Muu päätös 57/2015
Asia Maa-aineslupaa koskeva valitus
Valittaja Mynämäen-Mietoisten luonnonsuojeluyhdistys ry
Päätös, jota valitus koskee
Turun hallinto-oikeus 30.5.2014 n:o 14/0160/1
Asian aikaisempi käsittely
Mynämäen kunnanhallitus on päätöksellään 20.5.2013 (§ 184) myöntänyt A:lle ja B:lle luvan maa-ainesten ottamiseen, louhintaan ja louheen murskaukseen 8 400 m2:n alalta 65,55 hehtaarin kokoisella tilalla Pitkämäki RN:o 1:21 Mynämäen kunnan Sunilan kylässä.
Ottamismäärä on 35 000 m3. Luvan voimassaoloaika on 5 vuotta. Päätökseen on liitetty muun ohella seuraavat lupamääräykset:
2) Kallion louhinnan, murskauksen, kuormausten ja jälkitöiden yhteydessä on huolehdittava, ettei öljyä tms. ainetta pääse missään toimintavaiheessa maaperään. Alueelle ei saa muodostaa maankaatopaikkaa, vaan täyttötöiden tulee liittyä alueen maisemointiin.
3) Mikäli metsätietä tullaan ottamistoimintaa varten Varsinais-Suomen maakuntamuseon lausunnossa mainittujen kivikautisten asuinpaikkojen kohdalla parantamaan tai leventämään, edellyttää tämä etukäteen tehtäviä arkeologisia kaivaustutkimuksia, jotka muinaismuistolain 15 §:n mukaisesti tulevat hankkeen toteuttajan maksettaviksi.
4) Ottamistoiminnassa ja alueen maisemoinnissa tulee ottaa huomioon alueen yleiskaavan mukainen käyttötarkoitus ja ympäristöarvot sekä ulkoilun ohjaamistarpeet.
9) Alue on maisemoitava mahdollisimman nopeasti luvan voimassaoloaikana. Kun maa-aineksen ottaminen on päättynyt tai luvan voimassaoloaika on kulunut umpeen, alueella suoritetaan loppukatselmus.
10) Hakijan tulee antaa 7 000 euron vakuus. Vakuuden tulee olla voimassa toistaiseksi eli siihen saakka kun se loppukatselmuksen yhteydessä päätetään vapauttaa.
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Turun hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään jättänyt tutkimatta yhdistyksen vastaselityksessä esitetyn uuden valitusperusteen.
Hallinto-oikeus on hylännyt yhdistyksen vaatimuksen katselmuksen toimittamisesta sekä valituksen Mynämäen kunnanhallituksen päätöksestä.
Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:
Tutkimatta jäävä valitusperuste
Kunnanhallituksen päätökseen myöntää maa-ainesten ottamislupa haetaan muutosta siten kuin kuntalaissa säädetään. Kuntalain mukaan valitusperusteet on esitettävä ennen valitusajan päättymistä.
Yhdistyksen vastaselityksessään esittämä valitusperuste, joka koskee maakuntakaavoitusta hoitavan kuntayhtymän lausunnon hankkimista on esitetty valitusajan päättymisen jälkeen ja siten myöhässä.
Katselmus
Hallintolainkäyttölain mukaan asian selvittämiseksi voidaan toimittaa katselmus. Asian ratkaisemisen kannalta merkitykselliset seikat käyvät ilmi asiakirjoista. Katselmuksen toimittaminen asian selvittämiseksi ei siten ole tarpeen.
Sovellettavien säännösten sisältö
Maa-aineslain mukaan maa-aineslupaa haettaessa on ainesten ottamisesta ja ympäristön hoitamisesta sekä, mikäli mahdollista, alueen myöhemmästä käyttämisestä esitettävä ottamissuunnitelma. Suunnitelmaa laadittaessa on tarvittavassa laajuudessa selvitettävä muun ohella vallitsevat luonnonolosuhteet sekä hankkeen vaikutukset ympäristöön ja luonnonolosuhteisiin.
Maa-aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu kauniin maisemakuvan turmeltumista, luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista, huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa tai tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa. Alueella, jolla on voimassa oikeusvaikutteinen yleiskaava, on sen lisäksi mitä edellä on säädetty, katsottava, ettei ottaminen vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen.
Ainesten ottamisessa on maa-aineslain lisäksi noudatettava, mitä muualla laissa säädetään. Lupa-asiaa ratkaistaessa ja muuta viranomaispäätöstä tehtäessä on lisäksi noudatettava mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään.
Lupa ainesten ottamiseen on myönnettävä, jos asianmukainen ottamissuunnitelma on esitetty eikä ottaminen tai sen järjestely ole ristiriidassa edellä säädettyjen rajoitusten kanssa. Asiaa harkittaessa on otettava huomioon myös lupamääräysten vaikutus.
Lupaviranomainen voi määrätä, että ennen ainesten ottamista hakijan on annettava hyväksyttävä vakuus maa-aineslain 11 §:n nojalla määrättyjen toimenpiteiden suorittamisesta.
Ilman muinaismuistolain nojalla annettua lupaa on kiinteän muinaisjäännöksen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen, poistaminen ja muu siihen kajoaminen kielletty.
Asiassa saatu selvitys
Ottamisalue sijaitsee 65,55 hehtaarin kokoisella Pitkämäen kiinteistöllä. 8 400 m2:n kokoinen ottamisalue sijaitsee Pitkämäen kiinteistön itäpäässä ja rajoittuu Roukkulin teollisuusalueeseen. Ottamismäärä on 35 000 m3. Ottamislupa käsittää myös alueelle rakennettavan työmaatien rakentamisen.
Ottamisalue sijaitsee vuonna 1999 vahvistetun oikeusvaikutteisen Mynämäen Keskusta–Asemanseutu -osayleiskaavan maa- ja metsätalousvaltaisella alueella, jolla on ympäristöarvoja ja ulkoilun ohjaamistarvetta (M-1). Kaavamääräyksen mukaan maankamaran ainesten otto on kauniin maisemakuvan säilyttämiseksi alueella kielletty ilman kunnanhallituksen lupaa (RakL 124 a §:n mukainen toimenpidekielto). Ottamisalue rajautuu kaavassa osoitettuun ulkoilureittiin.
Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) on hakemuksen johdosta antamassaan lausunnossa todennut, että ottamisalue ei sijaitse ympäristöhallinnon luokittelemalla pohjavesialueella. Lähin pohjavesialue sijaitsee noin kilometrin etäisyydellä. Ottamisaluetta ei ole luokiteltu luonnon- tai maisemansuojelun kannalta arvokkaaksi kallioalueeksi. Luonnon- ja maisemansuojeluarvoja omaavat Kallavuoren kallio, Pitkäsmäen kallio ja Inkkiönkallio ovat ottamisalueen etelä- ja lounaispuolella. Ilmakuvien mukaan ottamisalue on kokonaisuudessaan avohakkuualuetta. ELY-keskus on katsonut, että maa-ainesten ottaminen on käytettävissä olevien tietojen mukaan mahdollista luonnon- ja vesiensuojelun kannalta.
Varsinais-Suomen maakuntamuseo on hakemuksen johdosta antamassaan lausunnossa todennut, että varsinaiselta ottoalueelta ei ole löydetty muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Sen sijaan noin 200–500 metrin etäisyydellä sijaitsevat kivikautiset asuinpaikat (Sunilan metsä 1 ja 2). Mikäli metsätietä tullaan ottotoimintaa varten edellä mainittujen kohteiden kohdalla parantamaan tai leventämään, edellyttää se etukäteen tehtäviä arkeologisia kaivaustutkimuksia. Muutoin maakuntamuseolla ei ole ollut huomautettavaa hakemuksesta.
Asiakirjoissa olevan selvityksen mukaan kunnanhallitus on samana päivänä nyt tehdyn päätöksen kanssa, §:n 183 kohdalla myöntänyt A:lle ja B:lle luvan yhteensä 26 200 m3:n maa-aineksen ottamiseen Pitkämäen kiinteistön länsipäähän noin 1,68 hehtaarin kokoisella ottamisalueella. Lupa on voimassa 2 vuotta. Ottamisalue sijaitsee noin 700 metrin päässä nyt kysymyksessä olevasta ottamisalueesta. Myös tuota lupapäätöstä koskeva valitus on hallinto-oikeuden käsiteltävänä ja päätös siihen annetaan tänään.
Samojen hakijoiden etupiiriin kuuluvalle V Ky:lle on lisäksi 14.2.2014 myönnetty maa-aineslupa Nousiaisten kunnassa sijaitsevalle Kotimäki III -kiinteistölle RN:o 1:18, joka sijaitsee Pitkämäen kiinteistön naapurissa. Tuo ottamislupa, joka on voimassa 10 vuotta, koskee yhteensä 190 000 m3:n ottamista 3,4 hehtaarin kokoiselta alueelta. Ottamisalue sijaitsee lähimmillään noin 330 metrin päässä Pitkämäen kiinteistöllä sijaitsevista ottamisalueista. Lupaa koskeva valitus on vireillä hallinto-oikeudessa.
Hallinto-oikeuden johtopäätökset
Ottamisalue sijaitsee teollisuusalueen välittömässä läheisyydessä ja se on pääasiassa avohakkuualuetta. Alue ei sijaitse pohjavesialueella eikä aluetta ole luokiteltu luonnon- tai maisemansuojelun kannalta arvokkaaksi kallioalueeksi. ELY-keskuksen lausunnon ja asiakirjoissa olevien valokuvien mukaan alueella ei ole erityisiä maisema- tai luontoarvoja. Samalla Pitkämäen kiinteistöllä sijaitseva toinen ottamisalue on noin 700 metrin etäisyydellä ja Nousiaisten kunnan puolella sijaitseva ottamisalue lähimmillään runsaan 300 metrin etäisyydellä nyt kysymyksessä olevasta ottamisalueesta. Kun otetaan huomioon ottamisalueiden keskinäinen etäisyys ja luvissa myönnetyt ottamismäärät ja lupien voimassaoloaika, asiassa ei ole ilmennyt syitä, joiden perusteella mainitut luvat olisi tullut käsitellä samassa menettelyssä.
Maa-aineslupa on myönnettävä, jos toiminta täyttää maa-aineslaissa määritellyt edellytykset. Sillä seikalla, että luvanhakijat ovat mahdollisesti alueella toimiessaan aiemmin menetelleet virheellisesti, ei ole luvan myöntämisen oikeudellisia edellytyksiä arvioitaessa merkitystä. Yleiskaavan M-1-aluetta koskevan kaavamääräyksen mukaan ottamistoiminta alueella on kaavan estämättä mahdollista, mikäli kunnanhallitus myöntää sille luvan. Yleiskaavassa osoitettujen ulkoilureittien sijainti on yleispiirteinen. Ulkoilureitin tarkka sijainti ratkaistaan vasta sitä toteutettaessa. Alueelle jää ottamistoiminnan ohella edelleen laajat luonnontilaan jäävät M-1-alueet. Tähän nähden ja kun otetaan huomioon lupamääräys alueen maisemoinnista ja yleiskaavan huomioon ottamisesta, hanke ei vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen. Hankkeesta ja alueen olosuhteista saatu selvitys huomioon ottaen ottamistoiminnasta ei myöskään aiheudu maa-aineslaissa tarkoitettuja huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa tai tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantumista. Ottamisalueella ei ole havaittu muinaismuistoja ja alueen läheisyydessä sijaitsevat muinaismuistot on otettu huomioon antamalla niitä koskeva lupamääräys.
Maa-aineslaki ei sisällä tarkempia säännöksiä lupaviranomaisen edellyttämän vakuuden määrästä. Vakuuden on kuitenkin oltava riittävä maa-aineslain nojalla määrättyjen toimenpiteiden suorittamiseksi. Vakuus voi koskea ainoastaan maa-aineslain nojalla määrättyjen sekä ottamissuunnitelman mukaisten toimenpiteiden suorittamista. Sillä seikalla, että luvanhakijat ovat aiemmin mahdollisesti suorittaneet toimenpiteitä ilman asianmukaisia lupia, ei ole vakuuden määrää arvioitaessa merkitystä. Hankkeen laatuun ja laajuuteen nähden vakuuden määrä on riittävä.
Edellä mainittu selvitys ja ottamistoiminnalle asetetut lupamääräykset huomioon ottaen hakemuksessa tarkoitettu maa-ainesten ottaminen ei ole vastoin laissa sille säädettyjä rajoituksia. Kunnanhallituksen päätös ei ole lain vastainen.
Hallinto-oikeuden toimivaltaan kuuluu tässä tapauksessa ainoastaan kunnanhallituksen myöntämän maa-ainesluvan oikeudellisten edellytysten arvioiminen. Näin ollen hallinto-oikeus ei muutoksenhakuviranomaisena tutki valituksessa esitettyjä väitteitä, jotka liittyvät alueella mahdollisesti luvattomasti suoritettuun ojittamiseen.
Sovelletut oikeusohjeet
Kuntalaki 90 § 3 momentti
Hallintolainkäyttölaki 41 §
Maa-aineslaki 1 § 2 momentti, 3 § 1 ja 2 momentti, 5 § 1 ja 2 momentti, 6 § 1 momentti ja 20 § 1 momentti
Muinaismuistolaki 1 § 2 momentti
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
Mynämäen-Mietoisten luonnonsuojeluyhdistys ry on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja kunnanhallituksen päätökset kumotaan ja maa-aineslupahakemus hylätään.
Mikäli lupapäätöstä ei kumota suoraan, yhdistys on vaatinut myös, että kysymyksessä olevaan lupapäätökseen sisältyvä uusi maa-ainestenotto mukaan lukien työmaatien rakentaminen, kiinteistön toiseen maa-aineslupapäätökseen sisältyvä uusi maa-ainestenotto, toiseen maa-aineslupapäätökseen sisältyvä, luvattomasti jo tehty louhinta ja soranotto, muu kiinteistöllä luvattomasti tehty maa-ainestenotto, toisesta ottosuunnitelmasta epäsuorasti ilmenevä, mutta päätöksestä puuttuva ainestenotto, hakijan viereisellä kiinteistöllä vireillä oleva kolmas ainestenotto ja kaikkien edellä tarkoitettujen maa-ainestenottojen yhteinen tiestö ja muut yhteiset toimipaikat alueella käsitellään yhtenä suurena maa-ainestenottohankkeena, jonka osista annetut päätökset on näin ollen kumottava lainvastaisina ja lakien kiertämisenä.
Lisäksi yhdistys on esittänyt, että korkeimmassa hallinto-oikeudessa asiassa dn:o 93/1/13 vireillä oleva yhdistyksen 3.1.2003 päivätty samaa Pitkämäen tilaa RN:o 1:21 koskeva Mynämäen rakennustarkastajan maisematyölupapäätöksen 16.3.2012 sekä siihen liittyvien kahden meluilmoitusta koskevan päätöksen purkamista koskeva hakemus käsitellään yhdessä maa-aineslupa-asian kanssa.
Lisäksi yhdistys on esittänyt, jollei maa-aineslupaa heti kumota, että korkein hallinto-oikeus suorittaisi alueella katselmuksen kokonaiskuvan saamiseksi ja suunniteltujen eri hankkeiden yhteisvaikutusten sekä luvattoman louhinnan ja soranoton vaikutusten havaitsemiseksi.
Vaatimustensa tueksi yhdistys on uudistanut aiemmin esittämänsä ja lisäksi lausunut muun ohella seuraavaa:
Hakemuksessa ja sen käsittelyssä ei ole tehty riittäviä selvityksiä tai ne ovat virheellisiä tai puuttuvat kokonaan. Yhdistyksen vastaselityksessä esittämä valitusperuste, maakuntaliiton lausunnon puuttuminen, on osa laissa edellytettyjen selvitysten puuttumista ja liittyy siten jo valituksessa esitettyyn perusteluun maa-aineslupapäätöksen kumoamiseksi. Näin ollen hallinto-oikeuden päätös on kumottava siltä osin kuin yhdistyksen valitus on jätetty tutkimatta.
Hallinto-oikeus on hylännyt yhdistyksen katselmusvaatimuksen, joten paikan päällä vallitseva, asiakirjoista täysin poikkeava tila, jonka yhdistyksen toimittamat kartat, ilmakuvat, valokuvat ja muut asiakirjat osoittavat, on jäänyt havaitsematta. Näin ollen hallinto-oikeuden päätös, jolla katselmusvaatimus on hylätty, on kumottava.
Hallinto-oikeuden päätös on yhdistyksen mukaan kumottava myös siihen sisältyvien väärien ja harhaanjohtavien seikkojen takia. Päätöksen kohdassa "Asiassa saatu selvitys" on todettu, että lähin pohjavesialue sijaitsee noin kilometrin etäisyydellä. Hallinto-oikeuden perusteluissa on sekoitettu ympäristöhallinnon luokittelema pohjavesialue ja 1.1.2012 voimaan tulleen uudessa vesilaissa tarkoitettu pohjavesiesiintymän alue. Luvattoman maa-ainestenoton kohteena oleva alue on viranomaisten julkaisuissa esiintynyt pohjavesialue 28. Inkkiö. Sen myöhempi poistaminen viranomaisen pohjavesiluokittelusta on osa seutukaavassa osoitettujen Mynämäen harjujakson pohjavesialueiden poistamista vähitellen luokiteltujen ja muidenkin pohjavesialueiden joukosta. Jokainen poistaminen on kohdistunut saman hakijan maa-ainesten ottotoiminnan ja suunnitelmien käsittämiin harjuosuuksiin.
Alue sijaitsee pohjavesialueella, jolta suurin osa vesistä virtaa Tursun³perän vedenottamon luokitellulle pohjavesialueelle. Pohjavesialueen olemassaoloa osoittavat myös ilmakuvissa ja paikanpäällä näkyvät, kiinteistön luvattoman ainestenoton synnyttämät neljä pohjavesiallasta, joista suurin 30 m x 50 m. Pohjavesialueen olemassaoloa osoittavat myös viereisen tilan RN:o 5:102 rajalla Tursunperän pohjavedenottamon suuntaan tapahtuva pohjaveden ja pintaveden virtaus, viereisellä tilalla olevat luonnontilainen puro ja luonnonlähde, joita hakijan lainvastaisesti pohjaveden laskemiseksi kaivama suuroja on osaksi kuivattanut.
Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan maakuntamuseo on todennut, että varsinaiselta ottoalueelta ei ole löydetty kiinteitä muinaisjäännöksiä. Tämä pitää paikkansa, mutta löydettyjen kiinteiden muinaisjäännösten näkyvät osat sijaitsevat hakijan kolmen maa-ainestenottoalueen ympäröiminä, alueen keskellä, raskaan liikenteen ja muun yhteisen toiminnan painopisteessä. Maanpinnan kuorinta ja ainestenottopaikkojen välisen tiestön rakentaminen on tuonut näkyviin ja osittain tuhonnut näitä asuinpaikkamuinaisjäännöksiä, jotka maakuntamuseon lausunnon perusteella voivat tutkittaessa osoittautua huomattavasti nyt näkyvissä olevia laajemmiksi.
Hallinto-oikeuden päätöksessä todetaan, että kunnanhallitus on samana päivänä 20.5.2013 183 §:n kohdalla myöntänyt A:lle ja B:lle luvan maa-aineksen ottamiseen saman kiinteistön toiselta ottamisalueelta. Hallinto-oikeus ei ole maininnut kunnanhallituksen 14.1.2013 tekemää keskeyttämispäätöstä, joka koskee kaikkea Pitkämäen tilan RN:o 1:21 65,55 hehtaarin alueella tapahtuvaa maa-ainestenottotoimintaa sekä jalostamista ja alueella jo olevien jalostettujen maa-ainesten käsittelyä ja siirtoa.
Kunnanhallituksen mainitussa päätöksessä on edellytetty lupahake³mukseen sisällytettäväksi nyt hallinto-oikeuden toiseen päätökseen 14/0159/1 sisältyvä, luvattomasti jo tehty louhinta ja soranotto läjityksineen, muu kiinteistöllä luvattomasti tehty maa-ainestenotto läjityksineen, suunniteltu uusi maa-ainestenotto, lupapäätöksen 14/0159/1 ottosuunnitelmasta epäsuorasti ilmenevä, mutta päätöksestä puuttuva suunniteltu uusi ainestenotto, kaikki maa-aineksen ja sen jalosteiden läjitykset kiinteistöllä, valituksenalaisen päätöksen 14/0160/1 ainestenottohanke ja ainestenottojen yhteinen tiestö ja muu toiminta kiinteistöllä.
Kunnanhallituksen edellä mainitun päätöksen mukaista lupahakemusta ei ole tehty, vaan kiinteistön ainestenottotoiminta on jaettu kahteen lupahakemukseen. Ne eivät kata kunnanhallituksen edellyttämien edellä mainittujen kohtien mukaista maa-ainestenottoa. Samalle kiinteistölle on siis tulossa useita saman hakijan maa-aineslain mukaisia hankkeita. Lisäksi hakijan vireille panema kolmas, 190 000 m3 käsittävä louhintahanke Nousiaisten kunnan puolella kiinteistön rajalla on osa samaa suurta maa-ainestenottohanketta. Tällaisten suurten maa-ainestenottohankkeiden paloittelu erillisiin maa-aineslupahakemuksiin estää asianmukaisen vaikutusten arvioinnin ja on lakien kiertämistä. Kolmen hankkeen yhteisvaikutukset ympäröivään alueeseen ovat suuremmat kuin kunkin hankkeen erikseen.
Hallinto-oikeuden päätöksen kohta "Asiassa saatu selvitys" on paljolti kunnanhallituksen/hakijan tekstien kertaamista, vaikka yhdistys on muistutuksessaan, valituksessaan hallinto-oikeudelle ja vastaselityksessään osoittanut, että tekstit eivät lupa-asian käsittelyn kannalta keskeisiltä osilta pidä paikkaansa, eivät edes ELY-keskuksen lausunnon osalta.
Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan ottamisalue sijaitsee teollisuusalueen välittömässä läheisyydessä ja se on pääasiassa avohakkuualuetta. Tällä maantieteellisellä seikalla ja avohakkuulla ei ole oikeudellista merkitystä asiassa. Merkitystä on vain sillä, että alue on yleiskaavassa M-1-aluetta ja sitä koskevilla kaavamääräyksillä.
Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan alueella ei ole erityisiä luonto- ja maisema-arvoja. Hakija on kuitenkin hävittänyt valtaosalta kiinteistön luonto- ja maisema-arvoista luvattomalla ainestenotolla sekä metsän hakkuulla. Välittömästi hakijan hävittämän alueen ympärillä on erityisiä luonto- ja maisema-arvoja.
Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan asiassa ei ole ilmennyt syitä käsitellä hakijan kolme lupa-asiaa samassa menettelyssä. Asiassa ei päinvastoin ole ilmennyt hallintolain 25 §:n mukaisia syitä käsitellä hakijan lupahakemuksia kiinteistölle erikseen, etenkään kiertäen kunnanhallituksen päätöksiä 4.7.1994 (§ 251) ja 14.1.2013 (§ 23). Hakijalla on vireillä 190 000 m3:n louhintahanke vain noin 350 metriä itään nyt kysymyksessä olevasta alueesta ja 35 000 m3:n louhintahanke siitä taas noin 300 metriä pohjoiseen. Ei ole lainmukaista käsitellä yhtä lupaa erikseen, kun otetaan huomioon hakijan kaikkien kolmen yhtäaikaisen hankkeen ja niiden liikenteen melu-, pöly-, pohjavesi-, ulkoilu- ja maisemahaitat kokonaisuudessaan.
Hankkeiden käsittely yhdessä vaikuttaisi hallintolain 25 §:n mukaisesti merkittävästi asian ratkaisemiseen, kun nyt paloitellun hankkeen yhteisvaikutuksia arvioitaisiin samalla kertaa. Hakijan kaikki kolme vierekkäistä maa-aineshanketta on käsiteltävä yhtenä maa-ainestenottohankkeena. Ottoalueiden laajuus ja kokonaiskuutiomäärä edellyttäisivät jopa YVA-menettelyä. Lisäksi hakijan kummankin kiinteistön yhteisellä rajakiinteistöllä 538-453-1-17 on vireillä D Oy:n 200 000 m3:n kallionlouhintahanke. Hankkeelle myönnetty ympäristölupa on vireillä Vaasan hallinto-oikeudessa. Kaikkiaan yhtenäisellä kolmen kiinteistön alueella on siis vireillä vähintään 451 000 m3 käsittävä maa-ainestenotto. Ympäristöarvojen ja ulkoilun kannalta tuhoutuva alue on yli 25 hehtaaria, käytännössä yli 100 hehtaaria.
Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan sillä seikalla, että luvanhakijat ovat mahdollisesti alueella toimiessaan aiemmin menetelleet virheellisesti, ei ole luvan myöntämisen oikeudellisia edellytyksiä arvioitaessa merkitystä. Maa-aineksia on kuitenkin otettu luvattomasti. Kunnanhallituksen maa-aineksenottotoiminnan keskeyttämispäätös 14.1.2013 on lainvoimainen. Luvattomasta maa-ainestenotosta on aiheutunut maa-aineslain 1 §:n 2 momentin ensimmäisen lauseen ja 3 §:n vastaisia seurauksia. Luvattomalla ottamisella on näin ollen merkitystä luvan myöntämisen, mukaan lukien lupamääräykset, oikeudellisia edellytyksiä arvioitaessa. Luvattoman ottamisen lainvastaisten seurausten korjaamisen (ennallistamisen ja maisemoinnin) pitäisi olla ensisijainen oikeudellinen edellytys lupapäätöksen ja lupamääräysten lainmukaisuudelle. Mainittuja pykäliä on sovellettu näin jo maa-aineslain voimaantulosta alkaen, kun on päätetty aiemman, myös laillisesti tapahtuneen maa-ainestenoton jatkamisen luvista.
Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan yleiskaavan M-1-aluetta koskevan kaavamääräyksen mukaan ottamistoiminta alueella on kaavan estämättä mahdollista, mikäli kunnanhallitus myöntää sille luvan. Kaavamääräyksen kohta kuuluu: "Maankamaran ainesten otto on kauniin maisemakuvan säilyttämiseksi alueella kielletty ilman kunnanhallituksen lupaa. (Rakennuslain 124 a §:n mukainen toimenpidekielto)". Kysymyksessä on rakennuslain 124 a §:n (556/1981) mukainen kunnanhallituksen lupa. Kunnanhallitus ei voi myöntää lupaa, jos kaunis maisemakuva ei säily. Tässä tapauksessa lupa on pykälän mukaan tarpeen, koska kyseessä ei ole kotitarvekäyttö, eikä toimenpide ole vähäinen. Rakennuslaissa säädetyt luvan myöntämisen esteet, myöntämisvelvoite ja harkintavalta erosivat maa-aineslain maa-ainesluvalle säätämistä. Kunnanhallitukset ovat saattaneet delegoida toimenpidelupien ja/tai maa-aineslupien myöntämisen samalle tai eri lautakunnille/viranhaltijoille. Kaavamääräyksen tarkoittama kunnanhallitus ei oikeudellisesti ole maa-aineslain määrittelemä "lupaviranomainen". Kaavamääräyksen mukaista kunnanhallituksen lupapäätöstä ei ole. Toiminta on tapahtunut ilman yleiskaavan edellyttämää maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämää lupaa. Luvan myöntämiselle ei olisi ollut laillisia edellytyksiä. Luvassa ei olisi voitu lieventää vaan ainoastaan lisätä maa-aineslaissa tai muussa laissa toiminnalle säädettyjä rajoitteita.
Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan yleiskaavassa osoitettujen ulkoilureittien sijainti on yleispiirteinen. Ulkoilureitin tarkka sijainti ratkaistaan vasta sitä toteutettaessa. Yleiskaavassa ei kuitenkaan ole mainintaa ulkoilureitin sijainnin yleispiirteisyydestä. Yleispiirteisyys olisi yksittäisen yleiskaavamerkinnän osalta johdettavissa maankäyttö- ja rakennuslaista vain, jos merkintä poikkeaisi paikalla vallitsevasta asiantilasta. Hallinto-oikeuden päätöksenkin mukaan ottamisalue rajautuu kaavassa osoitettuun ulkoilureittiin. Suunnistuskartasta ja paikanpäällä on nähtävissä, että hakijan kiinteistön läpi yleiskaavassa oleva ulkoilureitti on jo ennen kaavaa ahkerassa käytössä ollut, pääosin rakennettu ulkoilureitti. Hallinto-oikeuden perustelu ei ulkoilureitin osalta ole lainmukainen johtopäätös. Hakijan maa-ainestenotto liikenteineen on jo oleellisesti vaikeuttanut ja on kokonaan estämässä alueen käytön kaavassa osoitettuun ulkoilureittiin ja samalla M-1-alueen ulkoilutarkoitukseen.
Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan alueelle jäävät ottamistoiminnan ohella edelleen laajat luonnontilaan jäävät M-1-alueet. Hakijan omistamalle kiinteistölle ei kuitenkaan jää laajoja luonnontilaisia M-1-alueita. Kooltaan 65 hehtaarin kiinteistölle jäisi ottamistoiminnan jälkeen alle viisi hehtaaria luonnontilaisia kallio- ja kalliometsäalueita ja pari hehtaaria metsätalousmetsää. Noin 10 hehtaaria olisi toteutetun ja ainestenottosuunnitelmien mukaisen toiminnan tuhoamaa aluetta ja loput noin 50 hehtaaria olisi hakijan tekemää, ulkoiluun ja maisemallisesti kelvotonta avohakkuualuetta ja harvaa siemenpuuaukeaa. Samalla M-1-alueella viereisillä pienemmillä kiinteistöillä on kyllä luonnontilaisia ja luonnonarvoiltaan merkittäviä osia. Sillä ei voi perustella suuren maanomistajan kiinteistön pääosan käyttöä yleiskaavan ja ympäristölainsäädännön vastaisesti.
Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan hanke ei vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen. Hakijan kiinteistön maa-ainestenotto ja sitä varten toteutettu hakkuu kuitenkin estäisi pysyvästi alueen ja lähes koko kiinteistön käyttämisen kaavassa varattuun tarkoitukseen.
Mynämäen kunnanhallitus on antanut valituksen johdosta selityksen, jossa on esitetty valituksen hylkäämistä. Kunnanhallitus on uudistanut selityksessään Turun hallinto-oikeudelle esittämänsä. Lisäksi kunnanhallitus on lausunut muun ohella, että Varsinais-Suomen ELY-kes³kuk³sen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on lau³sun³nos³saan todennut, että maa-aineksen ottaminen hakemuksen tar³koit³ta³mal³ta alueelta on mahdollista luonnon- ja vesiensuojelun kannalta.
A ja B ovat antaneet yhdistyksen valituksen ja kunnanhallituksen selityksen johdosta selityksen, jossa he ovat esittäneet valituksen hylkäämistä.
Mynämäen-Mietoisten luonnonsuojeluyhdistys ry on antanut vastaselityksen.
Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on tänään antamallaan toisella päätöksellä antanut ratkaisun myös asiassa dn:o 93/1/13 Mynämäen-Mietoisten luonnonsuojeluyhdistys ry:n tekemän hakemuksen johdosta, jossa yhdistys on pyytänyt Mynämäen kunnan rakennustarkastajan maisematyölupaa koskevan päätöksen 16.3.2012 (§ 26) sekä ympäristönsuojelulain (86/2000) 60 §:ssä tarkoitettua meluilmoitusta koskevien päätösten 9.8.2012 (§ 175) ja 16.11.2012 (§ 182) purkamista.
Korkein hallinto-oikeus on tänään antamillaan toisilla päätöksillä myös asioissa dn:ot 2240 ja 2304/1/14 antanut ratkaisun Mynämäen-Mietoisten luonnonsuojeluyhdistys ry:n valituksiin Turun hallinto-oikeuden 30.5.2014 antamista päätöksistä A:lle ja B:lle Mynämäen kunnan Sunilan kylässä olevalle Pitkämäen tilalle RN:o 1:21 myönnettyä maa-aineslupaa sekä V Ky:lle saman kunnan Soukon kylässä oleville tiloille Soukon Sora-alue RN:o 1:25 ja Rajamäki RN:o 1:27 myönnettyä maa-aineslupaa.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
1. Yhdistyksen valitus jätetään tutkimatta vasta korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyn ympäristövaikutusten arviointimenettelyä koskevan valitusperusteen osalta.
Korkein hallinto-oikeus on muutoin tutkinut asian.
2. Yhdistyksen vaatimus katselmuksen toimittamisesta hylätään.
3. Valitus hylätään. Turun hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
Perustelut
1. Maa-aineslain 20 §:n 1 momentti ja kuntalain 90 §:n 3 momentti huomioon ottaen valittajan tulee esittää valituksensa perusteet jo hallinto-oikeudelle ennen valitusajan päättymistä. Yhdistys ei ole valittanut hallinto-oikeudelle tässä kohdassa kysymyksessä olevalla perusteella. Tämän vuoksi valitus on tämän valitusperusteen osalta jätettävä tutkimatta.
2. Hallintolainkäyttölain 41 §:n mukaan asian selvittämiseksi voidaan toimittaa katselmus. Kun otetaan huomioon peruste, jonka vuoksi yhdistys on pyytänyt katselmuksen toimittamista, sekä asiakirjoista saatava selvitys, katselmuksen toimittaminen ei ole asian selvittämiseksi tarpeen.
3. Yleiskaavan M-1-aluetta koskevan kaavamääräyksen mukaan ottamistoiminta alueella on kaavan estämättä mahdollista, mikäli kunnanhallitus myöntää sille luvan. Mainittu kaavamääräys on annettu kumotun rakennuslain (370/1958) 124 a §:ssä tarkoitettuun toimenpidekieltojärjestelmään liittyen. Määräyksen tarkoituksena on ollut edellyttää, että maa-ainesten ottamiseen kyseisellä kaava-alueella tarvitaan kunnanhallituksen mainitussa rakennuslain säännöksessä tarkoitettu lupa. Nykyisin maa-ainesten ottamisen edellytykset arvioidaan kaikilla alueilla maa-aineslain nojalla. Kaavoituksen vaikutuksesta maa-ainesten myöntämisedellytyksiin säädetään maa-aineslain 3 §:n 2 momentissa.
Ottamisalue rajautuu yleiskaavassa osoitettuun ulkoilureittiin. Oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa osoitettujen ulkoilureittien toteuttaminen edellyttää ulkoilulaissa tarkoitettua ulkoilureittitoimitusta. Kun otetaan huomioon ottamissuunnitelman mukainen louhinta- ja kaivuualueen sijainti sekä lupapäätökseen sisältyvä määräys alueen maisemoinnista ja yleiskaavan huomioon ottamisesta, hanke ei näillä ja muutoin hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenevillä perusteilla vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen maa-aineslain 3 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla.
Kuten hallinto-oikeuden päätöksessä on lausuttu, valitusviranomaisen toimivaltaan kuuluu maa-aineslupaa koskevassa valitusasiassa ainoastaan kunnanhallituksen myöntämän maa-ainesluvan oikeudellisten edellytysten tutkiminen. Valitusviranomaisen toimivaltaan ei näin ollen maa-aineslupa-asiassa kuulu tutkia valvonnallisiin kysymyksiin liittyviä väitteitä, jotka liittyvät mahdollisesti luvattomaan ottamis- tai muuhun toimintaan tai siihen, onko alueella mahdollisesti suoritettu sellaista toimintaa, jota kysymyksessä oleva lupahakemus ei kata.
Näillä perusteilla ja kun muutoin otetaan huomioon Turun hallinto-oikeuden päätöksen edellä ilmenevät perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.
Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Liisa Heikkilä ja Janne Aer. Asian esittelijä Irene Mäenpää.