17.1.2017/130

Työsuojelu – Tilaajavastuulaki – Laiminlyöntimaksu – Tilaajan selvitysvelvollisuus – Asiakirjan aitous

Antopäivä: 17.1.2017
Taltionumero: 130
Diaarinumero: 3625/2/15
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2017:T130

A Oy oli työsuojelun vastuualueen toimittamassa tarkastuksessa esittänyt B Oy:n kanssa tekemäänsä sopimukseen liittyvänä tilaajavastuulain 5 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisena selvityksenä kaksi asiakirjaa, jotka oli otsikoitu todistuksiksi verojen maksamisesta. Todistuksissa oli käytetty eri kirjoitustyylejä ja -kokoja. Lisäksi teksti todistuksissa oli osittain epäsuorassa. Työsuojelun vastuualueen Verohallinnolta saaman tiedon mukaan verotietoja koskevat todistukset eivät ole olleet aitoja. A Oy oli samaan sopimukseen liittyvänä tilaajavastuulain 5 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuna selvityksenä esittänyt asiakirjan, jonka antajaksi oli merkitty työeläkevakuutusyhtiö ja joka oli otsikoitu TyEL-vakuutuksen maksutodistukseksi. Todistuksessa oli käytetty eri kirjoitustyylejä ja -kokoja. Teksti oli osittain epäsuorassa. Lisäksi todistuksesta olivat puuttuneet alaviitteet eli yritys- ja yhteisötietolain 15 §:ssä tarkoitetut tiedot (työeläkevakuutusyhtiön yhteisötunnus, rekisteriin merkitty toiminimi, kotipaikka ja osoite). Työsuojelun vastuualueen työeläkevakuutusyhtiöltä saaman tiedon mukaan TyEL-todistuksena esitetty asiakirja ei ole ollut aito.

Työsuojelun vastuualue oli katsonut, että A Oy ei ollut osoittanut riittävää huolellisuutta hyväksymällä B Oy:n epämääräiset todistukset. A Oy:lle oli tämän seikan ja eräiden muiden seikkojen perusteella määrätty 5 200 euron laiminlyöntimaksu.

Hallinto-oikeus oli katsonut, että todistukset eivät olleet siinä määrin virheellisen näköisiä, että A Oy:n edustajien olisi ollut syytä epäillä niiden aitoutta pelkästään niiden ulkoasun perusteella. Hallinto-oikeus oli asiaa kokonaisuutena harkiten pitänyt A Oy:n laiminlyöntiä siten vähäisenä, että laiminlyöntimaksu oli perusteltua ja kohtuullista jättää määräämättä tilaajavastuulain 9 §:n 4 momentin nojalla.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että tilaajavastuulain perusteella tilaajan on hankittava laissa tarkoitetuissa tilanteissa sopimusosapuolestaan tietoja ja selvityksiä, joiden perusteella tilaaja voi arvioida sopimuskumppaninsa luotettavuutta. Kun tilaaja arvioi sopimuskumppaninsa luotettavuutta, arvioinnissa merkittävänä tekijänä on pidettävä sitä, ovatko sopimuskumppanin toimittamat selvitykset aitoja vai ei. Tämän vuoksi tilaajan on varmistettava saamansa selvityksen aitous, jos saadun selvityksen aitoutta on aihetta epäillä. Koska työeläkevakuutusyhtiö oli lain nojalla ollut velvollinen merkitsemään yritys- ja yhteisötietolain 15 §:ssä tarkoitetut tiedot antamaansa todistukseen, TyEL-vakuutuksen maksutodistus oli olennaisesti puutteellinen. A Oy:n olisi siten tullut epäillä työeläkevakuutusyhtiön todistuksena esitetyn asiakirjan aitoutta ja varmistaa asia. A Oy:n olisi tällöin tullut varmistaa myös muun sopimuskumppaniltaan saamansa selvityksen aitous ja kiinnittää huomiota verotietoja koskevien selvitysten kirjoitusasussa oleviin poikkeavuuksiin. Koska A Oy ei ollut näin menetellyt vaan se oli hyväksynyt selvitykseksi asiakirjoja, joiden aitoutta oli ollut aihetta epäillä, A Oy oli laiminlyönyt tilaajavastuulain 5 §:n mukaisen selvitysvelvollisuutensa. Koska A Oy:n tekoa ei ollut katsottava vähäiseksi, korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja saattoi työsuojelun vastuualueen päätöksen voimaan. Äänestys 4–1.

Tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä annettu laki 1 §, 5 § 1 momentti, 5 a § ja 9 § 1 momentti 1 kohta

Yritys- ja yhteisötietolaki 15 § (637/2006) 1 ja 2 momentti

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Irma Telivuo, Leena Äärilä, Mikko Pikkujämsä, Vesa-Pekka Nuotio ja Antti Pekkala. Asian esittelijä Jouko Tuomi.

 
Julkaistu 17.1.2017