21.12.2018/6061

Irakin kansalainen A oli avioitunut Irakin kansalaisen perheenkokoajan B:n kanssa. Maahanmuuttovirasto hylkäsi A:n perhesideperusteisen oleskelulupahakemuksen ja katsoi muun ohessa, että toimeentuloedellytyksestä poikkeamiselle ei ollut perustetta. Toimeentuloedellytyksestä voidaan yksittäisessä tapauksessa poiketa, jos siihen on poikkeuksellisen painava syy tai lapsen etu sitä vaatii. Maahanmuuttovirasto viittasi päätöksessään vielä ulkomaalaislain 114 §:n 3 momenttiin ja katsoi, ettei yhteisen perhe-elämän viettämiselle Irakissa ollut ehdotonta estettä.

Perheenkokoaja B oli saanut Suomesta toissijaista suojelua ja asunut maassa noin 10 vuotta. Puolisoilla oli kaksi Suomessa syntynyttä lasta. Korkein hallinto-oikeus otti huomioon perheenkokoajan toistaiseksi jatkuvan työkyvyttömyyden, hänen terveydentilassaan tapahtuneen olennaisen heikkenemisen sekä jatkuvan hoidon ja huolenpidon tarpeen. Näissä olosuhteissa oli kohtuutonta edellyttää, että B muuttaisi kotimaahansa viettämään perhe-elämää. A oli hakenut perheenkokoajan omaishoitajaksi, mutta päätös oli ollut kielteinen puuttuvan oleskeluluvan vuoksi. Harkinnassa otettiin lisäksi huomioon, että perheyhteyden katketessa A joutuisi palaamaan Irakiin yksinhuoltajana kahden pienen lapsen kanssa sekä se, että perheenkokoajan terveydentilan vuoksi yhteydenpito olisi todennäköisesti varsin vaikeaa. Näissä olosuhteissa korkein hallinto-oikeus katsoi, että toimeentuloedellytyksestä poikkeamiselle oli poikkeuksellisen painava syy. Perheyhteyden säilyminen kumpaankin vanhempaan oli myös lasten edun mukaista.

Asiassa oli lisäksi kysymys ulkomaalaislain 114 §:n 3 momentissa tarkoitetusta kokonaisharkinnasta. Mainitun momentin mukaan kokonaisharkintaa suoritettaessa otetaan huomioon se, että ehdotonta estettä perheenkokoajan paluulle kotimaahan ei ole. Korkein hallinto-oikeus viittasi säännöksen esitöihin (HE 28/2003 vp), jonka mukaan pykälän 2 ja 3 momentissa "säädettäisiin tarkemmin siitä kokonaisharkinnasta, joka on tarpeen suorittaa niissä tapauksissa, joissa hakijan katsotaan vaarantavan yleistä järjestystä, turvallisuutta, kansanterveyttä tai Suomen kansainvälisiä suhteita". Kun otettiin huomioon esitöissä ilmaistu ulkomaalaislain 114 §:n 1, 2 ja 3 momentin välinen sääntely-yhteys, oli selvää, että ulkomaalaislain 114 §:n 3 momenttia ei voitu soveltaa käsiteltävänä olleessa asiassa, jossa oleskeluluvan hakija A:n kohdalla ei ollut kysymys siitä, että hänen katsottaisiin vaarantavan yleistä järjestystä, turvallisuutta tai kansanterveyttä.

Ulkomaalaislaki 6 §, 37 § 1 momentti, 39 § 1 momentti (549/2010), 49 § 1 momentti, 66 a § ja 114 § 1 momentti ja 4 momentti (549/2010)

Lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus 3 artikla 1 kohta, 7 artikla, 9 artikla ja 10 artikla

Euroopan ihmisoikeussopimus 8 artikla

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 3.10.2014 Jeunesse v. Alankomaat ja 26.4.2007 Konstatinov v. Alankomaat

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Hannu Ranta, Petri Helander, Tuomas Kuokkanen ja Jaakko Autio. Asian esittelijä Camilla Servo.