Muu päätös 808/2018

Vesitalousasiaa koskeva valitus (laiturin rakentaminen ja merialueen ruoppaaminen, Oulu)

Antopäivä: 23.2.2018
Taltionumero: 808
Diaarinumero: 3347/1/16
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2018:T808

Asia Vesitalousasiaa koskeva valitus

Valittaja A

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 7.9.2016 n:o 16/0174/2

Asian aikaisempi käsittely

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on viraston ympäristölupavastuualueella tehdyllä päätöksellään 30.3.2015 n:o 20/2015/2 myöntänyt A:lle vesilaissa (264/1961) tarkoitetun luvan laiturin rakentamiseen ja rannan ruoppaamiseen tilan Aarnela 567-401-43-9 (nykyään 564-430-43-9) edustalla Varjakan edustan merialueella Oulun kaupungissa hakemuksen mukaisesti.

Aluehallintovirasto on myöntänyt luvan saajalle pysyvän käyttöoikeuden laituria ja veneenpitoa varten tarvittavaan noin 200 m2:n suuruiseen alueeseen yhteisestä vesialueesta 564-430-876-3. Aluehallintovirasto on samalla määrännyt pysyvästä käyttöoikeudesta A:n maksettavaksi lupamääräyksestä 5 ilmenevän korvauksen.

Lupamääräykset

Rakenteet

1. Laituri on rakennettava hakemuksen liitteenä olevan asemapiirroksen ”Talo Marttila. Vanhan kivilaiturin kunnostaminen.” MK 1:1 000 ja ruoppaukset tehtävä asemapiirroksen ”Ruoppaussuunnitelman täydennys.” MK 1:1 000 ja hakemuksen täydennyksen 3.7.2013 liitteenä olevan piirroksen osoittamaan paikkaan niistä ja piirroksesta ”Poikkileikkaus” MK 1:100 ilmenevällä tavalla.

Ruovikon poisto on tehtävä siten, että alueella oleva iso kivi säilytetään paikoillaan.

Töiden suorittaminen

2. Rakennustyöt on tehtävä siten ja sellaisena aikana, että vesialueelle ja sen käytölle aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa ja häiriötä.

Ruoppausmassat, joita ei sijoiteta laiturirakenteeseen, on läjitettävä sellaiselle alueelle, johon luvan saajalla on lupa niiden läjittämiseen. Massat eivät saa päästä valumaan vesistöön.

Luvan saajan on poistettava vesistöstä ja sen rannoilta rakennusjätteet ja ylimääräinen kaivumaa sekä huolehdittava rakennustyön muidenkin jälkien poistamisesta.

Kunnossapito

3. Laiturin kunnossapidosta on huolehdittava asianmukaisesti.

Korvaukset

4. Töiden suorittamisesta mahdollisesti aiheutuva, välittömästi ilmenevä edunmenetys on viivytyksettä korvattava vahinkoa kärsineelle.

5. Luvan saajan on maksettava korvauksena Oulunsalon osakaskunnalle edellä myönnetystä käyttöoikeudesta yhteiseen vesialueeseen 564-430-876-3 kertakaikkisena korvauksena 200 euroa elleivät asianosaiset muuta sovi. Korvaus on maksettava kuukauden kuluttua siitä kuin tämä päätös saa lainvoiman (eräpäivä).

Eräpäivästä lähtien korvaukselle on maksettava vuotuista viivästyskorkoa, joka on seitsemän prosenttiyksikköä korkeampi kuin voimassa oleva, korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko.

Töiden aloittaminen ja toteuttaminen

6. Hankkeen toteuttamiseen on ryhdyttävä neljän (4) vuoden kuluessa ja hanke on toteutettava olennaisilta osin kuuden (6) vuoden kuluessa siitä lukien, kun tämä päätös on tullut lainvoimaiseksi. Muuten lupa raukeaa.

Ilmoitukset

7. Töiden aloittamisesta on etukäteen ilmoitettava kirjallisesti Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelle, Oulun kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle, ja tarkoituksenmukaisella tavalla kiinteistön Korkein 564-430-43-37 omistajille.

8. Hankkeen valmistumisesta on 60 päivän kuluessa ilmoitettava kirjallisesti aluehallintovirastolle, Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelle ja Oulun kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle.

Aluehallintovirasto on perustellut luparatkaisuaan seuraavasti

Lain valinta

Asian ratkaisemiseen sovelletaan vesilain 264/1961 säännöksiä. Tämä asia on tullut vireille 3.11.2011. Vesilain (587/2011) voimaantulosäännösten mukaan ennen lain voimaantuloa 1.1.2012 vireillä olevan vesitalousasian ratkaisemiseen sovelletaan vanhan vesilain säännöksiä.

Luvan myöntämisen edellytykset

Vesilain (264/1961) 2 luvun 6 §:n mukaan lupa voidaan myöntää joko hankkeen haitattomuuden perusteella tai edellytyksellä, että rakentamisesta saatava hyöty on siitä johtuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen verrattuna huomattava.

Asiakirjoista saatavan selvityksen ja tarkastuksella tehtyjen havaintojen perusteella laituri on tarpeen tilan Aarnela 564-430-43-9 virkistyskäyttöön liittyvää veneenpitoa varten. Matalalla ranta-alueella avoimen meren laidalla veneenpito ei ole mahdollista ilman laituria. Laituri toimii myös aallonmurtajana vähentäen aaltojen aiheuttamaa eroosiota viereisillä rannoilla. Laiturista on jossain määrin hyötyä vakinaisesti asutun kiinteistön muullekin virkistyskäytölle, kuten uintiin ja kalastukseen.

Ruovikon poistaminen ja liettyneen alueen ruoppaus parantavat veden laatua ranta-alueella.

Laituri sijoittuu avoimen Oulunselän rannalle pienen niemekkeen kohdalle. Lähimpiin naapureihin laiturin eteläpuolella on matkaa noin 100 metriä. Pohjoispuolella oleva kiinteistö on hakijan omistuksessa. Suunniteltu laituri on pituudeltaan noin 20 metriä ja korkeudeltaan noin yhden metrin keskivedenkorkeuden yläpuolella. Laiturin rakennusmateriaalit ovat sellaisia, että ne sopeutuvat maisemaan. Yli sata vuotta vanhan Varjakan huvila-alueen rannoilla on aikanaan yleisesti ollut yksityisiä pitkähköjä kiviarkkulaitureita. Edellä oleva huomioon ottaen suunniteltu laituri muuttaa avaraa meren rannan maisemakuvaa vähäisesti.

Hankkeen ruoppaustöistä saattaa aiheutua lyhytaikaista veden samenemista.

Hanke ei siten vaikuta haitallisesti Oulujoen–Iijoen vesienhoitoalueen rannikkovesien alueella vesienhoitosuunnitelman tavoitteiden saavuttamiseen.

Laiturirakenteen ja ruoppauksen ei arvioida vaikuttavan virtaamiin ranta-alueella.

Hanke ei ole yleiskaavan määräysten vastainen.

Intressivertailu

Hankkeesta aiheutuvana vahinkona otetaan huomioon osakaskunnan omaisuudelle käyttöoikeuden myöntämisestä aiheutuva vahinko, 200 euroa.

Yleiselle edulle aiheutuvana haittana otetaan huomioon vähäinen avaran meren rannan maisemakuvan muuttuminen. Yleiselle edulle aiheutuvana hyötynä otetaan huomioon liettyneen ja ruovikoituneen ranta-alueen siistiytyminen. Hankkeen hyötynä otetaan huomioon Aarnelan tilan virkistyskäyttömahdollisuuksien monipuolistuminen muun muassa siten, että myös purjeveneen säilytys tilan rannassa on mahdollista.

Hankkeesta yleisille tai yksityisille eduille saatava hyöty on huomattava verrattuna siitä yleisille tai yksityisille eduille koituviin menetyksiin. Näin ollen luvan myöntämisen edellytykset täyttyvät.

Käyttöoikeuden myöntämisen perusteet

Vesilain 2 luvun 7 §:n (1391/2009) mukaan aluehallintovirasto voi hakemuksesta antaa rakentajalle oikeuden toiselle kuuluvaan alueeseen laitteen, rakennuksen tai muun rakennelman pohjaksi niiden käyttöä varten välttämättömästi tarvittavine alueineen. Oikeus voidaan myöntää vain, mikäli rakentamisen osalta luvan myöntämisen edellytykset ovat olemassa ja rakentamiseen tarvittava alue suurimmalta osaltaan kuuluu hakijalle joko omistusoikeuden tai pysyvän käyttöoikeuden perusteella. Jos kysymys on hakijalle ja muille yhteisesti kuuluvasta alueesta, oikeuden myöntäminen edellyttää, että toimenpiteen kohteeksi joutuva alue ei ole sanottavasti suurempi hakijan osuutta vastaavaa osaa yhteisestä alueesta. Mainitun luvun 8 §:n mukaan hakijalle voidaan myöntää tarvittava oikeus toiselle kuuluvaan alueeseen siinäkin tapauksessa, että edellä sanotut 7 §:n 1 momentissa säädetyt edellytykset puuttuvat, jos rakentaminen on yleisen tarpeen vaatima.

Edellytykset luvan myöntämiselle ovat olemassa pääasiaratkaisusta ja sen perusteluista ilmenevällä tavalla.

Käyttöoikeus koskee noin 200 m2:n suuruista aluetta yhteisestä vesialueesta. Aarnelan tila on kyseisen vesialueen osakas 0,012600 osuudella kun osakkuuksien yhteismäärä on 16,416700. Kun yhteisen alueen vesipinta-ala on kiinteistörekisterin mukaan 7 990,5 hehtaaria, on Aarnelan tilan osuutta vastaava pinta-ala noin 6 hehtaaria. Laituria ja veneensäilytystä varten tarvittava alue ei ole suurempi hakijan osuutta vastaavaa osaa yhteisestä alueesta. Tämän vuoksi käyttöoikeus on mahdollista myöntää.

Käyväksi korvaushinnaksi on arvioitu 1 €/m2.

Aluehallintoviraston soveltamat säännökset

Vesilaki (587/2011) 19 luku 3 § 1 momentti
Vesilaki (264/1961) 2 luku 3 §, 4 §, 6 § 2 momentti, 7 § 1 momentti,
12 §, 15 § ja 31 § 1 momentti
Vesiasetus (282/1962) 85 § 1 momentti
Korkolaki 4 ja 12 §
Luonnonsuojelulaki 65 §

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, hyväksyen B:n ja hänen asiakumppaniensa valituksen aluehallintoviraston päätöksestä, kumonnut aluehallintoviraston päätöksen ja hylännyt A:n lupahakemuksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Vesilain (264/1961) 2 luvun 3 §:n 1 kohdan mukaan rakentaminen on, jos sen tarkoitus voidaan saavuttaa ilman kustannusten kohtuutonta lisääntymistä hankkeen kokonaiskustannuksiin ja aiheutettavaan vahinkoon verrattuna, suoritettava siten: 1) ettei yrityksestä aiheudu vältettävissä olevaa vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä rannan tai vesialueen omistajalle; 2) ettei kalakantaa vahingoiteta; 3) ettei enempää kuin tarkoitetun tuloksen saavuttamiseksi on välttämätöntä: a) vaikeuteta vesistössä kulkemista ja puutavaran uittoa, vesivoiman käyttämistä, vesistön järjestelyä tai säännöstelyä, kalastuksen harjoittamista, maan kuivattamista, veden johtamista nesteenä käytettäväksi tai pohjaveden ottamista; b) heikennetä vesistön puhdistautumiskykyä tai muutoin vahingollisesti muuteta vesiluontoa ja sen toimintaa; c) huononneta vesistön soveltuvuutta virkistyskäyttöön; d) vähennetä luonnonkauneutta, kulttuuriarvoja tai ympäristön viihtyisyyttä, taikka e) muutoin loukata yleistä tai yksityistä etua; sekä 4) että vesistön tai pohjaveden erilaiset käyttämistarpeet vastedeskin voidaan tyydyttää mahdollisimman vähäisessä määrin supistettuina.

Vesilain (264/1961) 2 luvun 4 §:n mukaan harkittaessa rakentamisen edellytyksiä on asemakaava otettava huomioon. Lisäksi on otettava huomioon, mitä maankäyttö- ja rakennuslaissa (132/1999) säädetään maakuntakaavan ja yleiskaavan oikeusvaikutuksista.

Vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momentin mukaan luvan myöntämisen edellytyksenä on, että rakentamisesta saatava hyöty on siitä johtuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen verrattuna huomattava. Hyöty on määrättävä siten kuin 2 luvun 11 §:ssä säädetään ja, jos hakijalle samalla myönnetään 2 luvun 7–9 §:ssä tarkoitettu oikeus, on oikeuden myöntämisestä saatava hyöty ja aiheutuva edunmenetys myös otettava huomioon.

Vesilain 2 luvun 11 §:n 1 momentin mukaan rakentamisesta johtuvana hyötynä on pidettävä yrityksen tuottamien yleisten etujen lisäksi maa- tai vesialueen tahi muun omaisuuden tuottavuuden parantumisesta tai omaisuuden hyödyksikäyttöä vaikeuttavan esteen tai haitan poistamisesta aiheutuvaa omaisuuden käyttöarvon lisääntymistä samoin kuin muutakin etua, joka yrityksen toteuttamisesta välittömästi voidaan saada. Mainitun pykälän 2 momentin mukaan rakentamisesta johtuvana vahinkona, haittana ja muuna edunmenetyksenä otetaan huomioon sekä yleistä etua koskevat että yritykseen osallistumattoman henkilön omaisuudelle aiheutettavat sanotunlaiset seuraukset, niihin luettuna myös se, että luvan hakija saa oikeuden käyttää tiettyä rakennelmaa, aluetta tai muuta omaisuutta hyväkseen taikka lunastaa sen itselleen. Yritykseen osallistuvana ei pidetä ojituksessa ja vesistön järjestelyssä 6 luvun 21 §:ssä tarkoitettua hyödynsaajaa. Edunmenetyksinä pidetään tämän luvun 6 §:n mukaista vertailua suoritettaessa myös kustannuksia sellaisista vahingoista ja käyttöoikeuksista, joista hakija on yrityksen toteuttamiseksi erikseen sopinut asianomaisen kanssa, samoin kuin vastaavassa tarkoituksessa hakijalle vapaaehtoisesti luovutettujen alueiden hankkimiskustannuksia. Huomioon ei kuitenkaan oteta 11 luvun 6 §:ssä tarkoitettua korotusta vastaavaa osuutta, jos sanottua pykälää olisi ilman sopimusta sovellettava. Mainitun pykälän 3 momentin mukaan milloin hyödyn taikka vahingon, haitan ja muun edunmenetyksen raha-arvo on vaikeasti määrättävissä taikka yrityksellä tai menetettävällä edulla on raha-arvon lisäksi muutakin merkitystä, on luvan edellytyksiä harkittaessa verrattava yrityksen ja menetettävän edun merkitystä yleiseltä kannalta katsottuna.

Asiassa saatu selvitys

A:n tarkoituksena on rakentaa virkistyskäytön parantamiseksi ja purjeveneen pitoa varten noin 20 metriä pitkä laituri omistamansa tilan Aarnela RN:o 43:9 edustan merialueelle sekä kunnostaa ranta-aluetta lietettä ja kiviä poistamalla ja poistaa ruovikkoa. Suunniteltu laituri sijoittuu viistosti rantaviivaan nähden.

A oli aluehallintoviraston 6.7.2011 antamalla hallintopakkopäätöksellä velvoitettu hakemaan lupaa suunnitellun ja osittain jo toteutetun laiturin rakentamiseen ja vesialueen pohjan ruoppaamiseen, sillä laiturin rakentaminen saattaa vaikuttaa veden virtauksiin rantavesialueella ja ruoppauksesta saattaa aiheutua veden samentumista.

Hakemuksen mukaan laituripenger tehdään kivimurskeesta ja kivistä, itäreunaan tulee teräspontti, joka pinnoitetaan ulkopuolelta puulla. Myös kansirakenne on puuta. Hakemukseen liitetyn poikkileikkauspiirustuksen perusteella laiturin yläpinnan taso olisi + 1,0 m keskivedenkorkeudesta. Laiturin länsipuolella keskiveden aikainen syvyys on 0,5 metriä ja itäpuolella 0,8 metriä. Laiturin itä- ja pohjoispuolta ruopataan niin, että vesisyvyydeksi tulee 2,0 metriä. Poistettava ruovikkoalue on kooltaan 64 m².

Hankealue sijaitsee Varjakan vanhan huvilayhdyskunnan alueella. Ranta-alueilla on aikanaan ollut kiviarkkulaitureita. Tällä hetkellä ranta-alueella ei ole laiturirakenteita, lukuun ottamatta Varjakan kartanon alueen kunnostettua kivilaituria. Suunnitellulla laiturin rakentamispaikalla on runsaasti kiviä. Asiakirjojen mukaan kivien kasaaminen niemekkeeksi on tapahtunut useita vuosikymmeniä sitten. Aluehallintoviraston toimittamassa tarkastuksessa 28.6.2013 otetusta valokuvasta ilmenee, että merivedenkorkeudella -5 cm kiviniemeke ei ole näkyvissä.

Oulunsalon keskeisten alueiden yleiskaavassa 2030, joka on hyväksytty 12.6.2006, tila Aarnela RN:o 43:9 sijaitsee asumiskäyttöön varatulla alueella (A-res). Alue on lisäksi merkitty kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi aluekokonaisuudeksi (sr). Viimeksi mainittu merkintä tarkoittaa muun muassa sitä, että alueen lisärakentaminen on tehtävä siten, että kohteen historiallinen, rakennustaiteellinen tai maisemallinen arvo ei vähene. Oulun kaupungin tekninen lautakunta kaavoitusviranomaisena on hakemukseen antamassaan lausunnossa (3.4.2012 § 152) lausunut muun muassa seuraavaa:

”Kulttuurihistoriallisesti merkittävän aluekokonaisuuden (sr) kannalta laiturin rakentamisen vaikutukset ovat maisemallisia. Laituripenkereen rakentamisen myötä meren muovaaman pienen hiekkaniemen luonne muuttuu. Ruoppaamisen vuoksi matalan veden aikana rantamaisema voi olla ruma. Perämeren pohjoisosassahan meren korkeusvaihtelut ovat verrattain suuria. Normaalivuosinakin meren pinta vaihtelee lähes kaksi metriä rajoissa -0.80 m–+1 m. Alimpien ja ylimpien merenkorkeushavaintojen väli on puolestaan yli kolme metriä. Niinpä kielteinen vaikutus maisemaan voi olla aika ajoin suuri. Kielteinen vaikutus kasvaisi, jos myös naapurit vastaavasti haluaisivat ruopata rantaansa ja rakentaa omia laituripenkereitään.

Laituripenkereen tai tulevaisuudessa useiden laituripenkereiden rakentamisella voi olla vaikutuksia rantaveden laatuun ja näin ollen rannan virkistyskäyttöön. Oulunsalon Niemenranta IV-alueen asemakaavoituksen yhteydessä useat Kempeleenlahden rannalla kauan asuneet korostivat merenkäynnin puhdistavaa vaikutusta ja vastustivat laituripenkereiden mahdollistamista omien matalien rantojensa vedenlaadun heikkenemistä ja rehevöitymistä peläten.”

Muutoksenhakijoiden hallitsemat tilat Korkein RN:o 43:37, Hessenrinne RN:o 43:47, Hessenhiekka RN:o 43:48 ja Hietikko RN:o 43:36 sijaitsevat vierekkäin tilan Aarnela RN:o 43:9 kaakkoispuolella siten, että tilat Aarnela RN:o 43:9 ja Korkein RN:o 43:37 ovat rajanaapureita. Lähin tila Korkein on noin 100 metrin etäisyydellä suunnitellusta laiturista.

Varjakan vierasvenesatama on noin 800 metrin etäisyydellä luoteeseen tilalta Aarnela RN:o 43:9.

Oikeudellinen arviointi

Asiassa on kyse 20 metriä pitkän kivilaiturin rakentamisesta siihen liittyvine ruoppauksineen sekä pienen ruovikon poistosta. Hanke sijoittuu avoimen Oulunselän rannalle, jossa rannat ovat maankohoamisen takia jatkuvassa muutostilassa. Aarnelan tilan ja muutoksenhakijoiden tilojen rannat ovat hiekkarantaisia. Hanke sijoittuu myös maisemallista arvoa omaavalle kulttuurihistoriallisesti merkittävälle huvila-aluekokonaisuudelle, jonka rannat ovat pääasiassa rakentamattomia. Toteutuessaan hanke muuttaisi haitallisesti maisemakuvaa varsinkin meriveden ollessa matalalla, riippumatta siitä että laituri on suunniteltu toteutettavaksi kivi- ja puumateriaaleilla.

Hallinto-oikeus arvioi, että hankkeen vaikutuksia alueen virtausolosuhteisiin ei ole yksiselitteisesti todennettavissa. Hiekkarannat ovat yleisesti herkkäliikkeisiä, hiekan poiskulkeutuminen muutoksenhakijoiden rannoilta voi hankkeen johdosta siten olla mahdollista kuten he ovat esittäneet. Suunniteltu tiivis pengerrakenne +1 metrin tasolle keskivedenkorkeudesta saattaa voimistaa niin sanottua akanvirta -ilmiötä. Toisaalta pengerrakenne on melko lyhyt ja sen suunta on viistosti rantaviivaan nähden, joten sen vaikutus ei välttämättä ulotu naapurikiinteistöjen rannoille. Hankkeesta aiheutuvana haittana on otettava huomioon virtausolosuhteiden muutoksesta mahdollisesti aiheutuvat haitalliset muutokset.

Hallinto-oikeus katsoo, että laituri- ja ruoppaushankkeesta saatava hyöty on lähinnä se, että hakija voi pitää purjevenettä omassa laiturissa. Riittävän syvyyden saamiseksi on tehtävä melko syvä ruoppaus, kun vedensyvyys alueella on tällä hetkellä 0,5–0,8 metriä ja tarvittava syvyys on 2 metriä. Syvyyssuhteista laiturilta avovedensuuntaan ei ole asiakirjoissa tarkempaa tietoa. Mikäli merenpohja on tällä alueella herkkäliikkeistä hiekkaa, tämä ja maankohoamisilmiö huomioon ottaen ruoppausten auki pysyminen on epävarmaa ja riittävän vedensyvyyden ylläpitäminen saattaa edellyttää uusia ruoppauksia. Veneenpidosta saatavaa hyötyä ei todennäköisesti voi pitää pitkäaikaisena. Laituri toimii kuitenkin aallonmurtajana vähentäen aaltojen aiheuttamaa eroosiota hiekkarannoilla. Ruovikon poisto ja myös ruoppaus johtaa rannan siistiytymiseen.

Kun hankkeesta johtuvien hyötyjen ja haittojen vertailussa otetaan haittana huomioon mahdollinen virtausolosuhteiden huonontuminen ja siten mahdolliset haitalliset vaikutukset muutoksenhakijoina olevien naapuritilojen ranta-alueille sekä suunnitellun melko massiivisen laiturirakenteen toteuttaminen luonnontilaisessa hiekkaniemessä kulttuurihistoriallisesti merkittävän aluekokonaisuuden rannalla, hankkeesta saatavaa todennäköisesti lyhytaikaista hyötyä veneenpidolle, laiturin suojaavaa vaikutusta ja rannan siistiytymistä ei ole pidettävä vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momentissa tarkoitettuna huomattavana hyötynä haittoihin nähden. Aluehallintoviraston päätös on siksi kumottava ja lupahakemus hylättävä.

Tämän lupa-asian yhteydessä ei voida käsitellä muutoksenhakijoiden vaatimuksia A:n velvoittamiseksi ruopattujen massojen poistamiseen ja alueen ennallistamiseen.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Marjatta Korsbäck, Kirsi Stark ja Susanna Airiola. Esittelijä Patrick Sahlström.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätös saatetaan voimaan. Lisäksi B ja hänen asiakumppaninsa on velvoitettava korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut.

Vaatimustensa tueksi A on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Oikeuskirjallisuudessa on lähdetty siitä, että kiinteistökohtaista tarvetta palvelevat vesitaloushankkeet (esimerkkeinä mainitaan laiturit ja pengerrykset) ovat haitoiltaan niin vähäisiä, että intressivertailua ei edes tarvittaisi, jos hanke on hyödyllinen. Erityisesti kysymyksen ollessa kiinteistökohtaisista pienistä hankkeista lupaharkinnan lähtökohtana tulisi olla perusoikeusmyönteinen omistajan käyttöoikeuden suojaaminen. A:n hankkeessa (laituri ruoppauksineen) on edellä kuvatun kaltainen kiinteistökohtainen hanke. Hallinto-oikeuden haitta-arvioinnissa haitat on yliarvioitu. Hanke on käytännössä haitaton.

Hallinto-oikeuden päätöksessä on perusteetta väheksytty hankkeen hyötyjä tai kirjattu ne virheellisesti. Hankkeen hyötynä on otettava huomioon, että hanke mahdollistaa veneen pidon laiturissa. Kyse ei ole purjeveneestä, vaan siitä, että rannassa voi ylipäänsä pitää venettä. Laituri toimii myös aallonmurtajana vähentäen aaltojen eroosiota viereisillä rannoilla. Laiturista on jossakin määrin hyötyä vakinaisesti asutun kiinteistön muullekin virkistyskäytölle, kuten uintiin ja kalastukseen. Lisäksi ranta paitsi siistiytyy ruovikon poiston ja ruoppauksen seurauksena, myös rannan veden laatu paranee. Hanke on siten tosiasiassa merkittävästi hyödyllisempi, kuin hallinto-oikeuden päätöksessä on virheellisesti todettu.

Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan hankkeen haittana on, että laituri muuttaisi haitallisesti kulttuurihistoriallisesti arvokkaan huvila-aluekokonaisuuden maisemakuvaa. Tämä hallinto-oikeuden perustelu on kestämätön. Hallinto-oikeus ei ole tehnyt paikalla katselmusta eikä edellä mainitun huvila-aluekokonaisuudesta tai sen maiseman pilaantumisesta ole esitetty asiassa mitään selvitystä. Aluehallintovirasto on käynyt paikalla, eikä se havainnut laiturihankkeesta aiheutuvan nyt puheena olevan kaltaista haittaa.

Lisäksi huvila-alueelle on rakennettu 1900-luvun alun vanhojen rakennusten lisäksi asuinrakennuksia myös 1970-luvulla ja sen jälkeenkin. Laituri ei muuta haitallisesti huvila-alueen maisemaa varsinkaan, kun laiturin näkyviin jäävät rakenteet ovat luonnonkiveä ja puuta. On luonnollista, että kulttuurihistoriallisessa maisemassa on laituri tai laitureita, sillä aikaisemmin liikuttiin veneillä paljon nykyistä enemmän. Valitukseen on liitetty diplomi-insinööri Martti Seppälän 6.10.2016 päivätty asiantuntijalausunto, josta ilmenee puheena olevan alueen vastarannalla näkyvät Stora Enson tehtaat ja muuta teollisuutta. Kun otetaan huomioon koko Perämeren Oulunlahden kokonaisnäkymä, puusta ja kivestä tehty laituri ei ole maisemahaitta.

Valituksen liitteenä olevasta diplomi-insinööri Martti Seppälän 6.10.2016 päivätystä lausunnosta sekä sen liitteenä olevista valokuvista ilmenee, että laiturin paikalla on ollut vuosikymmeniä sitten kiviankkuri, jonka kivet ovat levinneet aikaisemman kiviankkurin ympärille. Kiviankkurin jäänteet ovat edelleen nähtävillä matalan veden aikana, kuten edellä mainituista kuvista ilmenee. Laituri rakennetaan suunnitelmien mukaan kiviankkurin jäänteiden päälle. Laiturin paikka on merkitty punaisella kahteen Seppälän lausunnon liitteenä olevaan valokuvaan. Kun laiturin paikalla on jo vuosikymmeniä ollut muuta merenpohjaa korkeammalla oleva kivikasa (kiviankkuri), se on ohjannut virtauksia käytännössä samalla tavalla kuin hankkeen laiturirakenne. Tästä seuraa, että laiturin rakentamisella ei ole juurikaan vaikutuksia virtauksiin tai virtausolosuhteisiin. Hallinto-oikeuden perustelu virtausolosuhteiden muuttumisesta on siten virheellinen.

Seppälän lausunnosta sekä sen liitteenä olevista valokuvista ilmenee, että alueen merenpohja on kivistä, eikä hienojakoista irtoavaa kiviainesta juurikaan ole. Lausunnon mukaan normaalilla vedenvaihtelulla merenpohja on suhteellisen liikkumatonta. Siten hallinto-oikeuden perustelu, jonka mukaan merenpohja olisi hienojakoista helposti liikkuvaa hiekkaa, on virheellinen.

Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualue on ilmoittanut, ettei se anna lausuntoa valituksen johdosta.

Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on ilmoittanut, ettei se anna lausuntoa valituksen johdosta.

Oulun kaupunki (lakimiesyksikkö) antanut valituksen johdosta lausunnon.

B ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet valituksen johdosta vastineen, jota on myöhemmin täydennetty.

A on ilmoittanut, ettei hän anna vastaselitystä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Vaasan hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätös saatetaan voimaan.

2. A:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään.

Perustelut

1. Luvan myöntämisen edellytykset

Sovellettavat oikeusohjeet

Vesilain (264/1961) 2 luvun 3 §:n 1 kohdan mukaan rakentaminen on, jos sen tarkoitus voidaan saavuttaa ilman kustannusten kohtuutonta lisääntymistä hankkeen kokonaiskustannuksiin ja aiheutettavaan vahinkoon verrattuna, suoritettava siten: 1) ettei yrityksestä aiheudu vältettävissä olevaa vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä rannan tai vesialueen omistajalle; 2) ettei kalakantaa vahingoiteta; 3) ettei enempää kuin tarkoitetun tuloksen saavuttamiseksi on välttämätöntä: a) vaikeuteta vesistössä kulkemista ja puutavaran uittoa, vesivoiman käyttämistä, vesistön järjestelyä tai säännöstelyä, kalastuksen harjoittamista, maan kuivattamista, veden johtamista nesteenä käytettäväksi tai pohjaveden ottamista; b) heikennetä vesistön puhdistautumiskykyä tai muutoin vahingollisesti muuteta vesiluontoa ja sen toimintaa; c) huononneta vesistön soveltuvuutta virkistyskäyttöön; d) vähennetä luonnonkauneutta, kulttuuriarvoja tai ympäristön viihtyisyyttä, taikka e) muutoin loukata yleistä tai yksityistä etua; sekä 4) että vesistön tai pohjaveden erilaiset käyttämistarpeet vastedeskin voidaan tyydyttää mahdollisimman vähäisessä määrin supistettuina.

Vesilain (264/1961) 2 luvun 4 §:n mukaan harkittaessa rakentamisen edellytyksiä on asemakaava otettava huomioon. Lisäksi on otettava huomioon, mitä maankäyttö- ja rakennuslaissa (132/1999) säädetään maakuntakaavan ja yleiskaavan oikeusvaikutuksista.

Yleiskaavan ohjausvaikutuksesta muuhun suunnitteluun ja viranomaistoimintaan säädetään maankäyttö- ja rakennuslain 42 §:n 2 momentissa. Pykälän mukaan viranomaisten on suunnitellessaan alueiden käyttöä koskevia toimenpiteitä ja päättäessään niiden toteuttamisesta katsottava, ettei toimenpiteillä vaikeuteta yleiskaavan toteutumista.

Vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momentin mukaan luvan myöntämisen edellytyksenä on, että rakentamisesta saatava hyöty on siitä johtuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen verrattuna huomattava. Hyöty on määrättävä siten kuin lain 2 luvun 11 §:ssä säädetään ja, jos hakijalle samalla myönnetään 2 luvun 7–9 §:ssä tarkoitettu oikeus, on oikeuden myöntämisestä saatava hyöty ja aiheutuva edunmenetys myös otettava huomioon.

Vesilain 2 luvun 11 §:n 1 momentin mukaan rakentamisesta johtuvana hyötynä on pidettävä yrityksen tuottamien yleisten etujen lisäksi maa- tai vesialueen tahi muun omaisuuden tuottavuuden parantumisesta tai omaisuuden hyödyksikäyttöä vaikeuttavan esteen tai haitan poistamisesta aiheutuvaa omaisuuden käyttöarvon lisääntymistä samoin kuin muutakin etua, joka yrityksen toteuttamisesta välittömästi voidaan saada. Mainitun pykälän 2 momentin mukaan rakentamisesta johtuvana vahinkona, haittana ja muuna edunmenetyksenä otetaan huomioon sekä yleistä etua koskevat että yritykseen osallistumattoman henkilön omaisuudelle aiheutettavat sanotunlaiset seuraukset, niihin luettuna myös se, että luvan hakija saa oikeuden käyttää tiettyä rakennelmaa, aluetta tai muuta omaisuutta hyväkseen taikka lunastaa sen itselleen. Yritykseen osallistuvana ei pidetä ojituksessa ja vesistön järjestelyssä lain 6 luvun 21 §:ssä tarkoitettua hyödynsaajaa. Edunmenetyksinä pidetään tämän luvun 6 §:n mukaista vertailua suoritettaessa myös kustannuksia sellaisista vahingoista ja käyttöoikeuksista, joista hakija on yrityksen toteuttamiseksi erikseen sopinut asianomaisen kanssa, samoin kuin vastaavassa tarkoituksessa hakijalle vapaaehtoisesti luovutettujen alueiden hankkimiskustannuksia. Huomioon ei kuitenkaan oteta lain 11 luvun 6 §:ssä tarkoitettua korotusta vastaavaa osuutta, jos sanottua pykälää olisi ilman sopimusta sovellettava.

Mainitun pykälän 3 momentin mukaan milloin hyödyn taikka vahingon, haitan ja muun edunmenetyksen raha-arvo on vaikeasti määrättävissä taikka yrityksellä tai menetettävällä edulla on raha-arvon lisäksi muutakin merkitystä, on luvan edellytyksiä harkittaessa verrattava yrityksen ja menetettävän edun merkitystä yleiseltä kannalta katsottuna.

Lainvalmisteluaineisto

Vesilain 2 luvun 4 §:ää koskevissa esitöissä (hallituksen esitys rakennuslainsäädännön uudistamiseksi, HE 101/1998 vp) on todettu seuraavaa: ”Ehdotuksen johdosta rakentamista koskevaa lupaa myönnettäessä olisi otettava huomioon asemakaava sekä maakuntakaavan ja yleiskaavan oikeusvaikutukset. Mainitut kaavat määräyksineen olisivat siis eräs lupaharkinnassa huomioon otettava tekijä. Asemakaavan osalta säännös kaavan huomioon ottamisesta merkitsisi kaavan luonteen mukaisesti suhteellisen tarkkaa noudattamista.

Säännösehdotus ei ilmeisesti merkitsisi kovinkaan suurta muutosta nykyiseen lupakäytäntöön, sillä nykyisinkin kaavoituksessa osoitetulla käyttötarkoituksella on merkitystä lupaharkinnassa. Ehdotus ei merkitsisi kaavasta ja sen määräyksistä johtuvaa ehdotonta luvanmyöntämisestettä. Kuitenkin esimerkiksi asemakaavassa vesialueeksi merkityn alueen täyttäminen tai kuivattaminen olisi kaavan noudattamatta jättämistä. Luvan myöntäminen ei myöskään saisi johtaa loma-asutukseen asemakaavoitetun alueen käyttökelvottomuuteen esimerkiksi rantaviivan siirtymisen vuoksi.

Luvan myöntäminen ei saisi myöskään merkittävästi vaikeuttaa kaavan laatimista. Säännös tulisi sovellettavaksi tilanteissa, joissa kaava on laadittavana tai sen laatimisesta on päätetty. Kaavan laadinnan merkittävästä vaikeuttamisesta voisi olla kysymys, kun vesilain mukaista lupaa (esimerkiksi sillan rakentamiseksi) on haettu silloin, kun siltaratkaisua ohjaava kaava on vasta laadittavana.”

Asiassa saatu selvitys

A:n tarkoituksena on rakentaa kiinteistön virkistyskäyttömahdollisuuksien parantamiseksi ja veneenpitoa varten noin 20 metrin pituinen laituri omistamansa tilan Aarnela RN:o 43:9 edustan merialueelle sekä kunnostaa ranta-aluetta lietettä, kiviä ja ruovikkoa poistamalla. Suunniteltu laituri sijoittuu viistosti rantaviivaan nähden.

Hakemuksen mukaan laituripenger tehdään kivimurskeesta ja kivistä. Itäreunaan tulee teräspontti, joka pinnoitetaan ulkopuolelta puulla. Myös kansirakenne on puuta. Hakemukseen liitetyn poikkileikkauspiirustuksen perusteella laiturin yläpinnan taso olisi + 1,0 m keskivedenkorkeudesta. Laiturin länsipuolella keskiveden aikainen syvyys on 0,5 metriä ja itäpuolella 0,8 metriä. Laiturin itä- ja pohjoispuolta ruopataan niin, että vesisyvyydeksi tulee 2,0 metriä. Poistettava ruovikkoalue on kooltaan 64 m².

Hankealue sijaitsee Varjakan vanhan huvilayhdyskunnan alueella. Ranta-alueilla on aikanaan yleisesti ollut yksityisiä pitkähköjä kiviarkkulaitureita. Tällä hetkellä ranta-alueella ei ole laiturirakenteita, lukuun ottamatta Varjakan kartanon alueen kunnostettua kivilaituria. Suunnitellulla laiturin rakentamispaikalla on runsaasti kiviä. Asiakirjojen mukaan kivien kasaaminen niemekkeeksi on tapahtunut useita vuosikymmeniä sitten. Aluehallintoviraston toimittamassa tarkastuksessa 28.6.2013 otetusta valokuvasta ilmenee, että merivedenkorkeudella -5 cm kiviniemeke ei ole näkyvissä.

Oulunsalon keskeisten alueiden yleiskaavassa 2030 tila Aarnela RN:o 43:9 on merkitty asumiskäyttöön varatuksi alueeksi (A-res). Alue on lisäksi rajattu kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi aluekokonaisuudeksi (sr). Viimeksi mainittua rajausta koskevan kaavamääräyksen mukaan alueella tehtävät korjaus- ja muutostyöt sekä lisärakentaminen on tehtävä siten, että alueen historiallinen, rakennustaiteellinen tai maisemallinen arvo ei vähene. Alueella toteutettavien toimenpiteiden tulee sopeutua ympäristöön. Luvanhakijan kiinteistöllä oleva rakennus on kaavassa osoitettu sr kohdemerkinnällä n:o 165 (seudullisesti merkittävä kohde Aarnela). Laiturin suunniteltu sijoituspaikka on kaavassa vesialuetta (W).

Perämeren pohjoisosassa merenpinnan korkeusvaihtelut ovat verrattain suuria. Normaalivuosinakin merenpinta vaihtelee lähes kaksi metriä rajoissa -0.80 m– +1 m. Alimpien ja ylimpien vedenkorkeushavaintojen väli on yli kolme metriä.

Muutoksenhakijoiden hallitsemat tilat Korkein RN:o 43:37, Hessenrinne RN:o 43:47, Hessenhiekka RN:o 43:48 ja Hietikko RN:o 43:36 sijaitsevat vierekkäin tilan Aarnela RN:o 43:9 kaakkoispuolella siten, että tilat Aarnela RN:o 43:9 ja Korkein RN:o 43:37 ovat rajanaapureita. Lähin tila Korkein on noin 100 metrin etäisyydellä suunnitellusta laiturista.

Oikeudellinen arviointi

Kysymyksessä olevan yleiskaavan sr-aluerajauksen ja sitä koskevan kaavamääräyksen tarkoituksena on edistää alueen rakennetun ympäristön historiallisten, rakennustaiteellisten tai maisemallisten arvojen säilymistä. Yleiskaavassa ei ole vesialuetta koskevia määräyksiä laiturien rakentamisesta, eikä kaavan voida tulkita tarkoittavan estää laiturien rakentamista kokonaan alueelle. Kaavamääräyksen mukaan alueella toteutettavien toimenpiteiden tulee kuitenkin sopeutua ympäristöön, mikä korostaa ranta-alueen maisemallista merkitystä. Yleiskaavan yleispiirteisyys ja joustavuus sekä jäljempänä hankkeen maisemallisista vaikutuksista lausuttu huomioon ottaen hanke ei kuitenkaan ole kaavan vastainen.

Luvan myöntämisen edellytykset on siten arvioitava vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momentin ja 11 §:n mukaisesti ja ottaen huomioon vesilain 2 luvun 3 §:ssä säädetty.

Aluehallintovirasto on suorittamansa tarkastuksen perusteella päätöksessään muun ohella lausunut, että matalalla ranta-alueella avoimen meren laidalla veneenpito ei ole mahdollista ilman laituria. Laiturista on jossain määrin hyötyä vakinaisesti asutun kiinteistön muullekin virkistyskäytölle, kuten uintiin ja kalastukseen. Laituri sijoittuu avoimen Oulunselän rannalle pienen niemekkeen kohdalle.

Suunniteltu laituri on pituudeltaan noin 20 metriä ja korkeudeltaan noin yhden metrin keskivedenkorkeuden yläpuolella. Suunnitellun kokoinen ja suhteellisen matala laituri sopeutuu muun ohella käytettävät rakennusmateriaalit huomioon ottaen maisemaan, eikä laituri sanottavasti muuta avaraa meren rannan maisemakuvaa. Hankkeen ruoppaustöistä saattaa aiheutua vain lyhytaikaista veden samenemista. Hanke ei näin ollen vaikuta haitallisesti Oulujoen–Iijoen vesienhoitoalueen rannikkovesien alueella vesienhoitosuunnitelman tavoitteiden saavuttamiseen.

Laiturirakenteen ja ruoppauksen ei voida arvioida vaikuttavan virtaamiin ranta-alueella. Aarnelan tilan pohjoispuolella oleva kiinteistö on hakijan omistuksessa. Laiturin eteläpuolella lähimpiin kiinteistöihin on etäisyyttä noin 100 metriä. Suunniteltu laituri ei siten suuntaudu B:n ja hänen asiakumppaneidensa kiinteistöjen eteen, eikä hakemuksessa tarkoitetun laiturin rakentamisesta voida arvioida aiheutuvan edellä mainituille naapureille sanottavaa maisemahaittaa.

Hakemuksessa tarkoitetusta laiturin rakentamisesta ja ruoppauksesta ei voida arvioida aiheutuvan heille vesilain 2 luvun 3 § huomioon ottaen vältettävissä olevaa vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä.

Vesilain (264/1961) 2 luvun 6 §:n 2 momentti huomioon ottaen hankkeesta saatava hyöty on huomattava siitä yleisille tai yksityisille eduille koituviin menetyksiin verrattuna. Kun lisäksi otetaan huomioon aluehallintoviraston päätöksessä lausutut vesilain 2 luvun 7 §:n 2 momentin mukaiset käyttöoikeuden myöntämisen perusteet, luvan myöntämisen edellytykset täyttyvät.

Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös on kumottava, B:n ja hänen asiakumppaniensa valitus aluehallintoviraston päätöksestä hylättävä ja aluehallintoviraston päätös saatettava voimaan.

2. Oikeudenkäyntikulut

Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori, oikeusneuvokset Hannu Ranta, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Jaakko Autio sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Janne Hukkinen ja Seppo Rekolainen. Asian esittelijä Irene Mäenpää.

 
Julkaistu 23.2.2018