Muu päätös 2794/2018

Asia Maa-aineslupaa koskeva valitus

Valittaja A

Päätös, jota valitus koskee

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 10.3.2017 nro 17/0084/2

Asian aikaisempi käsittely

Viitasaaren ympäristölautakunta maa-aineslain mukaisena lupaviranomaisena on 14.12.2015 (§ 112) myöntänyt metsäyhtymä X:lle (oikeastaan B:lle, C:lle ja D:lle) maa-aineslaissa tarkoitetun luvan kalliokiviaineksen ja soramoreenin ottamiseksi Pihtiputaalla sijaitsevalta tilalta Hyttilä (601-401-3-61). Lupa on voimassa 21.12.2025 saakka.

Lupa on myönnetty hakemuksen mukaisesti ja muun muassa seuraavin lupamääräyksin:

3. Kiinteistöllä erityisesti Reisjärventien puoleisella laidalla oleva puusto tulee säilyttää ja mahdollisuuksien mukaan lisätä kasvillisuutta maisemahaitan vähentämiseksi ja pölyn sekä melun kulkeutumisen estämiseksi.

4. Toiminnasta aiheutuva melu ei saa häiriölle alttiissa kohteissa ylittää melutason ohjearvoista annetussa valtioneuvoston päätöksessä (993/1992) säädettyjä ulkomelun ohjearvoja vakituiseen asumiseen käytettävillä alueilla päiväohjearvoa (klo 7–22) 55 dB (L_Aeq) ja yöohjearvoa (klo 22–7) 50 dB (L_Aeq) sekä loma-asumiseen käytettävillä alueilla päiväohjearvoa (klo 7–22) 45 dB ja yöohjearvoa (klo 22–7) 40 dB.

Toimintaa on harjoitettava siten, ettei toiminnasta aiheutuva tärinä aiheuta joko välillistä tai välittömästi vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle.

5. Murskaustoiminnan pölyhaittoja on tarvittaessa torjuttava kastelemalla tai muilla keinoin.

6. Ottamisalueen pinnan muotoilu tulee tehdä siten, että pintavedet valuvat ottamisalueelta pois. Ottamisalueelta poisjohdettavat vedet tulee käsitellä laskeutusaltaan avulla tai muulla tavoin siten, etteivät ne aiheuta ympäristön pilaantumista.

7. Poltto- ja voiteluaineiden sekä ympäristölle haitallisten kemikaalien varastointi alueella on kielletty. Alueella ei saa käyttää huonokuntoisia koneita tai ajoneuvoja. Autojen ja koneiden säilytys ja huolto alueella on kielletty, ellei ympäristön pilaantumisvaara ole poistettu asianmukaisilla tiloilla tai suojarakenteilla. Koneiden ja autojen tankkaus tulee järjestää siten, ettei siitä aiheudu öljy- tai polttoainepäästöjen vaaraa. Lisäksi pohjavedelle tai maaperälle vahingollisten aineiden käsittelyssä on noudatettava erityistä huolellisuutta ja varovaisuutta.

9. Alueelle ei saa jättää roskaa, jätettä eikä tarpeettomia rakenteita tai esineitä.

11. Ottamisen päätyttyä alue tulee maisemoida suunnitelman mukaisesti. Läjitetty pintamaa ja kivet tulee levittää louhoksen reunoille ja pohjalle. (---)

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n vaatimuksen katselmuksen toimittamisesta ja ELY-keskuksen lausunnon pyytämisestä sekä hänen valituksensa ympäristölautakunnan päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Katselmus

Asian ratkaisemisen kannalta olennaiset hankkeen kokoa, laatua ja sijaintia koskevat seikat ilmenevät asiakirja-aineistosta. Tähän nähden ja kun otetaan huomioon, ettei ottamisalue sijaitse erityisellä suojelualueella ja ettei alueen maisemaan tai ympäristöön ole muissakaan selvityksissä arvioitu kohdistuvan erityisiä arvoja, katselmuksen toimittaminen on ilmeisen tarpeetonta.

ELY-keskuksen lausunto

Maa-aineslain 7 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan ennen luvan myöntämistä lupaviranomaisen on pyydettävä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lausunto, milloin alueella on merkitystä vesien suojelun kannalta.

Hallintolainkäyttölain 36 §:n 1 ja 2 momentin mukaan valitusviranomainen voi selvityksen hankkimiseksi pyytää lausunnon myös muulta kuin päätöksen tehneeltä hallintoviranomaiselta.

Viitasaaren ympäristölautakunta ei ole hankkinut lupahakemuksesta lausuntoa ELY-keskukselta. Hankealueen lähin vesistö eli Muurasjärvi sijaitsee noin 900 metrin etäisyydellä ottamisalueesta. Ottamisalueen ja Muurasjärven välillä kulkee Reisjärventie. Lisäksi ympäristölautakunnan lausunnosta ilmenee, että ottamisalueen itäpuolella noin 600 metrin etäisyydellä sijaitsee Kohisevanpuro ja eteläpuolella noin 350 metrin etäisyydellä lähde, joka ei ojituksen vuoksi ole enää luonnontilassa. Näissä olosuhteissa ja kun otetaan huomioon, ettei ottamisalue sijaitse luokitellulla pohjavesialueella ja ettei asiassa ole muutoinkaan ilmennyt, että hankkeesta aiheutuu erityisiä riskejä lähialueen vesistöille, lausunnon pyytäminen ELY-keskukselta ei ole tarpeen.

Maa-aineslupaan sovellettavat oikeusohjeet

Maa-aineslain 3 §:n 1 momentin mukaan tässä laissa tarkoitettuja aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu:

1) kauniin maisemakuvan turmeltumista;

2) luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista;

3) huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa; tai

4) tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa.

Pykälän 4 momentin mukaan ottamispaikat on sijoitettava ja ainesten ottaminen järjestettävä niin, että ottamisen vahingollinen vaikutus luontoon ja maisemakuvaan jää mahdollisimman vähäiseksi ja että maa-ainesesiintymää hyödynnetään säästeliäästi ja taloudellisesti eikä toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa.

Maa-aineslain 5 §:n 1 momentin mukaan lupaa haettaessa on ainesten ottamisesta ja ympäristön hoitamisesta sekä, mikäli mahdollista, alueen myöhemmästä käyttämisestä esitettävä ottamissuunnitelma. Pykälän 2 momentin mukaan suunnitelmaa laadittaessa on tarvittavassa laajuudessa selvitettävä vallitsevat luonnonolosuhteet, ainesten määrä ja laatu sekä hankkeen vaikutukset ympäristöön ja luonnonolosuhteisiin.

Maa-aineslain 6 §:n 1 momentin mukaan lupa ainesten ottamiseen on myönnettävä, jos asianmukainen ottamissuunnitelma on esitetty eikä ottaminen tai sen järjestely ole ristiriidassa 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Asiaa harkittaessa on otettava huomioon myös lupamääräysten vaikutus.

Maa-aineslain 11 §:n 1 momentin mukaan ainesten ottamista koskevaan lupaan on liitettävä määräykset siitä, mitä hakijan on noudatettava hankkeesta aiheutuvien haittojen välttämiseksi tai rajoittamiseksi, jolleivät sanotut seikat käy ilmi ottamissuunnitelmasta.

Kuvaus hankkeesta

Hankkeessa on kysymys kiviaineksen sekä hiekan ja soran ottamisesta Pihtiputaalla sijaitsevalta tilalta Hyttilä (601-401-3-61). Kiviaineksia on tarkoitus ottaa noin 130 000 m³ktr, ja hiekkaa ja soraa yhteensä noin 10 000 m³ktr.

Tilan kokonaispinta-ala on noin 22,8 hehtaaria, josta suunnittelualueen pinta-ala on noin 5,4 hehtaaria. Kiviaineksia otetaan noin kolmen hehtaarin suuruiselta alueelta, ja hiekkaa ja soraa noin 1,5 hehtaarin suuruiselta alueelta. Lisäksi suunnittelualueella on noin 0,9 hehtaarin suuruinen varastoalue.

Ottamissuunnitelman mukaan hakemuksen kohteena oleva kallio sijaitsee korkeimmillaan tasossa +158,20 (N60) ja ottaminen ulottuu syvimmillään tasoon +149,70. Vastaavasti soran ja hiekan ottaminen aloitetaan tasosta 157,50 (N60) ja ulotetaan syvimmillään tasoon 152,70.

Viitasaaren ympäristölautakunta on päätöksellään 14.12.2015 § 113 myöntänyt B:lle, C:lle ja D:lle ympäristöluvan kallion louhintaan ja murskaukseen. Ympäristöluvassa on annettu määräykset muun muassa melu-, pöly- ja tärinähaittojen ehkäisemisestä. Murskaaminen on sallittu klo 7–22, poraaminen klo 7–21, rikotus klo 8–18 ja räjäytykset klo 8–18. Toiminnot ovat sallittuja ainoastaan arkipäivisin. Kuormaaminen on sallittu pääsääntöisesti arkipäivisin klo 6–22. Pölyhaittoja on ehkäistävä kastelulla, koteloinneilla tai muilla vastaavilla menetelmillä. Lisäksi asuinalueiden osalta pölyhiukkasille on asetettu raja-arvo.

Saatu selvitys ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

Selvitysten riittävyys

Lupaviranomaiselle esitetystä hakemuksesta ja ottamissuunnitelmasta ilmenee otettavien ainesten määrä ja laatu sekä ottamistoiminnan muu järjestäminen ja ottamistoiminnan jälkeen tehtävät jälkihoitotoimenpiteet. Maa- ja kallioperän rakenteen tarkempi selvittäminen ei ole lupamenettelyä varten tarpeen. Lupamääräyksissä on annettu tarvittavat määräykset ottamisalueen siistinä pitämisestä sekä suojaamisesta.

Hankkeen kokoon ja sijaintiin nähden hakijat ovat esittäneet asianmukaisen ottamissuunnitelman ja lupaviranomaisen päätös perustuu riittäviin selvityksiin. Päätös ei tältä osin ole hakijan esittämällä tavalla lainvastainen.

Ympäristövaikutusten arviointimenettely

Ottamissuunnitelman mukaan maa-aineksia on 10 vuoden aikana tarkoitus ottaa noin 4,5 hehtaarin suuruiselta alueelta yhteensä noin 140 000 m³ktr. Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun valtioneuvoston asetuksen (713/2006) 6 §:n mukaan menettelyä sovelletaan sellaiseen hankkeeseen, jossa otettavan aineksen vuotuinen ottomäärä on 200 000 kiintokuutiometriä vuodessa tai kun louhinta- tai kaivualueen pinta-ala on yli 25 hehtaaria. Valituksen kohteena oleva hanke alittaa selvästi nämä rajat. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltaminen tähän hankkeeseen pinta-alan tai otettavan aineksen määrän perusteella ei ole ollut tarpeen.

Maisema, kauneusarvot ja luonnonesiintymät

Maa-aineslaissa tai -asetuksessa ei ole tarkemmin määritetty, mitä kauniilla maisemakuvalla, luonnon merkittävillä kauneusarvoilla ja erikoisilla luonnonesiintymillä tarkoitetaan. Ympäristöministeriön maa-ainesten ottamista koskevan ohjeen (Ympäristöhallinnon ohjeita 1/2009: Maa-ainesten kestävä käyttö) mukaan kauniilla maisemakuvalla ja luonnon merkittävillä kauneusarvoilla tarkoitetaan tarkasteltavan kohteen tai sitä ympäröivän maiseman kauneutta. Kaunis maisema ei ole mikä tahansa maisema, vaan on edellytettävä, että maisema sisältää tiettyjä objektiiviseen arviointiin perustuvia kauneusarvoja. Kaunis maisemakuva ja luonnon merkittävät kauneusarvot kytkeytyvät käsitteinä toisiinsa. Erikoisilla luonnonesiintymillä on yleistä luonnontieteellistä, maisemallista ja opetuksellista merkitystä. Erikoisia geologisia luonnonesiintymiä voivat olla myös sellaiset edustavimmat muodostumatyypit, joiden avulla on mahdollista selittää muodostumien syntyhistoriaa, muotoa ja rakennetta.

Ottamissuunnitelmasta saatujen tietojen mukaan ottamisalueella on ympäristöstään jonkin verran erottuva kallio sekä osin avohakattua metsää. Ottamisalueen etäisyys Muurasjärvestä on noin 900 metriä. Ottamissuunnitelman perusteella alueelle ei sijoitu suojeltavia maisema-arvoja. Valituksessa mainittu Alvajärvi ja sen eteläpuolella oleva harjualue sijaitsee useiden kilometrien etäisyydellä ottamisalueesta. Hallinto-oikeus toteaa, ettei harjualueella sen etäisen sijainnin vuoksi ole merkitystä tässä asiassa. Valituksessa ei ole tuotu esiin, mitä muita konkreettisia arvoja ottamisalueella olisi. Hallinto-oikeuden saaman käsityksen mukaan ottamisalue ympäristöineen on tavanomaista talousmetsää, eikä siellä ole maa-aineslaissa tarkoitettua kaunista maisemakuvaa eikä myöskään merkittäviä kauneusarvoja tai erikoisia luonnonesiintymiä.

Luontoarvot

Valituksessa mainittua Niskaneva-nimistä Natura 2000 -verkostoon kuuluvaa aluetta ei ole olemassa. Ympäristölautakunnan lausunnosta ilmenee, että noin yhdeksän kilometrin etäisyydellä ottamisalueesta sijaitsee Natura 2000 -verkostoon kuuluva Seläntauksen suot -niminen alue. Lisäksi noin 4,8 kilometrin etäisyydellä ottamisalueesta sijaitsee Louhuvuori-niminen Natura 2000 -verkostoon sisältyvä alue. Etäisyys huomioon ottaen ottamishanke ei luonnonsuojelulain 65 §:ssä tarkoitetulla tavalla todennäköisesti merkittävästi heikennä Natura 2000 -verkostoon sisältyvien alueiden luonnonarvoja. Erillistä Natura-arviointia ei ole ollut tarpeen tehdä eikä hankkeella ennalta arvioiden ole muutenkaan vaikutusta näiden alueiden suojeluarvoihin.

Ottamissuunnitelman yhteydessä ei ole laadittu erillistä selvitystä hankealueen luontoarvioista kuten kasvi- ja eläinlajeista. Ottamissuunnitelman mukaan alue on mäntyvaltaista taimikkoa ja kasvatusmetsää, joka on osittain avohakattu. Valituksessa ei ole selvitetty, mitä merkittäviä luontoarvoja ottamisalueella tai sen läheisyydessä esiintyisi. Tähän nähden ja kun otetaan huomioon, että kysymys on tavanomaisesta talousmetsäalueesta, hankkeesta ei ennalta arvioiden aiheudu laissa kiellettyjä huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa.

Hulevedet ja vesistöt

Ottamissuunnitelman ja karttatarkastelun perusteella lähin vesistö eli Muurasjärvi sijaitsee lähimmillään noin 900 metrin etäisyydellä ottamisalueesta itään. Ottamissuunnitelman mukaan alueen pohjoisosaan tehdään laskeutusallas, jonne ottamisalueen pintavedet ohjataan. Laskeutusaltaasta vedet ohjautuvat putkipadon kautta vanhaan metsäojaan.

Pintavesien ja ottamistoiminnasta syntyvien kiintoaineiden käsittelemisestä on esitetty asianmukainen suunnitelma. Ottamistoiminnasta ei synny valituksessa tarkoitettuja jätevesiä, joten niiden käsittelemiseksi ei ole tarpeen antaa erillisiä määräyksiä. Lupamääräyksin on kielletty poltto- ja voiteluaineiden, muiden kemikaalien sekä jätteiden säilyttäminen ottamisalueella. Myös ajoneuvojen ja koneiden säilyttäminen on kielletty ilman suojarakenteita. Kun otetaan huomioon mainitut lupamääräykset sekä ottamisalueen etäisyys Muurasjärvestä, toiminnasta ei ennalta arvioiden aiheudu maa-aineslaissa kiellettyjä ottamisen estäviä vaikutuksia lähialueen vesistöille.

Vaikutukset asutukselle ja ympäristölle (melu, pöly ja tärinä)

Maa-ainesluvan myöntämisen yhtenä edellytyksenä on, ettei toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa. Asiaa ratkaistaessa tulee kiinnittää huomioita muun muassa ottamisalueen ja häiriintyvän kohteen väliin jääviin suojaetäisyyksiin. Ottamisesta aiheutuvaan haittaan voidaan vaikuttaa myös lupamääräyksillä.

Maa-aineslaissa tai maa-ainesten ottamisesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa ei ole nimenomaisia säännöksiä ottamisalueiden ympärille jätettävistä suojaetäisyyksistä. Ympäristöministeriön oppaassa on esitetty suositukset ottamisalueen ympärille tarvittavista suojaetäisyyksistä. Suositusten mukaan soranottamisalueilla etäisyyden naapurikiinteistön rajaan tulisi olla 10 metriä ja asuttuun rakennukseen 100 metriä. Vastaavasti kallionottamisalueilla etäisyyden naapurikiinteistön rajaan tulisi olla 30 metriä ja asuttuun rakennukseen 300–600 metriä. Suositukset eivät ole oikeudellisesti sitovia ja suojaetäisyydet harkitaan tapauskohtaisesti. Luvan myöntämisen edellytyksiä arvioitaessa tulee kiinnittää huomiota myös siihen, miten ottamistoiminta muutoin järjestetään.

Ottamissuunnitelman ja karttatarkastelun perusteella lähimmät vapaa-ajan asunnot sijaitsevat Muurasjärven rannalla noin 900 metrin ja 950 metrin etäisyydellä ottoalueen reunasta itään. A:n omistama metsäkiinteistö 601-401-1-142 sijaitsee lähimmillään noin 400 metrin etäisyydellä tilan Hyttilä rajasta. A:n kiinteistöllä ei ole asuinrakennuksia. Ottamissuunnitelmassa on ilmoitettu, että soraa ja hiekkaa otetaan maanantaista lauantaihin klo 6–22. Lisäksi ympäristöluvassa on toiminta-aikoja koskevat määräykset kallion louhinnalle, räjäytyksille ja rikotuksille sekä murskaustoiminnoille ja kuljetuksille. Toiminta on sallittua pääasiassa arkipäivisin. Kun otetaan huomioon hankealueen etäisyys asutuksesta, lupapäätöksessä annetut melurajoja koskevat määräykset sekä se seikka, että melusta, pölystä ja tärinästä sekä muut louhinnasta ja murskauksesta aiheutuvat haitat käsitellään tarkemmin hanketta koskevan ympäristöluvan yhteydessä, maa-ainesten ottamisesta ei ennalta arvioiden aiheudu asutukselle tai ympäristölle maa-aineslain 3 §:n 4 momentissa tarkoitettua kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa. Asutuksen etäisyys huomioon ottaen toiminta-aikojen supistaminen valituksessa esitetyllä tavalla ei ole tarpeen.

Muut valitusperusteet

Maa-aineslupaharkinnassa ei arvioida sitä, onko toiminta hakijoille taloudellisesti kannattavaa. Myöskään sillä seikalla, että ottamiseen soveltuvia alueita on valittajan esittämällä tavalla muuallakin Pihtiputaalla, ei ole merkitystä arvioitaessa lupapäätöksen lainmukaisuutta. Lähialueen kiinteistöjen mahdollinen arvon aleneminen ei ole peruste olla myöntämättä maa-aineslupaa. Mahdolliset korvauskysymykset ratkaistaan siten kuin maa-aineslain 9 §:ssä on säädetty.

Hallinto-oikeuden loppujohtopäätös

Maa-aineslupa on myönnettävä, jos maa-aineslaissa säädetyt edellytykset luvan myöntämiselle täyttyvät. Edellä tässä päätöksessä esitetyt seikat huomioon ottaen maa-ainesten ottaminen ei ole ristiriidassa maa-aineslain 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Viitasaaren ympäristölautakunnan päätöstä ei ole valituksessa esitetyillä perusteilla syytä kumota.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Kuntalaki (365/1995) 90 § (1375/2007)

Kuntalaki (410/2015) 147 §

Hallintolainkäyttölaki 38 § 1 momentti ja 41 §

Luonnonsuojelulaki 65 §

Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (468/1994) 4 § 1 momentti

Valtioneuvoston asetus ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (713/2006) 6 § 2 b kohta

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Ulla-Maarit Heljasvuo, Elina Tanskanen ja Ria Savolainen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut hallinto-oikeuden ja ympäristölautakunnan päätösten kumoamista. Toissijaisesti A on vaatinut lupapäätöksen muuttamista seuraavasti: Räjäytykset ja murskaamistoiminta on sallittava ainoastaan talviaikaan 1.10.–30.4. Räjäytystyö tulee sallia arkipäivisin klo 8–16 ja räjäytyksistä on velvoitettava ilmoittamaan etukäteen. Räjäytysalue on ennen räjäytystyön aloittamista peitettävä ja suojattava räjäytysmatoilla melu-, tärinä-, pöly- ja muiden haittojen minimoimiseksi sekä mahdollisia haitallisia aineita sisältävän maa-aineksen leviämisen estämiseksi. Louhostoiminnasta syntyvien hulevesien ja muiden jätevesien käsittelystä ja puhdistamisesta on huolehdittava muulla tavoin kuin pelkästään imeyttämällä jätevedet maastoon. Ainakin hankealueen Reisjärven puoleiselle osalle on velvoitettava rakentamaan kahdeksan metrin korkuinen suojavalli.

A on lisäksi vaatinut katselmuksen järjestämistä ja ELY-keskuksen lausunnon pyytämistä hankkeen luontovaikutuksista.

A on vaatimustensa tueksi viitannut hallinto-oikeudelle lausumaansa ja lausunut muun ohella seuraavaa:

Aluetta ei ole maakuntakaavassa varattu maa-aineksen ottoon soveltuvaksi alueeksi. Pihtiputaalla on viimeisen vuoden aikana myönnetty eri hankkeille yhteensä viisi maa-aineslupaa.

Hankkeen vaikutusten arviointia ei tule rajoittaa vain louhinta-alueeseen. Hankealueella on melko jyrkästi nouseva, paikallisesti merkittävä kallioalue, jolta on näkymä Muurasjärvelle. Kallioalue näkyy pitkälti Reisjärventielle eikä näkymä hankealueelle edistä alueen matkailua.

Luontoselvitystä ei ole tehty. Hankealueen eteläpuolella sijaitsee lähde. Laskeutusaltaasta vanhaan metsäojaan johdettavat pintavedet virtaavat suoalueelle ja Muurasjärveen. Toiminnasta aiheutuvat jätevedet ja polttoainepäästöt heikentävät lähivesistöjä. Ottosuunnitelman liitekarttaan rakennetuksi merkittyä tietä ei ole rakennettu.

Viitasaaren ympäristölautakunta on vastineessaan vaatinut valituksen hylkäämistä. Ympäristölautakunta on viitannut hallinto-oikeudelle antamaansa vastineeseen ja lausunut muun ohella seuraavaa:

Hankealueella ei ole maakunnallista, seudullista tai useampaa kuntaa koskevaa merkitystä, joten sen osoittaminen maakuntakaavassa ei ole ollut tarpeen. Vuonna 2016 kunnassa on myönnetty yksi maa-aineslupa.

Lupapäätöksessä on määräys alueelta johdettavien pintavesien käsittelystä. Ottosuunnitelman nykytilannekarttaan merkitty "rakennettava tie" kuvaa tilannetta luvan hakuvaiheessa, joten tietä ei ole ollut tarvetta rakentaa ennen kuin lupapäätös on lainvoimainen. Hankealueen kallion korkeimmalta kohdalta ei ole mahdollista nähdä Muurasjärvelle.

B:lle, C:lle ja D:lle on varattu tilaisuus vastineen antamiseen.

A on vastaselityksessään lausunut muun ohella seuraavaa:

Pihtiputaan kunnassa on vuonna 2014 myönnetty yksi maa-ainesluvan siirto ja yksi maa-aineslupa. Vuonna 2015 on myönnetty kaksi maa-aineslupaa, vuonna 2016 yksi ympäristölupa ja vuonna 2017 kaksi maa-aineslupaa. Hankkeiden yhteisvaikutuksia ei ole arvioitu.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus ei tutki A:n esittämiä maakuntakaavaa, muiden kunnassa myönnettyjen maa-aineshankkeiden yhteisvaikutusten selvittämistä sekä ottosuunnitelman mukaisen tien rakentamatta jättämistä koskevia valitusperusteita.

Korkein hallinto-oikeus on muutoin tutkinut asian.

2. Vaatimus katselmuksen toimittamisesta hylätään.

3. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

Perustelut

1. Maa-aineslain 20 §:n 1 momentti (sellaisena kuin se on ollut ennen 1.7.2016 voimaan tullutta lainmuutosta 424/2015) ja kuntalain (365/1995) 90 §:n 3 momentti huomioon ottaen valittajan tulee esittää valituksensa perusteet jo hallinto-oikeudelle ennen valitusajan päättymistä. Valittaja ei ole valittanut hallinto-oikeuteen sillä perusteella, ettei aluetta ole maakuntakaavassa osoitettu maa-ainesten ottamisalueeksi, ettei hankkeen yhteisvaikutuksia kunnassa myönnettyjen muiden maa-aineshankkeiden osalta ole selvitetty ja ettei ottosuunnitelmaan merkittyä tietä ole rakennettu. Tämän vuoksi valitus on jätettävä tutkimatta näiden valitusperusteiden osalta.

2. Hallintolainkäyttölain 41 §:n mukaan asian selvittämiseksi voidaan toimittaa katselmus. Kun otetaan huomioon asiakirjoista saatava selvitys, katselmuksen toimittaminen ei ole asian selvittämiseksi tarpeen.

3. Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä oikeusneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Mika Seppälä ja Jaakko Autio. Asian esittelijä Satu Sundberg.