Muu päätös 99/2018

Valitus ympäristönsuojelulain mukaisessa hallintopakkoasiassa (maaperän pilaantuminen, Ylitornio)

Antopäivä: 15.1.2018
Taltionumero: 99
Diaarinumero: 3755/1/16
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2018:T99

Asia Valitus ympäristönsuojelulain mukaisessa hallintopakkoasiassa

Valittaja Kiinteistö Oy Mäkisalmela

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 30.9.2016 n:o 16/0207/2

Asian aikaisempi käsittely

St1 Energy Oy (myöhemmin St1) on 12.5.2014 päivätyllä kirjeellä pyytänyt Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta (ELY-keskus) kannanottoa muun ohella Ylitornion kunnassa kiinteistöllä Mäkisalmela 976-409-2-54 (jäljempänä kiinteistö) sijaitsevan Aavasaksan Diesel-jakelupisteen maaperän kunnostusvastuista.

Lapin ELY-keskus on päätöksellään 10.2.2015 (LAPELY/61/07.00/2014) katsonut, että ympäristönsuojelulain (86/2000) 75 §:n mukainen maaperän ja pohjaveden puhdistamisvelvollisuus on polttoaineen jakelutoimintaa kohteessa harjoittaneilla St1:llä ja Kiinteistö Oy Mäkisalmelalla (myöhemmin Mäkisalmela) yhteisvastuullisesti. Puhdistamisesta aiheutuvat kustannukset jakautuvat seuraavasti: St1 50 %, Mäkisalmela 50 %.

Lapin ELY-keskus on määrännyt ympäristönsuojelulain (86/2000) 79 §:n mukaan St1:n ja Mäkisalmelan puhdistamaan dieseljakelupisteen pilaantuneen maaperän 31.12.2015 mennessä.

Ympäristönsuojelulain (527/2014) 136 §:n mukainen ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta on tehtävä Lapin ELY-keskukselle hyvissä ajoin, kuitenkin viimeistään 45 vuorokautta ennen puhdistamisen kannalta olennaisen työvaiheen aloittamista.

ELY-keskus on perustellut ratkaisuaan seuraavasti:

Lapin ELY-keskuksen näkemyksen mukaan ei ole näyttöä siitä, mikä yksittäinen asia tai tapahtuma on aiheuttanut dieseljakelupisteen maaperän pilaantumisen. Maaperän pilaantuminen on voinut aiheutua ylitankkauksesta, aseman hoitajan laiminlyönnistä dieselpisteen hoidossa, putkivuodosta tai jostakin muusta syystä. Historiatietojen perusteella polttoaineiden jakelutoimintaa on kohteessa harjoitettu yhteensä 24 vuotta eri liikemerkkien alla. Mäkisalmela on harjoittanut jakelutoimintaa 18 vuotta ja St1 kuusi vuotta. Lapin ELY-keskuksen tiedossa ei ole, että kohteen maaperän pilaantuneisuutta olisi selvitetty tai maaperää kunnostettu toiminnan aikana. Lapin ELY-keskus on katsonut, että tässä tapauksessa maaperän pilaantumista on voinut aiheutua koko toimintahistorian ajan, joten on perusteltua määrätä kunnostusvastuullisiksi tahoiksi Mäkisalmela ja St1.

Määräys pilaantuneen maaperän puhdistamisesta on annettu ympäristö- ja terveyshaittojen poistamiseksi. Ottaen huomioon maaperän pilaantuneisuus sekä kohteessa olevan kalliopinnan läheisyys ja siitä johtuva riski pilaantuman leviämiselle laajemmalle ympäristöön, tulee pilaantuma poistaa asetettuun määräaikaan mennessä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin nyt on kysymys, Kiinteistö Oy Mäkisalmelan valituksen ELY-keskuksen päätöksestä enemmälti hyläten muuttanut ELY-keskuksen päätöksen toisen ja kolmannen kappaleen kuulumaan seuraavasti (muutokset kursiivilla):

= = = = = = = =

Lapin ELY-keskus on katsonut, että ympäristönsuojelulain (86/2000) 75 §:n mukainen maaperän ja pohjaveden puhdistamisvelvollisuus on polttoaineen jakelutoimintaa kohteessa harjoittaneilla St1 Energy Oy:llä ja Kiinteistö Oy Mäkisalmelalla (poistettu tekstiä). Puhdistamisesta aiheutuvat kustannukset jakautuvat seuraavasti: St1 Energy Oy 50 %, Kiinteistö Oy Mäkisalmela 50 %.

Lapin ELY-keskus on määrännyt ympäristönsuojelulain (86/2000) 79 §:n mukaan St1 Energy Oy:n ja Kiinteistö Oy Mäkisalmelan puhdistamaan dieseljakelupisteen pilaantuneen maaperän 31.12.2016 mennessä.

= = = = = = = =

Hallinto-oikeus on hylännyt Kiinteistö Oy Mäkisalmelan oikeudenkäyntikuluvaatimukset.

Perustelut

Sovellettavat säännökset

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 3 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan toiminnanharjoittajalla tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka harjoittaa pilaantumisen vaaraa aiheuttavaa toimintaa tai joka tosiasiallisesti määrää toiminnasta.

Ympäristönsuojelulain 75 §:n 1 momentin mukaan se, jonka toiminnasta on aiheutunut maaperän pilaantumista, on velvollinen puhdistamaan maaperän ja pohjaveden siihen tilaan, ettei siitä voi aiheutua terveyshaittaa eikä haittaa tai vaaraa ympäristölle.

Lain 78 §:n 1 momentin mukaan pilaantuneiden maa-ainesten käsittelyyn on oltava ympäristölupa, mutta 2 momentin mukaan maaperän puhdistamiseen pilaantuneella alueella tai pilaantuneen maaperän aineksen poistamiseen toimitettavaksi muualla 1 momentin mukaisesti käsiteltäväksi voidaan ryhtyä tekemällä siitä ilmoitus elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle, jos: 1) pilaantuneen alueen laajuus ja maaperän pilaantumisen aste on riittävästi selvitetty; 2) puhdistamisessa noudatetaan yleisesti käytössä olevaa hyväksyttävää puhdistusmenetelmää; ja 3) toiminnasta ei aiheudu ympäristön muuta pilaantumista.

Ympäristönsuojelulain 79 §:n 1 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on määrättävä pilaantuneen maaperän tai pohjaveden puhdistamisesta, jollei puhdistamisesta 75 §:n mukaan vastuussa oleva ryhdy siihen.

Asiassa saatu selvitys

Asiassa on riidatonta, että dieselpisteessä on 26.8.2011 ylitankkauksen seurauksena valunut 150–200 litraa dieselpolttoainetta tankkausalueelle. Tuolloin on hiekanerotus- ja öljynerotuskaivojen tyhjennyksen yhteydessä havaittu, että kaivot ovat olleet täynnä öljyistä hiekkaa ja turvetta. Lisäksi mittarikentän hiekanerotuskaivojen välinen yhdysputki on ollut tukossa. Pohjois-Suomen Betoni- ja Maalaboratorio Oy:n marras-joulukuussa 2012 suorittamien tutkimusten perusteella jakelumittareiden alapuolella pisteessä 6 on havaittu öljyhiilivetyjen kokonaispitoisuudeksi (C5–C40) (-1,0 m) 22 000 mg/kg ja (-1,7 m) 19 000 mg/kg. Pilaantuneisuutta on arvioitu olevan noin 50 m2:n alueella, noin 1,8 metrin paksuisena kerroksena, määrältään arviolta 90 m3/150 tonnia pilaantunutta maa-ainesta. Lisäksi mittarikentän päällä oleva betonilaatoitus ja korokkeen betonirakenteet ovat todennäköisesti pilaantuneita ja siten kunnostettavia rakenteita. Raportin mukaan kiinteistöllä oleva maaperän pilaantuneisuus vaatii kunnostustoimenpiteitä.

Riidatonta on niin ikään, että Mäkisalmela on aloittanut polttoaineiden jakelutoiminnan kiinteistöllä vuonna 1988 ja että Mäkisalmela on harjoittanut toimintaansa 12.12.2006, oikeastaan 12.10.2006, dieselpisteen hoidosta tehdyn sopimuksen perusteella Shell-huoltoasemaketjun, sittemmin St1-huoltoasemaketjun tunnuksin.

Oy Shell Ab:n ja Mäkisalmelan välillä 12.8.2006 tehdyn sopimuksen mukaan Shell on luovuttanut yrittäjän hoitoon dieselöljyn myyntipisteen, jossa oleva mittari (polttoöljy), automaatti, pienkatos ja myytävät tuotteet ovat Shellin omaisuutta. Mittareiden huolto kuuluu Shellille. Yrittäjä omistaa muun muassa säiliöt, mittarin (diesel), putkiston ja täyttöalueen.

Yrittäjän tehtäviin dieseljakelupisteen hoitajana on kuulunut sopimuksen perusteella muun ohessa jakelulaitteiden toimintakunnon valvominen, öljynerotuskaivon valvominen hälyttimen testauksineen ja dieselvaraston valvonta Shellin ohjeistuksen mukaan. Yrittäjän laiminlyönnin aiheuttaman vahingon korvaa yrittäjä. Mahdollisen ympäristövahingon korvaa sen aiheuttaja.

Oikeudellinen arviointi

Asiassa on Mäkisalmelan valituksesta ratkaistava, ovatko dieselpisteen toiminnan yhteydessä, Mäkisalmelan hallinnassa olevalla kiinteistöllä tapahtunut maaperän pilaantuminen ja sen puhdistusvelvollisuus yksin öljy-yhtiön vastuulla ja siitä, onko Mäkisalmela mahdollisesti vastuussa sille määrätystä osasta puhdistamiskustannuksia.

Mäkisalmela on katsonut, että pilaantumisen aiheuttaja on St1. Polttoainevuotoja ei ollut havaittu St1:n varustaessa tankkauspisteen mittarijalustallaan ja asentaessa tankkausautomaatit. St1 on ottanut jakelualueen käyttöön huomautuksitta. Kiinteistö Oy Mäkisalmelan ja St1:n välisen vuokrasopimuksen päätyttyä St1 on poistanut D-pisteen säiliöihin liittämänsä jakelumittarit letkuineen ja niiden jalustan, minkä jälkeen on aistinvaraisesti havaittavissa polttoaineen vuotaneen maaperään. Mahdollisia syitä ovat olleet mittareiden huonot liitokset säiliöihin, ainakin yksi huomattava ylitäyttövahinko sekä kuorma-autojen tankkauksen nopeuttamiseksi tehdyt letkumuutokset. Ympäristövahinko on tapahtunut St1:n toiminnan aikana.

St1:n vastineen mukaan jakelupisteen maaperän ja pohjaveden saastumisen aiheuttaja on Mäkisalmela. Dieselpisteen hoidosta tehdyn sopimuksen mukaan Mäkisalmela on vastuussa siitä, että dieselpiste on täyttänyt ympäristölainsäädännön ja viranomaisten edellyttämät vaatimukset. Sopimuksen perusteella Mäkisalmela vastaa öljy-yhtiölle aiheuttamansa vahingon ja ympäristövahingon korvaamisesta. Dieselpisteen maaperän ja pohjaveden saastumisen syyt kuuluvat sopimuksen nojalla Mäkisalmelan vastuulle. Ylitäyttövahingossa dieselpisteelle toimitettu liika öljy on Mäkisalmelan valvontavastuulle kuuluneen tukkeutuneen hiekan- ja öljynerottimen johdosta ohjautunut maaperään ja aiheuttanut saastumista. Mäkisalmela on ympäristönsuojelulain (86/2000) 75 §:ssä tarkoitetulla tavoin aiheuttanut kyseisen saastumisen. Dieselpisteen sijaintikiinteistöllä on harjoitettu polttoaineen jakelutoimintaa 24 vuotta. Mäkisalmela on ollut polttoaineen jakelutoiminnan harjoittajana 18 vuotta. Asiassa ei ole näytetty, että kiinteistön maaperä ja pohjavesi olisivat saastuneet vuosina 2006–2012. Ennen vuotta 2006 aiheutuneesta pilaantumisesta Mäkisalmela on ympäristönsuojelulain 75 §:n mukaisesti yksin vastuussa polttoaineen jakelutoiminnan harjoittajana. Myös muut mahdolliset dieselpisteen maaperän ja pohjaveden saastumisen syyt kuuluvat yksin Mäkisalmelan vastuulle.

Hallinto-oikeus toteaa kiistattomasti selvitetyksi, että kiinteistöllä on päässyt polttoainetta maaperään. Ylitankkauksen seurauksena tapahtuneen maaperän pilaantumisen yhteydessä on havaittu, ettei hiekanerotus- ja öljynerotuskaivoja ollut tyhjennetty. Vuonna 2012 tehdyissä maaperätutkimuksissa havaitun maaperän pilaantumisen syyt ovat epäselvät. Polttoaineen jakelutoiminnassa vahingon vaara on ilmeinen. Näin ollen toiminnassa on tullut noudattaa erityistä huolellisuutta. Dieselpisteen hoitoa koskevan sopimuksen mukaan Mäkisalmelan vastuulla ovat dieselpisteen hoitajana olleet keskeiset toiminnan valvontaan ja siisteyteen kuuluvat tehtävät. Sopimuksen mukaan maaperään sijoitetut säiliöt ja putket sekä toinen mittari (diesel) ovat olleet Mäkisalmelan omaisuutta, ja Mäkisalmela myös omistaa kiinteistön, jolla dieselpiste sijaitsee. Kun Mäkisalmela on lisäksi aloittanut polttoaineiden jakelutoiminnan kiinteistöllä jo vuonna 1988, voidaan pilaantumista toiminnan luonteen vuoksi arvioida todennäköisesti aiheutuneen myös aiemmin. Edellä oleva huomioon ottaen Mäkisalmelaa on pidettävä ympäristönsuojelulain 75 §:n 1 momentin mukaisena toiminnan harjoittajana, jonka toiminnasta on aiheutunut maaperän pilaantumista. Näin ollen Mäkisalmela on osaltaan velvollinen osallistumaan maaperän puhdistamiseen siihen tilaan, ettei siitä voi aiheutua terveyshaittaa eikä haittaa tai vaaraa ympäristölle.

Mäkisalmela on ollut osa öljy-yhtiön valtakunnallista huoltamoketjua ja sen itsenäisyys liiketoiminnassa on jäänyt suppeaksi öljy-yhtiön asettamien ahtaiden ehtojen vuoksi. Tämän vuoksi Mäkisalmelan harjoittamassa dieselöljyn jakelussa on ollut kysymys myös öljy-yhtiön liiketoiminnasta. St1 on myös omistanut osan laitteista, joita toiminnan harjoittamisessa on käytetty ja vastannut mittareiden huollosta ja korjauksesta. Koska öljy-yhtiö on osaltaan ollut vastuussa toimintaan käytetyistä laitteistoista, sillä on ollut myös mahdollisuus hallita polttoaineiden jakelutoimintaan liittyvää ympäristövahingon riskiä. Tämän vuoksi myös St1:tä on pidettävä ympäristönsuojelulain 75 §:n 1 momentissa tarkoitettuna vastuutahona, jonka toiminnasta on aiheutunut maaperän pilaantumista.

Ympäristönsuojelulaissa ei säädetä puhdistamisvastuun jakautumisesta tilanteessa, jossa maaperän pilaantuminen on ympäristönsuojelulain 75 §:n 1 momentin mukaisesti aiheutunut useamman kuin yhden tahon toiminnoista. Koska säännös koskee sanamuotonsa perusteella jokaista, jonka toiminnasta on aiheutunut maaperän pilaantumista, säännökseen perustuvaa vastuuta ei poista se seikka, että pilaantumista on aiheutunut myös jonkin toisen tahon toiminnasta. Pilaantumisen erilliset aiheuttajat eivät voi poistaa säännökseen perustuvaa vastuuta keskinäisin sopimuksin.

ELY-keskuksen toimivaltaan kuuluu ympäristönsuojelulain 77 ja 79 §:n nojalla antaa lainkohdissa tarkoitettuja määräyksiä puhdistamisesta 75 §:n mukaan vastuussa olevalle. ELY-keskuksen toimivaltaan kuuluu tällaisten määräysten antaminen myös silloin, kun vastuussa olevia on useita. Silloin, kun on kysymys erillisistä toiminnoista aiheutuneen pilaantumisen synnyttämästä puhdistamisvastuusta, ELY-keskuksen toimivaltaan sisältyy siitä päättäminen, missä suhteessa erilliset aiheuttajat ovat vastuussa puhdistamista edeltävistä selvityksistä ja itse puhdistamisesta. Koska puhdistamisvastuu sisältää vastuun puhdistamisesta aiheutuvista kustannuksista, ELY-keskuksen päätökseen kuuluu tällöin määräys myös siitä, miten vastuu puhdistamisesta aiheutuvista kustannuksista jakautuu. Puhdistamisvastuuta ei kuitenkaan hallinnollisessa menettelyssä voida määrätä yhteisvastuulliseksi siten kuin ELY-keskuksen päätöksestä ilmenee, vaan tässä tapauksessa kummankin pilaajan vastuu jakautuu toiminnanharjoittajien pilaamisosuuksien perusteella. Asiassa esitetty selvitys huomioon ottaen sekä Mäkisalmelan että St1:n puhdistamisvastuun ja kustannusten jakautumisen osuudeksi määrättyä 50 %:n osuutta on pidettävä oikeana, eikä sitä ole valituksen perusteella syytä muuttaa.

Pilaantuneen maaperän puhdistamisen määräaikaa on jatkettu ajan kulumisen perusteella.

ELY-keskuksen päätöksen muuttamiseen enemmälti ei ole valituksen johdosta perusteita.

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian lopputulos ja laatu sekä hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentti huomioon ottaen ei ole pidettävä kohtuuttomana, että asianosaiset joutuvat pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Marja Lampi, Pirjo-Liisa Saloranta ja Pertti Piippo. Esittelijä Janika Gummerus.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Kiinteistö Oy Mäkisalmela on valituksessaan hallinto-oikeuden päätöksestä vaatinut, että ELY-keskuksen päätöstä on muutettava siten, että St1 Oy kunnostusvastuullisena vastaa yksin maaperän puhdistamisesta aiheutuvista kustannuksista.

Lisäksi Kiinteistö Oy Mäkisalmela on vaatinut, että St1 Oy velvoitetaan korvaamaan Mäkisalmelan oikeudenkäyntikulut Vaasan hallinto-oikeudessa 1 922 eurolla ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa 1 500 eurolla.

Vaatimustensa tueksi Kiinteistö Oy Mäkisalmela on esittänyt seuraavaa:

Oy Shell Ab:n (nykyisin St1 Oy) dieseljakelupisteen ympäristövahingon jälkiselvittelyssä on tapahtunut virheitä, joiden johdosta vahingon aiheuttajaa koskeva kysymys on jäänyt ratkaisematta ja asiassa on päädytty vastuun jakamiseen puoliksi. Kiinteistö Oy Mäkisalmela oli tehnyt sopimuksen Oy Shell Ab:n kanssa 12.10.2006 Kiinteistö Oy Mäkisalmelan kiinteistölle rakennettavasta Aavasaksan dieseljakelupisteestä. Dieseljakelupisteen laitteiden kokoamisesta ja asentamisesta on vastannut yksinomaan Oy Shell Ab. Laitteiden asennus on tapahtunut Oy Shell Ab:n omistaman teräskatoksen alle. Kiinteistö Oy Mäkisalmela ei ole osallistunut rakentamiseen muutoin kuin luovuttamalla Oy Shell Ab:n käyttöön yhden polttoainemittarin, jonka myös Oy Shell Ab on itse asentanut paikalleen.

Kauppa- ja teollisuusministeriön (KTM) päätöksen 415/1998 mukaan ennen toiminnan aloittamista on laitokselle pyydettävä paikalliselta kunnan paloviranomaiselta käyttöönottotarkastus, jossa laitos hyväksytään tai hylätään käyttöön otettavaksi. Käyttöönottotarkastuksen yhteydessä hakijan tulee esittää valtuutetun huoltoliikkeen suorittamasta putkiston tiiviystarkastuksesta todistus. KTM:n päätöksen (415/1998) 21 §:n (Putkiston tarkastus) mukaan "Ennen putkiston, lukuun ottamatta ilmaputkistoa, käyttöönottoa sen tiiviys on todettava nestepainekokeella. Koepaineen tulee olla vähintään 1.3 kertaa suurin sallittu käyttöpaine, kuitenkin vähintään putkiston nimellispaine." Edellä mainittua käyttöönottotarkastusta ei ole milloinkaan dieseljakelupisteen toiminnan aikana tehty, eikä sitä ole Oy Shell Ab:n toimesta edes pyydetty paloviranomaisilta. Samoin edellä mainitut putkiston tiiviyskokeet on jätetty tekemättä. Kyseessä on Oy Shell Ab:n taholta törkeä huolimattomuus tai välinpitämättömyys sekä edellä mainituista syistä johtuva ympäristövahinko. Kyseessä on jakeluasemastandardin, KTM:n asetuksen 59/1999 rikkominen.

ELY-keskus ja Vaasan hallinto-oikeus eivät ole ottaneet huomioon, että toiminnanharjoittaja Oy Shell Ab ei ole milloinkaan hakenut dieseljakelupisteelleen asetuksen 59/1999 mukaista käyttöönottotarkastusta, jolla olisi varmistettu laitteiden asianmukainen toiminta. Valitukseen on liitetty Lapin pelastuslaitoksen palopäällikön 31.10.2016 antama todistus, jonka mukaan Lapin pelastuslaitos ei ole vastaanottanut asetuksen 59/1999 mukaista ilmoitusta kysymyksessä olevan kiinteistön (Salmela RN:o 2:28) tankkauspisteen käyttöönotosta ja niin ollen tankkauspistettä ei ole tarkastettu asetuksen mukaisesti.

Hallinto-oikeuden päätöksen kohdassa Oikeudellinen arviointi on annettu ymmärtää, että 26.8.2011 tapahtuneen ylitankkauksen yhteydessä olisi hiekanerotus- ja öljynerotuskaivojen mainittuna vahinkopäivänä todettu olleen täynnä öljyistä hiekkaa ja turvetta. Selvittämättä on jäänyt, kenen toimesta näin on vahinkopäivänä todettu olleen, koska mitään kirjallista todistetta siitä ei ole asiassa esitetty. Lapin ELY-keskuksen päätöksessä s. 2 (kohdassa Toimintahistoria) on todettu, että öljynerotuskaivon ja hiekanerotuskaivojen tyhjennyksen yhteydessä 28.11.2012 huomattiin kaivoissa olevan öljyistä hiekkaa ja turvetta. Se tuli yllätyksenä, koska Kiinteistö Oy Mäkisalmelan toimesta oli useaan kertaan pyydetty öljy-yhtiötä puhdistamaan kaivot ylitankkausvahingon jälkeen. Kaivojen puhdistamista ja onnettomuusselvitystä oli Kiinteistö Oy Mäkisalmelan toimesta pyydetty jo ylitankkausta koskevana vahinkopäivänä St1 Oy:n ympäristöpäälliköltä ja aluepäälliköltä. He eivät ole missään vaiheessa käyneet paikan päällä tai raportoineet mitenkään Kiinteistö Oy Mäkisalmelalle, Lapin ELY-keskukselle tai paloviranomaisille.

St1 Oy ei ole valituksenalaisessa asiassa missään vaiheessa tuonut esille St1 Oy:n vastuullisten työntekijöiden, ympäristöpäällikön ja aluepäällikön, roolia ylitankkausasiassa. Ympäristöpäällikkö ja aluepäällikkö ovat olleet tietoisia vahingosta Kiinteistö Oy Mäkisalmelan hallituksen puheenjohtajan heille siitä 26.8.2011 puhelimitse tekemän ilmoituksen perusteella sekä heidän hyväksyessään 11.9.2011 Kiinteistöpalvelu Seppo Riekkola Ky:n ylitankkausvahingon puhdistustyötä koskevan valitukseen liitetyn 10.9.2011 päivätyn laskun.

Turve ja hiekka ovat ajautuneet kaivoihin Kiinteistöpalvelu Seppo Riekkola Ky:n suorittaman dieseljakelupisteen puhdistamisen yhteydessä. Se ilmenee myös ELY-keskuksen päätöksestä. St1 Oy on jättänyt vahingon puhdistustyön kesken, samoin kuin jälkiselvittelyn siitä, mistä syystä ylitankkaus oli tapahtunut. Niiden selvittäminen olisi kuulunut St1 Oy:n ympäristöpäällikön ja aluepäällikön tehtäviin. Kiinteistö Oy Mäkisalmelan hallituksen puheenjohtajan saatua mainittuna vahinkopäivänä vahingosta tiedon puhelimitse kiinteistöllä olevalta ravintolan pitäjältä hän oli tuolloin välittömästi yhteydessä St1 Oy:n edellä mainittuihin vastuuhenkilöihin. Tämän vuoksi on tärkeää kutsua St1 Oy:n vastuuhenkilöt, ympäristöpäällikkö ja aluepäällikkö, valaehtoiseksi kuultaviksi, jos korkein hallinto-oikeus päättää palauttaa asian Vaasan hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

Maaperän pilaantuminen ei ole johtunut ylitankkauksesta. Pilaantuminen on tosiasiassa aiheutunut yksinomaan sen seurauksena, että Oy Shell Ab liittäessään polttoainemittarit putkistoihin on jättänyt putkistojen tiiviyskokeen sekä asetuksen 59/1999 mukaisen dieseljakelupisteen käyttöönottotarkastuksen tekemättä. Valitukseen on liitetty 7.1.2003 päivätty palotarkastuspöytäkirja kiinteistön Salmela RN:o 2:28 tankkausalueella 7.1.2003 suoritetusta palotarkastuksesta. Pöytäkirjan mukaan tarkastuksessa havaitut viat on ilmoitettu korjatuiksi 31.1.2003. Kiinteistön Salmela RN:o 2:28 tankkausalue on siten 7.1.2003 suoritetun palotarkastuksen perusteella täyttänyt KTM:n päätöksen 415/1998 mukaiset vaatimukset.

Valitukseen on liitetty myös vaaituspöytäkirja dieseljakelupisteen 31.10.2016 tehdystä vaaituksesta sekä kaksi valokuvaa (hiekanerotuskaivojen C ja B sijainti). Rakenteiden korkotasot huomioon ottaen on mahdotonta, että ylitankkausvahingon yhteydessä tai muutoinkaan polttoainemittareiden alle olisi päässyt ulkopuolelta valumaan polttoaineita. Polttoainemittarit ovat sijainneet liitäntäkaivojen kp6 ja kp5 (halkaisija 300 mm) päällä ja niiden korkotaso on mittauksessa 0.00, muiden pisteiden, hiekanerotuskaivojen B (-0.10) ja C (-0.18) sekä nurkkapisteet kp2 (-0.13), kp4 (-0.14) ja kp1 (0.00) sekä kp3 (0.00). Lisäksi korkotaso uralla etelänurkasta läheltä nurkkapistettä kp3 kohti hiekanerotuskaivoa B vaihtelee koron -0.05 ja -0.10 välillä.

Edellä mainitut korkotasoselvitykset ja valokuvat B ja C osoittavat, ettei tankkausalueelta polttoainevirtaus ole voinut valua muualle kuin hiekanerotuskaivoihin ja niistä öljynerotuskaivoon, eikä vahinko ole voinut olla ylitankkauksen aiheuttama. Järjestelmän toimivuutta kuvaavat myös Lassila&Tikanojan 28.11.2012 päivätyt hiekanerotuskaivon tyhjennyksen työtilausta ja viemärihuollon tiekuljetusta koskevat asiakirjat, joiden mukaan öljynerotus- ja hiekanerotuskaivolietettä on poistettu noin 1 m3 . Siten dieseljakelupisteen öljynsuojelu on toiminut hyvin.

Myös Pohjois-Suomen Betoni- ja Maalaboratorio Oy:n vuonna 2012 tekemä maaperän pilaantuneisuustutkimus (raportti 9.1.2013) tukee tätä kantaa, koska tankkausalueen nurkkapisteissä kp1, kp2, kp3 ja kp4 ei ole havaittu maaperän pilaantuneisuutta.

Lapin ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on antanut valituksen johdosta lausunnon. ELY-keskus on katsonut, että valituksessa ei ole tuotu esille mitään sellaista uutta, mikä antaisi aihetta muuttaa hallinto-oikeuden päätöstä. Lisäksi ELY-keskus on lausunut seuraavaa:

Polttoaineen jakelutoimintaa ovat dieseljakelupisteessä harjoittaneet Kiinteistö Oy Mäkisalmela ja St1 Energy Oy. Maaperän pilaantumisen tarkka ajankohta ei ole tiedossa eikä sen aiheuttaja. Dieseljakelupisteen maaperän pilaantuneisuutta ei ole myöskään selvitetty toiminnanharjoittajan vaihtuessa.

Lapin ELY-keskus on antanut 5.12.2016 lausuntoon liitetyn päätöksen Kiinteistö Oy Mäkisalmelan ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisesta ilmoituksesta, joka koskee pilaantuneen maaperän ja pohjaveden puhdistamista kysymyksessä olevalla kiinteistöllä Mäkisalmela 976-409-2-54 (raskaankaluston tankkauspiste). Päätöksessä on muun muassa edellytetty, että maaperän kunnostustyöt on saatettava loppuun 31.12.2017 mennessä.

St1 Oy on antanut valituksen ja Lapin ELY-keskuksen lausunnon johdosta vastineen. St1 Oy on vaatinut valituksen hylkäämistä perusteettomana ja hallinto-oikeuden päätöksen pysyttämistä.

Kiinteistö Oy Mäkisalmela on antanut vastaselityksen Lapin ELY-keskuksen lausunnon ja St1 Oy:n vastineen johdosta. Yhtiö on muun ohella lausunut, että Lapin ELY-keskuksen päätöksen 10.2.2015 kohdassa "toimintahistoria" on virhe siltä osin kuin siinä on mainittu, että Kiinteistö Oy Mäkisalmela olisi harjoittanut kysymyksessä olevassa kiinteistössä polttonestekauppaa Kesoil-liikemerkillä. Väite ei pidä paikkaansa, koska yhtiö on harjoittanut vuoteen 2001 saakka vain kiinteistöjen vuokrausta. Sen sijaan dieselpistetoimintaa kysymyksessä olevalla paikalla on koko 1990-luvun harjoittanut Kesoil Oy/Neste Markkinointi Oy, DIESELMATTI-nimellä vuoteen 2000 saakka. Edellä olevan perusteella Kiinteistö Oy Mäkisalmelalla ei ole mitään tekemistä maaperän pilaantumisen kanssa, kun yhtiön toiminta on ollut vain liikepaikan vuokraustoiminta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. Kiinteistö Oy Mäkisalmelan vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään.

Perustelut

1.

Asiassa saatu selvitys

St1 Energy Oy (myöhemmin St1 Oy) on 12.5.2014 saapuneella kirjeellä pyytänyt Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta kannanottoa muun ohella Ylitornion kunnassa kiinteistöllä Mäkisalmela 976-409-2-54 (jäljempänä kiinteistö) sijaitsevan Aavasaksan dieseljakelupisteen maaperän kunnostusvastuista.

Kirjoituksessa on lausuttu, että Kiinteistö Oy Mäkisalmela on ollut toiminnanharjoittaja kiinteistöllä vuodesta 1988 alkaen. St1 Energy Oy:n ja Kiinteistö Oy Mäkisalmelan välillä on tehty 12.8.2006 dieseljakelupisteen hoito- ja tonttivuokrasopimus. Dieselpisteessä on 26.8.2011 asiakkaan ylitankkauksen seurauksena valunut 150–200 litraa dieselpolttoainetta tankkausalueelle. Ensipuhdistus suoritettiin palokunnan ja kiinteistöpalvelun toimesta imeyttämällä dieselpolttoaine turpeeseen ja hiekkaan. Tuolloin on hiekanerotus- ja öljynerotuskaivojen tyhjennyksen yhteydessä havaittu, että kaivot ovat olleet täynnä öljyistä hiekkaa ja turvetta. Lisäksi mittarikentän hiekanerotuskaivojen välinen yhdysputki on ollut tukossa. Edellä mainitusta syystä mittarikentän itäpuolisen noin 15 m2:n suuruisen alueen maaperäsuojaus ei ole toiminut, vaan se on padottanut, koska sateiden aikana putkien osittainen tukos on aiheuttanut tankkausalueen vesien valumista ympäristöön. Yhteistyösopimus St1 Energy Oy:n ja Kiinteistö Oy Mäkisalmelan välillä on purettu. Kiinteistö Oy Mäkisalmela on ollut polttoaineiden jakelun toiminnanharjoittaja 18 vuotta ja St1 Energy Oy raskaan kaluston pisteessä kuusi vuotta.

St1 Energy Oy:n kirjoitukseen on liitetty Kiinteistö Oy Mäkisalmelan ja Oy Shell Ab:n välillä tehty 12.10.2006 päivätty sopimus Shellin dieselpisteen hoidosta. Mainitun sopimuksen mukaan Oy Shell Ab on luovuttanut yrittäjän (Kiinteistö Oy Mäkisalmela) hoitoon yrittäjän kiinteistöllä Salmela RN:o 2:28, osoitteessa Kilpisjärventie 650, Aavasaksa, dieselöljyn myyntipisteen, jossa oleva mittari (polttoöljy), automaatti, pienkatos ja myytävät tuotteet ovat Shellin omaisuutta. Sopimuksen mukaan mittareiden huolto kuuluu Shellille. Yrittäjä omistaa muun muassa säiliöt, mittarin (diesel), putkiston ja täyttöalueen ja tankkausalueen. Myyntipisteellä tapahtunut diesel- ja polttoöljyn myynti on tapahtunut Shellin lukuun ja siitä on maksettu yrittäjälle hoitopalkkio/tonttivuokra.

Yrittäjän tehtäviin dieseljakelupisteen hoitajana on kuulunut sopimuksen perusteella muun ohessa jakelulaitteiden toimintakunnon valvominen, öljynerotuskaivon valvominen hälyttimen testauksineen ja dieselvaraston valvonta Shellin ohjeistuksen mukaan. Sopimuksen mukaan yrittäjän laiminlyönnin aiheuttaman vahingon korvaa yrittäjä. Mahdollisen ympäristövahingon korvaa sopimuksen mukaan sen aiheuttaja.

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan polttoainevuotoja ei ollut havaittu St1 Energy Oy:n varustaessa tankkauspisteen mittarijalustalleen ja asentaessa tankkausautomaatit. St1 Energy Oy on ottanut jakelualueen käyttöön huomautuksitta.

Jakelupisteen toiminta päättyi 16.12.2012, jolloin St1 Energy Oy on poistanut dieselpisteen säiliöihin liittämänsä jakelumittarit letkuineen ja niiden jalustan. Sen jälkeen oli aistinvaraisesti havaittavissa polttoainetta vuotaneen maaperään.

Pohjois-Suomen Betoni- ja Maalaboratorio Oy on marras-joulukuun aikana vuonna 2012 tehnyt dieseljakelupisteessä maaperätutkimukset kuudesta tutkimuspisteestä (raportti 9.1.2013). Tutkimuspisteet 1–4 sijaitsivat jakelualueen ulkonurkissa. Niissä ei havaittu maaperän pilaantuneisuutta. Tutkimuspisteet 5 ja 6 sijaitsivat jakelumittareiden alapuolella. Pisteessä 6 on havaittu öljyhiilivetyjen kokonaispitoisuudeksi (C5–C40) (-1,0 m) 22 000 mg/kg ja (-1,7 m) 19 000 mg/kg. Pilaantuneisuutta on arvioitu olevan noin 50 m2:n alueella, noin 1,8 metrin paksuisena kerroksena, määrältään arviolta 90 m3/150 tonnia pilaantunutta maa-ainesta. Lisäksi mittarikentän päällä oleva betonilaatoitus ja korokkeen betoni­rakenteet ovat todennäköisesti pilaantuneita ja siten kunnostettavia rakenteita. Raportin mukaan pilaantuman rajausta ei voida tarkentaa kairaamalla. Pilaantuman leviäminen tapahtuu kalliopinnan muotojen mukaisesti, joten se on voinut päästä havaitun alueen ulkopuolelle tekniikkakaivantoja pitkin. Raportin mukaan kiinteistöllä oleva maaperän pilaantuneisuus vaatii kunnostustoimenpiteitä.

Oikeudellinen arvio

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on Kiinteistö Oy Mäkisalmelan valituksesta ratkaistavana kysymys siitä, onko Kiinteistö Oy Mäkisalmela voitu yhdessä St1 Oy:n kanssa velvoittaa puhdistamaan polttonesteen jakelutoiminnan yhteydessä kysymyksessä olevalla kiinteistöllä tapahtunut maaperän pilaantuminen vai onko päätöstä muutettava siten, että St1 Oy on yksin vastuussa alueen maaperän puhdistamisesta. St1 Oy ei ole täällä valittajana.

ELY-keskus on päätöksessään todennut, että se ei ole ottanut kantaa dieseljakelupisteen rakenteiden ja laitteiden kauppa- ja teollisuusministeriön (KTM) päätöksen 415/1998 mukaisuuteen, koska jakeluaseman valvonta on kuulunut kunnan viranomaisen valvontaan ja koska toimivaltainen viranomainen päättää jakelualueen rakenteiden tarkastamisesta jatkossa. Jakeluaseman rakenteiden säännösten vastaisuuteen mahdollisesti liittyvät seikat eivät näin ollen ole olleet ELY-keskuksen hallintopakkopäätöksen perusteena, eivätkä ne siten ole valituksenalaisessa asiassa arvioitavina.

Julkisoikeudellinen maaperän puhdistamisvastuu perustuu yleiseen aiheuttamisperiaatteeseen tai pilaaja maksaa -periaatteeseen. Pilaantumisen aiheuttajan puhdistamisvastuuta voidaan pitää ankarana vastuuna siinä merkityksessä, että vastuun syntyminen ei edellytä tahallisuutta, huolimattomuutta tai tuottamusta. Puhdistamisvastuun julkisoikeudellisena sisältönä ympäristönsuojelulain 75 §:n mukaan on maaperän puhdistaminen sellaiseen tilaan, ettei siitä voi aiheutua terveyshaittaa eikä haittaa tai vaaraa ympäristölle.

Korkein hallinto-oikeus on maaperän puhdistamisesta tehdyssä ilmoitusta koskevassa valitusasiassa KHO 2005:11 katsonut, että ELY-keskusta tuolloin edeltäneen alueellisen ympäristökeskuksen toimivaltaan kuului ympäristönsuojelulain (86/2000) 77 §:n ja 79 §:n nojalla antaa lainkohdissa tarkoitettuja määräyksiä maaperän puhdistamisesta saman lain 75 §:n mukaan vastuussa olevalle. Ympäristökeskuksen toimivaltaan kuului tällaisten määräysten antaminen myös silloin, kun vastuussa olevia on useita. Milloin kysymys on erillisistä toiminnoista aiheutuneen pilaantumisen synnyttämästä puhdistamisvastuusta, ympäristökeskuksen toimivaltaan sisältyi siitä päättäminen, missä suhteessa erilliset aiheuttajat ovat vastuussa puhdistamista edeltävistä selvityksistä ja itse puhdistamisesta. Koska puhdistamisvastuu sisältää vastuun puhdistamisesta aiheutuvista kustannuksista, ympäristökeskuksen päätöksessä kuului antaa määräys myös siitä, miten vastuu puhdistamisesta aiheutuvista kustannuksista jakautuu.

Edellä mainitussa ratkaisussa KHO 2005:11 oli kysymys ympäristönsuojelulain (86/2000) 78 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen johdosta annetusta ympäristökeskuksen päätöksestä. Valituksenalaisessa asiassa on kysymys julkisoikeudellisen vastuun toteuttamiseksi annetusta määräyksestä maaperän puhdistamiseksi ympäristönsuojelulain (86/2000) mukaisessa hallintopakkoasiassa. Hallintopakkopäätöksessä ei voida ympäristönsuojelulain 75 § huomioon ottaen sitovasti määrätä siitä, miten maaperän puhdistamisesta aiheutuvat kustannukset puhdistamiseen velvoitettujen kesken siviilioikeudellisesti jakautuvat. Hallintopakkoasiassa on kysymys vain velvoitteesta laittoman tilanteen oikaisemiseksi. Kysymyksessä olevassa asiassa ei ole myöskään määrätty siitä, miten maaperän puhdistaminen on teknisesti suoritettava. Hallintopakkopäätöksessä on kuitenkin ratkaistava, kehen velvoite kohdistetaan, ja päätöksessä on siten tullut hallintopakon toteutumiseksi riittävällä tavalla ilmoittaa myös vastuun jakautumisesta. Tämä on ollut mahdollista ilmaista kustannusvastuuna.

Kuten hallinto-oikeus on todennut, ympäristönsuojelulaissa ei säädetä puhdistamisvastuun jakautumisesta tilanteessa, jossa maaperän pilaantuminen on ympäristönsuojelulain 75 §:n 1 momentin mukaisesti aiheutunut useamman kuin yhden tahon toiminnoista. Koska säännös koskee sanamuotonsa perusteella jokaista, jonka toiminnasta on aiheutunut maaperän pilaantumista, säännökseen perustuvaa vastuuta ei poista se seikka, että pilaantumista on aiheutunut myös jonkin toisen tahon toiminnasta. Pilaantumisen erilliset aiheuttajat eivät voi poistaa säännökseen perustuvaa, hallintopakon kautta toteutuvaa vastuuta keskinäisin sopimuksin.

ELY-keskuksen toimivaltaan kuuluu hallintopakkoasiassa ympäristönsuojelulain 79 §:n nojalla antaa lainkohdissa tarkoitettuja määräyksiä puhdistamisesta lain 75 §:n mukaan vastuussa olevalle. ELY-keskuksen toimivaltaan kuuluu tällaisten määräysten antaminen myös silloin, kun vastuussa olevia on useita. Silloin, kun on kysymys erillisistä toiminnoista aiheutuneen pilaantumisen synnyttämästä puhdistamisvastuusta, ELY-keskuksen toimivaltaan sisältyy siitä päättäminen, missä suhteessa erilliset aiheuttajat ovat vastuussa puhdistamisesta.

Kiinteistö Oy Mäkisalmela ja St1 Oy ovat harjoittaneet kysymyksessä olevalla paikalla polttoaineen jakelutoimintaa eri aikoina useita vuosia, St1 Oy vuodesta 2006 vuoteen 2012. Kiinteistö Oy Mäkisalmela on sen ohella harjoittanut toimintaansa dieselpisteen hoidosta tehdyn, 12.10.2006 päivätyn hoitosopimuksen perusteella Shell-huoltoasema-ketjun, sittemmin St1-huoltoasemaketjun tunnuksin hoitosopimuksen päättymiseen asti. Asiassa ei voida ratkaista Kiinteistö Oy Mäkisalmelan ja St1 Oy:n välisiä mahdollisia siviilioikeudellisia, sopimukseen perustuvia vastuita toisiinsa nähden. Pohjois-Suomen Betoni- ja Maalaboratorio Oy:n vuonna 2012 tekemässä tutkimuksessa (raportti 9.1.2013) ei ole arvioitu maaperän pilaantumisen ajankohtaa tai syytä. Selvä yksittäinen syy pilaantumiseen on asiassa esitetyn selvityksen perusteella ollut dieselpisteessä 26.8.2011 sattunut polttoaineen ylitäyttövahinko. Varmuudella ei kuitenkaan tiedetä, mistä maaperän pilaantuminen on johtunut. Pilaantumista ei ollut asiassa saadun selvityksen mukaan selvitetty maaperätutkimuksin ennen Pohjois-Suomen Betoni- ja Maalaboratorio Oy:n vuoden 2012 tutkimuksia. Asiakirjoissa olevien tai Kiinteistö Oy Mäkisalmelan esittämien valokuvien tai korkeimmassa hallinto-oikeudessa esittämän muunkaan selvityksen perusteella ei voida määritellä maaperän pilaantumisen ajankohtaa tai syytä. Tässä tilanteessa maaperän pilaantumista voidaan arvioida todennäköisesti aiheutuneen alueella harjoitetun koko polttonesteen jakelutoiminnan aikana. Asiassa esitetty selvitys huomioon ottaen Kiinteistö Oy Mäkisalmelan ja St1 Oy:n välisen puhdistamisvastuun jakautumisen 50 %:n osuutta ei ole Kiinteistö Oy Mäkisalmelan valituksen johdosta syytä muuttaa.

Muut vaatimukset ja asian lopputulos

Lapin ELY-keskuksen päätöksen mukaan polttoaineiden jakelutoimintaa on kohteessa harjoitettu yhteensä 24 vuotta eri liikemerkeillä. ELY-keskuksen päätöksessä on todettu, että historiatietojen perusteella Kiinteistö Oy Mäkisalmela on kysymyksessä olevalla kiinteistöllä harjoittanut jakelutoimintaa 18 vuotta ja St1 Oy kuusi vuotta. Asiakirjoissa olevien tietojen perusteella kumpikin yhtiö on eri aikoina toiminut polttoaineiden jakelutoiminnan harjoittajana. Asiassa on hallinto-oikeuden päätöksessä pidetty riidattomana, että Kiinteistö Oy Mäkisalmela on aloittanut polttoaineiden jakelutoiminnan kiinteistöllä vuonna 1988 ja että Mäkisalmela on harjoittanut toimintaansa 12.12.2006, oikeastaan 12.10.2006, dieselpisteen hoidosta tehdyn sopimuksen perusteella Shell-huoltoasemaketjun, sittemmin St1-huoltoasemaketjun tunnuksin.

Kiinteistö Oy Mäkisalmela on vasta vastaselityksessään korkeimmalle hallinto-oikeudelle ilmoittanut, että se on harjoittanut vuoteen 2001 saakka vain kiinteistöjen vuokrausta ja että dieselpistetoimintaa kysymyksessä olevalla paikalla on koko 1990-luvun harjoittanut Kesoil Oy/Neste Markkinointi Oy, DIESELMATTI-nimellä vuoteen 2000 saakka. Edellä olevan perusteella Kiinteistö Oy Mäkisalmela on katsonut, ettei sillä ole mitään tekemistä maaperän pilaantumisen kanssa, kun yhtiön toiminta on ollut vain liikepaikan vuokraustoiminta. Kun otetaan huomioon, että Kiinteistö Oy Mäkisalmela ei ole tältä osin vasta täällä vastaselityksessään esittämänsä väitteen tueksi esittänyt sitä tukevaa selvitystä ja että yhtiö ei ole kuitenkaan kiistänyt harjoittaneensa polttoaineen jakelutoimintaa kysymyksessä olevalla paikalla ainakin 2000-luvun alusta alkaen useita vuosia samoin kuin se, että Kiinteistö Oy Mäkisalmela on lisäksi sen ja St1 Oy:n välinen 12.10.2006 päivätty hoitosopimus huomioon ottaen toiminut jakeluaseman dieseljakelupisteen vastuullisena hoitajana 12.10.2006 alkaen, tälle ilmoitukselle ei ole annettava asiassa ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa Kiinteistö Oy Mäkisalmelan mahdollista vastuuta maaperän puhdistamiseen.

Näillä perusteilla ja kun otetaan huomioon hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen Kiinteistö Oy Mäkisalmelan valituksen johdosta ei ole perusteita.

Velvoitteen täyttämiselle asetettu määräaika

Lapin ELY-keskus on 5.12.2016 antanut lausuntoonsa liitetyn lainvoimaisen päätöksen St1 Oy:n ja Kiinteistö Oy Mäkisalmelan ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen johdosta, joka koskee pilaantuneen maaperän ja pohjaveden puhdistamista kysymyksessä olevalla kiinteistöllä Mäkisalmela 976-409-2-54 (raskaankaluston tankkauspiste). Päätöksessä on edellytetty, että maaperän kunnostustyöt saatetaan loppuun 31.12.2017 mennessä.

Kun otetaan huomioon ELY-keskuksen 5.12.2016 antama päätös, ELY-keskuksen nyt kysymyksessä olevassa päätöksessä 10.2.2015 pilaantuneen maaperän puhdistamiseksi asetettua määräaikaa ei ole valituksen vireillä olosta johtuvan ajan kulumisen vuoksi enää tarpeen pidentää.

2. Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, Kiinteistö Oy Mäkisalmelalle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori, oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Jaakko Autio sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Mikael Hildén ja Olli Malve. Asian esittelijä Irene Mäenpää.

 
Julkaistu 15.1.2018