Muu päätös 3412/2014

Asia Kunnallisasiaa koskeva valitus

Valittaja A

Päätös, jota valitus koskee

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 23.4.2012 nro 12/0244/3

Asian aikaisempi käsittely

Valkeakosken kaupunginvaltuusto on 6.9.2010 (§ 80) kaupunginhallituksen 30.8.2010 § 316 esityksen mukaisesti päättänyt

1. merkitä tiedoksi vastavakuuden arvonmääritystä koskevat arviot sekä takauksen lainmukaisuuden arviointia koskevat lausunnot;

2. antaa 1,2 miljoonan euron omavelkaisen takauksen Valkeakosken Osuuspankin Avilon Oy:lle myöntämään enintään 1,5 miljoonan euron suuruiseen lainaan, joka on myönnetty seuraavin ehdoin:

Laina-aika: ensimmäinen vuosi koroilla, sen jälkeen viiden vuoden laina-aika, kuukausiannuiteetti. Korko: lainan korko on 12 kuukauden euriborkorko + 0,95 %. Toimitusmaksu ja järjestelypalkkio 1 500 euroa. Takaus koskee ainoastaan lainan pääomaa, ei korkoa, kuluja tai muuta vastaavaa. Takaus koskee aina ainoastaan 80 prosenttia lainan jäännöspääomasta.

3. takauksesta peritään vuosittainen 3,8 prosentin suuruinen takausprovisio takausvastuun kohteena olevan lainan jäljellä olevasta pääomasta. Kaupunginhallituksella on oikeus tarkistaa takausprovision määrää myöhemmin luokituslaitosten arviointien ja komission takauksina annettavia valtiontukia koskevan tiedonannon perusteella.

4. Avilon Oy luovuttaa kaupungin antaman omavelkaisen takauksen vastavakuutena 1,8 miljoonan euron arvosta Mahlianmaan kaatopaikkaan kohdistuvia parhaalla etuoikeudella olevia panttikirjoja. Kaupunginhallitus päättää erikseen vakuuden yksityiskohtaisista ehdoista sekä hyväksyy vakuuden panttaussitoumuksen ja kaupungille annettavan vastasitoumuksen edellyttäen, että niiden sisältö ei poikkea edellä mainituista ehdoista.

Merkitään, että Hämeenlinnan hallinto-oikeus on 30.11.2010 antamallaan päätöksellä numero 10/0851/3 kieltänyt kaupunginvaltuuston päätöksen täytäntöönpanon, kunnes valitus on hallinto-oikeudessa ratkaistu tai hallinto-oikeus sitä ennen toisin määrää.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen sekä oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen. Lisäksi hallinto-oikeus on hylännyt Avilon Oy:n vaatimuksen A:n valituksen tutkimatta jättämisestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti.

Avilon Oy:n esittämä valituksen tutkimatta jättämistä koskeva vaatimus

Sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain 9 §:n 1 momentin mukaan vireillepanossa vaatimuksen kirjallisesta muodosta täyttää myös viranomaiselle toimitettu sähköinen asiakirja. Saman lainkohdan 2 momentin mukaan viranomaiselle saapunutta sähköistä asiakirjaa ei tarvitse täydentää allekirjoituksella, jos asiakirjassa on tiedot lähettäjästä eikä asiakirjan alkuperäisyyttä tai eheyttä ole syytä epäillä.

Avilon Oy on selityksessään katsonut, että A:n valitus tulisi jättää tutkimatta, koska valitusta ei ole allekirjoitettu.

A:n valitus on saapunut hallinto-oikeuteen sähköpostin välityksellä. Edellä sähköisesti vireille tulleen asiakirjan allekirjoituksesta todettu huomioon ottaen ei asiassa ole tapahtunut väitettyä virhettä.

Esteellisyyteen liittyvät valitusperusteet

Sovellettavat säännökset

Kuntalain 52 §:n 1 momentin mukaan valtuutettu on valtuustossa esteellinen käsittelemään asiaa, joka koskee henkilökohtaisesti häntä taikka hänen hallintolain (434/2003) 28 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettua läheistään. Milloin valtuutettu ottaa osaa asian käsittelyyn muussa toimielimessä, häneen sovelletaan mitä kyseisen toimielimen jäsenen esteellisyydestä säädetään.

Saman pykälän 2 momentin mukaan luottamushenkilön esteellisyydestä on voimassa, mitä hallintolain 27–30 §:ssä säädetään.

Saman pykälän 4 momentin mukaan hallintolain 28 §:n 1 momentin 5 kohtaa ei sovelleta kunnan luottamushenkilöön, viranhaltijaan tai työntekijään, vaikka tämä olisi mainitussa lainkohdassa tarkoitetussa asemassa kunnallisessa liikelaitoksessa, kuntayhtymässä, kuntakonserniin kuuluvassa yhteisössä tai säätiössä. Henkilö on kuitenkin esteellinen, jos kunnan ja liikelaitoksen, kuntayhtymän, yhteisön tai säätiön edut ovat ristiriidassa keskenään taikka asian tasapuolinen käsittely edellyttää, ettei henkilö osallistu asian käsittelyyn.

Saman pykälän 5 momentin mukaan esteellisen on ilmoitettava esteellisyydestään.

Hallintolain 27 §:n 1 momentin mukaan virkamies ei saa osallistua asian käsittelyyn eikä olla läsnä sitä käsiteltäessä, jos hän on esteellinen. Mitä virkamiehen esteellisyydestä säädetään, koskee myös monijäsenisen toimielimen jäsentä.

Hallintolain 28 § 1 momentin mukaan virkamies on esteellinen:

1) jos hän tai hänen läheisensä on asianosainen;

---

3) jos asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa hänelle tai hänen 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulle läheiselleen;

---

5) jos hän tai hänen 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettu läheisensä on hallituksen, hallintoneuvoston tai niihin rinnastettavan toimielimen jäsenenä taikka toimitusjohtajana tai sitä vastaavassa asemassa sellaisessa yhteisössä, säätiössä, valtion liikelaitoksessa tai laitoksessa, joka on asianosainen tai jolle asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa;

---

7) jos luottamus hänen puolueettomuuteensa muusta erityisestä syystä vaarantuu.

Hallintolain 29 §:n 2 kohdan mukaan monijäsenisen toimielimen jäsenen ja esittelijän esteellisyydestä päättää toimielin.

Valkeakosken kaupungin hallintosäännön 12 §:n mukaan, milloin jäsen on esteellinen käsittelemään jotain asiaa kokouksessa, hän voi kutsua varajäsenen kokoukseen sitä asiaa käsittelemään. Hallintosäännön 19 §:n mukaan toimielimen puheenjohtajan on tarvittaessa saatettava jäsenen tai muun läsnäoloon oikeutetun henkilön esteellisyys toimielimen ratkaistavaksi.

Saman hallintosäännön 21 §:n 1 kohdan mukaan toimielimen pöytäkirjaan merkitään järjestäytymistietona muu muassa läsnä ja poissa olleet ja missä ominaisuudessa kukin on ollut läsnä. Hallintosäännön 2 kohdan mukaan toimielimen pöytäkirjaan merkitään asian käsittelytietona muun muassa esteellisyys sekä tehdyt ehdotukset ja onko niitä kannatettu.

Valkeakosken kaupunginvaltuuston työjärjestyksen 11 §:n 1 momentin mukaan valtuutetun, joka on esteellinen käsittelemään jotakin asiaa, on viipymättä ilmoitettava asiasta valtuuston puheenjohtajalle. Saman 11 §:n 3 momentin mukaan puheenjohtajan on tarvittaessa saatettava valtuutetun ja muun läsnäoloon oikeutetun henkilön esteellisyys valtuuston ratkaistavaksi.

Saman työjärjestyksen 32 §:n mukaan valtuuston pöytäkirjasta noudatetaan soveltuvin osin, mitä pöytäkirjasta hallintosäännössä määrätään.

B:n esteellisyys

A katsoo kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtaja B:n olleen asiassa esteellinen sekä kaupunginhallituksessa että -valtuustossa, koska B omistaa tai on pääomistaja omassa kuljetusliikkeessään ja on merkittävällä tavalla mukana Kaukokiito Oy:n toiminnassa. Avilon Oy:llä on A:n mukaan mahdollisuus tehdä kuljetussopimus näiden yhtiöiden kanssa.

B:n mahdollisesti kokonaan tai osittain omistama kuljetusliike tai Kaukokiito Oy eivät ole asianosaisia tässä asiassa. Se, että B toimii kuljetusalalla ja valittajan tarkoittamat yritykset voivat myöhemmin mahdollisesti solmia liikesuhteen Avilon Oy:n kanssa, ei ole peruste olettaa, että päätöksestä on odotettavissa B:lle tai hänen läheiselleen hallintolain 28 §:n 1 momentin 3- tai 5-kohdissa tarkoitettua erityistä hyötyä. Asiassa ei ole myöskään tullut esiin, että luottamus B:n puolueettomuuteen olisi muutoinkaan vaarantunut hallintolain 7-kohdan tarkoittamin tavoin. Valtuuston päätös ei ole koskenut B:tä tai hänen hallintolain tarkoittamaa läheistään kuntalain 52 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin henkilökohtaisesti. B ei ole siten ollut esteellinen osallistumaan asian käsittelyyn kaupunginhallituksessa eikä kaupunginvaltuustossa.

Muut esteellisyyteen liittyvät valitusperusteet

Kaupunginhallituksen päätöspöytäkirjasta ilmenee käsittelytietona, että muun muassa jäsen C esitti kaupunginhallituksen hyväksyttäväksi esteellisyytensä asian käsittelyyn ja päätöksentekoon Valkeakosken Osuuspankin hallintoneuvoston jäsenenä ja tarkastusvaliokunnan jäsenenä. Päätöspöytäkirjan mukaan kaupunginhallitus totesi muun muassa C:n esteelliseksi ja C poistui kokouksesta asian käsittelyn ja päätöksenteon ajaksi. C:n ja muiden esteellisten tilalle saapuivat asian käsittelyn ja päätöksenteon ajaksi varajäsenet.

Kaupunginvaltuuston päätöspöytäkirjasta ilmenee, että seitsemän valtuutettua tai varavaltuutettua, toimistonhoitaja sekä kaupunginhallituksen puheenjohtaja ilmoittivat olevansa esteellisiä asian käsittelyyn ja päätöksentekoon. Päätöspöytäkirjaan on kirjattu heidän esteellisyysperusteensa. Pöytäkirjassa on edelleen todettu esteen ilmoittaneiden henkilöiden poistuneen esteellisinä kokouksesta asian käsittelyn ja päätöksenteon ajaksi. Poistuneiden tilalle saapui kolme varavaltuutettua asian käsittelyn ja päätöksenteon ajaksi.

Kuntalain 52 §:n 5 momentin mukaan esteellisen henkilön on ilmoitettava esteellisyydestään. Valkeakosken kaupungin hallintosäännön mukaan toimielimen pöytäkirjaan merkitään asian käsittelytietona esteellisyys. Hallintolain 29 §:n 2 momentin mukaan monijäsenisen toimielimen jäsenen esteellisyydestä päättää toimielin. Valkeakosken kaupunginvaltuuston työjärjestyksen mukaan puheenjohtajan on tarvittaessa saatettava valtuutetun ja muun läsnäoloon oikeutetun henkilön esteellisyys valtuuston ratkaistavaksi. Valkeakosken kaupungin hallintosäännössä on toimielinten osalta vastaava säännös. Kysymyksessä olevat henkilöt ovat kokouksessa ilmoittaneet esteellisyydestään lain edellyttämin tavoin ja vetäytyneet asian käsittelystä. Kaupunginhallituksen ja valtuuston pöytäkirjaan on merkitty henkilön poistuminen esteellisenä ja esteellisyyden syy. Esteellisyyskysymys on tullut esiin esteelliseksi itsensä katsoneiden omasta aloitteesta eikä siitä ole ollut erimielisyyttä. Laissa tai kaupunginvaltuuston työjärjestyksessä tai kaupungin hallintosäännössä ei edellytetä, että jokaisen esteelliseksi itsensä ilmoittaneen esteellisyys todetaan erillisellä päätöksellä. Esteellisyys on siten voitu merkitä pöytäkirjaan käsittelytietona kaikkien henkilöiden osalta samassa kohdassa. Valituksenalainen päätös ei ole syntynyt tällä väitetyllä perusteella virheellisessä järjestyksessä.

Valtuutettu D:n ja varavaltuutettu E:n esteen perusteeksi on kirjattu henkilökohtainen intressi asian käsittelyyn ja päätöksentekoon. Valtuutettu F:n ja valtuutettu G:n, varavaltuutettu H:n ja toimistonhoitaja I:n esteen perusteeksi on kirjattu läheisen henkilökohtainen intressi asian käsittelyyn ja päätöksentekoon. Kaupunginhallituksen puheenjohtajan J:n esteellisyyden perusteeksi on kirjattu Valkeakosken Osuuspankin hallintoneuvoston puheenjohtajuus. Valtuutettu K:n esteeksi on puolestaan kirjattu Valkeakosken Osuuspankin hallituksen jäsenyys. Valtuutettu C:n esteellisyys on kirjattu samoin kuin kaupunginhallituksen pöytäkirjaan. D on hallinto-oikeudelle antamassaan selityksessä ilmoittanut hakeneensa työpaikkaa Avilon Oy:stä. E on ilmoittanut, että hänen yrityksellään on suullinen sopimus työmaaruokalan aloittamisesta tehtaalla. H on ilmoittanut miehensä hakeneen Avilon Oy:ltä töitä ja olleen 6.9.2010 päivän työtehtävässä tehtaalla. F on ilmoittanut entisen miehensä hakeneen Avilon Oy:lle töihin. G on ilmoittanut isänsä D:n hakeneen tehtaalta töitä. Esteperusteet vastaavat asiasisällöltään pöytäkirjattuja esteperusteita. Kaupunginhallituksen ja -valtuuston kokouksen pöytäkirjan pitämisestä ja sisällöstä vastaa toimielimen puheenjohtaja. Tämä huomioon ottaen ja kun otetaan huomioon esteelliseksi ilmoittautuneiden henkilöiden lausunnoissaan esteellisyytensä perusteesta toteama, ei päätös ole väitetyllä virheellistä esteperusteen pöytäkirjaamista koskevalla perusteella virheellisessä järjestyksessä syntynyt.

Valituksessa on katsottu, että osa valtuutetuista on katsonut itsensä aiheettomasti esteelliseksi. Kuntalaki ja hallintolaki korostavat henkilön vastuuta esteellisyyden ilmoittamisessa ja puolueettoman käsittelyn varmistamisessa. Esteellisyyden ilmoittaminen, arviointi ja ratkaisu kuuluvat ensisijaisesti henkilölle itselleen. Aina on kuitenkin oltava objektiivisesti havaittava syy puolueettomuuden vaarantumiseen.

Valtuuston työjärjestyksessä ja kaupungin hallintosäännössä on ainoastaan määrätty, että puheenjohtajan on tarvittaessa saatettava jäsenen esteellisyys ratkaistavaksi. Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja on lausunnossaan todennut halunneensa puheenjohtajana kunnioittaa valtuutettujen tuntemuksia ja on osaltaan hyväksynyt jääviydet. Esteelliseksi itsensä henkilökohtaisen intressin tai läheisen henkilökohtaisen intressin perusteella ilmoittaneiden esteellisyyden perustetta on pidettävä sillä tavoin perusteltuna, ettei heidän esteellisyyttään ole ollut tarpeen ottaa kaupunginvaltuuston ratkaistavaksi. Sama koskee C:tä kaupunginhallituksen jäsenenä. Valituksenalainen päätös ei siten ole syntynyt väitetyllä aiheetonta esteellisyyttä koskevalla perusteella virheellisessä järjestyksessä.

Valtuutettu J:n esteellisyysperusteeksi ilmoittama Valkeakosken Osuuspankin hallintoneuvoston puheenjohtajuus, C:n ilmoittama Valkeakosken Osuuspankin hallintoneuvoston jäsenyys ja K:n ilmoittama Valkeakosken Osuuspankin hallituksen jäsenyys eivät hallintolain 28 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettuna esteellisyysperusteena tule heidän kohdaltaan valtuutetun asemassa sovellettavaksi. Siten he eivät olisi olleet ilmoittamillaan perusteilla esteellisiä ottamaan osaa asian käsittelyyn valtuustossa. Vaikka he ovat tällä perusteella katsoneet itsensä esteellisiksi ja vaikka valtuusto ei ole heidän esteellisyyttään erikseen käsitellyt, ei valtuuston päätös ole kuitenkaan tällä perusteella syntynyt virheellisessä järjestyksessä.

Kuntaliiton lausuntoon ja sen huomioon ottamiseen kohdistettu valitusperuste

Kaupunginhallitus vastaa kuntalain 23 §:n ja 53 §:n nojalla valtuustossa käsiteltävien asioiden valmistelusta. Hallintolain 31 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset.

Valkeakosken kaupunginjohtaja oli 31.8.2010 pyytänyt Kuntaliitolta lausuntoa siitä, kuuluuko nyt kysymyksessä oleva omavelkainen takaus kunnan toimialaan. Kuntaliitto oli antanut lausuntonsa 3.9.2010. Valtuuston kokouspöytäkirjan merkinnän mukaan kaupunginvaltuutetuille oli ennen kokousta jaettu Kuntaliiton lausunto asiassa ja valtuutetut olivat ehtineet tutustua kyseiseen asiakirjaan. Kuntaliiton lausunto liitettiin asiakirjoihin.

Kuntalaissa ei ole yksityiskohtaisesti määritelty sitä, mitä valtuustoasioiden valmisteluun kuuluu. Puheena oleva Avilon Oy:lle myönnettävää takausta koskeva asia on valmisteltu kaupunginhallituksessa. Kaupunginhallitus on tehnyt kaupunginvaltuustolle esityksen takauksen myöntämisestä ja asia on otettu kaupunginvaltuuston esityslistalle. Kuntaliiton lausunto on valtuuston kokouksen alussa esitetty valtuutetuille kaupunginhallituksen valmisteluasiakirjoihin liittyvänä lisäselvityksenä ja liitetty asiakirjoihin. Kaupunginvaltuuston asiana on ratkaista, pitääkö se suoritettua valmistelua sisällöllisesti riittävänä vai haluaako se palauttaa asian kaupunginhallitukselle uutta valmistelua varten. Kaupunginvaltuuston päätös ei ole syntynyt väitetyin tavoin puutteellisen tai virheellisen valmistelun johdosta virheellisessä järjestyksessä.

Kunnan toimiala ja muu lainvastaisuus

Kuntalain 2 §:n mukaan kunta hoitaa itsehallinnon nojalla itselleen ottamansa ja sille laissa säädetyt tehtävät.

Avilon Oy:lle myönnetty takaus liittyy kauppaan, jossa Avilon Oy osti Kuitu Finland Oy:n konkurssipesältä viskoosikuidun tuotantolaitteistot ja immateriaalioikeudet.

Avilon Oy:n tarkoituksena on ollut palkata alkuvaiheessa noin 200 henkilöä, joista suurin osa on entisen Kuitu Finland Oy:n palveluksessa olleita Valkeakosken kaupungin asukkaita. Tavoitteena on nostaa työpaikkojen määrä noin 300 henkilöön. Avilon Oy on arvioinut investoinnin kerrannaisvaikutuksineen luovan alueelle yhteensä noin 400–900 työpaikkaa. Kaupunginhallitus on arvioinut, että kaupungin työttömyysaste laskee laskennallisesti Avilon Oy:n palkkaaman henkilökunnan kautta 2 %:lla ja alihankintaketjujen kautta vaikutus on vielä suurempi.

Valkeakosken kaupungin takaama osuus, 1,2 miljoonaa euroa 1,5 miljoonan euron lainasta, on alle 10 % hankkeen 20 650 000 euron kokonaisrahoituksesta. Taattavan velan käyttötarkoituksena on investointilaina. Laina käytetään Kuitu Oy:n tehtaan tuotantolaitteiston ostamiseen ja korjausinvestointien tekemiseen.

Takauksen vastavakuudeksi kaupunki saa 1 800 000 euron arvosta parhaalla etuoikeudella olevia panttikirjoja, jotka kohdistuvat Mahlianmaan kaatopaikkaan. Ulkopuoliset konsultit ovat arvioineet kaatopaikan arvoksi 4 900 000–7 400 000 euroa.

Kaupunginhallituksen mukaan takauksen arvon suhde kaupungin taseen vuoden 2009 loppusummasta on 0,7 %. Takauksen arvon suhde kaupungin vuoden 2009 verotuloihin on 1,8 % ja vuoden 2009 lainamäärään 3 %. Kaupungin takausvastuiden jäljellä oleva pääoma oli vuoden 2009 lopussa 12,3 miljoonaa euroa ja 7,4 % taseen loppusummasta.

Takauksen tarkoituksena on työllisyyden turvaaminen Valkeakosken kaupungissa. Takaus kohdistuu investointilainaan. Takaukseen liittyvä riski ei ole kunnan kantokykyyn nähden liian suuri. Takauksella on riittäviksi arvioitavat vastavakuudet. Takauksen antamista voidaan tässä tapauksessa pitää kunnan toimialaan kuuluvan. Päätös ei siten ole lainvastainen sillä perusteella, että kaupunginvaltuusto olisi ylittänyt toimivaltansa.

Avilon Oy:n kaupparekisteriin merkitsemisen ajankohdalla ei ole merkitystä valtuuston päätöksen lainmukaisuuden arvioinnille.

Valtiontukisäännösten noudattamiseen liittyvä valitusperuste

Sovellettavat säännökset

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan (aiempi EY-sopimuksen 87 artikla) 1 kohdan mukaan, jollei perussopimuksissa toisin määrätä jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Artiklan 2 ja 3 kohdissa määrätään sisämarkkinoille soveltuvista tuista.

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan (aiempi EY-sopimuksen 88 artikla) 3 kohdan mukaan komissiolle on annettava tieto tuen myöntämistä tai muuttamista koskevasta suunnitelmasta niin ajoissa, että se voi esittää huomautuksensa. Jos komissio katsoo, että tällainen suunnitelma ei 107 artiklan mukaan sovellu sisämarkkinoille, se aloittaa artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn viipymättä. Jäsenvaltio, jota asia koskee, ei saa toteuttaa ehdottamiaan toimenpiteitä, ennen kuin menettelyssä on annettu lopullinen päätös.

Komissio on antanut tiedonannon EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta valtiontukiin takauksina (2008/C 155/02).

Tiedonannossa komissio on kuvannut ne takausehdot, joita noudattaen jäsenvaltiot voivat myöntää takauksia niin, että ne vapautuvat ilmoitusvelvollisuudesta.

Tiedonannossa päivitetään sen kohdan 1.1. mukaan komission näkemyksiä takauksina myönnetyistä valtiontuista ja tiedonannon tavoitteena on antaa yksityiskohtaisempi selvitys periaatteista, joita komissio noudattaa tulkitessaan 87 ja 88 artiklaa ja niiden soveltamista valtiontakauksiin. Erityisesti komissio haluaa antaa pienille ja keskisuurille yrityksille (pk-yritykset) ja jäsenvaltioille mahdollisuuden safe harbour -järjestelmän antamaan suojaan määrittämällä yksittäiselle yritykselle sen luottoluokituksen perusteella vähimmäismarginaalin, joka valtiontakauksesta olisi perittävä, jotta takausta ei katsottaisi perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaisesti tueksi.

Tiedonannon kohdassa 3.1 todetaan, että komissio vahvistaa tässä jaksossa edellytykset, joiden täyttyminen on riittävä osoitus siitä, ettei takaustoimenpidettä katsota tueksi; näin on helpompi tarkistaa, noudatetaanko kyseisessä toimenpiteessä markkinataloussijoittajaperiaatetta.

Kohdassa 3.2. on todettu edellytykset joiden täyttyminen riittää osoittamaan, ettei yksittäinen valtiontakaus ole valtiontukea.

Kohdan a mukaan lainanottaja ei saa olla taloudellisissa vaikeuksissa. Pk-yritysten, jotka on perustettu alle kolme vuotta sitten, ei tiedonannossa katsota olevan vaikeuksissa olevia yrityksiä.

Kohdan b mukaan takauksen laajuus tulee voida myöntämishetkellä mitata asianmukaisesti. Tämä tarkoittaa, että takaus liittyy tiettyyn rahoitustoimeen, sille on asetettu kiinteä enimmäismäärä ja sen voimassaoloaika on rajoitettu.

Kohdan c mukaan takaus ei kata enempää kuin 80 prosenttia lainasaamisen tai muun rahoitussitoumuksen määrästä. Tätä rajoitusta ei sovelleta, kun takaus on annettu velkapapereille. Edelleen on muun muassa todettu, että erityisesti on kiinnitettävä huomiota kahteen näkökohtaan sen varmistamiseksi, että lainanantaja tosiasiallisesti kantaa osan riskistä. Ensimmäisen näkökohdan mukaan, kun lainan tai taloudellisen sitoumuksen määrä pienenee ajan mittaan, esimerkiksi siksi, että lainan takaisinmaksu alkaa, taatun määrän on pienennyttävä samassa suhteessa siten, että takaus ei missään vaiheessa kata enempää kuin 80 prosenttia lainasaamisen tai muun rahoitussitoumuksen määrästä. Toisen näkökohdan mukaan tappioiden on jakauduttava samassa suhteessa ja samalla tavalla lainanantajan ja takaajan kesken. Samoin niiden nettotuottojen (eli tulojen käsittelykuluja lukuunottamatta), jotka on saatu velan maksattamisesta lainanottajan antamia vakuuksia vastaan, on vähennettävä samassa suhteessa lainanantajan ja takaajan kantamia tappioita (tasavertaisuus). Suuririskisimmän takauksen, jossa tappiot kantaa ensin takaaja ja vasta sitten lainanantaja, voidaan mahdollisesti katsoa olevan tukea.

Kohdan d mukaan takauksesta on maksettava markkinaperusteinen hinta. Valtion ottamasta riskistä olisi yleensä perittävä takauksen tai vastatakauksen kohteena olevaan määrään perustuva asianmukainen takausmaksu. Kun takauksesta maksettu hinta on vähintään yhtä korkea kuin vastaava rahoitusmarkkinoilla esiintyvä takauksen viitemaksu, takaus ei ole tukea. Jos rahoitusmarkkinoilta ei löydy vastaavaa takauksen viitemaksua, taatun lainan kokonaiskustannusta, mukaan lukien lainan korko ja takausmaksu, on verrattava vastaavan takaamattoman lainan markkinahintaan. Molemmissa tapauksissa vastaavan markkinahinnan määrittämiseksi on otettava huomioon takauksen ja siihen liittyvän lainan ominaispiirteet. Näihin kuuluvat rahoitustoimen määrä ja kesto, lainanottajan antama vakuus ja muut tiedot, jotka vaikuttavat takaisinperintäasteen arviointiin, maksulaiminlyöntien todennäköisyys lainanottajan taloudellisen tilanteen vuoksi, sen toimiala ja näkymät sekä muut taloudelliset olosuhteet.

Analyysin olisi erityisesti mahdollistettava lainanottajan luokittelu riskiluokituksen pohjalta. Luokittelun voi suorittaa kansainvälisesti tunnettu luokituslaitos tai, jos mahdollista, lainan myöntämän pankin käyttämä sisäinen luokituselin. Sen arvioimiseksi, onko takausmaksu markkinahintojen mukainen, jäsenvaltio voi suorittaa vertailun hinnoista, joita saman luokituksen saaneet yritykset markkinoilla ovat maksaneet. Kohdan 3.3. mukaan, kun lainanottaja on pk-yritys, komissio voi 3.2 kohdan d alakohdan ehdoista poiketen hyväksyä yksinkertaisemman arvion siitä, katsotaanko lainatakaus tueksi. Tässä tapauksessa, ja edellyttäen, että kaikki muut 3.2 kohdan a, b, ja c alakohdan ehdot täyttyvät, valtiontakausta ei katsota tueksi, jos siihen liittyvä pienin vuosimaksu (safe harbour -maksu) veloitetaan kohdan 3.3. taulukon mukaisesti. Kohdassa 3.3 on edelleen todettu, että sellaisten pk-yritysten safe harbour -maksu, joilla ei ole aiempia luottotietoja tai taseeseen perustuvaa luokitusta (esimerkiksi aloittelevat yritykset) on 3,8 prosenttia.

Kohdan 3.6 mukaan jos jokin 3.2–3.5 kohdissa esitetyistä edellytyksistä ei täyty, se ei tarkoita, että takaus tai takausjärjestelmä katsottaisiin automaattisesti valtiontueksi. Jos on epäselvää, katsotaanko suunniteltu takaus valtiontueksi, siitä olisi ilmoitettava komissiolle.

Asiassa esitetty selvitys

Avilon Oy on ollut valmistelemassa kauppaa, jolla se ostaa Kuitu Finland Oy:n konkurssipesältä viskoosikuidun tuotantolaitteistot sekä niihin kuuluvat immateriaalioikeudet.

Kaupan rahoitukseen liittyen Avilon Oy on hakenut Valkeakosken kaupungilta takausta. Kirjeessään kaupungille yhtiö on ilmoittanut, että yhtiön kokonaisrahoitus on 20,65 miljoonaa euroa. Valkeakosken Osuuspankin on määrä rahoittaa vieraan pääoman ehtoinen rahoitus, yhteensä 14 miljoonaa euroa. Finnvera Oyj takaa osuuspankin lainoista yhteensä 6 miljoonaa euroa ja saa vakuudeksi yrityskiinnitykset yhdessä osuuspankin kanssa. Yrityskiinnitykset eivät kata koko Finnvera Oyj:n takausriskiä. Finnvera Oyj on arvioinut hankkeen kannattavuuden ja arvioinut hankkeen rahoituksen valtiontukilainsäädännön kannalta.

Osana kokonaisrahoitusta Valkeakosken Osuuspankki antaa 1,5 miljoonan euron lainan, johon on haettu Valkeakosken kaupungilta 1,2 miljoonan euron omavelkaista takausta. Valkeakosken kaupunginvaltuusto on päättänyt antaa pyydetyn 1,2 miljoonan euron omavelkaisen takauksen Valkeakosken Osuuspankin yhtiölle myöntämään enintään 1,5 miljoonan euron suuruiseen lainaan. Laina on myönnetty seuraavilla ehdoilla:

Laina-aika: Ensimmäinen vuosi koroilla, sen jälkeen viiden vuoden laina-aika, kuukausiannuiteetti.

Korko: Lainan korko on 12 kuukauden euribor + 0,95 %. Toimitusmaksu ja järjestelypalkkio 1 500 euroa.

Takaus koskee ainoastaan lainapääomaa, ei korkoja, kuluja tai muuta sellaista. Takauksesta peritään vuosittainen 3,8 %:n suuruinen takausprovisio takausvastuun kohteena olevan lainan jäljellä olevasta pääomasta. Kaupunginhallituksella on oikeus tarkistaa takausprovision määrää myöhemmin luokituslaitosten ja komission takauksia koskevan tiedonannon perusteella. Avilon Oy luovuttaa kaupungin antaman omavelkaisen takauksen vastavakuutena 1,8 miljoonan euron arvosta Mahlianmaan kaatopaikkaan kohdistuvia parhaalla etuoikeudella olevia panttikirjoja.

Työ- ja elinkeinoministeriön ylitarkastaja on 12.4.2011 lähettänyt hallinto-oikeudelle tiedoksi Euroopan komission kirjeen Avilon Oy:tä koskevassa valtiontukiasiassa. Euroopan komission 11.4.2011 päivätyn kirjeen mukaan komissio on vastaanottanut asiassa kantelun, jonka mukaan Avilon Oy:lle on myönnetty valtiontukea. Kirjeen mukaan Suomen viranomaiset ovat toimittaneet asiaa koskevat huomautuksensa viitenä eri päivänä päivätyillä kirjeillä. Kirjeessä on edelleen todettu, että kilpailun pääosaston toimivaltaiset yksiköt ovat käytettävissä olevien tietojen perusteella päätelleet, että tutkimuksen jatkamiselle ei ole riittäviä perusteita. Edelleen kirjeessä on todettu, että komissio varaa kuitenkin mahdollisuuden tarkastella asiaa uudelleen, jos kantelun tekijä toimittaa uusia todisteita.

Johtopäätös

Kunnan tulee noudattaa päätöksenteossa laillisia menettelyjä ja siten muun muassa takauspäätöksiä tehdessään ottaa huomioon muun ohella Euroopan unionin valtiontukimääräysten ja -säännösten vaikutus. Myös kunnan myöntämä tuki voi vakiintuneen soveltamiskäytännön mukaan olla perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa (nykyisin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artikla 1 kohta) tarkoitettua valtiontukea.

Komissio on tiedonannossaan EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta valtiontukiin takauksina kuvannut ne olosuhteet, joiden vallitessa ei ole kyse tuesta. Kaupunginvaltuuston on päätöstä tehdessään tullut selvittää mahdollisen valtiontuen olemassaolo ja, mikäli tuen edellytykset täyttyvät, tehdä komissiolle säädetty ilmoitus.

Avilon Oy on aloittava yritys eikä siten täytä vaikeuksissa olevan yrityksen määritelmää. Yhtiölle myönnettävä takaus liittyy edellä kuvatusti määrättyyn rahoitustoimeen, sille on asetettu kiinteä 1,2 miljoonan euron enimmäismäärä takauksen koskiessa ainoastaan lainapääomaa. Takauksen perusteena olevan lainan voimassaoloaika on rajattu kuuteen vuoteen. Takaus kattaa aina vain 80 prosenttia lainan jäännöspääomasta. Takauksesta peritään vuosittainen 3,8 %:n suuruinen takausprovisio takausvastuun kohteena olevan lainan jäljellä olevasta pääomasta. Kaupunginhallituksella on oikeus tarkistaa takausprovision määrää luokituslaitosten arviointien ja komission tiedonannon perustella. Takauksen vastavakuutena on saatu riittäviksi arvioitavat vastavakuudet. Finnvera Oyj on arvioinut hankkeen kannattavuuden ja hankkeen rahoituksen valtiontukilainsäädännön kannalta. Esitetyt selvitykset huomioon ottaen ovat komission tiedonannon edellä todetut edellytykset täyttyneet eikä asiassa ole ollut ilmoitusvelvollisuutta komissiolle.

Kaupunginhallituksen selosteessa on käsitelty yksityiskohtaisesti takausehtoja, takauksen merkitystä kaupungin talouteen ja takausprovisiota. Takausprovisio 3,8 prosenttia on todettu määrätyn komission tiedonannossa pk-yrityksien vuosimaksulle määritetyin tavoin. Takausprovision on todettu ottavan huomioon takaukseen liittyvän riskin ja toisaalta eliminoivan sen hyödyn (julkisen tuen), jonka kunnan omavelkainen takaus antaa lainaehdoille. Kaupunginhallituksen esityksessä ja valtuuston päätöksessä on lisäksi yksityiskohtaisesti käyty läpi puheena olevaan takaukseen liittyvän lainan ehdot. Myös komission puheena oleva tiedoksianto on ollut päätöksen liitteenä. Kaupunginvaltuusto on siten päätöstä tehdessään selvittänyt mahdollisen valtiontuen olemassaoloa. Asiassa on ollut siinä määrin selvää, että takaus ei sisällä valtiontukea, että kaupunginvaltuustolla ei ole ollut Avilon Oy:lle myönnettävän omavelkaisen takauksen osalta ilmoitusvelvollisuutta komissiolle.

Kaupunginvaltuusto ei ole menetellyt virheellisesti, kun se ei ole tehnyt myöntämästään tuesta ilmoitusta komissiolle. Päätös ei siten ole syntynyt tällä väitetyllä perusteella virheellisessä järjestyksessä.

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä tässä pykälässä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen.

A:n valitus on hylätty, joten hänelle ei määrätä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut sekä

Kuntalaki 62 ja 90 §

Komission tiedonanto 2004/C 244/02

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja kaupunginvaltuuston päätökset kumotaan. Lisäksi A on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista sekä kaupunginvaltuuston päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä.

A on uudistaen asiassa aikaisemmin lausumansa esittänyt vaatimustensa tueksi muun ohella seuraavaa.

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on saman sisältöisessä, lainojen takaamista koskevassa asiassa, antanut erilaisen päätöksen. Hallinto-oikeus on myös selostanut tässä asiassa komission kanteluun antamaa päätöstä, vaikka A ei ole tehnyt komissiolle kantelua.

Hallinto-oikeus kielsi valtuuston päätöksen täytäntöönpanon, koska päätös oli Euroopan unionin säännösten vastainen. Asian vireillepanosta ei ollut ilmoitettu komissiolle Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Hallinto-oikeudessa esittelijä vaihtui ja lopullisen päätöksen esitteli toinen esittelijä. Päätös oli lopulta kaupungin kannan mukainen.

Esteellisyyksistä on annettu valtuuston kokouksessa erilaisia lausuntoja kuin jälkikäteen hallinto-oikeudelle.

Asiassa ei ole lainkaan otettu huomioon Valkeakosken elinkeinoelämän kehittämisohjelmaa, jonka mukaan kaupunki ei anna yrityksille takauksia eikä taloudellista tukea.

Valkeakosken kaupunginhallitus on antanut valituksen johdosta selityksen. Valituksessa ei ole varsinaisesti vedottu siihen, että asian käsittelyyn olisi osallistunut esteellisiä henkilöitä. Esteellisyyteen liittyvien väitteiden osalta voidaan todeta, että hallintolain mukaan monijäseninen toimielin päättää esteellisyydestä. Esteelliseksi itsensä kokeva henkilö voi tulkinnanvaraisessa tilanteessa itse vetäytyä asian käsittelystä.

Mitä päätöksen täytäntöönpanoon tulee, niin kaupunginhallitus on päättänyt, ettei se pane päätöstä täytäntöön ennen kuin Avilon Oy on rekisteröity kaupparekisteriin ja päätös on saanut lainvoiman.

Takaus ei sisällä valtion tukea Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan merkityksessä. Kuten Kuntaliiton lausunnosta ilmenee, asian on katsottava kuuluvan kunnan toimialaan. Valtuusto ei ole ylittänyt toimivaltaansa takauksesta päättäessään.

Avilon Oy on antanut selityksen. Valitus tulee jättää tutkimatta, koska sitä ei ole allekirjoitettu. Mikäli valitus tutkitaan on se hylättävä.

A on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Avilon Oy:n vaatimus A:n valituksen tutkimatta jättämisestä hylätään.

2. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

3. Lausuminen täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta raukeaa.

4. A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. A:n valitus on saapunut korkeimpaan hallinto-oikeuteen sähköpostin välityksellä. Ottaen huomioon sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain 9 §:n 2 momentti sähköistä valitusasiakirjaa ei ole tarpeen täydentää allekirjoituksella.

2. Hallinto-oikeudessa asiaa esiteltäessä on noudatettu hallinto-oikeuslain 18 §:ää. Kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksessä mainitut säännökset ja määräykset, asian arvioimisessa myös keskeinen komission tiedonanto EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta valtiontukiin takauksina (2008/C 155/02) ja muut hallinto-oikeuden päätöksen perustelut sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

3. Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi ei täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta ole tarpeen lausua.

4. Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Anne E. Niemi, Sakari Vanhala, Alice Guimaraes-Purokoski ja Outi Suviranta. Asian esittelijä Anneli Tulikallio.