Muu päätös 2707/2018

Asia Ampuma-aseasiaa koskeva valituslupahakemus ja valitus

Valittaja A

Päätös, jota valitus koskee

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 30.3.2017 nro 17/0135/1

Asian aikaisempi käsittely

Sisä-Suomen poliisilaitos on 8.12.2015 tekemällään päätöksellä (nro 2015/66383) ottanut väliaikaisesti haltuun päätöksessä tarkemmin yksilöidyt A:n ampuma-aseet, koska lupien peruuttaminen on pantu vireille.

Sisä-Suomen poliisilaitos on 25.5.2016 tekemällään päätöksellä (nro 2016/24776) peruuttanut päätöksessä tarkemmin yksilöidyt A:n ampuma-aseiden hallussapitoluvat ampuma-aselain 67 §:n 2 momentin 4 kohdan perusteella.

Päätöksen perusteluissa on todettu muun ohella seuraavaa:

Luvanhaltijan ampuma-aselupien peruuttaminen perustuu hänen käyttäytymisestään tehtyyn kokonaisarvioon sekä tapahtumasarjaan vastaanottokeskuksen läheisyydessä.

A on hakenut ampuma-aselupia kahdesti vuoden 2015 aikana. Molemmissa tapauksissa on kiinnitetty huomiota luvanhakijan käyttäytymiseen, jossa on ollut huomautettavaa. Käyttäytymistä on kuvattu sanoilla "outo" ja "ylimielinen", "pelottava" ja "yliasiallinen". Havaintoja ovat tehneet sekä lupahakemuksia vastaanottaneet henkilöt että häntä haastatelleet päätöksentekijät. Näissä tilanteissa on kuitenkin katsottu, että huomiot käytöksestä eivät ole olleet riittäviä kielteiseen päätökseen.

Peruutuspäätökseen johtaneet tapahtumat ovat saaneet alkunsa luvanhaltijan esiinnyttyä Jyväskylässä lauantaina 28.11.2015 noin kello 22.15 vastaanottokeskuksen sisäänkäynnin ulkopuolella olevalla liikenteen kääntöpaikalla niin uhmakkaasti, että se on aiheuttanut paikalla olleen vartijan mielestä häiriötä siinä määrin, että vartija on ilmoittanut asiasta hälytyskeskukseen. Tapahtuma on välitetty poliisille hälytystehtäväksi. Vartijaa on kuultu asiassa 17.12.2015, jolloin hän on kertonut, että tapahtuma-aikana hänen huomionsa on kiinnittynyt ajoneuvoon, joka oli käynyt paikalla kääntymässä useita kertoja illan aikana. Vartijan kertomuksen mukaan luvanhaltija oli aloittanut keskustelun heti "päänaukomisella" oikeuksistaan. Vartijan mukaan mies oli väärällä asialla liikkeellä ja hänen käytöksensä oli ollut provosoivaa. Tapahtumaa seurannut vastaanottokeskuksen työntekijä on 4.12.2015 kuultuna luonnehtinut tilannetta muun ohella seuraavasti: "Mies seisoi takki auki polttaen tupakkaa isoilla elkeillä. Minusta mies ei ollut pelottava, vaan uhmakas. Sellainen ajatus minulle tuli, että jos häntä painostaisi poistumaan paikalta, siitä saattaisi seurata jotakin."

Luvanhaltijaa on kuultu asiassa henkilökohtaisesti 1.3.2016. Hän on kertonut syyksi käyntiinsä vastaanottokeskuksen ulkopuolella olevalla kääntöpaikalla valokuvaamisen ja harrastaneensa urban exploring -valokuvaamista, jossa hänen mukaansa on tarkoitus kuvata hylättyjä rakennuksia. Vastaanottokeskuksen pihassa hän oli kuvannut rakennusta kännykällään. Luvanhaltijan ottama kuva on liitetty päätökseen.

Sisä-Suomen poliisilaitos on 8.12.2015 tehnyt väliaikaisen haltuunottopäätöksen luvanhaltijan aseiden ja aselupien osalta. Päätöksen jälkeen luvanhaltija on saattanut päätöksen julkisuuteen ja asiaa on käsitelty muun ohella sähköisessä MV-lehdessä, jossa on ollut poliisin tekemät päätökset skannattuina tiedot osittain peitettyinä. Luvanhaltija on selittänyt tätä seuraavasti: "Otin yhteyttä mediaan sen takia, että olen ollut julkisella paikalla ottamassa kuvia ja siitä syystä muun muassa minun taskut tutkittiin. Halusin tuoda harrastajayhteisöön tiedon, että voi joutua tällaisten toimenpiteiden kohteeksi tekemättä yhtään mitään väärää." Luvanhaltija ei ole tuonut valokuvausharrastustaan esille vartijalle, joka on hänen kanssaan keskustellut tapahtuma-aikaan vastaanottokeskuksen ulkopuolella. Vastaanottokeskus ei myöskään ole hylätty rakennus, jollaisten kuvaamiseen luvanhaltijan harrastus liittyy.

Vastaanottokeskusten turvallisuuteen kiinnitetään erityistä huomiota. Keskuksen läheisyydessä tapahtuneelle luvanhaltijan provosoivalle käyttäytymiselle ei ole olemassa mitään hyväksyttävää syytä. Luvanhaltijan tarkoitus on ainoastaan ollut aiheuttaa häiriötä vastaanottokeskuksen läheisyydessä lauantaina ilta-aikaan. Kuvatun kaltainen käyttäytyminen ei ole sopivaa ampuma-aseluvan haltijalle. Turvallisuuden vaarantumisen ei tarvitse liittyä ampuma-aseisiin, vaan myös ilman ampuma-asetta tapahtunut väkivaltainen, vaarallinen tai uhkaava käyttäytyminen voi olla peruste luvan peruuttamiselle.

Lupaharkinnassa on selvitetty tarkemmin myös luvanhaltijan motiivia aseiden hankkimiselle ja hallussapidolle. Hän kertoo haluavansa asekeräilijästatuksen. Luvanhaltija on hankkinut vuoden 2015 aikana yhteensä 10 asetta. Ampuma-aselupa-asiassa poliisilaitoksen päätöksentekijänä toimiva ylikonstaapeli on luonnehtinut kuulustelussaan 25.2.2016, että luvanhaltijan harrastuneisuudessa ja aseiden laadussa on ristiriitaa, eikä hankittujen aseiden hankkiminen ilmoitetulla perusteella ole normaalin asiakaskäyttäytymisen mukaista. Sama ylikonstaapeli on toiminut päätöksentekijänä väliaikaisessa haltuunottopäätöksessä ja ottanut haltuunsa luvanhaltijan aseet. Tuossa tilanteessa luvanhaltija on käyttäytynyt rauhallisesti, mutta asia on ollut hänelle silmin nähden vaikea ja iso. Luvanhaltijan rauhallinen ja hyväksyvä käytös ei kuitenkaan ole tyypillistä vastaavissa tilanteissa yleensä. Myöhemmin samana päivänä luvanhaltija oli ilmoittanut poliisille nauhoittaneensa kaikki poliisin kanssa käymänsä keskustelut.

A:n käyttäytymistä on pidettävä aseturvallisuuden näkökulmasta katsottuna siinä määrin epävakaana, impulsiivisena, pelottavana ja ennalta arvaamattomana, että ampuma-aseiden väärinkäytön riski on kohonnut. Poliisilaitoksen tulee puuttua sellaiseen käyttäytymiseen ja olosuhteisiin, joihin liittyy perusteltu syy epäillä ampuma-aseiden väärinkäyttöä. A:n käyttäytyminen on ollut siinä määrin poikkeuksellista yleisen järjestyksen ja turvallisuuden näkökulmasta, että se antaa poliisille perustellun syyn ja velvollisuuden toimia ennakolta vahinkojen välttämiseksi.

Päätöksentekohetkellä tehdyn tilanteen kokonaisarvion perusteella ja edellä kuvatun kaltaisen käyttäytymisen perusteella poliisilaitos peruuttaa luvanhaltijan ampuma-aseluvat. Luvanhaltija ei ole käyttäytymisensä vuoksi sopiva henkilö pitämään hallussaan ampuma-aseita.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin nyt on kysymys, hylännyt A:n valitukset poliisilaitoksen päätöksistä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään hallussapitolupien peruuttamista koskevalta osalta seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet ja niiden esityöt

Ampuma-aselain 67 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaan ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten hankkimiseen tai hallussapitoon oikeuttava lupa voidaan peruuttaa, jos luvanhaltijaa on hänen terveydentilansa taikka omaa tai toisen turvallisuutta vaarantavan elämäntapansa tai käyttäytymisensä vuoksi pidettävä sopimattomana hankkimaan tai pitämään hallussa ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia.

Säännöksen yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 183/1997 vp) on viitattu siihen, mitä lain 29 §:n 3 momentin 4 kohdan perusteluissa on todettu. Viimeksi mainitun kohdan perustelujen mukaan kohdassa mainitut luvan peruuttamisen perusteet eivät olisi samat kuin luvan antamisen edellytykset. Lupaa ei siten voitaisi kaikissa tapauksissa peruuttaa sellaisen luvanhaltijan sairauden vuoksi, joka lain 45 §:n 1 momentin nojalla voisi estää luvan saamisen. Kynnys luvan peruuttamiselle olisi siten pääsääntöisesti hieman korkeampi kuin luvan antamatta jättämiselle. Edelleen saman kohdan perustelujen mukaan perusteena luvan peruuttamiselle voisivat olla luvanhaltijan terveydentilaa, elämäntapaa tai käyttäytymistä koskevat seikat. Jotta lupa voitaisiin peruuttaa luvanhaltijan elämäntavan tai käyttäytymisen perusteella, luvanhaltijan elämäntavan tai käyttäytymisen olisi oltava joko luvanhaltijan omaa tai toisten henkilöiden turvallisuutta vaarantavaa. Alkoholin tai huumausaineiden jatkuvaa väärinkäyttöä voidaan pitää sellaisena turvallisuutta vaarantavana elämäntapana, jonka perusteella lupa voitaisiin peruuttaa. Turvallisuuden vaarantumisen ei välttämättä tarvitsisi liittyä ampuma-aseisiin, vaan myös ilman ampuma-asetta tapahtunut väkivaltainen, vaarallinen tai uhkaava käyttäytyminen voisi olla perusteena luvan peruuttamiselle. Lupa tulisi peruuttaa, jos luvanhaltijan elämäntapaa olisi pidettävä siinä määrin ongelmallisena, että siihen liittyy ampuma-aseen väärinkäytön vaara. Käyttäytymisen tulisi kuitenkin aina osoittaa, että luvanhaltijaa on pidettävä sopimattomana käsittelemään ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita ja erityisen vaarallisia ammuksia. Huolimatta esitykseen sisältyvistä yksityiskohtaisista säännöksistä olisi luvan peruuttamisen edellytysten täyttyminen kuitenkin harkittava erikseen kussakin tapauksessa esiin tulleiden seikkojen ja olosuhteiden perusteella. Perustelujen mukaan täsmällisiä säännöksiä asiasta ei kyetä antamaan, vaan ratkaisut on tehtävä yksittäistapauksissa teon kokonaisarvostelun perusteella. Ratkaisevana olisi pidettävä teon merkitystä henkilön sopivuudelle käsitellä ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita ja erityisen vaarallisia ammuksia.

Peruuttamisen syitä koskeva selvitys

Jyväskylän Salmirannan pakolaisten vastaanottokeskuksesta on 28.11.2015 kello 22.17 tehty hätäkeskukseen ilmoitus Toyota Corolla -merkkisestä autosta. Samana iltana autosta on tehty myös uusi ilmoitus kello 23.19. Hätäkeskusilmoituksiin on kirjattu tiedot pihalla liikkuvasta isosta miehestä, joka on kysellyt johtajaa. Ilmoituksen lisätietojen mukaan henkilön käyttäytyminen tilanteessa on vartijan mukaan ollut uhittelevaa. Partio ei ole kello 22.34 tavannut A:ta. Uuden hätäkeskukselle tehdyn ilmoituksen mukaan auto on tullut takaisin ja tämän lisäksi kolme muutakin autoa. Toinen partio on kello 23.47 tavannut auton ja sitä kuljettaneen A:n Kuokkalassa. Ilmoituksen lisätietoihin on kirjattu, että A on jonkinlainen valokuvauksen harrastaja ja kiertelee kuvaamassa erilaisia rakennuksia. Nyt kohdalle oli sattunut vastaanottokeskus. A oli ilmoittanut partiolle, ettei aiheuta häiriötä kenellekään. Esitetyn selvityksen perusteella on riidatonta, että ilmoituksiin ja autoon liittynyt mies on muutoksenhakija, joka oman ilmoituksensa mukaan on ollut vastaanottokeskuksen alueen ulkopuolella olevalla autojen kääntöpaikalla ja liikkeellä avovaimonsa kanssa valokuvausharrastukseensa liittyen.

Sisä-Suomen poliisilaitos on 3.12.2015 käynnistänyt ampuma-aselain mukaisen aseiden hallussapitoluvan peruuttamiseen liittyvän tutkinnan (ilmoitusnumero 5680/S/24033/15) (= = =).

A on tutkintaan liittyvässä kuulustelussa 1.3.2016 muun ohella kertonut olleensa vastaanottokeskuksen läheisyydessä yleisellä kääntöpaikalla avovaimonsa kanssa valokuvaamassa. A oli ajanut kääntöpaikalle ja pysäyttänyt nähdessään vartijan kävelevän heitä kohti. A ei ollut sammuttanut autoaan puhuessaan vartijan kanssa. Hän oli kysynyt, voiko ajaa parkkiin ja saatuaan myöntävän vastauksen siirtänyt autoaan muutaman metrin sivuun. Aivan ensimmäiseksi vartija oli sanonut, että A:n tulisi lähteä, johon hän oli kysynyt syytä, sillä kyseessä oli julkinen alue. He olivat puhuneet muutaman minuutin, minkä jälkeen A oli siirtänyt auton. Vartijan ja Suomen Punaisen Ristin työntekijöiden kohtaaminen kääntöpaikalla oli sujunut asiallisesti. A oli muun ohella kysynyt päihdeklinikan sijaintia, johon ei osattu vastata. Lisäksi hän oli kysynyt, oliko paikka, jossa oltiin Salmirannan vastaanottokeskus, jonka johtaja on Matti Hautala. Vartija ei ollut osannut vastata kysymykseen johtajasta. A oli kysynyt, voiko ajaa auton parkkiin ja tulla tupakalle ja ottaa pari valokuvaa. Vartija oli ilmoittanut asian olevan "ok". Kun A oli ollut siirtämässä autoa, hän oli kuullut vartijan sanovan, että hän ottaa rekisterinumeron ylös. Siinä vaiheessa, kun A oli noussut autosta, vartija ja Suomen Punaisen Ristin työntekijät olivat jo kävelemässä vastaanottokeskukseen päin. Kääntöpaikalla ollessaan A ei tiennyt, että vastaanottokeskukseen oli tulossa uusia turvapaikanhakijoita.

Kysyttäessä Puuppolan hoivasairaalasta A on kertonut sanoneensa poliisipartiolle, että hoivasairaalan piti jäädä tyhjilleen ja jos näin olisi käynyt hän olisi urban exploring -mielessä kuvaamassa rakennusta. Vaikka Puuppolan hoivasairaala jäisi tyhjilleen, A ei menisi sitä enää Salmirannan tapahtumien jälkeen kuvaamaan. Urban exploring -kuvauksen lisäksi hän harrastaa tavallista valokuvausta. A ei ole kertomansa mukaan osallistunut 28.11.2015 kello 13 alkaen järjestettyyn Jotain rajaa -mielenosoitukseen. Hän ei ollut edes tietoinen mielenosoituksen järjestämisestä. Asia oli tullut hänen tietoonsa vasta hänen jutellessaan poliisipartion kanssa Kuokkalassa.

A on harrastanut urban exploringia aktiivisesti viisi vuotta. Salmirannassa käyttämällään kameralla (Nokia Lumia 620) hän on ottanut kuvia kolmen vuoden aikana noin viisi tuhatta. A:n yleiseen valokuvausharrastukseen kuuluu ihan kaikki kuvaaminen. A:lla on myös Nikon 600 -järjestelmäkamera. A otti yhteyttä mediaan sen vuoksi, että hän oli ollut julkisella paikalla ottamassa valokuvia, mikä oli syynä siihen, että hänen taskunsa tutkittiin. Hän oli halunnut tuoda harrastajayhteisön tietoon, että mainitun kaltaisten toimenpiteiden kohteeksi voi joutua tekemättä mitään väärää. A:lla on ollut metsästyskortti 15-vuotiaasta saakka. Kuulustelukertomuksen mukaan hän on käynyt metsästämässä ja harrastamassa ammuntaa vuonna 2015 hankkimillaan aseilla. A:n mukaan kaikki hänen hankkimansa aseet ovat sopineet hyvin niihin käyttötarkoituksiin, joihin ne on hankittu. A:lla on käyttöoikeus Toivakan ampumarataan.

Vastaanottokeskustilanteessa A:n kanssa keskustellut vartija on tutkintaan liittyvässä kuulustelussa 17.12.2015 kertonut muun ohella, että hänen huomionsa oli kiinnittynyt punertavaan Toyotaan, joka oli käynyt kääntöpaikalla kääntymässä useita kertoja illan aikana. Kun kyseinen auto tuli taas kääntöpaikalle, vartija oli mennyt kysymään, etsiikö kuljettaja jotakin. Mies oli sanonut, ettei etsi mitään. Vartija oli ilmoittanut, että tie johtaa yksityisalueelle, jonne miehellä ei ole mitään asiaa. Mies oli vastannut, ettei vartijalla ole mitään oikeutta poistaa häntä alueelta. Mies oli kysynyt, onko paikka pakolaiskeskus, johon vartija oli vastannut, että asia ei kuulu hänelle, ellei hän ole kiinteistön omistaja tai henkilökuntaa. Vartija oli kirjoittanut auton rekisterinumeron ylös. A:n kysyessä syytä siihen vartija oli vastannut, että kirjaa kaikista epäilyttävistä autoista tunnuksen ylös ja että tästä autosta hän ilmoittaisi myös poliisille. Vartija oli pyytänyt siirtämään auton pois ajotieltä kääntöpaikan reunaan, koska auto tukki pääsyn vastaanottokeskuksen pihaan. Mies ei ollut puhunut mitään valokuvauksesta eikä hänellä ollut näkynyt kameraa. Vartija ei nähnyt, että mies olisi ottanut kuvia. Miehen käyttäytyminen oli ollut suoranoloista, mutta hän oli aloittanut keskustelun heti "päänaukomisella" oikeuksistaan. Hän oli jollakin tavalla uhitteleva ja yritti puolustella itseään, vaikka häntä ei syytetty mistään. Kuulustelukertomuksen mukaan käyttäytymisen perusteella mies oli väärällä asialla liikenteessä. Käytös oli provosoivaa ja siitä jäi kuva, että mies saa omasta mielestään tehdä mitä haluaa.

Vastaanottokeskustilanteessa mukana ollut Suomen Punaisen Ristin työntekijä 4.1.2016 on tutkintaan liittyvässä kuulustelussa kertonut muun ohella, että vastaanottokeskuksessa on ollut käytäntö, että jos kääntöpaikalle tulee auto, joka jää siihen, niin henkilön asia käydään tarkastamassa ja auton rekisterinumero kirjataan ylös. Kaiken kaikkiaan autossa ollut mies oli kääntöpaikalla noin viisitoista minuuttia. Vartijan kanssa mies keskusteli viitisen minuuttia. Lopun aikaa hän oli kääntöpaikalla. Kuulusteltava ei ollut ollut paikalla kokoaikaa, vaan kävi välillä sisällä vastaanottokeskuksessa ja seurasi tilannetta ikkunasta. Kokonaistilanne ei hänen mielestään ollut uhkaava, mies keskusteli asiallisesti, vaikka penäsikin oikeuksiaan.

Toinen vastaanottokeskustilanteessa mukana ollut Suomen Punaisen Ristin työntekijöistä on tutkintaan liittyvässä kuulustelussa 4.12.2015 kertonut muun ohella, että lehdessä olleista jutuista poiketen mies ei ollut pysäköintipaikalla vaan kääntöpaikalla, jossa on pysäköintikielto. Miehellä ei ollut mitään muuta motiivia kuin tulla huomatuksi ja näyttäytyä paikalla. Hän tuntui huomionhakuiselta ja haki selkeästi kontaktia, hänellä oli "asiaa". Kuulusteltavalle oli jäänyt nihkeä tunnelma miehen käynnistä. Mies selkeästi tunsi oikeutensa ja niitä hän tilanteessa halusi korostaa. Hän seisoi takki auki polttaen tupakkaa suurilla elkeillä. Paikalla on yksityisalue-merkki, mutta sitä pidemmälle mies ei missään vaiheessa tullut. Syy, miksi soitettiin hätäkeskukseen asiasta oli se, että miehen käyttäytyminen viittasi siihen, että hän saattaisi ottaa kontaktia turvapaikanhakijoihin. Mies ei ollut pelottava, vaan uhmakas. Sellainen ajatus tuli, että jos häntä painostaisi poistumaan paikalta, siitä saattaisi seurata jotakin. Tapahtuman jälkeen yöllä paikalla kävi samanlainen auto kääntymässä.

Keuruun poliisiasemalla 8.12.2015 asetarkastuksia suorittamassa ollut ylikonstaapeli Olavi Pienimäki on 25.2.2016 tutkintaan liittyvässä kuulustelussa kertonut muun ohella aseiden haltuunottotilanteesta, että A oli suhtautunut asiaan rauhallisesti, mutta asia oli ollut hänelle silmin nähden vaikea ja iso juttu. Hänen käytöksensä oli ollut rauhallista ja hyväksyvää, mikä ei kuitenkaan ole tyypillistä haltuunottotilanteissa. Myöhemmin samana päivänä A ilmoitti hänen kotoaan aseita hakeneelle poliisipartiolle, että hän oli äänittänyt kaikki poliisin kanssa sinä päivänä käymänsä keskustelut. Asialla on saattanut olla vaikutusta A:n käyttäytymiseen väliaikaisesta haltuunotosta päätettäessä. A oli hankkinut lukuisia aseita nopeassa aikataulussa eli alle vuodessa. Hänen hankkimansa aseet olivat teknisesti kelvollisia lupahakemuksissa ilmoitettuihin käyttötarkoituksiin, mutta niiden ikä, kunto ja laatu huomioiden ne eivät välttämättä ole annettuihin käyttötarkoituksiin hyvin soveltuvia. Harrastuneisuudessa ja aseiden laadussa on ristiriitaa. Tämän laatuisten aseiden hankkiminen ilmoitetuilla perusteilla ei ole normaalin asiakaskäyttäytymisen mukaista. Ikään kuin A olisi hankkinut lukumääräisesti paljon aseita niiden laadun kustannuksella. Hankitut aseet ovat vanhoja, eivät välttämättä hyväkuntoisia ja ehkä jo alun perinkin laadultaan heikohkoja. Tämä yhdistettynä aseiden lukumäärään on jollakin tavalla poikkeavaa.

Sisä-Suomen poliisilaitoksen liikenneryhmän poliisipartiossa 28.11.2015 ollut ylikonstaapeli Mika Toukola on 4.2.2016 tutkintaan liittyvässä kuulustelussa kertonut muun ohella, että partio oli saanut hätäkeskukselta hälytystehtävän, jonka mukaan Salmirannan vastaanottokeskukseen sisälle oli mennyt mies ja aiheuttanut paikalla häiriötä. Partion saapuessa paikalle ilmoitettu auto ei enää ollut siellä. Vastaanottokeskuksen vartijan paikan päällä kertoma poikkesi jonkin verran hätäkeskuksen ilmoittamista tiedoista. Vartija kertoi, että mies ei ollut käynyt sisällä. Jonkin ajan kuluttua hätäkeskus antoi saman tehtävän uudelleen ilmoittaen, että sama auto oli tullut takaisin. Ilmoituksen mukaan paikalle oli tullut kaksi muutakin autoa. Myöhemmin tavattaessa A oli kertonut, ettei Salmirannassa ollut tapahtunut oikein mitään, vartijan kanssa oli tullut jotakin erimielisyyttä. A kertoi harrastavansa modernia kaupunkikuvausta. A oli kertonut vastaanottokeskuksessa käynnin jälkeen ajaneensa Salmirannasta eteenpäin asuntoalueelle, kunnes poliisi pysäytti hänet. A oli kertonut, ettei julkisten rakennusten kuvaaminen ole mitenkään laitonta ja että hän on kuvannut muun muassa poliisiasemia ja palolaitoksia sisältä päin. Hän kertoi myös, että oli ajatellut mennä kuvaamaan Puuppolan hoivasairaalaa. Ylikonstaapeli oli kehottanut A:ta välttelemään vastaanottokeskusten kuvaamista. Ylikonstaapeli oli todennut A:lle myös, että tällä on aika paljon aselupia ja jos hän aikoo pitää aseet itsellään, niin kannattaa harkita kohteet, joita käy kuvaamassa. Mitään muuta järjellistä syytä vastaanottokeskuksen luona liikkumiseen A:lla ei ollut kuin ilmoittamansa kuvausharrastus. Ylikonstaapeli ei vakuuttunut siitä, että valokuvaus oli syy vastaanottokeskuksen luona liikkumiseen.

Hallinto-oikeuden johtopäätökset

Hallinto-oikeuden ratkaistavana on kysymys ampuma-aselupien peruuttamista koskevan poliisilaitoksen päätöksen laillisuudesta. Valituksenalainen päätös on perustunut muutoksenhakijan käyttäytymistä koskevaan kokonaisarviointiin ja poliisilaitoksen tekemään johtopäätökseen siitä, että luvanhaltijaa on pidettävä sopimattomana pitämään hallussaan ampuma-aseita. Päätös ei ole perustunut muutoksenhakijan terveydentilaa koskevaan selvitykseen tai hänen terveydentilansa arviointiin muullakaan perusteella. Näin ollen asiassa ei ole merkitystä sillä, mitä muutoksenhakijan mielenterveyttä koskevaa selvitystä poliisilaitos on päätöksensä perusteeksi jättänyt esittämättä, eikä hänen terveydentilansa tältä osin tule myöskään hallinto-oikeuden arvioitavaksi asiassa.

Esitetyn selvityksen perusteella on riidatonta, ettei A ole käynyt vastaanottokeskuksen alueella tai sisällä vastaanottokeskuksessa. Lupien peruutusharkinta on käynnistynyt A:n autosta vastaanottokeskuksen läheisyydessä, kuitenkin keskuksen alueen ulkopuolella, olevalla kääntöpaikalla tehtyjen havaintojen ja A:n ja vartijan välillä käydyn keskustelun sekä näistä hätäkeskuksen kautta poliisille tehtyjen ilmoitusten perusteella. Peruuttamisen syistä esitetystä selvityksestä ilmenee, ettei A:n käyttäytyminen tilanteessa ole ollut väkivaltaista eikä sitä ole kuvattu vaaralliseksi.

Valituksenalaisen päätöksen perustelujen mukaan A:n käyttäytymisestä ampuma-aselupien hakemismenettelyssä on kuvattu oudoksi, ylimieliseksi, pelottavaksi ja yliasialliseksi. Havaintoja ovat perustelujen mukaan tehneet lupahakemuksia vastaanottaneet henkilöt ja häntä haastatelleet päätöksentekijät. Mainitut huomiot A:n käyttäytymisestä eivät poliisilaitoksen mukaan kuitenkaan ole olleet riittäviä kielteisen lupapäätöksen tekemiseen. Arvioitaessa edellä mainittujen seikkojen painoarvoa lupien peruuttamisedellytyksiä koskevassa kokonaisharkinnassa on, yhdenmukaisesti lain esitöiden kanssa, otettava muun ohella huomioon, että kynnys luvan peruuttamiselle on pääsääntöisesti hieman korkeampi kuin luvan antamatta jättämiselle. Tarkempaa selvitystä asiassa on esitetty ylikonstaapelin tekemistä havainnoista asetarkastuksen suorittamisen ja samaan aikaan tapahtuneen väliaikaisen haltuunottopäätöksen tekemisen yhteydessä. Ylikonstaapelin johtopäätös A:n käytöksestä on ollut, että se oli aseiden haltuunottotilanteessa epätyypillistä. Peruuttamisen syistä esitetystä selvityksestä ilmenee, ettei A:n käyttäytyminen myöskään poliisissa ole ollut väkivaltaista eikä sitä ole kuvattu vaaralliseksi tai uhkaavaksi.

Jotta lupa voitaisiin peruuttaa luvanhaltijan käyttäytymisen perusteella, luvanhaltijan käyttäytymisen tulee olla luonteeltaan luvanhaltijan omaa tai toisten henkilöiden turvallisuutta vaarantavaa. Turvallisuuden vaarantumisen ei välttämättä tarvitse liittyä ampuma-aseisiin eikä sen tarvitse ilmetä konkreettisena tekona taikka vaaratilanteena. Myös ilman ampuma-asetta tapahtunut väkivaltainen, vaarallinen tai uhkaava käyttäytyminen voi olla perusteena luvan peruuttamiselle. Selvitystä muustakaan A:n väkivaltaisesta tai vaaralliseksi tulkittavasta käyttäytymisestä ei ole esitetty. Asiassa jää siten lähinnä arvioitavaksi, onko A:n käyttäytymistä valituksenalaisessa päätöksessä esitetyillä perusteilla pidettävä siten uhkaavana, että se osoittaa, että häntä on pidettävä sopimattomana käsittelemään ampuma-aseita.

Vartija on kuvannut A:n käyttäytymistä suoran oloiseksi, mutta provosoivaksi ja jollakin tavalla uhittelevaksi ja puolustelevaksi. Vartija on käyttäytymisen perusteella arvioinut, että liikkeellä oltiin väärällä asialla. Tilanteessa osittain läsnä ollut vastaanottokeskuksen työntekijä on kertonut, ettei kokonaistilanne ollut uhkaava, vaan mies oli keskustellut asiallisesti, vaikka penäsikin oikeuksiaan. Toinen vastaanottokeskuksen työntekijöistä on kuvannut A:n olleen uhmakas, mutta ei pelottava. Hätäkeskukseen oli soitettu, koska miehen käyttäytyminen oli viitannut siihen, että hän saattaisi ottaa kontaktia turvapaikanhakijoihin. Peruuttamisen syistä esitetystä selvityksestä ei sen sijaan ilmene, että kukaan tutkinnassa kuulluista henkilöistä olisi luonnehtinut tai kokenut A:n käyttäytymistä tilanteessa uhkaavaksi.

Toisaalta henkilön käyttäytymistä voidaan joissakin olosuhteissa pitää yleisen järjestyksen ja turvallisuuden näkökulmasta niin erikoisena ja epätarkoituksenmukaisena, että se on otettava huomioon harkittaessa aselupien pysyvyyttä. Uhmakas tai uhittelevan oloinen käyttäytyminen taikka käyttäytyminen, joka aiheuttaa henkilön motiiveja koskevaa epäilyä tai josta syntyy kuva, että henkilö painostuksen alla voisi toimia arvaamattomalla tavalla, saattaa joissakin olosuhteissa antaa perustellun syyn katsoa toisen turvallisuuden vaarantuvan. Tutkinnassa kuullut henkilöt eivät ole ilmoittaneet pelänneensä tilanteessa oman tai muiden henkilöiden turvallisuuden puolesta. Kysymyksessä olevasta tilanteesta esitetyn selvityksen perusteella ei suoranaisesti voida todeta A:n käyttäytymisen olleen hänen omaa tai toisten henkilöiden turvallisuutta vaarantavaa, vaikka se selvästi on koettu epämiellyttäväksi. Peruuttamisedellytysten kokonaisarvostelussa on lisäksi otettu huomioon A:n aseiden hankintaan liittyvä asiakaskäyttäytyminen, A:n lyhyessä ajassa hankkimien aseiden määrä ja laatu sekä tuotu esiin se, että A on nauhoittanut poliisin kanssa käymänsä keskustelut.

Ampuma-aseiden hallussapitoon liittyy vaatimus siitä, että henkilö hallitsee omaa käyttäytymistään, eikä kenelläkään ole ehdotonta oikeutta ampuma-aseen hankkimiseen ja hallussapitoon. Nyt kysymyksessä olevaan tapaukseen liittyviä olosuhteita koskevan selvityksen perusteella poliisilaitos on voinut pitää A:n epätavanomaista käyttäytymistä tilanteen kokonaisarvion perusteella siinä määrin ongelmallisena, että siihen liittyy ampuma-aseen väärinkäytön vaara. Poliisilla on harkintavaltaa ampuma-aselupien suhteen ja ampuma-aseisiin liittyvän väkivallankäytön ehkäisemiseksi oikeus puuttua mahdollisiin aseiden väärinkäyttötapauksiin jo ennakolta. Poliisilaitos ei ole ylittänyt harkintavaltaansa, kun se on katsonut, että A:ta on hänen käyttäytymisensä vuoksi pidettävä sopimattomana käsittelemään ampuma-aseita. Tämän vuoksi valitus on hylättävä.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Minna Koskinen, Vesa Sirkesalo ja Mia Ekman, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on pyytänyt lupaa saada valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan hallinto-oikeuteen suullisen käsittelyn toimittamiseksi. Toissijaisesti hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja valitus hyväksyttävä.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

A on nuhteeton eikä hänen käyttäytymisessään ole ollut tapahtuman jälkeenkään muuta huomautettavaa kuin se, että hän on kyennyt säilyttämään rauhallisuutensa. A on saanut useita ampuma-aselupia puhtain paperein. A:ta vastaan esitetty materiaali on yksipuolista, leimaavaa ja tarkoitushakuista ja se sisältää poliisiorganisaation sisällä syntyneitä mielikuvia A:sta. Mitään sellaista, mikä oikeuttaisi pitämään A:ta kelpaamattomana pitämään ampuma-aseita hallussaan, ei ole esitetty.

Sisä-Suomen poliisilaitos on antanut selityksen.

Poliisihallitus on antanut selityksen.

A on antanut vastaselityksen.

A on toimittanut lisäselvitystä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii valituksen siltä osin kuin kysymys on A:n ampuma-aseiden hallussapitoon oikeuttavien lupien peruuttamisesta. Valitus hyväksytään. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan mainitulta osin ja poliisilaitoksen päätös 25.5.2016 (nro 2016/24776) kumotaan.

2. Valituslupahakemus hylätään siltä osin kuin kysymys on A:n ampuma-aseiden väliaikaisesta haltuunotosta. Korkein hallinto-oikeus ei siten anna ratkaisua valitukseen muilta kuin kohdassa 1 mainituilta osin.

Sen perusteella, mitä muutoksenhakija on esittänyt ja mitä asiakirjoista muutoin ilmenee, asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei ole ampuma-aselain 118 §:n 1 momentissa ja hallintolainkäyttölain 13 §:n 2 momentissa säädettyä valitusluvan myöntämisen perustetta.

Perustelut siltä osin kuin valitus on tutkittu (kohta 1)

Ampuma-aseen hallussapitoon oikeuttavan luvan peruuttamisen edellytykset arvioidaan yksittäistapauksissa kokonaisarvioinnin perusteella. Kokonaisarvioinnissa arvioidaan henkilön sopivuutta käsitellä ampuma-aseita esiin tulleiden seikkojen ja olosuhteiden perusteella. Mikäli lupa peruutetaan käyttäytymisen perusteella, käyttäytymisen tulee osoittaa, että luvanhaltijaa on pidettävä sopimattomana käsittelemään ampuma-aseita.

Nyt kysymyksessä olevassa asiassa A:n ampuma-aseiden hallussapitoon oikeuttavien lupien peruuttamisen pääasiallisena perusteena on ilmoitettu olevan se, että A on 28.11.2015 liikkunut ilta-aikaan vastaanottokeskuksen läheisyydessä. A on esiintynyt poliisilaitoksen päätöksen perustelujen mukaan kello 22.15 vastaanottokeskuksen sisäänkäynnin ulkopuolella olevalla liikenteen kääntöpaikalla uhmakkaasti keskustellessaan paikalla olleen vartijan kanssa. Asiassa saadun selvityksen perusteella A ei ole kuitenkaan käynyt sisällä vastaanottokeskuksessa tai edes vastaanottokeskuksen alueella, vaan yleisellä kääntöpaikalla. Hän ei ole myöskään syyllistynyt mainittuna iltana rikokseen, väkivaltaiseen käyttäytymiseen tai väkivallalla uhkaamiseen.

Mainittu tapahtuma, kuten kaikki muukin A:n käyttäytymisestä poliisin käytettävissä oleva tieto, voidaan sinänsä ottaa huomioon ampuma-aselupien peruuttamiseen liittyvässä kokonaisarvioinnissa. Vaikka tapahtumista saadun selvityksen perusteella ei voidakaan pitää uskottavana, että A olisi ollut paikalla valokuvausharrastuksensa vuoksi, pelkästään mainitun kaltaista yksittäistä tapahtumaa ei voida pitää osoituksena siitä, että A on käyttäytymiseltään sopimaton käsittelemään ampuma-aseita.

Poliisilaitoksen päätöksensä tueksi ilmoittamat muut seikat ovat liittyneet A:n käyttäytymiseen lupia haettaessa ja aseita häneltä noudettaessa. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että estettä myöskään kerrotun käyttäytymisen ottamiseen huomioon kokonaisharkinnassa ei ole. Poliisilaitoksen päätöksen perusteluissa muun muassa oudoksi ja yliasialliseksi kuvattu käyttäytyminen ei kuitenkaan sellaisenaan tarkoita, että A:ta olisi pidettävä sopimattomana käsittelemään ampuma-aseita. Sillä poliisilaitoksen mainitsemalla seikalla, että A:n ampuma-aseiden väliaikaisesta haltuunotosta on osittain hänen omasta aloitteestaan kirjoitettu lehdissä, ei puolestaan ole merkitystä ampuma-aseiden hallussapitoon oikeuttavien lupien peruuttamista koskevassa arvioinnissa.

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen poliisilaitoksella ei ole ollut asiassa tehtävän kokonaisarvioinnin perusteella riittävää perustetta A:n ampuma-aseiden haltuunottoon oikeuttavien lupien peruuttamiselle. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenevät oikeusohjeet sekä asiassa saatu, myös hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenevä selvitys, poliisilaitoksen päätös 25.5.2016 (nro 2016/24776) ja hallinto-oikeuden päätös, siltä osin kuin niissä on ollut kysymys ampuma-aseiden haltuunottoon oikeuttavien lupien peruuttamisesta, on kumottava.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Jaakko Autio. Asian esittelijä Joonas Ahtonen.