Muu päätös 5348/2017
Asia Patenttia koskeva valitus
Valittaja ABB Oy
Päätös, jota valitus koskee
Markkinaoikeus 20.2.2015 nro 133/15
Asian aikaisempi käsittely
Patentti- ja rekisterihallitus on 31.3.2005 Vacon Oyj:n 28.8.2003 tekemästä hakemuksesta myöntänyt patentin FI 115265 yhtiön keksintöön "Taajuusmuuttajan pulssinleveysmodulointi".
Patentti- ja rekisterihallitus on 5.10.2009 tekemällään päätöksellä hylännyt ABB Oy:n edellä mainittua patenttia vastaan tekemän väitteen ja pitänyt patentin voimassa sellaisenaan.
Patentti- ja rekisterihallitus on, siltä osin kuin nyt on kysymys, lausunut päätöksensä perusteluina muun ohella seuraavaa:
Väitteen kohteena oleva keksintö
Patentissa on esitetty kaksi itsenäistä vaatimusta 1 ja 4, jotka kuvaavat jännitevälipiirillä varustetun taajuusmuuttajan avaruusvektoripulssinleveysmodulointimenetelmän ja menetelmää käyttävän taajuusmuuttajan. Keksinnön mukaisessa taajuusmuuttajassa on verkkosilta, tasajännitevälipiiri ja kuormasilta. Kuormasillan modulaattorille annetaan ohjearvona jännitevektorien aiheuttamien käämivuomuutosten ohjeet, lasketaan mitatun välipiirijännitteen avulla käämivuon muutos ja pidetään kulloinkin aktiivista jännitevektoria kytkettynä kunnes ohjearvo saavutetaan. Lisäksi eräitä keksinnön toteutusmuotoja on esitetty epäitsenäisissä vaatimuksissa 2, 3, 5 ja 6.
Puutteellinen selitys
Väitteen mukaan väitepatentin selitystä voidaan pitää puutteellisena, minkä lisäksi selitys ei tue vaatimuksia. Edelleen väitteessä mainitaan jänniteohje, joka muutetaan käämivuon muutoksen ohjeeksi ja että jänniteohjeen olemassaolo tarkoittanee, että jännitevektorit on valittu ennen modulointijakson alkamista. Lisäksi väitteessä sanotaan, että vaatimus 1 ei ota kantaa siihen, minkä jännitevektorien aiheuttamia käämivuomuutosten ohjeita modulaattorille annetaan. Edelleen kerrotaan, että selityksessä ei ole esitetty tapaa välipiirijännitteen mittaamiseksi, vaan ainoastaan mitatun jännitteen integroiminen. Lisäksi itsenäiset vaatimukset kattavat vaihtoehtoja, joita patentin selityksessä ei ole mainittu, sillä väitteen mukaan selitysosa ei tue menetelmää, jossa kytkentätaajuus ei ole kiinteä.
Todetaan, että hakemuksen tulee sisältää keksinnön selitys, tarvittaessa piirustuksineen. Selityksen tulee olla niin selvä, että ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä (PatL 8 §). Selityksessä on siis esitettävä niin paljon tietoa, että kyseisen alan keskivertoammattilainen ymmärtää keksinnön periaatteen ja pystyy toteuttamaan sen käytännössä. (Patenttikäsikirja, Osa A, kappale 1.3. Selitys)
Alan ammattilaisen tietoihin ja taitoihin perustuvaa selitysmallia käytetään yhtenä arviointikeinona ratkaistaessa, onko hakemuksessa esitetty keksintö keksinnöllinen. Keskivertoammattilainen voidaan rinnastaa tavalliseen käytännön harjoittajaan, joka on tietoinen olemassa olevasta tunnetusta tekniikasta hakemuksen tekemispäivän (etuoikeuspäivän) ajankohtana. Hänellä myös on saatavilla kaikki olemassa olevaan tekniikan tasoon liittyvä tietous, ja hänellä on käytettävissään tavanomaiset välineet ja kyvyt rutiininomaiseen työhön ja kokeiluun sekä kyky hyödyntää tunnettua tekniikkaa kyseiselle alalle tyypillisellä tavalla. Hänen katsotaan myös pystyvän yhdistämään viitejulkaisuista esille tulleen tiedon hyvin tunnettuun käsikirjasta ilmenevään tekniseen opetukseen. Toisinaan on tarkoituksenmukaisempaa ajatella ammattilaisen paikalle ihmisryhmää, esimerkiksi tutkimus- tai työryhmää, kuin yksittäistä henkilöä. Tätä saatetaan soveltaa esimerkiksi tietyissä korkealle kehittyneissä teknologioissa. (Patenttikäsikirja, Osa E, kappale 3.5.1 Alan ammattimies)
Edellä esitetyn perusteella todetaan, että alan ammattilainen on tietoinen olemassa olevasta tunnetusta tekniikasta ja kykenee hyödyntämään tunnettua tekniikkaa. Lisäksi hän pystyy yhdistämään käsikirjan opetusta viitejulkaisuihin. Tällöin voidaan otaksua, että alan ammattilainen kykenee järjestämään esimerkiksi jännitemittauksen, kunhan tiedetään, mistä ja mikä jännite mitataan ja tarvittavat mittaukset selviävät väitepatentin selityksestä. Edelleen esimerkiksi ohjearvon käyttäminen säädön yhteydessä on yleisesti tunnettua ja siksi alan ammattilaiselle ilmeistä. Lisäksi alan ammattilainen kykenee keksintöä käyttöönottaessaan kokeilemaan ainakin rutiininomaisesti alallaan tyypillisellä tavalla. Tällöin voidaan päätellä, että alan ammattilainen voi niin halutessaan kokeilla selityksessä mainitun toiminnon toteuttamiseksi entuudestaan tunnettuja, esimerkiksi alan käsikirjoista tunnettuja järjestelyjä, menetelmiä ja/tai laitteita. Tällä perusteella voidaan katsoa, että keksintö on esitetty selityksessä niin selvästi, että alan ammattilainen kykenee sen perusteella käyttämään keksintöä (PatL 8 §).
Hakemuksen tulee sisältää täsmällisesti ilmaistuna se, mitä patentilla halutaan suojata, eli patenttivaatimus (PatL 8 §). Lisäksi keksinnön tulee olla sillä tavoin esimerkein valaistu, että vaatimukset voidaan katsoa riittävästi perustelluiksi (PatM 5 §). Jos patenttivaatimukset sisältävät useita itsenäisiä vaatimuksia, on niiden mukaiset keksinnöt esitettävä selityksessä patenttimääräysten 5 §:ssä mainitulla tavalla. Myös se, mille epäitsenäisessä patenttivaatimuksessa pyydetään suojaa, on esitettävä selityksessä siinä laajuudessa kuin vaatimuksen ymmärtämiseksi on välttämätöntä. On pidettävä riittävänä, että viimeksi mainittu sisältyy selityksen erityiseen osaan (PatM 6 §). Patenttivaatimukset määräävät patenttisuojan laajuuden, mutta on huomattava myös, että patenttivaatimusten käsittämiseksi voidaan selitystä käyttää apuna (PatL 39 §).
Todetaan, että itsenäisten vaatimusten 1 ja 4 asiasisältö on löydettävissä selityksestä (sivu 1 rivit 1‒7 ja sivu 3 rivit 1‒15). Kun vaatimuksen käsittämisessä käytetään apuna selitystä (PatL 39 §) ja tiedetään alan ammattilaisen kyvyt, voidaan katsoa, että vaatimukset ovat riittävän selviä (PatL 8 §), ja vaatimukset on myös perusteltu riittävästi selityksessä (PatM 5 § ja PatM 6 §).
Lisäksi voidaan mainita, että väitteessä on esitetty eräs ainakin periaatteessa mahdollinen päättelyketju, jolla alan ammattilainen saattaisi päätyä väitepatentin tunnetun tekniikan selityksen perusteella väitepatentin itsenäisten vaatimusten mukaisiin ratkaisuihin. Tällöin voidaan otaksua, että väitepatentissa mitä ilmeisimmin on ammattilaiselle riittävät tiedot ainakin keksinnön patenttilain 8 §:n mukaiseen käyttämiseen.
Vaatimusten uutuus
Kaikki väitepatentin vaatimukset 1‒6 ovat kaikkien osapuolten mielestä uusia.
Itsenäisten vaatimusten olennainen ero tunnettuun tekniikkaan
Väitteen mukaan väitepatentin tunnetun tekniikan esityksestä voidaan nähdä, että jännitevälipiirin jännitteen vaihtelu on tunnettu ongelma. Avaruusvektoripulssinleveysmodulaatiossa kytkettävillä jännitepulsseilla vaikutetaan koneen käämivuohon halutulla tavalla. Kuorman saama jännite sisältää epäideaalisuuksia käytännön laitteiden epätäydellisyyden vuoksi. Tällöin käämivuon muutoksen suuruus yhden modulaatiojakson aikana poikkeaa siitä, mihin pyritään. Useilla menetelmillä pyritään siihen, että käämivuo muuttuisi tasaisesti ja hallitusti. Nämä seikat näyttävätkin pitävän paikkansa.
Väitteessä on edelleen sanottu, että: "Mikäli kuormalle kytkettävä jännite ei ole ideaalinen, esimerkiksi siitä syystä, että jännitevälipiirin jännite ei ole tasainen, tulee käämivuon laskennassa huomioida muuttuva jännite. Tällöin laskenta voidaan suorittaa integroimalla kytkettävää jännitettä kytkentäpulssin ajan ... " On kuitenkin todettava, että edellä kuvattu integroimismenettely on alan ammattilaiselle mahdollinen, mutta ainakaan väitepatentin selityksen tunnetun tekniikan esityksessä mikään ei varsinaisesti määrää alan ammattilaista integroimaan mainittuja suureita väitteen esittämällä tavalla. Tällöin alan ammattilaisen tulee itse oivaltaa integroimisen tarve, eikä voida olla ainakaan täysin varmoja siitä, että näin tosiaan kävisi, vaikka se toki olisikin mahdollista.
Lisäksi väitteen mukaan väitepatentin yhtälö 3 määrittelee yksikäsitteisesti ja suoraan kytkentäjakson aikana tapahtuvan vuon muutoksen, mikä selviää esimerkiksi kertomalla yhtälö puolittain kytkentäjakson pituudella. Kuitenkin yhtälö 3 sellaisena kuin se on nyt väitepatentissa esitetty, määrittelee ilmeisestikin jännitevektorit. Ei ole väistämätöntä, että alan ammattilainen muokkaisi entuudestaan tunnettua, valmiiksi käytettävissä olevaa yhtälöä käyttäessään tunnettua ratkaisua, sillä vaikka yhtälön muokkaaminen on toki mahdollista, voidaan kysyä: mikä olisi alan ammattilaisen motiivi yhtälön muokkaamiseksi, jos yhtälö toimii sellaisenaankin?
Edellä esitetyn perustella on mahdollista todeta, että väitepatentin esittämän tunnetun tekniikan hyväksikäyttäminen ja edelleen kehittäminen on toki alan ammattilaiselle mahdollista, eli keksinnöllisyysanalyysissa käytettävissä oleva could-kriteeri epäilemättä täyttyy, mutta väitepatentin selityksen pohjalta ei kuitenkaan voida nähdä selkeää motiivia, jonka perusteella alan ammattilainen väistämättä toimisi nimenomaan väitteen esittämällä tavalla. Siten on todettava, että keksinnöllisyysanalyysin would-kriteeri ei välttämättä täyty. Tällöin johtopäätös on, että väitepatentin itsenäisissä vaatimuksissa esitetty keksintö eroaa väitepatentin selityksen esittämästä tunnetun tekniikan selostuksesta olennaisesti (PatL 2 §).
Väitekirjelmän mukaan julkaisu D1 (Pande M. et al: "Output Voltage Integral Control Technique for Compensating Nonideal DC Buses in Voltage Source Inverters", IEEE Transactions on Power Electronics, Vol. 12, No 2, March 1997, p. 302‒310) kohdistuu samalle tekniikan alalle ja saman ongelman ratkaisemiseen. Kuormasillan modulaattorille annetaan ohjearvona käämivuonmuutoksen ohje. Edelleen julkaisussa on esitetty jännitetason mittaus ja ohje, mutta väitteen mukaan se edustaa todellisuudessa käämivuonmuutoksen ohjetta.
Julkaisun D1 kuvien 2 ja 4 mukaan entuudestaan tunnetussa järjestelyssä mitataan jännitettä muuttajalaitteen alemman kytkinkomponentin yli. Väitteen mukaan jännite on sama kuin välipiirin jännite, kun ylempi kytkin johtaa. On kuitenkin todettava, että jännitemittauksen tulos on todennäköisesti nolla, kun alempi kytkin johtaa. Mittaustulos ei ilmeisesti tällöin ole välipiirin jännitteen mittaustulos vaan pikemminkin alemman kytkimen yli vaikuttavan jännitteen mittaustulos. Itse asiassa vaikuttaakin siltä, että tällöin mitataan tasasähkövälipiirin jännitteen sijasta taajuusmuuttajan tuottamaa eräänlaista vaihtojännitettä.
Lisäksi julkaisun D1 ratkaisuun näyttää liittyvän yksi mittausjärjestely jokaista vaihetta kohti. Ilmeisesti kaikki nämä mittauslaitteet mittaavat jännitteitä alempien kytkinten yli. Kuten edellä on jo todettu, nämä mittaustulokset eivät välttämättä ole samoja kuin välipiirin jännite, riippuen ainakin kytkinten kytkentätilanteesta.
Väitepatentissa mitataan itsenäisten vaatimusten mukaan välipiirin jännitettä. Kun vaatimusten käsittämisessä käytetään selitystä apuna (PatL 39 §), ilmenee, että välipiirin jännitteen mittaamiseen riittää yksi mittausjärjestely, joka on välipiirissä, eikä siihen kytketyssä muuttajalaitteessa. Tämä seikka on myös alan ammattilaiselle ilmeinen, koska välipiirin kiskojen välinen jännite on epäilemättä mittauskohde silloin, kun halutaan vaatimusten mukaisesti tietää välipiirin jännite. Edelleen on ilmeistä, että koska välipiirissä on vain + ja - kiskot, riittää yksi jännitemittaus. Väitepatentin ja julkaisun D1 esittämät ratkaisut näyttävät näin ollen eroavan toisistaan olennaisesti (PatL 2 §).
Edelleen väitteen mukaan voidaan valita lähimmäksi tekniikan tasoksi D1. Tämän jälkeen alan ammattilaisen objektiivinen ongelmaksi muodostuu väitteen mukaan mittauskomponenttien vähentäminen. On todet- tava, että epäilemättä alan ammattilainen saattaa hyvinkin huomata mittauskomponenttien suuren määrän. Mikäli alan ammattilainen kuitenkin suoraviivaisesti D1:n ratkaisua soveltaen lähtisi vähentämään mittauskomponenttien määrää, saattaisi hän päätyä esimerkiksi ratkaisuun, jossa mitataan yhden tai kahden vaiheen jännitettä aiemman kytkirikomponentin yli ja ratkaistaan puuttuvien mittaustulosten aiheuttama ongelma vaikkapa tietokoneohjelmalla (laskennallisesti, tai vaihtoehtoisesti voitaisiin vain kokeilla, miten kokoonpano toimii esimerkiksi yhden aiemman kytkinlaitteen yli olevan jännitteen mittauksella.
Ylipäätään voidaan väittää, että alan ammattilainen toki voisi kehittää julkaisun D1 esittämän ratkaisun vastaamaan väitepatentin esittämää keksintöä, mutta mikä olisi alan ammattilaisen motiivi tällaiseen kehittämiseen? Etenkin, kun julkaisun D1 ratkaisu epäilemättä toimii käytännössä, alan ammattilainen saattaisi hyvinkin käyttää D1:n esittämää ratkaisua sinälläänkin. Mikäli alan ammattilainen toteaisi kokoonpanon liian kalliiksi ja monimutkaiseksi, saattaisi hän jopa hylätä julkaisun D1 kuvaaman ratkaisun ja päätyä seuraavaksi etsimään kokonaan jonkun muun tunnetun tekniikan mukaisen ratkaisun, jolla alan ammattilaisen varsinainen ongelma, eli koneen tasainen momentti voidaan taata, mutta taloudellisen ongelman ratkaisevalla edullisella mittausratkaisulla.
Yhteenveto
Tehdyn tutkimuksen perusteella väitepatentin vaatimukset ovat uusia ja ne myös eroavat olennaisesti väitemateriaalina esille tuodusta entuudestaan tunnetusta tekniikasta (patenttilaki 2 §). Patentin selitys täyttää patenttilain 8 §:n edellytyksen. Näin ollen patenttilain 25 §:n 1 ja 2 kohdan mukaiset kumoamisehdot eivät täyty.
Oleellista on, että alan ammattilaisen tulee osata käyttää keksintöä selityksen perusteella. Lisäksi on huomattava, että alan ammattilainen kykenee yhdistelemään tuntemaansa tekniikkaa. Näin ollen todetaan, että väitepatentin selitys täyttää patenttilain 8 §:n ja siksi väitteen patenttilain 25 §:n 1 momentin 2 kohdan mukainen kumoamisehto ei täyty.
ABB Oy on valittanut päätöksestä Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakuntaan ja vaatinut Patentti- ja rekisterihallituksen 5.10.2009 tekemän päätöksen ja patentin FI 115265 kumoamista kokonaisuudessaan.
Asia on patentti- ja rekisterihallituksen valitusasioiden käsittelystä annetun lain kumoamisesta annetun lain voimaanpanosta annetun lain (1130/2013) 2 §:n nojalla siirtynyt markkinaoikeuden käsiteltäväksi hallintolainkäyttölaissa säädetyllä tavalla.
Markkinaoikeuden ratkaisu
Markkinaoikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt valituksen.
Markkinaoikeus on perustellut päätöstään, siltä osin kuin nyt on kysymys, seuraavasti:
Kysymyksenasettelu
Asiassa on ensiksi kyse siitä, onko kysymyksessä olevan patentin mukainen keksintö esitetty patenttilain 8 §:n edellyttämällä tavalla niin selvästi, että ammattimies voi selityksen perusteella käyttää keksintöä. Toiseksi asiassa on ABB Oy:n valituksessa esitetyn valossa arvioitava, eroaako kysymyksessä olevan patentin mukainen keksintö olennaisesti tunnetun tekniikan mukaisista ratkaisuista, kuten valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä on katsottu.
Sovellettavat oikeusohjeet
Patenttilain 1 §:n 1 momentin mukaan, joka on tehnyt mihin tekniikan alaan tahansa liittyvän keksinnön, jota voidaan käyttää teollisesti, tai se, jolle keksijän oikeus on siirtynyt, voi hakemuksesta saada patentin keksintöön ja siten yksinoikeuden sen ammattimaiseen hyödyntämiseen sen mukaan kuin mainitussa laissa säädetään.
Patenttilain 2 §:n 1 momentin mukaan patentti myönnetään ainoastaan keksintöön, joka on uusi siihen verrattuna, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää, ja lisäksi olennaisesti eroaa siitä. Pykälän 2 momentin mukaan tunnetuksi katsotaan kaikki, mikä on tullut julkiseksi, joko kirjoituksen tai esitelmän välityksellä, hyväksikäyttämällä tai muulla tavalla.
Patenttilain 8 §:n 1 momentin mukaan patenttihakemuksen tulee sisältää keksinnön selitys, tarvittaessa piirustuksineen, sekä täsmällisesti ilmaistuna se, mitä patentilla halutaan suojata (patenttivaatimus). Selityksen tulee olla niin selvä, että ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä.
Patenttilain 25 §:n 1 momentin mukaan patenttiviranomaisen tulee väitteen johdosta kumota patentti muun ohella, milloin patentti on myönnetty, vaikkei 1, 1 a, 1 b ja 2 §:ssä säädettyjä ehtoja ole täytetty, tai milloin patentti tarkoittaa keksintöä, jota ei ole esitetty niin selvästi, että ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä.
Kysymyksessä olevan patentin mukainen keksintö
Kysymyksessä olevan patentin mukainen keksintö koskee "taajuusmuuttajan pulssinleveysmodulointia".
Patentin mukainen keksintö koostuu itsenäisistä patenttivaatimuksista 1 ja 4 sekä epäitsenäisistä patenttivaatimuksista 2–3 ja 5–6.
Patentin itsenäinen patenttivaatimus 1 koskee menetelmää, joka kuuluu seuraavasti:
"Jännitevälipiirillä varustetun taajuusmuuttajan avaruusvektoripulssinleveysmodulointimenetelmä, jossa taajuusmuuttajassa on vaihtosähkölähteeseen (UU, UV ja UW) kytkettävä verkkosilta (10), tasajännitevälipiiri sekä ohjattu kuormasilta (11) taajuudeltaan vaihtelevan vaihtojännitteen (US, UR, UT) syöttämiseksi kuormaan (12),
tunnettu siitä, että
- kuormasillan modulaattorille annetaan ohjearvona jännitevektoreiden aiheuttamien käämivuomuutosten ohjeet,
- lasketaan mitatun välipiirijännitteen avulla käämivuon muutos, ja
- pidetään kulloinkin aktiivista jännitevektoria kytkettynä, kunnes ohjearvo saavutetaan".
Taajuusmuuttajaa koskeva itsenäinen patenttivaatimus 4 on määritelty itsenäistä patenttivaatimusta 1 vastaavin tavoin.
Selityksen selvyys
Valittaja on esittänyt, ettei kysymyksessä olevassa patentissa tarkoitettua keksintöä ole esitetty niin selvästi että alan ammattimies voisi sen perusteella käyttää keksintöä, koska patentin selitysosassa ei ole tuotu esiin, kuinka välipiirin jännite mitataan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 määritelmän mukaisesti. Valittaja on tältä osin viitannut lisäksi siihen, että patentin selityksen mukaan käämivuomuutoksen oloarvo vertailtavaksi referenssin kanssa saadaan itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 esitetystä poiketen laskemalla invertterin ulostulojännitteen aikaintegraalia kytkennän aikana.
Markkinaoikeus toteaa, että itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaan käämivuon muutos lasketaan mitatun välipiirijännitteen perusteella. Markkinaoikeus katsoo, että välipiirin jännitteen mittaamista voidaan sinänsä pitää alan ammattimiehen taitoihin kuuluvana, tavanomaisena toimenpiteenä, jonka esittäminen patentin selityksessä ei ole tarpeen. Patentin selityksessä on tosin todettu (s. 5, rivit 4‒5), että käämivuonmuutoksen oloarvo saadaan laskemalla invertterin ulostulojännitteen aikaintegraalia. Sanottua selityksen kohtaa seuraavasta yhtälöstä (8) kuitenkin ilmenee, että integroitavana ovat avaruusvektorimallin jännitevektorit Vm ja Vm+1, jotka on sitten esitetty välipiirin mitatun jännitteen UDC, meas avulla. Yhtälön (8) oikea puoli osoittaa siten, että käämivuon muutoksen laskennassa käytetään mitattua välipiirin jännitettä. Muutoinkin selityksen perusteella on pidettävä selvänä, että keksinnön yksi olennainen piirre on nimenomaisesti itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 ilmaistu käämivuomuutoksen laskeminen mitatun välipiirin jännitteen avulla.
Valittaja on lisäksi esittänyt, ettei kysymyksessä olevan patentin selitysosa tue itsenäistä patenttivaatimusta 1, koska sanottu patenttivaatimus ei ole rajoittunut patentin selityksessä kuvattuun, kiinteällä kytkentäjaksolla toimivaan modulointimenetelmään. Tältä osin markkinaoikeus toteaa, että itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaan kulloinkin aktiivista jännitevektoria pidetään kytkettynä, kunnes ohjearvo saavutetaan. Vastaava seikka on esitetty myös patentin selityksessä (s. 3, rivit 10–12 sekä s. 4 rivit 16–18). Patentin selityksessä ei ole sinänsä nimenomaisesti esitetty, että kytkentäjakso Ts olisi kiinteä. Markkinaoikeus katsoo, että siitä huolimatta, ettei selityksessä ole selostettu sellaista tilannetta, jossa käämivuon muutos ei saavuta ohjearvoa käytettävissä olevan ajan puitteissa, alan ammattimies ymmärtää kuitenkin, että patentin selityksessä on selostettu modulaattorin normaalia käyttötilannetta, jossa käämivuon muutoksen ohjearvo saavutetaan kytkentäjakson aikana. Markkinaoikeus katsoo, ettei patentin selitystä ole pidettävä kysymyksessä olevalta osin puutteellisena ja että keksintö on myös tältä osin esitetty riittävän selvästi.
Edellä esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, että kysymyksessä oleva itsenäinen patenttivaatimus 1 määrittelee kysymyksessä olevan keksinnön patenttilain 8 §:n edellyttämällä täsmällisyydellä.
Itsenäisten patenttivaatimusten 1 ja 4 keksinnöllisyys
Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä on katsottu, että kysymyksessä olevien itsenäisten patenttivaatimusten 1 ja 4 mukainen keksintö on ollut uusi tunnettuun tekniikkaan nähden.
Asian käsittelyssä markkinaoikeudessa ei ole kyseenalaistettu edellä mainittujen itsenäisten patenttivaatimusten 1 ja 4 mukaisten keksinnön uutuutta tunnettuun tekniikan tasoon nähden.
Kysymyksessä olevan keksinnön patentoitavuuden osalta asiassa on kyse siitä, onko edellä mainituissa itsenäisissä patenttivaatimuksissa 1 ja 4 kuvatun keksinnön katsottava eronneen olennaisesti tunnetun tekniikan mukaisista ratkaisuista.
(---)
Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittu viitejulkaisu D1 koskee taajuusmuuttajan ohjausta, jolla pyritään välttämään välijännitepiirin tasajännitteeseen liittyvän aaltoilun ("ripple") vaikutusta. Kyseisen julkaisun mukaan tämä toteutetaan siten, että kuormasillan kunkin kytkimen yli vaikuttavaa lähtöjännitettä integroidaan ja integroitua jännitettä (Vint) verrataan komparaattorissa referenssiarvoon (Vref), joka on tasajännitekomponentin sisältävä sinimuotoinen jännite. Kun integraattorin lähtöarvo (V/s) saavuttaa referenssiarvon, kytkin suljetaan.
Edellä mainitussa viitejulkaisussa D1 ei esitetä välipiirijännitteen mittaamista, vaan integroitavana suureena on kunkin alahaaran kytkimen yli vaikuttava jännite. Sanotun viitejulkaisun mukainen menettely vaatii siten ainakin kolmen erillisen mittauksen ja vertailun suorittamista, kun taas kysymyksessä olevassa keksinnössä tarvitaan vain yksi välipiirijännitteen mittaus ja siihen liittyvä modulaattori. Mittausten ja mittalaitteiden lukumäärän lisäksi mittalaitteille asetettavat laatuvaatimukset ovat erilaiset riippuen siitä, mitataanko välipiirin jännitettä vai lähtöjännitettä. Mittalaitteiden lukumäärään liittyy myös se seikka, että kysymyksessä olevassa patentissa tarkoitetussa modulointimenetelmässä käytetään jännitteiden ja käämivuon avaruusvektoriesitystä.
Vaikka Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitussa viitejulkaisussa D1 esitetäänkin ulostulojännitteen integroimista, mikä sellaisenaan tuottaa käämivuohon verrannollisen suureen, ei kyseisessä julkaisussa kuitenkaan nimenomaisesti mainita, että vertailusuureena olisi tarvittavan käämivuon muutoksen arvo ja että lähtöjännitteiden avulla laskettaisiin käämivuon muutosta.
Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että kysymyksessä olevan keksinnön mukainen menetelmä ei ole ollut Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitun viitejulkaisun D1 perusteella alan ammattimiehelle ilmeinen ratkaisu avaruusvektoripulssinleveysmodulointia soveltavassa taajuusmuuttajassa.
(---)
Yhteenveto keksinnöllisyydestä
Edellä esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, ettei kysymyksessä oleva itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä ole valituksessa esitetyillä perusteilla ollut alan ammattimiehelle ilmeinen sen perusteella, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää tunnetusta tekniikan tasosta.
Sen valossa, mitä edellä on esitetty itsenäisen patenttivaatimuksen 1 osalta, markkinaoikeus katsoo, ettei myöskään itsenäisen patenttivaatimuksen 4 mukainen laite ole valituksessa esitetyillä perusteilla ollut alan ammattimiehelle ilmeinen sen perusteella, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää tunnetusta tekniikan tasosta.
Johtopäätös
Valituksessa ei ole esitetty sellaisia perusteita, joiden nojalla kysymyksessä oleva patentti olisi kumottava. Valitus on näin ollen hylättävä.
Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden jäsenet Jussi Karttunen ja Sanna Holkeri, Erkki Tiala ja Kirsikka Etuaho.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
ABB Oy on valituksessaan vaatinut, että markkinaoikeuden päätös ja patentti kumotaan.
Yhtiö on perustellut vaatimustaan ohella seuraavasti:
Patentti ei esitä sellaista teknistä ratkaisua, joka eroaisi oleellisesti tunnetusta tekniikasta, eikä keksintöä ei ole selitetty siten, että alan ammattilainen voi toteuttaa keksinnön koko patenttivaatimusten suojapiirin laajuudella.
Patentin suojapiiriin kuuluu tilanne, jossa toimiakseen avaruusvektoripulssinleveysmodulaattorin kytkentäjakson pituuden tulee olla vaihteleva. Selityksessä on annettu kuvaus ainoastaan kiinteällä kytkentäjaksolla toimimisesta.
Patentti- ja rekisterihallituksen markkinaoikeudelle antaman lausunnon mukaan viitejulkaisu D1 ja kysymyksessä oleva patentti ratkovat samaa ongelmaa, mutta ratkaisut eroavat toisistaan ainakin modulointimenetelmän ja laitteen fyysisen toteutuksen osalta. Muita eroja julkaisun D1 ja patenttivaatimusten määrittämän keksinnön välillä ei ole esitetty.
Julkaisussa D1 esitetään pulssinleveysmodulointimenetelmä. Esillä oleva patentti kohdistuu avaruusvektoripulssinleveysmodulointimenetelmään. Erona modulointimenetelmissä on se, että käyttämällä avaruusvektoriesitystä, yhdellä jänniteohjearvolla hallitaan kolmivaiheisen laitteen kaikkia kytkinkomponentteja. Avaruusvektoripulssinleveysmodulaatiolla tuotetaan siis pulssinleveysmodulointiohjeet kaikille kytkinpareille käyttäen yhtä ohjearvoa. Julkaisussa D1 on muodostettu jokaiselle kytkinparille oma ohjearvo.
Julkaisussa D1 on esitetty menetelmä epäideaalisten välipiirien kompensoimiseksi pulssinleveysmodulaatiota käyttäen. Tässä menetelmässä välipiirin jännitteen suuruuden vaihtelut otetaan huomioon integroimalla välipiirin jännitteen suuruutta.
Esillä oleva patentti kohdistuu epäideaalisten välipiirien kompensointiin avaruusvektoripulssinleveysmodulaatiota käyttäen. Väitetyssä keksinnössä välipiirin jännitteen suuruuden vaihtelut otetaan huomioon integroimalla välipiirin jännitteen suuruutta.
Alan ammattilaisella ei ole mitään ongelmaa toteuttaa julkaisussa D1 esitettyä ajatusta jännitevälipiirin jännitteenvaihtelun kompensoinnista käyttäen avaruusvektoriesitystä. Tunnetuksi tulleen ajatuksen toteuttamista toisella sinänsä tunnetulla modulointitavalla ei voida pitää keksinnöllisenä toimintana. Kyseessä on paremminkin alan ammattilaisen suunnittelutyö siirryttäessä käyttämään toista modulointitapaa.
Patentti- ja rekisterihallituksen lausunnossa viitatut rakenteelliset erot selittyvät myös erilaisesta modulaatiotavasta.
Julkaisun D1, joka kuvaa lähintä tunnettua tekniikka, otsikkona on vapaasti suomennettuna "Lähtöjännitteen integraalin säätötapa epäideaalisten DC välipiirien kompensoimiseksi jännitevälipiirillisissä vaihtosuuntaajissa".
Julkaisun D1 mukaisesti integroidaan invertterin alemman kytkimen yli olevaa jännitettä ja verrataan tätä jännitettä ohjearvoon. Alemman kytkimen jännite vastaa välipiirin jännitettä tämän kytkimen ollessa estävässä tilassa. Kun integroitu jännite ylittää ohjearvon, ylempi kytkin sammutetaan ja alempi kytkin kytketään johtavaksi.
Alan ammattimiehelle on selvää, että alahaaran kytkimen yli vaikuttavan jännitteen suuruus vastaa joko välipiirin jännitettä tai nollaa (olettaen ideaaliset kytkimet). Integroitavana ja mitattavana jännitteenä on siten välipiirin jännite.
Päätöksessäkin todetaan, että välipiirin jännitteen mittaaminen on ilmeistä, ja lisäksi korostetaan sen merkitystä esitetylle keksinnölle. Päätöksen mukaan keksinnön olennainen piirre on laskemisen suorittaminen mitatun välipiirin jännitteen avulla, mutta tällaista mittaamista ei ole esitetty, vaan sitä on pidetty alan ammattimiehen taitoihin kuuluvana.
Alan ammattilaiselle on selvää, että julkaisussa D1 esitetään välipiirin jännitteen mittaaminen. Tämä esitetään jopa tarkemmin kuin itse patentissa. Julkaisun D1 otsikonkin perusteella on alan ammattimiehelle selvää, että julkaisussa tosiasiallisesti mitataan välipiirin jännitettä.
Mikäli julkaisussa D1 ei mitattaisi välipiirin jännitettä, sen perusteella ei voitaisi kompensoida välipiirin epäideaalisuuksia. Julkaisussa esitetty mittaustapa mittaa kytkinkomponentin yli olevaa jännitettä, mutta integroinnissa käytettävä suure on mittauksesta saatava välipiirin jännite, mikä vastaa kyseisen vaiheen lähtöjännitettä suhteessa välipiirin alempaan potentiaaliin.
Julkaisussa D1 ei käytetä termiä käämivuon muutos, vaan induktiivisten komponenttien yhteydessä yleisesti käytettyjä termejä "V/s" ja "volt-sec", jotka vastaavat käämivuon muutosta. Nämä termit kuvaavat juuri sitä lainalaisuutta, että käämivuo kasvaa suhteessa aikaan, jonka jännite vaikuttaa, ja vaikuttavan jännitteen suuruuteen.
Alan ammattilainen tietää käytettyjen termien merkityksen. Julkaisussa D1 on esitetty komparaattorin sisääntulona suure vref, joka kuvaa vertailusuureena tarvittavan käämivuon muutoksen arvoa. Kuviossa 2 on esitetty lohkokaavio, jossa on käytetty piirikomponentteja. Piirikomponenttien sisääntuloina käytetään jännitettä tai virtaa. Kuviossa 2 on esitetty jänniteohje vref komparaattorille ja tämä jänniteohje vastaa haluttua käämivuon muutosta.
Julkaisussa D1 esitetään käämivuonmuutoksen ohjeen antaminen pulssinleveysmodulaattorille. Saman teknisen ilmiön toteuttaminen, sinänsä tunnettua pulssinleveysmodulaattoria käyttämällä, on normaalia suunnittelutoimintaa alan ammattilaiselle. Julkaisussa D1 on esitetty kaikki vastaavat asiat kuin patentissa, erona on ainoastaan pulssinleveysmodulaation toteuttaminen sinänsä tunnettuja avaruusvektoreita hyödyntämällä.
Patentti- ja rekisterihallitus on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa katsonut, ettei markkinaoikeuden päätöstä ole syytä muuttaa.
Patentti- ja rekisterihallitus on esittänyt käsityksensä tueksi muun ohella seuraavaa:
Patentin itsenäisten vaatimusten 1 ja 4 asiasisältö löytyy selityksestä (sivu 1 rivit 1‒7 ja sivu 3 rivit 1‒15). Kun vaatimusten käsittämisessä käytetään apuna selitystä ja tiedetään alan ammattimiehen kyky käyttää hyväksi minkä tahansa patenttijulkaisun kuvaaman keksinnön käyttöönotossa alan yleistietoaan ja entuudestaan tuntemaansa tekniikkaa, alan oppikirjoja ja käsikirjojakin, voidaan katsoa, että viimeistään kohtuullisella kokeilemisella alan ammattimies saa otettua vaatimusten kuvaaman keksinnön käyttöönsä myös tämän patentin yhteydessä.
Kuten markkinaoikeus on todennut, patentin selityksessä ei ole nimenomaisesti esitetty, että kytkentäjakson pitäisi olla nimenomaan kiinteä ja mikäli käämivuon muutos ei saavuta ohjearvoa tavoiteajan puitteissa, alan ammattimies ymmärtää, että selityksessä kuvataan modulaattorin normaalia käyttötilannetta.
Alan ammattimies saattaisi todellakin valituksen mukaisesti soveltaa julkaisun D1 esittämän, jokaiselle kolmivaihejärjestelmän vaiheelle sovitetun pulssinleveysmodulaatio-ohjeen sijasta avaruusvektoripulssinleveysmodulaatiomenetelmää, jossa riittää yksi modulaatio-ohje. Tätä muutosta ei kuitenkaan voida pitää alan ammattimiehelle täysin väistämättömänä ajatuskulkuna esimerkiksi siksi, että valituksen mukaan julkaisun D1 ratkaisu tähtää epäideaalisuuksien vaikutusten minimointiin ja alan ammattimiehen mielestä on todennäköistä, että vaihekohtainen ohje minimoi epäideaalisuuksia tehokkaammin kuin kaikille kolmelle vaiheelle yhteinen ohje. Näin ollen ei ole ollenkaan selvää, että alan ammattimies vaihtaisi julkaisun D1 vaihekohtaisen PWM-ohjeen kaikille vaiheille yhteiseen avaruusvektoripulssinleveysmodulaatio-ohjeeseen patentin mukaisesti.
Lisäksi julkaisun D1 kuvien mukaan järjestelyssä mitataan jännitettä muuttajalaitteen alemman kytkinkomponentin yli. Jännite on sama kuin välipiirin jännite, kun ylempi kytkin johtaa, ja jännitemittauksen tulos on todennäköisesti nolla, kun alempi kytkin johtaa. Tällöin välipiirin jännitteestä ei saada mittaustulosta. D1:n mittaustulos ei ilmeisesti olekaan suoraan välipiirin jännitteen mittaustulos, vaan alemman kytkimen yli vaikuttavan jännitteen mittaustulos.
Edelleen julkaisun D1 ratkaisuun liittyy yksi mittausjärjestely jokaista vaihetta kohti, ja mittauslaitteet mittaavat jännitteitä alempien kytkinten yli. Väitepatentissa mitataan itsenäisten vaatimusten mukaan välipiirin jännitettä. Etenkin, kun vaatimusten käsittämisessä käytetään selitystä apuna, ilmenee, että välipiirin jännitteen mittaamiseen riittää yksi välipiiriin kytketty mittausjärjestely. Tämä on myös ilmeistä, kun tarkastellaan DC-välipiirillisen muuttajalaitteen kaaviota ja mietitään, miten välipiirin jännitteen voisi mitata. Näin ollen alan ammattimies ei päädy D1:n esityksen perusteella suoraan väitepatentin keksintöön.
Alan ammattimies voisi toki kehittää julkaisun D1 esittämän ratkaisun väitepatentin esittämän keksinnön kaltaiseksi, mutta mikä olisi alan ammattimiehen motiivi tällaiseen kehittämiseen? Etenkin, kun D1:n ratkaisu epäilemättä toimii, alan ammattimies saattaisi hyvinkin käyttää D1:n esittämää ratkaisua sinällään.
Valituksen väittämien ja julkaisun D1 tutkimisen perusteella päädytään siihen päätelmään, että D1 ja väitepatentti kuuluvat samaan tekniikan alueeseen ja ratkovat samaa ongelmaa, mutta ratkaisut eroavat toisistaan ainakin käytettävien modulointimenetelmien ja välipiirijännitteen mittaukseen käytettävien laitteiden teknisen toteutuksen puolesta. Vaikka olisikin mahdollista, että alan ammattimies saattaisi spontaanisti kehittää julkaisun D1 ratkaisusta patentin mukaisen sovelluksen, tätä ei voida pitää väistämättömänä. Patentin itsenäisten vaatimusten kuvaama ratkaisu ja D1:n esitys näyttävätkin näin ollen eroavan toisistaan olennaisesti.
Markkinaoikeuden päätöksessä esitetyt perustelut pätevät edelleen, sillä alan ammattimiehelle ei ole ilmeistä muuttaa julkaisun D1 mukaista ratkaisua sellaiseksi kuin patentin FI 115265 vaatimuksissa esitetään. Siten patentin Fl 115265 vaatimuksissa esitetty keksintö eroaa olennaisesti julkaisun D1 kuvaamasta entuudestaan tunnetusta tekniikasta.
Vacon Oyj ei ole käyttänyt hyväkseen yhtiölle varattua tilaisuutta selityksen antamiseen.
ABB Oy on vastaselityksessään toistanut vaatimuksensa ja esittänyt lisäksi muun ohella seuraavaa:
Alan ammattimies ei kykenisi toteuttamaan patentissa esitettyä keksintöä koko itsenäisten patenttivaatimusten määrittämällä suoja-alalla, sillä modulaattoriin tehtäviä tarpeellisia muutoksia ei ole esitetty selityksessä.
Selityksessä on esitetty ainoastaan yksi suoritusmuoto, joten keksintö tulisi rajoittaa siihen.
Jos patentin selitystä pidetään riittävänä alan ammattilaiselle, tulee tämä sama alan ammattilaisen taitotaso säilyttää myös keksinnöllisyyttä tulkittaessa. Patentti- ja rekisterihallituksen lausunnon mukaan alan ammatti-lainen kykenee vaihtamaan modulaatiotavan kiinteätaajuisesta avaruusvektoripulssinleveysmoduloinnista muuttuvataajuiseksi avaruusvektori- pulssinleveysmoduloinniksi. Tämä muutos muuttaa modulointitavan perusrakennetta täysin toiseksi. Kiinteätaajuisessa pulssinleveysmoduloinnissa on pulssijakso, jonka sisällä muodostuva keskimääräinen jännite vastaa jänniteohjetta. Kun kiinteästä taajuudesta siirrytään muuttuvaan taajuuteen, tulee huomioitavaksi esimerkiksi kytkentätaajuuden muutoksen vaihtelut keskimääräiseen jännitteen suuruuteen.
Jos alan ammattilaiselle on mahdollista toteuttaa kyseinen muutos, on enemmän kuin todennäköistä, että saman alan ammattilaisen näkökulmasta avaruusvektoripulssinleveysmodulaatio on täysin ilmeinen muutos normaalista pulssinleveysmodulaatiosta. Avaruusvektoripulssinleveysmodulointi on ainoastaan yksi tapa pulssinleveysmodulaation toteuttamiseen. Vastaavasti, välipiirin jännitteen mittaaminen tavalla tai toisella on täysin normaali toimenpide, ja alan ammattilainen ymmärtää, että julkaisussa D1 mitataan välipiirijännitettä, jonka perusteella lasketaan käämivuon muutos.
Näin ollen Patentti- ja rekisterihallituksen lausunnossa esitetty johtopäätös siitä, että patentin itsenäisissä vaatimuksissa esitetty ratkaisu ja D1:n esitys eroavat olennaisesti toisistaan, on kestämätön.
Patentti- ja rekisterihallitus on lisälausuntonaan korkeimmassa hallinto-oikeudessa ilmenneen patenttijulkaisun EP 1049241 mahdollisesta vaikutuksesta patentin FI 115265 pysyttämiseen lausunut muun ohella seuraavaa:
Patenttijulkaisussa EP 1049241 on esitetty modifioitu avaruusvektoripulssinmodulointimenetelmä tasajänniteaaltoisuuden vaikutuksen poistamiseksi tasajännitteellä syötetyissä jänniteohjatuissa vaihtosuuntaajissa, joita voidaan käyttää esimerkiksi taajuusmuuttajakokoonpanoissa. Patenttivaatimuksessa 1 esitetty menetelmä vaihtojännitteen tuottamiseksi tasajännitteestä käsittää vaiheet:
- käytetään tasajännitettä energianlähteenä pulssinleveysmoduloidun jännitteen tuottamiseksi, missä pulssileveydet määrittävät vaihtojännitteen muodon,
- mitataan tasajännitteen yliaaltojännitesisältöä, ja
- muutetaan pulssileveyksiä määrällä, joka riippuu mitatusta tasajännitteen yliaaltojännitesisällöstä, ja jolla tarkoituksena vähentää tasajänniteaaltoisuuden vaikutusta pulssialueisiin.
Patenttijulkaisusta EP 1049241 ilmenevät itsenäisten patenttivaatimusten 1 ja 4 johdanto-osan määritteet, mutta ei niiden tunnusmerkkiosan määritteet, joten patenttivaatimuksissa 1 ja 4 määritellyt keksinnöt ovat tämän patenttijulkaisun perusteella uusia.
Kummassakin patenttijulkaisussa EP 1049241 ja FI 115265 esitetyillä menetelmillä on tavoitteena vähentää tasajännitteen vaihtelun vaikutuksia tasajännitteellä syötetyissä jänniteohjatuissa vaihtosuuntaajissa. Patenttijulkaisusta EP 1049241 tunnettu menetelmä saa siten aikaan saman teknisen vaikutuksen kuin patenttijulkaisun FI 115265 itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 määritelty menetelmä, mutta eri tavalla.
Patenttijulkaisun FI 115265 patenttivaatimuksessa 1 määritellyn keksinnön ratkaisema objektiivinen tekninen ongelma on siten vaihtoehtoisen avaruusvektoripulssinleveysmodulointimenetelmän (SVPWM) aikaansaaminen. Patenttivaatimuksessa 1 esitetty ratkaisu, differentiaaliavaruusvektoripulssinleveysmodulointi (DSVPWM) tähän objektiiviseen tekniseen ongelmaan ei ole ilmeinen patenttijulkaisun EP 1049241 perusteella. Patenttijulkaisussa EP 1049241 esitetty modifioitu SVPWM-menetelmä perustuu tasajännitteen yliaaltojännitesisällön mittaamiseen ja jännitevektoreiden kytkentäaikojen ohjearvojen määrittämiseen. Patenttijulkaisu EP 1049241 ei opeta tai ehdota käämivuon muutoksen laskemista mitatun välipiirijännitteen avulla, sen vertaamista käämivuomuutoksen ohjearvoon ja kulloinkin aktiiviseen jännitevektorin pitämistä kytkettynä, kunnes ohjearvo saavutetaan. Näin ollen patenttijulkaisun FI 115265 patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä ja vastaava patenttivaatimuksen 4 mukainen taajuusmuuttaja eroavat olennaisesti patenttijulkaisusta EP 1049241 tunnetusta menetelmästä ja vastaavasta laitteesta.
ABB Oy on lisälausumassaan korkeimmassa hallinto-oikeudessa ilmenneen patenttijulkaisun EP 1049241 mahdollisesta vaikutuksesta patentin FI 115265 pysyttämiseen uudistanut vaatimuksensa perusteluineen ja esittänyt lisäksi muun ohella seuraavaa:
Julkaisussa EP 1049241 esitetään pulssinleveysmodulaatiomenetelmä, joka ottaa huomioon epäideaalisuudet DC-välipiirin jännitteessä. DC-välipiirin jännitteen aaltoisuutta ("ripple") määritetään, ja tämän aaltoisuuden perusteella lasketaan pulssinleveysmoduloinnissa käytettävien pulssien kestoajat. Menetelmän avulla saavutetaan haluttu lähtöjännite vaikka käytössä olisi kapasitanssiltaan pieni välipiirin kondensaattori.
Julkaisussa esitetty toteutus eroaa patentista FI 115265 siinä, että julkaisussa muokataan suoraan pulssien kestoaikoja huomioiden DC jännitteen epäideaalisuus. Esillä olevassa patentissa pulssien pituus määräytyy DC jännitteen epäideaalisuuden perusteella kun jännitettä integroidaan ja verrataan tätä integroimalla saatua vuota kuvaavaa arvoa haluttuun käämivuon muutokseen.
EP-julkaisussa on esitetty avaruusvektoripulssinleveysmodulaation (SVPWM) ja pulssinleveysmodulaation (PWM) välinen suhde. Julkaisun sivun 4 alussa on esitetty, että yksi tavallisimmista pulssinleveysmodulaatiotavoista perustuu vaihtosuuntaajan jännitteiden "avaruusvektoreihin". Toisin sanottuna tyypillisin tapa toteuttaa pulssinleveysmodulaatio on toteuttaa se avaruusvektoripulssinleveysmodulointina. Tämä käy myös ilmi EP-julkaisun patenttivaatimuksista, missä laajimmassa vaatimuksessa 1 on esitetty pulssinleveysmodulaatio yleisesti, ja tästä vaatimuksesta riippuvaisessa vaatimuksessa 2 on esitetty toteutus avaruusvektoripulssinleveysmodulaationa.
Yllä esitetyllä seikalla on merkitystä kun otetaan huomioon yhtiön aikaisemmin asiassa esittämä argumentointi liittyen julkaisuun D1. Siinä esitetään esillä olevan keksinnön menetelmä käyttäen pulssinleveysmodulointia, jonka tyypillisin toteutusmuoto on EP-julkaisun mukaan avaruusvektoripulssinleveysmodulointi.
Yhtiö on esittänyt lisäksi julkaisun EP 0759224, joka on tullut esiin esillä olevaa suomalaista patenttia vastaavan eurooppalaisen patenttihakemuksen (EP 1511168) tutkimuksen yhteydessä. Mainittu julkaisu on esitetty Euroopan patenttiviraston (EPO) taholta uutuudenesteeksi eurooppalaiselle hakemukselle, ja tämän hakemuksen patenttivaatimukset vastaavat nyt esillä olevan suomalaisen patentin patenttivaatimuksia.
Julkaisu EP 0759224 B1 kuvaa verkkoon syötettävän tehon säätämistä käyttäen verkkovaihtosuuntaajaa, eli vaihtosuuntaajaa, joka on kytketty syöttämään tehoa verkkoon. Julkaisussa on esitetty vastaava rakenne kuin esillä olevassa patentissa, eli patenttivaatimuksen 1 johdanto-osa. Julkaisussa on myös esitetty kuinka modulaattorille annetaan ohjearvona käämivuomuutosten ohjeet. Tämä on esitetty julkaisussa kappaleissa 19-21, missä on todettu esimerkiksi, että lohkossa 6 on vuokomparaattori, jossa verrataan toisiinsa lohkossa 3 yhtälön (7) perusteella määritettyä vuon pituutta ja lohkolta 8 saatavaa esimerkiksi yhtälöön (6) perustuvaa vuon referenssiarvoa Vvvs-ref.
Edelleen, julkaisussa on esitetty kuinka käämivuon muutos lasketaan mitatun välipiirijännitteen avulla, sillä yhtälössä (7) esitetty integraali vastaa käämivuon muutosta.
Lisäksi julkaisussa on esitetty, kuinka aktiivista jännitevektoria pidetään kytkettynä kunnes ohjearvo saavutetaan. Julkaisussa esitetään, kuinka vuota kasvattava vuobitin arvo säilyy niin kauan, kunnes laskennallisesti määritetty vuoarvo on hystereesin verran suurempi kuin vuon ohjearvo. Edellä esitetyllä tavalla mainitusta EP-julkaisusta ilmenevät kaikki esillä olevan patentin patenttivaatimuksen 1 piirteet.
Vacon Oyj ei ole käyttänyt hyväkseen yhtiölle varattua tilaisuutta lisäselityksen antamiseen.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Patentti- ja rekisterihallituksen ja markkinaoikeuden päätökset kumotaan ja asia palautetaan Patentti- ja rekisterihallitukselle patentin FI 115265 kumoamista varten.
Perustelut
Patentin selityksen selvyys
ABB Oy:n valituksesta on ensin ratkaistava, onko Vacon Oyj:n patentti FI 115265 kumottava patenttilain 25 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla sillä perusteella, että patentin selitys ei ole niin selvä, että ammattilainen voi sen perusteella käyttää keksintöä. Valittajan mukaan patentin arvioinnissa apuvälineenä käytössä olevaa ammattilaisen käsitettä on pidettävä samansisältöisenä siitä riippumatta, onko kysymys patenttivaatimusten mukaisen ratkaisun toteuttamismahdollisuudesta patentin selitystä apuna käyttäen vai patentin mukaisen ratkaisun keksinnöllisyyden arvioinnista patenttilain 2 §:n 1 momentin nojalla.
Korkein hallinto-oikeus toteaa tältä osin, että toisin kuin valittaja on esittänyt, sen arviointi, onko keksintö esitetty patenttijulkaisussa niin selvästi, että alan ammattilainen voi sen perusteella käyttää keksintöä, on tehtävä eri tavalla kuin sen arviointi, onko keksintö alan ammattilaiselle niin ilmeinen, että se ei täytä patentoinnille asetettua olennaisen eron eli keksinnöllisyyden edellytystä.
Alan ammattilainen tutustuu patenttijulkaisua lukiessaan dokumentoituun ratkaisuun, jonka piirteitä hänen ei tarvitse itse keksiä. Kysymys on tällöin julkaisusta ilmenevien tietojen soveltamisesta käytännön ratkaisun toteuttamiseksi.
Keksinnöllisyysarviointia suoritettaessa lähdetään puolestaan siitä, että arvioinnin kohteena oleva keksintö ei kuulu alan ammattilaisen tunteman tekniikan tasoon. Alan ammattilainen rinnastuu tällöin keksijään. Keksijällä ei ole valmista dokumentaatiota tai mallia sovellettavaksi, vaan kysymys on siitä, päätyisikö hän oma-aloitteisesti, oman ammattitaitonsa ja pelkästään entuudestaan tuntemansa tekniikan tason varassa patenttijulkaisun mukaiseen ratkaisuun.
Alan ammattilaisella oletetaan siten olevan kummassakin tapauksessa samat perustiedot ja -taidot, mutta koska patenttijulkaisussa kuvatun ratkaisun soveltaminen yleistietojen pohjalta on olennaisesti helpompaa kuin uuden keksinnöllisen ratkaisun kehittäminen, keksintöä voidaan pitää riittävän selvästi kuvattuna, vaikka keksinnön kaikkia yksityiskohtia ei olisi selostettu.
Korkein hallinto-oikeus katsoo siten, kuten markkinaoikeus ja Patentti- ja rekisterihallitus, että patenttia FI 115265 ei ole perusteita kumota sillä perusteella, että patentin selitys ei olisi riittävän selvä.
Keksinnön patentoitavuus
ABB Oy on valituksessaan kuitenkin vaatinut patentin FI 115265 kumoamista myös patenttilain 25 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla sillä perusteella, että se ei täytä lain 2 §:n 1 momentissa asetettua olennaisen eron eli keksinnöllisyyden vaatimusta. Valittaja on perustellut valituksen kohteena olevan patentin puuttuvaa keksinnöllisyyttä julkaisun D1 perusteella tunnetulla tekniikan tasolla.
Asiaa korkeimmassa hallinto-oikeudessa käsiteltäessä on D1:n lisäksi tullut esille kaksi uutta tekniikan tasoa esillä olevan patentin hakemushetkellä edustavaa julkaisua, jotka eivät ole olleet esillä asian aikaisemmassa käsittelyssä, EP 1049241 ja EP 759224, joista jälkimmäinen on valittajan esittämän selvityksen mukaan esitetty valituksen kohteena olevaa patenttia vastaavan EP-hakemuksen hyväksymistä vastaan Euroopan patenttivirastossa.
Asiassa on tässä muuttuneessa tilanteessa ratkaistava, täyttääkö patentissa FI 115265 esitetty menetelmä ja laite patentoinnin edellytykseksi patenttilain 2 §:n 1 momentissa säädetyn uutuuden ja keksinnöllisyyden vaatimukset, kun julkaisun D1 lisäksi otetaan huomioon myös julkaisut EP 1049241 ja EP 759224.
Valituksen kohteena oleva patentti FI 115265
Patentin FI 115265 keksinnön mukaista menetelmää koskeva itsenäinen patenttivaatimus 1 on selostettu markkinaoikeuden päätöksen perusteluissa edellä sekä todettu, että keksinnön mukaista laitetta koskevan itsenäisen patenttivaatimuksen 4 sisältämät määritteet vastaavat 1-vaatimusta.
Patentissa FI 115265 esitetään tunnettuna tekniikan tasona avaruusvektoripulssinleveysmodulaatiota, jossa digitaalinen laskuri huolehtii kytkinasentojen muuttamisesta siten, että kytkinasennot ovat kytkettyinä ennalta lasketut ajat. Julkaisun mukaan kyseisten kytkinaikojen laskennassa oletetaan välipiirin jännite vakioksi. Oletus pätee niin sanotulla perinteisellä välipiirin mitoituksella. Jos välipiirin jännite pääsee jostain syystä muuttumaan uuden kytkennän aikana huomattavasti, modulointitapa ei pysty toteuttamaan pyydettyä keskimääräistä lähtöjännitevektoria (patentin selityksen sivu 1, rivit 13–21).
Keksinnön tarkoituksena on saada aikaan uusi modulointitapa, niin sanottu differentiaaliavaruusvektoripulssileveysmodulointi (DSVPWM), joka ottaa muuttuvan välipiirijännitteen huomioon siten, että kytkinkombinaatioiden aiheuttama käämivuon muutos on sama kuin minkä vakio välipiirijännite aikaansaisi avaruusvektori-PWM:llä. Näin aikaansaadaan pyydetty keskimääräinen lähtöjännitevektori (patentin selityksen sivu 3, rivit 1–6).
Uutuus suhteessa julkaisuun EP 759224
Julkaisussa EP 759224 ja sitä vastaavassa suomalaisessa patentissa FI 96371 esitetyn keksinnön kohteena on menetelmä verkkovaihtosuuntaajan kautta siirrettävän tehon säätämiseksi, kun verkkovaihtosuuntaaja on sovitettu siirtämään sähkötehoa molempiin suuntiin n-vaiheisen vaihtojänniteverkon ja tasajännitevälipiirin välillä. Menetelmän mukaisesti siirrettäväksi haluttua tehoa ohjataan määrittämällä verkkovaihtosuuntaajan momentille ja vuolle referenssiarvot ja vertaamalla niitä vastaavien suureiden oloarvoihin verkkovaihtosuuntaajan kytkentäasentoja vuota kasvattavaan tai pienentävään suuntaan ja vastaavasti momenttia kasvattavaan tai pienentävään suuntaan ohjaavien signaalien kehittämiseksi. Mainittujen oloarvojen määrittämiseksi määritetään verkkovaihtosuuntaajan virtavektorin paikka ja pituus mittaamalla vaihtosähköverkon n-1 vaiheen virta, määritetään verkkovaihtosuuntaajan kehittämä vuo välipiirin jännitemittauksen ja verkkovaihtosuuntaajan kytkinasentotiedon perusteella määritetyn jännitevektorin integraalina, ja määritetään verkkovaihtosuuntaajan kehittämä momentti mainitun virtavektorin ja mainitun vuovektorin ristitulona.
Julkaisusta EP 759224 ilmenee valituksen kohteena olevaa patenttia FI 115265 vastaavasti jännitevälipiirillä varustetun taajuusmuuttajan avaruusvektoripulssinleveysmodulointimenetelmä, jossa taajuusmuuttajassa on vaihtosähkölähteeseen kytkettävä verkkosilta, tasajännitevälipiiri sekä ohjattu kuormasilta taajuudeltaan vaihtelevan vaihtojännitteen syöttämiseksi kuormaan. Kuormasillan modulaattorille annetaan ohjearvona jännitevektoreiden aiheuttamien käämivuomuutosten ohjeet, lasketaan mitatun välipiirijännitteen avulla käämivuon muutos, ja kulloinkin aktiivista jännitevektoria pidetään kytkettynä, kunnes ohjearvo saavutetaan. Kun patentin FI 115265 itsenäisen patenttivaatimuksen 1 kaikki tunnusmerkit siten ilmenevät julkaisusta EP 759224, siinä kuvattu menetelmä ei ole uusi. Koska patentin FI 115265 itsenäisen patenttivaatimuksen 4 mukaisen laitteen tunnusmerkit vastaavat vaatimuksessa 1 määritellyn menetelmän tunnusmerkkejä, myöskään laite ei ole uusi.
Näillä perusteilla korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei patentti FI 115265 täytä julkaisusta EP 759224 ilmenevä tekniikan taso huomioon ottaen patenttilain 2 §:n 1 momentissa säädettyä uutuusvaatimusta saati olennaisen eron vaatimusta. Tähän nähden ei ole syytä enemmälti arvioida patentin FI 115265 keksinnöllisyyttä suhteessa julkaisuihin EP 1049241 ja D1 korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
Lopputulos
Markkinaoikeuden ja Patentti- ja rekisterihallituksen päätökset on edellä esitetyn perusteella kumottava ja asia palautettava Patentti- ja rekisterihallitukselle patentin kumoamista varten siten kuin ratkaisukohdasta ilmenee.
Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori, oikeusneuvokset Niilo Jääskinen, Alice Guimaraes-Purokoski, Outi Suviranta ja Anne Nenonen sekä yli-insinöörineuvokset Kenneth Holmberg ja Raimo Sepponen. Asian esittelijä Kristina Björkvall.