29.12.2017/6928

Ulkomaalaisasia – Kansainvälinen suojelu – Turvapaikka – Toissijainen suojelu – Turvapaikkahakemuksen tutkinta – Riskiarvio – Uhka yksityishenkilön taholta – Afganistan

Antopäivä: 29.12.2017
Taltionumero: 6928
Diaarinumero: 3042/4/17
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2017:T6928

Turvapaikanhakija oli pitkään Iranissa elänyt Afganistanin kansalainen. Hakija oli kansainvälisen suojelun perusteena vedonnut uhkaan vaikutusvaltaisen, Afganistanin Kabulissa asuvan yksityishenkilön taholta. Turvapaikanhakijalla oli ollut Iranissa asuessaan suhde kyseisen yksityishenkilön puolisoon.

Maahanmuuttovirasto oli tutkinut valittajan turvapaikkahakemuksen suhteessa valittajan kansalaisuusvaltioon Afganistaniin. Maahanmuuttovirasto oli suorittanut valittajan turvapaikkahakemuksen käsittelyyn liittyvän palauttamista koskevan riskiarvioinnin suhteessa Afganistaniin yleensä ja katsonut, että valittajan olisi ollut mahdollista asua maan rauhallisemmalla alueella, kuten Kabulissa.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen arviointi on suoritettava tapauskohtaisesti, ja palauttamista koskevan riskiarvioinnin osalta se käsittää muun ohella hakijan todellisen määränpään, jos hänet palautetaan asianomaiseen maahan. Nyt puheena olevassa asiassa valittaja oli syntynyt Afganistanissa, Kabulissa, josta hän oli muuttanut perheensä mukana kuusivuotiaana Iraniin. Valittaja ei ollut käynyt Afganistanissa poismuuttonsa jälkeen. Näin ollen Maahanmuuttoviraston olisi tullut suorittaa valittajan hakemusta koskeva riskiarvio suhteessa Afganistanin Kabuliin, ei Afganistanin yleisen turvallisuustilanteen kannalta. Kun hallinto-oikeus on kuitenkin asiaa käsitellessään tehnyt valittajan asemaa koskevan riskiarvion suhteessa Kabuliin, niin tältä osin asian ratkaisu ei tässä vaiheessa perustunut puutteelliseen riskiarvioon.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että hallinto-oikeuden päätöksessään viittaaman edelleen ajantasaisena pidettävän maatiedon mukaan perinteisten moraalinormien rikkominen voi aiheuttaa voimakkaita reaktioita afganistanilaisessa kulttuurissa. Maahanmuuttovirasto on lausunnossaan todennut, että sillä ei ole syytä kyseenalaistaa asiassa uhan muodostaneen yksityishenkilön vaikutusvaltaa Kabulissa.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että valittajaan Kabulissa kohdistuva uhassa ei ollut kyse ulkomaalaislain 87 §:ssä tarkoitetusta vainosta eikä hänelle näin ollen ollut tullut myöntää turvapaikkaa. Toissijaisen suojelun osalta korkein hallinto-oikeus arvioi, ettei asiassa voitu poissulkea sitä mahdollisuutta, että kyseinen henkilö voisi vaikutusvaltansa vuoksi saattaa valittajan vakavaan vaaraan Kabulissa, eikä valittajan olisi mahdollista tätä uhkaa vastaan turvautua viranomaisten antamaan suojaan. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella tällaisen vaaran toteutuminen oli varsin todennäköistä. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus katsoi, että oli olemassa riittävät perusteet arvioida valittajan olevan Kabulissa todellisessa vaarassa kärsiä vakavaa haittaa ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuilla tavoilla. Asiassa oli kuitenkin vielä arvioitava, oliko valittajalla mahdollisuus oleskella muualla Afganistanissa ilman edellä mainitun vakavan haitan uhkaa.

Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston valituksenalaiset päätökset ja palautti asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi ulkomaalaislain 88 e §:ssä säädetyn sisäisen paon edellytysten arvioimiseksi.

Ulkomaalaislaki 87 § 1 momentti, 87 a § 1 momentti, 87 b § 1 ja 2 momentti, 88 § 1 momentti, 88 b §, 88 e § ja 147 §

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Janne Aer, Tuomas Kuokkanen, Mikko Puumalainen, Anne Nenonen ja Pekka Aalto. Asian esittelijä Juuso Peltonen.

 
Julkaistu 29.12.2017