KHO:2024:40

Asia koski kunnan hulevesijärjestelmän kautta muutoksenhakijan asemakaava-alueella sijaitsevalle kiinteistölle johdettavia hulevesiä ja niistä aiheutuvia haittoja. Asiassa oli korkeimmassa hallinto-oikeudessa erityisesti kysymys sen arvioimisesta, aiheutuiko vesien johtamisesta puron kautta muutoksenhakijan kiinteistöllä sijaitsevaan lampeen sellaista vesilain 3 luvun 2 §:n 2 momentissa tarkoitettua edunmenetystä yksityiselle edulle, että johtaminen olisi edellyttänyt vesilain mukaista lupaa.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että hulevesien hallinta olisi tullut asemakaava-alueella lähtökohtaisesti järjestää maankäyttö- ja rakennuslain mukaisia menettelyjä noudattaen. Maankäyttö- ja rakennuslain hulevesiä koskevassa luvussa ei kuitenkaan ollut säädetty menettelystä, jonka yksittäinen kiinteistön omistaja olisi voinut tällaisessa tilanteessa saattaa vireille kunnan velvoittamiseksi hulevesijärjestelyistä aiheutuvan haitan poistamiseen. Korkein hallinto-oikeus katsoi, ottaen erityisesti huomioon muutoksenhakijan oikeusturvan tarpeen ja nyt kyseessä olevaan tilanteeseen soveltuvien säännösten puuttumisen maankäyttö- ja rakennuslaista, että kysymyksessä olevassa tapauksessa asiassa voitiin soveltaa vesilakia.

Hulevesien johtamisesta aiheutui samentumisen vuoksi haittaa kulttuurihistoriallisesti merkittävään kokonaisuuteen kuuluvan puron ja lammen virkistyskäyttöarvolle. Kiintoaineen kertymisestä aiheutui lammen liettymistä ja tästä aiheutui edelleen lammen puhdistuskustannuksia. Kysymys oli sellaisesta vesiympäristön muutoksesta, josta aiheutui vesilain 3 luvun 2 §:n 2 momentissa tarkoitettua edunmenetystä. Näin ollen hulevesien johtaminen edellytti vesilain mukaista lupaa.

Vesilaki 3 luku 2 § 1 ja 2 momentti, 5 luku 1 ja 3 §

Maankäyttö- ja rakennuslaki 103 a § 1 momentti, 103 i § 1 momentti

Ks. myös KHO 2023:25

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Vaasan hallinto-oikeus 31.1.2023 nro 103/2023

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan Asunto Oy X:lle ja tutkii asian.

Hallinto-oikeuden päätös ja Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätös kumotaan. Asia palautetaan Etelä-Suomen aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Siltä osin kuin hallinto-oikeus on hylännyt muutoksenhakijan vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta aluehallintovirastossa ja hallinto-oikeudessa, valitus hallinto-oikeuden päätöksestä kuitenkin hylätään.

Muutoksenhakijan vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään.

Muutoksenhakijan vaatimus täytäntöönpanoa koskevan määräyksen antamisesta hylätään.

Asian tausta

(1) Asunto Oy X on ojitusta koskevassa hallintopakkohakemuksessa vaatinut, että Espoon kaupunkia ja Helsingin seudun ympäristöpalvelut kuntayhtymää (HSY) kielletään johtamasta hulevesiä Kuusiniemi-nimiseltä kadulta sekä rakennettavana olevalta asuinkiinteistöltä Asunto Oy X:n omistaman kiinteistön kautta asunto-osakeyhtiön toisella kiinteistöllä sijaitsevaan puroon ja virkistyslampeen.

(2) Etelä-Suomen aluehallintovirasto on päätöksellään 4.2.2021 numero 43/2021 hylännyt Asunto Oy X:n hakemuksen.

Aluehallintovirasto on lausunut perusteluinaan muun ohella seuraavaa:

(3) Vesilain 5 luvun 3 §:n 2 kohdan luvantarvekriteereinä ovat vesilain 3 luvun 2 §:ssä tarkoitetut seuraukset. Mahdollinen lisääntynyt virtaama purossa yläpuolisen ojituksen vuoksi ei kuitenkaan aiheuta tarvetta hakea lupaa. Puroon johdettavan huleveden sisältämät kiintoainesmäärät saattavat alueen rakentamisen vuoksi olla väliaikaisesti kohonneita. On todennäköistä, että Kuusiniemi-katualueen ja erään kiinteistön rakennustyöt ovat lisänneet kyseiseltä valuma-alueelta johdettujen hulevesien kiintoainepitoisuutta ja siten samentaneet Grännäsinpuroa ja asunto-osakeyhtiön kiinteistöllä puron varressa sijaitsevaa virkistyslampea. Kuitenkaan asian käsittelyssä ei ole saatu selvyyttä, että kohonnut kiintoainesmäärä Kuusiniemen alueen kuivatusvesissä olisi jatkuvaa tai pysyvää. Saadun selvityksen perusteella ei ole osoitettu, että kuivatusvesien johtaminen aiheuttaisi vesilain mukaisen luvantarpeen.

(4) Hallinto-oikeus on hylännyt Asunto Oy X:n valituksen pääasian ja oikeudenkäyntikulujen osalta sekä yhtiön oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Hallinto-oikeus on lausunut perusteluinaan muun ohella seuraavaa:

(5) Vesilain 5 luvun ojitussäännösten lisäksi hulevesien hallinnasta säädetään maankäyttö- ja rakennuslain 13 a luvussa. Tuon lain mukaan kunta on vastuussa hulevesien hallinnasta asemakaava-alueella. Kyseisessä laissa on tarkemmin määritelty hulevesien hallintatoimenpiteitä ja mahdollisia menettelyitä.

(6) Asiassa saadun selvityksen mukaan on todennäköistä, että Kuusiniemen katualueen ja erään kiinteistön rakennustyöt ovat lisänneet kyseiseltä valuma-alueelta johdettujen hulevesien kiintoainepitoisuutta ja siten samentaneet muutoksenhakijan kiinteistöllä sijaitsevaa Grännäsinpuroa ja virkistyslampea, kuten aluehallintoviraston päätöksessä on todettu ja ELY-keskuksen lausunnossa on esitetty. Kyse on kuitenkin pinta-alaltaan pieneltä katualueelta ja yksittäiseltä asuinkiinteistöltä johtuvista hulevesistä, joita voidaan pitää tavanomaisina kaupunkialueen hulevesinä. Näin ollen nyt käytettävissä olevien tietojen perusteella lähtökohtana voidaan pitää samentumisvaikutusten olleen enintään väliaikaisia. Hallinto-oikeus katsoo siten aluehallintoviraston tavoin, että todetun kaltaista hulevesien johtamisesta aiheutunutta tilapäistä lammen samentumista ei ole pidettävänä vesilain 3 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitettuna lupakynnyksen ylittävänä vesistön tai vesiympäristön muutoksena. Hallinto-oikeus toteaa, että rakentamisen aikana tai mahdollisesti vielä sen jälkeen aiheutuvat haittavaikutukset toisen kiinteistöllä, jotka eivät ylitä lupakynnystä, on ratkaistavissa tarvittavilla hulevesien hallintatoimilla, kuten Espoon kaupungin kaupunkitekniikan valituksesta annetussa vastineessa on esitetty.

Asian ovat hallinto-oikeudessa ratkaisseet lainoppineet hallinto-oikeustuomarit Kirsi Stark ja Maiju Sulin, joka on myös esitellyt asian, sekä luonnontieteiden alan hallinto-oikeustuomari Saara Juopperi.

Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(7) Asunto Oy X on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset kumotaan. Hulevesien johtaminen Grännäsinpuroon ja uimalampeen on kiellettävä siihen asti, kunnes lupahakemus on lainvoimaisesti ratkaistu. Muutoksenhakija on myös vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluista aluehallintovirastossa, hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Muutoksenhakija on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

(8) Virkistyskäytössä oleva uimalampi on uuden hulevesiviemärin rakentamisen jälkeen samentunut merkittävästi. Lampi on myös jouduttu tyhjentämään ja puhdistamaan. Samentuminen haittaa lammen virkistyskäyttöä ja aiheuttaa puhdistamistarvetta, mistä aiheutuu kustannuksia. Lampi on osa asemakaavassa kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi alueeksi osoitettua puiston ja vuosilta 1922–1923 olevien rakennusten kokonaisuutta. Ennen hulevesiviemärin käyttöönottoa puron ja lammen vesi on ollut puhdasta. Vaikutukset eivät ole tilapäisiä tai rakennustöihin liittyviä. Lampea käytetään tosiasiallisesti hulevesien selkeytysaltaana ennen vesien johtamista Lippajärveen. Vesien johtamisesta aiheutuu edunmenetystä yksityiselle edulle, joten hulevesien johtaminen kiinteistölle edellyttää vesilain mukaista lupaa.

(9) Etelä-Suomen aluehallintovirasto on lausunnossaan muun ohella todennut, että se on tehnyt tulkintansa haitan luonteesta ratkaisuhetkellä saatavilla olleen tiedon perusteella. Muutoksenhakijan toimittaman lisäselvityksen perusteella näyttää, että ainakin kovien sateiden jälkeen samentumishaittaa voi edelleen aiheutua.

(10) Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on lausunnossaan todennut olevansa edelleen samaa mieltä luvan tarpeesta kuin lausunnossaan aluehallintovirastolle. Mainitun lausunnon mukaan hulevesien johtamisesta voidaan katsoa aiheutuneen vesilain 3 luvun 2 §:n 2 momentissa tarkoitettua yksityisen edun menetystä, johon ei ole ollut edunhaltijan kirjallista suostumusta, minkä vuoksi vesien johtaminen olisi edellyttänyt vesilain mukaista lupaa. Jos hulevesien johtamisesta aiheutuvia haittoja ei ole niiden esille tultua pyritty poistamaan tai jos hulevesiviemärin käyttämiselle ei ole haettu vesilain mukaista lupaa, tulee aluehallintoviraston kieltää hulevesien johtaminen hakemuksen mukaisesti.

(11) Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä (HSY) on vastineessaan muun ohella todennut, että hulevesijärjestelmä ei ulotu muutoksenhakijan kiinteistölle. HSY vastaa ainoastaan hallinnoimistaan hulevesijärjestelmistä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu

(12) Asiassa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa kysymys erityisesti siitä, aiheutuuko vesien johtamisesta puron kautta muutoksenhakijan kiinteistöllä sijaitsevaan lampeen sellaista vesilain 3 luvun 2 §:n 2 momentissa tarkoitettua edunmenetystä yksityiselle edulle, että johtaminen edellyttäisi vesilain mukaista lupaa.

Sovellettavat oikeusohjeet

(13) Vesilain 3 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan vesitaloushankkeella on oltava lupaviranomaisen lupa, jos se voi muuttaa vesistön asemaa, syvyyttä, vedenkorkeutta tai virtaamaa, rantaa tai vesiympäristöä taikka pohjaveden laatua tai määrää, ja tämä muutos momentin 1–9 kohdassa tarkoitetuin tavoin loukkaa yleistä etua.

(14) Saman pykälän 2 momentin mukaan vesitaloushankkeella on lisäksi oltava lupaviranomaisen lupa, jos 1 momentissa tarkoitettu muutos aiheuttaa edunmenetystä toisen vesialueelle, kalastukselle, veden saannille, maalle, kiinteistölle tai muulle omaisuudelle. Lupaa ei kuitenkaan tarvita, jos edunmenetys aiheutuu ainoastaan yksityiselle edulle ja edunhaltija on antanut hankkeeseen kirjallisen suostumuksensa.

(15) Vesilain 5 luvun 1 §:n mukaan mainitun luvun säännöksiä sovelletaan ojitukseen sekä ojan käyttämiseen ja kunnossapitoon.

(16) Vesilain 5 luvun 3 §:n mukaan ojituksella sekä ojan käyttämisellä ja kunnossapidolla on oltava tämän lain mukainen lupaviranomaisen lupa, jos se voi aiheuttaa: 1) ympäristönsuojelulain 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua pilaantumista vesialueella; tai 2) 3 luvun 2 §:ssä tarkoitettuja seurauksia, jollei kysymys ole yksinomaan puron yläpuolisella alueella suoritettavan ojituksen aiheuttamasta puron virtaaman muuttumisesta.

(17) Vesilain 5 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan, jos ojittamisesta toisen alueella ei sovita, hyödynsaajalle voidaan antaa oikeus: 1) johtaa vettä toisen ojaan; 2) tehdä oja taikka ojitusta varten tarpeellinen suojapenger tai pumppuasema toisen alueelle; tai 3) ryhtyä puron tai noron perkaukseen toisen alueella.

(18) Mainittua 1 momenttia koskevien hallituksen esityksen (HE 277/2009 vp, s. 95) yksityiskohtaisten perustelujen mukaan vesilain 6 luvun 9 §:n 1 momentin kaltainen viittaus veden johtamisesta toisen maalla olevaan puroon ehdotetaan poistettavaksi, koska veden johtamista vesistöön ei ole mielekästä arvioida käyttöoikeuskysymyksenä.

(19) Vesilain 5 luvun 9 §:n 3 momentin mukaan asemakaava-alueella 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun oikeuden antamista koskevaan asiaan sovelletaan, mitä maankäyttö- ja rakennuslain 161 a §:n 2 ja 3 momentissa säädetään, jollei: 1) kyse ole maankäyttö- ja rakennuslain 10 luvussa tarkoitetusta ranta-asemakaava-alueesta; 2) ojitus palvele asemakaavassa osoitettujen maa- ja metsätalousalueiden maankuivatusta; 3) ojitus sijoitu suurimmalta osin asemakaava-alueen ulkopuolelle; 4) ojituksesta aiheudu haittaa tai veden johtamisen tarvetta kolmannen omistamalle kiinteistölle; tai 5) ojitus edellytä lupaviranomaisen antamaa lupaa tai ojitustoimituksen päätöstä.

(20) Hallituksen esityksen (HE 277/2009 vp, s. 95–96) yksityiskohtaisten perustelujen mukaan mainitussa 3 momentissa säädettäisiin vesilain ojan sijoittamista koskevan sääntelyn suhteesta veden johtamista ja ojittamista koskeviin maankäyttö- ja rakennuslain säännöksiin. Vesilain ojan sijoittamista koskevan sääntelyn suhde maankäyttö- ja rakennuslain säännöksiin ehdotetaan järjestettäväksi siten, että asemakaava-alueella ojan sijoittaminen ratkaistaisiin lähtökohtaisesti maankäyttö- ja rakennuslain 161 a §:n mukaisesti. Ojan sijoittamiseen ja ojitukseen liittyvät oikeussuhteet saattavat olla huomattavasti moninaisempia, eikä näitä tilanteita voida ratkaista tyydyttävästi maankäyttö- ja rakennuslain 161 §:n säännöksin. Sen vuoksi maankäyttö- ja rakennuslain 161 a §:n soveltamisalaa ehdotetaan rajattavaksi pykälästä ilmenevällä tavalla.

(21) Vesilain 14 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan, jos joku rikkoo mainittua lakia taikka sen nojalla annettua säännöstä tai määräystä, lupaviranomainen voi: 1) kieltää häntä jatkamasta tai toistamasta säännöksen tai määräyksen vastaista menettelyä; 2) määrätä hänet täyttämään velvollisuutensa; 3) määrätä hänet oikaisemaan sen, mitä säännösten tai määräysten vastaisesti on tehty.

(22) Maankäyttö- ja rakennuslain 103 a §:n 1 momentin mukaan mainitun luvun säännöksiä sovelletaan rakennetulla alueella maan pinnalle, rakennuksen katolle tai muulle pinnalle kertyvän sade- tai sulamisveden (hulevesi) hallintaan.

(23) Maankäyttö- ja rakennuslain 103 i §:n 1 momentin mukaan kunta vastaa hulevesien hallinnan järjestämisestä asemakaava-alueella.

(24) Maankäyttö- ja rakennuslain 103 k §:n 3 momentin mukaan luonnollisen vedenjuoksun muuttamisesta säädetään jäljempänä 165 §:ssä ja ojituksesta vesilain (587/2011) 5 luvussa.

(25) Mainittua pykälää koskevissa hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 218/2013 vp., s. 62) on todettu muun ohella, että asemakaava-alueella voivat sekä maankäyttö- ja rakennuslaki että vesilaki tulla sovellettavaksi muun muassa ojan sijoittamista koskevassa asiassa.

(26) Maankäyttö- ja rakennuslain 161 a §:n 2 momentin mukaan, jos asemakaava-alueella on tarpeen tehdä oja tai sijoittaa ojitusta varten tarpeellinen suojapenger tai pumppuasema toisen alueelle, noudatetaan, mitä 161 §:ssä säädetään. Asian ratkaisee kunnan määräämä viranomainen.

(27) Saman pykälän 3 momentin mukaan 2 momentissa tarkoitettu asia ratkaistaan kuitenkin siten kuin vesilain 5 luvussa säädetään, jos: 1) kyse on mainitun lain 10 luvussa tarkoitetusta ranta-asemakaava-alueesta; 2) ojitus palvelee asemakaavassa osoitettujen maa- ja metsätalousalueiden maankuivatusta; 3) ojitus sijoittuu suurimmalta osin asemakaava-alueen ulkopuolelle; 4) ojituksesta aiheutuu haittaa tai veden johtamisen tarvetta kolmannen omistamalle kiinteistölle; tai 5) ojitus edellyttää aluehallintoviraston lupaa tai ojitustoimituksen päätöstä.

Saatu selvitys

(28) Saadun selvityksen mukaan Kuusiniemi-niminen katu on rakennettu asemakaavan mukaisesti vuosien 2018–2019 aikana. Samassa yhteydessä kadun alapuolelle on rakennettu hulevesiviemäri. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa hyväksytyssä katusuunnitelmassa on esitetty muun ohella kadun kuivatussuunnitelma. Hulevesiviemäri kerää katualueen vesiä noin 600 m²:n alueelta. Hulevesiviemäriin liitetyn ulkopuolisen asuinkiinteistön pinta-ala on noin 3 000 m². Hulevesiviemärin purkukohta sijaitsee Turuntien katualueella ajoradan ja kevyen liikenteen väylän välisessä avo-ojassa. Avo-ojasta hulevedet johdetaan noin 10 metrin päässä rummulla kevyen liikenteen väylän ali ja edelleen Grännäsinpuroon. Turuntien kuivatusojan hulevedet ovat valuneet samaa reittiä Grännäsinpuroon vuosikymmeniä koko Turuntien olemassaolon ajan.

(29) Grännäsinpuron valuma-alueesta ei ole tarkkaa tietoa, mutta aluehallintoviraston päätöksen mukaan sen on arvioitu olevan alle 10 hehtaaria. Turuntien eteläpuolella Grännäsinpuro virtaa puistoalueiden läpi, mutta puroon laskee hulevesiä myös rakennetuilta alueilta. Puro on valuma-alueen luonnollinen vesireitti. Muutoksenhakijan kiinteistöllä Grännäsinpuro laskee lampeen ja siitä edelleen Lippajärveen.

(30) Muutoksenhakijan kiinteistöllä sijaitsevat puro ja lampi ovat osa vuosilta 1922–1923 peräisin olevien kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten ja puistoalueen muodostamaa kokonaisuutta. Muutoksenhakijan korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimittaman kaupunginmuseon intendentin lausuman mukaan puisto, johon kuuluu Suomessa harvoin käytettyjä vesielementtejä, on ilmeisesti arkkitehdin alkuperäisen suunnitelman mukainen ja liittyy keskeisesti rakennustaiteellisesti korkealuokkaiseen huvilaan. Kiinteistön alue on asemakaavassa merkitty kulttuurihistoriallisten rakennusten alueeksi.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

(31) Muutoksenhakija on vaatinut aluehallintovirastoa kieltämään vesilain vastaisena hulevesien johtamisen Kuusiniemi-nimiseltä kadulta sekä ulkopuoliselta asuinkiinteistöltä muutoksenhakijan kiinteistöllä kulkevaan Grännäsinpuroon ja virkistyskäytössä olevaan lampeen.

(32) Korkein hallinto-oikeus toteaa aluksi, että vesihuoltolainsäädännön muuttamisen yhteydessä (HE 218/2013 vp) hulevesien kokonaishallinnasta otettiin säännökset maankäyttö- ja rakennuslain 13 a lukuun. Luvun 103 i §:n mukaan kunta vastaa hulevesien hallinnan järjestämisestä asemakaava-alueella. Jo aiemmin vesilainsäädännön uudistamisen yhteydessä (HE 277/2009) ojan sijoittamista koskevaa sääntelyä muutettiin siten, että asemakaava-alueella ojan sijoittaminen ratkaistaan lähtökohtaisesti maankäyttö- ja rakennuslain mukaan. Näin ollen voidaan katsoa, että tarkoituksena on ollut keskittää hulevesien hallintaa koskeva sääntely asemakaava-alueella maankäyttö- ja rakennuslakiin. Uudistusten yhteydessä ei kuitenkaan rajattu pois vesilain soveltamista maankäyttö- ja rakennuslain ohella. Tämän vuoksi vesilaki voi tulla täydentävästi sovellettavaksi hulevesien johtamista koskevissa asioissa myös asemakaava-alueella.

(33) Valituksenalainen asia koskee kunnan hulevesijärjestelmän kautta muutoksenhakijan asemakaava-alueella sijaitsevalle kiinteistölle johdettavia hulevesiä ja niistä aiheutuvia haittoja. Edellä todettuun nähden hulevesien hallinta tulisi tällaisella alueella lähtökohtaisesti järjestää maankäyttö- ja rakennuslain mukaisia menettelyjä noudattaen. Maankäyttö- ja rakennuslain hulevesiä koskevassa luvussa ei kuitenkaan ole säädetty menettelystä, jonka yksittäinen kiinteistön omistaja voisi tällaisessa tilanteessa saattaa vireille kunnan velvoittamiseksi hulevesijärjestelyistä aiheutuvan haitan poistamiseen. Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätöksen KHO 2023:25 mukaan maankäyttö- ja rakennuslain 103 i §:ssä säädetyssä kunnan vastuussa hulevesien hallinnan järjestämisestä on kyse nimenomaan hulevesien kokonaishallinnasta asemakaava-alueella, ei yksittäisillä kiinteistöillä.

(34) Korkein hallinto-oikeus katsoo edellä todettuun nähden, ottaen erityisesti huomioon muutoksenhakijan oikeusturvan tarpeen ja nyt kyseessä olevaan tilanteeseen soveltuvien säännösten puuttumisen maankäyttö- ja rakennuslaista, että kysymyksessä olevassa tapauksessa asiassa voidaan soveltaa vesilakia.

(35) Vesilain mukaisessa hallintopakkoasiassa voidaan lain 14 luvun 4 § huomioon ottaen antaa kieltoja tai määräyksiä, mikäli vesien johtaminen edellyttäisi vesilain mukaista lupaa. Ojitukseen liittyen vesilain mukaista lupaa on haettava vesilain 5 luvun 3 §:n 2 kohdan mukaan, jos siitä aiheutuu lain 3 luvun 2 §:ssä tarkoitettuja seurauksia. Vesilain mukaisen luvan tarve voi perustua vesilain 3 luvun 2 §:n 1 momentin mukaisesti muun ohella hankkeen aiheuttamiin muutoksiin vesistön virtaamassa, syvyydessä tai vesiympäristössä. Mainituista muutoksista yksityiselle edulle aiheutuva menetys edellyttää saman pykälän 2 momentin mukaisesti lupaa muun ohella, jos niistä aiheutuu edunmenetystä kiinteistölle tai muulle omaisuudelle.

(36) Asiassa on näin ollen arvioitava, aiheutuuko hulevesien johtamisesta muutoksenhakijan kiinteistöllä sijaitsevaan puroon ja virkistyskäytössä olevaan lampeen nyt kyseessä olevan asian olosuhteet huomioon ottaen sellaisia vesiympäristön muutoksia ja näistä aiheutuvaa edunmenetystä yksityiselle edulle, että vesien johtaminen edellyttäisi vesilain mukaista lupaa. Korkein hallinto-oikeus toteaa selvyyden vuoksi, että vesien johtaminen ei edellytä käyttöoikeuden perustamista, sillä hulevedet johdetaan muutoksenhakijan kiinteistöllä sijaitsevaan puroon.

(37) Saadun selvityksen mukaan vuosien 2018–2019 aikana toteutetun hulevesiviemärin rakentamisen seurauksena ojaan lähelle muutoksenhakijan kiinteistöä johdettavien hulevesien määrä on kasvanut. Hulevesien purkupaikan ja muutoksenhakijan kiinteistön välillä ei ole rakenteita hulevesien viivästyttämiseksi ennen niiden päätymistä Grännäsinpuroon ja muutoksenhakijan kiinteistöllä sijaitsevaan lampeen. Muutoksenhakijan toimittamista valokuvista on todettavissa, että lammen vesi on hulevesiviemärin rakentamisen jälkeisinä vuosina otetuissa kuvissa kiintoaineen samentamaa. Aiemmin otetuissa kuvissa vastaavaa samentumaa ei ole havaittavissa. Lammen pohjalle on kertynyt laskeutunutta kiintoainetta, ja muutoksenhakijan mukaan lampea on myös jouduttu tyhjentämään ja puhdistamaan. Muutoksenhakijan korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimittaman selvityksen perusteella kiintoainetta päätyy edelleen lampeen siinä määrin, että siitä aiheutuu lammen puhdistustarvetta. Kyseessä olevat puro ja lampi ovat olleet osa virkistyskäyttöön suunniteltua kulttuurihistoriallisesti arvokasta kokonaisuutta. Lammella on virkistyskäyttöarvoa myös uimalampena.

(38) Korkein hallinto-oikeus katsoo, ottaen huomioon puron ja lammen historiasta ja käytöstä todetun, että näissä olosuhteissa hulevesien johtamisesta aiheutuu samentumisen vuoksi haittaa kulttuurihistoriallisesti merkittävään kokonaisuuteen kuuluvan puron ja lammen virkistyskäyttöarvolle. Kiintoaineen kertymisestä aiheutuu lammen liettymistä ja tästä aiheutuu edelleen lammen puhdistuskustannuksia. Edellä todettua on pidettävä sellaisena vesiympäristön muutoksena, josta aiheutuu vesilain 3 luvun 2 §:n 2 momentissa tarkoitettua edunmenetystä yksityiselle. Kun otetaan huomioon edellä hulevesiviemärin rakentamisajankohdasta ja samentumisen kestosta todettu, korkein hallinto-oikeus pitää todennäköisenä, että hulevesien johtamisesta voi jatkossakin aiheutua muutoksenhakijan kiinteistöllä sijaitsevan puron ja lammen samentumista erityisesti voimakkaiden sateiden aiheuttaman virtaaman hetkittäisen kasvamisen seurauksena. Tämän vuoksi kysymys ei ole yksinomaan väliaikaisista, alueen rakentamiseen liittyvistä muutoksista.

(39) Edellä todettuun nähden korkein hallinto-oikeus katsoo, että hulevesien johtaminen nykyisen hulevesijärjestelmän kautta Kuusiniemi-nimiseltä kadulta muutoksenhakijan kiinteistöllä kulkevaan puroon ja sitä kautta kiinteistöllä sijaitsevaan lampeen edellyttää vesilain mukaista lupaa. Näin ollen hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset on kumottava ja asia on palautettava aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi hallintopakon asettamisen edellytysten arvioimiseksi.

Oikeudenkäyntikulut

(40) Vesilain 14 luvun 5 §:n 3 momentin mukaan asian käsittelystä asianosaiselle aiheutuneiden kulujen korvaamisessa noudatetaan soveltuvin osin, mitä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019) säädetään.

(41) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Saman pykälän 2 momentin mukaan korvausvelvollisuuden kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan ottaa lisäksi huomioon asian oikeudellinen epäselvyys, osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle.

(42) Asian laatuun ja tulkinnanvaraisuuteen nähden hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta aluehallintovirastossa ja hallinto-oikeudessa ei ole perusteita muuttaa. Vastaavasti on hylättävä yhtiön vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Täytäntöönpanoa koskeva vaatimus

(43) Kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 123 ja 124 §:n säännökset sekä se, että muutoksenhakijan hakemus on kumotulla aluehallintoviraston päätöksellä hylätty ja että asia on palautettu aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi, Asunto Oy X:n vaatimus täytäntöönpanomääräyksen antamisesta on hylättävä.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Kari Kuusiniemi, oikeusneuvokset Eija Siitari, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Tuomas Kuokkanen sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Janne Hukkinen ja Olli Dahl. Asian esittelijä Laura Leino.