10.3.2016/788

Terveydenhoitoviranomaisen A:lle 2.4.1985 myöntämän sijoituspaikkaluvan mukaan kiinteistöllä M sijaitsevassa turkistarhassa sai olla 300 metriä varjotaloja ja paikat 720 siitosminkkinaaraalle tai 180 siitoskettunaaraalle. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen oli 4.6.2002 myöntänyt A:lle ympäristöluvan turkistarhan laajentamiseen niin, että varjotaloja sai olla yhteensä 540 metriä ja siitoskettunaaraita 220.

Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen päätöksellään hylättyä B:n ja C:n vaatimuksen, jonka mukaan A:lle turkistarhan laajentamiseen 4.6.2002 myönnetty ympäristölupa tuli katsoa rauenneeksi, Vaasan hallinto-oikeus B:n ja C:n valituksesta kumosi viranomaisen päätöksen. Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan turkistarhan laajentamiseen 4.6.2002 myönnetty ympäristölupa oli rauennut.

Korkein hallinto-oikeus A:n valituksesta kumosi hallinto-oikeuden päätöksen. Korkein hallinto-oikeus otti asian suoraan ratkaistavakseen ja päätti, että A:lle myönnetty ympäristölupa raukeaa siltä osin kuin se koskee kiinteistöllä M sijaitsevan turkistarhan toteutumatta jäänyttä laajentamista. Tarhan salaojien laajentaminen ja kahden uuden varjotalon perustusten tekeminen eivät olleet ympäristönsuojelulain 57 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla toiminnan tai sen aloittamisen kannalta olennaisia toimia. Lupa jäi siten voimaan muilta osin.

Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 57 § 1 momentti 2 kohta

Laki ympäristönsuojelulainsäädännön voimaanpanosta (113/2000) 5 § 2 momentti

Ks. myös ympäristönsuojelulaki (527/2014) 88 § 1 momentti 2 kohta

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori, hallintoneuvokset Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä ja Janne Aer sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Mikael Hildén ja Rauno Pääkkönen. Asian esittelijä Petri Leinonen.