Muu päätös 760/2018

Rakennuslupaa koskeva valitus (Lahti)

Antopäivä: 21.2.2018
Taltionumero: 760
Diaarinumero: 590/1/17
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2018:T760

Asia Rakennuslupaa koskeva valitus

Valittaja A

Päätös, jota valitus koskee

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 2.1.2017 nro 17/0001/2

Asian aikaisempi käsittely

Lahden seudun rakennusvalvonnan rakennuslupa-arkkitehti on 20.10.2015 tekemällään päätöksellä (lupanumero 398-2015-540) myöntänyt A:lle uuden rakennusluvan rauenneen tilalle kerrosalaltaan 270 neliömetrin suuruisen asuinrakennuksen, 61 neliömetrin suuruisen autotalli-varastorakennuksen ja laajennuksen jälkeen 31 neliömetrin suuruisen saunarakennuksen rakentamiseksi Lahden kaupungissa sijaitsevalle tilalle Aurinkoranta 398-404-1-1010. Käytetty kerrosala on 250 millimetrin seinäpaksuuden mukaan laskettuna yhteensä 347 neliömetriä.

Lahden seudun rakennuslautakunta on 1.12.2015 tekemällään päätöksellä (§ 31) hylännyt naapurikiinteistöjen omistajien B:n ja C:n oikaisuvaatimuksen rakennuslupa-arkkitehdin päätöksestä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin nyt on kysymys, B:n ja C:n valituksesta kumonnut rakennuslautakunnan päätöksen ja hylännyt A:n rakennuslupahakemuksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään tältä osin seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:n 1 momentin (132/1999) mukaan kunta voi erityisestä syystä myöntää poikkeuksen tässä laissa säädetyistä tai sen nojalla annetuista rakentamista tai muuta toimenpidettä koskevista säännöksistä, määräyksistä, kielloista ja muista rajoituksista.

Maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:n 2 momentin 1 kohdan (134/2011) mukaan kunta ei kuitenkaan saa myöntää poikkeusta, kun kysymys on uuden rakennuksen rakentamisesta ranta-alueelle, jolla ei ole voimassa 72 §:n 1 momentissa tarkoitettua kaavaa, ellei kyse ole olemassa olevan asuinrakennuksen laajentamisesta tai korvaamisesta.

Maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:n 3 momentin (1589/2009) mukaan poikkeamisen 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa voi myöntää elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Jos rakentaminen tai muu toimenpide edellyttää elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimivaltaan kuuluvan poikkeamisen lisäksi kunnan toimivaltaan 1 momentin mukaan kuuluvaa poikkeamista, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi ratkaista asian koko laajuudessaan, jos ratkaisu on kunnan kannan mukainen.

Asiassa saatu selvitys ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

Asiassa on kyse uuden rakennusluvan (2015/540) myöntämisestä rauenneen (2004/291) tilalle. Nyt valituksen kohteena olevan luvan mukaan Lahden kaupungissa sijaitsevalle kiinteistölle 398-4041-1010 on sallittu rakentaa kerrosalaltaan 270 m²:n suuruinen asuinrakennus, 61 m²:n suuruinen autotalli-varastorakennus ja 31 m²:n suuruinen saunarakennus. Asemapiirustuksen mukaan rakennusten kerrosalat ovat ulkoseinän 250 mm paksuus huomioon ottaen 258 m² (asuinrakennus), 58 m² (autotalli-varastorakennus) ja 31 m² (saunarakennus). Rakennuspaikka sijaitsee ranta-alueella. Alueella ei ole voimassa maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n mukaista kaavaa.

Samalle rakennuspaikalle on Hämeen ympäristökeskus vuonna 2004 hyväksynyt A:n poikkeamislupahakemuksen kerrosalaltaan 250 m²:n suuruisen omakotitalon, 65 m²:n suuruisen autotalli/asuntorakennuksen ja 35 m²:n suuruisen saunan rakentamiseksi ranta-alueella ilman maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 1 momentissa tarkoitettua kaavaa. Ympäristökeskus suostui hakemukseen ehdolla, että rakennukset sijoitetaan rakennusjärjestyksen määräysten mukaan. Poikkeamispäätös oli voimassa vuoden siitä kun se oli saanut lainvoiman.

Kerrosalaltaan 270 m²:n suuruisen asuinrakennuksen, 61 m²:n suuruisen talousrakennuksen ja 25 m²:n suuruisen saunarakennuksen rakentamiseksi on rakennuslupa myönnetty vuonna 2004 ja sitä on jatkettu niin, että se on ollut voimassa 16.6.2011 saakka. Rakennusten rakentaminen on aloitettu luvan voimassa ollessa. Rakennukset on mitattu paikoilleen ja viranomainen on tarkistanut niiden sijainnin. Jo toteutunut rakentaminen ei ole kaikilta osin vuonna 2004 myönnetyn rakennusluvan eikä myöskään vuonna 2004 myönnetyn poikkeamisluvan mukainen. Muun ohella saunan ja asuinrakennuksen sijainti eroavat uudessa ja vanhassa asemapiirroksessa. Tämän vuoksi ja koska vuonna 2004 myönnetty rakennuslupa on perustunut vuoden voimassa olleeseen vuonna 2004 myönnettyyn poikkeamispäätökseen ja kyseinen rakennuslupa on vuonna 2011 rauennut, uusi rakennuslupa edellyttää uutta poikkeamislupaa maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n mukaisesta ranta-alueen suunnittelutarpeesta. Hanke edellyttää poikkeamista myös rakennusjärjestyksen määräyksistä.

Kun rakentamista ei ole toteutettu aiemman poikkeamisluvan eikä rakennusluvan mukaisesti ja hankkeelle ei ole ennen valituksen kohteena olevan rakennusluvan hakemista haettu ja myönnetty maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:n mukaista poikkeamislupaa, ei rakennuslupa-arkkitehti ole voinut myöntää haettua rakennuslupaa. Rakennuslupa-arkkitehdin ja rakennuslautakunnan päätökset ovat näin ollen lainvastaisia.

Kun rakennuslupapäätös on edellä esitetty huomioon ottaen lainvastainen, hallinto-oikeus ei lausu valituksessa esitetyistä muista päätöksen lainvastaisuutta koskevista valitusperusteista.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Ulla-Maarit Heljasvuo, Paula Pihlava ja Ville Härmä. Esittelijä Marketta Lehtonen (eri mieltä).

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja rakennuslupa-arkkitehdin myöntämä rakennuslupa saatetaan voimaan.

Vaatimuksensa tueksi A on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeus on tulkinnut lakia virheellisesti. Viranomaisten paikoilleen hyväksymät ja jo vuosia valmiina olleet rakennukset ovat käytännössä vuonna 2004 myönnettyjen lupien mukaiset. Vain rakennusten sijainnit poikkeavat vähäisesti luvissa määritellyistä. Tällaiset vähäiset poikkeamat eivät tarkoita sitä, että A:n olisi haettava poikkeamista. Poikkeamien syntymiseen on ilmeisesti vaikuttanut se, että kysymyksessä on vuonna 2004 ollut vielä määräala, joka on myöhemmin lohkottu, ja etäisyydet on määritelty määräalan silloisten rajojen perusteella. Hallinto-oikeus on puuttunut vähäiseen poikkeamaan asuinrakennuksen ja saunarakennuksen sijainneissa, jotka viranomainen on käytännössä hyväksynyt tarkistettuaan silloisten lupien perusteella näiden rakennusten sijainnin.

A:lla on ollut oikeus luottaa aiempaan rakennuslupaan, viranomaisten suorittamaan mittaukseen ja viranomaisten tarkistamaan rakennusten sijaintiin. Luottamuksensuojaperiaate huomioon ottaen A:n rakennuslupahakemusta ei tule hylätä. Kaupungilla on maankäyttö- ja rakennuslain muutoksen seurauksena oikeus myöntää poikkeaminen. Koska kaupunki on myöntänyt rakennusluvan, myöntäisi se varmasti myös poikkeamisluvan. B:lle ja C:lle ei aiheudu rakennusluvan myöntämisen seurauksena haittaa.

Lahden rakennus- ja ympäristölupalautakunta on antanut selityksen.

B ja C ovat antaneet selityksen. Valitus on hylättävä ja A on velvoitettava korvaamaan B:n ja C:n oikeudenkäyntikulut korkoineen. Rakentaminen, jota A on tilallaan toteuttanut, ei ole vuonna 2004 myönnetyn poikkeamisluvan eikä samana vuonna myönnetyn rakennusluvan mukaista. Uuden rakennusluvan myöntäminen edellyttää poikkeamista ranta-alueen suunnittelutarpeesta sekä rakennusjärjestyksen määräyksistä.

A on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. B:n ja C:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Poikkeamisen tarve

Sovellettavat oikeusohjeet ja rakennusjärjestyksen määräykset

Maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 1 momentin mukaan meren tai vesistön ranta-alueeseen kuuluvalle rantavyöhykkeelle ei saa rakentaa rakennusta ilman asemakaavaa tai sellaista oikeusvaikutteista yleiskaavaa, jossa on erityisesti määrätty yleiskaavan tai sen osan käyttämisestä rakennusluvan myöntämisen perusteena.

Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 57 §:n 3 momentin mukaan rakennusta ei saa asemakaava-alueen ulkopuolella ilman asianomaisen suostumusta rakentaa viittä metriä lähemmäksi toisen omistamaa tai hallitsemaa maata eikä kymmentä metriä lähemmäksi rakennusta, joka on toisen omistamalla tai hallitsemalla maalla, ellei siihen ole erityistä syytä.

Lahden, Nastolan ja Kärkölän 1.5.2013 Lahdessa voimaan tulleen rakennusjärjestyksen kohdan 4.6 mukaan rakennuksen etäisyyden toisen omistamasta tai hallitsemasta maasta ja yksityisen tien alueesta on oltava yhtä suuri kuin rakennuksen korkeus, kuitenkin vähintään 5 metriä.

Rakennusjärjestyksen kohdan 5.1 mukaan yksikerroksisen, ullakottoman saunarakennuksen, jonka kerrosala on enintään 25 m² ja korkeus tasakertaan enintään 3,5 metriä, etäisyyden rantaviivasta tulee olla vähintään 15 metriä. Muun kuin saunarakennuksen etäisyyden rantaviivasta tulee olla vähintään 30 metriä.

Rakennusjärjestyksen kohdan 14.2 mukaan rakennusvalvontaviranomainen tai muu toimivaltainen viranomainen voi myöntää poikkeuksen rakennusjärjestyksen säännöksistä ja määräyksistä siinä järjestyksessä kuin maankäyttö- ja rakennuslaissa on asiasta säädetty, mikäli se voi tapahtua syrjäyttämättä olennaisesti määräyksen tavoitteita.

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Asiassa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa kysymys siitä, olisiko 20.10.2015 A:n omistamalle tilalle Aurinkoranta RN:o 1:1010 myönnetyn rakennusluvan (lupanumero 398-2015-540) myöntämisen edellytyksenä ollut poikkeamisen saaminen maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:ssä säädetystä ranta-aluetta koskevasta rakentamisrajoituksesta tai rakennusjärjestyksen määräyksistä.

A:lle on myönnetty 20.2.2004 poikkeaminen ranta-aluetta koskevasta rakentamisrajoituksesta. Poikkeamisen voimassaoloaikana on haettu rakennuslupaa, ja A:lle on päätöksellä 17.5.2004 (lupanumero 2004-291) myönnetty rakennuslupa. Rakennustyöt on aloitettu kaikkien luvassa sallittujen rakennusten osalta rakennusluvan voimassaoloaikana. Omakotitalorakennuksen osittainen loppukatselmus on pidetty 27.5.2005. Rakennuslupa on rauennut sille myönnetyn jatkoajan jälkeen 16.6.2011, sillä virallista loppukatselmusta ei mainittuun määräaikaan mennessä ollut järjestetty.

Ranta-aluetta koskevasta rakentamisrajoituksesta poikkeamista koskeva kysymys on ratkaistu 20.2.2004 saadulla poikkeamisella. Poikkeamispäätöksessä sallitun rakentamisen toteuttamiseksi haetun ja 17.5.2004 myönnetyn rakennusluvan nojalla rantaan on rakennettu rakennuksia, jotka on rakennusluvan voimassaoloaikana saatu osittain valmiiksi. Rauenneen rakennusluvan tilalle 20.10.2015 myönnetyllä rakennusluvalla ei siten varata aiemmin rakentamatonta rantaa rakentamiseen. Näin ollen tilanteessa, jossa A:n tila on ollut tosiasiallisesti rakennettuna jo vuodesta 2004 lähtien, uuden poikkeamisen saaminen ranta-aluetta koskevasta rakentamisrajoituksesta ei ole ollut tarpeen.

Poikkeamispäätöksessä on sallittu poikkeaminen maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:ssä säädetystä ranta-aluetta koskevasta rakentamisrajoituksesta sillä ehdolla, että rakennukset sijoitetaan rakennusjärjestyksen määräysten mukaan. Kun otetaan huomioon, että 20.10.2015 myönnettyyn rakennuslupaan liittyvän asemapiirustuksen mukaan 31 kerrosneliömetrin suuruinen saunarakennus sijoittuu voimassa olevan rakennusjärjestyksen vastaisesti 13 metrin päähän rannasta ja omakotitalorakennus rakennusjärjestyksen sekä maankäyttö- ja rakennusasetuksen 57 §:n 3 momentin vastaisesti 3,35 metrin päähän naapuritilan rajasta ilman naapurilta saatua suostumusta, rakennushankkeen toteuttaminen olisi edellyttänyt poikkeamista mainituista etäisyysvaatimuksista ennen rakennusluvan myöntämistä. Mainittujen poikkeamisten tarpeen kannalta sillä, että rakennusvalvontaviranomainen on rauenneeseen rakennuslupaan liittyvien tarkastusten yhteydessä tarkistanut rakennusten sijainnin, ei ole merkitystä.

Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys sekä hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenevät oikeusohjeet, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2. Oikeudenkäyntikulut

Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, B:lle ja C:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Jaakko Autio. Asian esittelijä Joonas Ahtonen.

 
Julkaistu 21.2.2018