riittävänä selvityksenä voidaan pitää myös esimerkiksi sosiaaliviranomaisilta saatuja yksilöityjä tietoja tai muuta luotettavana pidettävää selvitystä väkivallasta tai hyväksikäytöstä avioliiton aikana.

Säännöksessä tarkoitettua henkilökohtaisen tilanteen vaikeutta ja oleskeluluvan epäämisen kohtuuttomuutta on puolestaan arvioitava kokonaisuutena, jossa otetaan huomioon oleskeluluvan hakijan perhetilanteeseen, turvallisuuteen ja terveydentilaan liittyvät seikat sekä muut henkilökohtaiseen tilanteeseen vaikuttavat yksilölliset olosuhteet. Kokonaisarvioinnissa otetaan huomioon hakijan olosuhteet Suomessa, mutta merkitystä voi olla myös sillä, vaikuttaako entisen puolison hakijaan kohdistama väkivalta hakijan mahdollisuuksiin palata kotimaahansa.

Esillä olevassa asiassa oleskeluluvan epääminen ei ollut säännöksessä tarkoitetulla tavalla kohtuutonta.

Ulkomaalaislaki 54 § 7 momentti

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Helsingin hallinto-oikeus 20.5.2022 nro H2935/2022

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Lausuminen Maahanmuuttoviraston päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta raukeaa.

Asian tausta

(1) Maahanmuuttovirasto ei ole 14.12.2020 tekemällään päätöksellä myöntänyt A:lle (jäljempänä hakija ja muutoksenhakija sekä hallinto-oikeuden päätöksen kohdalla valittaja) hänen perhesiteen perusteella hakemaansa jatkolupaa. Maahanmuuttovirasto on päättänyt karkottaa hänet kotimaahansa Irakiin.

(2) Maahanmuuttovirasto ei ole myöntänyt oleskelulupaa ulkomaalaislain 54 §:n 1 momentin perusteella, koska edellytykset, joiden perusteella hakijalle myönnettiin edellinen määräaikainen oleskelulupa, eivät ole enää olemassa.

(3) Maahanmuuttovirasto on katsonut, ettei hakijalle ole muodostunut Suomeen kiinteitä siteitä, joten oleskelulupaa ei ole myönnetty tällä ulkomaalaislain 54 §:n 7 momenttiin sisältyvällä perusteella.

(4) Maahanmuuttovirasto ei ole myöskään myöntänyt hakijalle oleskelulupaa sillä ulkomaalaislain 54 §:n 7 momenttiin sisältyvällä perusteella, että hänen henkilökohtainen tilanteensa olisi erityisen vaikea puolison häneen perhesiteen voimassaolon aikana kohdistaman väkivallan tai hyväksikäytön vuoksi ja luvan epääminen olisi olosuhteet huomioon ottaen kohtuutonta. Tältä osin Maahanmuuttoviraston päätöksen perusteluissa on muun ohella todettu, että asiassa on viitteitä siitä, että kerrottua väkivaltaa on saattanut tapahtua ja hakija on saattanut olla vaikeassa tilanteessa perhesiteensä voimassaolon aikana. Toisaalta hakija on nyt asunut yksin jo yli kahden vuoden ajan, eikä asiassa ole tullut ilmi mitään sellaisia seikkoja, joiden perusteella hakijan tilanteen voitaisiin katsoa olevan tällä hetkellä erityisen vaikea.

(5) Oleskeluluvan epääminen hakijalta kaikki olosuhteet huomioon ottaen ei ole kohtuutonta. Ottaen huomioon myös hakijan lainvoimaisesti ratkaistu turvapaikkahakemus, hakijan voidaan kohtuudella odottaa palaavan kotimaahansa, jossa hän on asunut suurimman osan elämästään ja jossa hänellä on useita perheenjäseniä. Asiaa harkittaessa on lisäksi otettu huomioon hakijan siteet sekä Suomeen että hänen kotimaahansa Irakiin. Hakija on ollut Suomessa vain lyhyen aikaa, eikä hänellä ole täällä perheenjäseniä, työpaikkaa tai muita merkittäviä siteitä. Hakija on korkeasti koulutettu keski-ikäinen nainen, joka on työskennellyt Irakissa opettajana usean vuoden ajan. Hakijalla on näin ollen hyvät edellytykset jatkaa elämäänsä kotimaassaan. Ulkomaalaislain 66 a §:n mukaiset seikat eivät edellytä oleskeluluvan myöntämistä.

(6) Hallinto-oikeus on hylännyt pyynnön suullisen käsittelyn järjestämisestä ja jättänyt ensi asteena tutkimatta vaatimuksen ulkomaalaislain 52 §:n perusteella myönnettävästä oleskeluluvasta, koska Maahanmuuttoviraston päätöksellä ei ole ratkaistu sitä koskevaa asiaa. Muilta osin valitus on hylätty.

(7) Hallinto-oikeus on Maahanmuuttoviraston kanssa yhtenevin perustein katsonut, ettei valittajalle voida myöntää oleskelulupaa ulkomaalaislain 54 §:n 1 momentin perusteella.

(8) Ulkomaalaislain 54 §:n 7 momenttia koskien hallinto-oikeus on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

(9) Valittaja on oleskellut Suomessa suhteellisen lyhyen aikaa. Valittajan sosiaalisten ja kulttuuristen siteiden voidaan katsoa painottuvan enemmän Irakiin kuin Suomeen. Valittajan suorittamaa työharjoittelua ja työkokeilua ei voida pitää laissa tarkoitettuina kiinteinä siteinä Suomeen. Valittajalla on Suomessa miesystävä. Asiassa saadun selvityksen mukaan valittajan miesystävä ei ole valittajan ulkomaalaislain 37 §:n 1 momentin mukainen perheenjäsen eikä valittajalla ole Suomessa muitakaan perheenjäseniä. Hallinto-oikeus katsoo siten, ettei valittajalla voida saadun selvityksen perusteella katsoa olevan ulkomaalaislain 54 §:n 7 momentissa tarkoitettuja kiinteitä siteitä Suomeen.

(10) Puolison väkivaltaisuudesta ei ole esitetty lääkärintodistusta tai poliisille avioliiton aikana tehtyä ilmoitusta. Valittaja ja hänen entinen puolisonsa ovat lisäksi asuneet erillään 1.8.2018 lähtien ja valittaja on eronnut puolisostaan 21.3.2019. Hallinto-oikeus katsoo asiassa saatu selvitys kokonaisuudessaan huomioon ottaen, että valittajan henkilökohtaisissa olosuhteissa ei enää ole sellaisia tekijöitä, joiden perusteella oleskeluluvan epääminen tai maasta poistumisen edellyttäminen olisi kohtuutonta. Edellytykset oleskeluluvan myöntämiselle ulkomaalaislain 54 §:n 7 momentin mukaisen erityisen vaikean henkilökohtaisen tilanteen perusteella eivät ole täyttyneet.

(11) Hallinto-oikeus on oleskeluluvan osalta lisäksi todennut, ettei valittajan toimeentuloa voida pitää turvattuna ulkomaalaislain 39 §:n mukaisesti. Hallinto-oikeus on kokonaisarvionaan katsonut, että Maahanmuuttovirasto on voinut hylätä valittajan oleskelulupahakemuksen. Asiaa ei ole arvioitava toisin myöskään ulkomaalaislain 66 a §:n tai Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan perusteella.

(12) Karkottamisen osalta hallinto-oikeus on todennut, että kun valittajalle ei ole myönnetty hänen hakemaansa oleskelulupaa, hänen karkottamiselleen on ulkomaalaislain 149 §:n 1 momentin 1 kohdassa mainittu peruste. Hallinto-oikeus on edelleen katsonut, että ulkomaalaislain 146 §:n mukaisessa kokonaisharkinnassa karkottamisen puolesta puhuvia seikkoja on pidettävä sitä vastaan puhuvia seikkoja painavampina. Asiassa ei ole ilmennyt perusteita uskoa, että valittaja olisi kotimaahansa karkotettuna vaarassa joutua ulkomaalaislain 147 §:ssä tarkoitetun kohtelun kohteeksi.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Taina Hakkarainen ja Marianne Lastikka. Esittelijä Rosa Kallatsa.

Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(13) A on vaatinut, että korkein hallinto myöntää valitusluvan, hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja hänelle myönnetään oleskelulupa. Maasta poistamisen täytäntöönpano on kiellettävä. Muutoksenhakija on esittänyt vaatimustensa tueksi muun muassa seuraavaa:

(14) Hallinto-oikeus on soveltanut ulkomaalaislain 54 §:n 7 momenttia virheellisesti. Oleskeluluvan epääminen on kohtuutonta, kun otetaan huomioon avioeroperuste ja muut olosuhteet. Perheside Suomessa asuvaan puolisoon on katkennut puolison väkivaltaisuuden vuoksi. Tilannetta ei tulisi vähätellä sillä perusteella, että muutoksenhakija ei ole tehnyt heti rikosilmoitusta puolisostaan tai ollut tietoinen Suomen lainsäädännöstä.

(15) Muutoksenhakijalla on siteet Suomeen, mutta ei enää kotimaahansa. Hän on opiskelija, jonka opintoihin kiinni pääseminen on viivästynyt pandemiarajoitusten vuoksi. Samasta syystä hän ei ole voinut työllistyä vakituisesti. Hänellä on Suomessa koti ja ystäviä, ja hän osaa suomen kieltä.

(16) Muutoksenhakijalla on diagnosoitu vaikea-asteinen masennustila. Hän saa Suomessa hoitoa, jota hän ei voi saada kotimaassaan. Hänen psyykkinen terveytensä on heikentynyt karkotusuhan vuoksi.

(17) Muutoksenhakijan karkottaminen kotimaahansa rikkoo palautuskieltoa. Miehensä hylkäämä nainen ei voi palata Irakiin turvallisuutensa vaarantumatta. Muutoksenhakija on lisäksi nähty avioliiton päättymisen jälkeen Suomessa toisen miehen seurassa, mikä lisää häneen kohdistuvaa niin sanotun kunniaväkivallan vaaraa omien sukulaistensa taholta. Entisen puolison sukulaisille on lisäksi selvinnyt, että muutoksenhakija on tehnyt hänestä rikosilmoituksen. Muutoksenhakijalla ei ole kotimaassaan turvaverkkoa.

(18) Maahanmuuttovirasto on antanut lausunnon, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

(19) Muutoksenhakijan tilanteessa ei ole kysymys ulkomaalaislain 54 §:n 7 momentissa tarkoitetusta vaikeasta henkilökohtaisesta tilanteesta. Muutoksenhakija oli asunut erillään entisestä puolisostaan jo yli kahden vuoden ajan Maahanmuuttoviraston tehdessä päätöksen asiassa. Asiassa saadun selvityksen perusteella muutoksenhakijan elämäntilanne ei ole ollut erilleen muuton jälkeen erityisen vaikea.

(20) Henkilökohtaisiin turvallisuusuhkiin kotimaahan palautettaessa liittyviä väitteitä ei ole mahdollista tutkia oleskelulupahakemus- ja maastapoistamismenettelyn yhteydessä. Maahanmuuttovirasto ei ole aiemmassa turvapaikkamenettelyssä hyväksynyt tosiseikkana, että muutoksenhakija olisi vaarassa kotimaassaan yksinomaan sen vuoksi, että hän on eronnut nainen. Hänellä on mahdollisuus saattaa vireille uusi turvapaikkahakemus, jos hän kokee, että hänellä on uusia seikkoja tai perusteita kansainväliselle suojelulle.

(21) Muutoksenhakija on antanut vastaselityksen.

Merkintä

(22) Maahanmuuttovirasto on 2.8.2023 myöntänyt A:lle 2.8.2023–2.8.2027 voimassa olevan oleskeluluvan työnteon perusteella.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Arvioinnin lähtökohdat ja kysymyksenasettelu

(23) Asian arvioinnin lähtökohtana on se, että avioliiton päättymisen jälkeen ei ole ollut enää perusteita myöntää muutoksenhakijalle jatkolupaa sen perhesiteen perusteella, jolla edellinen määräaikainen oleskelulupa oli myönnetty. Tällaisessa tilanteessa oleskelulupa voidaan kuitenkin myöntää ulkomaalaislain 54 §:n 7 momentissa mainituilla perusteilla.

(24) Korkein hallinto-oikeus katsoo hallinto-oikeuden tapaan, ettei muutoksenhakijalla voida saadun selvityksen perusteella katsoa olevan ulkomaalaislain 54 §:n 7 momentissa tarkoitettuja kiinteitä siteitä Suomeen.

(25) Asiassa on siten vielä ratkaistavana, onko muutoksenhakijan henkilökohtainen tilanne samassa 7 momentissa tarkoitetulla tavalla erityisen vaikea puolison häneen perhesiteen voimassaolon aikana kohdistaman väkivallan tai hyväksikäytön vuoksi, ja onko luvan epääminen olosuhteet huomioon ottaen kohtuutonta.

Sovellettava oikeusohje

(26) Ulkomaalaislain 54 §:n 7 momentin toisen virkkeen mukaan ulkomaalaiselle, jolle on myönnetty tilapäinen tai jatkuva oleskelulupa perhesiteen perusteella, voidaan myöntää oleskelulupa perhesiteen päätyttyä sillä perusteella, että henkilöllä on kiinteät siteet Suomeen tai että hänen henkilökohtainen tilanteensa on erityisen vaikea puolison häneen tai hänen lapseensa perhesiteen voimassaolon aikana kohdistaman tai hyväksymän väkivallan tai hyväksikäytön vuoksi ja luvan epääminen olisi olosuhteet huomioon ottaen kohtuutonta.

(27) Ulkomaalaislain 54 §:n 7 momentin toiseen virkkeeseen lisättiin jälkimmäinen oleskeluluvan myöntämisperuste 1.8.2015 voimaan tulleella lailla. Uuden perusteen lisäämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 155/2014 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu, että momenttiin lisättäisiin mahdollisuus myöntää perhesiteen päätyttyä oleskelulupa myös siinä tapauksessa, että henkilön henkilökohtainen tilanne on erityisen vaikea puolison häneen tai hänen lapseensa perhesiteen voimassaolon aikana kohdistaman tai hyväksymän väkivallan tai hyväksikäytön vuoksi. Jotta oleskelulupa voidaan myöntää, hakijan tulisi esittää näyttönä väkivallasta esim. rikosrekisteri, rikoksesta annettu tuomio, päätös lähestymiskiellosta, lääkärintodistus, avioeropäätös, päätös rekisteröidyn parisuhteen purkautumisesta tai sosiaalihuollolta saadut tiedot ja asiakirjat. Vaikean henkilökohtaisen tilanteen arvioinnissa kiinnitettäisiin erityisesti huomiota henkilön tai hänen lapsensa turvallisuuteen, terveydentilaan ja perhetilanteeseen. Lupa myönnettäisiin erityisesti tilanteissa, joissa olosuhteet huomioon ottaen olisi kohtuutonta edellyttää henkilön poistuvan maasta.

Asiassa saatu selvitys

(28) Muutoksenhakijalle on myönnetty ensimmäinen oleskelulupa Suomeen perhesiteen perusteella vuodeksi ajalle 16.10.2017–16.10.2018. Perheenkokoajana on ollut hakijan tuolloinen aviopuoliso, joka on Suomen ja Irakin kansalainen. Muutoksenhakija on saapunut Suomeen 12.12.2017. Aviopuolisot ovat asuneet Suomessa eri osoitteissa 1.8.2018 lähtien. Avioliitto on päättynyt avioeroon 21.3.2019.

(29) Muutoksenhakija on hakenut nyt kyseessä olevaa jatkolupaa perhesiteen perusteella 19.7.2018. Hakemusta on arvioitu Maahanmuuttovirastossa ja hallinto-oikeudessa muun ohella ulkomaalaislain 54 §:n 7 momentin perusteella.

(30) Muutoksenhakijan aiemman asuinpaikan sosiaali- ja terveyspalveluiden 28.6.2020 antaman lausunnon mukaan muutoksenhakijan perhetilanteesta on kirjauksia ajalta 16.5.–27.7.2018. Muutoksenhakijan ja hänen entisen puolisonsa välillä on ollut riitaa, johon on liittynyt tönimistä. Muutoksenhakijalle on tarjottu mahdollisuutta mennä turvataloon, mutta hän ei ole halunnut lähteä. Hän on ollut psyykkisesti huonossa kunnossa. Muutoksenhakija on kertonut, että hänellä on joka päivä huono tilanne. Lausunnon mukaan muutoksenhakijan entinen puoliso ei ole pitänyt vaimostaan ja on kohdellut häntä kaltoin monin eri tavoin. Varsinaista fyysistä väkivaltaa on ollut ilmeisesti kerran kesäkuussa 2018.

(31) Muutoksenhakija on 26.8.2020 tehnyt poliisille rikosilmoituksen entisestä puolisostaan. Poliisilaitoksen tutkintailmoituksen mukaan muutoksenhakija on ilmoittanut entisen puolisonsa pakottaneen hänet väkivallalla uhaten sukupuoliyhteyteen kaksi kertaa, viimeksi 29.6.2018. Muutoksenhakija on ilmoittanut, että hänen entinen puolisonsa on kohdistanut häneen henkistä, fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa heidän yhdessä olonsa ajan.

(32) Muutoksenhakija on ollut työharjoittelussa ajalla 6.2.–5.5.2020 ja työkokeilussa ajalla 27.9.2021–31.1.2022. Muutoksenhakija on kertonut, että hänellä on uusi miesystävä. Muutoksenhakija on lisäksi kertonut, että hänellä on diagnosoitu vaikea-asteinen masennustila, johon hän on saanut Suomessa hoitoa.

Oikeudellinen arviointi

(33) Ulkomaalaislain 54 §:n 7 momentin perusteella myönnettävän oleskeluluvan ensimmäisenä nyt käsiteltävänä olevassa asiassa merkityksellisenä edellytyksenä on se, että entinen puoliso on kohdistanut oleskeluluvan hakijaan perhesiteen voimassaolon aikana väkivaltaa tai hyväksikäyttöä. Korkein hallinto-oikeus toteaa tältä osin, että osoituksena väkivallasta tai hyväksikäytöstä ei välttämättä edellytetä rikostuomiota tai päätöstä lähestymiskiellosta. Riittävänä selvityksenä voidaan pitää myös esimerkiksi sosiaaliviranomaisilta saatuja yksilöityjä tietoja tai muuta luotettavana pidettävää selvitystä väkivallasta tai hyväksikäytöstä avioliiton aikana.

(34) Tässä asiassa on saadun selvityksen perusteella pidettävä todennäköisenä, että muutoksenhakijan entinen aviopuoliso on kohdistanut muutoksenhakijaan väkivaltaa Suomessa avioliiton aikana keväällä ja kesällä 2018.

(35) Oleskeluluvan myöntäminen edellyttää lisäksi sitä, että hakijan henkilökohtainen tilanne on erityisen vaikea entisen puolison häneen tai hänen lapseensa kohdistaman väkivallan vuoksi ja luvan epääminen on hakijan olosuhteet huomioon ottaen kohtuutonta. Säännöksessä tarkoitettua henkilökohtaisen tilanteen vaikeutta ja oleskeluluvan epäämisen kohtuuttomuutta on arvioitava kokonaisuutena, jossa otetaan huomioon oleskeluluvan hakijan perhetilanteeseen, turvallisuuteen ja terveydentilaan liittyvät seikat sekä muut henkilökohtaiseen tilanteeseen vaikuttavat yksilölliset olosuhteet. Kokonaisarvioinnissa otetaan huomioon hakijan olosuhteet Suomessa, mutta merkitystä voi olla myös sillä, vaikuttaako entisen puolison hakijaan kohdistama väkivalta hakijan mahdollisuuksiin palata kotimaahansa.

(36) Muutoksenhakija on asunut Suomeen muuttonsa jälkeen perheenkokoajan kanssa vain noin kahdeksan kuukauden ajan ennen erilleen muuttamista. Hän oli Maahanmuuttoviraston päätöksen tekohetkellä asunut erillään entisestä puolisostaan jo yli kahden vuoden ajan. Häneen ei ole osoitettu kohdistuneen erityisiä turvallisuuteen liittyviä uhkia Suomessa puolisoiden erilleen muuttamisen jälkeen. Muutoksenhakijalla ei ole lapsia. Hän on ollut avioeron jälkeen joitakin kuukausia työharjoittelussa ja työkokeilussa, ja hänen on ilmoitettu opiskelevan.

(37) Edellä mainittujen seikkojen perusteella muutoksenhakijan henkilökohtaisen tilanteen Suomessa ei ole katsottava olleen päätöksentekohetkellä säännöksessä tarkoitetulla tavalla entisen puolison häneen avioliiton aikana kohdistaman väkivallan vuoksi erityisen vaikea.

(38) Muutoksenhakija on tuonut esille, että kotimaahan palauttaminen ei olisi turvallista sekä hänen oman perheensä että entisen puolison perheen taholta kohdistuvan uhan vuoksi. Tältä osin asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että muutoksenhakija olisi kotimaahansa palautettuna vaarassa entisen puolison häneen kohdistaman väkivallan tai siihen liittyvien olosuhteiden vuoksi. Kysymystä niin sanotun kunniaväkivallan uhasta kotimaassa on arvioitu muutoksenhakijan aikaisemin tekemän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen yhteydessä. Muutoksenhakijan ei ole tällöin arvioitu olevan kansainvälisen suojelun tarpeessa. Asiassa ei ole myöskään nyt esillä olevan valituksen johdosta ilmennyt perusteita uskoa, että muutoksenhakija olisi kotimaahan karkotettuna vaarassa joutua ulkomaalaislain 147 §:ssä tarkoitetun kohtelun kohteeksi.

(39) Pelkästään se seikka, että muutoksenhakijalla on sittemmin diagnosoitu Suomessa karkotusuhkaan liittyvä vaikea-asteinen masennustila, ei anna aihetta arvioida asiaa toisin. Kokonaisuutena arvioiden ulkomaalaislain 54 §:n 7 momentin nojalla myönnettävän oleskeluluvan epäämisen ei ole katsottava muutoksenhakijan olosuhteissa olevan kohtuutonta.

Lopputulos

(40) Edellä mainituilla perusteilla, ja kun muutoin otetaan huomioon hallinto-oikeuden päätöksen perustelut oleskeluluvan ja karkottamisen osalta, sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Janne Aer, Petri Helander, Monica Gullans ja Juha Lavapuro. Asian esittelijä Juuso Peltonen.