29.12.2017/6937

Ulkomaalaisasia – Suojelupoliisin lausunto – Työntekijän oleskelulupa – Asianosaisjulkisuus – Yleinen järjestys ja turvallisuus – Hallinto-oikeuden tutkimisvelvollisuus

Antopäivä: 29.12.2017
Taltionumero: 6937
Diaarinumero: 2098/4/17
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2017:T6937

Maahanmuuttovirasto oli hylännyt hakemuksen työntekijän oleskeluluvan osalta, koska hakijan katsottiin vaarantavan yleistä järjestystä ja turvallisuutta ja Suomen kansainvälisiä suhteita ulkomaalaislain 36 §:n 1 momentin tarkoittamalla tavalla. Maahanmuuttoviraston päätöksessä mainittiin, että Suojelupoliisi oli antanut hakijan asiassa lausunnon, jossa katsottiin hakijan voivan muodostaa vaaran Suomen yleiselle järjestykselle ja sisäiselle turvallisuudelle.

Hallinto-oikeus oli perustellessaan valituksen hylkäämistä työntekijän oleskeluluvan osalta katsonut, että kun otettiin huomioon valittajan mahdollinen tausta Tunisian armeijan sotilaana sekä Suojelupoliisin asiassa antama lausunto, Maahanmuuttovirasto oli voinut hylätä valittajan oleskelulupahakemuksen ulkomaalaislain 36 §:n 1 momentissa tarkoitetulla perusteella.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artiklan samoin kuin perustuslain 21 §:n mukaisten vaatimusten täyttämiseksi on hallintotuomioistuimen tehtävänä tutkia, onko valittajan oikeuksien ja kansallisesta turvallisuudesta johtuvien intressien välillä asiassa saavutettu oikeudenmukainen tasapaino. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vakiintuneessa oikeuskäytännössä on katsottu, ettei oikeus saada tieto kaikesta oikeudenkäynnissä esitetystä relevantista selvityksestä ole ehdoton, mutta tämän oikeuden rajoituksista aiheutuvaa haittaa asianosaiselle tulee pyrkiä lieventämään oikeudenkäynnissä. Jos tietoa selvityksestä ei voida yleisen edun vuoksi antaa asianosaiselle, tuomioistuimen tulee tutkia viranomaisen päätöksenteko sen varmistamiseksi, että päätöksenteko täyttää asianmukaiset vaatimukset. Vastaavat periaatteet on hyväksytty myös Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä sekä korkeimman hallinto-oikeuden ja korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että hallinto-oikeus oli osittain perustellut työntekijän oleskelulupaa koskevaa päätöstään Suojelupoliisin antamalla lausunnolla kuitenkaan perehtymättä lausunnon perusteena oleviin seikkoihin ja selvitykseen. Koska hallinto-oikeus ei ollut selvittänyt asian käsittelyn aikana Suojelupoliisin lausunnon perusteena olevia seikkoja, hallinto-oikeus ei ollut voinut arvioida, oliko lausunnosta ilmeneville johtopäätöksille ollut perusteita. Hallinto-oikeus ei siten ollut myöskään asiallisesti voinut punnita sitä, olivatko lausunnosta ilmenevät yleisen edun sekä yleisen järjestyksen ja valtion turvallisuuden perusteet olleet yksityiseen etuun nähden riittävän painavia oikeuttamaan oleskeluluvan epäämisen.

Edellä mainitulla perusteella korkein hallinto-oikeus katsoi, että hallinto-oikeus ei ollut hallintolainkäyttölain 33 §:n mukaisesti huolehtinut siitä, että oleskelulupa-asia on tullut selvitetyksi riittävästi, jotta sitä koskeva valitus voidaan ratkaista. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös kumottiin työntekijän oleskeluluvan, käännyttämisen ja maahantulokiellon osalta ja asia palautettiin hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi. Korkein hallinto-oikeus ei ole miltään osin ratkaissut kysymystä asianosaisen oikeudesta saada tieto Suojelupoliisin lausuntoon liittyvästä selvityksestä, vaan tämä kysymys hallinto-oikeuden oli ratkaistava selvityksen saatuaan.

Euroopan ihmisoikeussopimus 13 artikla

Perustuslaki 21 §

Hallintolainkäyttölaki 33 §

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio Regner v. Tsekin tasavalta, 19.9.2017

Euroopan unionin tuomioistuimen tuomio C-300/11, ZZ v. Yhdistynyt kuningaskunta, 4.6.2013

KHO 2007:48

KKO 2016:20

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Janne Aer, Petri Helander, Mikko Puumalainen, Anne Nenonen ja Pekka Aalto. Asian esittelijä Jenny Rebold.

 
Julkaistu 29.12.2017