5.3.2018/995

Kuntayhtymän yksilöasioiden jaoston alainen viranhaltija oli päättänyt periä vaikeavammaiselta A:lta kustannukset, jotka olivat syntyneet vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (vammaispalvelulaki) nojalla A:lle myönnettyjen kuljetuspalvelumatkojen määrän ylittävistä matkoista. Kuntayhtymän yksilöasioiden jaosto oli hylännyt A:n mainitusta päätöksestä tekemän oikaisuvaatimuksen.

A valitti jaoston päätöksestä hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeus pyysi A:n valituksen johdosta jaostolta lausunnon. Lausuntopyynnössään hallinto-oikeus totesi, että asia saattaa tulla käsiteltäväksi hallintoriita-asiana. Jaosto katsoi lausunnossaan, että A:n tulee korvata matkoista aiheutuneet kustannukset niiltä osin kuin ne ylittivät A:lle myönnetyn matkamäärän. Hallinto-oikeus jätti A:n valituksen tutkimatta. Samalla hallinto-oikeus katsoi jaoston vaatineen A:n korvausvelvollisuuden vahvistamista, tutki asian hallintoriita-asiana ja hyväksyi jaoston vaatimuksen.

Vammaispalvelulaissa ei ole säännöksiä perusteetta maksettujen kustannusten takaisinperinnästä. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että takaisinperintää koskevassa asiassa oli siten kysymys hallintolainkäyttölain 69 §:ssä säädetystä julkisoikeudellista maksuvelvollisuutta koskevasta hakemuksena vireille pantavasta hallintoriita-asiasta, jota kuntayhtymä ei ollut voinut ratkaista oikeudellisesti sitovalla tavalla yksipuolisella hallintopäätöksellään. Viranhaltijan ja jaoston päätökset eivät olleet sisältäneet ratkaisua, jonka perusteella A:lla olisi ollut velvollisuus korvata myönnettyjen kuljetuspalvelumatkojen ylityksestä aiheutuneet kustannukset. Koska mainitut päätökset eivät siten myöskään ole olleet muutoksenhakukelpoisia, hallinto-oikeuden oli tullut jättää A:n valitus tutkimatta.

Asiassa oli kysymys yksityisen asianosaisen hallinto-oikeudessa valituksena vireille panemasta asiasta. Hallinto-oikeus oli ilman nimenomaista hakemusta ottanut tutkittavakseen hallintoriita-asian, jossa hakijaksi oli tullut valituksesta lausunnon antanut viranomainen ja tämän vastapuoleksi hallinto-oikeudessa valituksen vireille pannut yksityinen asianosainen. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että hallintoriita-asian prosessuaalisesta luonteesta muutoksenhakuun nähden toissijaisena oikeussuojakeinona seuraa muun ohella, että muutoksenhakijan vastapuolen esittämää vastavaatimusta ei lähtökohtaisesti voida pitää hallintoriitahakemuksena muutoksenhakijan vireille panemassa asiassa. Kysymys on ollut jaoston kannanotosta A:n valituksen johdosta, eikä hallintolainkäyttölain 69 §:ssä tarkoitetusta hallintoriita-asian vireille panoa koskevasta hakemuksesta. Hallinto-oikeuden hallintoriita-asiassa antama päätös oli kumottava ja poistettava.

Sosiaalihuoltolaki 54 §

Hallintolainkäyttölaki 5 § 1 momentti, 34 § 1 momentti, 51 § 2 momentti ja 69 §

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä oikeusneuvokset Irma Telivuo, Mikko Pikkujämsä, Timo Räbinä ja Leena Romppainen. Asian esittelijä Anna Heikkilä.