20.5.2020/2193

Vanhemmat hakivat vuonna 2011 syntyneelle lapselleen A:lle henkilökohtaista avustajaa oppitunneille, jotta A pystyisi osallistumaan opetukseen.

X:n kaupungin viranhaltija päätti syyskuussa 2018, että A:lle myönnetään erityistä tukea 9.8.2018 alkaen 2. vuosiluokan loppuun. Päätöksen mukaan A:lla on pidennetty oppivelvollisuus 9. vuosiluokan loppuun saakka. Erityisopetus järjestetään Y:n koulussa. A saa opetusta toiminta-alueittain ja opetus toteutetaan kokonaan erityisopetuksen ryhmässä. Päätöksessä todettiin lisäksi, että ”A saa avustajapalveluita kaikilla oppitunneilla” ja että erityistä tukea koskevan päätöksen toimeen panemiseksi oppilaalle on laadittava henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma. Suunnitelmasta on käytävä ilmi A:n erityistä tukea koskevan päätöksen mukaisesti opetuksen ja muun tuen antaminen. Suunnitelmaa tarkistetaan tarvittaessa, kuitenkin vähintään kahdesti vuodessa.

Hallinto-oikeudessa vaadittiin päätöksen kumoamista muun ohella sillä perusteella, että päätöksestä ei käynyt ilmi, oliko A:lle myönnetty perusopetuslaissa tarkoitettu henkilökohtainen avustaja oppitunneille vaiko ei. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen tämän ja valituksessa esitettyjen muiden valitusperusteiden osalta.

Korkein hallinto-oikeus myönsi asiassa valitusluvan siltä osin kuin asiassa oli kysymys viranhaltijan päätöksen perusteluista. Viranhaltijan päätös ja hallinto-oikeuden päätös kumottiin ja asia palautettiin viranhaltijalle uudelleen käsiteltäväksi henkilökohtaisen avustajan myöntämistä koskevalta osin.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että päätöksen lausumasta ”A saa avustajapalveluita kaikilla oppitunneilla” ei käynyt ilmi, oliko A:lle myönnetty henkilökohtainen avustaja vaiko ei. Päätöksestä ei muutoinkaan käynyt ilmi, minkä sisältöisinä avustajapalvelut oli myönnetty. Päätös ei siten täyttänyt hallintolain 44 §:n 1 momentissa hallintopäätökselle ja perusopetuslain 17 §:n 2 momentissa erityisen tuen antamista koskevan päätöksen sisällölle säädettyjä edellytyksiä.

Perusopetuslain 17 a §:n säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 109/2009 vp) oli todettu nimenomaisesti, että henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma ei olisi aikaisemmasta poiketen enää hallintopäätös, vaan erityisen tuen päätöksen suunnitelmallista toimeenpanoa ohjaava pedagoginen asiakirja. Oppilaan oikeusturvan ja opetuksen järjestämisen kannalta merkittävät asiat päätettäisiin hallituksen esityksen mukaan erityistä tukea koskevassa päätöksessä.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että viranhaltija ei ole siten voinut myöskään jättää perusopetuslain 31 §:n mukaisten avustajapalveluiden sisällön tarkempaa määrittelyä A:lle myöhemmin laadittavan opetuksen järjestämistä koskevan henkilökohtaisen suunnitelman varaan. Päätös ei muutoinkaan täyttänyt hallintolain 45 §:n vaatimuksia sisältäessään vain viittauksen erääseen lääkärinlausuntoon.

Äänestys 4-1. Äänestys valitusluvan myöntämisestä ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun lopputuloksesta.

Perusopetuslaki 3 § 2 momentti, 17 § 2 momentti, 17 a § ja 31 § 1 momentti

Hallintolaki 44 § 1 momentti ja 45 §

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Outi Suviranta (eri mieltä), Toomas Kotkas, Antti Pekkala ja Ari Wirén. Asian esittelijä Milla Wartiovaara.