Muu päätös 2347/2018

Asia Maa-aineslupaa ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat valitukset

Valittajat 1. A ja hänen asiakirjoista ilmenevät asiakumppaninsa

2. B

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 27.10.2016 nro 16/0914/5

Asian aikaisempi käsittely

Vihdin ympäristölautakunta on 24.6.2015 antamallaan päätöksellä (10.6.2015 § 29) myöntänyt B:lle maa-aineslain mukaisen luvan maa-ainesten ottamiseen tilalta Hurri RN:o 1:121 Vihdin kunnan Torholan kylässä. Lupa on voimassa 10 vuotta siitä, kun päätös on lainvoimainen. Maa-aineksia saa ottaa enintään 550 000 m3 (kiintokuutiometriä). Ottamisalueen pinta-ala on 5,7 hehtaaria.

Päätös sisältää lupamääräykset 1.1–11.2, joista määräykset 1.5, 2.1, 6.5, 7.1–7.6 ja 8.2–8.11 ja 8.13–8.20 kuuluvat seuraavasti:

Maa-aineksen ottoluvan voimassaoloaika ja laajuus

1.5 Kalliokiviaineksen louhintaa saa harjoittaa seuraavasti:

- poraaminen arkisin klo 7–20, pois lukien arkipyhät

- räjäytykset ja rikotukset arkisin klo 8–16, pois lukien arkipyhät

- murskaus arkisin klo 7–22, pois lukien arkipyhät

- kuormaaminen ja kuljetus arkisin klo 6–22, pois lukien arkipyhät

- kalliokiviaineksen louhintaan liittyvistä töistä heinäkuussa saa tehdä vain kuormausta ja kuljetusta arkisin klo 6–22, pois lukien arkipyhät.

Louhintasyvyys

2.1 Louhintaa ei saa ulottaa alemmaksi kuin ottosuunnitelmassa ja ottosuunnitelman piirustuksissa on esitetty.

Päästöt vesiin ja maaperään

6.5 Louhinta tulee suorittaa siten, ettei louhinta aiheuta alla olevaan kallio- tai maaperään sellaisia muutoksia (halkeamia, ruhjeita ym.), joista saattaa olla haittaa alueen pohjavedelle tai ympäristölle.

Liikennejärjestelyt ja pölyämisen estäminen

7.1 Pölyn torjunnassa on käytettävä valtioneuvoston asetuksessa kivenlouhimojen, muun kivenlouhinnan ja kivenmurskaamojen ympäristönsuojelusta (800/2010) 4 §:ssä mainittuja parhaita mahdollisia pölyntorjuntatoimia.

7.2 Alueelle johtava tie ja muut toiminta-alueella olevat tiet sekä alueet, joilla työkoneet liikkuvat, on hoidettava siten, että pölyäminen jää mahdollisimman vähäiseksi.

7.3 Ottoalueelle tulee sijoittaa jatkuvasti toimintakuntoinen kastelulaitteisto, jolla tarvittaessa tulee kastella ottoaluetta ja varastokasoja pölyämisen estämiseksi puhtaalla vedellä.

7.4 Suolan ja muiden pohjavedelle tai maaperälle haitallisten aineiden käyttö pölynsidonnassa on kielletty.

7.6 Pölyn torjunnassa käytettävien menetelmien tai käytettävän pölyntorjuntajärjestelmän kuntoa ja toimintaa on tarkkailtava silmämääräisesti päivittäin. Päästöjä olennaisesti lisäävän häiriön sattuessa on laitoksen päästöjä aiheuttava toiminta välittömästi keskeytettävä, kunnes laitteisto on korjattu tai häiriö poistettu.

Vesien tarkkailu

8.2 Toiminnan vaikutuksia alueen pinta- ja pohjavesiolosuhteisiin ja laatuun on tarkkailtava vähintään seuraavien lupamääräysten mukaisesti:

Tarkkailusuunnitelma

8.3 Hakijan esittämä pinta- ja pohjavesien tarkkailuohjelma (päivitys 31.12.2013) tulee päivittää ja toimittaa valvontaviranomaiselle hyväksyttäväksi vähintään kuukausi ennen toiminnan aloittamista. Suunnitelmassa on esitettävä seuraavat tiedot

- tarkkailupisteiden sijainnit kartalla ja koordinaattitiedot,

- tarkkailupisteiden kunto ja soveltuvuus näytteenottoon,

- mittausten ja näytteenoton ajankohdat,

- määritettävät parametrit,

- tietojen raportointi ja toimittaminen

Tarkkailupisteet

8.4 Luvan saajan on tarkkailtava toiminnan vaikutusta vähintään seuraavista paikoista:

- kiinteistöjen RN:o 1:87 (Ruskiamäentie 41) ja RN:o 7:5 (Peräläntie 151) kaivoista, pohjavesiputkista PE4 ja PE5 sekä seuraavista pintavesipisteistä: louhinta-alueelle rakennettavan selkeytysaltaan alapuolelta, norosta (pintav 2) ja välivarastointialueelle rakennettavan selkeytysaltaan alapuolelta.

- kaivojen tarkkailuun tulee saada kiinteistön omistajan tai haltijan suostumus.

Ennen ottotoimintaa tehtävät mittaukset ja näytteenotto

8.5 Hyväksytyn tarkkailuohjelman mukainen kattava laadun analysointi ja pinnan korkeuden mittaukset on tehtävä ja tulokset raportoitava valvontaviranomaiselle ennen ottotoiminnan aloittamista mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Laadun ja pinnankorkeuden tarkkailu

8.6 Vesinäytteet tulee ottaa kaikista edellä mainituista tarkkailupisteistä vähintään kerran vuodessa. Vedenpinnan korkeus tulee mitata vähintään 4 krt/v tutkittavista kaivoista ja pohjaveden tarkkailuputkista. Näytteenoton yhteydessä on pintavesipisteistä määritettävä virtaamien suuruus.

8.7 Määritettäviä pohjaveden (kaivot ja pohjavesiputket) ja pintaveden parametreja ovat haju, maku, sameus, väri, lämpötila, pH, kokonaiskovuus, happi, kemiallinen hapenkulutus (CODMn), sähkönjohtavuus, kiintoaine, rauta, mangaani, sulfaatti, nitraatti, nitriitti, ammoniumtyppi, kloridi, polttoainehiilivedyt, mineraaliöljyt sekä koliformiset ja E. Coli bakteerit.

Polttoainehiilivedyt ja mineraaliöljyt (öljyhiilivedyt C10–40) tulee tutkia vuosittain.

8.8 Tarkkailuohjelmaa ja analyysivalikoimaa voidaan tarvittaessa muuttaa valvontaviranomaisen hyväksymällä tavalla.

8.9 Vesinäytteiden otossa tulee käyttää akkreditoitua näytteenottajaa.

8.10 Jos veden laadun todetaan muuttuneen tai mahdollisen vahingon sattuessa, voi valvontaviranomainen määrätä näytteitä otettavan useammin tai tarkentaa analyysivalikoimaa.

8.11 Näytteiden otto ja analysointi on suoritettava standardien (CEN, ISO, SFS tai vastaavan tasoinen kansallinen tai kansainvälinen yleisesti käytössä oleva standardi) mukaisesti. Tulosten raportoinnissa on esitettävä käytetyt menetelmät ja niiden mittausepävarmuus sekä tulosten edustavuus.

Poikkeavuudet

8.13 Mikäli pohja- tai pintaveden laadun ja pinnankorkeuden tarkkailussa havaitaan, että maa-ainesten ottamisesta aiheutuu pohja- tai pintaveden laadun heikkenemistä tai määrän olennaista vähenemistä, on luvan saajan viipymättä ryhdyttävä toimenpiteisiin sanottujen haittojen poistamiseksi ja ilmoitettava asiasta maa-ainesten ottoluvan valvontaviranomaiselle, jona Vihdin kunnassa toimii ympäristölautakunta. Maa-ainesten otto on tällöin keskeytettävä.

Tarkkailu toiminnan jälkeen

8.14 Tarkkailua on jatkettava vuosittain ottotoiminnan päättymisen jälkeen kahden vuoden ajan.

Melun ja pölyn tarkkailu

8.15 Toiminnasta aiheutuvat melutasot tulee selvittää melumittauksilla. Melua tulee mitata lähimmissä melulle alttiissa kohteissa asutukseen käytettävillä alueilla vähintään seuraavissa pisteissä: ottoalueen koillispuolella (1), itäpuolella (1), kaakkoispuolella (2), eteläpuolella (1) ja luoteispuolella (2). Pisteiden valinnassa tulee huomioida tehdyn melumallinnuksen tulokset.

Melumittaus tulee järjestää vähintään seuraavissa tilanteissa:

- vaihe 1 (alun louhinta, murskaus ja maankaatopaikan rakentaminen)

- vaihe 3 (louhinta, murskaus ja maankaatopaikan toiminta käynnissä)

Melumittaus on suoritettava ympäristöministeriön ohjeen 1/1995 "Ympäristömelun mittaaminen" mukaisesti. Mittaukset tulee järjestää ensimmäisissä mahdollisissa murskausjaksoissa ja jolloin sekä murskaus että kiven rikotus ovat käynnissä.

8.16 Melunmittaussuunnitelma tulee toimittaa viimeistään kaksi viikkoa ennen ensimmäisen mittauksen suorittamista valvontaviranomaiselle. Suunnitelmassa on esitettävä mittausmenetelmät ja kartta mittauspisteistä. Mittaustulokset on toimitettava välittömästi mittausten suorittamisen jälkeen valvontaviranomaiselle, joka antaa tarvittaessa tehtyjen melumittausten perusteella lisämääräyksiä mahdollisesti tarvittavista melun vähentämistoimenpiteistä. Tehtyjen mittausten tuloksien pohjalta laadittu mittausraportti on toimitettava tiedoksi valvontaviranomaiselle heti raportin valmistuttua.

8.17 Toiminnasta aiheutuvien hiukkaspäästöjen (hengitettävät hiukkaset PM10) vaikutus lähialueen ilmanlaatuun on selvitettävä. Hiukkasmittaus tulee järjestää ensimmäisessä mahdollisessa murskausjaksossa ja jolloin mahdollisimman moni pölyä aiheuttava toiminta on samanaikaisesti käytössä.

Hengitettävien hiukkasten (PM10) pitoisuusmittaus on tehtävä standardin ISO 10473:2000 mukaisella tai muulla sitä vastaavalla mittausmenetelmällä, jonka tarkkuus on em. standardia vastaava. Mittauspaikat tulee valita siten, että se kuvaa läheisille häiriintyville kohteille murskauslaitoksen pölyämisestä aiheutuvaa pölyhaittaa. Mittausjakson pituuden tulee olla riittävä, jotta pitoisuusmittauksen tuloksia voidaan verrata ilmanlaadusta annettuun valtioneuvoston asetukseen 38/2011.

8.18 Hiukkaspitoisuuden mittaussuunnitelma on esitettävä valvontaviranomaiselle vähintään 14 vuorokautta ennen suunnitellun mittauksen aloittamista. Suunnitelmassa on esitettävä mittausmenetelmät ja kartta mittauspisteistä. Mittausten suorittamisessa on käytettävä ulkopuolista asiantuntijaa. Tehtyjen mittausten tulokset ja niiden pohjalta laadittu mittausraportti (sis. mittaustulosten vertaaminen asetuksen 38/2011 raja-arvoihin) on toimitettava heti raportin valmistuttua valvontaviranomaiselle, joka antaa tarvittaessa tehtyjen mittausten perusteella lisämääräyksiä mahdollisesti tarvittavista pölyn vähentämistoimenpiteistä.

Tärinä

8.19 Ennen louhinnan aloittamista alueella ja sen ympäristössä on tarkastettava vähintään 500 metrin etäisyydellä ottamisalueesta (ottamisalueen reunasta mitattuna) sijaitsevat rakennukset, kaivot sekä tärinälle herkät laitteet tärinää aiheuttavien toimintojen turvallisen suorittamisen varmistamiseksi. Tärinälle herkille kohteille on annettava tärinän raja-arvot, joissa pysymistä seurataan säännöllisin mittauksin louhintatyön ajan erikseen hyväksytyn seurantasuunnitelman mukaisesti. Louhinnan päätyttyä ja myös sen aikana on järjestettävä tarkastuksia mahdollisten vaurioiden toteamiseksi.

8.20 Tärinäanalyysi ja raja-arvojen antaminen, seurantamittaukset sekä tarkastukset on teetettävä puolueettomalla ulkopuolisella asiantuntijalla. Tarkastusten, analyysin ja seurantamittausten tekemisestä on sovittava kohteen omistajan tai haltijan kanssa.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin nyt on kysymys, hylännyt A:n ja hänen asiakumppaneidensa valituksen lautakunnan päätöksestä sekä A:n ja hänen asiakumppaneidensa ja B:n oikeudenkäyntikuluvaatimukset.

Hallinto-oikeus on tältä osin perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat säännökset

Maa-aineslain 1 §:n 2 momentin mukaan ainesten ottamisessa on mainitun lain lisäksi noudatettava, mitä muualla laissa säädetään. Lupa-asiaa ratkaistaessa ja muuta viranomaispäätöstä tehtäessä on lisäksi noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään.

Maa-aineslain 3 §:n 1 momentin mukaan mainitussa laissa tarkoitettuja aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu:

1) kauniin maisemakuvan turmeltumista;

2) luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista;

3) huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa; tai

4) tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa.

Maa-aineslain 3 §:n 2 momentin mukaan alueella, jolla on voimassa asemakaava tai oikeusvaikutteinen yleiskaava, on sen lisäksi mitä 1 momentissa säädetään, katsottava, ettei ottaminen vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen eikä turmele kaupunki- tai maisemakuvaa.

Maa-aineslain 3 §:n 4 momentin mukaan ottamispaikat on sijoitettava ja ainesten ottaminen järjestettävä niin, että ottamisen vahingollinen vaikutus luontoon ja maisemakuvaan jää mahdollisimman vähäiseksi ja että maa-ainesesiintymää hyödynnetään säästeliäästi ja taloudellisesti eikä toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa.

Maa-aineslain 5 §:n 1 momentin mukaan lupaa haettaessa on ainesten ottamisesta ja ympäristön hoitamisesta sekä, mikäli mahdollista, alueen myöhemmästä käyttämisestä esitettävä ottamissuunnitelma. Tämä ei kuitenkaan ole tarpeen, jos hanke laajuudeltaan ja vaikutuksiltaan on vähäinen. Pykälän 2 momentin mukaan suunnitelmaa laadittaessa on tarvittavassa laajuudessa selvitettävä vallitsevat luonnonolosuhteet, ainesten määrä ja laatu sekä hankkeen vaikutukset ympäristöön ja luonnonolosuhteisiin.

Maa-aineslain 6 §:n 1 momentin mukaan lupa ainesten ottamiseen on myönnettävä, jos asianmukainen ottamissuunnitelma on esitetty eikä ottaminen tai sen järjestely ole ristiriidassa 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Asiaa harkittaessa on otettava huomioon myös lupamääräysten vaikutus.

Maa-aineslain 11 §:n 1 momentin mukaan ainesten ottamista koskevaan lupaan on liitettävä määräykset siitä, mitä hakijan on noudatettava hankkeesta aiheutuvien haittojen välttämiseksi tai rajoittamiseksi, jolleivät sanotut seikat käy ilmi ottamissuunnitelmasta.

Maa-ainesten ottamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen 2 §:n mukaan ottamissuunnitelma sisältää tarvittavassa laajuudessa muun muassa tiedot alueen läheisyydessä sijaitsevista talousvesikaivoista.

Ottamisaluetta koskevaa selvitystä

Kysymyksessä oleva 5,7 hehtaarin suuruinen ottoalue sijaitsee Vihdissä 197,4 hehtaarin suuruisella kiinteistöllä Hurri 927-446-1-121, noin kolmen kilometrin etäisyydellä Nummelan taajamasta kaakkoon. Alue on metsätalouskäytössä, ja ottoalueen eteläpuolisen Verisuon ympäristössä on tehty päätehakkuita vuosina 2010–2011.

Lähin asutus on noin 350 metrin etäisyydellä ottoalueen rajasta, ja muutoin ympäristössä on vakituista ja vapaa-ajan asutusta noin 500 metrin etäisyydellä ottoalueesta.

Alueella ei ole asemakaavaa eikä voimassaolevaa oikeusvaikutteista yleiskaavaa. Uudenmaan maakuntakaavassa ja 1. ja 2. vaihemaakuntakaavassa alue on niin sanottua valkoista aluetta, johon ei kohdistu aluemerkintöjä. Alueen pohjoispuolelle maakuntakaavassa on merkitty viheryhteystarve.

Alueelle ollaan laatimassa Nummelan eteläosien osayleiskaavaa. Vuonna 2011 nähtävillä olleessa kaavaehdotuksessa ottoalue sijoittuu erityisalueelle (E), jonne voi sijoittaa yhdyskuntarakentamisesta ylijääviä maamassoja ja -rakenteita sekä näiden kierrätystoimintaa.

Ottamissuunnitelmaa koskevaa selvitystä

Maa- ja kalliokiviainesten ottamisen lisäksi 5,7 hehtaarin ottoalueen viereen on suunniteltu välivarastointialue ja maankaatopaikka. Nämä alueet ovat yhteensä noin 9,4 hehtaaria, josta maankaatopaikan osuus on noin 2,5 hehtaaria ja välivarastointialueen 1,2 hehtaaria. Ottamissuunnitelman mukaan maa-ainesten oton suunnittelun lähtökohtana on mahdollistaa ylijäämämaan maankaatopaikan perustaminen Verisuon alueelle, niin sanottu Verisuon maa-ainespuisto. Otettavia kiviaineksia tullaan käyttämään maankaatopaikan pohjarakenteissa sekä myymään. Valituksenalainen maa-ainelupapäätös ei koske maa-ainespuistoa, vaan ainoastaan maa-ainesten ottoa. Esitetyt maa-ainesten ottoa ja maa-ainespuistoa koskevat selvitykset ovat kuitenkin pitkälti yhteiset.

Alueelta on tarkoitus ottaa pohjaveden pinnan yläpuolelta maa- ja kalliokiviainesta kolmessa vaiheessa yhteensä noin 550 000 m³ktr, josta pintamaan osuus on noin 50 000 m³ktr ja kalliokiviaineksen osuus noin 500 000 m³ktr. Edellä mainitusta kiviaineksesta on suunniteltu käytettäväksi maankaatopaikan välttämättömiin rakenteisiin louheena ja murskeena 15 000 m³ktr.

Ottoalue on ylimmältä korkeudeltaan alueen keskiosassa lähes tasossa +85. Ottamissuunnitelman mukaan otto ulotetaan tasoon +72...+73, ja lupaa haetaan pohjaveden pinnan yläpuoliseen maa-aineksen ottoon.

Otto aloitetaan alueen eteläosasta, ja suunnitelmakartan mukaan pääasiallinen ottosuunta on etelästä pohjoiseen. Ottotoiminnan päätyttyä alue maisemoidaan ylijäämämailla.

Luontoselvitykset

Hankkeessa on hyödynnetty Nummelan eteläosien osayleiskaavaa varten laadittuja luontoselvityksiä.

Vuoden 2005 luontoselvityksessä (Luontotieto Keiron Oy) on ottoalueen lähiympäristön osalta mainittu Verisuolta alkunsa saava ja sen länsipuolelle kulkeva pieni noro (0,44 hehtaaria), kauempana Verisuon pohjoispuolella sijaitseva pienialainen kangasräme (0,51 hehtaaria) ja Verisuon pohjoispäässä oleva korpi ja potentiaalinen liito-oravan lisääntymispaikka (0,44 hehtaaria).

Vuoden 2008 luontoselvityksestä (Luontotieto Keiron Oy) ilmenee muun muassa, että Verisuon pohjoispuolella on tehty havainto tiltaltin ja suon etelä- ja itäpuolilla teeren reviireistä. Suon ja sen eteläpuolisen alueen käsittävällä Verisuon metsäalueella on linnustollisesti merkittävä metsälajien kokonaisuus, ja metsäalueen lounaisosassa asuu liito-orava. Verisuolla tai sen ympärillä liito-oravaesiintymiä ei ole havaittu.

Verisuon alueelle vuonna 2009 tehdyn täydentävän luontoselvityksen (Luontotieto Keiron Oy) mukaan Verisuo on ojitettu tehokkaasti ja suon ominaispiirteet ovat lähes hävinneet. Alueen luonnontila on siinä määrin muuttunut, että suurimmalla osalla alueesta ei ole vaateliaille lajeille sopivaa elinympäristöä. Selvitysalueelta on liito-oravahavainto vuodelta 2005. Kyseistä kohdetta ei ole myöhemmässä tarkastuksessa katsottu liito-oravan elinpiiriksi. Verisuon eteläpuolinen vanha reunametsä on osa paikallisesti arvokkaaksi arvioitua linnustoaluetta. Uhanalaisia lajeja ei maastokäynnillä havaittu. Uhanalaisista lintulajeista alueelta on aiemmin tavattu tiltaltti sekä direktiivilajeista pyy. Nämä lajit löytänevät sopivaa elinympäristöä Verisuon eteläpuoliselta metsäalueelta. Lisäksi lähistöltä on havainnot silmälläpidettävästä direktiivilajista teerestä, sekä direktiivilaji varpuspöllöstä. Selvitysalueen lähellä on yksi metsälakikohde eli rehevä lehtolaikku, rehevä korpi sekä hiukan alempana luonnontilainen noro. Norouomaa ei tule ojittaa tai muuten muuttaa. Suunniteltu läjitysalue tulee luontoarvojen suojelemiseksi sijoittaa siten, että vanhan metsän alue säilyy.

Maa-ainespuistoa koskeva ympäristöselvitys (Pöyry, 31.5.2011) on tehty ojitetun Verisuon sekä sitä ympäröivän kallioisen metsämaaston alueelta. Ympäristöselvityksen tarkoituksena oli kartoittaa alueen luonnonympäristön nykytila sekä arvioida, onko aikaisemmissa luontoselvityksissä mainittujen luontokohteiden luontoarvoissa tapahtunut muutoksia. Aiemmin kartoittamattomasta koillisosasta on tarkistettu luonnonsuojelulaki-, metsälaki- ja vesilakikohteiden sekä liito-oravan esiintyminen. Suunnitellun maa-ainespuiston ulkopuolelta tarkasteluun on otettu mukaan Verisuon lasku-uoma länteen sekä Korven peltoalueeseen rajoittuva metsäalue. Selvityksen johtopäätösten mukaan Verisuon maa-ainespuiston alueella ei ole sellaisia luontoarvoja, jotka eivät olisi tulleet esille aikaisemmissa alueelle tehdyissä selvityksissä. Pääte- ja harvennushakkuut ovat kuitenkin muuttaneet alueen luonnonympäristöä ja heikentäneet lähes kaikkien aiemmin paikallisesti arvokkaina mainittujen luontokohteiden arvoa. Näitä ovat olleet alueen pohjoispuolinen pienialainen kangasräme, Verisuon koillispuolinen varttuneen kuusimetsän alue, joka on muuttunut pohjoisreunalla tervaleppiä kasvavaksi reheväksi korveksi, Verisuon eteläpuolinen metsä, Verisuolta länteen laskeva uoma, joka muuttuu noroksi, Verisuon kaakkoispuolinen sekametsäalue sekä Korven peltoalueen reunassa oleva lähde. Lisäksi metsäautotien eteläpuolisella alueella oli vuonna 2005 havaittu tiltaltti ja pyy ja suunnittelualueen ulkopuolella teeriä.

Ympäristöselvityksen 31.5.2011 mukaan maa-ainespuiston etelä- ja koillisosissa on edelleen varttuneen kuusivaltaisen metsän alueita, jotka ovat puuston iän ja järeiden haapojen sekä kosteiden painanteiden (koillisosa) ja lahopuustoisuuden (eteläosa) vuoksi luonnonarvoiltaan tavanomaista monipuolisempia. Niiden alueilla ei ole kuitenkaan todettu sellaista lajistoa tai luontokohteita, jotka rajoittaisivat voimakkaasti niiden maankäyttöä. Luontoarvoiltaan merkittävin kohde on suunnitellun maa-ainespuiston ulkopuolelle sijoittuva Verisuolta laskevan uoman luonnontilainen osuus, jonka luontoarvot tulee pyrkiä säilyttämään.

Verisuon noron luonnontilaselvityksessä (Ramboll, 7.7.2013) on todettu, että uoma on kaivettua ojaa Verisuon itäpäästä noin 800 metrin matkalla ja muuttuu sitten luonnontilaiseksi. Alueella kasvavat jalopuut eivät lukumääränsä puolesta täytä luonnonsuojelulain 29 §:n määritelmää suojeltavasta luontotyypistä. Uoman alaosassa sijaitseva luhta-alue on tyypiltään saniaislehtoa ja siten metsälain 10 §:ssä tarkoitettu erityisen tärkeä elinympäristö.

Vesiolosuhteet

Alue sijaitsee Siuntionjoen vesistöalueella, noin 800 metrin etäisyydellä ottoalueesta luoteeseen sijaitsevan Enäjärven valuma-alueella. Ottamisalue ei ole luokitellulla pohjavesialueella. Lähin luokiteltu pohjavesialue (Tervalammen vedenhankintaa varten tärkeä I-luokan pohjavesialue, 0192702) sijaitsee noin 450 metrin etäisyydellä suunnittelualueen itäpuolella. Ottamissuunnitelman mukaan lähin käytössä oleva talousvesikaivo sijaitsee noin 350 metrin etäisyydellä ottoalueesta luoteeseen ja lähin vedenottamo ottoalueelta noin viisi kilometriä luoteeseen.

Alueen kallioperä on graniittia, jossa on ruhjelinjoja. Suunnittelualueen lähistölle asennetuista viidestä pohjavedenhavaintoputkesta ajalla 17.12.2010–8.9.2014 tehtyjen seurantamittausten perusteella pohjaveden pinta on vaihdellut kahdessa maaputkessa tasoilla +73,33–+74,02 ja +70,69–+71,68 ja kallioputkessa +73,65–+75,08. Ottoalueen pintavedet johtuvat luontaisesti Verisuolle, joka on ojitettu. Verisuon ojitus kerää pintavedet ympäröiviltä kallioilta ja vedet virtaavat alueen länsipuolella kallionkohoumien väliin raivattuun avo-ojaan ja kokoojaojien kautta Enäjärveen.

Vesistökuormitus ja -vaikutukset selvityksen (Pöyry, 21.9.2011) mukaan maa-ainesottoalueelta ja maankaatopaikalta tulevat vedet on suunniteltu johdettaviksi Verisuon alapuoliseen ojaan tasausaltaan kautta. Välivarastointialueella muodostuvia vesiä ei johdeta tasausaltaan kautta, sillä alueelle välivarastoidaan murskeita. Sekä tasausaltaalta että välivarastointialueelta vedet kulkeutuvat suo- ja pelto-ojia myöten noin 1,5 kilometrin matkan Enäjärveen. Verisuon maa-ainespuiston toiminta voi hieman lisätä Enäjärven kaakkoisosaan aiheutuvaa ravinne-, kiintoaine- ja humuskuormitusta, mutta Enäjärveen aiheutuvien pitoisuuslisäyksien ja vaikutusten arvioidaan jäävän vähäisiksi. On todennäköistä, että maa-ainespuiston toiminnasta johtuvaa ainepitoisuuksien nousua ei voida tulevaisuudessa erottaa Enäjärven vedenlaatutuloksissa, sillä sekä kaakkoisosan ojan valuma-alueelta tuleva muu kuormitus että koko Enäjärven valuma-alueelta tuleva muu kuormitus on jo nykyisellään suurta tai hyvin suurta verrattuna maa-ainespuiston arvioituihin tuleviin kuormituksiin.

ELY-keskuksen ottamissuunnitelmasta antamassa lausunnossa 7.1.2013 on todettu, että hakemuksessa ei ole esitetty tietoa pohjaveden pinnan korkeusasemasta itse louhinta-alueella. ELY-keskuksen näkemyksen mukaan pohjavesivaikutukset jäävät ainakin inventoiduissa kaivoissa niiden sijainnin takia erittäin epätodennäköisiksi, koska louhintataso on alimmillaan +72, eikä lähiympäristöjen alimpien maanpinnan tasojen alapuolelle louhinta-alueella mennä. Vaikuttaa todennäköiseltä, ettei toiminta vaikuta louhinta-alueen kaivojen vesitilanteeseen.

Pinta- ja pohjavesien tarkkailuohjelmassa 7.11.2011/31.12.2013 on todettu pohjaveden seurantapisteiden valinnan osalta muun ohella, että pohjavesiputkien PE2 ja PE5 paikka on valittu seurantaan läheisen sijainnin perusteella. Seurannassa olevat putket sijaitsevat mahdollisten häiriintyvien kohteiden (yksityiskaivot) ja suunnitelma-alueen välissä. Seurantaputki PE4 on toiminta-alueen länsipuolella kuvaamassa tilannetta tähän suuntaan. Putki on melko kaukana toiminta-alueesta, koska putken edustavuuden vuoksi sitä ei haluttu asentaa suolle. Tarkkailuohjelman mukaan suunnittelualueen läheisyydessä olevat talousvesikaivot on kartoitettu. Kaivoista kaksi, kiinteistöjen 1:87 (Ruskianmäentie 41) ja 7:5 (Peräläntie 151) maakaivot on otettu mukaan pohjaveden seurantaohjelmaan. Tarkkailuohjelman karttaliitteen mukaan pohjavesien tarkkailuputket PE1 ja PE3 sijaitsevat suunnittelualueen eteläpuolella sen ja lähimmän eteläpuolisen asutuksen välisellä alueella.

Meluselvitys

Ottamissuunnitelman mukaan ottoalue sijoittuu kalliokohoumien väliselle painannealueelle, joka estää melun leviämistä. Lisäksi puusto on tiheää. Merkittävimmät melua tuottavat työvaiheet ovat kallion poraus ja räjäytys, ylisuurten lohkareiden rikotus sekä louheen murskaus tuotteiksi.

Etäisyys lähimpään asuinrakennukseen ottoalueen rajalta on noin 350 metriä.

Verisuon maa-ainespuiston meluselvityksestä (Ramboll, 27.2.2015), joka korvaa kohteesta aiemmin tehdyt meluselvitykset, ilmenee, että hankkeesta laaditun melumallinnuksen perusteella louhintatoiminta voidaan toteuttaa siten, etteivät valtioneuvoston päätöksessä 993/1992 säädetyt melutason ohjearvot ylity. Selvityksessä on todettu, että kalliokiviaineksen ottamisen melulähteet eivät vastaavissa louhintakohteissa tehtyjen mittausten mukaan aiheuta merkittävästi kapeakaistaista melua. Louhinnasta ja murskauksesta syntyvää impulssimaista melua tavanomaisesti tuottavat rikotus ja kiviaineksen syöttö murskaan. Murskausmelu itsessään ei ole impulssimaista kuin murskauslaitoksen läheisyydessä. Koska impulssimaista melua tuottavat lähteet sijaitsevat tässä tapauksessa luoteispuolen lähimpien asuin- ja lomarakennuksiin nähden rintauksen takana, ei toiminnan melun arvioida olevan impulssimaista sillä suunnalla. Itäpuolen lähimmän asuintalon suuntaan murskauksen edetessä on louhintavaiheesta riippuen joko rakennettava pintamaavalli ja kalliorintaus tai alueelle kasattava tuotekasoja. Näin ollen murskauksen ei arvioida tuottavan impulssimaista melua. Mallinnustulosten perusteella ei suoraan voida sanoa, onko rikotusmelu impulssimaista tietyssä tarkastelupisteessä. Impulssimaisen melun leviämistä ympäristöön voidaan rajoittaa tehokkaasti rikotuksen sijoittelulla.

Pöly ja liikenne

Ottamissuunnitelmassa ei ole käsitelty erikseen kalliokiven louhinnasta aiheutuvaa pölyämistä. Suunnitelman mukaan murskauksessa syntyvä pöly on melko karkeaa ja pääosa siitä laskeutuu siten, että 300 metrin etäisyydellä pöly ei aiheuta merkittävää haittaa. Ottoalueen teillä suoritetaan tarvittaessa pölynsidontaa.

Ottamissuunnitelman mukaan varsinaisella ottotoiminnalla ei ole vaikutusta liikenteeseen. Myytävien kiviainestuotteiden kuljetuksesta arvioitu liikenteen määrä on keskimäärin 40 kuorma-autoyhdistelmää vuorokaudessa.

Lupamääräykset

Maa-ainesluvassa on annettu muun ohessa seuraavanlaisia lupamääräyksiä.

Maa-ainesluvan lupamääräyksen 1.5 mukaan kalliokiviaineksen louhintaa saa harjoittaa seuraavasti:

- poraaminen arkisin kello 7–20, poislukien arkipyhät

- räjäytykset ja rikotukset arkisin kello 8–16, poislukien arkipyhät

- murskaus arkisin kello 7–22, poislukien arkipyhät

- kuormaaminen ja kuljetus arkisin kello 6–22, poislukien arkipyhät

- kalliokiviaineksen louhintaan liittyvistä töistä heinäkuussa saa tehdä vain kuormausta ja kuljetusta arkisin kello 6–22, poislukien arkipyhät.

Lupamääräyksen 6.5 mukaan louhinta tulee suorittaa siten, ettei louhinta aiheuta alla olevaan kallio- tai maaperään sellaisia muutoksia (halkeamia, ruhjeita ym.), joista saattaa olla haittaa alueen pohjavedelle tai ympäristölle.

Vesien tarkkailua koskevan lupamääräyksen 8.3 mukaan hakijan esittämä pinta- ja pohjavesien tarkkailuohjelma (päivitys 31.12.2013) tulee päivittää ja toimittaa valvontaviranomaiselle hyväksyttäväksi vähintään kuukausi ennen toiminnan aloittamista ja suunnitelmassa on esitettävä määräyksestä lähemmin ilmenevät tiedot. Luvassa on annettu myös määräykset vesien tarkkailupisteistä, ennen ottotoimintaa tehtävistä mittauksista ja näytteenotosta sekä vesien laadun ja pinnankorkeuden tarkkailusta toiminnan aikana. Valvontaviranomainen voi määrätä tehtäväksi pinta- ja pohjavesioloja koskevia lisäselvityksiä. Määräys on annettu myös toiminnan keskeyttämisestä, mikäli pohja- tai pintavesien osalta havaitaan laadun heikkenemistä tai määrän olennaista vähenemistä.

Maa-ainesluvassa on myös muita määräyksiä vesiensuojelusta ja pölyämisen estämisestä sekä pinta- ja pohjavesiolosuhteiden, melun, pölyn ja tärinävaikutusten tarkkailusta, ja räjäytyksistä aiheutuvan melun ja tärinän ehkäisemisestä.

Ympäristölupa

Louhintaa, kalliokiviaineksen murskausta ja maankaatopaikkatoimintaa sekä puhtaiden ylijäämämaiden vastaanottoa ja loppusijoitusta samalle kiinteistölle koskevan hankkeen ympäristöluvassa 10.6.2015 § 30 on annettu myös muun muassa melutasoa rajoittavia ja melun tarkkailua koskevia lupamääräyksiä. Lupamääräyksen 3.1 mukaan toiminnasta aiheutuva melu ei saa häiriöille alttiissa kohteissa ylittää valtioneuvoston päätöksessä 993/1992 säädettyjä ulkomelun ohjearvoja. Räjäytyksistä aiheutuvan tärinän ehkäisemiseksi ja tärinän haittavaikutusten selvittämiseksi on ympäristöluvassa annettu lupamääräyksiä. Lupamääräyksiä on annettu myös pölyämisen estämiseksi ja pölyn leviämisen tarkkailemiseksi. Ympäristölupa ei ole lainvoimainen.

Rauhoitettu alue naapurikiinteistöllä

Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja kiinteistön Veskytö 2:4 omistajat ovat 30.9.2010 sopineet kiinteistöllä Veskytö olevan noin 5,4 hehtaarin suuruisen alueen määräaikaisesta rauhoittamisesta luonnonsuojelulain 25 §:n mukaisesti 30.9.2030 saakka. Sopimuksen kohdekuvauksen mukaan alue on pääosin tuoretta kangasmetsää, jonka pääpuulaji on kuusi ja sekapuuna kasvaa hieman koivua ja haapaa. Alueella on pysty- ja maalahopuuta ja alue täyttää Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelman METSO:n luonnontieteelliset valintaperusteet.

Sopimuksen mukaan alueella on kielletty ojien kaivaminen, vesien perkaaminen ja patoaminen, maa-aineksien ja kaivoskivennäisten ottaminen sekä maa- tai kallioperän muunlainen vahingoittaminen, metsän hakkaaminen, lahopuiden poistaminen. Alueella on kielletty myös muu kasvien tai niiden osien ottaminen tai vahingoittaminen ja rakennusten, rakennelmien, teiden ja polkujen rakentaminen.

Myötävaikutussopimus

Vihdin kunnan ja B:n välinen 7.5.2010 allekirjoitettu myötävaikutussopimus koskee puhtaille ylijäämämaille tarkoitetun Verisuon maankaatopaikan perustamista ja pitämistä. Kunta ja maanomistaja myötävaikuttavat maankaatopaikan syntymiseen ja toimintaan sopimuksesta tarkemmin ilmenevin tavoin.

Oikeudellinen arviointi

Vuoden 2005 luontoselvityksessä todettu korpi sijaitsee osittain nyt suunnitellulla ottoalueella. Luonto- ja ympäristöselvitysten perusteella Verisuon lähiympäristön luonne on hakkuiden myötä muuttunut, eikä ottoalueella ole sellaisia erityisiä luonnonolosuhteita, jotka olisivat esteenä maa-ainesten ottamiselle.

Ottoalueella ei ole selvitysten mukaan tehty havaintoja uhanalaisista eliölajeista tai luontodirektiivin liitteen IV (a) tai lintudirektiivin liitteessä I tarkoitetuista lajeista eikä maa- ja kiviainesten ottamiselle ole luonnonsuojelulaista johtuvaa estettä. Myöskään ottoalueen lähialueilla havaitut uhanalaisten tai lintudirektiivin liitteessä I mainittujen lintujen reviirit eivät estä maa-aineshankkeen toteuttamista. Kysymyksessä olevia alueita ei ole ilmoitettu lintudirektiivissä tarkoitetuksi erityiseksi suojelualueeksi (SPA). Hallinto-oikeus toteaa, että luonnonsuojelulain 39 §:ssä säädetty rauhoitettujen eläinten tahallisen häirinnän kielto on kuitenkin voimassa maa-ainesluvasta riippumatta.

Maa-ainesten ottamisluvassa on annettu toiminta-aikoja ja pölyämisen estämistä sekä liikenteen järjestämistä koskevia määräyksiä. Ottotoiminnasta aiheutuva melu, pöly ja tärinä ovat myös ympäristönsuojelulain tarkoittamia päästöjä, joita koskevat yksityiskohtaiset edellytykset ja tarvittavat lupamääräykset ratkaistaan hankkeen ympäristöluvassa. Hakemusasiakirjoissa esitetty meluselvitys ja pölyämisvaikutusten arviointi on tähän nähden ollut maa-ainesluvan edellytysten arvioimiseksi riittävä.

Maa-aineslain 3 §:n 4 momentin mukaan ottamispaikat on sijoitettava ja ainesten ottaminen järjestettävä niin, ettei toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa. Näiden edellytysten arvioinnissa on oikeuskäytännössä viitattu ympäristöministeriön julkaisuun Ympäristöopas numero 85, Maa-ainesten ottaminen ja jälkihoito. Oppaan mukaan ottamisalueen ympärille tarvittava suoja-alue on asuttuun rakennukseen nähden kalliokiven ottamisalueilla vähintään 300–600 metriä. Tämä suoja-aluetta koskeva ohje ei ole oikeudellisesti sitova, mutta sen perusteella on mahdollista arvioida suoja-alueen riittävyyttä kussakin yksittäisessä tapauksessa.

Toimenpiteet eivät kohdistu kiinteistöön Veskytö eikä niiden muutoinkaan voida katsoa olevan sitä koskevan rauhoituksen vastaisia. Kiinteistön Veskytö kuuluminen niin sanottuun METSO-ohjelmaan ei merkitse, että se olisi valtioneuvoston melutason ohjearvoista antaman päätöksen tarkoittamaa luonnonsuojelualuetta, jollaisena on pidettävä luonnonsuojelulain 10 §:ssä tarkoitettuja luonnonsuojelualueita. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella voidaan kuitenkin todeta, että kiinteistölle maa-ainesten ottamisesta aiheutuva melu ei ennalta arvioituna ylitä valtioneuvoston päätöksen mukaisia ohjearvoja. Kun otetaan huomioon, että lähin vakituinen asunto sijaitsee noin 350 metrin ja muu vakituinen ja loma-asutus yli 500 metrin etäisyydellä ottoalueesta, sekä asutuksen ja ympäristön osalta myös hankkeen ympäristölupaan liittyvät lupamääräykset, alueen sijainnin ja ottamisjärjestelyiden on katsottava täyttävän niille laissa asetetut edellytykset. Hallinto-oikeus katsoo, että hankkeen etäisyys lähimpiin asuttuihin kiinteistöihin ja muuhun ympäristöön on maa-ainesluvan myöntämisen kannalta riittävä, eikä toiminnasta aiheudu maa-aineslain 3 §:n 4 momentissa tarkoitettua haittaa. Saadun selvityksen perusteella toiminnasta ei voida katsoa aiheutuvan myöskään liikennemäärän vuoksi vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa asutukselle tai ympäristölle. Valittajien esittämä laskelma ajoneuvojen määrästä ei anna aihetta arvioida asiaa toisin.

Ottoalue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Ottaminen on suunniteltu tehtäväksi pohjavedenpinnan yläpuolella. Ottoalueen pintavedet johdetaan tasausaltaan kautta Verisuon alapuolella olevaan ojaan ja noroon ja ne kulkeutuvat sieltä ojien kautta edelleen Enäjärveen. Hallinto-oikeus katsoo, että lähialueen kaivoja on kartoitettu riittävästi. Kun otetaan huomioon ottamissyvyys ja ottoalueen pintavesien ohjautuminen länteen sekä lähimmän luokitellun pohjavesialueen sijainti päinvastaisessa suunnassa, ottotoiminnalla ei ennalta arvioiden ole sellaista vaikutusta pohja- tai pintavesiin eikä siten kaivovesiin, että hankkeesta aiheutuisi tältä osin maa-aineslain 3 §:n 1 momentissa tarkoitettuja vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa tai pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantumista. Ottotoiminnasta ei ennalta arvioiden aiheudu myöskään 3 §:n 4 momentissa tarkoitettua vaaraa asutukselle tai ympäristölle noro mukaan lukien, kun otetaan huomioon maa-ainesluvassa ja hankkeen ympäristöluvassa annetut määräykset vesiolosuhteiden turvaamisesta ja tarkkailusta.

Alueella ei ole voimassa asemakaavaa tai oikeusvaikutteista yleiskaavaa. Vireillä olevalla osayleiskaavalla ei ole oikeudellista merkitystä asiassa. Hanke ei siten vaikeuta alueen tai lähialueiden käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen.

Maa-aineslupapäätös on hankkeen sijainti ja hankkeen laatu huomioon ottaen perustunut riittäviin selvityksiin. Hanke täyttää lupamääräykset huomioon ottaen maa-ainesluvan edellytykset eikä hankkeesta lupapäätöksen mukaisella tavalla toteutettuna aiheudu maa-aineslain 3 §:n 1 momentissa tarkoitettuja haitallisia vaikutuksia. Toiminnasta ei etukäteen arvioiden aiheudu pykälän 4 momentissa tarkoitettua vaaraa tai kohtuutonta haittaa. Hakemus on siten tullut hyväksyä.

Maa-aineslupa ei ole harkinnanvarainen, vaan se on myönnettävä, mikäli laissa säädetyt luvan edellytykset täyttyvät. Suunnitellulla maankaatopaikalla ei ole merkitystä maa-ainesluvan edellytyksenä. Asiassa ei ole syytä epäillä menettelyvirhettä esteellisyyden vuoksi sillä valituksessa esitetyllä perusteella, että luvanhakijan ja kunnan välillä on solmittu maankaatopaikan toteuttamista koskeva myötävaikutussopimus.

Ympäristölautakunnan päätöstä ei ole aihetta muuttaa.

Oikeudenkäyntikulut

Kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 § ja se, että valitus on hylätty, ei ole kohtuutonta, että valittajat pitävät oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Asian laatu huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että myös luvanhakija pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Markku Setälä, Ilkka Hartikainen ja Minna Ruuskanen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. A ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaatineet, että Helsingin hallinto-oikeuden ja Vihdin ympäristölautakunnan päätökset kumotaan ja hakemus hylätään tai asia palautetaan ympäristölautakunnan käsiteltäväksi. B ja Vihdin ympäristölautakunta on velvoitettava korvaamaan valittajien oikeudenkäyntikulut.

Vaatimustensa tueksi muutoksenhakijat ovat esittäneet muun ohella seuraavaa:

Toiminta on sijoitettu syrjäiselle ja rauhalliselle alueelle, jossa ottoaluetta ympäröi kymmeniä asuinkiinteistöjä muutaman sadan metrin etäisyydellä suunnitellusta louhinta-alueesta. Toiminnan toteuttaminen merkitsisi huomattavaa muutosta asuinympäristöön. Lupahakemus olisi tullut hylätä maa-aineslain 3 §:n vastaisena. Hallinto-oikeuden päätös on puutteellinen, kun siinä ei ole käsitelty toiminnasta aiheutuvaa melua, pölyä ja tärinää maa-aineslain 3 §:n tarkoittamina haittoina luonnonolosuhteille tai asutukselle.

Ympäristöministeriön ohjeistuksen mukaan maa-aineslain 3 §:n tarkoittamia luonnonolosuhteita ovat alueen pohja- ja pintavesiolot, lämpö- ja kosteusolot sekä kasvien kasvupaikkatekijät. Luonnonolosuhteisiin voidaan lukea myös eläinten lisääntymis- ja levähdyspaikat. Vihdin osayleiskaavaa varten tehdyissä luontoselvityksissä suunnitellun maa-ainespuiston alueella tai sen liepeillä on arvioitu olevan useampia arvokkaita luontokohteita. Verisuon metsäalueen on arvioitu olevan tärkeä ja Torholan metsäalueen erittäin tärkeä metsälintujen pesimäympäristö. Alueella tai sen läheisyydessä on havaittu muun muassa pyy, teeri ja varpuspöllö.

Luvan hakijan teettämässä selvityksessä maa-ainespuiston alueelta ei todettu lajistoa tai luontokohteita, jotka rajoittaisivat voimakkaasti maankäyttöä. Ympäristölautakunta on todennut, ettei alueella ole tiedossa suojeltuja luontotyyppejä eikä sen läheisyydessä ole Natura 2000 -alueita. Kiviaineksen louhinta aiheuttaa muutoksia luonnonolosuhteissa huomattavasti laajemmalla alueella kuin pelkästään maa-ainespuistossa. Pöly kulkeutuu lähimetsiin. Melu ja tärinä vaikuttavat lähialueen eläimistöön niiden pesimis- ja levähdyspaikkojen muodostuessa rauhattomiksi. Kysymys ei ole vain suunnittelualueen, vaan myös lähellä sijaitsevien tärkeiksi luonnonkohteiksi arvioitujen alueiden luonnonolosuhteiden heikentämisestä.

Hakijan ympäristöselvityksessä ei ole huomioitu eläimistöä, vaikka Verisuon ja Torholan alueella on havaittu myös uhanalaisia lintulajeja. Kiviaineksen louhinta vaikuttaisi varmasti eläinten katoamiseen ympäröivistä metsistä. Hallinto-oikeus on todennut luonnonsuojelulain 39 §:ssä säädetyn rauhoitettujen eläinten häiritsemiskiellon olevan voimassa maa-ainesluvasta huolimatta. Maa-ainesten ottaminen ei ole mahdollista lähistöllä eläviä uhanalaisia eläimiä häiritsemättä.

Kaavoitusta varten tehdyssä selvityksessä on todettu, että metsätaloustoimet ja uudisrakentaminen ovat tuhonneet selvitysalueelta luontoarvoja ja virkistyskäyttömahdollisuuksia, mikä tulisi huomioida maankäytön suunnittelussa. Hakijan selvityksissä vaikutuksia lähialueelle ei ole riittävästi selvitetty.

Erityisen selvä peruste luvan hylkäämiselle on viereiselle kiinteistölle merkitty luonnonsuojelualue, joka sijaitsee noin sadan metrin päässä maa-ainestenottoalueesta. Alue on rauhoitettu omistajien ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen välisellä sopimuksella osana METSO-ohjelmaa, jonka tavoitteena on varmistaa, että koko Suomessa kasvaa jatkossakin sellaisia metsiä, joissa myös uhanalaiset ja harvinaiset metsälajit voivat elää. Suojeluun otetaan metsiä, jotka ovat luonnonarvoiltaan monipuolisia ja eliölajien elinympäristöinä erityisen arvokkaita. Kiviaineksen louhiminen viereisellä kiinteistöllä tekisi tyhjäksi tavoitteet elinympäristön suojaamisesta. Maa-aineslupahakemuksessa ja sitä täydentävissä selvityksissä ei ole lainkaan huomioitu vaikutuksia luonnonsuojelukohteen maaperään, kasvustoon tai eläimistöön. Hakijan esittämän melumallinnuksen mukaan meluraja ylittyy osassa suojelualuetta. On selvää, että toiminnasta aiheutuu huomattavia vahingollisia vaikutuksia viereisen luonnonsuojelualueen luonnonolosuhteisiin, eikä maa-aineslupaa olisi näin ollen tullut myöntää.

Kaikki maa-ainespuiston lähellä sijaitsevat taloudet ovat kaivoveden varassa. Hakemuksessa esitetyt arviot toiminnan vaikutuksista pohjaveden laatuun ja antoisuuteen ovat puutteelliset. Osa kaivoista on jätetty kokonaan huomioimatta. Tarkempia mittauksia on tehty vain kahdesta kaivosta. Lähin pohjavesialue sijaitsee vain muutaman sadan metrin päässä. Alue sijaitsee Enäjärven ali Nummelanharjulle johtavan kallioruhjeen välittömässä läheisyydessä, joten kallion louhinnalla voi olla merkittäviä vaikutuksia kalliopohjaveden määrään myös ottamisalueen ympäristössä. Toiminnalla on haitallisia vaikutuksia myös Enäjärveen.

Lupamääräykset eivät ole riittäviä varmistamaan, että juomavetenä käytetty kaivovesi ei vaarannu laadullisesti tai määrällisesti. Kerran vuodessa tehtävä näytteenotto mahdollistaa sen, että pilaantuminen havaitaan pitkällä viiveellä. Räjäytyksillä voi olla vaikutusta lähimpien kaivojen vesimäärään. Myös Lohjan ympäristöterveyspalvelut pitänyt talousvesien tarkkailua koskevia lupamääräyksiä riittämättöminä. Tarkkailuun tulee ottaa kaikki lähimmät kaivot, jotka tulee sisällyttää myös ennakkotarkkailuun. Lupamääräykset ovat puutteelliset myös näytteistä määritettävien parametrien osalta. Tutkimustulokset tulee toimittaa myös kiinteistöjen omistajille. Lupamääräysten ja selvitysten perusteella jää epäselväksi, minkälaisilla toimenpiteillä asukkaiden puhtaan veden saanti turvataan ongelmatilanteissa. Maa-ainesten ottaminen ja maankaatopaikan perustaminen aiheuttavat riskin pohjaveden laadun ja antoisuuden vaarantumisesta.

Vireillä olevassa osayleiskaavaehdotuksessa alue on merkitty erikoisalueeksi "E". Ehdotuksessa on otettu huomioon ainoastaan maankaatopaikkatoiminta mutta ei kiviaineslouhosta. Suunnittelualueen lounais-/ eteläpuolelle on merkitty virkistysalue ja väliin jäävä alue on merkitty pientalovaltaiseksi alueeksi ja talousmetsäksi. Luvan myöntämistä harkittaessa olisi tullut ottaa huomioon suunniteltu kaavoitus. Myös Uudenmaan maakuntakaavassa Torholan alueen läpi suunnittelualueen vierestä sen itä- ja pohjoispuolella kulkee viheryhteysalue.

Maa-ainespuiston läheisyydessä alle 500 metrin etäisyydellä sijaitsee noin 20 asuinrakennusta, joista lähimpien pihapiirit alle 300 metrin etäisyydellä. Osayleiskaavoituksessa on suunniteltu asutusta vieläkin lähemmäs. Kaavaehdotuksessa ei ole huomioitu louhoksen perustamista eikä maa-aineslupaharkinnassa kaavaehdotusta.

Kiviainestoiminta aiheuttaa melua, joka on myös maa-aineslain 3 §:n 4 momentissa tarkoitettu asutukselle aiheutuva merkittävä haitta. Melun häiritsevyys riippuu myös äänen impulssimaisuudesta ja kapeakaistaisuudesta. Kiviaineshankkeiden ympäristövaikutusten arviointia koskevassa Suomen ympäristökeskuksen oppaassa todetaan, että myös ohjearvoja vähäisempi melu voidaan kokea häiritsevänä, mikä korostuu etenkin sellaisilla alueilla, jotka on koettu hiljaisiksi. Näillä alueilla pelkkä ohjearvojen toteutuminen ei välttämättä riitä, vaan melumallinnuksen lisäksi tarvitaan myös laadullista arviointia. Nyt on kyse tällaisesta alueesta.

Melumallinnus, johon lautakunnan päätös perustuu, on puutteellinen. Mallinnuksessa ei ole huomioitu räjäytysten vaikutusta melutasoon, vaikka ne ovat yksi merkittävimmistä melun lähteistä. Tiedottaminen ei poista räjäytyksistä aiheutuvia melupäästöjä ja haittaa. Mallinnuksessa ei ole kattavasti huomioitu työkoneiden ja liikenteen aiheuttamaa melua ja mallinnuksessa on jätetty huomioimatta impulssimaisuus- ja kapeakaistaisuuskorjaus. Melutaso ylittää ohjearvot läheisellä luonnonsuojelualueella ja kaavaehdotuksessa virkistysalueeksi osoitetulla alueella. Keskiäänitaso on saatu ohjearvojen tasalle lyhentämällä porausaikaa kahdella tunnilla. Toiminnasta aiheutuu edelleen merkittävää meluhaittaa 13 tunnin ajan vuorokaudessa.

Melupäästöt haittaavat asutuksen lisäksi ainakin yhden asukkaan kiinteistöllään harjoittamaa elinkeinotoimintaa. Ottamisalueen itä-/koillispuolella sijaitsevalla kiinteistöllä on Tietäjä Oy:n koirahoitola, jonka toiminnan edellytyksenä on hiljainen ja rauhallinen ympäristö. Koirien ulkoilutusalue on 250 metrin päässä louhoksesta.

Louhinnasta syntyy ympäristölle haitallista pölyä. Pienimmät hiukkaset voivat kulkeutua hengitysilman mukana elimistöön ja aiheuttaa terveyshaittoja. Lisäksi pölystä aiheutuu haittaa kasvillisuudelle, eläimille ja yleiselle viihtyvyydelle. Hakemuksessa ei ole esitetty luotettavaa näyttöä siitä, että pölyhaitat pystyttäisiin välttämään. Pölyhaittoja aiheuttaa myös liikenne. Lupamääräykset liikenteen aiheuttaman pölyämisen estämiseksi ovat riittämättömät. Ilmanlaatua heikentävät myös lisääntyvät pakokaasut. Hallinto-oikeus on sivuuttanut maa-aineslain 3 §:n 4 momentissa tarkoitetun asutukselle aiheutuvan haitan käsittelemisen maa-ainesluvan yhteydessä todeten, että asia kuuluu ympäristöluvan yhteydessä ratkaistavaksi.

Räjäytykset ovat merkittävin tärinän aiheuttaja. Tärinä voi vaurioittaa rakennuksia ja maa- tai kallioperää. Hakemuksessa ei ole esitetty selvitystä hankkeen tärinävaikutuksista. Louhoksen lähellä sijaitsevalla luonnonsuojelualueella maa- ja kallioperän vahingoittaminen on kielletty. Räjäytyksistä voi aiheutua maa-aineslain 3 §:n 4 momentissa tarkoitettuja haitallisia vaikutuksia, jotka eivät ole vältettävissä.

Asumisviihtyvyyden vähentyminen laskee alueen kiinteistöjen arvoa.

Vihdin kunta on tehnyt luvan hakijan kanssa maankaatopaikan järjestämistä ja pitämistä koskevan myötävaikutussopimuksen. Valituksessa esitetyt näkökohdat huomioon ottaen on perusteltu syy epäillä, että luvan myöntämisen taustalla on voinut vaikuttaa myötävaikutussopimus ja siitä johtuva mahdollinen vahingonkorvausvelvollisuus. On perusteltua epäillä, että lupapäätös ei perustu lupaedellytysten objektiiviseen arviointiin ja oikeudelliseen harkintaan.

Vihdin ympäristölautakunta on antanut vastineen, jossa on viitattu Helsingin hallinto-oikeudelle annettuun vastineeseen ja todettu, että ympäristölupaan perustuvan pinta- ja pohjavesien tarkkailuohjelman päivityksen yhteydessä voidaan ottaa huomioon Lohjan ympäristöterveyspalveluiden Vaasan hallinto-oikeudelle antamassa vastineessa esitetyt seikat. Ympäristöterveyspalveluiden vastine on annettu hankkeelle myönnettyä ympäristölupaa koskevassa prosessissa.

Verisuon lähelle ei olla osoittamassa uutta asutusta asemakaavalla vielä pitkään aikaan. Maakuntakaavassa osoitetun viheryhteyden sijainti tarkentuu osayleiskaavoituksessa ja asemakaavoituksessa. Nummelan eteläosien osayleiskaava, johon hankealue kuuluu, ei ole edennyt käsittelyyn. Hakijan meluselvitys on riittävällä tavalla tehty. Valitus on hylättävä ja Helsingin hallinto-oikeuden ja Vihdin ympäristölautakunnan päätökset pidettävä voimassa.

B on antanut vastineen. A:n ja hänen asiakumppaneidensa valitus on hylättävä. A:n ja hänen asiakumppaneidensa vaatimus velvoittaa B korvaamaan A:n ja hänen asiakumppaneidensa oikeudenkäyntikulut on hylättävä. A asiakumppaneineen on velvoitettava yhteisvastuullisesti korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen.

Alueella ei ole todettu niin sanottuja direktiivilajeja tai luonnonsuojelulain 29 §:ssä tarkoitettuja luontotyyppejä. Alueen läheisyydessä ei ole Natura-alueita. Kiinteistöllä Veskytö sijaitsevan METSO-ohjelmaan kuuluvan yksityisen suojelualueen suojelu perustuu lähinnä kasvistoon. Alueella ei ole osoitettu olevan erityisen meluherkkiä eläimiä. Toiminnasta ei aiheudu kauniin maisemakuvan turmeltumista, luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista taikka huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa. Maa-ainesluvan myöntämisen edellytykset täyttyvät.

A asiakumppaneineen on antanut vastineen Vihdin ympäristölautakunnan vastineen johdosta. Veden saatavuutta koskevat kysymykset liittyvät keskeisesti maa-ainesten ottamistoimintaan ja kuuluvat siten maa-ainesluvan piiriin. Luvan mukainen toiminta on ristiriidassa kaavoitussuunnitelmien kanssa. Korkein hallinto-oikeus on aikaisemmin vastaavassa tapauksessa katsonut, että meluselvityksen tuloksiin tulee lisätä impulssimaisuuskorjaus.

A asiakumppaneineen on antanut vastaselityksen B:n vastineen johdosta.

A asiakumppaneineen on toimittanut lisäselvityksenä maa-ainespuiston ympäristölupa-asiaa koskevan Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen.

2. B on valituksessaan vaatinut, että Helsingin hallinto-oikeuden päätös kumotaan B:n oikeudenkäyntikuluvaatimusta koskevilta osin. Valittajat on velvoitettava yhteisvastuullisesti korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa viivästyskorkoineen.

Vaatimustensa tueksi B on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Lähtökohtana on, että hävinnyt osapuoli vastaa toisen osapuolen oikeudenkäyntikuluista. Yksityisen asianosaisen korvausvelvollisuutta julkisen asianosaisen oikeudenkäyntikuluista on rajoitettu. Sen sijaan yhtä suurta kynnystä ei ole yksityisten asianosaisten väliselle oikeudenkäyntikuluvastuulle. Valittajien korvausvelvollisuutta puoltaa asiassa annetun ratkaisun lopputulos. Valittajat ovat valittaneet selvästä ja kiistattomasta asiasta pyrkien viivyttämään yhteiskunnalle ja luvan hakijalle tärkeiden toimintojen toteutumista ja aiheuttaen merkittävää taloudellista vahinkoa luvan saajalle. Korvattavaksi vaadittujen oikeudenkäyntikulujen määrä ei ole kohtuuton, kun otetaan huomioon valittajien suuri määrä.

A asiakumppaneineen on antanut vastineen. B:n valitus on hylättävä perusteettomana ja B velvoitettava korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen. Hallintolainkäyttö-lain esitöiden mukaan arvioitaessa oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta ratkaisevaa merkitystä ei tulisi antaa sille, kenen eduksi tuomioistuin asian ratkaisee. Hallinto-oikeus on tullut oikeaan ja oikeuskäytännön mukaiseen lopputulokseen velvoittaessaan B:n vastaamaan omista kuluistaan. Asia ei ole ollut kiistaton eikä väite menettelyn pitkittämisestä pidä paikkaansa.

B on ilmoittanut, että ei anna vastaselitystä asiassa.

Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on tänään antamallaan toisella päätöksellä asiassa dnro 1964/1/17 ratkaissut B:n valituksen Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä 29.3.2017 nro 17/0144/3 ympäristölupaa koskevassa asiassa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. A:n ja hänen asiakumppaneidensa valitus hylätään. Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. B:n valitus hylätään. Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

3. Vaatimukset oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään.

Perustelut

1. Kun otetaan huomioon maa-aineslupaan sisältyvät määräykset ja hakemusasiakirjoista saatava selvitys, Vihdin ympäristölautakunnan päätöksen mukaisesta toiminnasta ei ennalta arvioiden aiheudu maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 3–4 kohdissa tarkoitettuja huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa, tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantumista taikka saman pykälän 4 momentissa tarkoitettua vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa asutukselle tai ympäristölle.

Hankkeen eniten melua aiheuttavien vaiheiden eli kallion louhinnan ja murskauksen toteuttaminen edellyttää täytäntöönpanokelpoista ympäristölupaa, jota koskevassa harkinnassa varmistetaan toimintaan liittyvien yksityiskohtaisten melunhallintatoimenpiteiden riittävyys. Ympäristölupaharkinnan yhteydessä tulevat selvitetyksi myös ottamisalueen pohjavesiolosuhteet ja annetaan riittävät lupamääräykset, joilla voidaan hallita toiminnan vaikutuksia lähialueen kaivoihin ja pintavesiin.

Kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2. Asiassa on kysymys tulkinnanvaraisesta maa-aineslupa-asiasta. Tämän vuoksi asian lopputuloksesta huolimatta ei ole ollut kohtuutonta, että myös B on joutunut pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Hallinto-oikeuden päätöksen, jolla on hylätty B:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus, lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

3. Asioiden näin päättyessä muutoksenhakijoille ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Mika Seppälä ja Jaakko Autio. Asian esittelijä Hanna Lehtinen.