11.10.2018/4629

Maahanmuuttovirasto oli Suojelupoliisin lausuntoon viitaten hylännyt Tunisian kansalainen A:n perhesiteen perusteella myönnettävää oleskelulupaa koskevan hakemuksen ja päättänyt käännyttää A:n kotimaahansa, koska hänen voitiin perustellusta syystä epäillä ryhtyvän Suomessa kansallista turvallisuutta vaarantavaan toimintaan.

A valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeus kuuli suullisessa käsittelyssä Suojelupoliisin edustajaa lausunnosta. Hallinto-oikeus hylkäsi valittajan pyynnön suullisen käsittelyn toimittamisesta ja varasi valittajalle tilaisuuden toimittaa mahdollista lisäselvitystä kirjallisesti.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa valituksen kohteena oli ensisijaisesti hallinto-oikeuden menettely. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että vaikka hallinto-oikeus oli arvioinut kaiken Suojelupoliisin esittämän tiedon olevan asianosaiseltakin salassapidettävää, sen olisi tullut varata valittajalle tämän pyytämä tilaisuus tulla suullisesti kuulluksi ja kuulustuttaa ainakin omia todistajiaan. Valittajan pyytämää suullista käsittelyä ei ollut tällaisessa perhesiteen perusteella myönnettävää oleskelulupaa ja käännyttämistä koskevassa asiassa voitu pitää ilmeisen tarpeettomana hallintolainkäyttölain 38 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Hallinto-oikeuden päätös kumottiin ja asia palautettiin sille uuden suullisen käsittelyn toimittamiseksi.

Ulkomaalaislaki 5 §

Hallintolainkäyttölaki 33 §, 34 § 1 momentti, 38 ja 53 §

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettu laki 11 § 2 momentti ja 24 § 1 momentti 9 kohta

Laki oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa 8, 9, 11, 12 ja 18 §

Suomen perustuslaki 12 § 2 momentti ja 21 § 2 momentti

Euroopan ihmisoikeussopimus 8 ja 13 artikla

KHO 2018:109

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Janne Aer, Petri Helander, Tuomas Kuokkanen ja Taina Pyysaari. Asian esittelijä Elina Nyholm.