KHO:2023:119

Asiassa oli kysymys siitä, oliko hallinto-oikeus voinut järjestämättä suullista käsittelyä arvioida asiassa poissulkemislausekkeen soveltamista.

Maahanmuuttoviraston päätöksen mukaan muutoksenhakijalla oli perusteltu aihe pelätä joutuvansa kotimaassaan vainotuksi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Maahanmuuttovirasto katsoi muutoksenhakijan kuitenkin syyllistyneen ulkomaalaislain 87 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettuun törkeään muuhun kuin poliittiseen rikokseen eikä antanut hänelle turvapaikkaa tai myöntänyt ulkomaalaislain 52 §:n mukaista oleskelulupaa. Muutoksenhakijalle myönnettiin tilapäinen oleskelulupa vuodeksi. Maahanmuuttoviraston päätöksen mukaan muutoksenhakija oli ampunut kotimaassaan serkkuaan, koska tämä oli tunkeutunut aseistettuna muutoksenhakijan ja tämän perheen kotiin ja ampunut muutoksenhakijaa kohti.

Muutoksenhakija vaati hallinto-oikeudessa suullisen käsittelyn järjestämistä. Muutoksenhakija katsoi oikeusturvansa edellyttävän, että hän sai itse kertoa ampumavälikohtauksen etenemisestä ja tapahtumista hallinto-oikeudelle. Vain näin oli mahdollista tehdä päätelmiä siitä, oliko kyseessä ollut hätävarjelu- tai pakkotilanne. Hallinto-oikeus hylkäsi muutoksenhakijan vaatimuksen suullisen käsittelyn järjestämisestä ja valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että poissulkemislauseketta sovellettaessa todistustaakka oli valtiolla. Maahanmuuttovirastolla oli näyttövelvollisuus siitä, että muutoksenhakija oli tehnyt tai oli perusteltua aihetta epäillä hänen tehneen edellä tarkoitetun muun kuin poliittisen rikoksen. Hallinto-oikeudessa oli kyse Maahanmuuttoviraston esittämän näytön riittävyydestä ja asian selvittämisestä. Hallinto-oikeuden tulkinta tapahtumista ja muutoksenhakijan omat käsitykset tapahtumien etenemisestä ja olosuhteista erosivat toisistaan. Päätöksen lopputuloksen kannalta oleellista oli hallinto-oikeuden arvio siitä, oliko nopeasti edenneessä ampumavälikohtauksessa ilmennyt lieventäviä tai vastuun kokonaan poistavia oikeuttamis- tai anteeksiantoperusteita.

Korkein hallinto-oikeus katsoi näissä oloissa, että hallinto-oikeuden olisi tullut asian selvittämiseksi järjestää suullinen käsittely muutoksenhakijan kuulemiseksi. Asian selvittäminen hallinto-oikeudessa ei siten ollut ollut riittävää. Hallinto-oikeuden päätös kumottiin ja asia palautettiin hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn järjestämiseksi sekä sen jälkeen uudelleen ratkaistavaksi.

Äänestys 4–1 suullisen käsittelyn järjestämisen tarpeellisuudesta.

Suomen perustuslaki 21 § 1 momentti

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettu laki 37 § 1 momentti, 57 § 1 ja 2 momentti

Ulkomaalaislaki 87 § 1 ja 2 momentti

Pakolaisten oikeusasemaa koskeva yleissopimus (SopS 77/1968) 1 artikla F kohta

Uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi (2011/95/EU) 12 artikla 2 ja 3 kohta

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Turun hallinto-oikeus 3.5.2022 nro H728/2022

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan, kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen ja palauttaa asian hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn järjestämiseksi ja sen jälkeen uudelleen ratkaistavaksi. Vaatimus suullisen käsittelyn järjestämisestä korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään.

Asian tausta

(1) A (jäljempänä muutoksenhakija) on 22.9.2015 hakenut Suomesta kansainvälistä suojelua ensimmäisen kerran. Maahanmuuttovirasto on 18.10.2017 hylännyt hakemuksen ja käännyttänyt muutoksenhakijan Irakiin. Helsingin hallinto-oikeus on 5.7.2018 hylännyt valituksen. Korkein hallinto-oikeus ei 12.10.2018 ole myöntänyt muutoksenhakijalle valituslupaa.

(2) Muutoksenhakija on 2.11.2018 hakenut Suomesta kansainvälistä suojelua toisen kerran.

(3) Maahanmuuttoviraston uusintahakemuksen johdosta 30.1.2020 tekemän päätöksen mukaan muutoksenhakijalla on perusteltu aihe pelätä joutuvansa kotimaassaan vainotuksi uskontonsa vuoksi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Maahanmuuttovirasto on kuitenkin katsonut muutoksenhakijan syyllistyneen pykälän 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettuun tekoon eikä ole antanut hänelle turvapaikkaa tai myöntänyt ulkomaalaislain 52 §:n mukaista oleskelulupaa, vaan ulkomaalaislain 89 §:n mukaisen tilapäisen (B) oleskeluluvan yhdeksi vuodeksi päätöspäivämäärästä lukien. Maahanmuuttoviraston päätöksen mukaan muutoksenhakija oli ampunut serkkuaan, koska tämä oli tunkeutunut aseistettuna muutoksenhakijan ja tämän perheen kotiin ja ampunut muutoksenhakijaa kohti.

(4) Hallinto-oikeus on hylännyt muutoksenhakijan vaatimuksen suullisen käsittelyn järjestämisestä ja valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä.

(5) Muutoksenhakija on vaatinut hallinto-oikeudessa suullisen käsittelyn järjestämistä, koska hänen oikeusturvansa edellyttää, että hän saa itse kertoa ampumavälikohtauksesta hallinto-oikeudelle. Vain näin on mahdollista tehdä päätelmiä siitä, onko kyseessä ollut hätävarjelu- tai pakkotilanne. Hallinto-oikeus on päätöksessään katsonut, että muutoksenhakija ei ole esittänyt perusteita siihen, että suullisessa käsittelyssä olisi saatavissa sellaista uutta selvitystä, jolla voisi olla merkitystä asian ratkaisemin kannalta.

(6) Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa on lausuttu muun ohella, että muutoksenhakijan kertomukseen tapahtuman taustasyistä liittyy ristiriitaisuuksia. Hallinto-oikeuden perustelujen mukaan muutoksenhakijan serkun ampumistapauksen taustasyyt ovat jääneet vielä valitusvaiheessakin epäselviksi.

(7) Hallinto-oikeus on katsonut, että tilanne, jossa muutoksenhakijan serkku oli ampunut seinään muutoksenhakijan ja tämän veljen lähelle, oli voinut olla muutoksenhakijalle yllätyksellinen ja uhkaava. Sen jälkeen, kun muutoksenhakijan perheenjäsenet olivat paenneet muihin tiloihin, muutoksenhakija oli paennut yläkertaan, noutanut aseensa ja palannut alakertaan, tilanne oli kuitenkin muuttunut. Serkun ei voitu katsoa muodostaneen enää välitöntä ja pakottavaa uhkaa muutoksenhakijalle tai tämän perheenjäsenille. Kun muutoksenhakija oli tässä tilanteessa ampunut rynnäkkökiväärillä serkkuaan lähietäisyydeltä kolme kertaa haavoittaen tätä vakavasti, muutoksenhakijan teko oli ylittänyt sen, mitä tuossa tilanteessa oli pidettävä oikeutettuna ja välttämättömänä. Muutoksenhakijalta oli voitu kohtuudella vaatia muunlaista suhtautumista.

(8) Hallinto-oikeus on katsonut, että kun otettiin huomioon muutoksenhakijan teon luonne, tekoväline, muutoksenhakijan serkulle aiheutuneet vammat, teosta Irakissa säädetyt seuraukset ja vireille pantu rikosprosessi sekä se, että myös suurin osa Euroopan unionin jäsenmaiden oikeusjärjestyksistä katsoo muutoksenhakijan teon kaltaisen teon täyttävän törkeän rikoksen tunnusmerkit, oli perusteltua aihetta epäillä, että muutoksenhakija oli tehnyt törkeän muun kuin poliittisen rikoksen Suomen ulkopuolella ennen kuin hän tuli Suomeen pakolaisena.

(9) Edellä esitettyä selvitystä kokonaisuutena arvioiden hallinto-oikeus on katsonut, ettei muutoksenhakijan teon olosuhteissa ole ollut kysymys sellaisista muutoksenhakijan teon rikosoikeudellista vastuuta poistavista tai lieventävistä seikoista, joiden perusteella asiaa olisi syytä arvioida toisin.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Veronica Storträsk, Kristian Hellman ja Anna-Riikka Hänninen. Asian on esitellyt Sofia Engblom. Hallinto-oikeus on julkaissut ratkaisunsa Finlexissä.

Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(10) Muutoksenhakija on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi turvapaikan antamista varten. Toissijaisesti muutoksenhakija on vaatinut, että asiassa järjestetään suullinen käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa tai että asia palautetaan hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn järjestämiseksi.

(11) Muutoksenhakija on muun ohella vedonnut siihen, että poissulkemislauseketta on tulkittava suppeasti. Muutoksenhakijan mahdollinen rikos ei ole hyvin vakava, joten hallinto-oikeus on päätynyt väärään lopputulokseen. Hallinto-oikeus on sekoittanut keskenään asiat, joita muutoksenhakija on kertonut omasta vangitsemisestaan vuonna 2006 ja serkkunsa hyökkäyksestä muutoksenhakijan kotiin. Toisin kuin hallinto-oikeus on katsonut, muutoksenhakijalla ei ollut mahdollisuuksia toimia toisin, kun muutoksenhakijan serkku oli tunkeutunut muutoksenhakijan kotiin. Hallinto-oikeus ei ole antanut lainkaan merkitystä sille, että muutoksenhakijan vaimo, äiti, sisar ja lapset olivat vain noin viiden metrin päässä muutoksenhakijan aseistautuneesta serkusta. Sen perusteella, että serkku oli jo ampunut kerran ja että hänellä oli aseessaan edelleenkin 12 luotia, oli selvää, että muutoksenhakijan serkku muodosti sellaisen uhan, johon tulisi soveltaa hätävarjelua teon anteeksiantoperusteena. Mikäli katsottaisiin, että kyse olisi ollut hätävarjelun liioittelusta, ei poissulkemislausekkeen soveltaminen tulisi siinäkään tapauksessa kyseeseen.

(12) Muutoksenhakijan oikeusturva edellyttää, että asiassa järjestetään suullinen käsittely hallinto-oikeudessa tai korkeimmassa hallinto-oikeudessa, mikäli asiaa ei ratkaista muutoksenhakijalle myönteisesti kirjallisen aineiston perusteella. Tuomioistuin voi suullisessa käsittelyssä saada kunnollisen selvityksen ampumavälikohtauksen olosuhteista.

(13) Maahanmuuttovirasto on lausunnossaan esittänyt muun ohella, että ampumavälikohtaus ja sitä edeltävät tapahtumat olivat tulleet riittävästi selvitetyiksi ja olivat pitkälti riidattomia. Maahanmuuttovirasto on katsonut, että suullisella käsittelyllä ei asiassa jo annettu selvitys huomioon ottaen voida tuoda esiin muutoksenhakijan tilanteen arvioimiseksi sellaisia seikkoja, joita ei voitaisi myös kirjallisesti esittää ja arvioida.

(14) Muutoksenhakija on vedonnut vastaselityksessään aiemmin esittämäänsä.

Välipäätös

(15) Korkein hallinto-oikeus on välipäätöksellään 1.3.2023 taltionumero 682/2023 kieltänyt maasta poistamisen täytäntöönpanon, kunnes valituslupaa koskeva hakemus on ratkaistu tai asiassa toisin määrätään.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu

(16) Asiassa on hallinto-oikeudessa ollut kysymys ulkomaalaislain 87 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaisen poissulkemislausekkeen soveltamisesta. Muutoksenhakija on vaatinut hallinto-oikeudessa suullista käsittelyä. Asiassa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavana, onko hallinto-oikeus voinut tässä asiassa suullista käsittelyä järjestämättä arvioida poissulkemislausekkeen soveltamista.

Sovellettavat oikeusohjeet

(17) Suomen perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Pykälän 2 momentin mukaan käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla.

(18) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 37 §:n 1 momentin mukaan hallintotuomioistuimen on huolehdittava siitä, että asia tulee selvitetyksi. Hallintotuomioistuimen on tarvittaessa osoitettava asianosaiselle tai päätöksen tehneelle viranomaiselle, mitä lisäselvitystä asiassa tulee esittää. Pykälän 2 momentin mukaan hallintotuomioistuimen on hankittava oma-aloitteisesti selvitystä siinä laajuudessa kuin käsittelyn tasapuolisuus, oikeudenmukaisuus ja asian laatu sitä vaativat.

(19) Saman lain 57 §:n 1 momentin mukaan hallintotuomioistuimen on järjestettävä suullinen käsittely, jos tuomioistuin pitää sitä tarpeellisena tai yksityinen asianosainen sitä vaatii. Suullisessa käsittelyssä voidaan kuulla asianosaista, päätöksen tehnyttä viranomaista, todistajia ja asiantuntijoita sekä ottaa vastaan muuta selvitystä.

(20) Edellä mainitun pykälän 2 momentin mukaan tuomioistuin voi asianosaisen vaatimuksesta huolimatta jättää suullisen käsittelyn järjestämättä muun ohella silloin, kun asian ratkaisemiseksi merkityksellisistä tosiseikoista on jo saatu riittävä selvitys, jonka perusteella asia voidaan ratkaista ilman, että tuomioistuimelle jää varteenotettavaa epäilystä tosiseikoista (2 kohta), tai kun tosiseikat voidaan selvittää muulla tavoin (3 kohta).

(21) Ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle annetaan turvapaikka, jos hän oleskelee kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa ulkopuolella sen johdosta, että hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa siellä vainotuksi alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta, ja jos hän pelkonsa vuoksi on haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun.

(22) Saman pykälän 2 momentin mukaan turvapaikka jätetään antamatta ulkomaalaiselle, joka on tehnyt tai jonka on perusteltua aihetta epäillä tehneen:

1) rikoksen rauhaa vastaan, sotarikoksen tai rikoksen ihmiskuntaa vastaan, sellaisia rikoksia koskevien kansainvälisten sopimusten määritelmien mukaisesti;
2) törkeän muun kuin poliittisen rikoksen Suomen ulkopuolella ennen kuin hän tuli Suomeen pakolaisena; taikka
3) Yhdistyneiden kansakuntien tarkoitusperien ja periaatteiden vastaisen teon.

(23) Genevessä 28.7.1951 tehdyn pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen (SopS 77/1968) 1 F artiklan mukaan yleissopimuksen määräyksiä ei ole sovellettava henkilöön, johon nähden on perusteltua aihetta epäillä, että:
a) hän on tehnyt rikoksen rauhaa vastaan, sotarikoksen tai rikoksen ihmiskuntaa vastaan, sellaisia rikoksia koskevien kansainvälisten sopimusten määritelmien mukaisesti;
b) hän on tehnyt törkeän ei-poliittisen rikoksen pakomaansa ulkopuolella ennen kuin hänet on otettu tähän maahan pakolaisena;
c) hän on syyllistynyt Yhdistyneiden kansakuntien tarkoitusperien ja periaatteiden vastaisiin tekoihin.

(24) Uudelleenlaaditun määritelmädirektiivin (2011/95/EU) 12 artiklan 2 kohdan mukaan pakolaisasema jätetään myöntämättä kolmannen maan kansalaiselle tai kansalaisuudettomalle henkilölle, jos on vakavaa aihetta epäillä, että hän on:
a) tehnyt rikoksen rauhaa vastaan, sotarikoksen tai rikoksen ihmisyyttä vastaan, siten kuin nämä rikokset on määritelty asiaankuuluvissa kansainvälisissä sopimuksissa;
b) tehnyt törkeän muun kuin poliittisen rikoksen turvapaikkamaan ulkopuolella ennen kuin hänet otettiin maahan pakolaisena eli ennen pakolaisaseman myöntämiseen perustuvan oleskeluluvan myöntämishetkeä; erityisen raa'at teot voidaan luokitella törkeiksi muiksi kuin poliittisiksi rikoksiksi, vaikka niillä väitettäisiin olleen poliittiset päämäärät;
c) syyllistynyt Yhdistyneiden Kansakuntien tarkoitusperien ja periaatteiden vastaisiin tekoihin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan johdanto-osassa sekä 1 ja 2 artiklassa esitetyn mukaisesti.

(25) Saman artiklan 3 kohdan mukaan edellä olevaa 2 kohtaa sovelletaan henkilöihin, jotka yllyttävät siinä mainittuihin rikoksiin tai tekoihin tai muulla tavoin osallistuvat niiden suorittamiseen.

Poissulkemislausekkeen soveltamista koskevia tulkintaohjeita

(26) UNHCR:n käsikirjan mukaan poissuljentalausekkeita on tulkittava suppeasti, koska poissulkemislausekkeesta aiheutuu vakavia seurauksia kyseiselle henkilölle (kohta 149). Kun harkitaan turvapaikan antamatta jättämistä törkeän muun kuin poliittisen rikoksen perusteella, on otettava huomioon, minkä luonteisesta rikoksesta hakijaa epäillään ja minkä asteinen vaino häntä uhkaa, ja löydettävä tasapaino näiden kesken. Jos vaino, jonka kohteeksi hakijalla on perusteltua aihetta pelätä joutuvansa, esimerkiksi vaarantaa hänen henkensä tai vapautensa, rikoksen on oltava hyvin törkeä, jotta turvapaikka voidaan jättää antamatta. Jos uhkaava vaino on vähemmän vakava, on tarpeen kiinnittää huomiota rikoksen luonteeseen, jotta voidaan päätellä, ettei hakija todellisuudessa pakene oikeutta ja ettei hän ole pikemminkin rikollinen kuin pakolainen (kohta 156). Kun rikoksen luonnetta arvioidaan, on huomioitava kaikki merkitykselliset seikat, mukaan lukien kaikki lieventävät asianhaarat. Myös raskauttavat seikat, kuten että hakijasta ehkä on merkintöjä rikosrekisterissä, on otettava huomioon. Merkitystä on annettava myös sille, että hakija on suorittanut törkeästä muusta kuin poliittisesta rikoksesta saamansa rangaistuksen tai että hänet on armahdettu. Jälkimmäisessä tapauksessa oletuksena on, että poissulkemislauseketta voidaan soveltaa vain, jos voidaan näyttää, että armahduksesta huolimatta rikollinen mielenlaatu on edelleen hakijassa vallitsevana (kohta 157). (Handbook on Procedures and Criteria for Determining Refugee Status under the 1951 Convention and the 1967 Protocol relating to the Status of Refugees, February 2019).

(27) UNHCR:n pakolaissopimuksen 1 F artiklaa koskevan lausuman mukaan poissulkemislausekkeen soveltaminen ei edellytä syyllisyyden määrittämistä rikosoikeudellisessa mielessä, mutta näytön tason on oltava kuitenkin riittävän korkea, jotta varmistetaan, että pakolainen ei joudu erehdyksessä turvapaikkaoikeuden ulkopuolelle. Vaatimuksena on siten oltava luotettava, uskottava ja vakuuttava näyttö, joka on pelkkää epäilystä tai väitettä voimakkaampi (UNHCR Statement on Article 1 F of the 1951 Convention, heinäkuu 2009). UNHCR:n tausta-asiakirjan mukaan riittävän korkealla näyttökynnyksellä myös varmistetaan, että poissulkemislausekkeen soveltaminen on sopusoinnussa pakolaissopimuksen humanitäärisen päämäärän kanssa (UNHCR Background Note on the Application of the Exclusion Clauses: Article 1 F of the 1951 Convention relating to the Status of Refugees, 4.9.2003).

(28) UNHCR:n poissulkemislausekkeita koskevan tulkintaohjeen mukaan todistustaakka poissulkemisesta on valtiolla. Sopimuksen 1 F artiklassa asetetun näyttökynnyksen ylittyminen edellyttää selvää ja uskottavaa näyttöä (UNHCR Guidelines on International Protection: Application of the Exclusion Clauses: Article 1 F of the 1951 Convention relating to the Status of Refugees, 4.9.2003).

(29) Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston (EASO) oikeudellisessa analyysissä (Exclusion: Articles 12 and 17 Qualification Directive 2011/95/EU. A Judicial Analysis, January 2016, s. 42 ja 43) korostetaan menettelyllisten näkökohtien huomioon ottamista alennetusta selvitysvelvollisuudesta huolimatta. Jokaisessa tapauksessa pitää olla yksilöllinen näytön arviointi. Analyysissä mainitaan esimerkkinä mahdollisesta poissulkemislausekkeen perusteena käytettävästä selvityksestä tuomioistuimen tuomio edellyttäen, että se on annettu oikeudenmukaisessa oikeudenkäynnissä.

(30) Yhdistyneiden kuningaskuntien sisäministeriön tekemän selvityksen mukaan pakolaissopimuksen 1 F artikla on tarkoitettu suojelemaan turvapaikkajärjestelmän luotettavuutta, mutta se ei ole rangaistuksenomainen määräys ja sitä tulisi soveltaa vastuullisesti. Kunkin tapauksen yksilölliset olosuhteet tulee ottaa huomioon, ja asianomaiselle tulee antaa tilaisuus selostaa oma osallisuutensa rikoksessa, joka olisi poissulkemislausekkeen soveltamisen perusteena. Olennaista on selvittää hakijan osallisuus ja hakijan toiminnan moitittavuus, henkilökohtainen vastuu sekä oikeuttamis- ja anteeksiantoperusteet (defences). Poissulkeminen edellyttää myös muiden sellaisten olosuhteiden arviointia, jotka saattavat muodostaa henkilökohtaisesta vastuusta vapauttavan pätevän oikeutuksen teolle. Olosuhteista riippuen tällaisia seikkoja saattavat olla ylemmältä taholta tulevien käskyjen noudattaminen, voimankäytön tai painostuksen alla toimiminen sekä itsensä tai muiden henkilöiden puolustaminen. Keskeistä on se, missä määrin yksilö olisi voinut kohtuudella käyttää valinnanvapauttaan jättää ottamatta osaa rikolliseen tekoon tai jättää avustamatta siinä. Selvityksen mukaan kohtuullisen ja välttämättömän voiman käyttö itsepuolustuksena voi olla pätevä oikeutus teolle. Myös kohtuullinen ja oikeasuhtainen teko toisten henkilöiden puolustamiseksi, joka on välttämätön heidän eloonjäämiselleen, voi joissakin olosuhteissa muodostaa oikeutuksen teolle. (Home Office, Exclusion (Article 1 F) and Article 33(2) of the Refugee Convention, Version 7.0, 28.6.2022)

Asiassa saatua selvitystä

(31) Muutoksenhakija on kotoisin Irakin Bagdadista.

(32) Turvapaikkapuhutteluissaan muutoksenhakija on kertonut, että hän ampui muutoksenhakijan kotiin poliisin virkapuvussa tullutta serkkuaan. Ampumisen seurauksena serkku vietiin sairaalaan. Hän sai vakavia, pitkäaikaista sairaalahoitoa vaatineita vammoja. Muutoksenhakija on kertonut serkkunsa tulleen muutoksenhakijan perheen kotiin keskustelemaan, minkä seurauksena muutoksenhakijan, muutoksenhakijan veljen ja serkun välille syntyi riita. Riidan seurauksena muutoksenhakijan serkku otti esiin pistoolin ja ampui kolme luotia muutoksenhakijaa sekä tämän veljeä kohti. Muutoksenhakijan serkku huusi surmaavansa muutoksenhakijan sisaren, muutoksenhakijan ja tämän veljen. Muutoksenhakijan kotona olivat muutoksenhakijan lisäksi hänen siskonsa, veljensä, äitinsä, vaimonsa ja kaksi lastaan. Muutoksenhakijan perheenjäseniä pakeni eri huoneisiin, ja muutoksenhakija juoksi noutamaan rynnäkkökiväärin. Muutoksenhakija on kertonut ampuneensa serkkuaan silmät suljettuina ja osuneensa serkkuaan reiteen, vatsaan ja oikeaan rintaan. Muutoksenhakija on kertonut, ettei hänen tarkoituksenaan ollut ampua serkkuaan, vaan uhata serkkua aseella saadakseen hänet poistumaan.

(33) Muutoksenhakija on arvioinut, että hänen serkkunsa on muodostanut uhan muutoksenhakijan perheenjäsenille.

(34) Maahanmuuttovirasto on hyväksynyt tosiseikaksi, että muutoksenhakija on kääntynyt kristityksi ja että tieto hänen kääntymisestään on levinnyt hänen kotimaahansa. Maahanmuuttovirasto on katsonut, että muutoksenhakijalla on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla uskontonsa vuoksi vainotuksi. Maahanmuuttovirasto on hyväksynyt tosiseikaksi myös sen, että muutoksenhakijasta on rikosvastuun toteuttamiseksi annettu kotimaassaan pidätysmääräys ja tutkinnan alustavana nimikkeenä on murhayritys.

(35) Hallinto-oikeus on valituksenalaisessa päätöksessään katsonut, ettei muutoksenhakijan teon olosuhteissa ole ollut kysymys sellaisesta muutoksenhakijan teon rikosoikeudellista vastuuta poistavista tai lieventävistä seikoista, joiden perusteella asiaa olisi syytä arvioida toisin. Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan asiassa on näin ollen tullut soveltaa ulkomaalaislain 87 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaista poissulkemislausetta.

(36) Muutoksenhakija on valituslupahakemuksessaan ja valituksessaan todennut, että tosiseikkoja on asiassa ymmärretty ja tulkittu väärin, koska hallinto-oikeudessa ei ole järjestetty muutoksenhakijan pyytämää suullista käsittelyä. Muutoksenhakijan mukaan kysymys on ollut hätävarjelusta eikä poissulkemislauseketta tulisi soveltaa.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

(37) Korkein hallinto-oikeus toteaa oman arviointinsa lähtökohtana, että poissulkemislauseketta tulee ulkomaalaislain 87 §:n 2 momentin perusteella soveltaa, jos soveltamisen perusteet täyttyvät. Käsillä olevassa asiassa on arvioitavana erityisesti se, onko muutoksenhakijan katsottava tehneen edellä mainitun momentin 2 kohdassa tarkoitetun törkeän muun kuin poliittisen rikoksen Suomen ulkopuolella ennen saapumistaan turvapaikanhakijana Suomeen.

(38) Poissulkemislauseketta sovellettaessa todistustaakka on valtiolla. Tässä tapauksessa Maahanmuuttovirastolla on näyttövelvollisuus siitä, että muutoksenhakija on tehnyt tai on perusteltua aihetta epäillä hänen tehneen lainkohdassa tarkoitetun rikoksen.

(39) Maahanmuuttovirasto on päätöksessään katsonut muutoksenhakijan syyllistyneen ulkomaalaislain 87 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettuun muuhun kuin poliittiseen rikokseen. Hallinto-oikeudessa on ollut kyse Maahanmuuttoviraston esittämän näytön riittävyydestä ja asian selvittämisestä. Hallinto-oikeus on pitänyt muutoksenhakijan kerrontaa epäselvänä siltä osin kuin kysymys on ampumisen taustasyistä. Hallinto-oikeuden ja muutoksenhakijan tulkinnat tapahtumien etenemisestä ja olosuhteista ovat eronneet toisistaan. Päätöksen lopputuloksen kannalta oleellista on ollut hallinto-oikeuden arvio siitä, onko nopeasti edenneessä ampumavälikohtauksessa ilmennyt lieventäviä tai vastuun kokonaan poistavia oikeuttamis- tai anteeksiantoperusteita.

(40) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että tuomioistuimen velvollisuutena on oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 37 §:n 1 momentin mukaan huolehtia siitä, että asia tulee selvitetyksi. Tähän liittyy myös se, että tuomioistuimen ratkaisun perusteena olevat päätelmät perustuvat riittävästi selvitetyksi tulleisiin seikkoihin.

(41) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 57 §:n 1 momentissa tarkoitettu suullinen käsittely on asian selvittämiskeino. Suullisen käsittelyn tarve korostuu, kun päätösharkinta perustuu keskeisesti muutoksenhakijan omaan kertomukseen ja sen perusteella tehtäviin päätelmiin.

(42) Keskeisenä selvityksenä asiassa on muutoksenhakijan oma kertomus kodin tapahtumista hänen serkkunsa tunkeuduttua sinne. Asiassa on kyse paitsi tapahtumien kulusta myös erityisesti siitä, liittyykö ampumistapahtumaan sellaisia lieventäviä asianhaaroja, että asiassa ei voida soveltaa poissulkemislauseketta.

(43) Korkein hallinto-oikeus katsoo, että hallinto-oikeuden olisi tullut asian selvittämiseksi järjestää suullinen käsittely, jossa muutoksenhakijalla on mahdollisuus itse kertoa tapahtumista ja jossa hänelle voidaan esittää tarkentavia kysymyksiä.

(44) Asian selvittäminen hallinto-oikeudessa ei siten ole ollut riittävää. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja asia palautettava hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn järjestämiseksi sekä sen jälkeen uudelleen ratkaistavaksi.

(45) Päätöksen lopputulokseen nähden suullisen käsittelyn järjestäminen korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei ole oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 57 §:n 3 momentti huomioon ottaen tarpeen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Mika Seppälä, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari ja Robert Utter. Asian esittelijä Niina Ristolainen.

Äänestyslausunto

Eri mieltä olleen oikeusneuvos Robert Utterin äänestyslausunto:

”Myönnän valitusluvan. Hylkään vaatimuksen palauttaa asia hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn järjestämiseksi. Hylkään vaatimuksen suullisen käsittelyn järjestämisestä korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Korkeimman hallinto-oikeuden enemmistön ratkaisun johdosta otan äänestyslausunnossani kantaa vain siihen prosessuaaliseen kysymykseen, onko hallinto-oikeus voinut ratkaista asian järjestämättä suullista käsittelyä ja voidaanko vaatimus suullisen käsittelyn järjestämisestä korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätä.

Viittaan ja yhdyn enemmistön perusteluiden kohtiin 1–36. Oikeudellisena arviointina ja johtopäätöksenä lausun seuraavaa.

Muutoksenhakija on vaatinut hallinto-oikeudessa suullista käsittelyä. Asiassa on näin ollen erityisesti arvioitava sitä, onko oikeudenkäynnistä hallintoasiassa annetun lain 57 §:n 2 momentin 2 kohdan tarkoittamalla tavalla asian ratkaisemiseksi merkityksellisistä tosiseikoista jo saatu riittävä selvitys.

Totean aluksi, että hallintolainkäytössä suullinen käsittely on selvittämiskeino. Asiassa kyseessä olevan poissulkemislausekkeen osalta valtiolla, eli tässä tapauksessa Maahanmuuttovirastolla, on näyttötaakka sen soveltumisesta muutoksenhakijan tapaukseen, mikä on myös osaltaan huomioitava arvioitaessa suullisen käsittelyn järjestämisen tarvetta.

Ampumavälikohtauksen tapahtumista saatu selvitys perustuu muutoksenhakijan omaan kertomukseen. Asiassa esitetystä muusta asiakirjaselvityksestä ei ilmene yksityiskohtia ampumavälikohtauksen kulusta.

Maahanmuuttoviraston päätöksestä käy ilmi, että Maahanmuuttovirasto on muutoksenhakijan oman kertomuksen perusteella hyväksynyt asiassa muun muassa seuraavat tosiseikat: Muutoksenhakija on joutunut serkkunsa kanssa riitaan, jossa hän on ampunut tätä rynnäkkökiväärillä jalkaan ja vartaloon yhteensä kolme kertaa sillä seurauksella, että serkku on saanut vakavia, pitkäaikaista sairaalahoitoa vaatineita vammoja. Muutoksenhakijaa epäillään Irakissa serkkunsa murhayrityksestä.

Hallinto-oikeuden päätöksessä on selostettu muutoksenhakijan turvapaikkapuhuttelussa esittämää kertomusta Irakissa tapahtuneesta ampumavälikohtauksesta. Muutoksenhakija on turvapaikkapuhuttelussa muun ohella kertonut siitä, ketä asunnossa oli ampumavälikohtauksen aikana paikalla, miten muutoksenhakijan serkku oli ensin ampunut kolme luotia ja huutanut surmaavansa muutoksenhakijan sekä tämän sisaren ja veljen ja miten muutoksenhakija oli tämän jälkeen hakenut yläkerrasta rynnäkkökiväärin ja missä olosuhteissa hän oli alakertaan takaisin tullessa ampunut serkkuaan.

Muutoksenhakijan itse esittämä selvitys ja kertomus tapahtumista on ollut Maahanmuuttovirastolla ja hallinto-oikeudella tiedossa, eikä Maahanmuuttovirasto tai hallinto-oikeus ole kumpikaan omassa päätöksessään todennut, ettei päätöksiä olisi perustettu muutoksenhakijan omaan kertomukseen tapahtumista.

Näin ollen relevantti kysymys ampumavälikohtauksen osalta ei nähdäkseni liity edellä mainittuihin tosiseikkoihin tai muutoksenhakijan kertomukseen itse tapahtumista, vaan arvioon siitä, onko muutoksenhakijan serkku näiden tosiseikkojen ja muutoksenhakijan kertomuksen perusteella muodostanut sellaisen uhan muutoksenhakijalle ja tämän perheenjäsenille, että asiassa on lieventäviä tai vastuun kokonaan poistavia perusteita. Totean, että tällaisessa arviossa kyse on jo oikeudellisesta tulkinnasta ja johtopäätöksestä, eikä enää sellaisten merkityksellisten tosiseikkojen selvittämisestä, minkä johdosta olisi hallintolainkäytössä tarpeen järjestää suullinen käsittely.

Se selvitys ja ne merkitykselliset tosiseikat, minkä perusteella on mahdollista arvioida poissulkemislausekkeen soveltamista, ovat näin ollen jo olleet hallinto-oikeuden käytettävissä.

Poissulkemislausekkeen soveltamista koskevassa arvioinnissa ei myöskään ole kyse varsinaisesta rikosprosessista, eikä suullista käsittelyä näin ollen ole tarpeen järjestää vain sillä perusteella, että poissulkemislausekkeen soveltamista arvioitaessa voidaan myös joutua arvioimaan tapahtumien rikosoikeudellista luonnetta.

Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan ampumavälikohtauksen taustat ovat olleet epäselvät, mutta poissulkemislausekkeen soveltamisen arvioinnin näkökulmasta näiden taustojen tarkemmalla selvittämisellä ei nähdäkseni ole ollut sellaista merkitystä, että suullinen käsittely olisi ollut tästä syystä tarpeen järjestää.

Näin ollen asiassa ei ole ollut tarpeen järjestää suullista käsittelyä hallinto-oikeudessa.

Samoin perustein hylkään vaatimuksen suullisen käsittelyn järjestämisestä korkeimmassa hallinto-oikeudessa.”