Muu päätös 2710/2017

Asia Ympäristölupaa koskeva valitus

Valittaja Evijärven Peruna Oy

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 22.12.2015 nro 15/0364/2

Asian aikaisempi käsittely

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on 17.9.2014 viraston ympäristölupavastuualueella ympäristönsuojelulain (86/2000) nojalla tehdyllä päätöksellä nro 172/2014/1 tarkistanut Länsi-Suomen ympäristökeskuksen 2.4.2003 Evijärven Peruna Oy:lle myöntämän ympäristöluvan (dnro 0800Y0594-111) ja Vaasan hallinto-oikeuden 30.6.2004 (nro 04/0183/4) muuttaman päätöksen lupamääräykset. Aluehallintoviraston päätöksestä ilmenevät tarkistetut lupamääräykset korvaavat Länsi-Suomen ympäristökeskuksen 2.4.2003 myöntämän luvan lupamääräykset kokonaisuudessaan.

Lupaan sisältyivät määräykset 1–39, joista solunesteen käsittelyä koskevat lupamääräykset 14–19 ja kirjanpitoa koskeva lupamääräys 34 kuuluivat seuraavasti:

Solunesteen käsittely

14. Soluneste tulee erottaa mahdollisimman tarkkaan, vähintään 0,7 m³/t perunaa ja solunesteen erotuksessa tulee tavoitella määrää 0,75 m³/t perunaa. Soluneste tulee johtaa jätevesien käsittelyalueelle erilliseen altaaseen.

15. Solunestettä käytetään pelloilla orgaanisena lannoitteena. Solunesteen levityksessä noudatetaan voimassa olevia lannoitelainsäädännön ja nitraattiasetuksen vaatimuksia. Solunestettä toimitettaessa tulee vastaanottajalle antaa solunesteen tuore ravinneanalyysitodistus.

Käyntikauden solunesteen levityssopimuksista tulee toimittaa ELY-keskukselle ja niiden kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille yhteenveto, joiden alueelle solunestettä levitetään. Yhteenvedosta tulee ilmetä solunesteen määrä, levitykseen käytettävät peltoalat ja levityssopimuksen tekijät. Syksyn levityksistä yhteenveto toimitetaan kesäkuun loppuun mennessä ja kevään levityksistä marraskuun loppuun mennessä.

16. Soluneste tulee hyödyntää hakemuksen mukaisesti lannoitteena Elintarviketurvallisuusviraston hyväksymispäätöksessä antamien määräysten mukaisesti. Lannoitteiden laatua tulee seurata säännöllisesti Elintarviketurvallisuusviraston määräämällä tavalla. Mikäli lannoitteet eivät täytä lannoitelainsäädännön mukaiselle tuotteelle ko. lainsäädännössä asetettuja vaatimuksia, tuote on edelleen jätettä, joka tulee toimittaa sellaiselle toiminnanharjoittajalle, jolla on voimassaoleva ympäristölupa kyseisen jätteen hyödyntämiseen tai käsittelemiseen.

Lannoitekäyttöön soveltumatonta solunestettä voidaan käsitellä myös laitoksen omalla jätevedenpuhdistamolla ottaen huomioon, ettei puhdistamon toiminta häiriinny ja ylitetä lupamääräyksen 7 vesistöön johdettavien jätevesien raja-arvoja.

17. Perunakuidusta (02 01 03) osa ohjataan käyntikaudella karjatiloille perunarehuksi ja loput kuivataan kalkin avulla perunapulpaksi ja toimitetaan turkisrehukeittiölle. Perunakuidun kuivauksen jätevedet johdetaan jätevesien käsittelyyn. Perunakuidun ja perunapulpan varastointi tulee järjestää siten, että ei aiheuteta hajuhaittaa tai vesistön kuormitusta. Perunakuitu voidaan myös kompostoida tai toimittaa laitokselle, jolla on lupa käsitellä kyseistä jätettä.

Lannoitekäyttöön soveltumattoman solunesteen käsittely

18. Luvan saajan tulee päivittää lannoitekäyttöön soveltumattoman solunesteen käsittelysuunnitelma vuosittain 30.6. mennessä Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukselle.

Suunnitelmassa tulee huomioida myös toimenpiteet mahdollisten hajuhaittojen ehkäisemiseksi. Suunnitelmassa tulee käydä ilmi solunesteen eri käsittelyvaihtoehdot. Mikäli toiminnanharjoittaja käsittelee merkittäviä määriä solunestettä omalla jätevedenpuhdistamolla, tulee toimintaa tehostaa lupamääräyksen 19 mukaisesti.

19. Luvan saajan tulee tehostaa jätevedenpuhdistamon toimintaa, mikäli puhdistamolla käsitellään solunestettä merkittäviä määriä tai lupamääräyksen 7 päästöraja-arvot ylittyvät. Toimintasuunnitelman tulee sisältää jätevedenpuhdistamon tehostamista koskeva suunnitelma toteutusaikatauluineen ja kustannusarvioineen. Suunnitelman tulee sisältää tarpeelliset toimenpiteet lupamääräyksessä 7 asetettujen raja-arvojen ja puhdistustehojen saavuttamiseksi. Luvan saajan tulee kuusi (6) kuukautta ennen toteutusta toimittaa puhdistamon tehostamissuunnitelma ELY-keskukselle hyväksyttäväksi.

(---)

Kirjanpito

34. Laitoksen toiminnasta tulee pitää kirjaa. Kirjanpitoon tulee merkitä:

– käytettyjen raaka-aineiden laatu ja määrä,

– laitoksen tuotantomäärät,

– käytetyn veden määrä/raaka-aineittain,

– toiminnassa syntyvien jätteiden määrä, laatu ja edelleen toimittaminen ja

– poikkeuksellisista laitoksen prosessiin, jätteiden kompostointiin tai jätevedenpuhdistamon toimintaan liittyvistä häiriö- ja vuototilanteista, niiden syistä ja korjaustoimenpiteistä tulee pitää käyttöpäiväkirjaa.

Kirjanpito ja käyttöpäiväkirja tulee olla viranomaisten saatavilla.

Solunesteen levitysaloista tulee ylläpitää viljelylohkojen kirjanpitoa, johon tulee merkitä

– vuosittain lohkokohtaiset tiedot levitetyistä solunestemääristä sekä typpi- ja fosforimääristä, levitysajankohdista, levityksen suorittajasta sekä multausajankohdasta sekä multauksen suorittajasta,

– kirjanpitoon tulee vuosittain liittää kartta kunkin lohkon sijainnista sekä tiedot lohkon omistajasta.

Lohkokirjanpito tulee esittää Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukselle tarvittaessa.

Jäteveden juoksutuksen aloittamisesta Ähtävänjokeen tulee ilmoittaa hyvissä ajoin Österbottens Fiskodling Ab - Pohjanmaan Kalanviljely Oy:lle, Pietarsaaren vesilaitokselle, Evijärven kunnan ympäristönsuojelusihteerille ja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukselle.

Aluehallintovirasto on perustellut päätöstään solunesteen käsittelyä ja kirjanpitoa koskevien lupamääräysten osalta seuraavasti:

Lupamääräykset 14–17

Solunesteen ravinnepitoisuudet ovat erittäin korkeita ja solunesteen hyvä erotusaste pienentää pesu- ja uittovesien sekä prosessiveden ravinnepitoisuuksia. Se osuus solunesteestä, jota ei käytetä lupamääräysten ehtojen mukaisesti orgaanisena lannoitteena, on jätelain tarkoittamaa jätettä.

Lajiltaan ja laadultaan erilaiset jätteet on kerättävä ja pidettävä jätehuollossa toisistaan erillään siinä laajuudessa kuin se on terveydelle tai ympäristölle aiheutuvan vaaran tai haitan ehkäisemiseksi, jätelain 8 §:n 1 momentissa säädetyn etusijajärjestyksen noudattamiseksi taikka jätehuollon asianmukaiseksi järjestämiseksi tarpeellista sekä teknisesti ja taloudellisesti mahdollista.

Lupaviranomainen on harkinnut, että on ollut perusteet määrätä solunesteelle erillinen käsittely.

Perunakuitu on jätelain tarkoittamaa jätettä, jonka toiminnan harjoittaja on velvollinen poistamaan käytöstä. Perunakuidun kuivauksen tarkoituksena on saattaa perunakuitu sellaiseen muotoon, että se voidaan käyttää hyödyksi. Perunakuitu, -rehu ja -pulppa ovat orgaanisina aineina herkkiä pilaantumaan, joten niiden käsittelyssä on oltava huolellinen. Jätteen haltijan on huolehdittava jätteen hyödyntämisen tai käsittelyn järjestämisestä. Ensisijaisesti perunakuitu on pyrittävä käyttämään rehuna, toissijaisesti se voidaan kompostoida tai toimittaa laitokseen, jolla on lupa käsitellä kyseessä olevaa jätettä.

Lupamääräykset 18–19

Solunesteen käsittely laitoksen lammikkopuhdistamossa lisää toiminnan ympäristövaikutuksia. Soluneste tulee ensisijaisesti pyrkiä käyttämään lannoitteena. Tämän takia aluehallintovirasto on määrännyt toiminnanharjoittajan selvittämään vuosittain vaihtoehdot solunesteen käsittelylle ja varastoinnille. Toiminnan hajuhaitat on myös otettava huomioon selvityksessä.

Hakija on valmis tehostamaan jätevesien puhdistusprosessia, mikäli tulokuorma kasvaa huomattavasti nykyisestä. Selkeytysaltaan rakentamiseen ryhdytään, mikäli nykyinen jätevesien käsittely käy riittämättömäksi ja vesistökuormitus ylittää hakijan esittämät tavoitearvot toistuvasti.

Toiminnanharjoittajan tulee tehostaa jätevedenkäsittelyprosessia, mikäli se ei täytä lupamääräyksen 7 puhdistusvaatimuksia. Hakemuksen mukaan jätevesien käsittelyn tehostamisessa ensisijaisena toimenpiteenä on jälkiselkeytyksen tehostaminen. Kiintoaineen poiston tehostamisella saadaan vähennettyä myös kiintoaineen mukana vesistöön päätyvää ravinnekuormitusta. Teknisenä ratkaisuna hakija esittää uuden selkeytysaltaan rakentamista III-altaan läheisyyteen.

Solunesteen ravinnepitoisuudet ovat erittäin korkeita ja kuormittavat merkittävästi jätevesienkäsittelyä. Soluneste on kymmenen kertaa väkevämpää kuin muu prosessijätevesi. Toiminnanharjoittajan tulee pyrkiä tehostamaan toimintaansa ja edelleen pienentämään ympäristökuormitusta.

Aluehallintovirasto ei ole määrännyt ehdotonta päivämäärää toiminnan tehostamiselle, koska kuormituksen kasvaminen on epäselvää. Toiminnanharjoittajan on vuosittain tehtävä selvitys miten aikoo solunesteen käsitellä, kunnes tilanteeseen tulee ratkaisu. Toiminnanharjoittaja voi käsitellä solunestettä puhdistamolla tämän päätöksen päästörajojen puitteissa. Tuotannon mahdollinen kasvaminen ja/tai solunesteen käsittelyn johdosta puhdistamon kuormituksen kasvaminen on epävarmaa, joten tekniset ratkaisut solunesteen käsittelylle jäävät toiminnanharjoittajan vastuulle.

Solunesteen käsittelylle on olemassa myös muita ratkaisuja kuin käsittely omassa jätevedenpuhdistamossa, kuten väkevöittäminen tai vaihto³ehtoisesti viedä lannoitekäyttöön soveltumaton soluneste käsiteltäväksi laitokseen, jolla on asianmukainen lupa käsitellä sitä.

Tarkemman suunnitelman jättäminen valvontaviranomaiselle laitoksella käyttöön otettavasta jätevesien käsittelymenetelmästä, laitoksen mitoitustiedoista ja laitoksen puhdistustehosta on tarpeen valvonnallisista syistä. Suunnitelmassa on otettava huomioon myös toiminnan hajuhaitat.

(---)

Lupamääräykset 26–32, 34 ja 35

Tarkkailua, kirjanpitoa ja raportointia koskevat lupamääräykset ovat tarpeen, jotta valvontaviranomaiset voivat seurata toiminnan asianmukaisuutta, käsittelytuloksia, lupamääräysten noudattamista ja jätevesien johtamisen vesistövaikutuksia sekä saada valvontaa varten tarpeellisia muita tietoja. Toiminnanharjoittajalla on selvilläolo- ja kirjanpitovelvollisuus toiminnan päästöistä sekä jätteistä.

(---)

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään jättänyt Evijärven Peruna Oy:n valituksessa esitetyt vaatimukset perustelujen muuttamisesta ja Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen vastineessa esitetyn vaatimuksen tutkimatta sekä muuttanut yhtiön valituksen johdosta lupamääräyksen 15 toista kappaletta, lupamääräyksen 18 ensimmäistä kappaletta ja lupamääräyksen 26 toista kappaletta.

Muutettuna lupamääräyksen 15 toinen kappale, lupamääräyksen 18 ensimmäinen kappale ja lupamääräyksen 26 toinen kappale kuuluvat seuraavasti (muutokset kursiivilla):

15. (---) Käyntikauden solunesteen levityssopimuksista tulee toimittaa pyydettäessä ELY-keskukselle ja niiden kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille yhteenveto, joiden alueelle solunestettä levitetään. Yhteenvedosta tulee ilmetä solunesteen määrä, levitykseen käytettävät peltoalat ja levityssopimuksen tekijät. (poistettu tekstiä)

18. Luvan saajan tulee päivittää lannoitekäyttöön soveltumattoman solunesteen käsittelysuunnitelma vuosittain 31.8. mennessä Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukselle.

26. (---) Soluneste johdetaan tehtaalta jätevedenpuhdistamon pumppausaltaaseen, josta pelloille toimittamaton soluneste menee ylivuotona I-altaaseen. Tehtaalla syntyvät muut prosessivedet johdetaan jätevedenpuhdistamon II-altaaseen. Lisäksi altaisiin johdetaan jätevesien allasalueelta lietteiden esi- ja jälkisaostuksen sekä lietteiden kuivatuksesta jätevedet. Toiminnanharjoittajan tulee olla selvillä puhdistamolle johdettavien eri jätevesijakeiden määrästä ja laadusta.

Muilta osin hallinto-oikeus on hylännyt yhtiön valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään siltä osin kuin asiassa nyt on kysymys seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulain 5 §:n 1 momentin mukaan toiminnanharjoittajan on oltava riittävästi selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista, ympäristöriskeistä ja haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista (selvilläolovelvollisuus).

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin mukaan (86/2000) luvassa on annettava tarpeelliset määräykset 1) päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä päästöpaikan sijainnista (506/2002), 2) jätteistä sekä niiden synnyn ja haitallisuuden vähentämisestä, 3) toimista häiriö- ja muissa poikkeuksellisissa tilanteissa, 4) toiminnan lopettamisen jälkeisistä toimista, kuten alueen kunnostamisesta ja päästöjen ehkäisemisestä ja 5) muista toimista, joilla ehkäistään, vähennetään tai selvitetään pilaantumista, sen vaaraa tai pilaantumisesta aiheutuvia haittoja. Pykälän 3 momentin (506/2002) mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Päästöraja-arvoa sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Lupamääräyksissä ei kuitenkaan saa velvoittaa käyttämään vain tiettyä määrättyä tekniikkaa. Lisäksi on tarpeen mukaan otettava huomioon energian käytön tehokkuus sekä varautuminen onnettomuuksien ehkäisemiseen ja niiden seurausten rajoittamiseen.

Ympäristönsuojelulain 46 §:n 1 momentin (506/2002) mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset toiminnan käyttötarkkailusta, päästöjen, jätteiden ja jätehuollon, toiminnan vaikutusten sekä toiminnan lopettamisen jälkeisen ympäristön tilan tarkkailusta. Tarkkailun toteuttamiseksi luvassa on määrättävä mittausmenetelmistä ja mittausten tiheydestä sekä siitä, miten tulokset arvioidaan ja miten tarkkailun tulokset toimitetaan valvontaviranomaiselle. Toiminnanharjoittaja voidaan myös määrätä antamaan valvontaa varten muita tarpeellisia tietoja.

Ympäristönsuojelulain 55 §:ssä säädetään luvan voimassaolosta ja tarkistamisesta.

Ympäristöluvan lupamääräysten säännönmukainen tarkistamismenettely on poistettu 1.5.2015 voimaan tulleella uuden ympäristönsuojelulain (527/2014) muutoksella (423/2015). Mainitun muutoslain (423/2015) voimaantulosäännöksen mukaan ennen lain voimaantuloa annetussa ympäristölupapäätöksessä määrätty lupamääräysten tarkistamista koskeva velvoite raukeaa. Valvontaviranomaisen on säännöllisessä valvonnassa arvioitava uuden lain 89 §:n (423/2015) mukaisesti tällaisen luvan muuttamisen tarve viimeistään vuoden kuluessa siitä ajankohdasta, jolloin luvan tarkistamista koskeva hakemus oli määrä jättää lupaviranomaiselle. Ennen muutoslain voimaantuloa vireille tullut lupa-asia käsitellään muutoin noudattaen ennen lain voimaantuloa voimassa olleita säännöksiä, ei kuitenkaan kumottavaa 71 §:ää.

Saatu selvitys

Länsi-Suomen ympäristökeskus on 2.4.2003 myöntänyt Evijärven Peruna Oy:lle ympäristöluvan tärkkelyksen tuottamiseen, toiminnassa syntyvien jätevesien puhdistamiseen ja puhdistettujen jätevesien johtamiseen Ähtävänjokeen sekä toiminnassa syntyvien jätteiden käsittelyyn. Ympäristölupapäätöksen mukaan tärkkelyksen valmistuksen raaka-aineena käytetään enintään 50 000 tonnia perunaa ja muita kasvitärkkelyksiä vuodessa. Muiden kasvitärkkelysten osuus on enintään 2 500 tonnia vuodessa. Vaasan hallinto-oikeus on 30.6.2004 antamallaan päätöksellä numero 04/0183/4 yhtiön valituksesta osin muuttanut ympäristöluvan lupamääräyksiä ja osin hylännyt valituksen. Valituksenalainen aluehallintoviraston päätös koskee Evijärven Peruna Oy:n ympäristöluvan lupamääräysten tarkistamista.

Tehdas tuottaa perunasta tärkkelystä lähinnä elintarviketeollisuuden ja teknisen teollisuuden tarpeisiin. Tärkkelys erotetaan pestystä ja raastetusta perunasta linkouksen ja erilaisten seulontojen avulla. Kemikaaleja käytetään varsin vähän. Tärkkelys kuivataan perunajauhoksi. Tärkkelystuotannon sivutuotteena syntyy perunakuituvalmisteita ja lannoitteeksi soveltuvaa solunestettä. Perunakuituvalmisteita myydään rehuksi ja solunestettä lannoitekäyttöön.

Tehtaan tuotantokapasiteetti on noin 450–550 tonnia perunaa vuorokaudessa. Noin kahden kuukauden käyntikauden aikana voidaan käsitellä 25–30 miljoona kilogrammaa perunaa ja 5–6 miljoonaa kilogrammaa tärkkelystä. Tehtaan keskimääräinen käyntiaika on 1 400–1 800 h/a, mikä ajoittuu yleensä elokuun lopun ja lokakuun lopun väliselle ajalle. Tyypillinen käyntiaika on kestänyt viime vuosina 8–10 viikkoa. Perunan käsittely myös tavanomaisen käyntiajan ulkopuolella on mahdollista, jos sopivaa raaka-ainetta on saatavilla. Tehdas on käsitellyt perunaa vuosittain noin 20 miljoonaa kilogrammaa.

Jätevesien käsittelyalueella tuotantolaitoksen pohjoispuolella on neljä varsinaista jätevesiallasta sekä solunesteen pumppaus- ja varastoallas, lietteen kuivatusaltaat ja kompostointikenttä. Tuotannon yhteydessä syntyy jätevesiä, jotka puhdistetaan tehtaan omassa lammikkopuhdistamossa. Solunestettä markkinoidaan alueen maatiloille lannoitteeksi. Puhdistamolle on ohjautunut aiemmin noin 3/4 solunesteen kokonaismäärästä. Nykyisin määrä on vain 1/4. Kyseessä on ilmastettu lammikko yhdistettynä kemialliseen esi- ja jälkisaostukseen. Puhdistetut jätevedet on johdettu Ähtävänjokeen. Vesien määrää, laatua ja vaikutuksia on seurattu.

(---)

Lupamääräykset 15 ja 34

Hallinto-oikeus pitää toiminnan ympäristönsuojelulain mukaisen valvonnan kannalta riittävänä, että lupamääräyksessä 15 edellytetyt tiedot toimitetaan ELY-keskukselle ja kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille pyydettäessä. Näin ollen lupamääräystä 15 on muutettu edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Yhtiölle 2.4.2003 myönnetyssä ympäristöluvassa on vastaava kirjanpitoa koskeva lupamääräys 34 kuin valituksenalaisessa päätöksessä. Hallinto-oikeus toteaa, että solunesteen biologisesti happea kuluttavan aineksen määrä on suuri.

Tähän nähden ja kun otetaan huomioon ympäristönsuojelulain mukaiseen valvonnan toteuttamiseen liittyvät syyt, toiminnanharjoittajan selvilläolovelvollisuus sekä se, että uuden ympäristönsuojelulain 1.5.2015 voimaan tulleen muutoksen (423/2015) vuoksi lupamääräysten tarkistamista koskeva velvoite raukeaa, lupamääräyksen 15 muuttamiseen muilta osin sekä lupamääräyksen 34 muuttamiseen valituskirjelmässä vaaditulla tavalla ei ole aihetta.

Ympäristönsuojelulaki on ympäristön pilaantumisen torjuntaa koskeva yleislaki. Lannoitevalmisteita koskevassa sääntelyssä kuten lannoitevalmistelaissa ja maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa lannoitevalmisteita koskevan toiminnan harjoittamisesta ja sen valvonnasta (11/12) säädetään muun muassa lannoitevalmisteiden käytöstä, ilmoitusvelvollisuudesta, tiedoston pitämisestä ja valvonnan järjestämisestä.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Marja Lampi, Hanna Nieminen-Finne, joka on myös esitellyt asian, ja Varpu Kujanpää.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Evijärven Peruna Oy on valituksessaan vaatinut, että lupamääräyksen 15 toista kappaletta muutetaan sekä lupamääräyksestä 34 poistetaan kolmas ja neljäs kappale siten, että ne kuuluvat seuraavasti (muutos kursiivilla):

"15. Solunestettä käytetään pelloilla orgaanisena lannoitteena. Solunesteen levityksessä noudatetaan voimassa olevia lannoitelainsäädännön ja nitraattiasetuksen vaatimuksia. Solunestettä toimitettaessa tulee vastaanottajalle antaa solunesteen tuore ravinneanalyysitodistus.

Yhtiö pitää kirjaa solunesteen toimittamisesta. Solunesteen toimittamisesta kirjataan solunesteen vastaanottaja, luovutuspäivä ja luovutettu määrä. Pyydettäessä toimitetaan solunesteen toimittamista koskevat tiedot ELY-keskukselle ja niiden kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille, joiden alueelle solunestettä toimitetaan."; sekä

"34. Laitoksen toiminnasta tulee pitää kirjaa. Kirjanpitoon tulee merkitä:

- käytettyjen raaka-aineiden laatu ja määrä,

- laitoksen tuotantomäärät,

- käytetyn veden määrä/raaka-aineittain,

- toiminnassa syntyvien jätteiden määrä, laatu ja edelleen toimittaminen ja

- poikkeuksellisista laitoksen prosessiin, jätteiden kompostointiin tai jätevedenpuhdistamon toimintaan liittyvistä häiriö- ja vuototilanteista, niiden syistä ja korjaustoimenpiteistä tulee pitää käyttöpäiväkirjaa. Kirjanpito- ja käyttöpäiväkirja tulee olla viranomaisten saatavilla."

Yhtiö on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Hallinto-oikeus muutti lupamääräystä 15 yhtiön valituksen johdosta siten, että yhtiön ei tarvitse toimittaa määräyksen mukaista yhteenvetoa viranomaisille kaksi kertaa vuodessa, vaan ainoastaan pyydettäessä. Lupamääräyksen 34 osalta hallinto-oikeus puolestaan pysytti aluehallinto³viraston päätöksen.

Ympäristölupa myönnetään hakemuksesta ympäristöluvanvaraista toimintaa harjoittavalle toiminnanharjoittajalle. Ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavalla toiminnalla tarkoitetaan "laitoksen perustamista tai käyttämistä sekä siihen teknisesti ja toiminnallisesti kiinteästi liittyvää toimintaa taikka alueen käyttämistä tai toiminnan järjestämistä siten, että siitä saattaa aiheutua ympäristön pilaantumista". Määritelmää koskevan hallituksen esityksen (HE 227/2004 vp) mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaa toimintaa ei tule "soveltaa niin, että lupaharkinta ulotettaisiin esimerkiksi luvanvaraisessa eläinsuojassa pidettävien eläimien lannan levitykseen".

Siten myöskään lannoitevalmisteiden käyttö tuotantotilojen ulkopuolella toisen toiminnanharjoittajan hallitsemalla kiinteistöllä ei voi olla lannoitevalmisteiden valmistukseen teknisesti ja toiminnallisesti kiinteästi liittyvää toimintaa siten, että siihen liittyen voitaisiin lannoitteiden valmistustoimintaa harjoittavan yhtiön ympäristöluvassa asettaa velvoitteita.

Korkein hallinto-oikeus on antanut ympäristöluvassa asetettavien velvoitteiden kohdentumista koskien vuosikirjaratkaisun KHO 2013:164. Tapauksessa jätevedenpuhdistamon toimintaa koskeneeseen lupapäätökseen oli sisällytetty lupamääräyksiä, jotka velvoittivat toiminnanharjoittajan huolehtimaan muun muassa siitä, että vesihuoltolaitosten omistamaa tai hallitsemaa viemäriverkkoa hoidettiin ja käytettiin siten, että puhdistamolla saavutettiin paras mahdollinen puhdistustulos, korkein hallinto-oikeus lausui ratkaisussaan, ettei jätevedenpuhdistamon ympäristöluvassa voitu asettaa luvanhaltijalle velvoitteita, jotka kohdistuivat välittömästi muuhun toiminnanharjoittajaan. Korkein hallinto-oikeus muutti tästä johtuen lupamääräyksiä siten, että luvan haltijan oli huolehdittava siitä, että luvan haltijan ja puhdistamolle jätevettä johtavien vesihuoltolaitosten väliset sopimukset olivat sellaiset, että ympäristöluvan lupamääräyksiä voitiin noudattaa.

Kuten ympäristönsuojelulain 43 §:n 3 momentista käy ilmi, lupamääräysten asettaminen on kokonaisharkintaa, jossa on otettava puhtaasti ympäristönsuojelullisten näkökohtien lisäksi huomioon toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena sekä lisäksi toiminnanharjoittajan tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Ympäristönsuojelulain mukaisten luvan myöntämisedellytysten täyttyminen varmistetaan asettamalla toiminnalle sen vaikutuksia rajoittavat tarpeelliset lupamääräykset. Tämä tarkoittaa, ettei luvassa voida asettaa lakiin perustumattomia lupamääräyksiä tai lupamääräyksiä, jotka eivät ole johdettavissa laista.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n mukaan lupamääräykset on annettava pilaantumisen ehkäisemiseksi. Määräys annetaan siis ainoastaan, mikäli toiminta ilman nimenomaista lupamääräystä aiheuttaisi ympäristön pilaantumista. Ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin mukaan pilaantumisen ehkäisemiseksi annettavien lupamääräysten tulee olla tarpeellisia. Tämän edellytyksen mukaan lupamääräysten on oltava tarpeen ympäristön pilaantumisvaikutusten saattamiseksi hyväksyttävälle tasolle.

Ympäristönsuojelulain 5 §:n mukaan toiminnanharjoittajaa koskee selvilläolovelvollisuus, jonka mukaisesti toiminnanharjoittajan on oltava riittävästi selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista, ympäristöriskeistä ja haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista. Toiminnanharjoittajan on oltava selvillä toimintaa koskevista laeista ja asetuksista ja toiminnanharjoittajalla on oltava riittävä asiantuntemus toimialaltaan. Lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toimintaa koskeva lainsäädäntö ja se, että toiminnanharjoittajan on lupamääräyksistä huolimatta noudatettava lakia ja asetuksia.

Ympäristöluvan määräyksiä annettaessa on ympäristönsuojelukin hallituksen esityksen (HE 84/1999) mukaan aina otettava huomioon hallinnon yleiset oikeusperiaatteet, kuten tarkoitussidonnaisuuden periaate ja suhteellisuusperiaate. Suhteellisuusperiaatteen huomioon ottaminen edellyttää käytännössä muun muassa, että määräyksen tulee olla asianmukainen, tehokas sekä tarpeellinen tai välttämätön ympäristön pilaantumisen ehkäisemis- tai rajoittamistavoitteen toteuttamiseksi, lupamääräysten tulee olla kiinteässä yhteydessä lupasääntelyn tarkoitukseen.

Lannoitevalmisteiden valmistajan velvoitteita sisältyy lannoitevalmistelakiin (539/2006), jonka 10 §:n nojalla toiminnanharjoittajan on järjestettävä toimintansa siten, että toiminnalle lannoitevalmistelaissa asetetut vaatimukset täyttyvät ja toiminnasta ei aiheudu vaaraa ihmisten tai eläinten terveydelle tai turvallisuudelle, kasvien terveydelle taikka ympäristölle. Maa- ja metsätalousministeriö on antanut lannoitevalmistelain nojalla asetuksen lannoitevalmisteita koskevan toiminnan harjoittamisesta ja sen valvonnasta 11/12 (muutos asetuksella 22/15). Asetuksessa annetaan tarkempia säännöksiä muun muassa lannoitelain mukaisesta tiedostonpitämis- sekä omavalvontavelvollisuudesta.

Lupamääräyksessä 15 on velvoitettu Evijärven Peruna Oy ilmoittamaan valvontaviranomaisille tarvittaessa perunan solunesteen levittämisala ja lupamääräyksessä 34 yhtiö pitämään yksityiskohtaista kirjanpitoa levitysalojen ja -lohkojen osalta. Evijärven Peruna Oy ei omista tai hallitse viljelysmaita, joilla perunan solunestettä käytetään lannoitteena, eikä se myöskään tosiasiallisesti määrää näillä pelloilla tapahtuvasta viljelytoiminnasta. Lupaviranomainen ja hallinto-oikeus ovat siten selvästi ylittäneet toimivaltansa antaessaan laajennetusti muihin toimijoihin kohdennettuja lupamääräyksiä hakijayhtiön vastattavaksi. Edellä mainituissa lain esitöissä (HE 227/2004) sekä ennakkoratkaisussa KHO 2013:164 ympäristöluvassa asetettavien velvoitteiden kohdentuminen on selkeästi rajattu lupaa hakevaan toiminnanharjoittajaan. Näin ollen Evijärven Perunalle ei voida sen ympäristöluvassa asettaa velvoitteita, jotka koskevat toisen toiminnanharjoittajan harjoittamaa lannoitevalmisteiden käyttöä.

Evijärven Peruna Oy:n ympäristöluvassa on annettu lupamääräykset 14–17 lannoitevalmisteena käytettävän perunan solunesteen valmistamisen osalta. Lupamääräyksissä asetetaan määräyksiä muun muassa perunan ja solunesteen erotusasteelle sekä solunesteen käsittelylle. Perunan soluneste on hyväksytty lannoitelainsäädännön mukaisesti Eviran julkaisemaan kansalliseen lannoitevalmisteiden tyyppinimiluetteloon. Hyväksynnän yhteydessä toimivaltainen viranomainen on varmistunut siitä, että valmiste täyttää lannoitevalmistelainsäädännön edellytykset liittyen muun muassa tuotteen maanparannusominaisuuksiin ja turvallisuuteen.

Evijärven Peruna Oy noudattaa perunan solunestettä valmistaessaan ympäristölupaansa sisältyvien määräysten lisäksi lannoitevalmistelain määräyksiä. Lisäksi yhtiön lannoitevalmisteiden valmistustoiminnassa noudatetaan lainsäädännön sääntelyn mukaisesti riittävää huolellisuutta ja varovaisuutta. Lannoitevalmisteiden valmistuksen osalta yhtiö täyttää ympäristönsuojelulain 5 §:än sisältyvän selvilläolovelvollisuutensa muun muassa täyttämällä lannoitevalmistelain 13 §:ssä säädetyn omavalvontavelvollisuutensa ja varmistumalla näin valmistamiensa lannoitevalmisteiden laadusta.

Lupamääräykset 14, 16 ja 17 sekä yhtiön vaatimuksen mukaisesti muutettu lupamääräys 15 ovat yhdessä ympäristönsuojelulain 43 §:n mukaisesti riittävät ehkäisemään solunesteen valmistuksessa mahdollisesti aiheutuvaa ympäristön pilaantumista. Sen sijaan valituksenalaisten lupamääräysten 15 ja 34 edellyttämät selvitykset eivät liity Evijärven Peruna Oy:n toimintaan, eikä yhtiön ole mahdollista hankkia määräysten mukaisia tietoja peltoaloista tai ylläpitää lohkokohtaista kirjanpitoa ilman kohtuutonta vaivaa ja maanomistajien yhteistyöhalua.

Yhtiöllä ei ole velvollisuutta vastata siitä, että toiset toiminnanharjoittajat noudattavat niihin kohdistuvaa lainsäädäntöä. Yksityisoikeudelliselle yhtiölle ei myöskään voida sälyttää lakiin perustuvia viranomaistehtäviä, sillä yhtiöiden työntekijät ja johto eivät käytä toiminnassaan virkavastuuseen perustuvaa valvontavaltaa, eikä niillä ole mahdollisuutta velvoittaa maanviljelijöitä toimittamaan tarvittavia tietoja määräämällä näihin kohdistuvia pakkokeinoja. Viranomaisilla ei siten ole lakiin perustuvaa oikeutta siirtää itselleen kuuluvaa tietojenkeruuvelvoitetta ja valvontavastuuta lannoitevalmistetta valmistavalle Evijärven Peruna Oy:lle.

Lannoitevalmistelain 12 §:n nojalla toiminnanharjoittajan, joka valmistaa tai teknisesti käsittelee markkinoille saattamista varten, markkinoille saattaa, maahan tuo tai maasta vie lannoitevalmisteita tai niiden raaka-aineita, tulee valvonnallisten syiden vuoksi pitää toiminnastaan tiedostoa. Tiedostosta tulee ilmetä eräkohtaisesti kaikki lannoitevalmisteiden ja niiden raaka-aineiden ostot, myynnit ja luovutukset sekä niiden varastointipaikat. Tiedoston pitovelvollisuutta on täsmennetty maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (11/12) 3 §:ssä, jonka nojalla lannoitevalmisteiden ja niiden raaka-aineiden tulee tiedoston perusteella olla tuote- ja eräkohtaisesti jäljitettävissä.

Evijärven Peruna Oy:llä on lannoitevalmistelain 12 §:n nojalla velvollisuus pitää toiminnastaan valvontaa varten edellä mainittua tiedostoa. Lannoitevalmistelaki määrittää toiminnanharjoittajan raportointivelvollisuuden ja raportointivelvollisuus päättyy valmisteen luovutukseen. Kun lannoitteiden valmistaja luovuttaa lannoitevalmisteen ostajalle tai käyttäjälle, päättyy valmistajan raportointivelvollisuus. Evijärven Peruna Oy:n on siten pidettävä kirjaa ja raportoitava siitä, kenelle ja kuinka paljon perunan solunestettä luovutetaan. Luovutuksen jälkeen valmisteen käytöstä vastaa ostaja tai valmisteen käyttäjä.

Lannoitevalmisteiden käyttöä sääntelee ympäristönsuojelulain nojalla annettu valtioneuvoston asetus (1250/2014) eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta. Asetus korvasi 1.4.2015 alkaen aiemman valtioneuvoston asetuksen maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta (nk. nitraattiasetus, (931/2000)). Evijärven Peruna Oy:llä ei ole lannoitevalmisteiden käyttöön liittyviä velvoitteita. Lannoitevalmisteiden luovutuksen jälkeistä käyttöä ja levitystä koskevat selvilläolo- ja raportointivelvoitteet eivät koske yhtiötä, eikä yhtiön ympäristöluvassa siten voida lakiin perustuen tällaisia määräyksiä asettaa. Valituksenalaisia lupamääräyksiä 14 ja 34 tulee muuttaa yhtiön vaatimuksen mukaisesti.

Hallintolain 6 §:ssä säädetään hyvän hallinnon oikeusperiaatteista, joita on noudatettava kaikessa hallintotoiminnassa. Pykälässä säädetyn yhdenvertaisuuden periaatteen nojalla viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti. Säännös koskee kaikkea viranomaistoimintaa riippumatta sen sisällöstä tai muodoista. Evijärven Peruna Oy:n harjoittaman perunan solunesteen valmistamisen osalta aluehallintovirasto ja hallinto-oikeus ovat edellyttäneet huomattavasti pidemmälle vietyä selvilläolovelvollisuutta ja raportointia kuin muiden lannoitevalmisteiden kohdalla. Soluneste on perunan solujen sisäistä nestettä, joka erotetaan mekaanisesti erilleen perunatärkkelyksen valmistusprosessissa.

Soluneste sisältää ravinteita, joita peruna on ottanut maasta kasvukauden aikana. Soluneste syntyy tärkkelystuotannon sivutuotteena. Kyse on siten lannoitevalmistelain mukaisesta orgaanisesta lannoitteesta, joka on hyväksytty lannoite myös luomuviljelyssä. Koska solunesteeseen sovelletaan lannoitevalmistelain säännöksiä, kyse ei ole jätteestä. Jätehuoltoa koskevien määräysten perusteella määräyksiä ei myöskään voida siten antaa.

Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa viitannut solunesteen biologisesti happea kuluttavan aineksen suureen määrään. Solunesteen käyttöä, kuten muitakin lannoitevalmisteita, rajoittaa kuitenkin jo edellä viitattu valtioneuvoston asetus (1250/2014) sekä ympäristötuen saannille asetetut vaatimukset. Kaikilla lannoitevalmisteilla on ympäristöä pilaava vaikutus, minkä vuoksi niiden käyttöä on tiukasti lainsäädännöllä rajattu. Evijärven Peruna Oy on asetettu kirjanpitovelvoitteiden suhteen yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisesti eri asemaan muihin lannoitevalmistajiin nähden, ja näin ollen valituksenalaisia lupamääräyksiä tulee muuttaa yhtiön vaatimuksen mukaisesti.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa se on todennut, että valituksessa ei ole esitetty uusia asiaan vaikuttavia seikkoja ja viitannut antamaansa päätökseen ja sen perusteluihin sekä hallinto-oikeudelle antamaansa lausuntoon.

Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa se on viitannut hallinto-oikeudelle antamaansa vastineeseen.

Evijärven kunnan tekninen lautakunta on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa se on uudistanut aiemmin asiassa hallinto-oikeudelle esittämänsä ja todennut lupamääräyksen 15 osalta, että valvonnan kannalta on tärkeää tietää luovutetun solunestemäärän ja vastaanottajan lisäksi vuotuinen solunesteen levityspinta-ala. Tiedon saaminen tarvittaessa on riittävää kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen kannalta.

Pietarsaaren kaupungin ympäristö- ja rakennuslautakunta on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa se on todennut, että valituksessa ei ole tullut esiin sellaisia seikkoja, jotka antaisivat aiheen lisätä jotain ympäristö- ja rakennuslautakunnan asiassa aikaisemmin esittämään.

Pedersören kunnan ympäristönsuojeluviranomainen on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa se on muun ohella todennut, että solunesteen levityksen ja käsittelyn tulee tapahtua nitraattiasetuksen mukaisesti. Ympäristönsuojeluviranomaisen tulee saada tieto pelloille levitetyn solunesteen määrästä sekä solunesteen vastaanottajista kunnassa.

Evijärven Peruna Oy on antanut lausuntojen ja vastineiden johdosta vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Lupamääräys 34 muutetaan kuulumaan seuraavasti (muutos kursiivilla):

"34. Laitoksen toiminnasta tulee pitää kirjaa. Kirjanpitoon tulee merkitä:

– käytettyjen raaka-aineiden laatu ja määrä,

– laitoksen tuotantomäärät,

– käytetyn veden määrä/raaka-aineittain,

– toiminnassa syntyvien jätteiden määrä, laatu ja edelleen toimittaminen ja

Kirjanpito ja käyttöpäiväkirja tulee olla viranomaisten saatavilla.

(poistettu tekstiä)

Muilta osin valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muutoin muuteta.

Perustelut

Sovellettavat säännökset

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 43 §:n 1 momentin mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset 1) päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä päästöpaikan sijainnista; 2) jätteistä sekä niiden määrän ja haitallisuuden vähentämisestä; 3) toimista häiriö- ja muissa poikkeuksellisissa tilanteissa; 4) toiminnan lopettamisen jälkeisistä toimista, kuten alueen kunnostamisesta ja päästöjen ehkäisemisestä; sekä 5) muista toimista, joilla ehkäistään, vähennetään tai selvitetään pilaantumista, sen vaaraa tai pilaantumisesta aiheutuvia haittoja.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 3 momentin mukaan lupamääräyksiä annettaessa on muun ohella otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Päästöraja-arvoa sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan.

Jätelain (1072/1993) 3 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan jätteellä tarkoitetaan ainetta tai esinettä, jonka sen haltija on poistanut tai aikoo poistaa käytöstä taikka on velvollinen poistamaan käytöstä.

Jätelaki (1072/1993) on kumottu 1.5.2012 voimaan tulleella uudella jätelailla (646/2012). Uuden jätelain 149 §:n 1 momentin mukaan lain voimaan tullessa vireillä olevat asiat käsitellään lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisesti.

Lannoitevalmistelain (539/2006) 5 §:n 1 momentin mukaan lannoitevalmisteiden on oltava tasalaatuisia, turvallisia ja käyttötarkoitukseensa sopivia ja niiden tulee täyttää lannoiteasetuksessa ja sanotussa laissa sekä sen nojalla annetuissa säädöksissä asetetut vaatimukset. Lannoiteval³mistelain nojalla 1.9.2011 annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa lannoitevalmisteista (MMM:n määräyskokoelma 24/11) on säädetty muun ohella orgaanisina lannoitteina sellaisinaan käytettäville teollisuus- tai käsittelylaitosten sivutuotteille kuten perunan solunesteelle asetetuista vaatimuksista.

Saatu selvitys

Evijärven Peruna Oy on tehnyt hakemuksen perunatärkkelystä valmistavan laitoksen ympäristöluvan lupamääräysten tarkistamiseksi 29.3.2012. Yhtiö on täydentänyt hakemustaan myöhemmin toimittamillaan lisäselvityksillä sekä muun ohella 30.12.2013 päivätyllä toimintasuunnitelmalla lannoitekäyttöön soveltumattoman solunesteen käsittelylle.

Hakemuksessa on kuvattu laitoksen tuotantoprosessia, ympäristökuormitusta ja sen rajoittamista. Tärkkelystuotannon sivutuotteena syntyy lannoitteeksi soveltuvaa perunan solunestettä. Tuotantoprosessissa perunasta syntyvä soluneste erotetaan ja johdetaan jätevesialtaille. Tuotannon yhteydessä syntyvät jätevedet puhdistetaan laitoksen omassa lammikkopuhdistamossa. Soluneste on käytetty suurimmalta osin lannoitteeksi laitoksen lähialueen pelloille. Levitysmäärät ovat olleet noin 15 000 tonnia vuodessa. Toisaalta esimerkiksi vuonna 2012 jätevedenpuhdistamolla käsiteltiin normaalia enemmän solunestettä, jonka määrä oli tuolloin 4 000 kuutiometriä. Solunesteen johtaminen puhdistamolle aiheuttaa typpipitoisuuden nousua ja puhdistamolietteen määrän lisääntymistä.

Solunesteen käyttöä lannoitteena on pidetty parhaana käyttökelpoisena tekniikkana sivutuotteen käsittelyssä. Lannoitekäytön kannalta ongelmana on ajoittain solunesteen riittävä ravinnepitoisuus sen laimentuessa altaissa sade- ja sulamisvesien johdosta. Lannoitevalmistelain nojalla säädetty ravinnepitoisuutta koskeva vaatimus on ollut vuoden 2013 loppuun saakka pääravinteiden osalta 0,3 prosenttia, ja noussut vuoden 2014 alusta 0,8 prosenttiin.

Yhtiön hakemuksessa on lueteltu laitoksen toiminnassa syntyviä jätteitä, ja hyödynnettäviin jätteisiin on ilmoitettu kuuluvan myös soluneste, jonka jätekoodi on 02 03 01.

Oikeudellinen arviointi

Evijärven Peruna Oy:n hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi on tullut vireille 29.3.2012. Asiassa on tullut soveltaa hakemuksen vireille tullessa voimassa olleita ympäristönsuojelulain (86/2000) ja jätelain (1072/1993) säännöksiä, kuten aluehallintovirasto ja hallinto-oikeus ovat tehneet. Aiemmin voimassa olleen jätelain soveltamisessa on otettava huomioon muun muassa jätteistä annetun neuvoston direktiivin 75/442/ETY vakiintunut jätteen ja sivutuotteen käsitteen tulkinta.

Saadun selvityksen mukaan perunan soluneste käytetään pelloilla orgaanisena lannoitteena siltä osin kuin se täyttää lannoitevalmistelaissa ja sen nojalla säädetyt vaatimukset. Tältä osin solunestettä ei ole pidettävä jätteenä. Se osuus solunesteestä, jota ei käytetä lannoitteena, on sen sijaan jätelain tarkoittamaa jätettä. Lannoitevalmisteita koskevien vaatimusten muutosten johdosta on ollut epävarmaa, kuinka suuri osa solunesteestä voidaan käyttää lannoitteena.

Valituksenalaisen lupapäätöksen määräyksen 15 toisen kappaleen mukaan käyntikauden solunesteen levityssopimuksista tulee toimittaa pyydettäessä ELY-keskukselle ja alueen kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille yhteenveto. Yhteenvedosta tulee ilmetä solunesteen määrä, levitykseen käytettävät peltoalat ja levityssopimuksen tekijät. Lupamääräyksen 15 velvoitteet kohdistuvat välittömästi vain luvan saaneeseen toiminnanharjoittajaan. Lupamääräys 15 koskee siten luvanvaraista toimintaa ja sen toiminnanharjoittajaa. Määräys ei sellaisenaan sido sopimuksen toisena osapuolena olevaa solunesteen vastaanottajaa, mutta se voi palvella muutoin solunesteen levityksen valvontaa.

Toiminnan ympäristövaikutusten kannalta on olennaista merkitystä sillä, kuinka suuri osa perunan solunesteestä käytetään lannoitteena ja kuinka suuri osa vastaavasti käsitellään laitoksen jätevedenpuhdistamolla. Lupamääräyksessä 15 tarkoitetut tiedot ovat tarpeen, jotta voidaan valvoa luvanvaraisessa toiminnassa syntyvän jätteen määrää. Lupamääräystä 15 ei näin ollen ole syytä muuttaa valituksessa esitetyllä tavoin.

Valituksenalaisen lupapäätöksen määräyksen 34 kolmas ja neljäs kappale sisältävät velvoitteen ylläpitää solunesteen levitysaloista lohkokohtaista kirjanpitoa ja esittää se ELY-keskukselle tarvittaessa. Kirjanpitoon tulee lupamääräyksen 34 kolmannen kappaleen mukaan merkitä muun muassa tiedot levitysajankohdista, levityksen suorittajasta sekä multausajankohdasta ja multauksen suorittajasta. Lupamääräyksessä 34 tarkoitetun kirjanpidon kohteena olevasta solunesteen levittämisestä tulee jo lupamääräyksen 15 perusteella toimittaa levityssopimuksia koskevat yhteenvetotiedot. Lupamääräyksen 34 kolmannen kappaleen mukaiset lohkokohtaiset tiedot eivät siten ole tarpeen ympäristöluvassa tarkoitetun luvanvaraisen toiminnan tai sen vaikutusten tarkkailemiseksi. Kun lannoitteena käytettävää solunestettä ei myöskään voida pitää jätteenä, ei kyse liioin voi olla ympäristönsuojelulain 46 §:n 1 momentissa tarkoitetuista

jätteiden ja jätehuollon tarkkailua koskevista määräyksistä. Lupamääräystä 34 tulee siten valituksessa esitetyllä tavoin muuttaa niin, että siitä poistetaan kolmas ja neljäs kappale.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori, oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Mika Seppälä ja Taina Pyysaari sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Rauno Pääkkönen ja Jukka Horppila. Asian esittelijä Tuire Taina.