KHO:2023:103
Sairaanhoitopiirin kuntayhtymä oli osoittanut muutoksenhakijalle laskun terveydenhuollon asiakasmaksuista, jotka perustuivat tämän edesmenneen puolison hoitoon.
Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain mukaan maksu voidaan periä palvelun käyttäjältä, jollei lailla toisin säädetä. Asiakasmaksulaissa tarkoitetut maksut voidaan ulosottaa ilman tuomiota tai päätöstä. Tämän vuoksi asiakasmaksulaissa on tullut määritellä tarkasti se, keneltä asiakasmaksu voidaan periä kyseisen lain nojalla. Palvelun käyttäjän puolisoa ei ole laissa määritelty maksuvelvolliseksi. Kun otettiin huomioon myös perustuslain 81 §:n 2 momentista ilmenevä lailla säätämisen vaatimus, leskeltä ei voitu asiakasmaksulain säännösten nojalla periä hänen puolisonsa terveydenhuollon asiakasmaksuja. Avioliittolain elatusvelvollisuutta ja velkavastuuta koskeva sääntely ei antanut perustetta sille, että sairaanhoitopiiri voisi suoraan ilman tuomiota tai päätöstä periä maksamatta olevat asiakasmaksut leskeltä.
Suomen perustuslaki 81 § 2 momentti
Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 1 § (734/1992) ja 17 §
Vrt. KHO 1991 A 55 ja laki kunnallisista yleissairaaloista 24 § (561/1965)
Päätös, jota muutoksenhaku koskee
Hämeenlinnan hallinto-oikeus 18.5.2022 nro H916/2022
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.
Hallinto-oikeuden päätös kumotaan. Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän määräämä asiakasmaksu poistetaan.
Asian tausta
(1) Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä on osoittanut muutoksenhakijalle 25.8.2020 päivätyn laskun asiakasmaksuista, jotka perustuvat hänen edesmenneen puolisonsa hoitoon Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Maksuperusteet ovat syntyneet vuosina 2019 ja 2020.
(2) Hallinto-oikeus on käsitellyt asian verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetun lain 9 §:n 1 momentin mukaisena perustevalituksena ja on hylännyt valituksen.
(3) Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa todennut muun ohella, että muutoksenhakijan ja hänen puolisonsa avioliitto on päättynyt puolison kuolemaan alkuvuonna 2020. Myös muutoksenhakijan elatusvelvollisuus on päättynyt tuolloin. Asiakasmaksut ovat syntyneet avioliiton aikana. Maksamatta jääneet terveydenhuollon asiakasmaksut ovat elatusvelkaa, johon sovelletaan avioliittolain puolison elatusta koskevia säännöksiä. Näin ollen, vaikka elatusvelvollisuus on lakannut avioliiton päättymiseen, ei avioliiton aikana syntyneen elatusvelan korvaamista koskevia säännöksiä voida jättää soveltamatta puolison kuoltua. Muutoksenhakijan puolison kuolinpesä on ollut ylivelkainen, eikä asiakasmaksuja ole voitu maksaa kuolinpesän varoista. Kun otetaan huomioon avioliittolain 46 §:n 1 momentin ja 52 §:n 2 momentin säännökset elatusvelan korvausvastuusta, muutoksenhakija on vastuussa suorittamatta jääneistä puolisoaan koskevista terveydenhuollon asiakasmaksuista.
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Elina Tanskanen ja Hanna Saloranta, joka on myös esitellyt asian.
Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa
(4) Muutoksenhakija on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Pirkanmaan sairaanhoitopiirin päätökset kumotaan ja maksujen perintä häneltä kielletään. Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:
(5) Voimassa oleva laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista ei mahdollista asiakasmaksujen perimistä palvelun käyttäjän puolisolta. Avioliittolain lähtökohtana on se, että elatusvelvollisuuden katsotaan päättyvän, kun avioliitto päättyy avioeroon. Muutoksenhakijan tapauksessa elatusvelvollisuus on päättynyt puolison kuolemaan. Asiakasmaksujen kohdalla ei ole kyse elatusvelasta. Velan on tehnyt muutoksenhakijan puoliso, ja velallinen on tämän kuolinpesä. Velkaa ei voida periä muutoksenhakijalta.
(6) Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä on antanut lausunnon ja vaatinut, että valituslupahakemus hylätään.
(7) Muutoksenhakija on antanut vastaselityksen. Hän on myös vaatinut, että saatavan perinnän täytäntöönpano keskeytetään asian käsittelyn ajaksi.
Välipäätös
(8) Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 27.7.2022 taltionumero H2294/2022 kieltänyt hallinto-oikeuden päätöksen täytäntöönpanon ja riidanalaisen saatavan ulosoton, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut valituslupahakemuksen tai asiassa toisin määrätään.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut
Kysymyksenasettelu
(9) Asiassa on ratkaistavana, voidaanko leskeltä periä hänen edesmenneen puolisonsa terveydenhuollon asiakasmaksuja sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 1 §:n nojalla.
Sovellettavat oikeusohjeet
(10) Suomen perustuslain 81 §:n 2 momentin nojalla valtion viranomaisten virkatoimien, palvelujen ja muun toiminnan maksullisuuden sekä maksujen suuruuden yleisistä perusteista säädetään lailla.
(11) Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain (asiakasmaksulaki) 1 §:n (734/1992) mukaan kunnallisista sosiaali- ja terveyspalveluista voidaan periä maksu palvelun käyttäjältä, jollei lailla toisin säädetä. Maksu voidaan periä henkilön maksukyvyn mukaan.
(12) Asiakasmaksulain 17 §:n mukaan mainitun lain perusteella määrätyt maksut --- saadaan ulosottaa ilman tuomiota tai päätöstä siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin säädetään.
Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös
(13) Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä on perinyt muutoksenhakijalta hänen edesmenneen puolisonsa poliklinikkakäynneistä ja hoitopäivistä syntyneitä terveydenhuollon asiakasmaksuja. Asiakasmaksun perusteena on asiakasmaksulaki ja saatavan perimistä leskeltä on perusteltu avioliittolain mukaisella elatusvelvollisuudella.
(14) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että sairaanhoitopiirin oikeus maksun perimiseen perustuu asiakasmaksulakiin. Tämän vuoksi myös kysymys siitä, keneen sairaanhoitopiiri voi kohdistaa maksun, ratkaistaan asiakasmaksulain mukaan.
(15) Asiakasmaksulain 1 §:n 1 momentin mukaan maksu peritään palvelun käyttäjältä, jollei laissa toisin säädetä.
(16) Asiakasmaksulakia koskevasta hallituksen esityksestä (HE 216/1991 vp) käy ilmi, että palvelun käyttäjällä tarkoitettaisiin henkilöä tai perhettä, johon palvelu kohdistuu. Yleisimmin palvelu kohdistuu yksittäiseen henkilöön kuten sairaalahoitoa saaneeseen henkilöön. Palvelu kohdistuu perheeseen esimerkiksi silloin, kun lapsi saa päivähoitoa tai perhe saa kodinhoitoapua.
(17) Asiakasmaksulaissa on erikseen säädetty siitä, missä tilanteissa maksu voidaan periä muulta taholta kuin palvelun käyttäjältä. Tällaisia säännöksiä on lain 7 ja 8 §:ssä.
(18) Asiakasmaksulaissa tarkoitetut maksut voidaan ulosottaa ilman tuomiota tai päätöstä. Tämän vuoksi asiakasmaksulaissa on tullut määritellä tarkasti se, keneltä asiakasmaksu voidaan periä kyseisen lain nojalla. Palvelun käyttäjän puolisoa ei ole laissa määritelty maksuvelvolliseksi. Kun otetaan huomioon myös perustuslain 81 §:n 2 momentista ilmenevä lailla säätämisen vaatimus, leskeltä ei voida asiakasmaksulain säännösten nojalla periä hänen puolisonsa terveydenhuollon asiakasmaksuja.
(19) Sairaanhoitopiiri on katsonut, että terveydenhuollon asiakasmaksut kuuluvat avioliittolain 46 §:ssä säädetyn puolison elatusvelvollisuuden piiriin ja muutoksenhakija vastaa elatusvelasta avioliittolain 52 §:n 2 momentissa säädetyllä tavalla omasta ja puolisonsa puolesta. Sairaanhoitopiiri on viitannut korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätökseen KHO 1991 A 55, jonka mukaan potilaan puoliso oli avioliittolain säännökset huomioon ottaen vastuussa potilaan maksamatta jättämistä poliklinikka- ja hoitopäivämaksuista.
(20) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että päätös KHO 1991 A 55 on perustunut tuolloin voimassa olleeseen kunnallisista yleissairaaloista annetun lain 24 §:ään, jonka mukaan keskussairaalassa tehdystä tutkimuksesta ja hoidosta peritään maksut potilaalta tai siltä, joka hänen puolestaan on niiden suorittamisesta vastuussa. Mainittuun pykälään sisältyi näin ollen viittaus avioliittolaissa säädeltyyn puolisoiden keskinäiseen velkavastuuseen. Vuosikirjaratkaisussa katsottiin, että avioliittolain 52 §:n 2 momentissa tarkoitettu vastuu koski myös kunnallisista yleissairaaloista annetun lain 24 §:ssä tarkoitettuja toisen puolison hoitomaksuja.
(21) Laki kunnallisista yleissairaaloista on kumottu lailla erikoissairaanhoidosta (1062/1989), johon sisältyi kunnallisista yleissairaaloista annetun lain 24 §:ää vastaava 37 §. Tämä säännös puolestaan kumottiin asiakasmaksulailla. Asiakasmaksulaissa ei ole yleissäännöstä siitä, että asiakasmaksu voitaisiin periä siltä, joka palvelun käyttäjän puolesta on sen suorittamisesta vastuussa. Kuten kohdassa 18 on todettu, leskeltä ei voida asiakasmaksulain säännösten nojalla periä hänen puolisonsa terveydenhuollon asiakasmaksuja.
(22) Vuodelta 1991 oleva vuosikirjapäätös on siten perustunut maksuvelvollisuuden asettavaan vastuusäännökseen. Ilman tällaista julkisoikeudellista vastuuperustetta avioliittolain elatusvelvollisuutta ja velkavastuuta koskeva sääntely ei anna perustetta sille, että sairaanhoitopiiri voisi suoraan ilman tuomiota tai päätöstä periä leskeltä kuolleen puolison asiakasmaksuja.
(23) Korkein hallinto-oikeus toteaa, ettei tällä päätöksellä ole ratkaistu eikä voitukaan ratkaista kysymystä siitä, onko leski avioliittolain mukaisesti vastuussa asiakasmaksuista avioliittolain elatusvelkaa koskevan vastuusääntelyn mukaisesti. Tällainen kysymys ratkaistaan siinä järjestyksessä kuin avioliittolain 54 §:ssä säädetään velkojien kannevallasta sellaisen velan osalta, jota tarkoitetaan lain 52 §:n 2 momentissa.
(24) Koska muutoksenhakijalta ei ole voitu asiakasmaksulain perusteella periä hänen puolisonsa terveydenhuollon asiakasmaksuja, hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja Pirkanmaan sairaanhoitopiirin muutoksenhakijalle määräämä maksu poistettava.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Janne Aer, Petri Helander, Monica Gullans ja Juha Lavapuro. Asian esittelijä Jenny Rebold.