Muu päätös 2540/2018
Asia Viranhaltijan virkasuhteen purkamista koskeva kunnallisvalitus
Valittaja A
Päätös, jota valitus koskee
Itä-Suomen hallinto-oikeus 26.2.2016 nro 16/0056/4
Asian aikaisempi käsittely
X:n koulutuskuntayhtymän yhtymähallitus on 27.2.2015 (§ 67) päättänyt purkaa tulosaluejohtaja A:n virkasuhteen 27.2.2015 lukien.
Päätöksen perustelujen mukaan A on toiminut koulutuskuntayhtymän tarjoamien palvelujen kanssa kilpailevaa toimintaa harjoittavan X Oy -nimisen yhtiön (jäljempänä myös X) omistajana ja hallituksen puheenjohtajana. A on lisäksi käyttänyt työaikaansa, työnantajansa verkostoja, työvälineitä ja virkatehtävässään saamiaan tietoja ja kuntayhtymän tekijänoikeuksia hyväkseen yksityisessä elinkeinotoiminnassaan. A on saanut taloudellista hyötyä työnantajansa kustannuksella.
A:lla ei ole ollut asianmukaisesta sivutoimilupaa, ja hän on salannut kuntayhtymän palveluksessa olevien yhtiökumppaniensa osallisuuden yhtiössä sekä tässä asemassa käsitellyt yhtiökumppaninsa sivutoimilupa-asiaa.
A on hakenut oikaisua yhtymähallituksen päätökseen ja vaatinut päätöksen kumoamista.
X:n koulutuskuntayhtymän (jäljempänä myös koulutuskuntayhtymä, kuntayhtymä tai yhtymä) johtaja B on ollut esteellinen osallistumaan asian käsittelyyn. A:n kuulemistilaisuudessa antama vastaus olisi tullut esitellä hallitukselle kokonaisuudessaan. Nyt kuulemisvelvoite ei ole täysin toteutunut B:n menettelyn vuoksi.
Asia on tuotu esittelyyn kokouksen asialistan ulkopuolelta. Pöytäkirjasta ei ilmene, että A:n kuulemispöytäkirjaa olisi käyty läpi kokouksessa saati että se olisi jaettu päättävälle taholle.
A:n toiminta X:ssä ei ole ollut kilpailevaa toimintaa. Yhtiön toimialana on atk-laitteisto- ja ohjelmistokonsultointi. X:llä ei ole oikeutta tietovarastorakenteeseen, jota koulutuskuntayhtymä on yhdessä kehittämisyhdistys Y:n (jäljempänä Y) kanssa kehittänyt. Yhtiö ei ole hyötynyt omassa toiminnassaan tietovarastorakenteesta millään tavalla.
X:n toimenkuvaan ovat kuuluneet kilpailutuksen kautta ne toimenpiteet, joita koulutuskuntayhtymä ei ole edes voinut omana työnään tehdä. X ei siten ole käyttänyt luvattomasti tietovarastomallia toiminnassaan.
X on voittanut Z:n koulutuskuntayhtymän järjestämän tarjouskilpailun ja asentanut ja konfiguroinut Y:n tietovarastomallin Z:n koulutuskuntayhtymälle. X:n koulutuskuntayhtymä ei ole osallistunut tuohon tarjouskilpailuun.
X on kehittänyt omaa tuloskorttijärjestelmää, joka poikkeaa täysin koulutuskuntayhtymän tuloskortista. X:n kehittämä kyselymoottori ja ohjelmistokonsultointi eivät nekään kilpaile millään tavalla koulutuskuntayhtymän toiminnan kanssa.
A:lla on ollut voimassa oleva sivutoimilupa, eikä hän ole salannut keneltäkään mitään sivutoimeensa liittyen. A:n sivutoimi on ollut työnantajan tiedossa.
A:n yhtiökumppanin osalta kysymys on ollut sivutoimi-ilmoituksista. Ilmoitus ei edellytä työnantajan hyväksymistä.
A:n toiminta X:ssä on ollut koulutuskuntayhtymän tiedossa hänen virkaan nimittämisestään lukien. Vaikka katsottaisiinkin, että A olisi menetellyt väitetyllä tavalla velvollisuuksiaan olennaisesti rikkoen, virkasuhteen purkamisoikeus on rauennut.
Yhtymähallitus on 24.4.2015 (§ 95) hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen. Päätöstä on perusteltu muun ohella seuraavasti:
Valmistelun asianmukaisuus ja asianosaisen kuuleminen
Hallintosäännön 55 §:n perusteella toimielin (yhtymähallitus) voi päättää ottaa käsiteltäväksi sellaisenkin asian, jota ei ole mainittu kokouskutsussa (asialistalla). Yhtymähallitus on hallintosäännön 55 §:n perusteella päättänyt ottaa asian käsiteltäväkseen, vaikka se ei ole ollut kokouskutsun yhteydessä lähetetyllä asialistalla.
Yhtymähallituksen puheenjohtajistolle oli 18.2.2015 saatettu tieto A:n ja hänen yhtiökumppaniensa toiminnasta X-yhtiössä. Hallituksen puheenjohtajistolle tuotiin samalla tiedoksi, että kuntayhtymän johtaja A:n esimiehenä järjestää hänelle kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 43 §:n mukaisen kuulemistilaisuuden. Tämän lisäksi A:n ja hänen yhtiökumppaneidensa toimintaa käsiteltiin hallituksen niin sanotussa iltakoulussa 23.2.2015. Tähän tilaisuuteen kutsuttiin kaikki yhtymähallituksen jäsenet. Tilaisuudessa olivat läsnä yhtymähallituksen puheenjohtaja, varapuheenjohtaja sekä neljä yhtymähallituksen jäsentä. Tilaisuudessa todettiin, että asia tuodaan kuulemistilaisuuden jälkeen yhtymähallituksen käsittelyyn 27.2.2015.
Kutsu kuulemistilaisuuteen annettiin A:lle 19.2.2015, ja hänelle varattiin mahdollisuus valmistautua 26.2.2015 pidettävään kuulemistilaisuuteen, sekä mahdollisuus käyttää avustajaa. Tästä johtuen A:n palvelussuhteen päättämiseen liittyvä aineisto ja päätösesitys ei voinut lähteä kokouskutsun liitteenä olleella asialistalla. Lista lähetettiin 20.2.2015 hallituksen jäsenille.
Asian esittelyssä ja päätöksenteossa ei ole menetelty hyvän hallintotavan vastaisesti, ja yhtymähallituksella on ollut riittävät tiedot päätöksentekoa varten.
Yhtymähallitus katsoo, että sille on kokouksessa 27.2.2015 esitetty asianmukaisesti ja riittävässä määrin A:n kuulemistilaisuudessa esittämät kannanotot päätöksentekoa varten. Kuulemistilaisuuden pöytäkirja luettiin yhtymähallituksen kokouksessa ja asiasta käytiin keskustelu ennen päätöksentekoa. A:n kanta asiaan ilmenee kuulemistilaisuuden pöytäkirjasta, jonka hän on itse allekirjoituksellaan vahvistanut.
Virkasuhteen purkamisen edellytykset
A on toiminut kuntayhtymässä johtavana viranhaltijana vuodesta 2009 alkaen kehittämisjohtajan virassa 31.12.2014 saakka ja 1.1.2015 alkaen tulosaluejohtajan virassa vastaten kehityspalvelujen tulosalueesta.
Kehityspalvelujen tulosaluejohtajan vastuulla ovat muun muassa seuraavat tehtäväkokonaisuudet (yhtymävaltuuston hyväksymä TTS 2015–2017): Alueen työelämän kehittämis- ja palvelutoiminta, kokonaisarkkitehtuurin ylläpito ja kehittäminen ja innovaatio- ja aloitetoiminnan kehittäminen.
Alueen työelämän kehittämis- ja palvelutoiminta sisältää kuntayhtymän tuottamien kaikkien kehittämis-, koulutus- ja muiden palvelujen tarjoamisen alueen työ- ja elinkeinoelämälle sekä yhteistyökumppaneille maksullisena palvelutoimintana. Yksi esimerkki kehittämispalveluista on tietovarastorakenteen kehittäminen ja tietovarastopohjaisen tuloskortin käyttäminen johtamisen työvälineenä.
A:n tehtävänä on ollut verkostoitumalla luoda suhteita muiden koulutuksen järjestäjien kanssa. Samalla hänen tehtävänään on ollut edistää kuntayhtymän koulutus- ja kehityspalvelujen myyntiä maksullisena palvelutoimintana Y:n jäsenille.
Tätä verkostoa, joka on rakennettu kuntayhtymän nimissä, sen avulla ja kustannuksella A on salaa käyttänyt oman yritystoimintansa hyödyntämiseen. Kuntayhtymä on saanut tietoonsa Y Oy:n toimitusjohtaja C:ltä, että A oli tarjoutunut toteuttamaan tietovarastorakenteen kehittämiseen liittyviä palveluja Y-verkoston jäsenille oman yrityksensä lukuun. Tästä asiasta hän ei ollut kertonut työnantajalleen eikä myöskään siitä, että kaksi hänen välittömässä alaisuudessaan toimivaa henkilöä ovat hänen yhtiökumppaneitaan tuossa yrityksessä.
A on esteellisenä tehnyt yhtiökumppaneilleen matkamääräyksiä ja hyväksynyt heidän matkalaskujaan. Nämä matkat ovat liittyneet Y:n kanssa tehtävään tietovarastorakenteen kehitystyöhön. Näiden matkojen yhteydessä A ja hänen yhtiökumppaninsa ovat tarjonneet Y ry:n jäsenille yhtiönsä palveluja.
A:n menettelyä on pidettävä erittäin moitittavana, epärehellisenä ja epälojaalina toimintana työnantajaa kohtaan. Menettely on olennaisesti heikentänyt työnantajan luottamusta A:han.
X:n kaupparekisteriin merkitty toimiala on liikkeenjohdon konsultointi ja koulutustapahtumat, tieteelliset tutkimuspalvelut sekä ohjelmistojen konsultointi, valmistus, markkinointi ja myynti.
Yhtiö on internetsivuillaan tarjonnut muun muassa tiedon keräämiseen, analysointiin ja raportointiin liittyviä palveluja sekä kyselypalvelujen tuottamista. Yhtiö on internetsivuillaan siten tarjonnut tuotteita, jotka on ideoitu ja kehitetty kuntayhtymässä.
Yhtiön internetsivustojen perusteella yhtiön yhteistyökumppanit ovat pääsääntöisesti koulutuksen järjestäjiä tai yrityksiä, jotka ovat kuntayhtymän nykyistä verkostoa tai joiden kanssa kuntayhtymä on tehnyt kumppanuussopimuksen koulutus- ja kehittämispalveluista. Yhtiön sivuilla ei ole sen sijaan mainittu koulutuskuntayhtymää yhtiön yhteistyökumppanina.
Yhtiön sivuilla ei ole ollut mitään tietoja yhtiön omistajista tai yhtiössä toimivista henkilöistä. Sittemmin nämä kuvaukset on poistettu internetistä ja yhtiö on muuttanut muiltakin osin sivujaan.
Koulutuskuntayhtymän perustehtävänä on muun muassa lisätä nuorten ja aikuisten osaamista, vastata työelämän osaamistarpeisiin ja kehittää alueen työelämää. Aikuiskoulutuksen ja työelämän kehittämispalvelut kuntayhtymässä hoitaa työelämäpalvelujen tulosalue yhteistyössä muiden tulosalueiden kanssa. Aikuiskoulutuksen ja työelämäpalvelujen myynnissä kuntayhtymä toimii markkinoilla avoimessa kilpailutilanteessa muiden koulutuksen järjestäjien ja koulutuspalveluja tarjoavien yritysten kanssa.
A:n virkatehtävänä on ollut kehittää Y:n kanssa tietovarastorakennetta Y:n jäsenistön käyttöön. Kuntayhtymän tietoon on tullut, että A on virkamatkojen yhteydessä tarjonnut Y:lle ja sen jäsenistölle oman yhtiönsä palveluja tietovarastorakenteen kehittämisessä. Näitä palveluja A:n olisi pitänyt tarjota maksullisena palvelutoimintana koulutuskuntayhtymän lukuun. A on useassa tilaisuudessa virkamatkoilla ja virka-ajalla markkinoinut oman yrityksensä palveluja ja käyttänyt tähän työhön työaikaa ilman työnantajan lupaa.
A:lle on 10.6.2013 myönnetty sivutoimilupa perustettavassa yrityksessä toimimista varten. Sivutoimiluvassa ei ole mainintaa X Oy:stä ja sen toimialasta. Sivutoimilupahakemuksessa A on ilmoittanut, että kysymys on tutkimusperusteisesta työotteesta, joten kysymys ei olisi kilpailevasta toiminnasta. Sivutoimilupaa haettaessa on annettu yrityksestä ja sen toiminnasta virheellistä ja puutteellista tietoa. A on tietoisesti pyrkinyt salaamaan työnantajaltaan yhtiönsä todellisen toiminnan.
A:n ansioluettelossa tieto yhtiöstä on esitetty seuraavasti: X Oy:n hallituksen puheenjohtaja ja osakas vuodesta 2013. Yhtiön toimialaksi on ilmoitettu ansioluettelossa konsultointi. Yhtiökumppaneita ei ole mainittu, eikä yhtiön nimikään ole sama.
A:n virkatehtäviin on kuulunut kuntayhtymän kyselypalvelujen kehittäminen, tietovarastorakenteen kehittäminen sekä tietojen analysoinnin ja raportoinnin kehittäminen. Näitä kaikkia toimintoja on tarjottu yhtiön nettisivuilla. A on voinut käyttää virka-ajalla ja virkatehtävissä hankkimiaan tietoja ja osaamista yhtiönsä hyödyksi.
A:lla on ollut käytettävissään työnantajan hankkima kannettava tietokone ohjelmistoineen ja matkapuhelin. Todisteena siitä, että A on käyttänyt työnantajansa työvälineitä yhtiönsä toiminnassa, on eräältä verkkosivustolta löytynyt tieto A:n yhtiön yhteystiedoista. Yhteystiedoksi oli ilmoitettu A:n virkapuhelimen numero ja A:n sähköpostiosoite kuntayhtymässä.
Yhteistyö Y:n kanssa on ollut osa A:n virkaan kuuluvia tehtäviä. Ilman tätä A:n olisi ollut erittäin vaikeaa päästä tarjoamaan yhtiönsä palveluja Y:lle ja sen jäsenyhteisöille. Sama koskee myös voitettua hankintakilpailua. A on ollut virkatehtävissä useita vuosia yhteydessä hankintayksikköön.
Kuntayhtymässä kehitettyjä kyselypalveluita ovat olleet muun muassa osaamiskartoitukset ja erilaiset palautekyselyt. Tietovarastorakenteen kehittäminen ja tietojen analysointi tuloskorttityökalulla on myös kehitetty kuntayhtymän työnä. Kuntayhtymä katsoo, että sille on muodostunut kehittämiinsä palveluihin tekijänoikeus. Näitä samoja tai vastaavia palveluita yhtiö on tarjonnut avoimesti nettisivuillaan.
A on kehittänyt ja ottanut käyttöön kuntayhtymässä niin sanotun IS -kyselypalvelun kuntayhtymän johtajan B:n ideoimana ja hänen aloitteestaan. Yhtiön nettisivuilla on tarjottu vastaavaa palvelua. Sivuilla on ollut kuva kyselyn päätelaitteesta ja esitetty kuntayhtymässä ideoitu kysymys.
A on tulosaluejohtajana valmistellut kuntayhtymän johtoryhmälle esityksen X IS -palautelaitteen käyttöönotosta kuntayhtymässä (johtoryhmän kokous 3.2.2015 § 37). Tämän esittelyn hän on tehnyt kuntayhtymän johtajan aloitteesta. Toimeksiantoa antaessaan kuntayhtymän johtaja ei ollut kuitenkaan maininnut mitään X IS -nimisestä laitteistosta, vaan hän oli tarkoittanut sitä palautelaitetta ja järjestelmää, joka oli jo tuolloin kuntayhtymässä koekäytössä ja joka oli kuntayhtymän ideoima. A ei laitteistoa esitellessään ole avoimesti esitellyt johtoryhmälle yhteyttään yhtiöön. Kokouksessa ainoa viite yhteydestä yhtiöön oli kirjainyhdistelmä X.
Asian tultua ilmi johtoryhmän jäsenille on muodostunut A:n menettelystä se käsitys, että A:n tarkoituksena oli saada kollegansa johtoryhmässä päättämään laitteiston hankinnasta A:n yhtiöltä. Johtavana viranhaltijana A:n olisi pitänyt ymmärtää, että hän oli esteellinen esittelemään johtoryhmälle laitehankintaa omalta yhtiöltään. A:n tämä menettely on ollut erittäin moitittavaa ja osoittaa, että Soiinen on pyrkinyt virka-asemaansa väärin käyttämällä ja kollegoitaan hämäämällä hankkimaan omistamalleen yhtiölle taloudellista hyötyä.
Kuntayhtymä on A:n esityksestä palkannut D:n järjestelmäkehittäjän tehtävään 1.6.2013. D on koko ajan työskennellyt A:n alaisuudessa. A:n alaisuudessa on lisäksi työskennellyt järjestelmäasiantuntijan tehtävässä E. Myös E on osallistunut tiiviisti kokonaisarkkitehtuurin kehittämistyöhön.
Kokonaisarkkitehtuurityö perustuu tietohallintolakiin. Kehittämistyö on aloitettu kuntayhtymässä jo vuonna 2012. X-yhtiö on aloittanut toimintansa 10.10.2013. Tämän perusteella ei ole mahdollista, että kuntayhtymä olisi hyötynyt yhtiön osaamisesta. Päinvastoin voidaan osoittaa, että X ja sen osakkaat ovat hyötyneet kuntayhtymän palveluksessa hankkimastaan osaamisesta yrityksensä hyväksi.
A on ollut esteellinen käsittelemään yhtiökumppaneidensa sivutoimiin liittyviä asioita. A on esteellisenä myös tehnyt päätöksen yhtiökumppaninsa palkkaamisesta. Johtavana viranhaltijan A:n olisi tullut ymmärtää esteellisyyden merkitys. Myös D:n olisi pitänyt ymmärtää, ettei hän voi tehdä sivutoimi-ilmoitusta A:lle. Kuntayhtymän tietoon jäi tulematta D:n sivutoimen todellinen luonne.
E:lle on myönnetty sivutoimilupa vuonna 2007. Luvassa ei ole mainintaa X-yhtiöstä taikka sen osakkaana toimimisesta. Sivutoimilupa on haettu ja myönnetty ohjelmistokonsultointityön tekemiseen ja hakemuksen perusteluissa on mainittu meneillään olleiden projektien saattaminen loppuun. Kuntayhtymässä uudistettiin kaikki vanhat luvat ja ilmoitukset syksyllä 2013. E ei tuolloin hakenut uutta sivutoimilupaa tai tehnyt sivutoimi-ilmoitusta.
Yhteenveto
Koulutuskuntayhtymällä on ollut kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 41 §:n mukainen peruste A:n virkasuhteen purkamiseen. A on rikkonut ja laiminlyönyt viranhaltijalaista ja koulutuskuntayhtymän määräyksistä johtuvia virkasuhteeseen olennaisesti vaikuttavia velvoitteita niin vakavalla tavalla, ettei työnantajalta voida kohtuudella edellyttää virkasuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa.
A on harjoittanut sivutoimena viranhaltijalain 18 §:ssä kiellettyä kilpailevaa toimintaa, joka purkamispäätöksessä todetulla tavalla vahingoittaa työnantajaa. Lisäksi hän on purkamispäätöksessä todetulla tavalla antanut virheellisiä tietoja sivutoimilupaa hakiessaan sekä salannut sivutoimensa todellisen luonteen koulutuskuntayhtymältä. Edelleen hän on toiminut vastoin viranhaltijalaista ja koulutuskuntayhtymän määräyksistä johtuvia velvoitteitaan käsitellessään yhtiökumppaninsa sivutoimilupa-asiaa. A:n menettely on ollut vakavassa ristiriidassa hänen asemassaan olevalta viranhaltijalta kohtuudella vaadittavan menettelyn kanssa. A on ollut johtavassa asemassa oleva viranhaltija, jolta edellytetään korostunutta lojaliteettivelvoitetta työnantajaansa kohtaan. A:lla on ollut asemastaan johtuva erityinen velvollisuus välttää kaikkea sellaista, mikä saattaa häiritä hänen johtamansa tulosalueen tai koulutuskuntayhtymän toimintaa. Koulutuskuntayhtymän ja A:n välille on aiheutunut vakava luottamuspula, minkä vuoksi virkasuhteen jatkamiselle ei ole ollut edellytyksiä.
Kuulemisen jälkeen ilmitullut asia
A on usean vuoden ajan tehnyt kuntayhtymän nimissä yhteistyötä Å Oy:n kanssa. Hän on muun muassa hankkinut kuntayhtymän kustannuksella edellä tarkoitetun yhtiön valmentajan koulutuksen ja hän on toiminut kuntayhtymässä johdon ja esimiesten koulutuksessa Å-valmentajana.
A:n kuulemisen jälkeen on ilmennyt, että Å Oy:n osakas ja konsultti F on myös osakkaana ja yhtiökumppanina A:n yhtiössä.
A on ollut valmistelemassa ja esittelemässä Å Oy:ltä tehtäviä palveluhankintoja. A ei ole tuonut esille esteellisyyttään ja kytkentäänsä Å Oy:öön.
Asian käsittely hallinto-oikeudessa
A on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että koulutuskuntayhtymän päätös kumotaan. Lisäksi A on vaatinut, että asiassa järjestetään suullinen käsittely. Vielä A on vaatinut asianosaiskulujensa ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.
A:n toiminta X:ssä on ollut kuntayhtymän tiedossa viimeistään 12.6.2014 tulosaluejohtajan virkaan hakeneiden haastattelun yhteydessä, joten purkamisoikeus on rauennut. Purkamisaika ei ala työntekijän kuulemisesta, vaan kuuleminen on sitä selvittelytyötä, jota purkamisen syiden ilmettyä tehdään tuon 14 päivän aikana.
Asia on tuotu hyvän hallintotavan vastaisesti kokouksen asialistan ulkopuolelta esittelyyn ja päätettäväksi. Pöytäkirjasta ei ilmene, että A:n kuulemispöytäkirjaa olisi käyty läpi kokouksessa saati, että se olisi jaettu päättävälle taholle.
Kuuleminen ei ole toteutunut asianmukaisesti. Kuulemisessa kaikki esitetyt väitteet olivat ympäripyöreitä, eikä kannanotto näihin väitteisiin ollut edes mahdollista. Jos A:n kannanotot olisivat olleet hallituksen tiedossa, irtisanomisvaihtoehdon mahdollisuus olisi tullut käsiteltyä asianmukaisesti. Tuolloin olisi tullut käsitellyksi myös mahdollisuus antaa A:lle varoitus, jos hänen on katsottu toimineen asiassa moitittavasti.
A ei ole harjoittanut kilpailevaa toimintaa koulutuskuntayhtymän kanssa. Kuntayhtymä ei edes saa harjoittaa sellaista toimintaa, jota A:n osaomistama yhtiö harjoittaa. Kuntayhtymällä ei ole myöskään erillistä yhtiötä, joka voisi tällaista toimintaa harjoittaa.
Yhtiön toiminta on ollut erittäin pienimuotoista. Toiminnan aloittamisen jälkeen yhtiöllä on ollut seitsemän toimeksiantajaa, ja laskutus on ollut yrityksen perustamisesta virkasuhteen purkamiseen 27.2.2015 saakka vain noin 34 000 euroa. Jo tähän nähden on aika vaikea nähdä työnantajaa vahingoittavaa kilpailevaa toimintaa.
Koulutuskuntayhtymä on kehittänyt yhdessä Y:n kanssa tietovarastomallin (DW eli DW-malli), jota muun muassa ammatillisen koulutuksen järjestäjät voivat hyödyntää. Y:n tietovarastomalli on kaupallistettavissa, mutta koulutuskuntayhtymä ei sitä voi tarjota tuotteenaan. Koulutuskuntayhtymä on halunnut tarjota sitä muun muassa Z:n koulutuskuntayhtymälle eli kilpailijalleen. Kysyä voidaan, että jos A:n yritys sitten hoitaa asennuksen, jota koulutuskuntayhtymä ei kykene eikä saa tehdä, onko kyse kilpailevasta toiminnasta.
Virkasuhteen purkamista on perusteltu myös tulosjohtamiseen liittyvän analysointi- ja raportointipalvelujen tarjoamisella. Tällä ilmeisesti tarkoitetaan, että X olisi väärinkäyttänyt tätä tuloskorttityökalua. Koulutuskuntayhtymällä ei ole sellaista oikeutta tuloskorttimalliin liittyen, jota voisi millään tavoin hyödyntää. Kysymys lienee väärinymmärryksestä.
X:n ohjelmistokonsultointi ei kilpaile millään tavalla koulutuskuntayhtymän toiminnan kanssa. X ei tarjoa samoja palveluja kuin yhtymä. Koulutuskuntayhtymä ei voi tarjota ohjelmistokonsultointia ilman yhtiöittämistä.
A:lla on itsellään huomattavat verkostot, joista koulutuskuntayhtymä hyötyy enemmän kuin A yhtymän verkostoista. A on valittu tehtävään osin juuri verkostojensa vuoksi.
A:lla on ollut asianmukainen sivutoimilupa omassa yhtiössä työskentelemiseen, eikä hän ole salannut keneltäkään mitään sivutoimeen liittyvää. A:lla ei ole ollut mitään velvollisuutta hakea uutta sivutoimilupaa uuden virkatehtävän vuoksi. A:n sivutoimi on ollut työnantajan tiedossa. Sivutoimen laajuus ei ole muuttunut. Virka-aikaa ei ole käytetty enemmän, eikä sivutoimi ole muuttunut kilpailevaksi toiminnaksi.
A on hakenut tulosaluejohtajan virkaa kesällä 2014. Hakemuksensa liitteeksi hän on oheistanut ansioluettelonsa. Ansioluettelossa on ilmoitettu, että A:lla on esimieskokemusta X:stä 1.8.2013 alkaen.
A ei ole käsitellyt väitetyllä tavalla yhtiökumppaniensa sivutoimilupia vaan ottanut vastaan sivutoimi-ilmoituksen.
Koulutuskuntayhtymä on antanut valituksen johdosta selityksen.
Koulutuskuntayhtymä järjestää ammatillista perus-, lisä-, oppisopimus-, työvoima- ja henkilöstökoulutusta kaikilla koulutusaloilla sekä lukiokoulutusta ja työelämän kehittämishankkeita Pohjois-Savon alueella. Yhtymä ylläpitää Savon ammatti- ja aikuisopistoa, Savon oppisopimuskeskusta ja Varkauden lukiota.
A on toiminut koulutuskuntayhtymässä johtavana viranhaltijana kehittämisjohtajana vuosina 2009–2014 sekä kehityspalvelujen tulosaluejohtajana 1.1.2015 alkaen. A on kuulunut koulutuskuntayhtymän johtoryhmään vuodesta 2009 alkaen.
A:n tehtäviin kehittämisjohtajana on kuulunut vastata muun muassa koulutuskuntayhtymän toiminnanohjausjärjestelmän toiminnasta ja kehittämisestä. A:n tehtäviin kehityspalvelujen tulosaluejohtajana 1.1.2015 alkaen ovat kuuluneet muun muassa alueen työelämän kehittämis- ja palvelutoiminta, kokonaisarkkitehtuurin ylläpito ja kehittäminen sekä innovaatio- ja aloitetoiminnan kehittäminen.
A:n tehtävään kehittämisjohtajana ja 1.1.2015 alkaen tulosaluejohtajana on käytännössä kuulunut myös koulutuskuntayhtymän tuottamien kehittämis-, koulutus- ja muiden palvelujen markkinointi alueen työ- ja elinkeinoelämälle sekä yhteistyökumppaneille, kuten Y:n jäsenille. Esimerkiksi tietovarastorakenteen kehittäminen ja tietovarastopohjaisen tuloskortin käyttäminen johtamisen työvälineenä ovat olleet koulutuskuntayhtymän yhteistyössä Y:n kanssa kehittämiä palveluita ja tuotteita. Kehitystyö on ollut vielä kesken, kun A:n virkasuhde on jouduttu purkamaan.
A on virkasuhteensa aikana työskennellyt myös X:ssä ja toiminut yhtiön hallituksen puheenjohtajana sekä osakkaana yhtiön perustamisesta 10.10.2013 lukien. A ei ole kertonut tulosaluejohtajan viran hakuun liittyneessä haastattelussa X:n toiminnasta tai E:n ja D:n mukanaolosta mainitussa yhtiössä.
X:n toimialana on liikkeenjohdon konsultointi ja koulutuspalvelut, tieteelliset tutkimuspalvelut, ohjelmistojen konsultointi, suunnittelu, valmistus, markkinointi ja myynti. X tarjoaa yrityksille erilaisia tietovarastointiratkaisuja sekä ohjelmistoja tiedon analysointiin, tiedon keräämiseen ja raportointiin. Lisäksi X tarjoaa konsultointipalveluja liittyen johtamiseen ja sen kehittämiseen.
Myös A:n alaiset E sekä D ovat toimineet X:n hallituksen jäseninä sekä työskennelleet yhtiössä sen perustamisesta alkaen.
A on 10.6.2013 hakenut sivutoimilupaa työskennelläkseen perustettavassa yrityksessä. Yrityksen nimeä ei ole hakemuksessa mainittu. Hakemukseen A on yksilöinyt sivutoimen tehtävien laaduksi "tutkimusperusteinen työote, joten ei ole kilpailevaa toimintaa".
Olennaista asiassa on se, että A on harjoittanut virkasuhteensa aikana omaa yritystoimintaa sillä toimialalla, johon liittyvästä kehitystyöstä hän on vastannut koulutuskuntayhtymässä. Se, mitä palveluita koulutuskuntayhtymä on tarjonnut tai olisi voinut tarjota, on ollut merkittävällä tavalla A:n vastuulle kuulunut tehtävä.
A on toiminut koulutuskuntayhtymän edustajana Y:n ja muiden koulutuksentarjoajien välisessä kehitysyhteistyössä. Tähän liittyen A on edustanut koulutuskuntayhtymää useissa tilaisuuksissa. A on tilaisuuksissa markkinoinut X:n palveluja sen sijaan, että olisi markkinoinut palveluja työnantajansa palveluina.
A on harjoittanut laissa ja koulutuskuntayhtymän sivutoimiohjeissa kiellettyä kilpailevaa toimintaa. A on antanut työantajalle virheellistä ja puutteellista tietoa sivutoimiluvan tarkoittamasta toiminnasta, minkä vuoksi sivutoimiluvan myöntäneillä henkilöillä ei ole ollut edellytyksiä arvioida sivutoimiluvan myöntämisen perusteita.
Koulutuskuntayhtymä on saanut 18.2.2015 tiedon siitä, että A harjoittaa kilpailevaa toimintaa yhdessä E:n ja D:n kanssa. Asiaa on tämän jälkeen ryhdytty selvittämään tarkemmin siten, että A on kutsuttu 26.2.2015 pidettyyn kuulemistilaisuuteen. Päätös virkasuhteen purkamisesta on tehty 27.2.2015 eli viranhaltijalain tarkoittamassa 14 päivän määräajassa.
A on antanut vastaselityksen.
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Itä-Suomen hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, toimitettuaan asiassa suullisen käsittelyn, hylännyt A:n valituksen sekä asianosais- ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.
Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään, siltä osin kuin asiasta on korkeimmassa hallinto-oikeudessa kysymys, seuraavasti:
Kysymyksenasettelu
Valittaja on työskennellyt koulutuskuntayhtymässä vuodesta 2004 alkaen. Vuodesta 2009 alkaen hän on ollut kehittämisjohtajan tehtävässä ja 1.1.2015 alkaen tulosaluejohtajana. Valittajan virkasuhde on purettu kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain (myöhemmin viranhaltijalaki) 41 §:n nojalla päättyväksi 27.2.2015 alkaen. Koulutuskuntayhtymän tekemän valituksenalaisen purkupäätöksen perusteena on ollut työnantajan toiminnan kanssa kilpaileva yhtiötoiminta. Edelleen, koulutuskuntayhtymän mukaan, valittajalla ei ole ollut asianmukaista sivutoimilupaa omassa yhtiössä työskentelemiseen ja valittaja on tietoisesti pyrkinyt salaamaan tämän työskentelyn työnantajaltaan. Lisäksi valittaja on koulutuskuntayhtymän mukaan ilman hyväksyttäviä perusteita sekä vääränlaista menettelytapaa noudattaen käsitellyt koulutuskuntayhtymän palveluksessa olevan yhtiökumppanin sivutoimilupa-asiaa sekä salannut työnantajaltaan yhtiökumppaninsa.
Hallinto-oikeus toteaa, että asiassa ei ole erimielisyyttä siitä, etteikö valittajan yhtiö olisi tarjonnut ja myynyt väitettyjä ja myöhemmin yksityiskohtaisemmin tarkasteltavia palveluja ja tuotteita. Asiassa on sen sijaan ollut erimielisyyttä siitä, onko kyseinen toiminta ollut kilpailevaa toimintaa ja kuinka laajaa se on ollut.
Asiassa on valittajan vaatimusten johdosta tutkittava myös, onko virkasuhteen purku tapahtunut laillisia menettelymuotoja noudattaen.
Osapuolten näkemykset
Valittajan mukaan kuntayhtymän tekemä virkasuhteen purkamispäätös on laiton. Valittaja on vedonnut valituksessaan siihen, että kuntayhtymä ei voi kuntalain säännökset huomioiden harjoittaa sellaista toimintaa, jota hänen osaomistamansa yhtiö harjoittaa. Valittaja kiistää käyttäneensä virka-aikaansa, työnantajansa välineitä, verkostoja tai virkatyössä saatuja tietoja hyväkseen yhtiötoiminnassaan. Hän ei ole myöskään loukannut työnantajansa tekijänoikeuksia. Valittajan mukaan hänellä on ollut asianmukainen sivutoimilupa yhtiötoimintaansa, eikä hän ole käsitellyt esteellisenä työnantajansa palveluksessa olevien yhtiökumppaneidensa sivutoimiasioita.
Valittaja on vedonnut valituksessaan myös siihen, että purkamismenettely ei ole ollut lainmukainen. Työnantaja ei ole ensinnäkään valittajan mukaan vedonnut purkuperusteeseen lain edellyttämässä 14 päivän määräajassa. Virkasuhteen purkamista koskeva päätös ei ole myöskään syntynyt asiamukaisen valmistelun pohjalta. Koulutuskuntayhtymä on tehnyt päätöksensä puutteellisin ja virheellisin tiedoin. Lisäksi valittaja on vedonnut siihen, että häntä ei ole kuultu asianmukaisesti ennen päätöksen tekemistä. Edelleen, valittajan mukaan koulutuskuntayhtymä on esittänyt vielä päätöksen tekemisen jälkeen kokonaan uusia perusteita virkasuhteen purkamiselle.
Koulutuskuntayhtymän mukaan heidän tietoonsa on tullut, että valittaja on toiminut X Oy -nimisen yhtiön (myöhemmin X) perustamisesta saakka yhtiön omistajana ja hallituksen puheenjohtajana sekä työskennellyt yhtiössä. Hänen yhtiökumppaneitaan ovat olleet niin ikään koulutuskuntayhtymässä työskennelleet E ja D. Koulutuskuntayhtymän tekemien selvitysten mukaan mainittu yhtiö harjoittaa koulutuskuntayhtymän tarjoamien palvelujen kanssa kilpailevaa toimintaa. Koulutuskuntayhtymän käsityksen mukaan valittaja on käyttänyt työaikaansa, työnantajansa verkostoja, työvälineitä sekä virkatehtäviensä hoidossa saamiansa tietoja ja koulutuskuntayhtymän tekijänoikeuksia hyväkseen yksityisessä elinkeinotoiminnassaan. Koulutuskuntayhtymän mukaan valittajan yhtiö on markkinoinut ulkopuolisille tahoille palveluita ja tuotteita, jotka on kehitetty kuntayhtymässä. Valittaja on koulutuskuntayhtymän mukaan saanut henkilökohtaista taloudellista hyötyä työnantajansa kustannuksella.
Koulutuskuntayhtymän mukaan valittajalla ei ole ollut asianmukaista sivutoimilupaa yhtiössään työskentelemiseen ja valittaja on tietoisesti pyrkinyt salaamaan mainitun työskentelyn työnantajaltaan. Lisäksi hän on virkatehtävinään käsitellyt koulutuskuntayhtymässä työskentelevän yhtiökumppaninsa sivutoimiasiaa ja salannut myös näiden henkilöiden osallisuuden yhtiön toiminnassa. Koulutuskuntayhtymän mukaan valittaja on näin toimiessaan rikkonut kuntayhtymän ja viranhaltijan välisen luottamussuhteen ja näin ollen rikkonut vakavasti virkavelvollisuuksiaan.
Koulutuskuntayhtymä on asian suullisessa käsittelyssä ilmoittanut, että mikäli hallinto-oikeus vastoin koulutuskuntayhtymän näkemystä arvioi, että viranhaltijalain 41 §:ssä säädetyt purkamisperusteet eivät täyty, tuomioistuimen on harkittava, onko työnantajalla ollut 36 §:ssä säädetty irtisanomisperuste. Valittaja on kiistänyt myös irtisanomisperusteen olemassaolon.
Menettely
Purkuoikeuden käyttäminen 14 päivän määräajassa
Viranhaltijan virkasuhteen päättämistä koskevasta menettelystä säädetään viranhaltijalaissa. Viranhaltijalain 42 §:n mukaan purkamisoikeus raukeaa, jollei syy ole jo aikaisemmin menettänyt merkitystään, 14 päivän kuluttua siitä, kun työnantaja on saanut tiedon purkamisen aiheesta tai, jos syy on jatkuva, siitä kun työnantaja on saanut tiedon sen lakkaamisesta. Jos purkaminen estyy pätevän syyn vuoksi, saadaan purkaminen toimittaa 14 päivän kuluessa esteen lakkaamisesta.
Osapuolilla on erimielisyyttä siitä, onko valittajan virkasuhteen purkamisessa noudatettu edellä mainittua viranhaltijalaissa säädettyä 14 päivän määräaikaa. Hallinto-oikeudelle toimitetuista asiakirjoista ilmenee, että valittajan yhtiötoimintaa on käsitelty ensimmäisen kerran koulutuskuntayhtymän puheenjohtajistossa 18.2.2015. Suullisessa käsittelyssä on ilmennyt, että valittajan yhtiötoiminta on tullut esille Ammattiosaamisen kehittämisyhtiön (myöhemmin Y) toimitusjohtajan C:n todistajalausunnon perusteella jo 12.2.2015 käydyssä koulutuskuntayhtymän tuolloisen johtajan B:n ja C:n välisessä keskustelussa. C ja B ovat kertoneet keskustelujen sisällöstä suullisessa käsittelyssä yhdenmukaisesti. Keskustelussa oli tullut ilmi, että valittajan yhtiö oli tarjonnut koulutuksen järjestäjille palvelujaan ja C oli pohtinut, mahtavatko sivutoimiluvat olla asianmukaisesti kunnossa. B oli keskustellut asiasta puhelimitse pian mainitun keskustelun jälkeen myös koulutuskuntayhtymän tulosaluejohtajan G:n kanssa. Myös G:tä on kuultu suullisessa käsittelyssä todistajana. Hän ei suullisessa käsittelyssä muistanut enää tarkkaan, mihin päivään hänen ja B:n välinen puhelinkeskustelu ajoittui.
Valittajan mukaan purkuperuste on tullut koulutuskuntayhtymän tietoon viimeistään 12.2.2015. Koska purkaminen on tapahtunut 27.2.2015, säädetty 14 päivän määräaika on ylitetty.
Hallinto-oikeus arvioi asiaa seuraavasti.
Viranhaltijalaissa ei ole yksityiskohtaisesti säädetty siitä, milloin työnantajan katsotaan saaneen tiedon purkamisen aiheesta. Viranhaltijalain taustalla olevan hallituksen esityksen (HE 196/2002 vp) yksityiskohtaisten perustelujen mukaan määräaika laskettaisiin purkamisen perusteena olevan teon tai laiminlyönnin tapahtumahetkestä tai jos työnantaja saisi tiedon tapahtuneesta vasta myöhemmin, tosiasioiden selviämishetkestä. Edelleen, hallituksen esityksessä todetaan, että jos päätösvalta purkamisesta kuuluu monijäseniselle toimielimelle, on purkamista koskeva esitys toimitettava toimielimelle 14 päivän kuluessa siitä, kun asianomainen esittelijä on saanut asiasta tiedon.
Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa valittajan työnantajaa edustaa koulutuskuntayhtymän yhtymähallitus hallintosäännön 4 §:n nojalla. Yhtymähallitus on käyttänyt mainitun hallintosäännön määräyksen nojalla työnantajan puhevaltaa valittajan virkasuhteen purkua koskevassa asiassa. Tämä huomioiden purkamisen aiheen ei voida katsoa tulleen työnantajan tietoon silloin, kun kuntayhtymän johtaja B on siitä tiennyt. Koulutuskuntayhtymän hallintosäännön 58 §:n mukaan kuntayhtymän johtaja toimii kuntayhtymän hallituksessa esittelijänä. Viranhaltijalain taustalla olevan hallituksen esityksen yksityiskohtaiset perustelut huomioiden B:n on tullut toimittaa purkamista koskeva esitys yhtymähallitukselle 14 päivän kuluessa siitä, kun hän on saanut purkamisperusteesta tiedon.
Huomioiden, että sekä B että C ovat suullisessa käsittelyssä kertoneet yhdenmukaisesti keskustelleensa lähinnä siitä, että valittajan yhtiö ja Y ovat edenneet sopimusten allekirjoittamisvaiheeseen ja että mahtavatko sivutoimiluvat olla kunnossa, hallinto-oikeus arvioi, että yhtymähallituksen esittelijänä toimineella B:llä ei ole ollut tietoa varsinaisesta purkuperusteesta eli kilpailevasta toiminnasta vielä 12.2.2015. Hallinto-oikeus arvioi B:n roolia yksityiskohtaisemmin vielä myöhemmin arvioidessaan, onko valittaja tietoisesti salannut yhtiötoimintansa työnantajaltaan.
Asiassa ei ole sen enempää asiakirja-aineiston kuin suullisessa käsittelyssäkään esiin tuotujen seikkojen perusteella mahdollista arvioida tarkasti purkuperusteen ilmituloajankohtaa. Hallinto-oikeus pitää kuitenkin selvänä, että yhtiön toiminnan luonnetta ja laajuutta on jouduttu 12.2.2015 käydyn keskustelun jälkeen selvittämään muun ohessa kaupparekisteritietojen, muun asiakirjaselvityksen sekä koulutuskuntayhtymän tietopalvelujen avulla. Todistajana kuultu koulutuskuntayhtymän tietohallintopäällikkö H on kuvannut tätä selvitystyötä yksityiskohtaisesti todistajalausunnossaan. Huomioiden edelleen, että virkasuhteen purkamispäätös on tehty jo 27.2.2015, hallinto-oikeuden arvion mukaan sen on katsottava tapahtuneen viranhaltijalain 42 §:ssä säädetyssä 14 päivän määräajassa. Valituksenalaisia päätöksiä ei tule näin ollen kumota tämän valittajan väitteen (oikeammin valitusperusteen) johdosta.
Kuuleminen
Viranhaltijalain 43 §:n 1 momentin viranhaltijalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi virkasuhteen päättämisen syistä perusteluineen ennen työnantajan suorittamaa purkamista. Viranhaltijalla on oikeus häntä kuultaessa käyttää avustajaa. Työnantajan suorittamaa irtisanomista tai purkamista koskeva päätös perusteluineen on merkittävä pöytäkirjaan.
Osapuolilla on erimielisyyttä siitä, onko valittajaa kuultu asianmukaisesti ennen virkasuhteen päättämistä. Hallinto-oikeudelle toimitetuista asiakirjoista ilmenee, että koulutuskuntayhtymän yhtymähallituksen puheenjohtajistolle on tuotu 18.2.2015 tiedoksi, että kuntayhtymän johtaja valittajan esimiehenä järjestää valittajalle viranhaltijalain 43 §:n mukaisen kuulemistilaisuuden. Valittajien ja hänen yhtiökumppaneidensa toimintaa käsiteltiin niin kutsutussa yhtymähallituksen iltakoulussa 23.2.2015. Jälkimmäiseen tilaisuuteen oli kutsuttu kaikki yhtymähallituksen jäsenet ja kaikilla oli myös mahdollisuus osallistua tilaisuuteen ja asian käsittelyyn. Kyseisessä kokouksessa oli päätetty, että asia tuodaan kuulemistilaisuuden jälkeen yhtymähallituksen käsittelyyn 27.2.2015. Valittajalle oli toimitettu kutsu kuulemistilaisuuteen 19.2.2015. Kutsussa on mainittu kuulemistilaisuuden aika, paikka ja aihe sekä se, että työnantaja harkitsee valittajan työsuhteen päättämistä. Kutsua oli täydennetty samana päivänä kirjallisesti. Täydennyksessä on tarkennettu kuulemisen aihetta. Itse kuulemistilaisuus oli järjestetty 26.2.2015 ja tilaisuudesta on laadittu varsin yksityiskohtainen pöytäkirja.
Hallinto-oikeuden suullisessa käsittelyssä kuulemistilaisuudesta ovat kertoneet valittajan lisäksi siihen osallistuneet todistajat B, G ja pääluottamusmies I (JUKO ry). B ja G ovat kertoneet keskustelun olleen pitkän. B:n mukaan kuulemisessa oli keskusteltu yhtiötoiminnan luonteesta, koulutuskuntayhtymän intresseistä ja kehityshankkeista sekä kaikista niistä perusasioista, joita työnantaja epäili valittajan laiminlyöneen. G kertoi kuulemistilaisuuden sisällöstä samansuuntaisesti. I:n kertoman mukaan työnantajalla oli paljon väitteitä, ja hänen käsityksensä mukaan valittajalla ei ollut todellista mahdollisuutta tulla kuulluksi. Koulutuskuntayhtymä ei myöskään suhtautunut tilanteeseen ratkaisuhakuisesti eikä osoittanut neuvotteluhalukkuuttaan.
Valittajan mukaan häntä ei ole kuultu konkreettisesti kaikista häntä ja hänen toimintaansa vastaan esitetyistä väitteistä. Valittaja on tuonut valituskirjelmässään ja suullisessa käsittelyssä esiin, että kaikki tuolloin häntä vastaan esitetyt väitteet olivat niin ympäripyöreitä, että hänen on ollut mahdotonta ottaa kantaa esitettyihin väitteisiin. Koulutuskuntayhtymä on myös kehittänyt jälkikäteen purkamiselle sellaisia lisäperusteita, joista häntä ei ole kuultu lainkaan.
Hallinto-oikeus arvioi asiaa seuraavasti.
Viranhaltijalaissa sen enempää kuin hallintolaissakaan ei ole säädetty yksityiskohtaisesti siitä menettelystä, jota kuulemista suoritettaessa on noudatettava. Kuulemistilaisuudesta laaditusta pöytäkirjasta ilmenee, että kuulemistilaisuudessa on tuotu ilmi ne asiat, joista valittajaa on epäilty. Nämä seikat ovat seuraavat: kilpaileva toiminta; työajan, työvälineiden, työnantajan verkostojen, virkatehtävien hoidossa saatujen tietojen sekä kuntayhtymän tekijänoikeuksien hyödyntäminen yhtiötoiminnassa; asianmukaisen sivutoimiluvan hakemisen laiminlyönti; yhtiökumppaneiden sivutoimilupien käsitteleminen esteellisenä sekä näiden henkilöiden aseman salaaminen työnantajalta. Pöytäkirjasta ilmenee myös valittajan kannanotto mainittuihin väitteisiin. Valittaja on kuulemistilaisuudessa kiistänyt kilpailevan toiminnan ja muut häntä vastaan esitetyt väitteet.
Hallinto-oikeus toteaa, että kutsussa kuulemistilaisuuteen sekä itse kuulemisessa on riittävää kuvata purkamisen perustetta sellaisella tavalla ja tasolla, että työnantajan perusteltu tyytymättömyys tulee esiin. Kuulemistilaisuudessa ei ole välttämätöntä käydä kaikkia tapahtumaketjuun liittyviä yksityiskohtia läpi. Kuulemistilaisuuteen ei liity myöskään varsinaista neuvotteluvelvollisuutta. Olennaista on, että kuultava saa tietoonsa ne keskeiset seikat, joista häntä epäillään, ja saa mahdollisuuden kertoa oman näkemyksensä asioista. Hallinto-oikeuden arvion mukaan näin on nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa tapahtunut. Valittajalle on kerrottu, että keskeinen epäily liittyy kilpailevaan toimintaan. Kuulemispöytäkirjan mukaan "– – tällaista kilpailevaa toimintaa ovat mm. yhtiön tarjoamat tietovarastointi (DW), analysointi- ja raportointipalvelut tuloskorttityökalulla, kyselypalvelut ja konsultointipalvelut". Edellä olevan lisäksi valittajalle on pöytäkirjan mukaan kerrottu muut kilpailevaan toimintaan liittyvät epäilyt. Hallinto-oikeuden arvion mukaan virkasuhteen purkamisen perusteet eivät olleet edellä kuvatuissa oloissa voineet jäädä valittajalle hänen oikeusturvaansa vaarantavalla tavalla epäselviksi. Edelleen, pöytäkirjasta ilmenee selkeästi valittajan kannanotto mainittuihin seikkoihin, joten hänen käsityksensä ei ole myöskään voinut jäädä työnantajalle epäselväksi. Valituksenalaisia päätöksiä ei tule näin ollen kumota kuulemiseen liittyvien valittajan väitteiden (oikeammin valitusperusteiden) johdosta.
Asian valmistelu
Asian valmistelusta kunnalliselle toimielimelle ei ole kuntalaissa tai hallintolaissa yksityiskohtaisia säännöksiä. Asian valmistelusta ei ole määrätty myöskään koulutuskuntayhtymän hallintosäännössä.
Osapuolilla on erimielisyyttä siitä, onko virkasuhteen purkua valmisteltu riittävästi ennen yhtymähallituksen päätöksentekoa. Koulutuskuntayhtymän mukaan valmistelu on ollut riittävää. Valittajan mukaan hänen virkasuhteensa purkamista ei ole riittävästi valmisteltu ennen kuin se on tuotu yhtymähallituksen päätettäväksi. Yhtymähallitus on tehnyt valittajan mukaan päätöksensä puutteellisin ja virheellisin tiedoin. Valittaja on huomauttanut myös, että yksi yhtymähallituksen jäsenistä on tästä syystä jättänyt asiassa eriävän mielipiteen. Eriävän mielipiteen jättänyttä yhtymähallituksen jäsentä J:tä on kuultu suullisessa käsittelyssä todistajana. J:n mukaan asia tuotiin kiireellä ja puutteellisesti valmisteltuna yhtymähallitukseen eikä asian selvittämisessä ole näin ollen noudatettu hyvän hallinnon periaatteita.
Hallinto-oikeus arvioi asiaa seuraavasti.
Koska toimielimelle tulevan asian valmistelusta ei ole erikseen laissa yksityiskohtaisesti säädetty, lähtökohtaisesti on toimielimen itsensä asia arvioida, onko asia riittävästi valmisteltu. Mikäli toimielin katsoo, että asiassa ei ole puutteellisen valmistelun vuoksi mahdollista tehdä päätöstä, sen tulee palauttaa asia uuteen valmisteluun. Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa yhtymähallitus ei ole palauttanut asiaa uudelleen valmisteltavaksi. Se on pitänyt valmistelua näin ollen riittävänä. Virkasuhteen purkamista koskevan asian laajoja valmistelumahdollisuuksia rajoittaa osaltaan myös viranhaltijalain 42 §:ssä säädetty 14 päivän määräaika. Hallinto-oikeuden arvion mukaan yksityiskohtaisempi valituksenalaisia päätöksiä koskeva asiakirja-aineisto onkin esitetty vasta oikeudenkäyntivaiheessa. Purkamista koskevan päätöspöytäkirjan mukaan päätöksen oheen ei ole liitetty esimerkiksi mitään asiakirjaliitteitä. Yhtymähallitus on kuitenkin kuullut valittajaa asianmukaisesti ennen virkasuhteen purkua. Kuulemistilaisuudesta on laadittu varsin yksityiskohtainen pöytäkirja, josta itse asia ilmenee keskeisiltä osiltaan. Suullisessa käsittelyssä ilmi tulleen perusteella kuulemisesta laadittu pöytäkirja on myös luettu ja käyty läpi yhtymähallituksen kokouksessa. Hallinto-oikeuden arvion mukaan yhtymähallitus on voinut sille kuuluva harkintavalta huomioiden tehdä päätöksensä mainitun valmistelun pohjalta. Vaikka virkasuhteen purkamista koskeva valmistelumateriaali on ollut pöytäkirjaan tehtyjen merkintöjen perusteella asiakirjaselvitykseltään varsin niukkaa, valituksenalaisten päätösten ei voida arvioida olevan sen johdosta lainvastaisia.
Pääasia
Valittajan väitteet X:n toiminnasta, sivutoimiluvista ja purkuperusteista
Osapuolet ovat keskenään eri mieltä jotakuinkin kaikista virkasuhteen purkamiseen liittyvistä keskeisistä perusteista. Osapuolet ovat toimittaneet hallinto-oikeudelle asiakirjaselvitystä ja purkuperusteiden olemassa oloa on selvitetty sen lisäksi myös suullisessa käsittelyssä.
Valittajan keskeinen väite on asiakirja-aineiston ja suullisessa käsittelyssä esiin tulleen perusteella se, että hänen virkasuhteensa purku perustuu väärinymmärrykseen. Valittajan mukaan hänen X-yhtiönsä harjoittama toiminta ei ole luonteeltaan samaa toimintaa kuin koulutuskuntayhtymän harjoittama toiminta. Mainittua väitettä tukeakseen valittaja on vedonnut muun ohessa siihen, että koulutuskuntayhtymän on kuntalain säännökset huomioiden yhtiöitettävä mahdollinen kaupallinen toimintansa, joten koulutuskuntayhtymä ei olisi edes voinut harjoittaa samaa toimintaa kuin X.
Valittaja on niin ikään kiistänyt laiminlyöneensä sivutoimiluvan hakemisen. Valittajalla on ollut sivutoimilupa, ja työnantaja on ollut tietoinen hänen yhtiötoiminnastaan. Valittajan mukaan kuntayhtymän sivutoimilupia koskevat ohjeet ovat olleet epämääräisiä. Sivutoimilupaohjeistuksissa on todettu, että "sivutoimi ei saa kilpailevana toimintana vahingoittaa työnantajaa". Valittajan tulkinnan mukaan kilpaileva toiminta on toisin sanoen ainakin jossain määrin mahdollista, jos se ei vahingoita työnantajaa.
Valittaja on kiistänyt yksiselitteisesti salanneensa yhtiökumppaninsa työnantajaltaan, käsitelleensä heitä koskevia asioita koulutuskuntayhtymässä esteellisenä tai käyttäneensä työnantajansa välineitä, työaikaansa tai työnantajansa verkostoja yhtiötoimintaansa.
Valittaja on vedonnut valituksessaan myös siihen, että koulutuskuntayhtymä on esittänyt purkupäätöksensä tueksi sellaisia uusia purkuperusteita, joita ei ole mainittu virkasuhteen purkua koskevassa päätöksessä. Valittaja on suullisessa käsittelyssä täsmentänyt seuraavien perusteiden olevan uusia:
• Valittaja on tullut suhteessa yhtiökumppaneihinsa (E ja D) esteelliseksi virkatoimissaan ja siten vaarantanut luottamuksen tasapuolisuuteen tehtäviensä hoidossa (sivutoimiluvat/ilmoitukset, työsopimukset, työmatkamääräykset ja matkalaskujen hyväksymiset).
• Valittajan yhteys Å Oy:öön ja hänen esteellisyytensä Å-hankinnoissa.
Lisäksi valittaja on todennut, että analysointi-, raportointi- ja kyselypalvelut on yleisesti mainittu purkupäätöksessä, mutta niitä ei ole riittävällä tarkkuudella yksilöity.
Hallinto-oikeus toteaa purkuperusteiden osalta seuraavaa.
Viranomainen ei voi enää oikeudenkäynnin aikana vedota uusiin purkuperusteisiin päätöksensä tueksi. Tämän oikeudenkäynnin kohteena voivat näin ollen olla ainoastaan ne perusteet, jotka on ilmoitettu koulutuskuntayhtymän virkasuhteen purkua koskevassa päätöksessä. Hallinto-oikeuden arvion mukaan koulutuskuntayhtymä on kuitenkin tuonut esiin jo valittajaa kuultaessa sen, että työnantajalla ei ole ollut tietoa valittajan yhtiökumppaneista ja että valittaja on nimenomaisesti salannut E:n ja D:n osallisuuden X:ssä. Edelleen kuulemispöytäkirjasta ilmenee, että valittaja on koulutuskuntayhtymän mukaan vääränlaista menettelytapaa noudattaen käsitellyt yhtiökumppaninsa sivutoimilupa-asiaa koulutuskuntayhtymässä. Hallinto-oikeuden tulkinnan mukaan se purkuperuste, että valittaja on tullut esteelliseksi virkatoimissaan ja vaarantanut luottamuksen tasapuolisuuteen tehtäviensä hoidossa, on tullut riittävän selvästi ilmi kuulemistilaisuudessa ja purkupäätöksessä. Mahdollisten lisäyksityiskohtien ilmitulo (työsopimukset, matkamääräykset ja matkalaskujen hyväksyminen) ei tarkoita sitä, että koulutuskuntayhtymä olisi vedonnut kokonaan uuteen purkuperusteeseen. Sama koskee myös analysointi-, raportointi- ja kyselypalveluja. Hallinto-oikeuden arvion mukaan valittajalle ei ole voinut jäädä epäselväksi, mihin mainituilla palveluilla on viitattu.
Valittajan yhteys Å Oy:öön ja hänen mahdollinen siitä johtuva esteellisyytensä on nostettu esiin koulutuskuntayhtymän oikaisuvaatimukseen antamassa päätöksessä. Mainitussa päätöksessä todetaan, että tämä seikka on tullut työnantajan tietoon valittajan kuulemisen jälkeen. Hallinto-oikeus toteaa, että tätä asiaa ei ole mainittu virkasuhteen purkua koskevassa päätöksessä. Se ei ole tullut esiin myöskään koulutuskuntayhtymän hallinto-oikeudelle toimittamassa lausunnossa sen enempää kuin suullisessa käsittelyssäkään. Hallinto-oikeus ei näin ollen huomioi valittajan yhteyttä Å Oy:öön purkuperusteita arvioidessaan.
Koulutuskuntayhtymän, X:n ja valittajan toiminnan luonteen arviointi
Viranhaltijalain 18 §:ssä säädetään sivutoimista ja kilpailevasta toiminnasta. Säännöksen 3 momentin mukaan sivutoimena ei saa harjoittaa sellaista toimintaa, joka kilpailevana toimintana ilmeisesti vahingoittaa työnantajaa. Purkupäätöksestä ja oikeudenkäyntiasiakirjoista muutoinkin ilmenee, että keskeistä on nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa arvioida koulutuskuntayhtymässä kehitettyä tietovarastomallia ja siihen liittyviä tuotteita ja palveluja. Näihin asioihin on keskitytty myös suullisessa kuulemisessa. Asiassa on tullut selväksi, että koulutuskuntayhtymä on yhteistyössä Y:n kanssa rakentanut tietovarastomallin (myöhemmin DW-malli). DW-mallin avulla eri järjestelmissä olevat tiedot voidaan kerätä yhteen yhtenäisen tietovaraston toteuttamiseksi. Koulutuskuntayhtymän ja Y:n tarkoitus on ollut ja on rakentaa DW-mallista lisenssoitava ja myytävä tuote. DW-mallia ei kuitenkaan ole vielä ehditty myydä siinä vaiheessa, kun valittajan virkasuhteen purkamiseen on ryhdytty. Koulutuskuntayhtymä ja valittaja ovat olleet sittemmin eli virkasuhteen purkuprosessin myötä koko lailla eri mieltä siitä, mistä mainitussa asiakokonaisuudessa on kysymys.
Koulutuskuntayhtymän todistajat B, G, koulutuskuntayhtymän tietohallintopäällikkö H sekä Y:n toimitusjohtaja C ovat kertoneet, että kysymys on ollut tietohallintoon liittyvästä kokonaisarkkitehtuurista, jonka suunnittelussa ja kehittelyssä koulutuskuntayhtymä on ollut keskeisessä asemassa ja edelläkävijä. Koulutuskuntayhtymä on tehnyt DW-mallin kehittämiseksi tiivistä yhteistyötä Y Oy:n ja Y ry:n kanssa. Y ry on koulutuksen järjestäjien yhteinen yhdistys. Ammattiosaamisen kehittämisyhtiö Y Oy on puolestaan osapuolten mukaan kehittämisyhdistys Y ry:n tytäryhtiö. Ammattiosaamisen kehittämisyhtiö Y Oy tuottaa yhteistyöjärjestöilleen ja muulle verkostolleen muun ohessa koulutukseen liittyviä tietohallintopalveluita. Y:n yhteistyöverkosto ja toimintakenttä ovat toisin sanoen laajat. C on kertonut suullisessa käsittelyssä, että he ovat tehneet tietohallintoyhteistyötä vain kahden koulutuksen järjestäjän, X:n koulutuskuntayhtymän ja Päijät-Hämeen koulutuskonsernin kanssa. Koulutuskentällä on toisin sanoen ollut vain kaksi koulutuksen järjestäjää, joissa tietohallintoasiat oli viety jo varsin pitkälle. C:n kertoman mukaan kaikki keskeinen osaaminen tuli kuitenkin nimenomaan X:n koulutuskuntayhtymästä. C:n mukaan DW-mallin kehittämiseen kuului olennaisena osana alusta saakka muun ohessa myös ohjelmointi- ja konfigurointipalvelujen (myöhemmin asennuspalvelut) sekä raportointityökalujen kehittäminen. Samalla tavalla kokonaisarkkitehtuuria on kuvannut todistajana kuultu koulutuskuntayhtymän tietohallintopäällikkö H. Hänen mukaansa koulutuskuntayhtymä on tehnyt hankkeen ympärille useamman vuoden suunnitelman ja myös jatkosuunnitelman, jossa koko edellä esiin tuotu tietohallintojärjestelmä on kuvattu. Koulutuskuntayhtymän käsitys on se, että X kaappasi itselleen koulutuskuntayhtymässä tehdyn vuosien kehitystyön tuloksen ja ryhtyi myymään sitä muun ohessa laajalle Y-yhteistyökumppaniverkostolle. Todistaja C on kertonut samasta asiasta siten, että koulutuskuntayhtymän ja Y:n väliseen yhteistyöhankkeeseen ilmaantui väliin yhtäkkiä X. Tätä seikkaa on havainnollistettu suullisessa käsittelyssä muun ohessa kirjallisella todisteella, josta ilmenee Y:n ja koulutuskuntayhtymän välinen tietovarastomallin rakentamiseen liittyvä alustava tuotehinnoittelu (koulutuskuntayhtymän kirjallinen todiste numero 18). Luonnoksesta ilmenee, että koulutuskuntayhtymä palvelujen ja tuotteiden tarjoajana on tietyiltä osin yliviivattu ja tilalle on merkitty X.
Valittaja taas katsoo, että DW-malli on ollut yksittäinen, erillinen osansa laajemmassa kokonaisuudessa. Valittaja katsoo, että DW-malli on kuulunut ja kuuluu koulutuskuntayhtymälle ja sen kehittäminen koulutuskuntayhtymän toimialaan. Muita siihen liittyviä kaupallisia palveluja (asennus, ohjelmointi, konfigurointi, raportointityökalut) koulutuskuntayhtymä ei ole tuottanut eikä olisi voinutkaan tuottaa, koska koulutuskuntayhtymällä ei olisi ollut siihen resursseja. Valittaja on myös korostanut, että koulutuskuntayhtymää koskee yhtiöittämisvelvollisuus eli toisin kuin X, se ei olisi voinut tarjota kaupallisia palveluja. Valittaja katsoo siis, että mainituissa olosuhteissa hänen X-yhtiönsä on voinut vapaasti myydä kokonaisuuteen liittyviä muita tietohallintopalveluja.
Hallinto-oikeus arvioi koulutuskuntayhtymän, X:n ja valittajan toimintaa seuraavasti.
Koulutuskuntayhtymän toimialaan kuuluu ammatillisen perus-, lisä-, oppisopimus-, työvoima- ja henkilöstökoulutuksen järjestäminen kaikilla koulutusaloilla sekä lukiokoulutuksen ja työelämän kehittämishankkeiden järjestäminen Pohjois-Savon alueella. Todistajana kuultu B on lisäksi kertonut suullisessa käsittelyssä, että tämän perustehtävän ohessa niin X:n koulutuskuntayhtymässä kuin muissakin koulutuskuntayhtymissä suunnitellaan ja kehitellään yhä enenevässä määrin erilaisia koulutukseen liittyviä oheispalveluja, joita voitaisiin kaupallistaa. X:n koulutuskuntayhtymän tietohallintohanke on ollut yksi tällainen tulevaisuuden hanke.
Valittaja on työskennellyt koulutuskuntayhtymässä vuodesta 2004 alkaen. Vuodesta 2009 alkaen hän on ollut kehittämisjohtajan tehtävässä ja 1.1.2015 alkaen tulosaluejohtajana. Hänen tehtäviinsä ovat kuuluneet muun ohessa alueen työelämän kehittämis- ja palvelutoiminta, kokonaisarkkitehtuurin ylläpito ja kehittäminen sekä innovaatio- ja aloitetoiminnan kehittäminen. Valittaja on toisin sanoen työskennellyt hyvin vastuunalaisessa ja itsenäisessä tehtävässä koulutuskuntayhtymässä.
Valittajan yhtiön X:n toimialaksi on ilmoitettu kaupparekisterissä liikkeenjohdon konsultointi- ja koulutuspalvelut, tieteelliset tutkimuspalvelut, ohjelmistojen konsultointi, suunnittelu, valmistus, markkinointi ja myynti. Edelleen oikeudenkäyntiaineistosta ilmenee, että X on internet-sivustollaan ilmoittanut tarjoavansa muun ohessa ohjelmistopalveluja, tietovarastointipalveluja sekä kehityspalveluja. X:n ovat omistaneet valittaja, E ja D. He ovat tuolloin olleet myös ainoat yhtiössä työskentelevät henkilöt.
Hallinto-oikeuden arvion mukaan keskeiset kilpailevaa toimintaa koskevat koulutuskuntayhtymän väitteet liittyvät DW-malliin, asennuspalveluihin, raportointityökaluihin ja kyselypalveluihin.
Hallinto-oikeus pitää asiakirja-aineiston ja erityisesti todistajina kuultujen C:n ja H:n kertomusten perusteella uskottavana, että koulutuskuntayhtymässä on DW-mallin ohella kehitetty nimenomaan tietohallinnon kokonaisarkkitehtuuria. Tähän kokonaisuuteen on kuulunut myös asennuspalvelut sekä raportointityökalut. C on kertonut, että koulutuksen järjestäjille ja erityisesti niiden johdolle tietohallintopalvelua on markkinoitu juuri raportointityökalujen kautta. Valittaja on korostanut sitä, että pelkällä DW-mallilla ei tee yksinään yhtään mitään. Valittajan sekä todistajana kuultujen E:n ja D:n mukaan DW-malli on ikään kuin pohjapiirros tai käsitejärjestelmä, jonka perusteella varsinainen palvelukokonaisuus on mahdollista rakentaa. Koulutuskuntayhtymän kokonaisarkkitehtuurisuunnitelma ja DW-mallin luonne huomioiden hallinto-oikeuden käsityksen mukaan on itsestään selvää, että koulutuskuntayhtymä on suunnitellut ja kehittänyt myös niitä työkaluja, joilla DW-mallia voidaan aidosti hyödyntää. Todistaja H on tuonut esiin, että koulutuskuntayhtymässä on tehty ja tehdään koko ajan myös ohjelmointityötä. Koulutusorganisaation johtamisjärjestelmän näkökulmasta taas on luonnollista, että tulossa olevia palveluja on markkinoitu nimenomaan raportointityökalujen avulla. Toisin kuin DW-malli ja asennuspalvelut, raportointityökalut ovat potentiaalisen asiakkaan näkökulmasta se konkreettinen osa tietohallintoa, jota voidaan välittömästi käyttää organisaation johtamisessa hyödyksi.
Valittajan mukaan X:n tarjoamat kunkin käyttäjän yksilöllisiin järjestelmiin ja ympäristöihin räätälöitävät asennuspalvelut ja koulutuskuntayhtymän kehittämä tietohallintohanke ovat olleet kaksi eri asiaa. Valittaja on vedonnut asennuspalvelujen osalta myös siihen, että koulutuskuntayhtymällä ei ole ollut resursseja tämän palvelun tuottamiseen. Hallinto-oikeuden tulkinnan mukaan DW-mallissa ja asennuspalveluissa on kysymys kahdesta eri asiasta. Olennaisena seikkana hallinto-oikeus pitää kuitenkin sitä, että koulutuskuntayhtymän tietohallintohankesuunnitelmiin on kuulunut yhtenä keskeisenä osana myös asennuspalveluiden tarjoaminen. Edelleen, resurssin palvelun tarjoamiseen ovat koulutuskuntayhtymässä muodostaneet juuri valittaja, E ja D. Jos kysymys on siitä, että mainittujen henkilöiden tehtäväkuvaan ei ole esimerkiksi ajankäytöllisesti ollut mahdollista sisällyttää koulutuskuntayhtymässä asennuspalvelujen tuottamista, palvelun myynnistä oman X-yhtiön kautta olisi tullut nimenomaisesti sopia työnantajan kanssa. Yksi konkreettinen esimerkki asennuspalvelujen myymisestä on ollut Z:n koulutuskuntayhtymän (myöhemmin YSAO) järjestämä avoin DW-mallin asentamista koskeva tarjouskilpailu. X on osallistunut kilpailuun ja se on voittanut sen. X on sittemmin asentanut DW-mallin YSAO:lle.
Raportointityökalujen osalta valittaja on vedonnut siihen, että tuloskortti, jonka X on kehittänyt, on erilainen kuin koulutuskuntayhtymässä kehitetty tuloskortti. Tuloskortissa on kysymys työkalusta, jolla voidaan käyttää hyväksi tietovarastoa (DW-mallia). Valittajan mukaan koulutuskuntayhtymän ja X:n tuloskortit ovat täysin erilaisia raportointityökaluja. Suullisessa käsittelyssä on käyty läpi mainitun kahden tuloskortin eroja. Valittajan mukaan rakenne on kaikissa tuloskorteissa sama. X:n tuloskortti on valittajan mukaan kuitenkin interaktiivinen, se voidaan upottaa web-sivuihin ja se skaalautuu automaattisesti puhelimiin ja tabletteihin. Näitä ominaisuuksia ei ole koulutuskuntayhtymän tuloskortissa. Koulutuskuntayhtymän tuloskortti on toteutettu vakioraportointityökalulla ja X:n tuloskortti taas on edellyttänyt ohjelmointia. Hallinto-oikeuden tulkinnan mukaan X:n tuloskortissa on kysymys lähinnä koulutuskuntayhtymässä kehitetyn tuloskortin edelleen kehittämisestä. Myös todistaja C on todennut, että itse tuote oli "ihan vastaava". Todistaja H on tuonut esiin, että kaikki keskeinen näihin tuotteisiin ja palveluihin liittyvä kehitystyö on tehty koulutuskuntayhtymässä. Tuloskorttikehitystyön ovat tehneet koulutuskuntayhtymässä samat henkilöt kuin X:ssäkin. Se, että koulutuskuntayhtymän tuloskorttiin olisi pitänyt tehdä uudet määrittelyt, jotta se olisi ollut kaupallistettavissa, ei ole itse asian kannalta ratkaisevaa. Valittaja olisi voinut tehdä tämän työn yhdessä E:n ja D:n kanssa koulutuskuntayhtymässä. Tarvittava osaaminen oli mainituilla kolmella henkilöllä. Kokonaisuudessa on hallinto-oikeuden tulkinnan mukaan kysymys siitä, että valittaja on myynyt yhtiönsä kautta koulutuskuntayhtymän tietohallintohankkeeseen olennaisena osana kuulunutta tuotetta, johon liittyvä pohjatyö on tehty koulutuskuntayhtymässä.
Viimeinen toiminnallinen kokonaisuus, joka on ollut keskeisessä roolissa sekä suullisessa käsittelyssä että oikeudenkäyntiaineistossa, on kyselypalvelut. Valittaja sekä todistajat E ja D ovat suullisessa käsittelyssä kertoneet, että koulutuskuntayhtymällä on ollut niin kutsuttu SS -kyselyohjelma ja X on kehittänyt puolestaan IS-ohjelman. Valittajan mukaan myös kyselyohjelmat ovat eronneet ratkaisevasti toisistaan. Lisäksi valittaja ja todistaja D ovat korostaneet, että SS on syntynyt D:n opinnäytetyönä koulutuskuntayhtymässä. D:llä on kyselyohjelmaan tekijänoikeudet ja koulutuskuntayhtymällä käyttöoikeus. D:n opinnäytteeseen on liittynyt myös eräs tiedonseulontaohjelma. Tämä on valittajan mukaan niin ikään D:n ja X:n tuote. Ohjelma on kehitetty osana D:n opinnäytettä ja sitä on voitu käyttää koulutuskuntayhtymän käyttöoikeuden perusteella koulutuskuntayhtymän työolobarometrikyselyissä (TOB-kysely). Todistaja G on kuitenkin kertonut, että kuntayhtymä on maksanut D:lle palkkaa opinnäytetyönä tehtävän kyselyohjelman luomisesta. Myös kyselyohjelmien osalta valittaja on vedonnut siihen, että koulutuskuntayhtymä ei olisi voinut tuottaa IS:n kaltaista ohjelmaa. Hallinto-oikeuden tulkinnan mukaan myös IS:ssä on kysymys siitä, että SS -ohjelmaa on kehitetty eteenpäin.
Hallinto-oikeus toteaa, että kyselypalvelujen edelleen kehittämisestä on X:ssä vastannut valittajan ohella D, jotka molemmat siis olisivat voineet tehdä saman työn koulutuskuntayhtymässä. Todistajana kuultu tulosaluejohtaja K on kertonut suullisessa käsittelyssä koulutuskuntayhtymän johtoryhmän kokouksesta, jossa valittaja on ollut esittelemässä IS -kyselyohjelmaa. Valittaja on esittänyt kyseisessä kokouksessa, että ohjelma hankittaisiin koulutuskuntayhtymän käyttöön X:ltä. Missään vaiheessa johtoryhmässä ei kuitenkaan K:n mukaan tullut esiin, että X on valittajan osaomistama yhtiö. Myös tässä kokonaisuudessa on hallinto-oikeuden tulkinnan mukaan kysymys siitä, että valittaja on kehittänyt edelleen yhtiössään koulutuskuntayhtymän hankkeisiin olennaisena osana kuulunutta palvelua, johon liittyvä pohjatyö on tehty koulutuskuntayhtymässä. Valittaja on myös markkinoinut X:n versiota koulutuskuntayhtymän johtoryhmälle ilmoittamatta, että X on hänen yhtiönsä.
Valittajan keskeinen väite edellä kuvatun toiminnan osalta on ollut se, että X:n toiminta ei voi olla kilpailevaa toimintaa siitä syystä, että koulutuskuntayhtymä ei olisi voinut harjoittaa sitä kuntalain yhtiöittämistä koskevat säännökset huomioiden lainkaan. Todistaja E on myös korostanut, että kaikki mitä koulutuskuntayhtymässä tehtiin, liittyi sisäiseen kehittämiseen, eikä tehtäviin kuulunut palveluiden ja tuotteiden markkinointia. Hallinto-oikeus viittaa edellä esiin tulleisiin seikkoihin ja erityisesti siihen, että koulutuskuntayhtymän tietovarastomallissa on ollut kysymys kokonaisuudesta, joka on ollut suunnittelu- ja kehittämisasteella. Muun muassa todistaja C:n suullisessa käsittelyssä kertoman perusteella on tullut selväksi, että DW-malli ei ole ollut vielä vuonna 2014 valmis, joten sitä ei ole ollut myöskään mahdollista hyödyntää tuolloin kaupallisesti.
Hallinto-oikeus toteaa, että oikeudenkäyntiasiakirjoista ilmenee, että koulutuskuntayhtymällä on ollut yhtiöittämissuunnitelmia. Yhtymähallitus on 19.12.2014 (§ 170) päättänyt, että koulutuskuntayhtymässä käynnistetään selvitys yhtiöittämisen tarpeista ja vaihtoehdoista alkuvuodesta 2015. Hallinto-oikeuden arvion mukaan tämä tukee sitä näkemystä, että koulutuskuntayhtymällä on ollut pidemmän aikavälin hankkeita, joiden on voitu arvioida olevan myyntivalmiudessa vuonna 2015. Se seikka, että koulutuskuntayhtymällä ei ole ollut juuri silloin yhtiöitettyä toimintaa, kun valittaja on harjoittanut kaupallista toimintaa X:ssä, on oikeudellisesti irrelevantti. Hallinto-oikeus pitää selvitettynä, että koulutuskuntayhtymällä on ollut pidemmän tähtäimen suunnitelma, jota se on ollut valittajankin kanssa toteuttamassa. Koulutuskuntayhtymä on lisäksi tuonut esiin, että yhtiöittämisvalmistelut ovat olleet valittajan vastuulla, eikä valittaja ole tätä kiistänyt. Kun huomioidaan, että valittajan X-yhtiön intressit ja koulutuskuntayhtymän intressit ovat olleet ristiriidassa keskenään, valittajalla ei ole hallinto-oikeuden tutkinnan mukaan voinut ollut erityistä intressiä edistää koulutuskuntayhtymän yhtiöittämishankkeita.
Viranhaltijalain 18 §:n 3 momentin mukaan viranhaltija ei saa harjoittaa sivutoimena sellaista toimintaa, joka kilpailevana toimintana ilmeisesti vahingoittaa työnantajaa. Viranhaltijalain taustalla olevan hallituksen esityksessä (HE 196/2002 vp) korostetaan viranhaltijan objektiivisuusvelvoitetta ja työnantajan ja viranhaltijan välisen suhteen luottamuksellisuutta. Johtavassa asemassa olevan henkilön toimintaa on tässä suhteessa arvioitu oikeuskäytännössä yleisesti varsin tiukasti. Kilpailevasta toiminnasta on kyse silloin, kun viranhaltija harjoittaa samaa toimintaa kuin työnantajansa. Lain säännöksen tarkoitus huomioiden kilpailevaa toimintaa ei voida hallinto-oikeuden arvion mukaan arvioida oikeudellisesti vain todellisten vaikutusten perusteella, vaan myös mahdollisuuksien perusteella. Myös kilpailevan toiminnan vahingollisuutta voidaan arvioida eri tavoin. Taloudelliset menetykset vahingoittavat kiistatta työnantajaa. Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa taloudellisten menetysten suuruuden arvioiminen on tulkinnanvaraista. Suullisessa käsittelyssä on kuitenkin tullut selväksi se, että tietohallintohanke on ollut koulutuskuntayhtymälle myös taloudellisesti merkittävä hanke. Sen ohella, että osa tuotteista ja palveluista on jäänyt myymättä, kokonaishanke on merkittävästi viivästynyt. Valittaja, E ja D ovat muodostaneet koko koulutuskuntayhtymän tietohallintokehityshankkeen keskeisen osaamisresurssin. Valittaja ja hänen yhtiökumppaninsa ovat vieneet eteenpäin omassa yhtiössään sellaista kehitystyötä, joka olisi ollut edelleen kehitettävissä ja kaupallistettavissa myös kuntayhtymässä. Samat kolme henkilöä ovat harjoittaneet yhtiötoimintaa X:ssä. Vahingollisuutta tulee vielä viimeiseksi tarkastella lojaliteettiperiaatteen näkökulmasta. Lojaliteettiperiaatteen mukaan osapuolten tulee ottaa toiminnassaan huomioon toisen osapuolen edut. Lojaliteettiperiaatteen noudattaminen kuuluu olennaisena osana valittajan asemassa olevan vastuunalaisissa tehtävissä työskentelevän henkilön palvelussuhteeseen. Hallinto-oikeuden tulkinnan mukaan valittaja on rikkonut lojaliteettiperiaatetta ja sen lisäksi, että se on vahingoittanut työnantajan ja viranhaltijan välistä suhdetta, sillä on ollut ilmeisen vahingollisia seuraamuksia koulutuskuntayhtymän ja sen yhteistyökumppaneiden välisissä suhteissa. Todistaja H on kertonut tehneensä vuoden ajan töitä selvittääkseen tapahtumaketjun jälkiä. Yhteistyö Y:n kanssa on pitänyt myöskin rakentaa uudestaan.
Hallinto-oikeus tulee edellä esitetyillä perusteilla siihen johtopäätökseen, että valittaja on harjoittanut työnantajansa kanssa kilpailevaa toimintaa, joka on ollut hallinto-oikeuden arvion mukaan koulutuskuntayhtymälle viranhaltijalain tarkoittamalla tavalla ilmeisesti vahingollista.
Sivutoimiluvat ja yhtiökumppanin asioiden käsitteleminen
Valittaja on oman näkökantansa tueksi vedonnut siihen, että hänellä on ollut yhtiötoimintaansa sivutoimilupa. Oikeudenkäyntiasiakirjoihin liitetyn sivutoimilupahakemuksen ja -päätöksen mukaan koulutuskuntayhtymän yhtymähallituksen puheenjohtaja on myöntänyt valittajalle sivutoimiluvan hänen hakemuksensa mukaisesti 10.6.2013. Hallinto-oikeus toteaa, että sivutoimilupaa on haettu perustettavaa yritystä varten. Tehtävän laaduksi on ilmoitettu "tutkimusperusteinen työote, joten ei kilpailevaa toimintaa". Hakija on ilmoittanut käyttävänsä sivutoimeen työaikaansa enintään 100 tuntia vuodessa. Sivutoimiluvan myöntänyt yhtymähallituksen puheenjohtaja N on suullisessa käsittelyssä kertonut, että hänelle syntyi sivutoimilupa-asiaa käsiteltäessä sellainen kuva, että valittajan yhtiö tulee harjoittamaan lähinnä konsultointitoimintaa.
Sivutoimesta ja kilpailevasta toiminnasta säädetään viranhaltijalain 18 §:ssä. Säännöksen 1 momentin mukaan sivutoimella tarkoitetaan virkasuhdetta, palkattua työtä ja pysyväisluonteista tehtävää, joista viranhaltijalla on oikeus kieltäytyä, sekä ammatin, elinkeinon ja liikkeen harjoittamista. Säännöksen 2 momentin mukaan viranhaltija ei saa ottaa vastaan eikä pitää sellaista sivutointa, joka edellyttää työajan käyttämistä sivutoimeen kuuluvien tehtävien hoitamiseen, ellei työnantaja hakemuksesta myönnä siihen lupaa.
Valittaja on nimenomaan ilmoittanut, ettei hänen yhtiönsä harjoita kilpailevaa toimintaa koulutuskuntayhtymän kanssa. Johtavilla viranhaltijoilla on varsin suuri vapausaste, johon puolestaan liittyy korostunut velvollisuus ilmoittaa sidonnaisuuksistaan työnantajalle ja hakea niihin tarvittaessa nimenomainen lupa. Asiassa on kiistatonta, että valittaja ei ole mainitun ajankohdan jälkeen päivittänyt sivutoimilupaansa tai hakenut uutta sivutoimilupaa. Kun huomioidaan edellä esitetty hallinto-oikeuden arvio valittajan toiminnan luonteesta, hallinto-oikeus toteaa, että 10.6.2013 päivätyn sivutoimiluvan ei voida tulkita kattavan valittajan tosiasiallisia sivutoimia. Lisäksi on huomioitava, että sivutoimilupaa ei voida luonnollisesti myöntää kilpailevaan toimintaan, joka on työnantajalle ilmeisesti vahingollista.
Koulutuskuntayhtymä on edelleen tuonut esiin, että valittaja on käsitellyt yhtiökumppaninsa D:n asioita koulutuskuntayhtymässä esteellisenä. Ensimmäinen tähän liittyvä epäselvyys on D:n sivutoimi-ilmoitus. D on ollut koulutuskuntayhtymään työsopimussuhteessa. Asiassa on hänen osaltaan ollut kysymys velvollisuudesta ilmoittaa sivutoimistaan työnantajalle.
Oikeudenkäyntiasiakirjoihin on liitetty 9.2.2015 päivätty D:n sivutoimi-ilmoitus, jota on esimiehen roolissa puoltanut allekirjoituksellaan E ja valittaja on kuitannut vastaanottaneensa sivutoimi-ilmoituksen allekirjoituksellaan. Valittaja on kertonut suullisessa käsittelyssä, että kyseinen ilmoitus olisi ollut lähinnä harjoituskappale ja että ilmoitus on jäänyt viemättä eteenpäin, koska D:n esimies Lon tuolloin ollut poissa työpaikalta. Myös todistajana kuultu M on kertonut keskustelleensa tuolloin valittajan kanssa D:n sivutoimi-ilmoituksesta, ja ilmoitus oli jätetty hänen kertomansa mukaan odottamaan L:n paluuta. Ilmoitusasia on D:nmukaan jäänyt hoitamatta L:n palattua, koska hänellä oli niin paljon muita työkiireitä. Todistajana kuultu L on itse kertonut, että hän on ollut poissa noin viikon ajan ja hänen paluunsa jälkeen asia olisi voitu hyvin hoitaa kuntoon. Hänellä ei ole omien sanojensa mukaan ollut niin kiire, etteikö tavanomaisia hänelle kuuluvia asioita olisi saatu hoidettua.
Toinen epäselvyys koskee D:n palkkaamista koulutuskuntayhtymän palvelukseen. Suullisessa käsittelyssä on tullut esiin, että valittaja on ollut esittämässä D:n palkkaamista kuntayhtymän palvelukseen ilman, että hän olisi tuonut esiin, että kysymyksessä on hänen yhtiökumppaninsa.
Hallinto-oikeus toteaa näiden väitteiden osalta, että huomioiden valittajan ja D:n yhtiökumppanuus, valittaja ei olisi voinut lähtökohtaisesti käsitellä D:n sivutoimi-ilmoitusta ja palkkaamista. Valittajan olisi tullut vähintäänkin tuoda yhtiökumppanuus esiin asianomaisen henkilön asioita koulutuskuntayhtymässä käsiteltäessä. Koulutuskuntayhtymä olisi tämän jälkeen voinut arvioida, missä roolissa valittaja voi toimia yhtiökumppaneitansa koskevissa asioissa. L, joka on ollut sekä D:n että E:n lähiesimies, on kertonut suullisessa käsittelyssä, ettei hänellä ollut mitään tietoa valittajan ja D:n yhtiökumppanuudesta sen enempää kuin X:stäkään. Asia ei tullut L:n mukaan missään vaiheessa ilmi, vaikka he muun ohessa työskentelivät samassa avokonttorissa. Hallinto-oikeuden arvion mukaan erityisesti L:n todistajalausunnon perusteella on selvää, että valittaja tai hänen yhtiökumppaninsa eivät ole tuoneet koulutuskuntayhtymässä selvästi esiin yhtiötoimintaansa ja yhtiökumppanuuttansa. Valittajan mukaan yhtiötoiminta on ollut työnantajan tiedossa ja hän on näiltä osin viitannut muun ohessa laivaseminaariin ja yrittäjätapaamiseen. Hallinto-oikeuden arvion mukaan asia ei ole tullut yksiselitteisesti ilmi myöskään näissä yhteyksissä.
Työajan, työnantajan työvälineiden sekä yhteistyöverkostojen käyttäminen ja hyödyntäminen X:n toimintaan
Hallinto-oikeus toteaa, että asiassa on jäänyt epäselväksi se, kuinka paljon valittaja on käyttänyt työaikaansa tai työvälineitänsä yhtiötoimintaansa. Asiaa on erityisen vaikea arvioida siksikin, että valittaja ei johtavan asemansa vuoksi ole kuulunut työaikalain piiriin. Asian tietää parhaiten valittaja itse ja hän on kiistänyt käyttäneensä työaikaansa yhtiötoimintaansa. Valittaja on myös korostanut, että X:n toiminta on koko ajan ollut enemmänkin harrastustoimintaa.
Oikeudenkäyntiasiakirjoihin on liitetty X:n tuotteiden markkinointia koskeva sähköposti (20.8.2014), jonka valittaja on lähettänyt C:lle. Mainittu sähköposti on ainoa konkreettinen näyttö siitä, että valittaja on käyttänyt työnantajansa välineitä yhtiönsä asioihin.
Todistaja G on kertonut, että valittajan, E:n ja D:n matkalaskuja jälkikäteen tarkasteltuna on herännyt epäilys, että esimerkiksi YSAO:n kanssa pidetyt palaverit olisivatkin liittyneet YSAO:n ja X:n väliseen yhteistyöhön ainakin niiltä osin kuin mainitut palaverit on pidetty juuri siihen aikaan, kun edellä esille tullut asennuspalvelujen kilpailuttaminen on ollut käynnissä (13.10.2014 pidetty palaveri YSAO:ssa). Edelleen, G on kertonut, että valittajan, E:n ja D:n matkalaskuissa on ollut matka Ä:lle Savonlinnaan (16.6.2014) ja Ä ei ole koulutuskuntayhtymän yhteistyökumppani. Valittajan mukaan YSAO:n palaveriin on ollut virkatöistä johtuva peruste ja ajallinen yhteys on sattumaa. Samoin Ä:n vierailussa on ollut kyse voimassa olevaan yhteistyösopimukseen liittyvästä tapaamisesta. Hallinto-oikeus toteaa, että mainittujen tapaamisten tarkoitus ja luonne on jäänyt tässä oikeudenkäynnissä selvittämättä. Näin ollen ei ole mahdollista arvioida, liittyykö niihin valittajan osalta moitittavaa menettelyä eikä niille voida myöskään antaa asian ratkaisun kannalta ratkaisevaa merkitystä.
Todistaja C on myös tuonut esiin, että X ei varmaankaan suoranaisesti ole markkinoinut esimerkiksi Y:n tilaisuuksissa omaa osaamistaan. C on kuitenkin huomauttanut, että rajaa on vaikea vetää silloin, kun täsmälleen samat kolme henkilöä työskentelevät koulutuskuntayhtymän ja yhtiönsä lukuun. Hallinto-oikeus yhtyy tähän todistajan arvioon ja toteaa lisäksi, että asia on vaikeasti arvioitavissa myös siitä syystä, että markkinoitavat palvelut ja tuotteet ovat olleet sekä koulutuskuntayhtymässä että X:ssä kehitettyjä. Tietohallintojohtajan H on suullisessa käsittelyssä kuultaessa pitänyt selvänä, että ilman koulutuskuntayhtymässä luotuja verkostoja X:llä olisi huomattavasti vähemmän asiakkaita. Hallinto-oikeus arvioi asiaa yhteistyöverkostojen hyödyntämisen osalta samalla tavalla. Kysymykset työajan ja työnantajan työvälineiden hyödyntämisestä jäävät sen sijaan tässä oikeudenkäynnissä keskeisiltä osiltaan avoimiksi. Hallinto-oikeuden arvion mukaan mainituille seikoille ei kuitenkaan voida antaa kokonaisuuden kannalta ratkaisevaa merkitystä.
Hallinto-oikeuden johtopäätökset kilpailevasta toiminnasta ja purkuperusteiden laillisuudesta
Viranhaltijalain 18 §:n 3 momentissa säädetään, että viranhaltija ei saa harjoittaa sivutoimena sellaista toimintaa, joka kilpailevana toimintana ilmeisesti vahingoittaa työnantajaa. Edelleen, viranhaltijalain 41 §:n mukaan virkasuhde voidaan purkaa päättyväksi heti vain erittäin painavasta syystä. Mainitun säännöksen mukaan tällaisena syynä voidaan pitää laista tai määräyksistä johtuvien, virkasuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden niin vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää virkasuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa. Virkasuhteen purkukynnys on siis säädetty varsin korkeaksi. Nyt kysymyksessä olevassa asiassa on arvioitava, onko valittajan toiminta kokonaisuudessaan muodostanut viranhaltijalain mukaisen erittäin painavan syyn virkasuhteen purkuun. Kokonaisharkinnassa tulee huomioiduksi lähinnä viranhaltijan toiminnan luonne yleisesti, laiminlyöntien vakavuus ja viranhaltijan asema. Lisäksi on huomioitava, että virkasuhde on palvelussuhde, jossa käytetään julkista valtaa, johon puolestaan liittyy julkisen hallinnon lainalaisuuden, puolueettomuuden ja julkisen toiminnan luotettavuuden korostuminen. Edelleen, viranhaltijalain 41 §:n sisältö huomioiden purkukynnystä arvioitaessa on otettava kantaa myös siihen, mitä voidaan pitää työnantajan näkökulmasta kohtuuttomana.
Hallinto-oikeus on edellä arvioinut, että valittaja on harjoittanut X-yhtiönsä kautta työnantajansa kanssa kilpailevaa toimintaa. Se seikka, että koulutuskuntayhtymä ei ole yhtiöittänyt mainittua toimintaansa, ei muuta tätä arviota. Koulutuskuntayhtymällä on ollut ja on mahdollisuus kaupallistaa toimintaansa yhtiöittämisen kautta. Valittaja on muun ohessa kiistänyt, että hänen yritystoimintansa olisi ollut laajaa tai että hän olisi hyödyntänyt siinä työnantajaansa. Hän on lisäksi kiistänyt salanneensa yritystoimintansa työnantajaltaan. Hallinto-oikeus on edellä arvioinut valittajan toiminnan aiheuttamaa vahinkoa. Viranhaltijalain 41 §:n mukaista erittäin painavaa syytä arvioitaessa keskeisessä asemassa on se, voidaanko työntekijän ja työnantajan välisen luottamussuhteen arvioida ratkaisevalla tavalla rikkoutuneen tai vaarantuneen.
Hallinto-oikeuden arvion mukaan X:n olemassaolo ja toiminta ei ole ollut kuntayhtymässä tai kuntayhtymän hallituksessa yleisesti tiedossa. Todistaja L E:n ja D:n esimiehenä ja valittajan kollegana on ollut täysin tietämätön yhtiöstä. Myöskään todistaja G ei ole ollut tietoinen X:n toiminnasta. Tietohallintopäällikkö on niin ikään kertonut saaneensa tietää yhtiöstä vasta nyt kysymyksessä olevan tapahtumaketjun myötä. Ainoastaan todistajana kuultu M on kertonut, että valittaja ei ole salannut yhtiötä millään tavalla, vaan se on tullut ilmi muun ohessa kahvipöytäkeskusteluissa. Hän on tosin todennut, että ei muista, että yhtiökumppaneista olisi keskusteltu. Lisäksi hän on tuonut esiin, että johtavissa tehtävissä olevat eivät yleensä osallistu mainittuihin kahvipöytäkeskusteluihin. Myös todistajana kuultu J on lausunut käsityksenään, että valittajan yhtiötoiminta on ollut tiedossa. Hallinto-oikeuden arvio on kaiken asiassa ilmi tulleen perusteella, että X:n olemassaolo ja tosiasiallinen toiminta ei kuitenkaan ole ollut kuntayhtymässä tai kuntayhtymän hallituksessa yleisesti tiedossa. Hallinto-oikeus toteaa, että valittaja ei ole tuonut X:n toimintaa asianmukaisesti työnantajansa tietoon sivutoimilupaa hakiessaan eikä sen jälkeen niissä yhteyksissä, joissa hänen olisi pitänyt tästä sidonnaisuudestaan ilmoittaa.
Valittaja on suullisessa käsittelyssä tuonut esiin useammassa yhteydessä, että kuntayhtymän johtaja B on tiennyt hänen X-yhtiöstään ja sen harjoittamasta yhtiötoiminnasta jo pitkään. Samoin todistaja D on suullisessa käsittelyssä kertonut, että X on tullut vuoden 2014 aikana käytyjen keskustelujen myötä useampaan kertaan esiin ja että B on ollut yhtiöstä ja sen toiminnasta tietoinen. Valittajan, todistaja E:n ja todistaja D:n mukaan B on ollut mukana useammissa tilanteissa, joissa yhtiötoiminnasta on keskusteltu tai se on tullut muutoin ilmi. B itse on kertonut tienneensä X:n yhtiötoiminnan todellisesta luonteesta, toiminnan laajuudesta ja yhtiön yhteyksistä vasta sen jälkeen, kun asiaa ryhdyttiin C:ltä tulleen tiedon myötä selvittämään. Myös valittajan yhtiökumppanit paljastuivat B:lle hänen omien sanojensa mukaan vasta, kun selvitystyötä varten tilattiin kaupparekisteriote. Hallinto-oikeus toteaa, että se, mitä kaikkea B on kuntayhtymän johtajana X:n toiminnasta tiennyt, jää tämän oikeudenkäynnin perusteella osittain avoimeksi. Valittaja on kuitenkin tuonut oikeudenkäyntiasiakirjoissa esiin sen, että asiassa on keskeisiltä osiltaan kysymys sellaisesta erityisasiantuntemusta vaativasta tekniikasta, jota yhtymähallituksen jäsenet eivät ole ymmärtäneet. Valittajan käsityksen mukaan arvio kilpailevasta toiminnasta perustuukin siihen, että maallikot ovat ymmärtäneet väärin X:n tuotteiden ja palveluiden luonteen ja sisällön. Valittaja on vielä suullisessa käsittelyssäkin tuonut tämän seikan useampaan kertaan esiin. Edelleen, todistajana kuultu C on kertonut, että kun hän on tiedustellut valittajalta, että onko kuntayhtymällä ja kuntayhtymän johtajalla asianmukaiset tiedot X:n toiminnasta, niin valittaja on vastannut hänelle, että "ei B:n tarvitsekaan niin hirveästi tietää". Hallinto-oikeus pitää edellä mainittujen seikkojen ja B:n todistajalausunnon perusteella selvitettynä, että X:n toiminnan todellinen luonne ei ole ollut myöskään kuntayhtymän johtajan tiedossa.
Hallinto-oikeus arvioi suullisessa käsittelyssä saamansa tiedon perusteella, että yhtiön toiminta ei ole ollut vielä valittajan virkasuhdetta purettaessa volyymiltään huomattavan laajaa sen enempää määrällisesti kuin taloudellisestikaan. Valittajan yhtiö on kuitenkin tarjonnut X-yhtiönsä kautta koulutuskuntayhtymässä kehitettyjä tietohallintopalveluja ja tuotteita koulutuskuntayhtymän keskeisille yhteistyökumppaneille. Hallinto-oikeuden tulkinnan mukaan valittaja on asennuspalveluja, tuloskorttia sekä kyselypalveluja X-yhtiönsä kautta tarjotessaan ryhtynyt kilpailemaan työnantajansa kanssa. Asennuspalvelut ja raportointityökalut ovat olleet osa koulutuskuntayhtymän laajempaa tietohallintosuunnitelmaa, johon liittyviä palveluja koulutuskuntayhtymän on ollut tarkoitus ryhtyä myymään. Vaikka koulutuskuntayhtymän ja X:n palvelut ja tuotteet eroavatkin toisistaan, pohjatyö on tehty koulutuskuntayhtymässä. Olennaisinta on hallinto-oikeuden arvion mukaan se, että X:n tarjoamilla palveluilla ja tuotteilla on sama käyttötarkoitus.
Siitä, kuinka merkittävä asia tietohallintohanke ja tietovarastomalli on ollut koulutuskuntayhtymälle, on ollut myös osapuolten välillä erimielisyyttä. Hallinto-oikeudelle on syntynyt suullisessa käsittelyssä kuultujen todistajien kertomusten perusteella ja yhtymähallituksen puheenjohtaja N:ää kuultaessa käsitys, että kysymys on ollut varsin merkittävästä asiasta. Todistaja H on kertonut, että pelkästään DW-mallin luominen maksaa noin 400 000 euroa ja sen kehittäminen on vienyt muutamia vuosia. Koulutuskuntayhtymä on suunnitellut ja kehittänyt DW-mallin ohella sen ympärille ajantasaista johtamisen työvälinettä. Hanke on ollut Y:n ja Päijät-Hämeen kanssa tässä hankkeessa kehityksen kärjessä. Kaikki osaaminen on perustunut valittajan, E:n ja D:n virka- ja työsuhteiden aikana koulutuskuntayhtymässä hankittuun osaamiseen. Koulutuskuntayhtymän keskeinen osaaminen ohjelmistotyön kehittämisessä on perustunut valittajan, E:n ja D:n osaamiseen ja ammattitaitoon. Valittaja on ollut kuntayhtymässä yleisesti vastuullisissa virkatehtävissä ja hänen asemansa ja roolinsa on ollut keskeinen myös tietohallintohankkeessa. Valittajan työtehtäviin on kuulunut juuri johtamisen työvälineiden kehittäminen.
Hallinto-oikeuden arvion mukaan koulutuskuntayhtymä on luottanut johtavassa ja vastuullisessa asemassa olevaan asiantuntijaansa, joka ei ole toiminut yritystoiminnassaan asemansa edellyttämällä tavalla. Valittaja ei ole myöskään asianmukaisesti informoinut työnantajaansa sidonnaisuuksistaan. Hallinto-oikeuden arvion mukaan kysymys on ollut kilpailevasta toiminnasta, joka on ilmeisesti vahingoittanut valittajan työnantajaa. Vahinko on luonteeltaan taloudellista ja sillä on ollut myös ilmeisen vahingollinen vaikutus koulutuskuntayhtymän ulkopuolisten kanssa tekemään yhteistyöhön. Hallinto-oikeuden arvion mukaan valittajan toiminta on ollut siinä määrin vakavaa ja moitittavaa, että koulutuskuntayhtymällä on ollut erittäin painava syy purkaa valittajan virkasuhde.
Lopputulos
X:n koulutuskuntayhtymän yhtymähallituksen päätökset 27.2.2015 § 67 ja 24.4.2015 § 95 eivät ole valituksessa esitetyillä perusteilla lainvastaisia, joten valitus on hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
Saman säännöksen 3 momentin mukaan yksityistä asianosaista ei saa velvoittaa korvaamaan julkisen asianosaisen oikeudenkäyntikuluja, ellei yksityinen asianosainen ole esittänyt ilmeisen perusteetonta vaatimusta.
Viranhaltijalain 53 §:ssä säädetään, että sen estämättä, mitä oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hallintolainkäyttölaissa säädetään, on kunnallisvalituksen tehnyt asianomainen viranhaltija vaadittaessa velvoitettava korvaamaan työnantajan kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, mikäli valitus koskee tässä laissa tarkoitettua asiaa eikä valitusta hyväksytä. Saman säännöksen 2 momentissa säädetään, että 1 momentista poiketen oikeudenkäyntikuluja ei velvoiteta korvattavaksi muun ohessa silloin, jos asia on ollut oikeudellisesti niin epäselvä, että oikeudenkäyntiin on ollut perusteltu syy tai oikeudenkäyntikulujen korvaamista on muutoin pidettävä asian laatu tai olosuhteet huomioon ottaen kohtuuttomana.
Valittaja on vaatinut asianosais- ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 22 707,68 eurolla. Hallinto-oikeuden ratkaisun lopputulos huomioiden ei ole pidettävä kohtuuttomana, että valittaja joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
Koulutuskuntayhtymä on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 44 858,90 eurolla. Koska valittajan vaatimukset eivät ole menestyneet, valittaja tulisi lähtökohtaisesti velvoittaa maksamaan viranhaltijalain 53 §:n 1 momentin nojalla koulutuskuntayhtymän oikeudenkäyntikulut. Viranhaltijalaissa on säädetty kuitenkin poikkeuksesta, jonka mukaan kuluja ei velvoiteta korvattavaksi, jos asia on ollut oikeudellisesti niin epäselvä, että oikeudenkäyntiin on ollut perusteltu syy.
Hallinto-oikeuden arvion mukaan nyt kysymyksessä olevassa asiassa on ollut sellaisia oikeudellisia epäselvyyksiä, joiden johdosta oikeudenkäynti on ollut perusteltu. Ensimmäinen näistä on se, että viranhaltijalain 18 §:ää ei ole tuomioistuinten oikeuskäytännössä juurikaan sovellettu, joten virkasuhteen päättämisestä kilpailevan toiminnan johdosta ei ole olemassa oikeuskäytäntöä. Toiseksi asiassa on ollut aito epäselvyys siitä, onko koulutuskuntayhtymä ollut tietoinen valittajan yhtiötoiminnasta ja milloin koulutuskuntayhtymän ja erityisesti sen johtajana tuolloin toimineen B:n on katsottava saaneen tiedon purkuperusteesta. Erityisesti nämä seikat huomioiden hallinto-oikeus katsoo, että koulutuskuntayhtymä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet
Perusteluissa mainitut ja
Kuntalaki (365/1995) 90 § (1375/2007) ja kuntalaki (410/2015) 147 § 1 momentti
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Timo Tervonen, Marika Turunen ja Mirjami Paso, joka on myös esitellyt asian.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja yhtymähallituksen päätökset kumotaan. Lisäksi A on vaatinut, että asiassa järjestetään suullinen käsittely. Vielä A on vaatinut asianosais- ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista sekä hallinto-oikeudessa että korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
A on valituksensa tueksi esittänyt muun ohella seuraavaa:
Virkasuhteen purkamiselle ei ole ollut erittäin painavia syitä. A ei ole laiminlyönyt velvoitteitaan tai rikkonut niitä. Purkamiselle ei ole ollut siten lainmukaisia perusteita.
On riidatonta, ettei kuntayhtymä ole tarjonnut kaupallisesti tai ulkopuolisille muutenkaan esimerkiksi tietovarastomallin käyttöönottoon liittyviä asennuspalveluja, joita A:n osaomistama yhtiö X on puolestaan tarjonnut. Purkuperusteissa kyse on siitä, että kuntayhtymä olisi voinut tulevaisuudessa alkaa tarjota näitä palveluja. Niin ikään on katsottu, että kuntayhtymä olisi voinut tarjota näitä palveluja, jos A olisi toiminut lojaalisti ja yhtiöittämisestä vastuussa olevana henkilönä edistänyt liiketoimintaa kuntayhtymän puolesta.
A ei ole ollut minkäänlaisessa vastuussa yhtiöittämisestä. Kuntalain edellyttämän yhtiöittämisvelvollisuuden vuoksi kuntayhtymä ei ole voinut tarjota niitä palveluja, joita X on tarjonnut. Toisaalta kuntayhtymällä ei ole ollut tällaiseen resurssejakaan.
Yhtymähallitukselle on ennen purkupäätöstä tuotu esille pääperusteena, että X olisi tarjonnut kuntayhtymän kanssa kilpailevia tietovarastointipalveluja. On riidatonta, ettei yhtymä tarjoa tiedon varastointia nyt eikä varmasti tulevaisuudessakaan.
Kun otetaan huomioon A:n moitteeton virkaura ja kuntayhtymän todellisen toiminnan suhde X:n toimintaan, virkasuhteen purkamiselle ei ole ollut erittäin painavia syitä. X ei ole käyttänyt hyväkseen kuntayhtymän omistamia tekijänoikeuksia omassa toiminnassaan. A ei myöskään ole salannut yritystoimintaansa millään tavalla. A:n menettely ei miltään osin täytä edes virkasuhteen irtisanomisperusteita.
Kuntayhtymässä on kuntayhtymän johtajan B:n aikaan irtisanottu useiden virkamiesten virkasuhteita, jotka on riitautettu tuomioistuimessa. Taustalla on ollut kuntayhtymän silloisen johdon yksioikoiset käsitykset ja näistä syistä kariutuneet henkilösuhteet. B itse on siirtynyt vuonna 2015 kuntayhtymästä muihin tehtäviin.
On valitettavaa, että A:n moitteeton virkaura on päättynyt joidenkin henkilöiden henkilökohtaisten kaunojen vuoksi. A:n tapauksen jälkeen kuntayhtymä on riidellyt useiden työntekijöiden sivutoimiluvista, mutta kuntayhtymä ei ole näiden kohdalla ryhtynyt virkasuhteiden purkamiseen. Ennen A:n tapausta sivutoimilupa-asiat olivat kuntayhtymässä hyvin epämääräisellä tasolla, eikä viranhaltijoiden sidonnaisuuksista oltu lainkaan kiinnostuneita.
Hallinto-oikeuden tulkinnan mukaan A:n olisi tullut edistää kuntayhtymän palveluntarjontaa ulkopuolisille ohjelmistojen ja tietojärjestelmiin liittyvien asennustöiden osalta. Lisäksi A:n yhtiön tarjoamat ohjelmistot olisivat olleet peräisin kuntayhtymästä. Hallinto-oikeuden tulkinnat näistä seikoista perustuvat väitteille ja ovat ristiriidassa esitetyn näytön kanssa. Hallinto-oikeus on todistelua väärin tulkiten päätynyt tukemaan työnantajan täysin kestämätöntä toimintaa.
Purkuoikeuden käyttäminen 14 päivän määräajassa
Oikeus virkasuhteen purkamiseen on menetetty, koska purkamisoikeutta ei ole käytetty 14 päivän kuluttua siitä, kun työnantaja on saanut tiedon purkamisen aiheesta. B:lle on 12.2.2015 selvinnyt väitetty tosiasia A:n kilpailevasta toiminnasta. Tämän jälkeen mitään uutta merkittävää selvitystä ei ole enää saatu.
B on hallinto-oikeudessa kertonut, että C oli kysynyt häneltä henkilökohtaisessa tapaamisessa, että tietääkö B tämän A:n kuvion ja onko A:n yrityksellä lupa myydä palveluja Y:lle. C puolestaan on kertonut B:n ilmoittaneen hänelle, ettei kuntayhtymä ollut tietoinen A:n toiminnasta ja että A:lla ei ollut mitään lupaa tällaiseen. On selvää, että tuossa yhteydessä C ja B ovat keskustelleet tarkemmin A:n toiminnan yksityiskohdista.
C:n puhelun aikana B:lle on selvinnyt riittävän yksityiskohtaisesti, että A on tarjonnut X:n palveluja kuntayhtymän palvelujen sijasta. Kysymys on samasta perusteesta, jolla A:n virkasuhde sittemmin purettiin. Sillä, että kuntayhtymä on hakenut myöhemmin tietoja X:n nettisivuilta ja kaupparekisteristä, ei ole ollut enää merkitystä virkasuhteen purulle. Aika purkamiseen on alkanut kulua B:n tietoisuudesta.
Hallinto-oikeuden suullisessa käsittelyssä C ilmoitti puhelun päivämäärän, minkä jälkeen C ja B olivat keskustelleet asiasta ainakin istuntosalin ulkopuolella, mahdollisesti jo aiemminkin. Nauhoitteesta käy ilmi, että B ilmoitti istunnossa C:n muistaneen päivämäärän. On mahdollista, että tällainen ennen kuulemista saatu tieto on vaikuttanut B:n todistajankertomukseen.
Kuuleminen
Purkamismenettely ei myöskään ole ollut lainmukainen. A:ta on kuultu, mutta ei ymmärretty. A:n kuulemistilaisuudessa antamaa vastinetta ei ole välitetty purkamisesta päättäneelle yhtymähallitukselle kuin osaksi, joten tosiasiallista kuulemista ei ole tapahtunut ja yhtymähallitus on joutunut tekemään purkupäätöksen puutteellisin tiedoin.
Ensimmäisessä kutsussa todetaan, että A olisi harjoittanut kilpailevaa toimintaa ja käyttänyt siihen merkittävästi työaikaa, työantajan verkostoja, työvälineitä ja tietoa. Lisäksi hän olisi käyttänyt virka-asemaansa merkittävästi väärin harjoittaessaan kilpailevaa toimintaa. Toisessa, samalle päivälle päivätyssä kutsussa A:lle oli vielä ilmoitettu, että työnantajan tietoon olisi tullut, että A olisi antanut virheellistä tietoa harjoittamastaan toiminnasta sivutoimilupaa hakiessaan aikaisempaa virkaa hoitaessaan. Niin ikään A olisi laiminlyönyt ilmoittaa harjoittamastaan toiminnasta uuden virkanimityksen yhteydessä.
Kutsun jälkeen A on ennen kuulemistaan saanut tietoonsa, että väitetty kilpaileva toiminta ja siihen liittyvät sivuväitteet voisivat liittyä Y:n kehittämään tietovarastomalliin ja X:n osallistumiseen Z:n koulutuskuntayhtymän tarjouskilpailuun.
A:lla on ollut todellinen ongelma ymmärtää, mitä kilpailevaa toimintaa hänen osaomistamallaan X:llä voisi olla koulutuskuntayhtymän kanssa. Hän on päätellyt, että kyse on nimenomaan kilpailevan DW-mallin rakentamisesta. X on riidattomasti tarjonnut palveluita tämän DW-mallin käyttöönoton eli asentamisen ja konfiguroinnin osalta, mutta ei mallin kehittämisen osalta. Kuntayhtymä ei ole toisaalta koskaan harjoittanut kaupallista ohjelmistotoimintaa saati tällaisia asentamispalveluja, joita X tarjoaa.
A:lle on ollut itsestäänselvyys, että Y ja koulutuskuntayhtymä ovat kehittäneet tietovarastomallia eli eräänlaista käsitekartastoa, jolla vaikkapa koulutuskuntayhtymän toiminnasta saatavaa/kerättävää tietoa voitaisiin jäsentää, jotta tätä jäsennettyä tietoa voitaisiin hyödyntää helposti tulosjohtamisessa. Tietovarastointia tarjoavat sen sijaan yritykset, joilla on omat palvelimet tiedon varastointia varten.
Kuulemisessa ei yksilöity, miten X olisi kilpaillut koulutuskuntayhtymän kanssa analysointipalvelujen osalta. Vaikka A:ta on kuultu, nämä maallikolle hyvin vaikeaselkoiset asiat ovat jääneet täysin ymmärtämättä.
Kuntayhtymä ja hallinto-oikeus ovat hyväksyneet asianmukaiseksi kuulemiseksi sen, että henkilöä vain kuullaan, mutta ei lainkaan ymmärretä.
On vaikea arvioida, mikä merkitys on ollut sillä, että yhtymähallitukselle on ilmoitettu pääasialliseksi purkuperusteeksi, että A:n X on kilpaillut koulutuskuntayhtymän kanssa tarjoamalla tietovarastointipalveluja, vaikka näin riidattomasti ei ole ollut. Jos yhtymähallitukselle olisi tuotu esille, että X on tarjoutunut maksua vastaan hoitamaan Y:ssä kehitetyn tietovarastomallin käyttöönottoa eli asentamista ja konfigurointia, eikä kyse ole tietovarastomallin luvattomasta käyttöönotosta, ja jos olisi tuotu esille myös A:n vastaus, ettei koulutuskuntayhtymä ole tarjonnut asentamispalveluja, yhtymähallituksen päätös voisi olla paljon lähempänä oikeaa kuin se nyt on.
Kuulemistilaisuudessa on kysytty, onko A käyttänyt väärin koulutuskuntayhtymän tuloskorttityökalua. A on vastannut totuudenmukaisesti, ettei ole. Tämän enempää asiasta ei ole kysytty. Yhtymähallitukselle lienee kuitenkin välitetty viesti, että A on käyttänyt hyväkseen koulutuskuntayhtymän tuloskorttia ja että Soinen kiistää tämän.
A on vasta jälkeenpäin ymmärtänyt, mitä väitteellä on tarkoitettu eli että X:llä olisi jotenkin käytetty hyväksi Microsoftin kehittämää ohjelmistoa, jolla koulutuskuntayhtymän tuloskortti oli toteutettu. Väite tällaisesta hyväksikäytöstä on järjetön. X on sittemmin toteuttanut tuloskorttiohjelmiston, mutta sillä ei ole mitään tekemistä koulutuskuntayhtymän tuloskortin kanssa.
Tuloskortti itsessään on 1990-luvulla Yhdysvalloissa kehitetty tuloksellisen johtamisen apuväline. On siis mieletöntä väittää, että kuntayhtymällä olisi jokin tekijänoikeus itse tuloskorttiin. Ohjelmisto on puolestaan täysin eri asia, ja tekijänoikeudet voivat tuolloin olla kuntayhtymälläkin. Tosin kuntayhtymän tuloskortti ei pohjaudu omaan ohjelmointityöhön vaan Microsoftin ohjelmistoon. Tätä A on yrittänyt tuoda esille hallinto-oikeudessa, mutta hallinto-oikeus ei ole asiaa ymmärtänyt.
Hallinto-oikeus on katsonut perusteetta, että A olisi saanut tietoonsa kuulemisvaiheessa keskeiset seikat, joista häntä epäillään, ja saanut mahdollisuuden kertoa oman näkemyksensä asioista. Näin ei kuitenkaan ole siitä syystä, että väitteiden esittäjät eivät ole lainkaan ymmärtäneet asiaa. Lisäksi he ovat ymmärtäneet vielä vähemmän A:n yritystä selventää asioita.
Kuulemisen pitää olla todellinen eikä nimellinen. Kun kuulemisessa on epäselvyyttä, asia tulee ratkaista yleisten työoikeudellisten periaatteiden mukaisesti viranhaltijan eduksi.
Kuulemisesta tehty pöytäkirja ääneen luettuna ei ole antanut riittävästi tietoa yhtymähallitukselle. A:n kuulemistilaisuudessa antamaa muistiota ei ole käyty läpi yhtymähallituksen kokouksessa edes suullisesti.
Yritystoiminnan salaamisesta
Hallinto-oikeus on katsonut, ettei X:n toiminnan todellinen luonne olisi ollut kuntayhtymän johtajan tiedossa ja että A olisi tarkoituksellisesti, omaa etuaan ajaen salannut yhteytensä X:ään.
Hallinto-oikeuden näytön arviointi on täysin puutteellinen. Asiassa esitetty näyttö osoittaa, että B on ollut varmasti tietoinen A:n yritystoiminnasta ja että A ei ollut millään tavalla yrittänyt salata yritystoimintaansa.
Hallinto-oikeus on perustellut salaamistarkoitusta pitkälti L:n kertomuksen perusteella. Hallinto-oikeus on unohtanut, ettei A:lla ole ollut mitään syytä kertoa yritystoiminnastaan L:lle. Oleellista on, että kuntayhtymän johto on ollut täysin tietoinen A:n yrityksestä.
A on ilmoittanut yritystoiminnastaan ansioluettelossa. Yritystoiminnasta on puhuttu virkaanottohaastattelussa kesällä 2014, ja tuolloin on myös näytetty A:n sivutoimilupa. A on käyttänyt esitelmissään avoimesti X:n nimeä. B on itse hallinto-oikeudessa kertonut, että A oli tuonut yritystoimintansa esille vuonna 2013 (oikeammin 2014) syksyllä kehityskeskusteluissa.
A on tuonut yhteytensä yhtiöön esille kahvikeskusteluissa ja muissa tapahtumissa, kuten IS -esittelyssä johtoryhmälle. Mainitussa esittelyssä A on kertonut kyselylaitteen käyttöönotosta kuntayhtymässä ja että X tarjoaisi ilmaisen ohjelmiston. Vaikka kukaan kuntayhtymän puolelta todistaneista henkilöistä ei ole sattumalta muistanut, että A olisi tuonut X-yhteyden tuolloin esille, jotain tapahtuneesta voidaan päätellä kuitenkin esittelyaineistosta ja siitä, että kuntayhtymä olisi joutunut maksamaan vain laitevuokran ja laitteen jalan ja että ohjelmisto itsessään olisi tullut X:ltä. On sinisilmäistä väittää, että täysin tuntematon yritys tarjoaisi kyselyohjelmistoja kuntayhtymän käyttöön ilmaiseksi. X on kuitenkin näin tehnyt, ja A on sen avoimesti johtoryhmälle kertonut.
Hallinto-oikeus lienee katsonut raskauttavaksi seikaksi sen, että A olisi markkinoinut X:n mainittua IS -kyselyohjelmaa koulutuskuntayhtymälle kertomatta, että omistaa kyseisen yrityksen. Kyse on ollut tilanteesta, jossa yhtymä on halunnut käyttöönsä palautekyselylaitteiston, ja siihen tuleva kyselyohjelmisto olisi tullut ilmaiseksi X:ltä. Koulutuskuntayhtymällähän ei ole ollut toimivaa vastaavaa omaa kyselyohjelmistoa. Suuressa roolissa ollut SS ei olisi opinnäytetyön alkeellisuudesta johtuen soveltunut tuohon käyttöön. Vaihtoehtona olisi ollut ostaa kyselyohjelmiston lisenssi joltakin ohjelmistotalolta.
Esitetty näyttö huomioiden on selvää, että kuntayhtymän johtaja ja muukin johto on ollut täysin tietoinen A:n yritystoiminnasta.
Pääasia
Hallinto-oikeus on katsonut, että koulutuskuntayhtymässä olisi kehitetty tietohallinnon kokonaisarkkitehtuuria ja tähän kokonaisuuteen olisi kuulunut asennus- ja raportointipalvelut eli että asennuspalvelut ja raportointityökalut ovat olleet osa koulutuskuntayhtymän laajempaa tietohallintosuunnitelmaa, johon liittyviä palveluja kuntayhtymän on ollut tarkoitus ryhtyä myymään. Itsestäänselvyytenä on todettu, että yhtymä olisi suunnitellut ja kehittänyt myös niitä työkaluja, joilla DW-mallia voidaan aidosti hyödyntää.
Koulutuskuntayhtymällä ei ole ollut mitään tietohallintosuunnitelmaa, ja jos olisi, kuntayhtymä voisi esittää suunnitelman kirjallisena.
DW-mallin kehittämiseen on liittynyt jossakin määrin C:n kertomin tavoin sen suunnittelua, miten tietovarastomallin käyttöönoton edellyttämät ohjelmointi- ja konfigurointipalvelut tulisi järjestää. Niin ikään DW-mallin osalta on suunniteltu myös erilaisten raportointityökalujen tarvetta.
C ei ole kuitenkaan kertonut missään vaiheessa, että näitä palveluja ja ohjelmistoja olisi ollut tarkoitus kehittää Y:ssä, kuten hallinto-oikeus on ilmeisesti ymmärtänyt. Koulutuskuntayhtymä sen sijaan on ottanut käyttöönsä tietovarastomallin hoitaen asennukset ja konfiguroinnin omana työnään. Niin ikään koulutuskuntayhtymä on kehittänyt tietovarastomallin tuloskortin omaan käyttöönsä. On perusteetonta väittää, että koulutuskuntayhtymä olisi tämän käyttöönoton perusteella voinut alkaa tarjota näitä palveluja ja samalla kilpailemaan markkinoilla kilpailutilanteessa ilman yhtiöittämistä tai että yhtymällä olisi ollut resurssit tähän.
Hallinto-oikeus on pitänyt notoorisena seikkana sitä, että koulutuskuntayhtymä olisi kehittänyt omia raportointi- ja analysointiohjelmiaan, joilla tietovarastomallia on voitu aidosti hyödyntää. Tämän notoorisen seikan vastatodisteluna A on kuitenkin esittänyt varsin uskottavasti, että koulutuskuntayhtymän tuloskortti on luotu Microsoftin ohjelmistolla (ei kaupallistettavissa) vain yhtymän käyttöön ja että yhtymällä ei ole ollut omia analysointiohjelmistoja (vain ostettuja tai lainattuja).
Kyselypalveluissa käytetty kyselyohjelmisto ei myöskään ole koulutuskuntayhtymän oma.
Kaikesta tästä näytöstä huolimatta ja huolimatta kuntayhtymän näytön olemattomuudesta, hallinto-oikeus on arvioinut olevan itsestään selvää, että koulutuskuntayhtymä on näitä ohjelmistoja luonut. Tämä looginen päättely on vastoin esitettyä näyttöä ja faktoja johtanut hallinto-oikeuden siihen lopputulokseen, että koulutuskuntayhtymä on luonut SS -kyselyohjelmiston ja erään ohjelmiston sekä että X on kopioinut koulutuskuntayhtymän tuloskorttijärjestelmän omaan käyttöönsä.
Hallinto-oikeus on todennut, että kyselypalvelujen kehittäminen olisi voitu tehdä X:n sijasta koulutuskuntayhtymässäkin. Tällä logiikalla A:n, D:n ja E:n olisi tullut ilmeisesti ohjelmoida myös oma tekstinkäsittelyohjelmakin, koska he olisivat sen osanneet tehdä.
Todellisuudessa A:n, D:n eikä E:n virka-aika ole riittänyt ylimääräiseen ohjelmointityöhön eikä tätä ole edellytettykään. Varsinainen työ on ollut jotain aivan muuta ja DW-mallin kehittäminen on ollut mukava lisähaaste heidän työssään.
D ja E ovat tehneet näitä ohjelmistoja vapaa-ajallaan enemmänkin harrastustoimintana myös X:n nimissä. Tässä yhteydessä on kehitetty IS -ohjelmistoja sekä erilaisia kehittyneitä analysointiohjelmistoja, joita on annettu myös kuntayhtymän käyttöön.
DW-mallista ja sen asentamispalveluista
Koulutuskuntayhtymä on yhdessä Y:n kanssa kehittänyt DW-mallin, jota muun muassa ammatillisen koulutuksen järjestäjät voivat hyödyntää. Y:n tietomallin tarkoituksena on tarjota koulutuksen järjestäjille mahdollisuus yhdenmukaiseen vertailuun sekä helpottaa viranomaisraportointia. Tietomalli on Y:n tuote, jolle Y on määritellyt muun muassa vuotuiset käyttäjälisenssit. DW-mallin kehittäminen tapahtuu Y:n Tiedolla johtaminen -työryhmässä, jossa on muitakin osallistujia kuin koulutuskuntayhtymä.
X ei ole osallistunut millään tavoin kyseisen DW-mallin rakentamiseen. Y:n tietovarastomalli on kaupallistettavissa, mutta koulutuskuntayhtymä ei sitä voi tarjota tuotteenaan. Koulutuskuntayhtymän motiivi osallistua tietovaraston kehitystyöhön on ollut kehittää koulutuskuntayhtymän omaa sisäistä toiminnanohjausta.
DW-malli on eräänlainen rakennuksen pohjapiirros tai kirjanpidon tilikartta siitä, miten lähdejärjestelmistä saatua tietoa tulee tallentaa tietovarastoon, jotta valtavaa määrää tietoa eri lähdejärjestelmistä voidaan hyödyntää tehokkaasti.
Tietovarastomallin käyttöönotto edellyttää erillistä asentamista, jossa tiedon lähdejärjestelmät saadaan antamaan tietoa tietovarastoon määritellyn mallin mukaisesti, ja tämä tieto saadaan varastoitumaan siten, että erilaiset analysointi- ja raportointityökalut voivat hyväksikäyttää sitten tämän tiedon.
Hallinto-oikeus on aivan oikein katsonut, että DW-mallissa ja sen asentamispalveluissa on kysymys kahdesta eri asiasta.
Asiassa ei ole esitetty mitään näyttöä, että X olisi kehittänyt kilpailevaa DW-mallia, eikä tämä ole edes taloudellisesti järkevää.
Hallinto-oikeuden hyväksymissä virkasuhteen purkuperusteissa kyse on siitä, että X olisi tarjonnut tämän DW-mallin käyttöönottoon liittyviä asennuspalveluja ja että myös koulutuskuntayhtymä olisi voinut niitä tarjota.
Hallinto-oikeus on katsonut, että koulutuskuntayhtymässä olisi kehitetty tietohallinnon kokonaisarkkitehtuuria ja että tähän kokonaisuuteen olisi kuulunut myös asentamispalvelut. Niin ikään hallinto-oikeus on katsonut, että jos asentamispalvelut eivät olisi olleet mahdollisia A:n, D:n ja E:n osalta koulutuskuntayhtymän kautta, palvelujen myynnistä X:n kautta olisi tullut sopia erikseen koulutuskuntayhtymän kanssa. Hallinto-oikeus on käyttänyt konkreettisena esimerkkinä yhtä tarjouskilpailua.
On riidatonta, että koulutuskuntayhtymässä on otettu käyttöön tietovarastomalli, joka on sisältänyt yksilöllisen käyttöönoton eli asentamisen konfigurointeineen. A katsoo kuitenkin, ettei koulutuskuntayhtymällä ole ollut lainkaan mahdollisuuksia tarjota asentamispalveluja ulkopuolelle kilpailuneutraliteetin estäessä tämän ja yleensäkin puutteellisten resurssien vuoksi. Koulutuskuntayhtymässä ei ole ollut työnjohdollisia ohjeita tai määräyksiä näiden väitettyjen kaupallisten asentamispalvelujen tarjoamisesta. Tällaisia ohjeita ei ole annettu A:lle suullisesti eikä kirjallisesti.
A, D ja E ovat nimenomaisesti keskustelleet B:n kanssa alkavasta yhteistyöstä Y:n kanssa. Tuossa keskustelussa he ovat sopineet, että koulutuskuntayhtymä lähtee ilomielin kehittämään tietovarastomallia oman toimintansa kehittämiseksi. Lisäksi on sovittu, että koulutuskuntayhtymä ei lähde tarjoamaan asennuspalveluja, koska A:n, D:n ja E:n työaika meni heidän varsinaisiin tehtäviinsä. A:lla on siten ollut perusteltu syy uskoa, että koulutuksuntayhtymä ei tosiaankaan voi tarjota asentamispalveluja.
Koulutuskuntayhtymä ja hallinto-oikeus ovat myös todenneet, että koulutuskuntayhtymällä oli suunnitelmia alkaa tarjota tietohallintopalveluja ja asennuspalveluja tulevaisuudessa. A ei ole löytänyt mitään viitettä tällaisesta.
Raportointipalvelut
On riidatonta, että koulutuskuntayhtymällä on käytössään työkaluja, joilla tietovarastoa voidaan aidosti hyödyntää. Osa näistä työkaluista, kuten tuloskortti, on kehitetty yksin yhtymän omaan käyttöön, eivätkä ne ole millään tavalla kaupallistettavissa. Kuntayhtymältä on ollut hieman harhaanjohtavaa väittää, että kuntayhtymässä kehitetty tuloskortti olisi anastettu X:n käyttöön tai että kuntayhtymästä saatu kokemus olisi viety asiattomasti X:n käyttöön. Kuntayhtymän käytössä oleva mittaristo ja tuloskortti pohjautuvat E:n aikaisemmassa työpaikassaan kehittämään mallinnukseen.
Koulutuskuntayhtymän ohjelmistotyökalut ovat suurten yritysten luomia perusohjelmistoja, joiden lisenssin jälleenmyyminen lienee laitonta. Kuntayhtymän tuloskorttityökalu ei siten ole ollut kaupallistettava ohjelmisto.
X:n kehittämä tuloskortti on ulkonäöllisesti vastaava kuin kuntayhtymän tuloskortti, koska molemmat pohjautuvat yhdysvaltalaisten Kaplanin ja Nortonin luomaan BSC-ajatteluun. Kyse on siitä, että tuloskortin taustalla oleva ohjelmisto on täysin erilainen.
Jos ajatellaan, että A olisi hyödyntänyt yhtiössä tuloskortteihin yleisesti liittyvää teoreettista tietoa, niin tätä ei voida pitää virkasuhteen purkuperusteena. A on terveystieteen tohtori, ja hän on väitellyt henkilöstön hyvinvoinnista ja työyhteisön murroksesta vuonna 2001. Koulutuksensa perusteella hän ollut täysin perehtynyt tiedolla johtamiseen ja myös tuloskortin käyttöön johtamisen tukena. A on muun ohella jo vuonna 2009 esitelmöinyt koulutuskuntayhtymässä tuloskortista. Koulutuskuntayhtymä ei myöskään ole tehnyt mitään toimenpiteitä kaupallistaakseen tuloskorttinsa.
Hallinto-oikeus on siten ilman mitään näyttöä, vain olettaen, päätynyt siihen tulkintaan, että A olisi myynyt yhtiönsä kautta kuntayhtymän tietohallintohankkeeseen olennaisena osana kuulunutta tuotetta, johon liittyvä pohjatyö on tehty kuntayhtymässä.
Kyselypalvelut
Hallinto-oikeus on katsonut, että X:n tarjoamat kyselypalveluohjelmistot pohjautuvat koulutuskuntayhtymän omistamaan SS -ohjelmistoon.
SS -kyselyohjelma on D:n opinnäytetyönä tekemä alkeellinen kyselyohjelmisto, jota ei ole käytetty koulutuskuntayhtymässä tai muuallakaan, ja hän omistaa kertomansa mukaan työn tekijänoikeudet. Kirjallisena todisteena on esitetty opinnäytetyösopimuspohja, jonka ehdoista ilmenee, että tekijänoikeudet opinnäytteeseen kuuluvat tekijälle, jollei toisin erikseen sovita.
Koulutuskuntayhtymä ei ole toimittanut D:n opinnäytetyötä koskevaa sopimusta, josta ilmenisi, että tekijänoikeudet kuuluisivat kuntayhtymälle. Asiasta kuultu todistaja G ei ole muistanut, kenelle tekijänoikeudet kuuluvat, vaan vain sen, että D:lle oli maksettu opinnäytetyöstä. D:n mukaan tämäkin väite on virheellinen. Hänelle ei ole maksettu palkkaa opinnäytetyöstä eikä kyselyohjelmiston luomisesta.
Hallinto-oikeus on olemattomalla näytöllä ja notooriseksi julistamallaan seikalla katsonut, että koulutuskuntayhtymä omistaa SS:n sekä erään ohjelmiston tekijänoikeudet. A on alusta alkaen kiistänyt tämän. Niin ikään hallinto-oikeus on päätynyt tulkinnassaan siihen, että X:n IS -kyselymoottori perustuisi jotenkin SS -ohjelmistoon. A:n käsityksen mukaan tästä ei ole esitetty mitään näyttöä, vaan A, D ja E ovat päinvastoin kiistäneet tämän.
Kilpailevasta toiminnasta
On riidatonta, ettei DW-malli ole ollut kaupallisesti hyödynnettävissä vielä 2014. Niin ikään on riidatonta, että koulutuskuntayhtymällä on ollut yhtiöittämissuunnitelmia, mutta vielä 2016 kevään aikanakaan ei ole selvinnyt, mitä toimintaa yhtiöitetään.
Hallinto-oikeus on todennut painokkaasti, että yhtiöittämisvalmistelut ovat olleet valittajan vastuulla eikä valittaja olisi tätä kiistänyt. Tämän perusteella hallinto-oikeus on päätellyt, että kun A on vastannut yhtiöittämisvalmistelusta, hänellä ei olisi ollut intressiä hoitaa tuota yhtiöittämisasiaa, kun hän saa paremmat rahat X:n kautta.
A ei ole kuitenkaan kuullut hallinto-oikeudessa sellaista väitettä, että hän olisi vastannut yhtiöittämisvalmisteluista. Tällaista väitettä ei ole esitetty kirjallisestikaan. Tämän vuoksi A ei ole voinut väitettä kiistääkään. A on ennen hallinto-oikeuden päätökseen tutustumista ollut siinä käsityksessä, että yhtiöittämisestä vastaisi kuntayhtymä johtaja ja yhtymähallitus. Jos yhtiöittämisvastuu olisi sälytetty alemmille viranhaltijoille, tästä pitäisi olla olemassa jokin päätös tai siitä olisi pitänyt ainakin ilmoittaa A:lle.
Yhtiöittämisestä on sinänsä käyty keskustelua johtoryhmässä ja asiaa on käsitelty yhtymähallituksessakin. Missään pöytäkirjassa ei ole mainittu, että vastuu kuuluisi tulosaluejohtajalle. Yhtiöittämistä käsittelevä työryhmä on perustettu vasta toukokuussa 2015 eli A:n virkasuhteen purkamisen jälkeen.
Hallinto-oikeuden tulkinta A:n mahdollisuuksista alkaa tarjota kaupallisesti kuntayhtymän tuotteita on samoin täysin epärealistinen ja perusteeton.
Kuntayhtymän puolesta on esitetty, että yhtymä olisi käyttänyt noin 400 000 euroa DW-mallin luomiseen. A:n mukaan kyse on ollut valtionosuuksien eli tukirahojen käytöstä, eikä koko määrää ole käytetty DW-mallin luomiseen vaan yleensä tietohallintohankkeeseen. Valtion tukirahoituksella ei voi yleensä edes kehittää markkinoille tarjottavia tuotteita (SEUT 107 artikla).
Työnantajalle aiheutunut vahinko
Hallinto-oikeus on katsonut, että kuntayhtymälle olisi aiheutunut jonkinlaista vahinkoa myymättä jääneistä tuotteista ja palveluista sekä DW-mallin kokonaishankkeen merkittävästä viivästymisestä.
Koulutuskuntayhtymä ei ole voinut tarjota tuotteita tai palveluita, eikä sillä ole edes ollut mitään tuotteita tai palveluita tarjottavaksi. Näin ollen ei ole järjellistä arvioida saamatta jäänyttä myyntituloa olemattomista tuotteista tai palveluista.
Sivutoimilupa ja esteellisyydet
A:n toiminta ei ole ollut kilpailevaa toimintaa miltään osin. A on tehnyt sivutoimilupahakemuksen kesällä 2014, jolloin B:llä on ollut varmasti tiedossa A:n yritystoiminta.
Lupaa hakiessaan A on antanut tiedon yrityksen perustamisesta, jossa A on ilmoittanut alaksi ”tutkimusperusteinen työote”. A:n antama tieto pitää paikkansa. Suppea tehtävän kuvaus on ollut vallinneen käytännön mukainen, ja kuten lomakkeen asettelusta voi päätellä, lupahakemukseen ei ole edes ollut tarkoitus kirjoittaa koko liiketoimintasuunnitelmaa.
A:n sivutoimi ei ole vaarantanut tosiasiallisesti luottamusta virkamiehen tasapuolisuuteen viranhoidossa eikä haitannut A:n tehtävien asianmukaista hoitamista. Sivutoimi ei ole myöskään aiheuttanut eturistiriitaa viran ja sivutoimien välillä.
A on virheellisesti ottanut vastaan D:n sivutoimilupailmoituksen. Tämän takia 9.2.2015 tehtyä sivutoimi-ilmoitusta ei ollut toimitettu eteenpäin esimerkiksi tietojärjestelmään. D:n olisi tullut tehdä ilmoitus L:lle. L oli samaan aikaan lomalla. A:lle tuli ilmoitus virkasuhteen mahdollisesta purkamisesta 19.2.2015, joten asia jäi hoitamatta.
D:n työsopimuksen vakinaistamisen osalta D:n työsuhteen jatko oli ollut selvä, koska D:n työpanos oli välttämätön ja ketään muuta yhtä osaavaa henkilöä tehtävään ei ollut saatavilla. Koko tietohallinnon sisäinen kehittäminen oli D:n ja E:n osaamisen varassa, ja D:n kaltaisen ammattilaisen saaminen taloon oli erittäin merkittävä etu.
X:n koulutuskuntayhtymän yhtymähallitus on antanut valituksen johdosta selityksen.
Koulutuskuntayhtymässä tehty kehitystyö käsitti tietovarastomallin lisäksi siihen liittyvien raportointityökalujen kehittämiseen ja ohjelmointiin sekä muun muassa kyselypalveluihin liittyvää kehitystyötä. Kehitystyö oli valittajan vastuulla ja sitä toteuttivat valittajan lisäksi E ja D, jotka samalla olivat valittajan yhtiökumppaneita.
Keskeisinä riitakysymyksinä hallinto-oikeudessa oli ensinnäkin se, oliko valittajan harjoittama yritystoiminta koulutuskuntayhtymän kanssa sellaista kilpailevaa toimintaa, joka ilmeisesti vahingoittaa työnantajaa. Riitakysymys on ollut myös se, oliko valittajalla asianmukainen sivutoimilupa hänen harjoittamaansa yritystoimintaan.
Asiassa on ollut useita riitakysymyksiä, jotka liittyvät toisaalta koulutuskuntayhtymän kehitystyöhön ja siihen liittyvään toimintaan sekä toisaalta valittajan harjoittamaan yritystoimintaan ja sen eroavaisuuksiin verrattuna koulutuskuntayhtymän harjoittamaan toimintaan. Viime kädessä asiassa on kuitenkin ollut kyse valittajan menettelyn kokonaisarvioinnista ja siitä, onko valittaja rikkonut ja laiminlyönyt viranhaltijalaista ja koulutuskuntayhtymän määräyksistä johtuvia virkasuhteeseen olennaisesti vaikuttavia velvoitteita niin vakavalla tavalla, ettei työnantajalta voida kohtuudella edellyttää virkasuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa.
Lisäksi asiassa on ollut kyse siitä, oliko virkasuhteen purkamisessa noudatettu oikeaa menettelytapaa ja oliko koulutuskuntayhtymä vedonnut purkuperusteeseen viranhaltijalain mukaisessa määräajassa.
Olennaista on se, että valittaja on virkasuhteensa aikana vastannut koulutuskuntayhtymässä tietovarastoinnin ja siihen liittyvien toimintojen kehitystyöstä. Samalla hän on harjoittanut tietovarastointiin ja siihen liittyviin toimintoihin perustuvaa yritystoimintaa yhdessä alaisinaan toimineiden E:n ja D:n kanssa ilman, että hänellä on ollut toimintaan koulutuskuntayhtymän lupa.
Olennaista on myös se, että X:n harjoittama yritystoiminta on keskeiseltä osin perustunut koulutuskuntayhtymässä tehtyyn kehitystyöhön ja koulutuskuntayhtymän yhteistyöverkostoon. Edelleen olennaista on se, että kehitystyötä koulutuskuntayhtymässä on tehnyt valittaja yhdessä alaistensa E:n ja D:n kanssa, jotka samalla olivat valittajan yhtiökumppaneita.
A katsoo, että X olisi voinut täysin vapaasti hyödyntää koulutuskuntayhtymässä tehdyn kehitystyön tuloksia, koska koulutuskuntayhtymä ei ollut vielä yhtiöittänyt toimintojaan.
Ratkaisevaa on kuitenkin se, että koulutuskuntayhtymällä olisi ollut mahdollisuus tarjota X:n tarjoamia palveluita omana palvelunaan. Yhtiöittämistä koskevilla väitteillä ei ole merkitystä ratkaistessa sitä, oliko koulutuskuntayhtymällä oikeus purkaa valittajan virkasuhde. Koulutuskuntayhtymässä oli käynnistetty yhtiöittämiseen liittyvä selvitystyö. Koska tietovarastointiin liittyvä kehitystyö oli kesken, yhtiöittämistarve ei ollut vielä realisoitunut.
A:lla ei ollut intressiä kehittää koulutuskuntayhtymän toimintaa samaan suuntaan, jolla hän harjoitti yritystoimintaa omaan lukuunsa.
Koulutuskuntayhtymän oli tarkoitus tarjota palveluitaan muun muassa Y:lle, mutta valittaja ja hänen yhtiökumppaninsa muuttivat palveluntarjoajaksi oman yhtiönsä.
Koulutuskuntayhtymä on saanut tiedon valittajan näkemyksistä ja ne on otettu huomioon päätöksenteossa. Kuulemisen tarkoitus on näin ollen toteutunut, joten valitus on myös tältä osin perusteeton. Kuulemiskutsussa asia on kuvattu siten, että valittaja on voinut riittävällä tavalla valmistautua kuulemiseen. Valittajalla on ollut asianajaja avustajana kuulemistilaisuudessa, josta laaditun yksityiskohtaisen pöytäkirjan valittaja ja hänen avustajansa ovat ilman huomautuksia allekirjoittaneet. Sillä seikalla, että osa yksityiskohdista on tarkentunut vasta kuulemistilaisuudessa tai myöhemmin prosessin aikana, ei ole merkitystä.
Mitä vanhentumisväitteeseen tulee, niin koulutuskuntayhtymän esittelijänä toiminut B ei saanut C:n puhelun perusteella sellaista tosiasioihin perustuvaa tietoa virkasuhteen purkamisen perusteista, jota määräajan alkaminen edellyttää. Puhelun jälkeen asiaa ryhdyttiin selvittämään. Virkasuhteen purkaminen tapahtui 15 päivää sen jälkeen, kun C oli soittanut B:lle. Edellä esitetyn perusteella on selvää, kuten hallinto-oikeus päätöksessään totesi, että 14 päivän määräaika ei ole ylittynyt. Asia oli toimitettu yhtymähallituksen tietoon 23.2.2015 niin sanotussa iltakoulussa, johon kaikki yhtymähallituksen jäsenet oli kutsuttu. Iltakoulussa oli päätetty, että asia käsitellään kuulemisen jälkeen pidettävässä yhtymähallituksen kokouksessa.
Arvioitaessa koulutuskuntayhtymän tietoisuutta valittajan yritystoiminnasta ratkaisevaa on se, onko yritystoiminnan todellinen luonne ollut koulutuskuntayhtymän tiedossa. Asiassa on riidatonta, että valittajalle oli myönnetty sivutoimilupa yritystoimintaan. Olennaista on kuitenkin se, ettei koulutuskuntayhtymällä ole ollut tietoa X:n todellisesta toiminnasta ja siitä, että X:ssä ovat mukana myös valittajan alaiset E ja D eli samat henkilöt, jotka vastasivat muun ohella koulutuskuntayhtymän tietovarastointiin liittyvästä kehitystyöstä. Koulutuskuntayhtymällä ei ole ollut tietoa myöskään siitä, että X tarjoaa palveluitaan koulutuskuntayhtymän yhteistyökumppanille Y ry:lle ja kilpailijoille sekä käyttää hyväkseen koulutuskuntayhtymän yhteistyöverkostoa.
Asiassa on riidatonta, että koulutuskuntayhtymä oli yhteistyössä Y:n kanssa kehittänyt tietovarastointiin liittyviä tuotteita (tietovarastointimalli eli DW-malli, tuloskortti ym.) ja palveluja. Kehitystyöstä vastasi valittaja ja siihen osallistuivat hänen lisäkseen hänen alaisinaan toimineet E ja D, jotka samalla olivat valittajan yhtiökumppaneita. Kehitystyö oli kesken siinä vaiheessa, kun valittajan virkasuhde purettiin.
Edelleen asiassa on riidatonta, että valittaja oli yhdessä E:n ja D:n kanssa perustanut yhtiön ja että kyseinen yhtiö tarjosi tietovarastointiin liittyviä erilaisia palveluja.
X:n toiminta perustui olennaisella tavalla siihen kehitystyöhön, jota koulutuskuntayhtymässä oli vuosien ajan tehty. Kuten todistaja C kertoi, koulutuskuntayhtymän ja Y:n yhteistyöhankkeeseen ilmaantui yllättäen X tarjoamaan niitä palveluja, joita koulutuskuntayhtymän oli tarkoitus tarjota. Pelkästään tämä osoittaa purkuperusteen olemassaolon.
Koulutuskuntayhtymän suunnitelmiin kuului myös asennuspalvelujen tarjoaminen. Tältä osin koulutuskuntayhtymän resurssin muodostivat valittaja sekä E ja D, joten tähän nähden valittajan väite siitä, ettei koulutuskuntayhtymällä olisi ollut resursseja palvelun tarjoamiseen, on erikoinen. Merkittävää oli myös se, ettei valittaja ollut sopinut koulutuskuntayhtymän kanssa siitä, voiko X osallistua palvelujen tarjoamiseen joltakin osin.
Sillä, erosiko X:n myymä tuloskortti koulutuskuntayhtymän tuloskortista, ei ole merkitystä, vaan olennaista on se, että tuloskorttiin liittyvä kehitystyö oli tehty koulutuskuntayhtymässä.
Kyselypalvelujen osalta A on vedonnut muun muassa tekijänoikeuksiin. Tekijänoikeuksilla ei ole ratkaisevaa merkitystä, vaan olennaista on se, että D oli palkattu koulutuskuntayhtymään luomaan opinnäytetyönään kyselyohjelmaa. X:n kyselyohjelma perustui koulutuskuntayhtymässä tehtyyn kehitystyöhön.
Yksi valittajan keskeinen väite on se, ettei koulutuskuntayhtymä olisi voinut harjoittaa samaa toimintaa kuin X harjoitti, koska koulutuskuntayhtymä ei ollut yhtiöittänyt toimintaansa eikä siten olisi voinut hyödyntää kehitystyön tuloksia kaupallisesti. Kehitystyö oli kesken, joten sitä ei ollut vielä mahdollista hyödyntää kaupallisesti. Koulutuskuntayhtymällä oli ollut ja oli edelleen mahdollisuus kaupallistaa toimintansa yhtiöittämisen kautta. A:n esittämillä väitteillä siitä, mikä rooli valittajalla oli liittyen yhtiöittämiseen, ei ole merkitystä asian ratkaisemisessa.
Hallinto-oikeus on arvioinut valittajan kilpailevan toiminnan vahingollisuutta ottamalla huomioon varsinaisen taloudellisen vahingon lisäksi myös sen, että kehityshanke oli koulutuskuntayhtymälle erittäin merkittävä hanke, myös taloudellisesti. A:n menettelystä aiheutui kehitystyön merkittävä viivästyminen, mikä puolestaan aiheutti huomattavia lisäkustannuksia koulutuskuntayhtymälle.
A:lla ei ole ollut asianmukaista sivutoimilupaa. Keskeisenä perusteena tältä osin on se, että valittaja on sivutoimiluvassa nimenomaisesti ilmoittanut, ettei toiminta ole kilpailevaa, vaan kyse on lähinnä tutkimustoiminnasta. Sivutoimiluvan osalta on otettava huomioon valittajan johtava asema ja siihen liittyvä korostunut velvollisuus ilmoittaa sidonnaisuuksistaan työnantajalle. A:ta koskeva lojaliteettivelvollisuus olisi edellyttänyt myös sitä, että hän olisi ilmoittanut alaistensa E:n ja D:n olevan yhtiökumppaneitaan.
Yhtymähallitus on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.
A on antanut vastaselityksen.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
1. Korkein hallinto-oikeus hylkää vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta.
2. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
3. A:n ja X:n koulutuskuntayhtymän vaatimukset oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään.
Perustelut
1. Hallinto-oikeus on jo toimittanut asiassa hallintolainkäyttölain 38 §:n nojalla suullisen käsittelyn. Kun lisäksi otetaan huomioon perusteet, joiden vuoksi A on pyytänyt suullisen käsittelyn toimittamista, selvitys, jota hän on ilmoittanut siinä esittävänsä, sekä asiakirjoista muutoin saatu selvitys, uuden suullisen käsittelyn toimittaminen korkeimmassa hallinto-oikeudessa hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin perusteella ei ole tarpeen asian selvittämiseksi.
2. Pääasia
Purkamisoikeuden käyttämisen määräaika ja A:n kuuleminen
A on valituksessaan todennut, että koulutuskuntayhtymän tuolloiselle johtajalle B:lle on 12.2.2015 selvinnyt väitetty tosiasia A:n kilpailevasta toiminnasta. Purkamisoikeutta ei näin ollen ole käytetty 14 päivän kuluttua siitä, kun työnantaja on saanut tiedon purkamisen aiheesta. A on edellä ilmi käyvillä perusteilla myös katsonut, että häntä ei ole kuultu asianmukaisesti ennen kuin hänen virkasuhteensa purkamisesta on päätetty.
Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 42 §:n mukaan purkamisoikeus raukeaa, jollei syy ole jo aikaisemmin menettänyt merkitystään, 14 päivän kuluttua siitä, kun työnantaja on saanut tiedon purkamisen aiheesta tai, jos syy on jatkuva, siitä kun työnantaja on saanut tiedon sen lakkaamisesta.
Lakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 196/2002 vp) todetaan, että jos päätösvalta purkamisesta kuuluu monijäseniselle toimielimelle, on purkamista koskeva esitys toimitettava toimielimelle 14 päivän kuluessa siitä, kun asianomainen esittelijä on saanut asiasta tiedon. Mikäli purkamisperuste tulee muun työnantajan edustajan tietoon, on tämän saatettava asia esittelijän tietoon viipymättä. Toimielimen on saatuaan asiaa koskevan esityksen, käsiteltävä asia ilman aiheetonta viivytystä.
Korkein hallinto-oikeus toteaa, että virkasuhteen purkamisesta viranhaltijalle koituvien erityisten epäedullisten, virkasuhteen välittömään purkamiseen liittyvien oikeusvaikutusten vuoksi työnantaja ei voi ryhtyä virkasuhteen purkamiseen ennen kuin se on saanut riittävän, todennettavissa olevan selvityksen siitä, että virkasuhteen purkamisen oikeudelliset edellytykset ovat käsillä.
Hallinto-oikeuden suullisessa käsittelyssä saadun selvityksen mukaan B:n kanssa on 12.2.2015 käyty keskustelua siitä, onko A:n sivutoimilupa asianmukaisessa kunnossa. Korkein hallinto-oikeus katsoo, kuten hallinto-oikeuskin, että asian esittelijänä koulutuskuntayhtymässä toiminut B ei ole vielä tuossa vaiheessa saanut sellaista tietoa A:n tosiasiallisesta toiminnasta ja virkasuhteen purkamisen aiheesta, että edellä tarkoitettu määräaika purkamisoikeuden raukeamiselle olisi alkanut kulumaan. Asiassa on tämän jälkeen ryhdytty vielä erillisiin selvitystoimiin sekä varattu A:lle tilaisuus tulla kuulluksi ennen kuin virkasuhteen purkamisesta on 27.2.2015 päätetty.
Korkein hallinto-oikeus katsoo hallinto-oikeuden päätöksessä mainituilla perusteilla, että A:ta on kuultu kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 43 §:ssä edellytetyllä tavalla. Korkein hallinto-oikeus katsoo muutoin, että päätös A:n virkasuhteen purkamisesta on tehty ennen kuin oikeus purkamiseen on rauennut. A:n korkeimmassa hallinto-oikeudessa esittämä ei anna aihetta hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen tältä osin.
Kilpaileva toiminta ja purkamisperusteet
Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 18 §:n 1 momentin mukaan sivutoimella tarkoitetaan virkasuhdetta, palkattua työtä ja pysyväisluonteista tehtävää, joista viranhaltijalla on oikeus kieltäytyä, sekä ammatin, elinkeinon ja liikkeen harjoittamista.
Pykälän 2 momentin mukaan viranhaltija ei saa ottaa vastaan eikä pitää sellaista sivutointa, joka edellyttää työajan käyttämistä sivutoimeen kuuluvien tehtävien hoitamiseen, ellei työnantaja hakemuksesta myönnä siihen lupaa. Lupa voidaan antaa myös määräajaksi ja rajoitettuna. Lupa voidaan peruuttaa, kun siihen on syytä. Viranhaltijalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi ennen peruuttamista.
Pykälän 3 momentin mukaan viranhaltija ei saa harjoittaa sivutoimena sellaista toimintaa, joka kilpailevana toimintana ilmeisesti vahingoittaa työnantajaa.
Pykälän 4 momentin mukaan viranhaltija ei saa virkasuhteen kestäessä ryhtyä kilpailevan toiminnan valmistelemiseksi sellaisiin toimenpiteisiin, joita 3 momentissa säädetty huomioon ottaen ei voida pitää hyväksyttävinä.
Lain 41 §:n mukaan työnantaja saa purkaa viranhaltijan virkasuhteen noudatettavasta irtisanomisajasta tai määräajan pituudesta riippumatta päättyväksi heti vain erittäin painavasta syystä. Tällaisena syynä voidaan pitää laista tai määräyksistä johtuvien, virkasuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden niin vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää virkasuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa.
Hallituksen esityksen (HE 196/2002 vp) mukaan purkamisperusteen edellytyksenä olevan velvoitteen laiminlyönnin tai rikkomisen vakavuutta kuvattaisiin säännöksessä niin, että työnantajalta ei voitaisi viranhaltijan menettelyn johdosta edellyttää virkasuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa. Pykälässä olevalla viittauksella irtisanomisaikaan osoitettaisiin, että perusteen tulee olla irtisanomisperustetta painavampi. Kuten lakiehdotuksen 35 §:ssä tarkoitetun irtisanomisperusteen riittävyyttä harkittaessa, myös purkamisperusteen täyttymistä tulisi hallituksen esityksen mukaan harkita kokonaisarviolla, jolloin huomioon olisi otettava muun muassa virkasuhteen erityispiirteet kussakin tapauksessa. Purkamisoikeutta kokonaisuutena arvioitaessa tulee ottaa huomioon virkasuhteen luonne julkisen vallan käyttämiseen liittyvänä palvelussuhteena. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan purkamisessa korostuvat julkisen hallinnon laillisuuden, tasapuolisuuden ja julkisen toiminnan luotettavuuden vaatimukset.
A on toiminut kuntayhtymässä johtavana viranhaltijana kehittämisjohtajan virassa vuodesta 2009 alkaen 31.12.2014 saakka ja 1.1.2015 alkaen tulosaluejohtajan virassa. Kuntayhtymän esittämän mukaan kehityspalvelujen tulosaluejohtajan vastuulla ovat olleet muun muassa alueen työelämän kehittämis- ja palvelutoiminta, kokonaisarkkitehtuurin ylläpito ja kehittäminen sekä innovaatio- ja aluetoiminnan kehittäminen. A:n virkatehtävänä on ollut kehittää Y:n kanssa tietovarastorakennetta Y:n jäsenistön käyttöön. A:n virkatehtäviin on kuulunut myös kyselypalvelujen kehittäminen sekä tietojen analysoinnin ja raportoinnin kehittäminen.
A on virkatyönsä ohella toiminut X Oy -nimisen yhtiön osaomistajana ja hallituksen puheenjohtajana. A:n alaiset E ja D ovat samalla olleet A:n yhtiökumppaneita mainitussa yhtiössä. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan yhtiön toimialan voidaan katsoa olevan osittain päällekkäinen koulutuskuntayhtymän vastuulle kuuluvien tehtävien kanssa.
A on valituksessaan vedonnut siihen, että X ei ole harjoittanut koulutuskuntayhtymään nähden kilpailevaa toimintaa, koska koulutuskuntayhtymän olisi kuntalain säännökset huomioon ottaen tullut yhtiöittää mahdollinen kaupallinen toimintansa voidakseen harjoittaa samaa toimintaa kuin X.
Korkein hallinto-oikeus katsoo, että sillä seikalla, olisiko koulutuskuntayhtymä voinut toimia kysymyksessä olevalla toimialalla kilpailuilla markkinoilla, ei ole merkitystä arvioitaessa A:n virkasuhteen purkamisen edellytyksiä ja työnantajan luottamuksen menettämistä häneen.
A:lle on hänen hakemuksensa mukaisesti 10.6.2013 myönnetty sivutoimilupa ”perustettavaa yritystä varten tehtävänä tutkimusperusteinen työote, joten ei kilpailevaa toimintaa”. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että yrityksen todellinen toiminta ei ole ollut kuntayhtymän tiedossa siten, että kuntayhtymä olisi työnantajana tuolloin voinut arvioida yhtiön toimintaa suhteessa kuntayhtymän harjoittamaan toimintaan ja A:n sivutoimen yhteensopivuutta hänen virkatehtäviensä kanssa. A ei ole myöskään pitänyt työnantajaansa asianmukaisesti ajan tasalla sidonnaisuuksistaan. A on muun ohella jättänyt ilmoittamatta työnantajalleen, että kaksi hänen alaisistaan kuntayhtymässä on samalla hänen yhtiökumppaneitaan.
Arvioitaessa viranhaltijan menettelyä on otettava huomioon, mitä hänen asemassaan olevalta viranhaltijalta voidaan kohtuudella edellyttää. A on ollut koulutuskuntayhtymän johtavassa virassa oleva tulosaluejohtaja, jonka vastuulle on kuulunut erilaisia yhteistyö- ja kehittämistehtäviä. Menetellessään edellä ilmenevällä tavalla A on menettänyt sen luottamuksen,jota työnantaja voi suhteessa A:n kaltaisessa asemassa olevaan viranhaltijaan edellyttää. Asiaa kokonaisuutena arvioiden koulutuskuntayhtymällä on ollut kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 41 §:ssä tarkoitettu erittäin painava syy purkaa A:n virkasuhde.
Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.
3. Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 53 §:n 1 momentin mukaan sen estämättä, mitä oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään, on kunnallisvalituksen tehnyt asianomainen viranhaltija tai muu henkilö, jonka on katsottava tehneen valituksen viranhaltijan puolesta, vaadittaessa velvoitettava korvaamaan työnantajan kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, mikäli valitus koskee viranhaltijalaissa tarkoitettua asiaa eikä valitusta hyväksytä. Vastaavasti viranomainen on velvoitettava korvaamaan kunnallisvalituksen tehneen asianosaisen kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, mikäli päätös valituksen johdosta osittain tai kokonaan kumotaan.
Pykälän 2 momentin mukaan sen 1 momentissa säädetystä poiketen ei oikeudenkäyntikuluja velvoiteta korvattavaksi muun ohella silloin, jos asia on ollut oikeudellisesti niin epäselvä, että oikeudenkäyntiin on ollut perusteltu syy tai oikeudenkäyntikulujen korvaamista on muutoin pidettävä asian laatu tai olosuhteet huomioon ottaen kohtuuttomana.
Asian lopputulos huomioon ottaen koulutuskuntayhtymää ei ole velvoitettava korvaamaan A:n asianosais- ja oikeudenkäyntikuluja korkeimmassa hallinto-oikeudessa. A:n vaatimus on siten hylättävä.
Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksesta huolimatta olisi asian laatu ja olosuhteet huomioon ottaen kohtuutonta velvoittaa A:n korvaamaan koulutuskuntayhtymän oikeudenkäyntikulut. Koulutuskuntayhtymän vaatimus on siten samoin hylättävä.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Alice Guimaraes-Purokoski, Outi Suviranta, Pekka Aalto ja Toomas Kotkas. Asian esittelijä Anneli Tulikallio.