Muu päätös 5572/2017
Asia Ympäristölupaa koskeva valitus
Valittaja A, B, C, D, E, F, G, H, I, J, K, L, M, N, O, P, Q ja R
Päätös, jota valitus koskee
Vaasan hallinto-oikeus 2.9.2016 nro 16/0427/3
Asian taustaa
Hämeenlinnan ympäristö- ja rakennuslautakunta oli 4.10.2010 antamallaan päätöksellä (22.9.2010, § 170) myöntänyt S:lle ympäristöluvan Hämeenlinnan kaupungin Ilmoilan kylässä sijaitsevalla Vähä-Sipilän tilalla 109-443-6-37 olevan 923 lihasian sikalan toimintaan.
Vaasan hallinto-oikeus oli päätöksellään 31.5.2012 nro 12/0361/2 kumonnut ympäristö- ja rakennuslautakunnan päätöksen ja hylännyt ympäristölupahakemuksen siltä osin kuin tilan eläinmäärä ylitti 622 lihasikaa. Sijoituspaikkaluvan mukaisen, eläinmäärältään 622 lihasikaa käsittävän eläinsuojan osalta asia oli palautettu ympäristö- ja rakennuslautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.
Korkein hallinto-oikeus oli päätöksellään 5.7.2013 taltionumero 2320, luvan hakijan S:n valituksen johdosta, muuttanut hallinto-oikeuden päätöstä eläinmäärän osalta siten, että oli kumonnut ympäristö- ja rakennuslautakunnan päätöksen ja hylännyt ympäristölupahakemuksen siltä osin kuin tilan eläinmäärä ylitti 711 lihasikaa. Eläinmäärältään 711 lihasikaa käsittävän eläinsuojan osalta asia oli palautettu ympäristö- ja rakennuslautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi sen mukaisesti kuin hallinto-oikeuden päätöksestä oli ilmennyt.
Asian aikaisempi käsittely
Hämeenlinnan ympäristö- ja rakennuslautakunta on päätöksellään 29.9.2014 (17.9.2014, § 121) myöntänyt S:lle toistaiseksi voimassa olevan ympäristöluvan 711 lihasian sikalan toimintaan Hämeenlinnan Hauhon kaupunginosan Ilmoilan kylässä sijaitsevalle kiinteistölle Vähä-Sipilä 109-443-6-37. Toimintaa on harjoitettava hakemuksessa esitetyllä tavalla, ellei lupamääräyksissä toisin määrätä.
Päätökseen sisältyvät seuraavat lupamääräykset:
1. Sikalaan saa sijoittaa enintään 711 lihasikaa.
Lannan varastointi ja käsittely
2. Sikalan toiminnassa muodostuva lanta, virtsa, pesuvedet ja muut jätevedet on varastoitava vesitiiviissä varastointitiloissa, joihin mahtuu 12 kuukauden aikana kertyvä lanta eli luvan mukaisella eläinmäärällä ja hakemuksen mukaisessa tilanteessa vähintään 1 422 m3 hyötytilavuutta lietelannalle sekä 120 m3 tilavuutta sikalan pesuvesille. Kattamattomissa säiliöissä on varattava lisäksi sadevesitilavuutta. Tilan on huolehdittava varastointitilavuuden riittämisestä.
3. Lanta ja pesuvedet on varastoitava, käsiteltävä ja hyödynnettävä siten, ettei niitä joudu peltolevityksen lisäksi muuhun ympäristöön eikä naapureille aiheuteta kohtuutonta rasitusta.
Ravinteiden päästöt pinta- ja pohjavesiin on rajoitettava mahdollisimman vähiin muun muassa seuraavin toimenpitein. Rakenteiden ja laitteiden tulee olla sellaisia, ettei lannan kuljetuksen, varastointitilojen tyhjennyksen tai siirron aikana tapahdu vuotoja. Sikalarakennusten ja lietesäiliöiden salaojitus on järjestettävä siten, että vesinäytteiden ottaminen kuivatusvesistä on mahdollista. Vahingon tai onnettomuuden seurauksena ympäristöön joutunut lanta on välittömästi korjattava talteen. Lannan kuormaaminen ajoneuvoon tulee tehdä tiivispohjaisella alustalla. Rakenteiden ja laitteiden on lisäksi oltava sellaisia, ettei tyhjennysten, siirtojen ja kuljetusten aikana pääse tapahtumaan vuotoja.
4. Lantavarastot tulee tyhjentää vuosittain. Tyhjennyksen yhteydessä on tarkistettava lantavarastojen kunto ja havaitut puutteet on korjattava välittömästi.
5. Lietesäiliöissä tulee olla säiliön altapäin täyttöä varten tarpeelliset rakennelmat ja laitteet. Tilakeskuksen lietesäiliö tulee pitää katettuna kiinteällä katteella.
6. Lanta ja pesuvedet on hyödynnettävä lannoitteena pellolla. Niitä voidaan tämän lisäksi myös toimittaa käsiteltäväksi ympäristöluvan omaavaan laitokseen. Toiminnanharjoittajalla tulee olla jatkuvasti käytettävissä lannanlevitykseen soveltuvaa peltoa eläinmäärään nähden riittävästi siten, että lantaa ei levitetä fosforiluvultaan korkeille pelloille. Lannan levitykseen tarvittava peltoala on tämän luvan mukaisen eläinmäärän mukaan vähintään (711:9) 79 hehtaaria.
7. Toiminnanharjoittajan on tehtävä lanta-analyysi lannan ravinnesisällön selvittämiseksi. Lannan ravinnesisältö on selvitettävä toiminnan alkaessa ja sen jälkeen vähintään 5 vuoden välein.
8. Lantaa ei saa levittää luokitelluille pohjavesialueille eikä tulvaherkille pelloille. Suojaetäisyyden talousvesikaivoista tulee olla vähintään 30 metriä ja maaston korkeussuhteista, kaivon rakenteesta ja maalajista riippuen jopa 100 metriä. Kaivon yläpuolella olevalle pelto-osalle tulee jättää suurempi suojaetäisyys kuin minimi edellyttää. Vesistöjen rantaan on jätettävä 20 metrin suojavyöhyke ja valtaojien varrelle 10 metriä leveä vyöhyke, jota ei lannoiteta.
9. Luvan haltijan on tiedotettava lannan vastaanottajille lannan varastointia, käsittelyä, kuljetusta ja levitystä koskevista lupamääräyksistä.
Hajuhaitan vähentäminen
10. Eläinten pito, sikalarakennusten ilmanvaihto sekä lannan käsittely ja varastointi on järjestettävä ja hoidettava siten, ettei toiminnasta aiheudu naapureille kohtuutonta rasitusta.
11. Lannan käsittely- ja levitysajankohtaa sekä levityspellon sijaintia valittaessa tulee ottaa huomioon ympäristöviihtyisyystekijät ja naapureille aiheutuva hajuhaitta. Lannan käsittelyä ja levitystä tulee välttää yleisinä juhlapäivinä ja juhlatilaisuuksien aikana. Ammoniakin haihtumisen vähentämiseksi lanta tulee levittää ensisijaisesti viileällä ja tyynellä säällä. Lanta tulee mullata välittömästi levityksen yhteydessä (Nitraattiasetus liite 3) multaavaa lietevaunua käyttäen.
12. Sikalan poistoilman kautta ympäristöön aiheutuvaa hajuhaittaa on vähennettävä kiinnittämällä huomiota muun muassa ruokintaan, sikalan siisteyteen, lämpötilaan, kosteuteen ja riittävään poistoilmahormien korkeuteen. Hajuhaittojen torjunnassa on toteutettava luvan hakijan esittämät toimenpiteet kuten veden ionisointilaitteen käyttö. Lietekuiluissa oleva liete tulee pyrkiä jäähdyttämään alle +10 ºC lämpötilaan.
13. Sikalan eteläpuolelle, Mustamäen tien varteen, liitekartan osoittamaan paikkaan (lautakunnan päätöksen liite 6), tulee istuttaa hajusuojapuustoa välittömästi päätöksen tultua lainvoimaiseksi.
Jätteet ja kemikaalit
14. Kuolleet eläimet ja muu eläinjäte on toimitettava eläinjätteen käsittelylaitokseen (Honkajoki Oy tms.) maa- ja metsätalousministeriön määräämällä tavalla. Sian raadot on säilytettävä asianmukaisessa ja tiiviissä kylmäkontissa.
15. Toiminnassa on ensisijaisesti huolehdittava siitä, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän. Jätteet (muun muassa rehuraaka-aineet, polttonesteet ja kemikaalit) on käsiteltävä ja varastoitava tilalla siten, etteivät ne aiheuta terveyshaittaa, epäsiisteyttä, roskaantumista eikä muutakaan haittaa ympäristölle. Syntyvä jäte tulee mahdollisuuksien mukaan käyttää uudelleen tai kierrättää, tai mikäli tämä ei ole mahdollista, jätteet tulee toimittaa hyödynnettäviksi muulla tavoin. Hyötykäyttöön kelpaamattomat jätteet tulee toimittaa käsiteltäviksi kaatopaikalle tai sellaiseen jätteiden vastaanottopaikkaan, jonka ympäristöluvassa kyseisen jätteen vastaanotto on hyväksytty.
Kiinteistön jätehuollossa tulee noudattaa Hämeenlinnan kaupungin jätehuoltomääräyksiä. Kaikki toiminnassa syntyvät jätteet tulee lajitella, säilyttää erillään toisistaan ja toimittaa käsiteltäviksi asianmukaisen luvan omaavalle vastaanottajalle. Vaaralliset jätteet, kuten liuottimet, öljyt, loisteputket ja paristot, tulee varastoida lukituissa tiloissa ja toimittaa keräykseen vähintään kerran vuodessa. Syntyvien ja varastoitujen jätteiden määristä ja toimituspaikoista on pidettävä kirjaa ja yhteenveto kirjanpidosta on toimitettava lupaviranomaiselle vuosiraportin yhteydessä. Kirjanpito on pyydettäessä esitettävä valvontaviranomaiselle.
Polttoainesäiliöiden tulee soveltua käyttötarkoitukseensa ja niiden kuntoa tulee tarkastaa riittävän usein ja varautua mahdolliseen vuotoon. Säiliö tulee varustaa suoja-altaalla sekä lapon- ja ylitäytönestimellä siten, ettei polttoainetta pääse valumaan maaperään mahdollisten vuotojen yhteydessä. Yli 450 litran öljysäiliöissä tulee olla tunnuskilpi, jossa mm. säiliön ikä on ilmoitettu (Valtioneuvoston asetus vaarallisten kemikaalien käsittelyn ja varastoinnin valvonnasta 20.12.2012/855).
Muut määräykset
16. Tuotantolaitoksen sosiaalitiloissa syntyvät pesuvedet ja WC:n jätevedet tulee käsitellä talousvesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla annetun valtioneuvoston asetuksen (542/2003) mukaisesti. WC:n jätevesiä ei saa johtaa lietelantasäiliöön. Jätevesijärjestelmää koskeva suunnitelma tulee toimittaa Hämeenlinnan kaupungin Rakennusvalvonta- ja ympäristöyksikköön 1.11.2014 mennessä.
17. Toiminnanharjoittajan on seurattava toimialaansa liittyvän parhaan käyttökelpoisen tekniikan kehittymistä ja varauduttava tilan oloihin soveltuvan tällaisen tekniikan käyttöönottoon.
18. Toiminnanharjoittajalla on oltava aina saatavilla riittävästi ympäristövahinkojen torjuntalaitteita ja -tarvikkeita. Tilalla on varastoitava turvetta (tai vastaavaa imukykyistä ainetta) mahdollisiin liete- tai öljyvuotoihin varautumiseksi. Sellaisista häiriö- ja onnettomuustilanteista, jotka saattavat aiheuttaa merkittävää haittaa ympäristölle, on heti ilmoitettava valvovalle viranomaiselle.
19. Toiminnanharjoittajan tulee selvittää mahdollisuuksia vesiensuojelurakenteiden kuten laskeutusaltaiden ja kosteikoiden perustamiseen pelto-ojiin (suurin osa kylän pelloista on Vekurinojan vaikutuspiirissä).
Tarkkailu- ja raportointimääräykset
20. Toiminnanharjoittajan on pidettävä kirjaa eläinsuojan toiminnasta. Yhteenveto edellisen vuoden kirjanpidosta tulee toimittaa kunnalliselle ympäristölupaviranomaiselle vuosittain maaliskuun loppuun mennessä. Vuosiyhteenvedossa tulee olla ainakin seuraavat tiedot:
- eläinmäärät
- lantamäärät, lannanlevitysalat ja levitysajankohdat sekä lannan ravinnetasot
- jäljennökset uusista tai muutetuista lannan vastaanottosopimuksista
- tiedot ammoniakkipäästöistä
- hajukirjanpito
- kuolleiden eläinten määrä, varastointipaikka ja toimituspaikat
- vaarallisen jätteen määrä ja toimituspaikat sekä muissa jätelajeissa tapahtuneet merkittävimmät muutokset
- laitoksen toiminnassa tapahtuneet häiriötilanteet ja muut poikkeukselliset tilanteet sekä toimenpiteet sellaisessa tilanteessa.
21. Toiminnanharjoittajan tulee tarkkailla lietesäiliöiden salaojavesien laatua ja kiinteistön kaivojen talousvettä. Salaojavesistä vesinäyte tulee ottaa kerran kolmessa vuodessa sellaisena ajankohtana, jolloin salaojissa virtaa vettä, ja kaivosta kerran viidessä vuodessa. Vesinäytteistä tulee tutkia väri, sameus, pH, sähkönjohtavuus, CODMn, kokonaiskovuus, rauta, mangaani, nitraatti-, nitriitti- ja ammoniumtyppi, kokonaisfosfori, suolistoperäiset enterokokit, koliformiset bakteerit ja lämpökestoiset koliformiset bakteerit. Analyysitulokset tulee toimittaa kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle kuukauden kuluessa analyysitulosten valmistumisesta.
22. Toiminnanharjoittajan tulee tarkkailla hajun määrää ja leviämistä sekä pitää siitä kirjaa. Luvanhaltijan on osallistuttava Hämeenlinnan alueen ilmanlaadun yhteistarkkailuun ja tarvittaessa muihin alueella tehtäviin päästöjen ympäristövaikutuksia koskeviin selvityksiin.
23. Toiminnanharjoittajan vaihtumisesta ja tuotannon muuttamisesta, pitkäaikaisesta keskeyttämisestä tai lopettamisesta on ilmoitettava valvontaviranomaiselle ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.
24. Tuotannon loppuessa tai keskeytyessä on varastoitu lanta ja muut jätteet toimitettava asianmukaiseen hyötykäyttöön tai keräykseen.
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään Iso-Sipilän ja hänen asiakumppaneidensa valituksen ympäristö- ja rakennuslautakunnan päätöksestä 29.9.2014 (17.9.2014, § 121) muutoin hyläten muuttanut lupamääräyksen 10 kuulumaan seuraavasti (muutos kursiivilla):
10. Eläinten pito, sikalarakennusten ilmanvaihto sekä lannan käsittely ja varastointi on järjestettävä ja hoidettava siten, ettei toiminnasta aiheudu naapureille kohtuutonta rasitusta. Toiminnanharjoittajan on oltava selvillä toimintansa parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) kehittymisestä ja varauduttava parhaan käyttökelpoisen tekniikan käyttöönottoon.
Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:
Kuuleminen
Ympäristönsuojelulain 37 §:n mukaan lupaviranomaisen on ennen asian ratkaisemista varattava niille, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea (asianosainen), tilaisuus tehdä muistutuksia lupa-asian johdosta.
Ympäristönsuojeluasetuksen (169/2000) 17 §:n 2 momentin mukaan lupaviranomainen voi lupa-asian selvittämiseksi tarvittaessa järjestää neuvotteluja muun muassa hakijan kanssa.
Asiakirjojen mukaan muutoksenhakijoille on ilmoitettu ympäristölupahakemuksesta ja heille on varattu tilaisuus tulla kuulluksi. Suurin osa muutoksenhakijoista on jättänyt muistutuksen. Ympäristö- ja rakennus-lautakunta on kuullut muutoksenhakijoita ympäristönsuojelulaissa edellytetyllä tavalla. Kuulemisessa ei ole katsottava menetellyn virheellisesti sen johdosta, että muutoksenhakijoille, toisin kuin toiminnanharjoittajalle, ei ole varattu tilaisuutta lausua käsitystään hakemuksesta poikkeavista toimintavaihtoehdoista, kun toiminnanharjoittaja ei ole muuttanut hakemustaan. Suomen Perustuslain 21 §:n 2 momentissa tarkoitettua oikeutta tulla kuulluksi ja hyvän hallinnon takeita koskevaa periaatetta ei ole loukattu eikä rakennus- ja ympäristölautakunnan päätöstä ole tämän johdosta syytä kumota.
Pääasia
Sovellettavat oikeusohjeet
Ympäristölupa on ympäristönsuojelulain (86/2000) 41 §:n 1 momentin mukaan myönnettävä, jos toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset.
Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, ympäristönsuojelulain 7–9 §:ssä kiellettyä seurausta, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella taikka eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Pykälän 2 momentin mukaan toimintaa ei saa sijoittaa asemakaavan vastaisesti. Lisäksi sijoittamisessa on noudatettava, mitä 6 §:ssä säädetään.
Ympäristönsuojelulain 6 §:n 1 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, ettei toiminnasta aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja että pilaantumista voidaan ehkäistä. Pykälän 2 momentin mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon toiminnan luonne ja pilaantumisen todennäköisyys sekä onnettomuusriski, alueen ja sen ympäristön nykyinen ja tuleva, oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettu käyttötarkoitus ja aluetta koskevat kaavamääräykset sekä muut mahdolliset sijoituspaikat alueella.
Eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentin mukaan kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa ei saa käyttää siten, että naapurille, lähistöllä asuvalle tai kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa hallitsevalle aiheutuu kohtuutonta rasitusta ympäristölle haitallisista aineista, noesta, liasta, pölystä, hajusta, kosteudesta, melusta, tärinästä, säteilystä, valosta, lämmöstä tai muista vastaavista vaikutuksista.
Ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin mukaan luvassa on muun muassa annettava tarpeelliset määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi, vähentämiseksi ja selvittämiseksi. Pykälän 3 momentin mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Päästöraja-arvoa sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Lupamääräyksissä ei kuitenkaan saa velvoittaa käyttämään vain tiettyä määrättyä tekniikkaa.
Ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan parhaalla käyttökelpoisella tekniikalla tarkoitetaan mahdollisimman tehokkaita ja kehittyneitä, teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoisia tuotanto- ja puhdistusmenetelmiä ja toiminnan suunnittelu-, rakentamis-, ylläpito- sekä käyttötapoja, joilla voidaan ehkäistä toiminnan aiheuttama ympäristön pilaantuminen tai tehokkaimmin vähentää sitä. Pykälän 2 momentin mukaan tekniikka on teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoista silloin, kun se on saatavissa käyttöön yleisesti ja sitä voidaan soveltaa asianomaisella toiminnan alalla kohtuullisin kustannuksin. Parhaan käyttökelpoisen tekniikan määrittelyssä huomioon otettavista seikoista säädetään tarkemmin asetuksella.
Kotieläintalouden ympäristönsuojeluohjeen (Ympäristöhallinnon ohje 1/2010) mukaan Suomen kansallisen parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) asiakirja (Suomen ympäristö -sarja numerot 564/2002 ja 708/2004) sisältää muun muassa sikakarjatalouden parhaan käyttökelpoisen tekniikan kuvaukset. Siinä todetaan muun muassa, että hajupäästöön voidaan vaikuttaa tuotantoketjun monessa vaiheessa alkaen ruokinnan ja tuotantorakennuksen tarkasta suunnittelusta aina lantasäiliöiden muotoiluun ja kattamisen sekä lannan peltolevityksen menetelmiin asti. Hajupäästön ehkäisyssä tuotantojärjestelmissä tehtävät muutokset ovat yleensä kustannustehokkaampia kuin poistoilman hajua vähentävät tekniikat. Eläinsuojien poistoilma voidaan käsitellä erilaisilla suodattimilla tai pesureilla. Menetelmistä riippuen voidaan saavuttaa jopa 90 % hajunpoistoteho. Suodatusmenetelmien käyttö voi olla perustelluinta tuotantoyksiköissä, jotka sijaitsevat lähellä tiivistä asutusta. Asiakirjassa todetaan kuitenkin, että tällaisesta poistoilman käsittelystä on hyvin vähän käyttökokemusta Suomessa ja että se on melko harvinaista muuallakin. Asiakirjan mukaan siitä, mikä on tässä yhteydessä parasta käyttökelpoista tekniikkaa, ei voida tietojen ja käyttökokemusten puutteessa antaa yksiselitteistä vastausta.
Saatu selvitys
Eläinsuojan vanhin osa on tuhoutunut tulipalossa marraskuussa 2010. Sen korvaamiseksi on vuonna 2012 rakennettu uusi osa, jossa on 320 eläinpaikkaa. Vanhassa osassa on 532 eläinpaikkaa. Lupahakemus koskee 711 lihasikapaikkaa, mikä vastaa toiminnalle Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntainliiton terveyslautakunnan päätöksellä 23.7.1981 § 338 myönnetyn sijoituspaikkaluvan eläinmäärää. Aikaisempaan tilanteeseen verrattuna uudisrakennus on sijoitettu hieman kauemmaksi lähimmästä häiriintyvästä kohteesta, muuten etäisyydet lähimpiin häiriintyviin kohteisiin ovat pysyneet kutakuinkin samoina. Etäisyys rakennuksen eläinsuojana toimivasta osasta lähimpään kiinteistöön 109-443-6-39 on noin 60 metriä ja kiinteistöllä sijaitsevaan vapaa-ajanasuntoon on noin 100 metriä. Etäisyys lähimmän naapurin omistamalla kiinteistöllä 109-443-5-22 sijaitsevaan asuinrakennukseen on runsaat 100 metriä. Asiakirjoissa olevat eroavaisuudet etäisyyksissä riippuvat mittaustavasta. Alle 200 metrin etäisyydellä eläinsuojasta sijaitsee noin 20 asuin- tai vapaa-ajan kiinteistöä ja alle 400 metrin etäisyydellä yli 30 asuin- tai vapaa-ajan kiinteistöä.
Ympäristölupahakemuksessa luvan hakija on ilmoittanut tehneensä seuraavat toimenpiteet hajuhaitan vähentämiseksi vuosien 2010–2013 aikana: vanhan osan tuloilmakanavien uusimisen; tuloilmakanavan rakentamisen uuden sikalaosan välikatolle, joka mahdollistaa tuloilman ottamisen varjonpuolelta; kellolaitteilla toimivan sadetusjärjestelmän asentamisen; lietesäiliön kattamisen; poistoilmahormien korottamisen ja ilman pyörimisliikkeen pysäyttävien levyjen asentamisen poistoilmahormeihin; Shoushuu-Kan -vedenkäsittelylaitteen käyttöön ottamisen; vanhan lietesäiliön korvaamisen vuonna 2014 rakennetulla etälietesäiliöllä; valkuaisruokinnan optimoimisen, automaattiruokkijoiden käyttöönoton; multaavan lietevaunun hankkimisen; kuperalla lattialla olevien osarakokarsinoiden ja syvien lietekuilujen (1 m) rakentamisen uuteen osaan; rehun sulavuutta parantavan Stabilizer Pig L -hapon lisäämisen rehuun sekä jäähdytysputkien asentamisen kaikkiin lietekouruihin.
Oikeudellinen arvio
Hallinto-oikeus toteaa asiassa esitetyn selvityksen perusteella, että sikalasta aiheutuu lähiympäristön asuin- ja vapaa-ajan kiinteistöille merkittävää hajuhaittaa, jota ei kuitenkaan voida pitää kohtuuttomana. Kun lisäksi otetaan huomioon, että sikalalla on vuonna 1975 myönnetty ja vuonna 1981 muutettu sijoituspaikkalupa ja kyseessä on toiminnan jatkaminen muutetun sijoituspaikkaluvan mukaisella eläinmäärällä ja että ympäristön olosuhteet eivät ole merkittävästi muuttuneet sijoituspaikkaluvan muuttamisen jälkeen, ei asiassa ole ilmennyt sellaisia syitä, joiden vuoksi alueella jo pitkään toiminutta sikalaa koskeva ympäristölupahakemus olisi tullut hylätä.
Ympäristöluvassa on annettava tarpeelliset määräykset päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta. Näiden lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Parhaalla käyttökelpoisella tekniikalla tarkoitetaan mahdollisimman tehokkaita ja kehittyneitä, teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoisia tuotanto- ja puhdistusmenetelmiä ja toiminnan suunnittelu-, rakentamis-, ylläpito- sekä käyttötapoja, joilla voidaan ehkäistä toiminnan aiheuttama ympäristön pilaantuminen tai tehokkaimmin vähentää sitä.
Hallinto-oikeus katsoo sen perusteella, mitä edellä on lausuttu Suomen kansallisen parhaan käyttökelpoisen tekniikan asiakirjan osalta, että poistoilman käsittelyä tarkoittavaa teknistä ratkaisua ei voida tässä tapauksessa pitää sellaisena ympäristönsuojelulaissa tarkoitettuna parhaana käyttökelpoisena tekniikkana, jonka käyttöönottoon toiminnanharjoittaja voitaisiin lupamääräyksin velvoittaa. Koska toiminnanharjoittajan on kuitenkin oltava selvillä toimialansa parhaan käyttökelpoisen tekniikan kehittymisestä ja kun otetaan huomioon, mitä aiemmin on lausuttu sikalasta ympäristölle aiheutuvasta hajuhaitasta, on lupamääräystä 10 syytä täydentää ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.
Edellä mainitun perusteella ja kun otetaan huomioon hajun rajoittamiseksi sikalassa ja sen toiminnassa toteutetut toimenpiteet sekä valituksenalaisessa ympäristöluvassa annetut lupamääräykset ja niihin hallinto-oikeudessa tehty muutos, hallinto-oikeus katsoo, ettei toiminnasta hakemuksen ja lupamääräysten mukaisesti toimittuna aiheudu terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista, vedenhankinnan vaarantumista tai muutakaan ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentissa tarkoitettua ympäristön pilaantumista taikka eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Näin ollen ympäristönsuojelulain 42 §:ssä säädetyt edellytykset luvan myöntämiselle ovat täyttyneet.
Toiminnasta mahdollisesti aiheutuviin haittoihin sekä lupamääräysten noudattamatta jättämiseen voidaan tarvittaessa puuttua ympäristönsuojelulain valvontaa ja hallintopakkoa koskevien säännösten nojalla.
Lupamääräysten tarkistaminen
Ympäristöluvan lupamääräysten säännönmukainen tarkistamismenettely on poistettu lainsäädännöstä 1.5.2015 voimaan tulleella ympäristönsuojelulain (527/2014) muutoksella (423/2015). Mainitun lainmuutoksen voimaantulosäännöksen mukaan ennen lain voimaantuloa annetussa ympäristölupapäätöksessä määrätty lupamääräysten tarkistamista koskeva velvoite raukeaa.
Tässä asiassa on kysymys vanhan ympäristönsuojelulain (86/2000) nojalla myönnetystä toistaiseksi voimassa olevasta ympäristöluvasta. Ympäristö- ja rakennuslautakunta on määrännyt, että hakemus lupamääräyksen tarkistamiseksi on tehtävä 1.11.2024 mennessä. Uuden ympäristönsuojelulain muutoksen johdosta tämä lupamääräysten tarkistamista koskeva velvoite raukeaa.
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Petri Forma, Merja Manninen ja Linda Strömman, joka on myös esitellyt asian. Asiaa ratkaistaessa on toimitettu äänestys.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
A ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaatineet ensisijaisesti, että hallinto-oikeuden ja ympäristö- ja rakennuslautakunnan päätökset kumotaan ja lupahakemus hylätään. Toissijaisesti valittajat ovat vaatineet, että toimintaa rajoitetaan olennaisesti kesän ajaksi ja hajuhaitan torjunnasta annetaan tarkat lupamääräykset. Lisäksi muutoksenhakijat ovat vaatineet, että asiassa toimitetaan katselmus.
Vaatimustensa tueksi valittajat ovat esittäneet muun ohella seuraavaa:
Sikalatoiminnalla ei ole aiempaa lainvoimaista ympäristölupaa. Olosuhteet ovat muuttuneet sijoituspaikkaluvan myöntämisen jälkeen. Sikalaan on tehty peruskorjaukset vuosina 1988 ja 2006, jolloin sikala muutettiin yhdistelmäsikalasta lihasikalaksi. Sikalan muutos jatkuvan kierron periaatteella toimivaksi vuonna 2009 ei ole vähentänyt hajua. Sikalassa on jatkuvasti merkittävä määrä isoja sikoja, jotka vaativat tehokkaan ilmanvaihdon. Hajun määrä ei ole vähentynyt käytännössä juuri ollenkaan. Sikojen lukumäärän väheneminen ei ole suoraan verrannollinen hajun määrään. Tämä voidaan todeta sekä hajuvalitusten määrän merkittävästä lisääntymisestä vuodesta 2009 lähtien että hajukirjanpitojen perusteella.
Hajuhaitta on kohtuuton. Ulkona oleskelu, ruokailu, pyykinkuivaus ja ovien auki pitäminen on hajuhaitan vuoksi mahdotonta. Käytännössä hajuhaitta on jokapäiväistä. Tuulen suunnista johtuen voimakkaimman hajun esiintymisajankohtaa on mahdotonta ennustaa etukäteen. Tämä tekee hajuhaitasta erityisen rasittavan. Haju rajoittaa asuinkiinteistöjen ja vapaa-ajan asuntojen käyttöä niille ajateltuun tarkoitukseen. Haju haittaa kylän yhteisen rannan virkistyskäyttöä.
Hajuhaitoista on valitettu viranomaiselle ensimmäisen kerran kesällä 2001. Sen jälkeen ympäristöasiantuntija on puuttunut hajuhaittaan lukuisia kertoja. Hajuhaitoista on tehty runsaasti ilmoituksia ympäristötoimeen. Naapurustossa on ryhdytty pitämään hajukirjanpitoa. Ympäristöasiantuntijan toimeksiannosta kesällä 2014 ulkopuolinen henkilö on tehnyt tarkkaa kirjanpitoa. Toiminnanharjoittaja ei ole kehotuksista huolimatta suostunut asentamaan hajunpoistolaitteistoa.
Muualla EU:n alueella (muun muassa Saksassa) voimassa olevien hajuohjeiden mukaan havaittavaa hajua saa esiintyä korkeintaan 10 % kokonaisajasta asuinalueella. Tanskassa vastaava luku on 1 %. Viihtyvyyshaitan taustatasona pidetään 10 %:n asukasosuutta, joka kokee hajun häiritsevänä. S:n sikalan vaikutusalueella hajuhaitasta kärsivien osuus on noin 50 %. Eurooppalaisissa hajututkimuksissa 3–5 %:n esiintymistiheys aiheuttaa asukkaiden keskuudessa selvää viihtyvyyshaittaa. Edellä mainitut seikat sekä kohteessa pidetyt hajupäiväkirjat osoittavat, että haju koetaan sikalan lähiympäristössä kohtuuttomana. Sekä naapureiden että ulkopuolisen henkilön tekemissä hajuseurannoissa hajuesiintyvyys on jopa yli 50 %.
Sikalan sijainti on täysin poikkeuksellinen tiheästi asutun kylän keskellä arvokkaassa, vanhassa kulttuurimaisemassa ison järvialueen läheisyydessä. Hämeenlinnan viranomaispalvelujen suorittaman riskiarvioinnin ja ympäristö- ja rakennuslautakunnan vahvistaman riskiluokituksen perusteella S:n sikala kuuluu ylimpään luokkaan, jonka tarkastustiheys on kerran kahdessa vuodessa. Sikalan toiminta on riittämättömät lupamääräykset huomioon ottaen sopimatonta kyseiselle paikalle. Toiminta aiheuttaa haittaa luonnolle ja sen toiminnoille, kulttuuriarvojen vähentymistä, ympäristön yleisen viihtyvyyden vähentymistä ja vahinkoa ja haittaa omaisuuden käytölle. Kyseiselle paikalle ei voida lain mukaan myöntää ympäristölupaa sikalatoiminnan harjoittamiseen, kun otetaan huomioon paikan sopimattomuus, siitä aiheutuvat häiriöt ja se, että lupamääräyksillä ei voida katsoa olevan mahdollista rajoittaa toiminnasta aiheutuvaa kohtuutonta hajuhaittaa.
S:n sikalasta alle 200 metrin etäisyydellä on kaikkiaan 21 asuinkiinteistöksi merkittyä rakennusta ja alle 300 metrin etäisyydellä 25 asuinrakennusta. Lähimmillään sikalarakennus sijoittuu 38 metrin päähän naapurikiinteistön rajasta.
Toiminnanharjoittajan tekemät hormien korotukset eivät ole vähentäneet hajuhaittaa haitankärsijöiden kiinteistöjen alueella, koska hormien korotuksen vaikutusalue on pääasiassa alle 50 metriä sikalasta eli S:n oma piha-alue ja kaksi vuokrakäytössä olevaa kiinteistöä. Tutkimuksissa on todettu ison emakkosikalan hajuhaitan ulottuneen kilometrin etäisyydelle sekä keskikokoisessa sikalassa aina kolmensadan metrin etäisyydelle.
Sikalan sijainti ei ole ongelmaton, kun se sijaitsee kyläkeskuksessa notkelmassa. Sikala sijaitsee noin viisi metriä alempana kuin monet valittajien kiinteistöt. Hieman kauempana sikalasta haju laskeutuu alas.
Hajusta tehdyt naapureiden valitukset, hajuseuranta ja hallinto-oikeuden päätös 31.5.2012 eivät tue toiminnanharjoittajan väitettä siitä, että käytetyllä BAT-tekniikalla sikalan aiheuttamaa hajua olisi voitu vähentää.
Toiminnanharjoittaja väittää käyttämiensä menetelmien vähentäneen merkittävästi ammoniakkipäästöjä. Tällaiselle väitteelle ei ole perusteita, koska mitään mittauksia tai selvityksiä ei ole tehty.
Aiemmassa hallinto-oikeuden päätöksessä todettiin, että S:n sikalan ympäristöhaittoja ei voida ehkäistä lupamääräysten ja niihin liittyvien teknisten ja rakenteellisten ratkaisujen avulla tai muillakaan arvioitavissa olevilla toimenpiteillä.
Ympäristöluvan lupamääräykset ovat riittämättömiä ja epämääräisiä ja niiden valvonta on puutteellista. Hallinto-oikeuden lupamääräykseen 10 tekemä muutos on tehoton. Vaikka toiminnanharjoittajalla on velvollisuus seurata uusien tekniikoiden kehittymistä, niin ongelmaksi muodostuu paikallisen viranomaisen keinot saada uudet tekniikat käyttöön ja erityisesti valvoa niiden käyttöönottoa ja vaikutusta, kun vielä ympäristöluvan lupamääräysten säännönmukainen tarkistamismenettely on poistettu lainsäädännöstä. Näkemykset tekniikoiden tehosta ja soveltuvuudesta saattavat vaihdella hyvinkin paljon. Tietyt tekniikat soveltuvat joihinkin kohteisiin paremmin ja toisiin huonommin. Paikallisella viranomaisella on riittämättömät keinot valvoa BAT-tekniikan käyttöönottoa. Resurssit eivät riitä tehokkaaseen valvontaan esimerkiksi hajun osalta. Lupamääräysten epämääräisyys korostaa ongelmaa.
Sikalan paikka on äärimmäisen haasteellinen ja haitankärsijöiden määrä on suuri. Tämän vuoksi lupamääräysten pitää olla erittäin tiukat. Valittajat ovat lisäksi viitanneet muihin samalle kylälle suunniteltuihin hankkeisiin, joille ei ole myönnetty ympäristölupaa lähistöllä olevalle asutukselle aiheutuvien haittojen perusteella.
Kuuleminen on tapahtunut perustuslain 21 §:n vastaisesti. Kuuleminen ei täytä lain tarkoittamaa hyvän hallinnon vaatimusta. Luvanhakijaa on kuultu mahdollisista ratkaisuvaihtoehdoista. Valittajien ja kuntalaisten tasavertaisen kohtelun kannalta on arveluttavaa se, että mikään näistä annetuista vaihtoehdoista ei sopinut luvanhakijalle ja mikään vaihtoehdoista ei tullut lautakunnan esittelijän päätösesitykseksi lautakunnassa. Haitankärsijöiden olisi tullut saada esittää oma päätösesityksensä lautakunnalle. Luvanhakija on saanut tällä menettelyllä määritellä päätösehdotuksen ja päätöksen.
Hämeenlinnan ympäristö- ja rakennuslautakunta on valituksen johdosta antamassaan vastineessa esittänyt seuraavaa:
Hämeenlinnan kaupungin viranomaispalvelujen riskiluokituksessa S:n sikala on korkeimmassa riskiluokassa ja kohde tarkastetaan kerran kahdessa vuodessa. Viimeisin tarkastus toteutettiin 13.10.2016. Tarkastuksessa ympäristöasiat oli asianmukaisesti hoidettu. Hajuhaitan osalta kehotettiin omistajaa toimimaan edelleen hajuhaitan vähentämiseksi ja jatkamaan aloittamaansa hajukirjanpitoa. Viranomaispalveluihin on tullut vuonna 2016 kaksi ilmoitusta hajuhaitasta ja lisäksi Tarkastaja-ohjelmaan on kertynyt muita suoritteita kohteen valvontaan liittyen. Valituksessa esitetyt asiat ovat olleet ympäristönsuojeluviranomaisen tiedossa jo ympäristölupaa myönnettäessä.
Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on ilmoittanut, ettei se anna lausuntoa valituksen johdosta.
S on valituksen ja lautakunnan vastineen johdosta antamassaan vastineessa esittänyt muun ohella seuraavaa:
Ympäristöluvan myöntämisen edellytykset täyttyvät. Lihasikalan pitäminen kesäisin tyhjänä ei ole nykyisessä sikaketjussa käytännöllisesti ja taloudellisesti mahdollista.
Sikalan koossa ja toiminnassa ei ole tapahtunut oleellisia muutoksia vuoden 1981 jälkeen. Eläinmäärä on ennallaan ja sikalarakennuksen koko ei ole kasvanut. Sikala on toiminut jatkuvalla kierrolla suurimman osa ajasta vuoden 1981 jälkeen.
Sikalaan tulee tällä hetkellä uusi porsaserä kolmen viikon välein. Vastaavasti kolmen viikon välein tyhjenee yksi kasvatusosasto. Keskimääräinen kasvatusaika on noin 100 päivää. Sikojen ikä sikalassa on siis noin 50 päivää ja keskipaino 65 kg. Sikalassa ei ole jatkuvasti merkittävää määrää isoja sikoja, jotka vaatisivat tehokkaan ilmanvaihdon.
Hajuhaitan kokemiseen vaikuttavat sekä fysikaaliset että henkilökohtaiset tekijät. Suuri osa sikalan lähialueen asukkaista ei koe sikalaa häiritsevänä.
Sikalan sijainti ei ole poikkeuksellinen. Kotieläintalous on Ilmoilan kylän alueella vakiintunutta ja tavanomaista. Suuri osa alueen vakituiseen asumiseen käytetyistä kiinteistöistä liittyy maatalouden harjoittamiseen.
Kyse ei ole uuden tai laajennettavan sikalan ympäristölupahakemuksesta.
Sikala sijaitsee lähimmillään, sikalan ulkoseinästä mitattuna, 60 metrin päässä naapurikiinteistön rajasta. Lähin asuinkelpoinen rakennus on 100 metrin etäisyydellä.
Väitteet toteutettujen hajua rajoittavien toimenpiteiden tehottomuudesta eivät pidä paikkaansa. Monet naapurit ovat kertoneet, että hajuhaitta on olennaisesti pienentynyt toimenpiteiden ansiosta. Lietealtaan kevyellä kattamisella voidaan merkittävästi vähentää hajukuormaa.
Viittaus hallinto-oikeuden aiempaan päätökseen ei ole relevantti, koska siinä oli kyse toiminnan laajentamisesta.
A ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet vastaselityksen sekä toimittaneet lisäselvitystä. Vastaselitys ja lisäselvitys on lähetetty tiedoksi S:lle.
S on toimittanut lisäselvitystä, joka on lähetetty tiedoksi A:lle ja hänen asiakumppaneilleen.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
1. Korkein hallinto-oikeus ei tutki valitusta M:n tekemänä. Korkein hallinto-oikeus on muutoin tutkinut asian.
2. Korkein hallinto-oikeus hylkää vaatimuksen katselmuksen toimittamisesta.
3. Korkein hallinto-oikeus valituksen enemmälti hyläten täydentää hallinto-oikeuden päätöksellä muutettua lupamääräystä 10 seuraavasti (täydennys kursiivilla):
”10. Eläinten pito, sikalarakennusten ilmanvaihto sekä lannan käsittely ja varastointi on järjestettävä ja hoidettava siten, ettei toiminnasta aiheudu naapureille kohtuutonta rasitusta. Toiminnanharjoittajan on oltava selvillä toimintansa parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) kehittymisestä ja varauduttava parhaan käyttökelpoisen tekniikan käyttöönottoon.
Toiminnanharjoittajan on viiden vuoden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaisuudesta toimitettava lupaviranomaiselle selvitys parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaisista toimista sikalan hajuhaittojen ehkäisemisessä. Selvityksessä on tarkasteltava hajupäästöjä ja hajun leviämistä ehkäisevien menetelmien investointi- ja käyttökustannuksia sekä menetelmien tehokkuutta haittojen ehkäisemiseksi. Lupaviranomainen voi selvityksen perusteella täsmentää lupamääräyksiä tai täydentää lupaa hajuhaittojen ehkäisemiseksi.”
Perustelut
1. M ei ole valittamalla hakenut muutosta lautakunnan päätökseen. Hänellä ei tämän vuoksi ole oikeutta tehdä valitusta hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimmalle hallinto-oikeudelle. Tämän vuoksi valitus on hänen tekemänään jätettävä tutkimatta.
2. Hallintolainkäyttölain 41 §:n mukaan asian selvittämiseksi voidaan toimittaa katselmus. Kun otetaan huomioon asiakirjoista saatava selvitys, katselmuksen toimittaminen ei ole asian selvittämiseksi tarpeen.
3. Hakemuksen mukainen toiminta on melko laajamittaista ja etäisyys lähimpiin asuinrakennuksiin on lyhyt. Sikatuotannon hajuhaitat koetaan usein erityisen häiritseviksi.
Toiminnanharjoittaja on jo toteuttanut useita toimenpiteitä hajuhaittojen vähentämiseksi. Lautakunta ei ole päätöksellään edellyttänyt luvan saajaa ryhtymään muihin toimenpiteisiin hajuhaittojen vähentämiseksi. Valittajien mukaan hajuhaitta ei ole vähentynyt. Asutuksen läheisyys ja sijainti huomioon ottaen toiminnan sijoituspaikka on ongelmallinen, minkä vuoksi hajuhaittojen ehkäisemisen on oltava mahdollisimman tehokasta.
Jo käyttöön otettujen, hajuhaittaa ehkäisevien toimenpiteiden tehosta ei ole selvää näyttöä. Toisaalta eläinsuojien hajuhaittojen ehkäisemiseen soveltuvat menetelmät myös kehittyvät jatkuvasti. On mahdollista, että jatkossa sikalassa olisi mahdollista ottaa käyttöön muitakin menetelmiä, kuten veden korkeapainesuihkutus, hajuhaitan ehkäisemiseksi.
Ympäristö- ja rakennuslautakunnan päätöksessä on määrätty, että hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi on tehtävä viimeistään 1.11.2014. Ympäristöluvan lupamääräysten säännönmukainen tarkistamismenettely on poistettu lainsäädännöstä 1.5.2015 voimaan tulleella ympäristönsuojelulain (527/2014) muutoksella (423/2015). Mainitun muutoslain (423/2015) voimaantulosäännöksen mukaan ennen lain voimaantuloa annetussa ympäristölupapäätöksessä määrätty lupamääräysten tarkistamista koskeva velvoite raukeaa. Toiminnanharjoittajalla ei siis ole ympäristölupapäätökseen perustuvaa velvollisuutta tehdä hakemusta lupamääräysten tarkistamiseksi määräaikaan mennessä.
Edellä sanottu huomioon ottaen on tarpeen määrätä luvan saaja ympäristönsuojelulain (86/2000) 43 §:n 1 momentin 5 kohdan ja 55 §:n 3 momentin nojalla määräajan kuluessa esittämään selvitys mahdollisista käytettävissä olevista menetelmistä hajuhaittojen ehkäisemiseksi edelleen. Lupaviranomaisen on selvityksen perusteella, ottaen lisäksi huomioon lupamääräyksen 20 mukainen hajukirjanpito, arvioitava, onko tarpeen täsmentää lupamääräyksiä tai muutoin täydentää lupaa.
Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen enemmälti ei ole perusteita.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Jaakko Autio sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Janne Hukkinen ja Rauno Pääkkönen. Asian esittelijä Liisa Selvenius-Hurme.