Muu päätös 6084/2017

Turvetuotannon ympäristölupaa koskeva valitus (Haapavesi ja Kärsämäki)

Antopäivä: 24.11.2017
Taltionumero: 6084
Diaarinumero: 1683/1/16
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2017:T6084

Asia Ympäristölupaa koskeva valitus

Valittajat Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry ja Pohjois-Pohjanmaan Lintutieteellinen yhdistys ry

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 26.4.2016 nro 16/0180/1

Asian aikaisempi käsittely

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on myöntänyt 10.7.2014 antamallaan päätöksellä nro 77/2014/1 Kanteleen Voima Oy:lle ympäristönsuojelulain (86/2000) mukaisen ympäristöluvan 128 hehtaarin suuruiselle Varpunevan turvetuotantoalueelle Haapaveden ja Kärsämäen kuntien alueella Pohjois-Pohjanmaalla.

Lupapäätös sisältää määräykset 1–17, joista lupamääräykset 1–7 ja 13–14 kuuluvat seuraavasti:

1. Turvetuotantoalueen vedet on johdettava aluehallintoviraston päätöksen liitteenä 2 olevan kartan mukaisesti vesienkäsittelyrakenteiden jälkeen laskuojan kautta Hankilanojaan. Tuotantoalueen vesiä saa johtaa pintavalutuskentälle sen jälkeen kun Hankilannevan tuotannosta poistettujen alueiden vesiä ei enää johdeta pintavalutuskentälle.

2. Tuotantoalueelta johdettavat vedet on käsiteltävä 30.11.2012 toimitetun hakemuksen täydennyksen liitteenä olevan tuotantosuunnitelmapiirustuksen "Varpunevan turvetuotantoalue, Haapavesi" (mittakaava 1:7500, päivätty 8.6.2012 ja muutettu 14.11.2012) mukaisesti sarkaojarakenteiden, virtausta säätävien patojen, laskeutusaltaiden ja ympärivuotisesti pintavalutuskentän avulla sekä muutoin hakemussuunnitelmasta ja sen täydennyksistä ilmenevällä tavalla.

Sarkaojien päissä on oltava lietesyvennys, lietteenpidätin ja päisteputki. Kokoojaojiin on rakennettava virtausta säätelevät padot. Laskeutusaltaissa on oltava pintapuomit ja purkupään virtaamaa padottava rakenne. Laskeutusaltaiden on oltava julkaisun "Ympäristöhallinnon ohjeita 2/2013. Turvetuotannon ympäristönsuojeluohje. Ympäristöministeriö." mitoitusohjeiden mukaisia. Vesi on johdettava rinnakkaisiin laskeutusaltaisiin tasaisesti.

Auma-alueiden ja ojien välissä on oltava suojavyöhyke, joka estää turpeen joutumisen ojiin.

Tuotantoalueen ulkopuoliset valumavedet on johdettava tuotantoalueen ja vesienkäsittelyrakenteiden ohitse eristysojissa, joissa on oltava lietesyvennykset. Eroosion estämiseksi eristys- ja ympärysojiin on tehtävä tuotantosuunnitelmakartan mukaiset virtausta säätävät rakenteet.

3. Pintavalutuskentällä on kuntoonpano- ja tuotantovaiheessa saavutettava vähintään seuraavat puhdistustehot tai enintään seuraavat lähtevän veden pitoisuudet:

Aine; Puhdistusteho; Lähtevän veden pitoisuus

Kiintoaine; 50 %; 6,0 mg/l

Kokonaisfosfori; 50 %; 70 μg/l

Kokonaistyppi; 15 %; 1 300 μg/l

Taulukko

Puhdistusteho lasketaan vuosikeskiarvona ennen pintavalutuskenttää ja sen jälkeen määritetyistä pitoisuuksista häiriötilanteet mukaan lukien.

Luvan saajan on ilmoitettava puhdistustehovaatimuksen alittumisesta Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukselle ja selvitettävä syyt alhaiseen puhdistustehoon sekä esitettävä mahdolliset toimenpiteet puhdistustehon parantamiseksi ja niitä koskevat suunnitelmat. Tarkoituksenmukaiset tehostamistoimenpiteet on toteutettava ELY-keskuksen määräämänä ajankohtana.

4. Vesienkäsittelyrakenteet on toteutettava ja otettava käyttöön ennen tuotantokenttien kuntoonpanon aloittamista. Kuntoonpanon aloittamisesta ja rakenteiden valmistumisesta on ilmoitettava Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukselle sekä Haapaveden kaupungin ja Kärsämäen kunnan ympäristönsuojeluviranomaisille.

Vesienkäsittelyrakenteisiin saa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla tehdä sellaisia muutoksia, jotka eivät vähennä niiden tehoa.

Vesienkäsittelyrakenteille on nimettävä vastuullinen hoitaja, jonka nimi ja yhteystiedot on ilmoitettava ELY-keskukselle.

Oikovirtaukset pintavalutuskentällä on estettävä ja veden jakautumisesta tasaisesti koko pintavalutuskentälle on huolehdittava. Jakokaivot ja niihin liittyvät rakenteet tulee tarpeellisessa määrin lämpöeristää.

5. Vesienkäsittelyrakenteet ja -laitteet sekä tuotantoalueen vesien laskuojat on pidettävä kunnossa ja niiden toimivuus on tarkastettava säännöllisesti. Laskeutusaltaat, sarkaojat ja lietesyvennykset sekä reuna- ja kokoojaojat on puhdistettava ainakin kerran vuodessa ja aina muulloinkin tarpeen vaatiessa. Mahdolliset kivennäismaahan kaivetut ojat on tarkastettava ainakin kerran vuodessa ja puhdistettava tarvittaessa.

Poistettava liete on sijoitettava siten, ettei se pääse takaisin altaisiin tai ojastoon taikka vesistöön.

6. Kuntoonpanovaiheen aiheuttaman kuormituksen tasaamiseksi turvetuotantoalueen kuntoonpano on jaettava kahteen vaiheeseen niin, että se aloitetaan jommallakummalla lohkolla tai Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla. Toisen lohkon kuntoonpano saadaan aloittaa vasta ensimmäisen vaiheen kuntoonpanotöiden valmistuttua.

7. Vaihtoehtoinen sijoituspaikka ojitetulle pintavalutuskentälle on varattava hakemukseen liitetyn alkuperäisen tuotantosuunnitelman "Varpunevan turvetuotantoalue, Haapavesi" (mittakaava 1:5 000, päivätty 1.7.2010) mukaisesti siten, että se voidaan tarpeen vaatiessa ottaa myöhemmin käyttöön tuotantoalueen vesienkäsittelyn tehostamiseen. Vaihtoehtoiselle pintavalutuskentälle varatulle alueelle ei saa kaivaa uusia ojia tuotantoalueen ulkopuolisten vesien johtamista varten.

13. Luvan saajan on toteutettava toiminnan käyttö- ja päästötarkkailu aluehallintoviraston päätöksen liitteenä 3 olevan suunnitelman mukaisesti.

Tarkkailusuunnitelmaa voidaan tarkentaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla edellyttäen, että muutokset eivät heikennä tulosten luotettavuutta tai tarkkailun kattavuutta.

14. Luvan saajan on tarkkailtava toiminnan vaikutuksia vesistön tilaan Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla sekä vaikutuksia kalastoon ja kalastukseen Kainuun ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla.

Vesistön tilan sekä kalaston ja kalastuksen tarkkailussa voidaan vuoden 2018 loppuun asti noudattaa vuosiksi 2012–2018 laadittua Pyhäjoen kuormitus-, vesistö- ja kalataloustarkkailuohjelmaa. Ehdotus uudeksi vaikutustarkkailusuunnitelmaksi on toimitettava Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun ELY-keskuksille hyvissä ajoin ennen tarkkailuohjelmien voimassaolon päättymistä. Suunnitelmissa tulee ottaa huomioon, mitä vesienhoidon järjestämisestä annetussa laissa tarkoitetussa vesien tilaa koskevassa seurantaohjelmassa pidetään tarpeellisena seurannan järjestämiseksi.

Vesistö- ja kalataloustarkkailun vuosiraportit on toimitettava Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukselle, Kainuun ELY-keskukselle, Haapaveden kaupungin ja Kärsämäen kunnan ympäristönsuojeluviranomaisille sekä Pyhäjokivarren kalastusalueelle. Tarkkailujen tulokset on vaadittaessa annettava niiden nähtäväksi, joiden oikeuteen tai etuun tiedot saattavat vaikuttaa. Tarkkailutulosten yhteenvedoissa on esitettävä tarkkailussa esiintyneet epävarmuustekijät sekä analyyseissä ja tulosten laskennassa käytetyt menetelmät.

Käyttö-, päästö- ja vesistötarkkailusuunnitelmaan voidaan Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla sekä kalasto- ja kalastustarkkailusuunnitelmaan Kainuun ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla tehdä muutoksia edellyttäen, että muutokset eivät heikennä tulosten luotettavuutta tai tarkkailun kattavuutta.

Aluehallintovirasto on perustellut päätöstä luvan myöntämisen edellytysten osalta muun ohella seuraavasti:

Varpunevan turvetuotantoalue on pääosin ojittamatonta suota, mutta hankealueen reunoilla oleva ojitus on jonkin verran vaikuttanut sen vesitalouteen. Alueen kasvillisuutta ja pesimälinnustoa on selvitetty kartoituksin vuonna 2009. Kartoitusalueella ei havaittu luonnonsuojelulain nojalla suojeltuja luontotyyppejä tai lajeja. Suon länsiosassa sijaitseva, metsälain 10 §:n mukaisiin metsien monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeisiin elinympäristöihin lukeutuva, metsäsaareke on rajattu pois alkuperäisestä tuotantosuunnitelmasta, kuten myös noin 10 ha:n suuruinen, metsälain erityisen tärkeään elinympäristöön vähäpuustoisiin soihin lukeutuva lyhytkorsiräme. Tuotantoalueen pohjois- ja luoteisreunoille tuleva eristysoja kaivetaan matalammaksi sen luoteispuolelle jäävän ojittamattoman suoalueen vesitalouden suojaamiseksi.

Varpunevan turvetuotantoalueen vesienkäsittelyrakenteena otetaan käyttöön Hankilannevan turvetuotantoalueen pintavalutuskenttä, jonka avulla Pyhäjoen alueelle johdetut vedet on puhdistettu. Turvetuotanto Hankilannevalla on päättynyt vuonna 2012.

(---)

Varpunevalta vedet johdetaan Hankilanojan ja Luonuanojan kautta Pyhäjokeen noin 10 km:n matkalta. Luonuanojan valuma-alueella sijaitsee Varpunevan lisäksi Kivinevan noin 90 ha:n suuruinen turvetuotantoalue. Tuotannosta poistuneen Hankilannevan Pyhäjoen suuntaan vetensä laskevalla alueella on ollut tuotannossa enimmillään alle 90 ha. Hankilannevan turvetuotannon päätyttyä turvetuotannon aiheuttama kuormitus Luonuanojassa on vähentynyt, mutta lisääntyy jonkin verran Varpunevan tuotannon alkaessa.

Toiminta ei sijoitu kaavamääräysten vastaisesti.

Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma on otettu huomioon määräämällä käytettäväksi parasta käyttökelpoista tekniikkaa, ympärivuotista pintavalutusta. Arvion mukaan Varpuneva ei sijaitse happamalla pohjamaalla. Ottaen huomioon Pyhäjoen vesistön kokonaiskuormitus Varpunevan turvetuotantoalueen vesillä ei ole merkittävää vaikutusta kokonaiskuormitukseen ja lupamääräysten mukainen toiminta on vesienhoitosuunnitelmassa esitettyjen tavoitteiden mukaista.

(---)

Edellä mainittuja lupamääräyksiä on aluehallintoviraston päätöksessä perusteltu seuraavasti:

Vesistöön joutuvien päästöjen rajoittamiseksi määrätään käytettäväksi parasta käyttökelpoista tekniikkaa ja käytäntöä, minkä vuoksi ovat tarpeen määräykset 1–5. Turvetuotantoalueelta aiheutuu päästöjä vesistöön ympäri vuoden ja tuotantoa tullaan harjoittamaan kauan, minkä vuoksi vesien käsittelyn on oltava käytössä ympäri vuoden.

Pintavalutuskentän puhdistusteho- ja lähtevän veden pitoisuusvaatimuksilla varmistetaan, että tuotantoalueelta vesiin johdettavat päästöt ovat ennalta arvioidun mukaisia. Pintavalutuskentän puhdistustehoon vaikuttaa tulevan veden pitoisuudet. Kun tuleva vesi on laimeaa, jäävät reduktiot alhaisiksi, vaikka kenttä toimii. Tämän vuoksi on määrätty vaihtoehdoksi pitoisuusrajat kentältä lähtevälle vedelle.

Kuntoonpano- ja tuotantovaiheessa joko pintavalutuskentän puhdistustehon on ylitettävä tai kentältä lähtevän veden pitoisuuden on alitettava määräyksessä annetut raja-arvot. Jos kumpaakaan raja-arvoa ei saavuteta, kyse on luvan vastaisesta tilanteesta. Mikäli puhdistusteho jää alle lupamääräyksessä mainitun arvon on luvan saajan selvitettävä alhaisen puhdistustehon syyt ja ryhdyttävä tarkoituksenmukaisiin toimenpiteisiin pintavalutuskentän puhdistustehon parantamiseksi.

Lupamääräyksen puhdistustehovaatimukset ja lähtevän veden pitoisuudet pohjautuvat kunnostetuilta ojitetuilta pintavalutuskentiltä mitattuihin puhdistustehoihin ja lähtevän veden pitoisuuksiin. Lähtevän veden pitoisuudet vaihtelevat varsin paljon kenttäkohtaisesti etenkin ravinteiden osalta. Lupamääräyksen mukaiset pitoisuudet ovat mitattuja keskimääräisiä pitoisuuksia korkeammat. Asetetut vaatimukset on mahdollista saavuttaa, kun vesiensuojelurakenteet mitoitetaan, rakennetaan ja ylläpidetään Turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeen (2013) mukaisina.

Turvetuotantoalueen kuntoonpano on määräyksellä 6 edellytetty jakamaan kahteen vaiheeseen. Näin voidaan tasoittaa kuntoonpanosta aiheutuvaa kuormitusta vesistöön ja pienentää kuormitushuippua. Tuotanto voidaan aloittaa heti ensimmäisen kuntoonpanovaiheen valmistuttua. Kuntoonpanon vaiheistamisella varmistetaan pintavalutuskentän toimivuutta.

Määräyksellä 7 pidetään yllä mahdollisuus ottaa alkuperäisen tuotantosuunnitelman mukainen ojitettu pintavalutuskenttä käyttöön, mikäli Hankilannevan pintavalutuskenttä 1 Varpunevan toiminnan edetessä ei täytä vaatimuksia riittävälle vesienkäsittelyteholle. Ojitettua pintavalutuskenttää voidaan valmistaa mahdolliselle tulevalle käytölle täyttämällä pintavalutuskentän ojia tai muilla toimenpiteillä, jotka parantavat käsiteltävien vesien tehokasta puhdistumista kentällä.

(---)

Luvan saajan on oltava selvillä toimintansa päästöistä ja niiden vaikutuksista ympäristöön. Määräyksissä 13 ja 14 annetut tarkkailu- ja raportointimääräykset ovat tarpeen toiminnan ja sen vaikutusten selvittämiseksi, valvontaa varten, ennakoimattomien vahinkojen varalta sekä lupamääräysten tarkistamista varten. Pintavalutuskentän puhdistustehoa on tarkkailtava sekä kuntoonpanovaiheessa että tuotannon aikana niin, että tarkkailun perusteella voidaan valvoa puhdistusvaatimusten toteutumista ja ryhtyä toimenpiteisiin kentän toiminnan tehostamiseksi. Ympärivuotista päästötarkkailua on määrätty tehtäväksi kuntoonpanovaiheessa ja kahtena ensimmäisenä täysimittaisena tuotantovuotena vuosittain ja tämän jälkeen joka toinen vuosi. Tarkkailun perusteella valvontaviranomainen voi tarvittaessa edellyttää toimenpiteitä pintavalutuksen ja muun vesien käsittelyn puhdistustehon parantamiseksi. Vuosittain tehtäviin yhteenvetoraportteihin on tarpeen sisällyttää selostukset vesien käsittelyssä havaituista puutteista, jo tehdyistä toimenpiteistä niiden poistamiseksi ja suunnitelma tulevista parannustoimenpiteistä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry:n ja Pohjois-Pohjanmaan Lintutieteellinen yhdistys ry:n valitukset.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 41 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset.

Saman pykälän 3 momentin mukaan lupa-asiaa ratkaistaessa on noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, ympäristönsuojelulain 7–9 §:ssä kiellettyä seurausta, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella tai eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Saman pykälän 2 momentin mukaan toimintaa ei saa sijoittaa asemakaavan vastaisesti. Sijoittamisessa on lisäksi noudatettava, mitä 6 §:ssä säädetään.

Ympäristönsuojelulain 6 §:n 2 momentin mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon toiminnan luonne ja pilaantumisen todennäköisyys sekä onnettomuusriski, alueen ja sen ympäristön nykyinen ja tuleva, oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettu käyttötarkoitus ja aluetta koskevat kaavamääräykset sekä muut mahdolliset sijoituspaikat alueella.

Ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momentin mukaan luvassa on 42 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua pilaantumisen merkittävyyttä arvioitaessa otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa tai merenhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien ja meriympäristön tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.

Saatu selvitys

Varpuneva sijaitsee Haapaveden kaupungin alueella noin 11 kilometriä Kärsämäen kuntataajamasta länteen. Tuotantoalueen käyttöön otettava pintavalutuskenttä sijaitsee Kärsämäen kunnan alueella. Varpuneva on uusi turvetuotantoalue, jonka suunniteltu pinta-ala on noin 128 hehtaaria.

Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavassa Varpunevan alueelle ei ole osoitettu aluevarausta. Turvesoiden käytöstä on annettu yleinen kaavamääräys, jonka mukaan turvetuotantoon tulee ottaa ensisijaisesti entisiin tuotantoalueisiin liittyviä soita, ojitettuja soita tai sellaisia ojittamattomia soita, joiden luonnon- tai kulttuuriarvot eivät ole seudullisesti merkittäviä. Tuotantoa tulee harjoittaa niin, että sen valuma-aluekohtainen vesistön kuormitus vähenee valtakunnallisen vesiensuojelun tavoiteohjelman mukaisesti.

Varpunevalta vedet johdetaan Hankilanojan ja Luonuanojan kautta Pyhäjokeen noin 10 kilometrin matkalta. Luonuanojan valuma-alueella sijaitsee Varpunevan lisäksi Kivinevan noin 90 hehtaarin suuruinen turvetuotantoalue.

Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa vuoteen 2015 ja siihen liittyvässä toimenpideohjelmassa 2010–2015 Pyhäjoen pääuoman keski- ja alaosa on luokiteltu tyydyttäväksi. Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelmassa vuosiksi 2016–2021 ja siihen liittyvässä toimenpideohjelmassa Pyhäjoen pääuoman keski- ja alaosa on edelleen luokiteltu ekologiselta tilaltaan tyydyttäväksi. Tavoitteena on hyvä tila vuoteen 2021 mennessä. Uusilla tuotantoalueilla pidetään ensisijaisena vesienkäsittelymenetelmänä ympärivuotisesti käytettävää ojittamattomalle alueelle tehtävää pintavalutuskenttää. Ylivirtaamatilanteisiin varaudutaan virtaamansäädön avulla entistä paremmin. Hankilanojaa tai Luonuanojaa ei vesienhoitosuunnitelmassa ole luokiteltu.

Pöyry Finland Oy:n 15.4.2011 päivätyn Varpunevan (Haapavesi) suunnitellun turvetuotantohankkeen vesistöpäästöistä ja -vaikutuksista laaditun selvityksen mukaan Luonuanojan vesi on ollut melko huonolaatuista. Vesi on ollut hyvin tummaa ja sameaa, humus- ja rautapitoista sekä ravinteikasta. Myös kiintoainepitoisuudet ovat olleet melko suuria. Hankilanojasta ei ollut saatavissa vedenlaatutietoja. Selvityksen mukaan Hankilanojan ja Luonuanojan suulla Varpunevan kuntoonpanovaiheen kuormituksen laskennalliset vaikutukset jäävät kohtalaisiksi. Lähinnä typen pitoisuuslisäyksellä olisi vaikutusta veden laatuun. Laskennallisesti vaikutukset pienenevät selvästi toisena ja sitä seuraavina kuntoonpanovuosina. Luonuanojan suulla pitoisuuslisäys on vuositasolla ensimmäisenä kuntoonpanovuonna kiintoaineen osalta noin 0,4 %, fosforin osalta 0,6 % ja typen osalta 2,2 % havaitusta pitoisuustasosta. Tuotantovaiheen aikaiset kuormituspäästöt ovat pienemmät kuin kuntoonpanovaiheen aikana, joten myös hankealueen kuivatusvesien vaikutukset alapuolisen vesistön veden laatuun ovat vähäisemmät tuotantovaiheen aikana.

Varpunevan turvetuotantoalueen vesienkäsittelyrakenteena otetaan käyttöön Hankilannevan käytöstä poistuneen turvetuotantoalueen pintavalutuskenttä. Pintavalutuskenttä on rakennettu yli 20 vuotta sitten. Kenttä on ollut ympärivuotisessa käytössä kymmenisen vuotta. Pintavalutuskentän valuma-alue on ollut noin 100 hehtaaria. Kentän kokonaispinta-ala on 8,9 hehtaaria ja tehollinen pinta-ala noin 8 hehtaaria, mikä on noin 6 % valuma-alueen pinta-alasta. Pintavalutuskenttä on rakennettu ojitetulle alueelle. Pintavalutuskentältä lähtevän veden laatua on tarkkailtu vuosina 1998, 1999, 2005 ja 2010. Tarkkailutulosten perusteella pintavalutuskenttä on toiminut kohtalaisesti.

Varpunevalle rakennetaan kolme laskeutusallasta ennen pintavalutuskenttää. Tuotantoalueen kokoojaojiin rakennetaan virtaamansäätöpadot. Ne hidastavat veden virtausta ja ehkäisevät eroosiota ojissa sekä tehostavat kiintoaineen laskeutumista ennen laskeutusaltaita ja pintavalutuskenttää.

Haapaveden Hankilannevan luontoselvityksen 31.10.2009 mukaan Haapaveden Hankilanneva on suoyhdistelmätyypiltään välipintaista (erittäin uhanalainen, EN) ja rimpistä (vaarantunut, VU) keskiboreaalista aapasuota. Suurin osa inventointialueesta on ojittamatonta avosuota. Hankilannevaa ympäröivät ojitetut mäntypuistoiset suot ja sen eteläosa rajoittuu Patanevan turvetuotantoalueeseen. Ojitusalueet ovat muuttaneet inventointialueen vesitaloutta ja heikentäneet jonkin verran sen luontoarvoja. Suo on kuitenkin kasvillisuudeltaan luonnontilaisen kaltainen.

Edellä mainitun luontoselvityksen mukaan alueella ei havaittu valtakunnallisesti uhanalaisia lintulajeja. Silmälläpidettävistä ja alueellisesti uhanalaisista lajeista tavattiin liro, keltavästäräkki, pikkukuovi, teeri, pensastasku ja sinisuohaukka. Lisäksi tavattiin tavi, joka kuten teeri ja liro, kuuluvat Suomen vastuulajeihin. Keltavästäräkki on vuoden 2010 uhanalaisuustarkastelussa luokitettu vaarantuneeksi.

Inventointialueella esiintyvät uhanalaiset suotyypit ovat erittäin uhanalaiset tupasvillakorvet (EN) sekä vaarantuneet (VU) lyhytkortiset nevat, kalvakkanevat, sarakorvet, pallosararämeet ja lyhytkorsirämeet. Lisäksi alueella esiintyy silmälläpidettäviä (NT) rimpinevoja.

Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, maakuntakaava ja valtioneuvoston periaatepäätös "Soiden ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstä ja suojelusta"

Valtioneuvoston periaatepäätöksellä "Soiden ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstä ja suojelusta " ei ole välittömiä oikeudellisia vaikutuksia.

Maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n 1 momentin mukaan valtion viranomaisten tulee toiminnassaan ottaa huomioon valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, edistää niiden toteuttamista ja arvioida toimenpiteidensä vaikutuksia aluerakenteen ja alueiden käytön kannalta.

Mainitussa momentissa säädetty ohjausvaikutus ei vaikuta ympäristönsuojelulaissa säädettyyn oikeusharkintaiseen lupaharkintaan oikeudellisesti sitovalla tavalla. Alueidenkäyttötavoitteiden sisältö voidaan kuitenkin osaltaan ottaa lupa-asiassa selvityksenä huomioon.

Maakuntakaavan ja siitä saatavan selvityksen merkitys tulee yhdessä muiden asiaan vaikuttavien seikkojen kanssa arvioitavaksi toiminnan sijoituspaikkaa koskevassa ympäristönsuojelulain 6 §:n 2 momentin mukaisessa harkinnassa. Ympäristöministeriön 17.2.2005 vahvistamassa Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavassa ei ole osoitettu Varpunevan alueelle aluevarausta. Hallinto-oikeus katsoo, etteivät maakuntakaava tai sen määräykset ole luvan myöntämisen esteenä.

Vesienhoitosuunnitelma

Vesienhoitosuunnitelmassa toiminnan vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista esitetty otetaan huomioon arvioitaessa hankkeesta johtuvan vesistön pilaantumisen merkittävyyttä.

Kun otetaan huomioon aluehallintoviraston päätös ja sen perustelut, alueen turvetuotannon ja muiden toimintojen Luonuanojan vesistöön aiheuttama yhteiskuormitus sekä Luonuanojan ja Pyhäjoen tilasta asiassa saatu selvitys ja vesienhoitosuunnitelmassa esitetty, hallinto-oikeus katsoo aluehallintoviraston tavoin, että Varpunevan turvetuotannon vesistöpäästöt eivät aiheuta merkittävää vesistön pilaantumista tai sen vaaraa.

Varpunevan luonnonarvot

Valituksenalainen asia on ratkaistava vanhan ympäristönsuojelulain (86/2000) nojalla. Hallinto-oikeus katsoo aluehallintoviraston tavoin, että hakemus sisältää lupaharkinnan kannalta riittävät tiedot alueen luonnonarvoista. Ympäristölupa-asiaa ratkaistaessa on ympäristönsuojelulain 41 §:n 3 momentin mukaan noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään. Saadun selvityksen mukaan luonnonsuojelusäännökset eivät ole luvan myöntämisen esteenä. Tällaisessa tilanteessa voidaan luonto ja sen monimuotoisuus ottaa ympäristölupa-asiassa huomioon vain, jos luontoarvot ovat asianomaisesta toiminnasta johtuvan pilaantumisen tai sen vaaran kohteena, jos ne on otettava huomioon ympäristönsuojelulain 42 §:n 2 momentin nojalla tai jos ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentissa tarkoitetut säädökset sitä muutoin edellyttävät.

Hakemuksessa tarkoitettu turvetuotanto Varpunevan alueella merkitsee toiminta-alueen fyysistä muuttamista tavalla, joka voi vaikuttaa alueen luonnonarvoihin. Nämä vaikutukset eivät ole seurausta ympäristönsuojelulaissa tarkoitetusta päästöstä aiheutuvasta ympäristön pilaantumisesta eikä niitä näin ollen voida ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin tai 43 §:n nojalla ottaa huomioon ympäristöluvan edellytyksiä ratkaistaessa tai sen lupamääräyksiä asetettaessa. Lupahakemuksessa tarkoitetusta turvetuotantotoiminnasta ei toiminta-alueen fyysisen muuttumisen seurauksena myöskään aiheudu ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettua erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista.

Turvetuotannon vaikutukset edellä mainittuihin luonnonarvoihin on osaltaan otettava huomioon arvioitaessa sijoituspaikan soveltuvuutta ympäristönsuojelulain 6 §:n mukaisesti. Varpusuo, oikeastaan Varpuneva, on tosin suureksi, ilmeisesti osaksi, ojittamaton ja se on kasvillisuudeltaan luonnontilainen. Suon vesitalous ja luontoarvot ovat kuitenkin heikentyneet ojitusten seurauksena eikä sitä enää voida pitää sellaisena poikkeuksellisena luontokokonaisuutena, jota ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetaan. Luontoarvot eivät siten ole ympäristöluvan myöntämisen esteenä arvioitaessa toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta.

Valumavesien käsittely

Hallinto-oikeus katsoo aluehallintoviraston tavoin, että hakemuksessa esitetty ympärivuotisesti toimiva pintavalutuskenttä on Varpunevan olosuhteissa parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimusten mukaista. Ennalta arvioiden päätöksessä määrätyllä tavalla käsitellyt valumavedet eivät aiheuta vesistön merkittävää pilaantumista eivätkä vaaranna vesienhoitosuunnitelmassa esitettyjen tavoitteiden toteutumista.

Johtopäätös

Näillä ja muutoin aluehallintoviraston päätöksessä mainituilla perusteilla hallinto-oikeus katsoo, ettei aluehallintoviraston päätöstä ole valituksessa esitetyistä perusteista johtuen syytä kumota tai päätöksen lupamääräyksiä muuttaa.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Kari Hauru, Sinikka Kangasmaa ja Curt Nyman. Esittelijä Pirjo Pentinmäki.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry ja Pohjois-Pohjanmaan Lintutieteellinen yhdistys ry ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset kumotaan. Lupahakemus on hylättävä.

Vaatimustensa tueksi muutoksenhakijat ovat esittäneet muun ohella seuraavaa:

Ympäristölupa on ympäristönsuojelulain, vesienhoitolain, luonnonsuojelulain ja maankäyttö- ja rakennuslain vastainen.

Valtioneuvoston periaatepäätös soiden ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstä ja suojelusta sekä valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet tulisi ottaa huomioon turvetuotantoalueen sijoituspaikan soveltuvuuden arvioinnissa.

Vaasan hallinto-oikeus ei ole ottanut huomioon, että Hankilannevan suoyhdistymätyyppi ja vesitalouden tila on arvioitu väärin. Lupaharkinta on siten perustunut virheelliseen tietoon. Hankilanneva ei ole aapasuo vaan keidassuo, todennäköisesti viettokeidas. Tuotantoalue sijoittuu kokonaan ojittamattomalle luonnontilaiselle alueelle. Ympäristön ojitusten vaikutus suon luonnontilaan on ollut vähäistä. Vaasan hallinto-oikeuden käsitys suon heikentyneestä luonnontilaisuudesta on virheellinen. Sijoituspaikan soveltuvuuden ja erityisen luonnonolosuhteen olemassaolon arviointi perustuu virheelliseen tietoon.

Hanketta koskevat luontoselvitykset ovat hankkeen mittakaavaan ja vaikutuksiin nähden puutteelliset. Yhteen käyntikertaan perustuva linnustolaskenta ei anna riittävää kuvaa alueen linnustosta. Esimerkiksi suokukon havaitseminen yhdellä käyntikerralla on epätodennäköistä. Hallinto-oikeuden päätöksessä on virheellisesti todettu, että alueella ei ole havaittu valtakunnallisesti uhanalaisia lajeja. Ajantasaisen lintujen uhanalaisuusarvion mukaan uhanalaisista lajeista alueella havaittiin sinisuohaukka, riekko ja taivaanvuohi. Alueella on erityistä linnustollista arvoa.

Varpunevalla esiintyy neljä uhanalaista ja seitsemän silmälläpidettävää suotyyppiä. Suo on todettu kytkeytyneeksi, mikä on merkittävää maakunnassa, jossa ojitusprosentti on korkea. Vaihemaakuntakaavoitusta varten tehdyssä selvityksessä suon arvioitiin kuuluvan luonnontilaluokkaan 3.

Turvetuotantoalueen läheisyyteen suunnitellun tuulivoimahankkeen yhteydessä tehdyssä luontoselvityksessä suon laidalla olevalle maa-ainestenottoalueelle muodostuneessa lammikossa havaittiin viitasammakoita. Suon kuivatus saattaa heikentää lammen tilaa alentamalla pohjaveden pintaa. Myös vaikutukset viitasammakon muuhun kuin kutuaikaiseen elinpiiriin ovat selvittämättä. Luvan hakijan viitasammakkoselvitys on puutteellinen ja lupa on siten myönnetty puutteellisin tiedoin eikä luvan hakija ole riittävästi selvillä toimintansa vaikutuksista.

Alueelle ei ole maakuntakaavassa osoitettu varausta turvetuotannolle, koska alueen luonnontilaluokaksi on arvioitu 3 eikä se siten sovellu hyvin turvetuotantoon. Haapaveden alueelle on maakuntakaavassa osoitettu yhdeksän uutta turpeenottoon soveltuvaa aluetta. Vaihtoehtoisia sijoituspaikkoja on runsaasti. Varpuneva ei sovellu turpeenottoon, kun otetaan huomioon suon yhdistelmätyyppi ja sen merkitys suon vesitaloudelle sekä seudun korkea ojitusprosentti ja suoluonnon uhanalaisuus.

Ylivirtaama-aikoina aiheutuvien päästöjen osalta lupahakemus perustuu puutteelliseen tietoon ja paikkaansa pitämättömiin käsityksiin. Lupamääräyksistä puuttuvat myös keinot virtaamahuippujen aiheuttamien päästöjen selvittämiseen.

Hanke estää vaikutusalueensa vesistöissä vesienhoitolain mukaisen hyvän tilan saavuttamisen. Pyhäjoen keski- ja alaosan tila on pysynyt tyydyttävänä eikä odotettua parantumista ole tapahtunut. Näissä oloissa luonnontilaisen suon kuivattamiselle ei ole perusteita, koska luonnontilaisen suon ottaminen turvetuotantoon aiheuttaa suurimmat mahdolliset päästöt.

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on ilmoittanut, ettei se anna lausuntoa.

Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualue on antanut lausunnon, jonka mukaan Hankilanneva, jolla suunniteltu Varpunevan turvetuotantoalue sijaitsee, on lupahakemusaineistossa esitetystä poiketen keidassuo. Ympäröivän alueen ojitus ei vaikuta keidassuon luonnontilaisuuteen yhtä voimakkaasti kuin aapasuohon. Hallinto-oikeus ei ole päätöksessään ottanut huomioon selvitystä suon oikeasta tyypistä. Kyseisellä alueella keidassuot ja ojittamattomat suot ovat harvinaisia. Suolla on myös linnustollisia arvoja.

Yhdistykset ovat täydentäneet valitustaan.

Kanteleen Voima Oy on antanut vastineen, jossa on vaadittu valituksen hylkäämistä. Toiminnasta ei aiheudu pilaantumisesta johtuvaa erityisten luonnonolosuhteiden muuttumista. Hankealueen fyysistä muuttumista ei voida ottaa huomioon.

Suon tyyppiä koskevat selvitykset ovat olleet asianmukaisia ja Kanteleen Voima Oy:n käsityksen mukaan alueella vuonna 2009 tehty luontokartoitus on ainoa selvitys, joka on tehty maastossa. Kartta-aineiston perusteella voi olla mahdollista, että Hankilanneva-Varpuneva on joko nuori keidassuo tai keidassuon ja aapasuon yhdistymä, jossa Varpunevan alue edustaa aapasuota. Jos Hankilanneva katsotaan keidassuoksi, Hankilannevan eteläosaan Varpunevalle sijoittuva turvetuotantoalue vaikuttaa pohjoisosan vesitalouteen vähemmän kuin jos kyseessä olisi aapasuo. Suotyypin määrittely ei vaikuta hankkeen ympäristöluvan laillisuusharkintaan valituksessa esitetyllä tavalla. Hankilanneva-Varpuneva ei ole ympäristönsuojelulain tarkoittama poikkeuksellinen luonnonolosuhde. Alueella ei ole myöskään havaittu asianmukaisissa selvityksissä sellaisia linnustollisia arvoja, jotka estäisivät hankkeen toteuttamisen myönnetyn luvan mukaisena. Ojittamattomuus yksin ei ole este luvan myöntämiselle.

Kanteleen Voima Oy:n teettämä viitasammakkoselvitys on ollut asianmukainen, vaikka viitasammakkoja onkin myöhemmin havaittu hankealueen läheisyydessä sijaitsevalta maa-ainestenottoalueelta. Hankkeella ei ole vaikutuksia kyseisiin sorakuoppiin.

Hankealueelle ei ole kaavassa osoitettu merkintöjä, joten lähtökohtaisesti kaikki maankäyttömuodot ovat mahdollisia. Turvetuotanto on sidottu tiettyyn paikkaan eikä vaihtoehtoisia sijoituspaikkoja ole.

Vesienhoitosuunnitelma ei edellytä uusien kuormitusta aiheuttavien hankkeiden kieltämistä. Tehokkailla vesienkäsittelyrakenteilla hanke aiheuttaa vain vähäistä kuormitusta Pyhäjoen vesistöalueelle eikä voi vaikeuttaa vesienhoitotavoitteiden toteutumista. Vesistöpäästöt ovat riittävästi arvioitavissa erityisesti, kun arviot perustuvat olemassa olevan pintavalutuskentän toimintaan.

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry ja Pohjois-Pohjanmaan Lintutieteellinen yhdistys ry ovat antaneet vastaselityksen, jonka mukaan Hankilanneva on Haapaveden eteläosien suurin jäljellä oleva yhtenäinen avosuo. Suoalueen reunaojat ovat kasvamassa umpeen ja niiden merkitys suon luonnontilaisuudelle on vähäinen. Hankilannevan suoyhdistymätyyppi ja luonnontilaisuusaste tulee selvittää ennen lopullista päätöksentekoa. Hankilannevalla esiintyy vastaselityksen mukaan 22 suolintulajia ja noin sata lintuparia. Uhanalaisista lajeista Hankilannevalla esiintyy vastaselityksen mukaan sinisuohaukka, riekko, taivaanvuohi, naurulokki ja pajusirkku.

Yhtiölle ei aiheudu taloudellista menetystä, jos hanke jää toteutumatta, koska aluetta ei ole vielä hankittu yhtiön omistukseen. Hanke on valtioneuvoston soiden ja turvemaiden vastuullista ja kestävää käyttöä koskevan periaatepäätöksen vastainen.

Pyhäjoen vesistö on pääosin tyydyttävässä tilassa. Hyvä tila on tarkoitus saavuttaa vuoteen 2021 mennessä, mikä edellyttää ravinne- ja kiintoainekuormituksen vähentämistä. Voimassa olevan 1. vaihemaakuntakaavan määräyksen mukaan soiden ja turvemaiden käyttö tulee suunnitella niin, että voimassa olevassa Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman tavoitteet saavutetaan. Hankilannevan tyhjennyskuivatuksen aiheuttamaa tai ylivirtaamasta johtuvaa kuormitusta ei ole arvioitu.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry:n ja Pohjois-Pohjanmaan Lintutieteellinen yhdistys ry:n valituksen johdosta Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätökseen lisätään uusi otsikko ja lupamääräys 18 seuraavasti (lisäys kursiivilla):

Luonnonsuojelulain säännösten noudattaminen

18. Luvan saajan on ennen toiminnan aloittamista selvitettävä luvan mukaisen toiminnan vaikutukset toiminta-alueen läheisyydessä sijaitsevaan mahdolliseen viitasammakon lisääntymis- ja levähdyspaikkaan. Selvitys on toimitettava Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Jos hanke selvityksen perusteella aiheuttaisi luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin vastaisia seurauksia, hanketta ei saa tältä osin toteuttaa ennen kuin luvan saajalle on myönnetty luonnonsuojelulain 49 §:n 3 momentissa tarkoitettu poikkeus.

Valitus hylätään muilta osin. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei enemmälti muuteta.

Perustelut

Uusi lupamääräys 18

Asiassa sovellettavan vanhan ympäristönsuojelulain (86/2000) 41 §:n 3 momentin mukaisesti on noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään. Luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin mukaan luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Saman pykälän 3 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi yksittäistapauksessa myöntää luvan poiketa kiellosta. Viitasammakko on luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettu eläinlaji.

Varpunevan turvetuotantohankkeen lupahakemusta on täydennetty vuonna 2012 tehdyllä viitasammakkoselvityksellä. Selvityksen mukaan viitasammakoita ei havaittu hankealueen läheisyydessä sijaitsevilla potentiaalisilla esiintymisalueilla. Viitasammakoita on kuitenkin havaittu kyseisillä alueilla vuonna 2014 toista hanketta varten tehdyn selvityksen yhteydessä.

Koska lupahakemusvaiheessa hankealueen läheisyydestä ei tavattu viitasammakoita, hankkeen vaikutuksia mahdolliseen lisääntymis- ja levähdyspaikkaan ei ole arvioitu. Tästä syystä luvan hakija on velvoitettava arvioimaan luvan mukaisen toiminnan vaikutukset havaittuun viitasammakon lisääntymis- ja levähdyspaikkaan ja asiassa on muutoin meneteltävä lisätystä lupamääräyksestä 18 ilmenevällä tavalla.

Selvitysten riittävyys

Ympäristönsuojelulain 35 §:n 2 momentin mukaan ympäristölupahakemukseen on liitettävä lupaharkinnan kannalta tarpeellinen selvitys toiminnasta, sen vaikutuksista, asianosaisista ja muista merkityksellisistä seikoista. Lupahakemuksen sisältövaatimuksia on tarkennettu ympäristönsuojeluasetuksen (169/2000) säännöksillä.

Varpunevan turvetuotantohanketta koskevaan lupahakemukseen on liitetty selvitys toiminnan purkuvesien nykytilasta, päästöistä ja niiden vaikutuksista purkuvesiin, kaloihin ja kalastukseen. Lisäksi hakemukseen on liitetty luontoselvitys, joka sisältää selvityksen alueen linnustosta sekä kasvillisuudesta ja luontotyypeistä. Hakemusta on täydennetty viitasammakoiden esiintymistä koskevalla selvityksellä.

Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella ei lausunnossaan ole ollut huomautettavaa päästöjä ja vesistövaikutuksia koskevan selvityksen osalta. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus edellytti lausunnossaan, että luontoselvitystä täydennetään viitasammakoiden esiintymistä koskevalla maastoselvityksellä, joka on luvan hakijan toimesta suoritettu. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on pitänyt selvitystä riittävänä.

Kun otetaan huomioon, että asia ratkaistaan vanhan ympäristönsuojelulain (86/2000) mukaisesti, hakemukseen liitettyjä selvityksiä on pidettävä riittävinä myös Varpunevan luonnonarvojen merkityksen arvioimiseksi ympäristöluvan myöntämisedellytysten kannalta.

Luonnonarvojen huomioon ottaminen

Asiassa sovellettavana olevan vanhan ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa on myönnettävä, jollei sille ole laissa säädettyä estettä. Pykälän 3 momentin mukaan lupa-asiaa ratkaistaessa on noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään.

Kuten hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenee, suon luontoarvojen muutos ei aiheudu turvetuotannon päästöistä johtuvasta pilaantumisesta. Lupahakemuksessa tarkoitetusta turvetuotantotoiminnasta ei toiminta-alueen mainitun fyysisen muuttumisen osalta näin ollen myöskään aiheudu ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuja, luvan myöntämisen estettä merkitseviä seurauksia. Toiminta-alueen fyysistä muuttumista ei voida ottaa huomioon ympäristöluvan edellytyksiä ratkaistaessa tai sen lupamääräyksiä asetettaessa.

Edellä sanottu huomioon ottaen suoyhdistymätyypin todennäköisesti virheellisellä määrityksellä ei ole vaikutusta luvan myöntämisen edellytyksiin, kun hankkeelle ei siitä huolimatta ole suon luonnonarvoista johtuvaa estettä. Saadun selvityksen mukaan luonnonsuojelulain säännökset eivät ole luvan myöntämisen esteenä, kun lupamääräyksellä 18 varmistetaan, ettei hankkeesta aiheudu viitasammakon lisääntymis- ja levähdyspaikan häviämistä tai heikentymistä.

Päästötarkkailun riittävyys

Lupamääräyksen 13 mukaan luvan saajan on toteutettava toiminnan käyttö- ja päästötarkkailu aluehallintoviraston päätöksen liitteenä 3 olevan suunnitelman mukaisesti. Käyttö- ja päästötarkkailusuunnitelman mukaan päästötarkkailua tehdään kuntoonpanoaikana ja kahtena ensimmäisenä täysimittaisena tuotantovuotena vuosittain ja tämän jälkeen joka toinen vuosi. Virtaama mitataan jatkuvatoimisin laittein aina, kun se on mahdollista ja muutoin mittapadolta työpäivittäin ja aina näytteenoton yhteydessä. Mikäli virtaaman mittausta ei pystytä toteuttamaan, virtaama arvioidaan muiden edustavien tarkkailusoiden perusteella tai ympäristöhallinnon vesistömallijärjestelmästä (HYDRO) saatavien valuntojen avulla.

Vesinäytteet otetaan pintavalutuskentän alapuolelta 1.5.–31.10. kahden viikon välein ja 1.11.–30.4. kuukauden välein. Kevättulvan aikaan näytteet otetaan kerran viikossa. Näytteistä määritetään laaja analyysivalikoima (CODMn, kok. P, kok. N., pH, PO4-P, NH4-N, NO2+3-N ja Fe) kerran kuukaudessa. Muulloin määritetään suppea analyysivalikoima (CODMn, kok. P, kok. N ja pH). Lisäksi määritetään kiintoaineen hehkutushäviö, kun kiintoainepitoisuus on yli 20 mg/l.

Poikkeustilanteissa (esimerkiksi kovat sateet tai sortumat) päästötarkkailuvuosina tuottaja ottaa ylimääräisiä kuormitusnäytteitä.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että lupapäätökseen sisältyvä käyttö- ja päästötarkkailusuunnitelma on riittävä myös ylivirtaamatilanteiden aikaisten päästöjen selvittämiseksi.

Täydentävät perustelut ja lopputulos

Kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen enemmälti ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Jaakko Autio sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Harri Koivusalo ja Seppo Rekolainen. Asian esittelijä Hanna Lehtinen.

 
Julkaistu 24.11.2017