Muu päätös 3912/2016

Asia Kaivoslain mukaista asiaa koskeva valitus

Valittaja Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry

Päätös, jota valitus koskee

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 21.5.2015 nro 15/0182/1

Asian aikaisempi käsittely

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (jäljempänä Tukes) on päätöksellään 26.6.2014 myöntänyt kaivoslain (621/2011) nojalla Mawson Oy:lle (jäljempänä yhtiö) malminetsintäluvan nimellä Kairamaat 2–3 lupatunnuksella ML2013:0041. Luvalla jatketaan kokonaan tai osittain seuraavien valtausten (KaivNro): 8837/52 (Rompas 35), 8837/53 (Rompas 36), 8837/54 (Rompas 37), 8837/55 (Rompas 38), 8837/56 (Rompas 39), 8837/77 (Kaunismaa 14), 8837/78 (Kaunismaa 15), 8837/79 (Kaunismaa 16), 8837/89 (Kaunismaa 26), 8837/90 (Kaunismaa 27), 8837/91 (Kaunismaa 28), 8837/97 (Kaunismaa 34), 8837/98 (Kaunismaa 35), 8837/99 (Kaunismaa 36), 8837/100 (Kaunismaa 37), 8837/103 (Kaunismaa 40), 8837/104 (Kaunismaa 41), 8837/105 (Kaunismaa 42), 8837/106 (Kaunismaa 43), 8837/107 (Kaunismaa 44), 8837/108 (Kaunismaa 45) ja 8837/109 (Kaunismaa 46) voimassaoloa niiltä osin kuin lupapäätökseen liitetty kartta osoittaa.

Malminetsintälupa on voimassa kolme (3) vuotta päätöksen lainvoimaiseksi tulosta.

Malminetsintäalueen pinta-ala on 1 461,9 hehtaaria. Hakijalle on myönnetty 31.10.2011 valtausoikeudet Karsikkovaara-, Rompas- ja Kaunismaa -nimisille alueille. Valtaukset ovat voimassa 31.10.2014 asti. Valtausoikeuden nojalla alueella on tehty aiemmin geokemiallista ja geologista näytteenottoa, geofysikaalisia mittauksia, vähäistä näytteenottoa ja kairauksia. Kairamaat 2–3 -malminetsintäalueet sijaitsevat Mustiaapa–Kaattasjärvi Natura 2000 -alueella. Alueella ei sijaitse luokiteltuja pohjavesialueita, mutta kohteelle sijoittuu muu pohjavesialue Kaunismaa, jolla ei ole suojelusuunnitelmaa.

Natura 2000 -alue (FI1301301) koostuu Mustiaapa–Kaattasjärven alueesta, joka kuuluu soidensuojeluohjelmaan. Pieni osa tästä alueesta kuuluu myös vanhojen metsien suojeluohjelmaan. Suurin osa alueesta on toteutettu muodostamalla siitä luonnonsuojelulain mukainen luonnonsuojelualue. Muun alueen suojelu tullaan toteuttamaan luonnonsuojelulain nojalla. Kiimalammen ja Palokkaan alueita ei ole toistaiseksi perustettu suojelualueiksi. Alueen suojeluperusteena on sekä luontodirektiivi että lintudirektiivi.

Suoritettuihin tutkimuksiin perustuen hakija otaksuu alueella olevan kultaa, uraania, kuparia, kobolttia ja hopeaa.

Päätökseen sisältyvät lupamääräykset 1–12, joista lupamääräykset 1–2, 4–5 ja 7 sekä määräykset 8–9 täällä kysymyksessä olevilta osin kuuluvat seuraavasti:

1. Määräys malminetsintätutkimusten sallituista ajankohdista ja menetelmistä sekä malminetsintään liittyvistä laitteista ja rakennelmista.

Tämän malminetsintäluvan nojalla on sallittua suorittaa seuraavia malminetsintätoimenpiteitä ja soveltaa seuraavia malminetsintämenetelmiä:

1. Geofysikaaliset ja geokemialliset tai vaikutuksiltaan niihin verrattavat tutkimusmenetelmät

1.2 Kivivasara

1.3 Ah-näytteenotto

1.4 Moreeni- ja raskasmineraalinäytteet

2. Koneellisesti tehtävät maaperä- ja kallioperänäytteenotto

2.1 MiniDrill, iskuvasara (Cobra) ja ura-näytteenotto

- Sallittua lintujen pesintäajan ulkopuolella

2.2 Kannettava minikairanäytteenotto

- Sallittua lintujen pesintäajan ulkopuolella

2.3 Syväkairaus

- Sallitaan Natura-alueella ainoastaan talviaikana, maan ollessa roudassa ja riittävän lumipeitteen suojaama (kairaukset on suoritettava lupa-määräyksessä 9 mainituin vaikutuksia minimoivin toimin).

Lupamääräyksen perustelujen mukaan mahdolliset petolintujen pesinnän tuomat rajoitteet tulee tarkistaa Metsähallituksen petolintuasiantuntijalta vuosittain hyvissä ajoin ennen tutkimusten aloittamista. Lintujen pesintäajan ulkopuolella mahdollinen kevyt näytteenotto on tehtävä Natura-alueen luonne ja suojeluperusteet huomioon ottaen. Talviaikainen syväkairaus on myös tehtävä Natura-alueen luonne ja suojeluperusteet huomioon ottaen.

2. Määräys tutkimustöitä ja -tuloksia koskevasta selvitysvelvollisuudesta

Malminetsintäluvan haltijan on vuosittain toimitettava kaivosviranomaiselle selvitys suoritetuista tutkimustöistä ja niiden tuloksista. Tutkimustöitä ja -tuloksia koskevaan vuosittaiseen selvitykseen on sisällytettävä: käytetyt tutkimus- ja työmenetelmät, yhteenveto tehdyistä tutkimuksista ja pääasialliset tulokset. Kaivosviranomainen voi ohjeistaa hakijoita tarkemmin raportoinnin muodosta ja ajankohdasta. Ohje löytyy Tukesin internet-sivuilta. Kunkin kalenterivuoden tutkimustöistä ja -tuloksista on raportoitava seuraavan vuoden kesäkuun loppuun mennessä, ellei toisin ohjeisteta.

4. Määräys kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmasta ja sen noudattamisesta

Malminetsintäluvan haltija on velvollinen huolehtimaan maa- ja kiviainesjätteen synnyn ehkäisemisestä, sen haitallisuuden vähentämisestä sekä jätteen hyödyntämisestä tai käsittelemisestä.

Malminetsinnästä tässä luvassa myönnetyillä menetelmillä ei synny kaivannaisjätettä. Hakijan Natura-arvioinnissa Malminetsinnän vaikutuksista Natura-alueilla Romppaat ja Mustiaapa–Kaattasjärvi esittämä suunnitelma kaivannaisjätteen määrästä ja käsittelystä on riittävä. Yleisesti malminetsinnästä ei ole perusteltua syytä epäillä aiheutuvan säteilyyn liittyvää vaaraa tai haittaa. Myös uraanin etsimiseksi tehtävä näytteidenotto on säteilyturvallisuuden ja ympäristön kannalta vastaavaa kuin minkä muun tahansa kaivoskivennäisesiintymän näytteenottotoiminta. Koska kairausnäytteissä voi esiintyä paikoitellen tavanomaista suurempia uraanipitoisuuksia, on kairausnäytteiden ja -soijan aiheuttamaa säteilytasoa seurattava säteilymittauksin ja huomioitava nämä tulokset siten, että mahdollinen säteilyaltistus niiden käsittelyssä pidetään mahdollisimman pienenä.

5. Määräys ilmoitusvelvollisuudesta koskien malminetsintäalueen maastotöitä ja rakennelmia

Malminetsinäluvan haltijan on hyvissä ajoin etukäteen ilmoitettava kirjallisesti malminetsintäalueeseen kuuluvien kiinteistöjen omistajille (sekä näihin rinnastettaville) ja muille oikeudenhaltijoille kaikista maastotöistä, jotka voivat aiheuttaa vahinkoa tai haittaa sekä väliaikaisista rakennelmista. Ilmoitus on lisäksi tehtävä hyvissä ajoin Palojärven paliskunnalle.

Malminetsintäluvan haltijan on hyvissä ajoin tiedotettava maastotöistä toimialallaan yleistä etua valvoville viranomaisille

- Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskuksen) ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelle

- Metsähallitukselle

- Museovirastolle, jos alueella oletetaan olevan kiinteitä muinaisjäännöksiä tai irtaimia muinaisesineitä.

Ilmoituksen sisällöstä on säädetty kaivostoiminnasta annetun valtioneuvoston asetuksen 2 §:ssä.

7. Määräys vakuuden asettamisesta

Malminetsintäluvan haltijan on asetettava 20 000 euron suuruinen pankkitalletusvakuus Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle kaivoslakiin perustuvasta toiminnasta mahdollisesti aiheutuneen vahingon ja haitan korvaamisesta sekä kaivoslain mukaisten jälkitoimenpiteiden suorittamista varten. Malminetsintälupa-alueella suoritetaan lupamääräyksen 1 mukaista malminetsintää.

Lupamääräyksen perustelujen mukaan vakuus on yhtiökohtainen ja se asetetaan yhtiön voimassa olevan malminetsintäluvan/-lupien ja myös mahdollisesti myöhemmin myönnettävien malminetsintälupien kokonaispinta-alan mukaan. Tukesin linjauksen mukaisesti 1 000–10 000 hehtaarin alueella vakuus on 20 000 euroa. Koneellisen montutuksen ja järeämmän toiminnan (esimerkiksi koelouhinta) vakuus arvioidaan ja määrätään lupakohtaisesti.

8. Määräykset malminetsintää ja malminetsintäalueen käyttöä koskevista seikoista sen varmistamiseksi, ettei toiminnasta aiheudu kaivoslaissa (621/2011) kiellettyä seurausta

Malminetsintäluvan haltijan on tulpattava syväkairareiät, mikäli kairareiästä nousee pohjavettä maanpinnalle. Kairaputket on katkaistava mahdollisimman läheltä maanpintaa, ja kairakohteiden jätehuolto sekä siistiminen on tehtävä välittömästi töiden loputtua kohteella. Jos kairauksessa tarvittavan käytettävän veden määrä ylittää 100 m3/vrk, on toimittava kuten vesilain (587/2011) 15 §:ssä todetaan. Vesi on pyrittävä mahdollisuuksien mukaan ottamaan ensisijaisesti aiemmin kairatusta kairareiästä.

Lupamääräyksen perustelujen mukaan hakija on esittänyt kairareikien betonointia, mutta kaivosviranomainen ei näe siihen automaattisesti tarvetta. Mikäli jossakin kairareiässä esiintyy poikkeuksellista pohjaveden nousua eikä mekaaninen tulppaus pysäytä sitä, voidaan menettelyä tarkistaa tapauskohtaisesti.

9. Määräykset yleisen ja yksityisen edun kannalta välttämättömistä ja luvan edellytysten toteuttamiseen liittyvistä seikoista

Hakemukseen saatujen lausuntojen perusteella alueelta ei ole tullut tietoon sellaisia ympäristö- tai luontoarvoja, jotka olisivat kaivoslain mukaisena esteenä malminetsintäluvan myöntämiselle tutkimustyöhön.

Hakija on toimittanut 27.5.2014 Tukesille seurantasuunnitelman ja maastokartoituksia koskevan selvityssuunnitelman, jotka koskevat malminetsintälupahakemuksessa esitettyjä tutkimusmenetelmiä ja maastokartoituksia. Seurantaohjelmaa voidaan pitää perusteltuna, koska tutkimukset sijoittuvat Mustiaapa–Kaattasjärven Natura-alueelle, joka käsittää muun muassa vanhojen metsien suojeluohjelmaan kuuluvia alueita. Esitetty seurantaohjelma on riittävä tutkimusten ja alueen luonne huomioon ottaen. Hakijan tulee esittää väli- ja loppuraportit seurantaohjelman mukaisesti sekä selvityssuunnitelmat kaivosviranomaiselle.

Hakijan tulee toimittaa seurantaohjelman raportit ja selvityssuunnitelmat tiedoksi Lapin ELY-keskukselle ja Metsähallitukselle.

Vaikka kaivoslaki ei edellytä hakijaa kartoittamaan uhanalaisia lajeja eikä tässä malminetsintäluvassa sallitut tutkimusmenetelmät vaikuta laajasti ympäristöön, malminetsintäluvan haltijan on oltava kuitenkin riittävästi selvillä hankkeen ympäristövaikutuksista siinä laajuudessa kuin kohtuudella voidaan edellyttää. Tutkimusalueella suoritettuja luontokartoituksia ja muita niihin liittyviä selvityksiä voidaan pitää riittävinä suunniteltuihin toimenpiteisiin nähden.

Ennen tutkimustöiden aloittamista malminetsintäluvan haltijan tulee esittää aina tarkka tutkimussuunnitelma toimenpiteineen ja sijaintitietoineen Tukesille, jotta voidaan varmistaa mahdollisten uhanalaisten eliölajien turvaaminen. Mahdolliset luonnonsuojelulaissa mainittujen uhanalaisten lajien tiedossa olevat havaintopaikat tulee ottaa huomioon ja tarvittaessa poiketa tutkimus- ja reittisuunnitelmasta niin, että kohteelle jää riittävä suojavyöhyke turvamaan esiintymän. Tutkimustöiden ajoituksessa tulee huomioida Rajapalojen osa-alueella sijaitsevat petolinnun pesäpuut. Pesien suojavyöhykkeellä (1 100 metriä) ei saa suorittaa toimenpiteitä 15.2.–30.7 välillä, ellei siihen saada lupaa Metsähallitukselta sen perusteella, että pesät eivät ole käytössä.

Yleisesti tutkimuksien edellyttämä liikkuminen malminetsintäkohteella (muun muassa sulan maan aikana kevyessä näytteenotossa) on suoritettava pääsääntöisesti olemassa olevilla urilla ja luontaisia aukkopaikkoja mahdollisimman paljon hyväksi käyttäen. Liikkumista tulee välttää kosteikkoalueilla, joissa syntyy haitallisia maastojälkiä, sekä rehevillä kohteilla, jotka ovat herkkiä muutoksille. Tutkimuksissa tulee minimoida puustovauriot kiertämällä tiheämmän puuston alueet aina kun se on mahdollista. Siirryttäessä tutkimusalueelta toiselle liikkuminen tulee ensisijaisesti suunnitella Natura-alueen ulkopuolelle, mikäli se on mahdollista.

Hakija on toimittanut luonnonsuojelulain mukaisen Natura-arvioinnin, jossa on esitetty menettelytapoja tutkimuksien suorittamiseksi niin, että maastovaikutuksia voidaan vähentää. Natura-arvioinnista saaduissa Lapin ELY-keskuksen ja Metsähallituksen lausunnoissa on edellytetty myös lieventämistoimia. Mainitut toimet on kirjattu määräyksiksi pääkohdin lupapäätökseen.

Suoritettaessa kevyttä näytteenottoa hakijan on laadittava näytteenottajille maastotyöohje, jota noudattamalla voidaan edelleen minimoida ympäristövaikutukset. Moreeninäytteen ottamiseksi avattava kunttakerros irrotetaan mahdollisimman kokonaisena. Näytepiste peitetään ja kuntta palautetaan paikalleen välittömästi näytteenoton jälkeen. Hakijan tulee varautua myös maa-aineksen nousemiseen kairauksen alkuvaiheessa myös kevyessä näytteenotossa (minikairaus). Vaikka soija ei sinällään ole vaarallista,voi se paikallisesti tukahduttaa aluskasvillisuutta, jos määrä on merkittävä. Maa-aines ei saa heikentää Natura-alueen suojeluarvoja, joten hakijan tulee varmistaa, että urakoitsija varautuu ennalta mahdollisen maa-aineksen talteenottoon geotekstiileillä.

Talviaikaisen syväkairauksen maastoliikenne on myös suoritettava erityisellä varovaisuudella. Maastoliikenteessä tulee välttää tiedossa olevat uhanalaislajien esiintymät sekä rehevät, pohjavesivaikutteiset ympäristöt metsäalueilla, joissa esiintyy edustavaa lajistoa ja jotka ovat herkkiä muutoksille. Puustovaurioita tulee minimoida kiertämällä tiheämmän puuston alueet aina kun mahdollista ja siirryttäessä tutkimusalueelta toiselle, liikkuminen tulee ensisijaisesti suunnitella Natura-alueen ulkopuolelle, mikäli se on mahdollista. Puiden kaatamista tulee välttää, mutta mikäli jollakin kohteella joudutaan kaatamaan yksittäisiä puita, tulee ne korvata täysimääräisinä maanomistajalle. Kaadetut puut on jätettävä paikalleen, jolloin myös suojelualueelle kuuluvan lahopuun määrä kasvaa. Nuorelle puustolle tapahtuneissa vahingoissa tulee korvata lisäksi vielä odotusarvon menetys. Mikäli yhtiö ja maanomistaja eivät pääse yhteisymmärrykseen korvauksesta, silloin puolueeton arviointi tulee tehdä paikallisen metsänhoitoyhdistyksen tai metsäkeskuksen toimihenkilön toimesta.

Syväkairauksessa syntyvän kallioperästä irtoavan hienoaineksen, eli soijan määrää on tarkkailtava jokaisella kohteella yksilökohtaisesti. Vaikka soija ei sinällään ole vaarallista, voi se paikallisesti tukahduttaa aluskasvillisuutta. Kairaussoija ei saa heikentää Natura-alueen suojeluarvoja, joten hakijan tulee varmistaa, että urakoitsija varautuu ennalta soijan talteenottoon aina vähintään geotekstiileillä ja keräysaltailla kaikilla kairapisteillä. Soijan talteenottomenetelmä on sovitettava kohteen luonteeseen, käyttäen parasta mahdollista keinoa. Kairaussoijan määrä vaihtelee merkittävästi muun muassa kohteen kallioperän rakenteen mukaan, joten joillakin kairapisteillä syntyvä arvioitua suurempi määrä soijaa on kerättävä talteen. Mikäli soija saadaan kerättyä talteen kevyimmällä menetelmällä (geotekstiilit), ei raskasta soijan talteenottoon suunniteltua konttia tarvitse tuoda paikalle. Vaikka kohteella syntyvän soijan määrä ei edellyttäisi sen hetkisen kairauksenvalvojan huomioiden mukaan keräystä, täytyy soija kerätä tarvittaessa pois ennen seuraavaa kasvukautta. Soijan keräystarve tulee tarkistaa suoritettavan seurantaohjelman mukaisessa jälkitarkastuksessa.

Syväkairaus Natura-alueella tulee suorittaa seuraavia vaikutuksia lieventävin ohjein:

- Natura-alueella kairattaessa käytetään ainoastaan tela-alustaisia yksiköitä, joilla on kumitelat ja pieni pintapaine.

- Kairauslaitteiston hydrauliikassa saa käyttää vain bioöljyä.

- Kairaukset voi tehdä ainoastaan talviaikaan, kun routa ja riittävä lumipeite suojaavat maan pintaa.

- Kairausta ja siihen liittyvää maastoliikennettä varten on laadittava ympäristövaatimukset sisältävä maastotyöohje, jota noudattamalla kairausmiehistöt minimoivat ympäristövaikutukset.

- Kaikilta urakoitsijoilta edellytetään ympäristöohjeiden mukaista toimintaa.

- Kairaustöitä valvova geologi valvoo myös ympäristöohjeiden noudattamista.

- Kairasoija kerätään tarvittaessa talteen.

- Mahdollisia öljyvuotoja torjutaan suojaamalla koneen alusta ja ympäristö keräysastioilla ja imeytyskankailla.

- Kairausmiehistön tulee olla varautunut öljyvuotojen varalle tarvittavin varustein.

- Mahdollisesti maastoon pääsevä öljy poistetaan välittömästi imeytysaineen avulla ja/tai lapioimalla.

- Kaikki kairauspaikalla muodostuvat jätteet kerätään huolellisesti talteen ja toimitetaan asianmukaiseen käsittelyyn Natura-alueen ulkopuolelle.

- Kaikki kairapisteet tarkastetaan työn päätyttyä siisteyden varmistamiseksi.

Malminetsintäluvan haltijan on rajoitettava malminetsintä ja muu malminetsintäalueen käyttö tutkimustyön kannalta välttämättömiin toimenpiteisiin. Toimenpiteet on suunniteltava siten, että niistä ei aiheudu kohtuudella vältettävissä olevaa yleisen tai yksityisen edun loukkausta. Malminetsintäluvan nojalla tapahtuvasta malminetsinnästä ja muusta malminetsintäalueen käytöstä ei saa aiheutua:

1) haittaa ihmisten terveydelle tai vaaraa yleiselle turvallisuudelle;

2) olennaista haittaa muulle elinkeinotoiminnalle;

3) merkittäviä muutoksia luonnonolosuhteissa;

4) harvinaisten tai arvokkaiden luonnonesiintymien olennaista vahingoittumista;

5) merkittävää maisemallista haittaa.

Lupamääräyksen perustelujen mukaan maastoajoneuvojen käytöstä mahdollisesti syntyvät urat maaperässä voivat hetkellisesti ja paikallisesti muuttaa pintaveden valumista ja kertymistä. Tästä syystä alueella, jossa maaperä voi jäädä roudattomaksi, ja talvellakin pysyä avoimena (lähteiköt), liikkumista ei sallita moottoriajoneuvolla. Liikkuminen tällaisen alueen läheisyydessä talviaikana on suoritettava erityisellä varovaisuudella, mahdollisia vaikutuksia seuraten. (---)

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto on päätöksellään 3.10.2014 antanut kaivoslain 169 §:ssä tarkoitetun määräyksen lupatunnuksella ML2013:0041 malminetsintään oikeuttavan päätöksen 26.6.2014 täytäntöönpanosta päätöksestä tarkemmin ilmenevin yksilöidyin tutkimusmenetelmin.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus on hylännyt Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry:n valituksen ja täytäntöönpanomääräyksen kumoamista koskevan vaatimuksen.

Hallinto-oikeus on perustellut ratkaisuaan muun ohella seuraavasti:

Väitetyt menettelyvirheet

Sovelletut oikeusohjeet

Kaivoslain 40 §:n 1 momentin mukaan lupaviranomaisen on tiedotettava malminetsintälupaa koskevasta hakemuksesta kuuluttamalla siitä vähintään 30 päivän ajan ilmoitustaulullaan sekä asianomaisten kuntien ilmoitustaululla. Kuulutuksen julkaisemisesta on ilmoitettava ainakin yhdessä toiminnan vaikutusalueella yleisesti leviävässä sanomalehdessä, jollei asian merkitys ole vähäinen tai ilmoittaminen on muutoin ilmeisen tarpeetonta. Kuuluttamisesta säädetään muutoin julkisista kuulutuksista annetussa laissa (34/1925).

Oikeudellinen arvio ja johtopäätökset

Tieto lupahakemuksen vireilläolosta annetaan kuuluttamalla siitä kaivoslain 40 §:n 1 momentin edellyttämällä tavalla. Myös julkisista kuulutuksista annetun lain säännökset on otettava asiassa huomioon. Kummankaan mainitun lain säännökset eivät edellytä kuulutuksen julkaisemista sähköisesti. (---) Päätöksen kumoamiseen ja asian palauttamiseen Tukesille uudelleen käsiteltäväksi siinä tarkoituksessa, että hakemus kuulutettaisiin uudestaan, ei ole perusteita yhdistyksen mainitsemilla perusteilla.

(---)

Malminetsintäluvan myöntämisen edellytykset ja lupamääräykset

Sovelletut oikeusohjeet

Kaivoslain (621/2011) 3 §:n mukaan sen lisäksi, mitä kaivoslaissa säädetään, sovelletaan kaivoslain mukaista lupa-asiaa ratkaistaessa muun muassa luonnonsuojelulakia (1096/1996).

Lain 11 §:n 1 momentin mukaan malminetsintäluvan haltijan on rajoitettava malminetsintä ja muu malminetsintäalueen käyttö tutkimustyön kannalta välttämättömiin toimenpiteisiin. Toimenpiteet on suunniteltava siten, että niistä ei aiheudu kohtuudella vältettävissä olevaa yleisen tai yksityisen edun loukkausta.

Lain 11 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan malminetsintäluvan nojalla tapahtuvasta malminetsinnästä ja muusta malminetsintäalueen käytöstä ei saa aiheutua merkittäviä muutoksia luonnonolosuhteissa.

Lain 34 §:n 3 momentissa on säädetty lupahakemuksen liitteistä. Lupahakemukseen on liitettävä tarvittaessa muun muassa selvitys luonnonsuojelulain 65 §:ssä tarkoitetusta arvioinnista.

Lain 45 §:n mukaan malminetsintälupa, kaivoslupa ja kullanhuuhdontalupa myönnetään, jos hakija osoittaa, että tässä laissa säädetyt edellytykset täyttyvät eikä luvan myöntämiselle ole tässä laissa säädettyä estettä. Lupa voidaan kuitenkin tässä laissa säädetystä esteestä huolimatta myöntää, jos este on mahdollista poistaa lupamääräyksillä tai pienentämällä alueen kokoa.

Lain 51 §:n 2 momentin mukaan malminetsintäluvassa on annettava yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeelliset määräykset muun muassa:

- malminetsintätutkimusten ajankohdista ja menetelmistä sekä malminetsintään liittyvistä laitteista ja rakennelmista;

(---)

- tutkimustöitä ja -tuloksia koskevasta selvitysvelvollisuudesta;

- kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmasta ja sen noudattamisesta;

- velvollisuudesta ilmoittaa tutkimustöistä asianomaiselle toimialallaan yleistä etua valvovalle viranomaiselle;

- vakuudesta 10 luvun mukaisesti;

- muista malminetsintää ja malminetsintäalueen käyttöä koskevista seikoista sen varmistamiseksi, ettei toiminnasta aiheudu tässä kaivoslaissa kiellettyä seurausta;

- muista yleisen ja yksityisen edun kannalta välttämättömistä ja luvan edellytysten toteuttamiseen liittyvistä seikoista.

Lain 61 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan malminetsintäluvan voimassaolon jatkamisen edellytyksenä on, että luvanhaltija on noudattanut tässä laissa säädettyjä velvollisuuksia samoin kuin lupamääräyksiä.

Lain 109 §:n mukaan lupaviranomainen määrää vakuuden lajin ja suuruuden asianomaisessa luvassa.

Luonnonsuojelulain (1096/1996) 10 lukuun (Euroopan yhteisön Natura 2000 -verkostoa koskevat erityissäännökset) sisältyvillä lain 65 ja 66 §:llä on pantu kansallisesti täytäntöön luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (luontodirektiivi) 6 artiklan 3 kohta.

Lain 65 §:n 1 momentin mukaan, jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Sama koskee sellaista hanketta tai suunnitelmaa alueen ulkopuolella, jolla todennäköisesti on alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia.

Pykälän 2 momentin mukaan luvan myöntävän tai suunnitelman hyväksyvän viranomaisen on katsottava, että 1 momentissa tarkoitettu arviointi on tehty. Viranomaisen on sen jälkeen pyydettävä siitä lausunto elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta ja siltä, jonka hallinnassa luonnonsuojelualue on. Jos elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus itse on hankkeen toteuttaja, lausunnon antaa sen sijasta ympäristöministeriö. Lausunto on annettava viivytyksettä ja viimeistään kuuden kuukauden kuluessa.

Lain 66 §:n 1 momentin mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos 65 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon.

Luonnonsuojelulain mukaiset valitusperusteet

Mustiaapa–Kaattasjärven (FI1301301) Natura-alue

Alue sijaitsee Rovaniemen kaupungin ja Ylitornion kunnan alueella, ja se muodostuu Mustiaapa–Kaattasjärven soidensuojelualueesta sekä Palokkaan vanhojen metsien suojeluohjelmaan kuuluvasta alueesta. Alueen pinta-ala on 6 117 hehtaaria. Alueen suot kuuluvat Pohjanmaan aapasuovyöhykkeeseen, ja suurin osa suojelualueesta on luontodirektiivin priorisoituihin luontotyyppeihin kuuluvaa aapasuota. Alueella esiintyy myös muita luontodirektiivin mukaisia luontotyyppejä. Palokkaan alueen etelälaidassa kulkee kalkkikalliojakso, ja tämän alueen metsät ovat erittäin reheviä ja lehtipuustoisia. Alue on hyvä suo- ja metsäluonnon suojelukohde sekä tärkeä linnuston suojelualue. Alueella on luontodirektiivin II liitteen lajeja, lintudirektiivin I liitteen lintuja ja säännöllisesti esiintyviä muuttolintuja sekä muuta lajistoa.

Natura-arvio 24.6.2013

Malminetsinnän vaikutuksia alueen suojeluperusteena oleviin luontotyyppeihin sekä sitä, heikentääkö malminetsintä mahdollisesti merkittävästi luontotyyppejä, on arvioitu 24.6.2013 päivätyssä Natura-arviossa. Yhteenvetona ja johtopäätöksenä arviossa on todettu, että vaikutuksia kohdistuu kaikkiaan noin 5,4 hehtaarin alueelle, pääasiassa luontotyyppiin luonnonmetsät. Koska hanke ei pienennä luontotyyppien pinta-alaa eikä vaikuta luontotyyppien toiminnallisuuteen lyhyellä tai pitkällä aikavälillä, ei hankkeella ole luontotyyppejä merkittävästi heikentäviä vaikutuksia.

Luontodirektiivin liitteen II lajien esiintymien läheisyydessä ei tehdä kairauksia tai uranäytteenottoa eikä koneiden kulku-uria sijoitu esiintymien läheisyyteen. Luontodirektiivin liitteen II lajeihin ei kohdistu niitä heikentäviä häiriöitä, jotka heikentäisivät lajien elinvoimaisuutta lyhyellä tai pitkällä aikavälillä. Lajeihin kohdistuvien vaikutusten estämiseksi on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää toteuttaa kairauksia edeltävänä kasvukautena kairauspisteiden inventointi sekä kulkureittien suunnittelu.

Lintudirektiivin liitteen I lajeihin kairauksista aiheutuu tilapäistä, lyhytkestoista häiriötä paikkalinnustolle, joka talvehtii alueella. Kairauksia suoritetaan talvella lumipeitteisenä aikana, korkeintaan 15.2. asti. Paikallinen häiriö ei heikennä lajien ravinnon hankintaa, eikä elinympäristössä tapahdu muutoksia. Häiriöstä ei aiheudu lajien heikentymistä. Pesimäaikana alueella on tarkoitus ottaa Ah-näytteitä, jotka otetaan jalkaisin liikkumalla ja kaivamalla pieni kuoppa, joka peitetään näytteenoton jälkeen. Osa lajeista karkottuu tilapäisesti pesän ohi kuljettaessa. Liikkumisesta aiheutuvan lyhytkestoisen häiriön ei arvioida heikentävän pesimämenestystä. Muutoksia elinympäristössä ei tapahdu, eikä lajien elinvoimaisuus pitkällä aikavälillä heikkene. Uranäytteenottoa tehdään suunnitelmassa esitetyillä alueilla 30.7. jälkeen eli pesimäajan ulkopuolella. Näytteenotosta aiheutuvat häiriöt vastaavat kairauksien aiheuttamia häiriöitä, mutta ne ovat kestoltaan lyhytaikaisempia. Hankkeen ei arvioida aiheuttavan merkittäviä haitallisia vaikutuksia lintudirektiivin liitteen I lajeihin.

Näytteenoton vaikutusarviointi 25.6.2013

Rompaksen malminetsintähankkeen osalta on suoritettu 25.6.2013 päivätty näytteenoton vaikutusarviointi. Tarkastelualueen osalta arvioinnissa on todettu, että se koskee vuosina 2010 ja 2011 suoritettuja käsikäyttöisellä ja kannettavalla kalustolla tehtyjä näytteenottoja. Yhteenvedossa on todettu, että näytteenotot eivät ole pysyvästi heikentäneet Mustiaapa–Kaattasjärven Natura-alueen suojeluarvoja. Pääosa näytteenottoalueista palautuu ennallistamisen jälkeen.

Lapin ELY-keskuksen luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen lausunto asiasta

ELY-keskus on lausunnossaan esittänyt vaikutuksia lieventävinä toimenpiteinä, että syväkairauksia saa tehdä ainoastaan talviaikana, kun routa ja riittävä lumikerros suojaavat maan pintaa. Lumen kantavuuden tulee olla hyvä. Kairauspisteet ja niille johtavat kulkureitit tulee suunnitella niin, että minimoidaan maaston kuluminen sekä puihin ja pensaisiin kohdistuvat haitalliset vaikutukset eikä uhanalaisille ja luontodirektiivin liitteen II ja IV lajien esiintymille aiheuteta häiriötä. Syväkairauksissa soijan talteenotosta tulee huolehtia kaikilla kairauspisteillä. Radioaktiivinen kiviaines on käsiteltävä ohjeiden mukaan ja varmistettava, ettei säteilytaso alueella nouse tutkimusten seurauksena. Kairareiät tulee tulpata, jos niistä nousee maanpinnalle paineellista pohjavettä. JKS4M-laitteistoa käytettäessä on selvitettävä etukäteen reittien ja näytteenottokohteiden kasvillisuus, jottei toiminnasta aiheudu haittaa luontodirektiivin liitteen II lajeille eikä muille huomionarvoisille lajeille. Vastaavasti kasvillisuuskartoitukset on tehtävä alueilla, joille kohdistuu uranäytteiden tai maaperänäytteiden ottoa. Lintujen pesinnän varoaikana (30.4.–31.7.) näytteenotossa ei saa käyttää koneellisia näytteenottomenetelmiä. Suuren petolinnun reviirillä ei saa tehdä kairauksia eikä muuta koneellista näytteenottoa 15.2.–31.7., ja alueella liikkumista tulee välttää Metsähallituksen asettamien rajoitusten mukaisesti. Maaperänäytteenotossa, uranäytteenotossa ja kaikessa muussa toiminnassa, jossa joudutaan avaamaan kunttakerros näytteen ottamiseksi, on huolehdittava siitä, että tilapäisesti siirretty maa ja kasvukerros laitetaan paikalleen heti näytteenoton jälkeen. Yhteenvetona lausunnossa on todettu, että hanke toteutettuna esitettyjen lieventävien toimenpiteiden kanssa ei merkittävästi heikennä niitä luonnonarvoja, joiden perusteella Mustiaapa–Kaattasjärvi on hyväksytty Natura 2000 -verkostoon.

Oikeudellinen arvio ja johtopäätökset

Luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentin perusteella lupaa malminetsintään ei saa myöntää, jos lain 65 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon. Natura-arviossa on päädytty johtopäätöksenä siihen, että malminetsintä ei merkittävästi heikennä niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on otettu Natura -2000 verkostoon. Lapin ELY-keskus on luonnonsuojelulain 65 §:n 2 momentissa tarkoitetussa lausunnossaan esittänyt useita malminetsinnän vaikutuksia lieventäviä toimenpiteitä ja katsonut, että malminetsintä toteutettuna vaikutuksia lieventävin toimenpitein ei merkittävästi heikennä niitä luonnonarvoja, joiden vuoksi alue on hyväksytty Natura 2000 -verkostoon. Kun verrataan Tukesin päätökseen sisältyviä määräyksiä ja Lapin ELY-keskuksen esittämiä lieventäviä toimenpiteitä, niin määräyksissä voi todeta otetun kattavasti huomioon esitetyt lieventävät toimenpiteet. Mitä tulee yhdistyksen valituksessaan mainitsemaan korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen KHO 2008:72, hallinto-oikeus on todennut, että päätöksessä esitetyt johtopäätökset eivät ole sovellettavissa nyt valituksenalaisena olevaan asiaan, koska mainitussa päätöksessä on arvioitu sitä kysymystä, onko päätöksessä tarkoitetun tapauksen osalta syytä suorittaa luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentin ja 66 §:n 1 momentin mukainen arviointi- ja lausuntomenettely. Mustiaapa–Kaattasjärven Natura-alueen osalta arviointi- ja lausuntomenettely on suoritettu. Asian oikeudellisessa arvioinnissa hallinto-oikeus on ottanut huomioon sen, että alueella on jo tehty 31.10.2011 myönnetyllä luvalla malminetsintään liittyvinä toimenpiteinä näytteenottoa, mittauksia ja myös kairausta. Näin ollen alue ei ole enää kaikilta osiltaan koskematon.

Valituksessa mainituilla perusteilla päätös ei ole luonnonsuojelulain eikä kaivoslain 11 §:n 2 momentin 3 kohdan vastainen.

Asian oikeudellinen arvio ja johtopäätös kaivoslain 61 §:n 2 momentin 3 kohdan osalta

Nyt valituksenalaisella päätöksellä on jatkettu Tukesin päätöksellä 31.10.2011 myönnettyjen 31.10.2014 päättyneiden valtausoikeuksien voimassaoloa valtausalueiden Rompas 1-46 ja Kaunismaa 1-47 osalta päätöksessä yksilöityjen ja sen liitteenä olevasta kartasta ilmenevien valtausalueiden osalta. Niiden selvitysten perusteella, joita hallinto-oikeudelle on esitetty, yhtiö ei ole rikkonut päätökseen 31.10.2011 liittyviä määräyksiä eikä myöskään jättänyt noudattamatta kaivoslaissa sen noudatettavaksi säädettyjä velvollisuuksia. Päätöksen kumoamiseen yhdistyksen tältä osin esittämillä perusteilla ei ole siten aihetta.

Asian oikeudellinen arviointi ja johtopäätös malminetsintäluvassa annettujen määräysten osalta

(---)

Yksittäiset määräykset

Määräyksessä 1.2 on rajoitettu koneellista maaperä- ja kallioperänäytteenottoa siten kuin määräyksestä käy tarkemmin ilmi. Määräys on kaivoslain 51 §:n 2 momentin mukainen.

Määräyksessä 2 yhtiölle annettuja tutkimustöitä ja -tuloksia koskevia selvityksenantovelvoitteita on pidettävä sisällöltään kaivoslain 14 §:n ja 51 §:n 2 momentin mukaisina.

Määräyksessä 4 on käsitelty myös uraania. Säteilyturvakeskus on lausunnossaan 8.4.2014 todennut, että kairausnäytteissä voi esiintyä paikoitellen tavanomaista suurempia uraanipitoisuuksia. Tämän vuoksi kairausnäytteiden ja -soijan aiheuttamaa säteilytasoa on seurattava sopivin säteilymittauksin ja huomioitava nämä tulokset siten, että mahdollinen säteilyaltistus niiden käsittelyssä pidetään mahdollisimman pienenä. Yleisesti malminetsinnästä ei ole perusteltua syytä epäillä aiheutuvan säteilyyn liittyvää vaaraa tai haittaa. Myös uraanin etsimiseksi tehtävä näytteidenotto on säteilyturvallisuuden ja ympäristön kannalta vastaavaa kuin minkä muun tahansa kaivoskivennäisesiintymän näytteenottotoiminta. Kun otetaan huomioon Säteilyturvakeskuksen lausunnosta ilmenevä, uraanin säteilytason seurannan ja sen tulosten huomioon ottamisen osalta annettua määräystä on pidettävä riittävänä yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi.

Määräys 5 on kaivoslain 12 §:n ja 51 §:n 2 momentin mukainen. Laissa ei edellytetä valituksessa edellytettyjä neuvotteluja.

Määräyksen 7 mukaan yhtiön on asetettava 20 000 euron suuruinen pankkitalletusvakuus. Vakuuksia koskevassa kaivoslain 10 luvussa ei ole tarkempia säännöksiä siitä, miten vakuuden suuruus määräytyy. Hallituksen esityksessä kaivoslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (273/2009 vp) on todettu yksityiskohtaisissa perusteluissa kaivoslain vakuuden asettamismenettelyä koskevan 109 §:n osalta, että asiaan vaikuttavat toiminnan laajuus, luonne ja toimintaa varten annettavat lupamääräykset. Kun otetaan huomioon määräyksestä ilmenevät vakuuden määrän perustelut, asetettua vakuutta 20 000 euroa on pidettävä riittävänä.

Määräyksen 8 mukaan syväkairareiät on tulpattava, mikäli kairareiästä nousee pohjavettä maanpinnalle. Määräys vastaa tältä osin Lapin ELY-keskuksen luonnonsuojelulain 65 §:n 2 momentissa tarkoitetussa lausunnossa esitettyä vaikutuksia lieventävää toimenpidettä. Määräystä on pidettävä riittävänä yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi.

Määräyksen 9 osalta hallinto-oikeus on todennut, että luontokartoitusten ja -selvitysten laajuus ja niiden riittävyys on arvioitava tapauskohtaisesti. (---) Lupamääräyksen kohdassa 9 tarkoitettujen väli- ja loppuraporttien ja suunnitelmien esittämistä Tukesille ja niiden toimittamista tiedoksi Lapin ELY-keskukselle ja Metsähallitukselle on pidettävä riittävinä eikä vaadittujen lisämääräyksien antamiseen ole aihetta.

(---)

Päätöksen kumoamiseen yhdistyksen esittämillä yksittäisiin määräyksiin kohdistuvilla valitusperusteilla ei ole aihetta.

Täytäntöönpanomääräys

Kun otetaan huomioon hallinto-oikeuden pääasiaratkaisun lopputulos, Tukesin täytäntöönpanomääräyksellä sallittujen tutkimustoimenpiteiden laatu ja laajuus ja niiden suorittamista koskevat tarkemmat määräykset, valituksenalaisen päätöksen täytäntöönpanomääräystä ei ole syytä muuttaa.

Sovelletut oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Kaivoslaki 10 §, 12 §, 13 § ja 14 §

Valtioneuvoston asetus kaivostoiminnasta (391/2012)

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Aino Oksala, Martti Raunio ja Pirjo Jalonen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry on valituksessaan vaatinut ensisijaisesti hallinto-oikeuden ja Tukesin päätösten kumoamista ja malminetsintälupahakemuksen hylkäämistä. Toissijaisesti yhdistys on vaatinut asian palauttamista Tukesille uudelleen käsiteltäväksi siten, että asiassa otetaan huomioon muun muassa Kemi–Tornion käräjäoikeuden antama tuomio 31.12.2014 luonnonsuojelurikoksesta.

Yhdistys on perustellut vaatimuksiaan sillä, että käräjäoikeuden tuomiossa mainitaan, että Mawson Energi Ab:n syyksiluettu luonnonsuojelurikos on tehty malminetsintätyön yhteydessä 1.6.2010–26.9.2011 eli ennen ensimmäistä malminetsintälupaa. Malminetsinnän voimassaoloaikaa voidaan kaivoslain mukaisesti jatkaa, jos luvanhaltija on muun ohella noudattanut kaivoslaissa säädettyjä velvollisuuksia ja lupamääräyksiä. Kaivoslain mukaisissa asioissa on noudatettava myös luonnonsuojelulakia. Tukesin olisi pitänyt tehdä päätös malminetsintäluvan voimassaoloajan jatkamisesta vasta käräjäoikeuden rikosasian käsittelyn jälkeen. Alueella tehty näytteenotto ei ole ollut vanhan kaivoslain tarkoittamaa vähäistä näytteenottoa. Lisäksi Natura-alueella on tehty syväkairausta vastoin ensimmäisen malminetsintäluvan lupamääräystä 12, jonka mukaan Natura-alueilla tutkimustoimenpiteet tuli rajata geofysikaalisiin tutkimuksiin, maastossa jalkaisin tehtäviin geologisiin kartoituksiin sekä kannettavilla laitteilla tehtäviin mittauksiin ja vähäiseen näytteenottoon.

Mawson Oy ei ole hakenut lehtojensuojeluasetuksen ja soidensuojeluasetuksen mukaisia ympäristöministeriön lupia malminetsinnälle. Natura-arviointiin ei sisälly linnustoselvityksiä eikä saukkokartoituksia. Linnustoselvitys on välttämätön, kun luvan mukaista ei-koneellista näytteenottoa saa tehdä myös lintujen pesintäaikana. Lapin ELY-keskuksen lausunnon mukaan kasvillisuuskartoitukset on tehty yleisellä tasolla, eikä vaikutuksia ole voitu asianmukaisesti arvioida, kun kaikkea tarpeellista tietoa ei ole. Toiminnan ekologisia vaikutuksia ei ole huomioitu riittävästi, kun ELY-keskuksen lausuntoa kasvillisuuskartoitusten tekemisestä ei ole otettu huomioon.

Lupamääräyksen 2 mukaista seurantaa tulee laajentaa niin, että pyritään varmistamaan, ettei etsinnöissä tapahdu merkittäviä muutoksia ekosysteemeihin, uhanalaisiin lajeihin ja luontotyyppeihin pitkälläkään aikavälillä.

Lupamääräykseen 4 liittyen hakemuksen yhteydessä olisi pitänyt jättää myös kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma, koska alueella on havaittu korkeita uraanipitoisuuksia ja syväkairaus tuottaa Natura-arvion mukaan kivipölyä 500–1 000 kg kairattua 100 metriä kohden. Hakemuksesta puuttuvat pohjavesiselvitykset.

Lupamääräykseen 5 on lisättävä ensimmäisessä malminetsintäluvassa ollut määräys, joka mukaan valtaajan on toimitettava ennen toiminnan aloittamista tutkimussuunnitelma ELY-keskukselle ja Tukesille, ja neuvoteltava ELY-keskuksen kanssa tutkimustoimenpiteistä.

Lupamääräyksen 7 mukaiset vakuudet pitää määrätä eri alueita koskevaksi (suojelualue, uraanipitoinen alue, metsätalousalue). Alueen ennallistaminen maksaa satoja tuhansia euroja. Jos kairauksia ei kielletä kokonaan, tulee jokaista kairareikää kohti asettaa 100 000 euron vakuus pinta- ja pohjavesien pilaantumisriskin vuoksi.

Lupamääräyksen 8 mukaan syväkairareiät on tulpattava, mikäli niistä nousee maanpinnalle paineellista pohjavettä. ELY-keskus on lausunnossaan todennut, että kairanreiät on tulpattava tässä tilanteessa. Kaikki kairanreiät on tulpattava heti kairauksen päätyttyä. Kairanreiät tulee myös täyttää tai sulkea varmuudella pysyvällä menetelmällä.

Hyvän hallintotavan mukaisesti kuulutusasiakirjojen olisi pitänyt olla nähtävillä asianmukaisesti kaikkine liitteineen. Tukesin kuulutusasiakirjojen liitteestä puuttui kuulutuksen lisäksi myös osa ELY-keskuksen lausunnosta.

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry on valituksen täydennyksessään vaatinut päätöksen täytäntöönpanomääräyksen kumoamista.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto on antanut lausunnon.

Mawson Oy on antanut vastineen, jossa se on muun ohessa todennut, ettei malminetsintäalue sijoitu valtakunnalliselle soidensuojelu- tai lehtojensuojeluohjelma-alueelle. Luvan mukaisista tutkimustoimenpiteistä ei synny kaivannaisjätettä. Yhdistyksen viittaamalla käräjäoikeuden päätöksellä tuomittiin yhteisösakkoon Mawson Energi Ab, jonka valtausoikeudet on sen jälkeen siirretty Mawson Oy:lle. Kysymys oli luonnonsuojelualueilla käsikäyttöisillä työkaluilla ilman luonnonsuojelulain mukaista lupaa tehdyistä töistä. Nämä näytteenottopaikat on ennallistettu.

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry on antanut vastaselityksen, joka on lähetetty tiedoksi Mawson Oy:lle.

Mawson Oy on antanut vastineen, joka on lähetetty tiedoksi yhdistykselle.

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry on toimittanut valituksen täydennykset, jotka on lähetetty tiedoksi Mawson Oy:lle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. Lausuminen Turvallisuus- ja kemikaaliviraston päätöksen täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevasta vaatimuksesta raukeaa.

Perustelut

1. Kemi-Tornion käräjäoikeuden 31.12.2014 antaman lainvoimaisen tuomion mukaan Mawson Oy:n kanssa samaan konserniin kuuluva Mawson Energi Ab, joka on siirtänyt nyt kyseessä olevan valtausoikeutensa Mawson Oy:lle, on tuomittu yhteisösakkoon 1.6.2010–26.9.2011 tehdystä luonnonsuojelurikoksesta. Teonkuvauksen mukaan kaivosyhtiö on mainittuna aikana suorittanut malminetsintätöitä (kullan/uraanin etsintä) Metsähallituksen omistamilla mailla, Romppaat Natura 2000 -alueella, pinta-ala 256 hehtaaria, ja Mustiaapa–Kaattasjärven Natura 2000 -alu³eella, pinta-ala 6 117 hehtaaria, ilman asianmukaista lupaa malminetsintätyöhön ja ilman ilmoitusta maanomistajalle. Kyse on ollut vähäistä suuremmasta toiminnasta.

Tukes on sittemmin 31.10.2011 myöntänyt hakijalle Karsikkovaara-, Rompas- ja Kaunismaa -nimisille alueille 31.10.2014 asti voimassa olevat valtausoikeudet, jotka ovat oikeuttaneet tekemään lupamääräyksissä tarkemmin määriteltyjä tutkimustöitä alueella. Rovaniemen hallinto-oikeus on 14.9.2012 hylännyt Tukesin päätöksestä tehdyt valitukset. Valituksen kohteena olevalla Tukesin päätöksellä 26.6.2014 valtausoikeuksien voimassaoloa on jatkettu.

Käräjäoikeuden tuomiosta ilmenee, että hakija on ennen valtausoikeuksien myöntämistä ryhtynyt malminetsintätyöhön ilman asianmukaista lupaa. Asiassa ei ole tullut esiin, että hakija olisi valtausoikeuksien voimassaoloaikana jättänyt lainkohdassa mainitulla tavalla noudattamatta laissa säädettyjä velvollisuuksia tai Tukesin päätöksessä asetettuja lupamääräyksiä. Näissä olosuhteissa estettä malminetsintäluvan voimassaolon jatkamiselle ei ole ollut.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2. Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi ei täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta ole tarpeen lausua.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Kari Tornikoski ja Elina Lampi-Fagerholm. Asian esittelijä Elina Nyholm.