Muu päätös 2986/2018

Lainvoiman saaneen päätöksen purkamista koskeva hakemus ja kantelu (saantitodistuksella varustetun kirjelähetyksen toimittaminen yhtiölle, postin toimittamista koskeva sopimus)

Antopäivä: 20.6.2018
Taltionumero: 2986
Diaarinumero: 2495/2/15
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2018:T2986

Asia Lainvoiman saaneen päätöksen purkamista koskeva hakemus ja kantelu

Hakija A Oy

Päätös, jota hakemus koskee

Korkein hallinto-oikeus on 28.8.2015 antamallaan päätöksellä taltionumero 2280 jättänyt yhtiön valituslupahakemuksen myöhään tehtynä tutkimatta. Asia oli koskenut A Oy:n vuonna 2010 toimitettua verotuksen oikaisua verovelvollisen vahingoksi verovuodelta 2006.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A Oy on tänne 2.11.2015 saapuneessa hakemuksessa vaatinut, että korkein hallinto-oikeus poistaa hallintolainkäyttölain 59 §:ssä säädetyllä tavalla päätöksensä, jolla se on jättänyt tutkimatta yhtiön valituslupahakemuksen ja valituksen, ja katsoo valituslupahakemuksen ja valituksen tulleen vireille laissa säädetyn määräajan kuluessa, tai vaihtoehtoisesti purkaa päätöksensä hallintolainkäyttölain 63 §:n säädetyllä tavalla.

Korkein hallinto-oikeus ei ollut tutkinut hakemuksen kohteena olevassa päätöksessään A Oy:n valituslupahakemusta ja valitusta verotusta koskevassa asiassa sillä perusteella, että se katsoi valituslupahakemuksen ja valituksen saapuneen myöhästyneenä.

Yhtiö on lausunut muun ohella, ettei se ole saanut muutoksenhaun kohteena ollutta hallinto-oikeuden päätöstä tiedoksi 31.12.2014 niin kuin korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä lausutaan. Posti oli luovuttanut päätöksen sisältämän lähetyksen virheellisesti yhtiön tiloissa olleelle vartiointiliikkeen työntekijälle, jolla ei ole ollut A Oy:n ja Securitaksen välisen sopimuksen nojalla sen enempää kuin A Oy:n ja Postinkaan välisen sopimuksen nojalla oikeutta sen vastaanottamiseen. Postin hallussa on vartiointiliikkeen työntekijän kuittauksella varustettu todistus tiedoksiannosta tälle henkilölle.

Postin ja A Oy:n välinen sopimus perustuu tiedoksiannon osalta olennaisesti Postin vakioehtoihin. Sopimus ei ole oikeuttanut Postia antamaan kirjettä Securitaksen henkilökuntaan kuuluvalle. Tiedoksiannon lainvastaisuudesta ei siis ole epäilystä.

Yhtiö on saanut päätöksen tiedoksi vasta 5.1.2015, kun A Oy:n toimitusjohtaja on saanut päätöksen tiedoksi vartiointiliikkeen kautta. Yhtiön tehtävänä ja vastuulla ei voi olla selvittää postin sähköisestä lähetysten seurantajärjestelmästä, milloin lähetys on merkitty luovutetuksi vastaanottajalle. Korkeimman hallinto-oikeuden päätökset KHO:2014:99 ja KHO:2014:100 eivät anna oikeansisältöisiä tulkintaohjeita nyt hakemuksen kohteena olevan päätöksen tiedoksisaantiin.

Posti Group Oyj on korkeimmalle hallinto-oikeudelle antamassaan selvityksessä lausunut muun ohella, että saantitodistuksella varustettujen kirjelähetysten luovuttaminen tapahtuu tavallisesti Postin omissa toimipisteissä ja asiamiesposteissa. Selvityspyynnön kohteena olevassa tapauksessa saantitodistuskirje on lähetetty A Oy:lle osoitteeseen Mannerheimintie X, 00XX0 Helsinki. Tälle yritykselle kyseiseen osoitteeseen osoitetut lähetykset on sovittu C Oy:n ja Postin (tuolloin Itella) välisellä sopimuksella kuljetettavaksi perille osoitteeseen. Jakelupalveluun on sisältynyt kaikkien mainittuun jakeluosoitteeseen osoitettujen postilähetysten jakelu. Näin ollen myös kuitattavat lähetykset kuten saantitodistuskirjeet on viety vastaanottajalle perille eikä vastaanottajan ole tarvinnut noutaa niitä Postin toimipisteestä.

Kyseinen saantitodistuskirje on Postin lähetystenseurannan järjestelmästä saatavilla olevien tietojen mukaan luovutettu vastaanottajalle 31.12.2014 klo 09:48:05. Kirjeen lähettämisajankohdasta on kulunut niin paljon aikaa, että luovutustapahtumaa koskevia tietoja ei ole enää täydellisesti saatavilla. Nouto- ja jakelupalvelusta kyseiselle yritykselle vuonna 2014 vastannut työntekijä ei ole enää Postin palveluksessa.

Vuonna 2014 voimassa olleiden Postin yleisten sopimusehtojen kohdassa 10.4 on ehdot lähetysten luovuttamisesta yhteisön ja yrityksen puolesta toimivalle. Ehtojen mukaan yhteisö ja yritys vastaavat siitä, että niiden puolesta toimivat vain siihen oikeutetut. Tarvittaessa Itella/Posti varmistaa, että lähetys luovutetaan yhteisön tai yrityksen palveluksessa olevalle tai sen tehtäviä toimeksi saaneena hoitavalle. Tarvittaessa kuittaajan tulee esittää valtakirja tai selvitys nimenkirjoitusoikeudestaan.

Käytäntö yrityskiinteistöihin tapahtuvassa jakelupalvelussa on ollut, että lähetysten vastaanottopaikassa on henkilö, jolla on esimerkiksi asemavaltuutuksen nojalla kuittausoikeus yritykselle saapuviin kirjattuihin lähetyksiin. Erityisesti näin on toimittu, kun kiinteistössä on useita yrityksiä ja aulapalvelua hoitaa mahdollisesti ulkoistettu palveluntarjoaja, eikä Postin työntekijällä ole pääsyä kiinteistössä aulatiloja edemmäs. Edellä kuvatuista seikoista johtuen Posti Oy ei pysty enää selvittämään, oliko sen ja A Oy:n välillä sovittu lähetysten nouto- ja jakelupalvelussa noudatettavista käytännöistä muuta, kuin mitä asiakirjoihin liitetyistä sopimuksista käy ilmi.

A Oy on antanut vastineen ja Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö vastaselityksen. Yhtiö on antanut sen jälkeen vastineen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus hylkää kantelun ja purkuhakemuksen.

Perustelut

Sovellettavat säännökset

Hallintolainkäyttölain 59 §:n 1 momentin mukaan päätös voidaan kantelun johdosta poistaa:

1) jos sille, jota asia koskee, ei ole annettu tilaisuutta tulla kuulluksi ja päätös loukkaa hänen oikeuttaan;

2) jos asiaa käsiteltäessä on tapahtunut muu menettelyvirhe, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen; tai

3) jos päätös on niin epäselvä tai puutteellinen, ettei siitä käy selville, miten asia on ratkaistu.

Hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin mukaan lainvoiman saanut päätös voidaan purkaa:

1) jos asiassa on tapahtunut menettelyvirhe, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen;

2) jos päätös perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen tai erehdykseen, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen; tai

3) jos asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka olisi olennaisesti voinut vaikuttaa päätökseen, eikä hakijasta johdu, että uutta selvitystä ei ole aikanaan esitetty.

Oikeudellinen arviointi

Hallintolainkäyttölain 55 §:n 1 momentin viittaussäännöksen johdosta hallinto-oikeuden päätös on tullut antaa tiedoksi todisteellisesti siten kuin hallintolain 60 §:ssä säädetään. Viimeksi mainitun lainkohdan mukaan lähtökohtana on tiedoksiannon toimittaminen postitse saantitodistusta vastaan. Hallintolain 57 §:n 1 momentin mukaan todisteellinen tiedoksianto yhteisölle tai säätiölle toimitetaan henkilölle, jolla on oikeus ottaa vastaan sen puolesta tiedoksiantoja.

Kuten Posti Group Oyj:n korkeimmalle hallinto-oikeudelle antamasta lausunnosta ilmenee, saantitodistuksella varustettujen kirjelähetysten luovuttaminen tapahtuu tavallisesti Postin omissa toimipisteissä ja asiamiesposteissa. Tällaisessa tilanteessa Postin toimipisteen tai asiamiespostin toimihenkilöllä on velvollisuus tarkistaa, että lähetys luovutetaan henkilölle, joka on oikeutettu noutamaan lähetyksen. Tämän tiedoksiantomenettelyn on katsottava olevan osa tuomioistuinmenettelyä ja tiedoksiannossa tapahtunut virhe saattaa muodostaa hallintolainkäyttölain 59 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun menettelyvirheen, joka voi olennaisesti vaikuttaa päätökseen, eli tässä tapauksessa siihen, että valitus jätetään myöhästyneenä tutkimatta.

Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa Posti Group Oyj (tuolloinen Itella) ja A Oy ovat kuitenkin sopineet, että kaikki yhtiölle osoitteeseen Mannerheimintie X, 00XX0 Helsinki, osoitettu posti toimitetaan Postin/Itellan toimesta yhtiölle mainittuun osoitteeseen. Tämä sopimus on koskenut myös saantitodistuksella varustettuja kirjelähetyksiä, jotka on siis toimitettu yhtiölle mainittuun osoitteeseen, eikä yhtiön edustajan ole tarvinnut hakea niitä Postin toimipaikasta. Sopimuksen vakioehtojen mukaan ”yhteisö tai yritys vastaavat siitä, että niiden puolesta toimivat vain siihen oikeutetut. Tarvittaessa Itella/Posti varmistaa, että lähetys luovutetaan yhteisön tai yrityksen palveluksessa olevalle tai sen tehtäviä toimeksi saaneena hoitavalle. Tarvittaessa kuittaajan tulee esittää valtakirja tai selvitys nimenkirjoitusoikeudestaan.”

Mainitulla sopimuksella on siis poikettu yleisesti käytössä olevasta saantitodistuksella varustettujen kirjeiden tiedoksiantotavasta. Kysymyksessä on Postin/Itellan ja yhtiön välinen yksityisoikeudellinen sopimus. Tällaisen sopimuksen perusteella tapahtuvan tiedoksiannon ei voida katsoa kuuluvan tuomioistuinmenettelyyn. Mainitunlaisen sopimuksen mahdollisesta rikkomisesta ei aiheudu hallintolainkäyttölain 59 §:n 1 momentin 2 kohdassa tai 63 §:n 1 momentin 1 kohdassa mainittua menettelyvirhettä. Hakemuksessa tarkoitettu päätös ei ole perustunut hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuun väärään lain soveltamiseen. Asiassa ei ole myöskään annettu sellaista hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua uutta selvitystä, jota ei olisi voitu esittää jo säännönmukaisen muutoksenhaun yhteydessä.

Yhtiön hakemuksen tueksi ei näin ollen ole esitetty sellaisia syitä, joiden johdosta siihen voitaisiin suostua. Tämän vuoksi hakemus on hylättävä.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä oikeusneuvokset Irma Telivuo, Leena Äärilä, Mikko Pikkujämsä ja Antti Pekkala. Asian esittelijä Liisa Tähtinen.

Äänestyslausunnot

Oikeusneuvos Antti Pekkalan äänestyslausunto:

”Tutkin hakemuksen kanteluna ja purkuhakemuksena ja hylkään sen.

Perustelut

Hallinto-oikeuden päätös on annettu yhtiölle tiedoksi saantitodistusmenettelyä käyttäen. Hallinto-oikeuteen palautuneen lähettäjän saantitodistuksen mukaan päätös on annettu tiedoksi 31.12.2014 osoitteessa Mannerheimintie X, 00XX0 Helsinki aulapalvelussa työskennelleelle A:lle. A ja tiedoksiantaja B ovat myös allekirjoittaneet saantitodistuksen. Tiedoksisaantiajankohta on käynyt ilmi myös Itella Oyj:n/ Posti Oy:n sähköisestä lähetysten seurantajärjestelmästä.

Katson, ettei A:ta ole pidettävä sellaisena hallintolain 57 §:n 1 momentissa tarkoitettuna henkilönä, jolla on oikeus ottaa vastaan yhtiön puolesta tiedoksiantoja. Asiassa on kuitenkin otettava huomioon Posti Oy:n 12.12.2017 antama selvitys, jonka mukaan erityisesti kiinteistöissä, joissa on useita yrityksiä ja aulapalvelua hoitaa ulkoistettu palveluntarjoaja, käytäntönä jakelupalvelussa on ollut, että vastaanottopaikassa on henkilö, jolla on esimerkiksi asemavaltuutuksen nojalla kuittausoikeus yrityksille saapuviin kirjattuihin lähetyksiin. Lisäksi valitusasiakirjoissa olevan Aulan toiminta- ja palveluohje -nimisen asiakirjan mukaan aulapalvelun tehtäviin kuuluvat muun ohella kiinteistöllä oleville yrityksille, mukaan lukien A Oy, tulevan postin avaaminen, lajittelu ja jako. Näissä olosuhteissa katson, että A:lle 31.12.2014 tapahtuneessa tiedoksiannossa on kysymys hallintolain 61 §:ssä tarkoitetusta sijaistiedoksiannosta ja että aulapalvelussa työskennellyttä A:ta on pidettävä pykälän 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuna vastaanottajana olevan yhteisön palveluksessa olevaan toimihenkilöön rinnastettavana henkilönä, jolle saantitodistuskirje on voitu luovuttaa.

Hallintolain 61 §:n 3 momentin mukaan tiedoksisaannin katsotaan tapahtuneen kolmantena päivänä sijaistiedoksiantoa koskevan tiedoksiantotodistuksen osoittamasta päivästä. Kun sijaistiedoksianto on tapahtunut 31.12.2014, yhtiön on katsottava saaneen hallinto-oikeuden päätöksen tiedokseen 3.1.2015. Valituslupahakemus olisi siten tullut toimittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen tai Helsingin hallinto-oikeuteen viimeistään tiistaina 4.3.2015. Valituslupahakemus on saapunut tänne 6.3.2015 eli valitusajan päätyttyä. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei ole tapahtunut hallintolainkäyttölain 59 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua menettelyvirhettä, kun se on jättänyt valituslupahakemuksen myöhästyneenä tutkimatta. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös ei myöskään perustu hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuun ilmeisesti väärään lain soveltamiseen tai erehdykseen, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen.”

Oikeusneuvos Mikko Pikkujämsän äänestyslausunto:

”Tutkin hakemuksen kanteluna. Hyväksyn kantelun ja poistan korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen 28.8.2015 taltionumero 2280, jolla yhtiön valituslupahakemus on jätetty myöhään tehtynä tutkimatta.

Perustelut

Hallintolainkäyttölain 63 §:n 3 momentin mukaan purkua ei saa hakea, jos päätöksestä voidaan samalla perusteella tehdä perustevalitus tai kantelu. Koska hakemuksessa on vedottu menettelyvirheeseen, joka saman lain 59 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan muodostaa kanteluperusteen, ja koska hakemus on tehty kantelulle varatun määräajan puitteissa, on hakemus tutkittava yksinomaan kanteluna.

Hallintolainkäyttölain 55 §:n 1 momentin viittaussäännöksen johdosta hallinto-oikeuden päätös on tullut antaa tiedoksi todisteellisesti siten kuin hallintolain 60 §:ssä säädetään. Viimeksi mainitun lainkohdan mukaan lähtökohtana on tiedoksiannon toimittaminen postitse saantitodistusta vastaan. Hallintolain 57 §:n 1 momentin mukaan todisteellinen tiedoksianto yhteisölle tai säätiölle toimitetaan henkilölle, jolla on oikeus ottaa vastaan sen puolesta tiedoksiantoja.

Katson asiassa selvitetyksi, että A:lla, jolle päätös on annettu tiedoksi, ei ole ollut valtuutuksen johdosta tai muullakaan perusteella oikeutta ottaa vastaan tiedoksiantoja yhtiön puolesta. Tämän vuoksi päätöstä ei ole annettu yhtiölle laillisesti tiedoksi 31.12.2014, jolloin A on kuitannut saantitodistuslähetyksen vastaanotetuksi.

Aulapalvelussa työskennelleenä henkilönä A on tosin ollut rinnastettavissa yhtiön palveluksessa olevaan henkilöön niin, että asiakirja on voitu luovuttaa hänelle hallintolain 61 §:n mukaisena sijaistiedoksiantona, mutta Postilta pyydetystä selvityksestä ei riittävällä varmuudella ilmene, että todisteellisen tiedoksiannon vastaanottajaa tai tämän edustajaa ei ole tavoitettu, mitä sijaistiedoksiannon käyttäminen mainitun lainkohdan mukaan edellyttää. Mahdollisesta sijaistiedoksiannosta ei myöskään ole laadittu pykälän 2 momentin vaatimukset täyttävää tiedoksiantotodistusta, koska yhtiölle jääneeseen saantitodistuksen kappaleeseen ei esitetyn selvityksen mukaan ole merkitty mitään lainkohdan edellyttämistä tiedoista, joita ovat tiedoksiannon toimittaja ja kenelle asiakirja on luovutettu sekä tiedoksiannon ajankohta. Tämän vuoksi päätöstä ei ole katsottava annetun tiedoksi sijaistiedoksiannoinkaan.

Hallinto-oikeuden päätöksen tiedoksiantaminen saantitodistuksin on luettava osaksi tuomioistuinmenettelyä ja siinä tapahtunutta virhettä pidettävä menettelyvirheenä siitä huolimatta, että toimenpiteestä on tuomioistuimen puolesta huolehtinut Posti tuomioistuimen ulkopuolisena täytäntöönpanoapulaisena. Jättäessään valituslupahakemuksen tutkimatta korkein hallinto-oikeus on toiminut sellaisen nyt virheelliseksi osoittautuneen olettamuksen varassa, että hallinto-oikeuden päätös olisi annettu 31.12.2014 tiedoksi lain vaatimusten mukaisesti henkilölle, jolla on ollut oikeus tiedoksiannon vastaanottamiseen. Se seikka, että tiedoksiannon virheellisyys ei ole tällöin ollut korkeimman hallinto-oikeuden havaittavissa, ei poista virheen merkitystä eikä voi johtaa arvioon, jonka mukaan virhettä ei olisi lainkaan tapahtunut.

Johtopäätökseni edellä olevan perusteella on, että asiaa käsiteltäessä on tapahtunut sellainen menettelyvirhe, joka on olennaisesti vaikuttanut korkeimman hallinto-oikeuden 28.8.2015 tekemään päätökseen siten, että päätös on poistettava.”

Oikeusneuvos Irma Telivuon äänestyslausunto:

”Tutkin hakemuksen kanteluna ja purkuhakemuksena ja hylkään sen.

Perustelut

Sovellettavat säännökset

Hallintolainkäyttölain 59 §:n 1 momentin mukaan päätös voidaan kantelun johdosta poistaa:

1) jos sille, jota asia koskee, ei ole annettu tilaisuutta tulla kuulluksi ja päätös loukkaa hänen oikeuttaan;

2) jos asiaa käsiteltäessä on tapahtunut muu menettelyvirhe, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen; tai

3) jos päätös on niin epäselvä tai puutteellinen, ettei siitä käy selville, miten asia on ratkaistu.

Hallintolainkäyttölain 60 §:n 1 momentin mukaan kantelu tehdään sille viranomaiselle, jolle päätöksestä tämän tai muun lain taikka asetuksen nojalla säännönmukaisesti valitetaan. Jollei tällaista viranomaista ole, kantelu tehdään korkeimmalle hallinto-oikeudelle.

Saman pykälän 2 momentin mukaan kantelu on tehtävä 59 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun kantelija sai tiedon päätöksestä, ja 59 §:n 1 momentin 2 kohdassa mainitun seikan perusteella samassa ajassa siitä, kun päätös sai lainvoiman.

Hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin mukaan lainvoiman saanut päätös voidaan purkaa:

1) jos asiassa on tapahtunut menettelyvirhe, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen;

2) jos päätös perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen tai erehdykseen, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen; tai

3) jos asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka olisi olennaisesti voinut vaikuttaa päätökseen, eikä hakijasta johdu, että uutta selvitystä ei ole aikanaan esitetty.

Hallintolainkäyttölain 63 §:n 3 momentin mukaan purkua ei saa hakea, jos päätöksestä voidaan samalla perusteella tehdä perustevalitus tai kantelu.

Asian oikeudellinen arvio ja johtopäätös

Asiassa on sekä tehty hallintolainkäyttölain 59 §:ssä tarkoitettu kantelu että haettu hallintolainkäyttölain 63 §:ssä tarkoitettua purkua. Hakemus on tehty hallintolainkäyttölain 60 §:n 2 momentissa säädetyssä ajassa. Siltä osin kuin asiassa on vedottu menettelyvirheeseen hakemus on näin olleen tutkittava kanteluna. Muutoin hakemus on tutkittava purkua koskevana.

Hakemus kohdistuu korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen. Tästä syystä katson, että nyt on tutkittava, onko asiaa korkeimmassa hallinto-oikeudessa käsiteltäessä tapahtunut hallintolainkäyttölain 59 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu menettelyvirhe.

Korkein hallinto-oikeus on jättänyt valituslupahakemuksen myöhästyneenä tutkimatta, koska saantitodistuksen mukaan Helsingin hallinto-oikeuden päätös oli annettu yhtiölle tiedoksi 31.12.2014 ja tuosta päivästä laskettuna yhtiön valituslupahakemus oli saapunut korkeimpaan hallinto-oikeuteen valitusajan päätyttyä.

Kun päätös annetaan tiedoksi saantitodistusmenettelyä käyttäen, saantitodistus osoittaa tiedoksiantopäivämäärän. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei ole tapahtunut hallintolainkäyttölain 59 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua menettelyvirhettä, kun se on jättänyt myöhästyneenä tutkimatta valituslupahakemuksen sillä perusteella, että tiedoksiantoa koskevan saantitodistuksen perusteella valituslupahakemus on saapunut myöhässä.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös ei myöskään perustu hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuun ilmeisesti väärään lain soveltamiseen tai erehdykseen, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen.

Yhtiö on nyt esittänyt selvitystä siitä, että henkilö, joka on allekirjoittanut saantitodistuksen, ei olisi ollut yhtiön valtuuttama. Ottamatta kantaa siihen, mikä merkitys tälle selvitykselle olisi annettava katson, että kysymys on sellaisesta selvityksestä, jonka yhtiö olisi voinut antaa jo valituslupaa hakiessaan. Kysymys ei näin ollen ole hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetusta uudesta selvityksestä.

Yhtiön hakemuksen tueksi ei näin ollen ole esitetty sellaisia syitä, joiden johdosta siihen, kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 59 §:n 1 momentti ja 63 §:n 1 momentti, voitaisiin suostua. Tämän vuoksi hakemus on hylättävä.”

Asian esittelijän esittelijäneuvos Liisa Tähtisen päätösesitys asian ratkaisemiseksi oli samansisältöinen kuin oikeusneuvos Irma Telivuon äänestyslausunto.

 
Julkaistu 20.6.2018