13.6.2017/2863

A oli käräjäoikeudessa todettu syylliseksi murhaan ja jätetty syyntakeettomana rangaistukseen tuomitsematta. Hänet oli määrätty tahdosta riippumattomaan psykiatriseen sairaalahoitoon. Koska teoista oli säädetty enimmäisrangaistuksena elinkautinen vankeus, A:n karkottamiselle oli ulkomaalaislain 149 §:n 1 momentin 2 kohdan mukainen peruste, sekä lisäksi 3 kohdan mukainen peruste, koska A oli käyttäytymisellään osoittanut olevansa vaaraksi muiden turvallisuudelle.

Asiassa oli selvitetty, että A:lla oli mahdollisuus saada riittävää asianmukaista psykiatrista hoitoa kotimaassaan. Asiassa ei ollut ilmennyt ulkomaalaislain 147 §:n palautuskieltoa koskevan harkinnan osalta sellaisia seikkoja, joiden vuoksi häntä ei voitaisi karkottaa kotimaahansa hänen terveydentilastaan tai muista yksilöllisistä seikoista johtuen.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä oli ratkaistu ulkomaalaislain säännösten mukaiset oikeudelliset edellytykset A:n karkottamiselle. Psykiatrisessa sairaalassa tapahtuva tahdosta riippumaton psykiatrinen sairaanhoito ei ollut sinänsä esteenä karkottamista koskevan päätöksen tekemiselle. Karkottamisen täytäntöönpano kuitenkin edellytti, että ennen kotimaahan palauttamista Suomessa annettava tahdosta riippumaton hoito lopetetaan. Päätöksellä ei ollut ratkaistu eikä voitukaan ratkaista mielenterveyslaissa säädettyä tahdosta riippumattoman psykiatrisen sairaalahoidon lopettamista eikä sairaalasta poistamista.

Ulkomaalaislaki 146 ja 147 §, 147 a § 1 momentti, 149 § 1 momentti 2 ja 3 kohta sekä 150 § 1 ja 2 momentti.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Matti Pellonpää, Anne E. Niemi, Janne Aer, Petri Helander ja Tuomas Kuokkanen. Asian esittelijä Leo Kaasinen.