Muu päätös 4231/2018

Asia Valitus ympäristölupa-asiassa

Valittaja Kuljetusliike K. Ingman Oy

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 12.10.2017 nro 17/0447/3

Asian aikaisempi käsittely

Kärkölän ympäristölautakunta on päätöksellään 22.4.2015 (§ 18) myöntänyt Kuljetusliike K. Ingman Oy:lle ympäristöluvan bioterminaalin toiminnalle Kärkölän kunnassa sijaitsevilla Huhtojan tilalla 316-403-8-38 ja Järvimäki 2 -nimisellä tilalla 316-403-31-11. Lupaan on liitetty päätöksestä tarkemmin ilmenevät lupamääräykset 1–16.

Ympäristölautakunta on myöntänyt toiminnan aloittamisluvan muutoksenhausta huolimatta sen jälkeen, kun luvan saaja on asettanut 3 000 euron suuruisen vakuuden.

Vaasan hallinto-oikeus on välipäätöksellään 16.6.2015 kieltänyt Kärkölän ympäristölautakunnan päätöksen täytäntöönpanon siihen saakka, kunnes pääasiaa koskeva valitus on lainvoimaisesti ratkaistu tai asiassa muutoin toisin päätetään.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on A:n, B:n ja C:n sekä Kuljetusliike K. Ingman Oy:n valitusten johdosta valituksenalaisella päätöksellään kumonnut ja poistanut Kärkölän ympäristölautakunnan päätöksen sekä poistanut päätöksessä määrätyn käsittelymaksun. Hallinto-oikeus on siirtänyt hakemuksen Etelä-Suomen aluehallintoviraston käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi. Hallinto-oikeus on todennut päätöksessään, että aluehallintoviraston tulee hallinto-oikeuden päätöksen tultua lainvoimaiseksi ottaa asia käsiteltäväkseen, mikäli luvan hakija haluaa jatkaa hakemustaan, ja ottaa tällöin asian käsittelyssä huomioon hallinto-oikeuden perusteluissa mainitut syyt asian siirrolle ja varattava luvan hakijalle tilaisuus hakemuksensa täydentämiseen. Lisäselvityksen saatuaan aluehallintoviraston on kuulutettava ja muutoin tiedotettava täydennetystä hakemuksesta ympäristönsuojelulain mukaisesti.

Asian näin päättyessä lausuminen muista asiassa esitetyistä valitusperusteista on rauennut.

Hallinto-oikeus on hallintolainkäyttölain 74 §:ään viitaten hylännyt muun muassa Kuljetusliike K. Ingman Oy:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään pääasiaratkaisun osalta seuraavasti:

Hankkeen laatu ja sijainti

Kuljetusliike K. Ingman Oy:n ympäristölupahakemus koskee bioterminaalin toimintaa Kärkölän kunnassa sijaitsevilla Huhtojan tilalla 316-403-8-38 ja Järvimäki 2 -nimisellä tilalla 316-403-31-11. Toiminta koostuu biopolttoaineiden haketuksesta, murskauksesta ja lyhytaikaisesta varastoinnista. Toiminnassa on tarkoitus käyttää metsätalouden sivutuotteita, kuten hakkuutähteitä, rankoja, kokopuuta ja kantoja sekä Koskisen Oy:n tuotantoprosessista syntyviä jäännösmateriaaleja, joita ovat tasaamohake, sahanpuru, hiontapöly, puun kuoret sekä vanerin ja viilun ylijäämäsyrjät. Raaka-aineet varastoidaan terminaaliin, haketetaan ja murskataan biopolttoaineeksi ja kuljetetaan edelleen energiantuotannon polttoaineiksi. Suunniteltu vuotuinen tuotantokapasiteetti on noin 31 500 tonnia, josta metsäteollisuuden jäännösmateriaalien osuus on noin 25 500 tonnia.

Hankealue sijaitsee osittain Järvelä 1 -nimisellä vedenhankintaa varten tärkeällä pohjavesialueella, mutta ei pohjaveden varsinaisella muodostumisalueella. Lähin vedenottamo sijaitsee noin 600 metrin etäisyydellä hankealueen pohjoispuolella.

Hankealue on Kärkölän kunnanvaltuuston 21.4.1981 hyväksymässä rakennuskaavassa merkitty yhdistettyjen teollisuus- ja varastorakennusten korttelialueeksi TTV. Toiminnan suunniteltu sijaintipaikka rajoittuu asuinkiinteistöön, jonka kaavamerkintä on erillispientalojen korttelialue AO. Kärkölän kunnanvaltuuston 13.12.2004 hyväksymässä taajamien osayleiskaavassa hankealue on merkitty teollisuus- ja varastoalueeksi T.

Hankealue sijaitsee noin 2,2 hehtaarin suuruisella avoimella peltoalueella, luvan hakijan nykyisen kuljetuspalveluja tarjoavan toiminnan toimipisteen yhteydessä. Alueen vastapäätä sijaitsee Koskisen Oy:n tehdasalue, jossa on muun muassa saha sekä vaneri-, lastulevy- ja pinnoitustehdas. Hankealueen viereiselle kiinteistölle on valituksenalaisen päätöksen antamisen jälkeen haettu lupaa Koskitukki Oy:n puutavaran käsittely- ja varastointitoimintaan.

Lautakunnan päätöksentekohetkellä lähin asuttu rakennus on ollut noin 10 metrin etäisyydellä hankealueen rajasta. Kiinteistötietojärjestelmästä saatujen tietojen mukaan hankealueeseen rajoittuva asuinkiinteistö Kauppila 316-403-21-1 on siirtynyt muutoksenhakijana olevalta A:lta Koskisen Oy:n omistukseen 4.10.2016. Seuraavaksi lähimmät asuinrakennukset sijaitsevat noin 400 metrin etäisyydellä haketus- ja murskauspaikasta.

Toiminnasta aiheutuvia ympäristöhaittoja ovat erityisesti pöly- ja meluhaitat. Pölyä aiheutuu haketuksesta, murskauksesta, kuormauksesta, liikenteestä ja myös varastokasoista voimakkaalla tuulella. Melua aiheutuu haketus- ja murskaustoiminnasta sekä liikenteestä. Kun otetaan huomioon lähialueen muu toiminta, bioterminaalin toiminnasta aiheutuvaa melu- ja pölypäästöä ei luvan hakijan käsityksen mukaan voida erottaa lähialueen nykyisistä päästöistä.

Hakemuksen liitteenä on ollut 19.11.2014 päivätty melun leviämislaskenta. Mallinnuksessa on esitetty laskennallinen arvio hakemuksen mukaisen haketus- ja murskaustoiminnan aiheuttamasta melutasosta ja sen leviämisestä. Mallinnuksen mukaan toiminnan melutaso voidaan alentaa sellaiseksi, että biopolttoaineen jalostamisesta hakettamalla tai murskaamalla ei aiheudu valtioneuvoston päätöksessä mainittujen melutason ohjearvojen ylittymistä lähimpien kiinteistöjen luona. Mallinnuksessa on suositeltu keinoja, joilla murskauksen melua voidaan vaimentaa. Melumallinnuksessa ei ole otettu huomioon Koskisen Oy:n toiminnasta aiheutuvaa melua. Todellista melutilannetta on suositeltu tarkistettavaksi äänitasomittauksin toiminnan aikana. Lisäksi on todettu, että mittaustulosten tarkastelussa tulee ottaa huomioon Koskisen Oy:n tuotantolaitoksen aiheuttama melu.

Toimivaltainen viranomainen

Ympäristönsuojelulain (527/2014) 5 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan ympäristönsuojelulaissa tarkoitetaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavalla toiminnalla laitoksen perustamista tai käyttämistä sekä siihen teknisesti ja toiminnallisesti kiinteästi liittyvää toimintaa taikka alueen käyttämistä tai toiminnan järjestämistä siten, että siitä saattaa aiheutua ympäristön pilaantumista.

Ympäristönsuojelulain 34 §:n 3 momentin mukaan, jos samalla toiminta-alueella sijaitsevien toimintojen lupa-asian ratkaisu kuuluu osaksi valtion ympäristölupaviranomaisen ja osaksi kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen toimivaltaan ja toimintoihin on haettava lupaa siten kuin 41 §:ssä säädetään, lupa-asian ratkaisee valtion ympäristölupaviranomainen.

Ympäristönsuojelulain 41 §:n mukaan, jos samalla toiminta-alueella sijaitsevalla usealla luvanvaraisella toiminnalla on sellainen tekninen ja toiminnallinen yhteys, että niiden ympäristövaikutuksia tai jätehuoltoa on tarpeen tarkastella yhdessä, toimintoihin on haettava lupaa samanaikaisesti eri lupahakemuksilla tai yhteisesti yhdellä lupahakemuksella. Lupaa voidaan kuitenkin hakea erikseen, jos hakemuksen johdosta ei ole tarpeen muuttaa muita toimintoja koskevaa voimassa olevaa lupaa.

Ympäristönsuojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen (713/2014, ympäristönsuojeluasetus) 15 §:n 2 momentin mukaan lupapäätöksestä on tarvittaessa käytävä ilmi, miten lupaharkinnassa on otettu huomioon ympäristönsuojelulain 41 §:ssä tarkoitettujen toimintojen tekninen ja toiminnallinen yhteys.

Uutta ympäristönsuojelulakia koskevan hallituksen esityksen (HE 214/2013 vp) mukaan edellä mainitussa pykälässä säädettäisiin samalla toiminta-alueella sijaitsevien toimintojen lupamenettelyiden yhteensovittamisesta samoin kuin vanhan ympäristönsuojelulain (86/2000) 35 §:n 4 momentissa.

Vanhan ympäristönsuojelulain (86/2000), terveydensuojelulain 15 §:n ja ympäristölupavirastoista annetun lain muuttamista koskevan hallituksen esityksen (HE 227/2004 vp) yleisperusteluissa on ympäristölupa-asian käsittelyä koskevien säännösten osalta lausuttu muun muassa, että "ehdotuksen tavoitteena on, että samalle toiminta-alueelle sijoittuvien teknisesti ja toiminnallisesti toisiinsa liittyvien toimintojen lupa-asiat käsitellään samassa viranomaisessa samaan aikaan, jos tämä on perusteltua toimintojen ympäristövaikutusten tai jätehuollon vuoksi. Lupa-asian käsittelisi ympäristölupavirasto, jos jokin näistä toiminnoista kuuluisi sen toimivaltaan.

Lupa-asian käsittelyä koskevia säännöksiä täsmennettäisiin siten, että lupaa voitaisiin hakea yhteisesti yhdellä hakemuksella tai eri toimintoja koskevilla erillisillä hakemuksilla. Erilliset hakemukset olisi kuitenkin tehtävä samanaikaisesti ja hakemukset olisi käsiteltävä samanaikaisesti sekä ratkaistava yhdessä. Poikkeuksena voisi kuitenkin olla toiminnanmuutostilanne tai uuden sivutoiminnan aloittaminen, jolloin toisen toiminnan lupaa ei olisi tarpeen tarkistaa vireille tulevan lupahakemuksen vuoksi. Asia käsiteltäisiin kuitenkin siinä toimivaltaisessa lupaviranomaisessa, joka käsittelisi toiminnan ympäristöluvan, jos lupia haettaisiin samanaikaisesti."

Hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa on ympäristönsuojelulain 31 §:n osalta, joka vastaa uuden ympäristönsuojelulain 34 §:n 3 momenttia, lausuttu muun muassa, että "pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti (lain 1590/2009 voimaan tultua 3 momentti), jossa säädettäisiin lupaviranomaisen toimivallasta voimassa olevan lainsäädännön mukaista toimintakokonaisuutta vastaavissa tilanteissa. Toimintakokonaisuuden käsitteestä kuitenkin luovuttaisiin ja säännöksessä viitattaisiin ainoastaan ehdotettuun 35 §:n 4 momenttiin, jossa säädettäisiin luvan hakemisesta kiinteän yhteyden muodostaviin eri toimintoihin. Säännöksen tavoite on, että tällaisten toimintojen lupa-asiat käsittelee sama viranomainen. Siten ympäristölupavirasto ratkaisisi kaikkien toimintojen lupa-asian, jos yhdenkin osatoiminnan lupa-asia kuuluisi sen toimivaltaan."

Mainitun hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa on ympäristönsuojelulain 35 §:n osalta lausuttu muun muassa, että "pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 momentti (voimassa olevassa laissa 4 momentti), jonka tavoite vastaa voimassa olevan ympäristönsuojeluasetuksen 2 §:n toimintakokonaisuuden sääntelyä. Käsitteestä toimintakokonaisuus luovuttaisiin. Ehdotettu säännös koskisi kaikkia luvanvaraisia toimintoja luvanvaraisuusperusteesta riippumatta, kun ympäristönsuojeluasetuksen 2 § koskee ainoastaan asetuksen 1 §:ssä tarkoitettuja luvanvaraisia toimintoja. Voimassa olevaan määritelmään verrattuna uutta olisi lisäksi se, ettei yhden toiminnoista tarvitsisi olla pääasiallinen toiminta. Myös tuotannollisen yhteyden vaatimus muutettaisiin toiminnalliseksi yhteydeksi. Säännös vastaisi näin tarkemmin IPPC-direktiivin laitoskäsitettä sekä direktiivin liitteen I laitosluettelon johdantolausetta. Säännöksen tavoite on yhdessä ehdotetun 31 §:n 4 momentin kanssa, että toimintojen lupa-asiat tulevat vireille samassa viranomaisessa samanaikaisesti ja ne ratkaistaan ottaen huomioon toimintojen muodostama kokonaisuus.

Momentin mukaan lupahakemus tulisi tehdä siten, että eri toimintoja koskevat lupahakemukset tehdään samanaikaisesti. Toimintojen lupahakemukset voitaisiin tehdä erikseen tai yhdellä hakemuksella. Erilliset lupahakemukset käsiteltäisiin samanaikaisesti ja päätökset tulisi antaa samanaikaisesti. Yhteinen hakemus voitaisiin tehdä sellaisissa tilanteissa, joissa on kyse erittelemättömästä kokonaisuudesta. Tällöin kyse voi olla siitä, että lupaharkintaa ei voida suorittaa ilman, että samalla määrätään yhteisiä lupamääräyksiä.

Momentin viimeisessä virkkeessä säädettäisiin poikkeuksesta edellä selostettuun hakemusmenettelyä koskevaan pääsääntöön. Säännöstä voitaisiin soveltaa erityisesti toiminnan muutostilanteissa, jolloin tulisi olla mahdollista voimassa olevasta luvasta huolimatta hakea lupaa erikseen vain siltä osin kuin muutos koskee tiettyä toimintaa. Vastaavasti voitaisiin menetellä myös uutta toimintaa aloitettaessa, jos uusi toiminta muodostaisi selvän erillisen osan, vaikka se muutoin liittyisi vanhaan toimintaan teknisesti ja toiminnallisesti. Edellytyksenä erilliskäsittelylle olisi kuitenkin, että hakemuksen johdosta ei syntyisi tarvetta tarkistaa muilta osin voimassa olevia muiden toimintojen lupia tai yhteistä lupaa."

Oikeudellinen arviointi

Luvan hakija on lupahakemuksen täydennyksessä ja vastineessa todennut, että bioterminaali ei ole suoranaisesti viereisen Koskisen Oy:n tuotantolaitoksen toimintaan liittyvä tekninen, toiminnallinen tai muu olennainen osa. Se, missä määrin Koskisen Oy:n hakeraaka-aineita käsitellään luvan hakijan terminaalissa, riippuu Koskisen Oy:n omasta terminaalitoiminnasta.

Ympäristölautakunnan päätöksessä ei ole arvioitu alueella jo toiminnassa olevan Koskisen Oy:n puunjalostustoiminnan ja hakemuksen mukaisen toiminnan teknistä ja toiminnallista yhteyttä. Lupahakemuksen mukaan noin 80 prosenttia käsiteltävästä materiaalista olisi peräisin Koskisen Oy:n toiminnasta. Bioterminaalin toimintaedellytykset ovat siten pitkälti riippuvaisia Koskisen Oy:n toiminnasta syntyvistä raaka-aineista. Toiminnasta aiheutuvia ympäristövaikutuksia, kuten melua ja pölyä, ei voida erottaa naapurissa olevan Koskisen Oy:n vastaavista ympäristövaikutuksista. Kuljetusliike K. Ingman Oy:n toiminnan voidaan katsoa sijoittuvan samalle toiminta-alueelle Koskisen Oy:n toimintojen kanssa.

Tämän vuoksi hakijayhtiön toiminnan on omistuksellisesta erillisyydestä huolimatta katsottava olevan ympäristönsuojelulain 41 §:n mukaisessa teknisessä ja toiminnallisessa yhteydessä samalla toiminta-alueella sijaitseviin Koskisen Oy:n ympäristöluvanvaraisiin toimintoihin. Toimintojen ympäristövaikutuksia on varsinkin melun osalta tarpeen tarkastella yhdessä. Näin ollen Kuljetusliike K. Ingman Oy:n bioterminaalitoimintaa koskeva lupa-asia kuuluu Koskisen Oy:n toiminnan suhteen toimivaltaisen lupaviranomaisen eli aluehallintoviraston käsiteltäväksi.

Hakemusta on täydennettävä tarpeellisilta osin ottaen huomioon, mitä ympäristönsuojeluasetuksen 3, 4, 6 ja 7 §:issä mainitaan.

Hakemusta uudelleen käsiteltäessä on otettava huomioon toiminnan yhteisvaikutukset Koskisen Oy:n toiminnan lisäksi myös Koskitukki Oy:n suunnitellun puutavaran käsittely- ja varastointitoiminnan kanssa.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Riikka Mäki, Sauli Viitasaari, Linda Strömman, joka on myös esitellyt asian, ja Jenni Korpeinen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Kuljetusliike K. Ingman Oy on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja korkein hallinto-oikeus vahvistaa, että Kärkölän ympäristölautakunta on ollut toimivaltainen viranomainen käsittelemään yhtiön lupahakemuksen. Lisäksi yhtiö on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös ympäristölautakunnan päätöksen täytäntöönpanon keskeyttämisestä kumotaan ja hakijalle myönnetään toiminnan aloittamislupa muutoksenhausta huolimatta jo asetettua vakuutta vastaan. Hallinto-oikeuden ja ympäristölautakunnan päätöksiä tulee muuttaa siten, että vahvistetaan, etteivät hakemuksessa todetut prosessisivutuotteet ole jätettä jätelain 5 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, vaan mainitussa säännöksessä tarkoitettuja sivutuotteita. Ympäristölautakunta ja valtio on velvoitettava korvaamaan muutoksenhakijan oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Vaatimustensa tueksi yhtiö on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Toimivaltainen viranomainen on asiassa ollut Kärkölän ympäristölautakunta, sillä muutoksenhakijan, Koskitukki Oy:n ja Koskisen Oy:n välillä ei ole sellaista ympäristönsuojelulain 41 §:ssä tarkoitettua teknistä tai toiminnallista yhteyttä, jonka perusteella molemmat lupahakemukset tulisi ympäristönsuojelulain 34 §:n 3 momentin nojalla siirtää aluehallintoviraston käsiteltäväksi.

Muutoksenhakijan lupahakemus oli jo käsitelty ympäristölautakunnassa, ennen kuin Koskitukki Oy oli jättänyt oman lupahakemuksensa aluehallintovirastolle. Muutoksenhakijan tiedossa ei ollut, että Koskitukki Oy tulee hakemaan ympäristölupaa omalle toiminnalleen, jonka toiminnot ovat osittain päällekkäiset muutoksenhakijan toimintojen kanssa.

Hallinto-oikeus on päätöksessään virheellisesti todennut, että muutoksenhakijat ovat pyytäneet Koskitukki Oy:n ja Kuljetusliike K. Ingman Oy:n valitusten käsittelyä yhdessä, vaikka muutoksenhakija ei tällaista pyyntöä ole esittänyt.

Koskitukki Oy ja Koskisen Oy kuuluvat samaan konserniin, johon muutoksenhakija ei kuulu. Muutoksenhakija ja Koskitukki Oy ovat erillisiä ja itsenäisiä oikeushenkilöitä, joilla on omat toisistaan erilliset hallinnot, omistajat ja liiketoiminnat toimitiloineen ja työntekijöineen. Koskisen Oy on ainoastaan muutoksenhakijan liiketoiminnalle tärkeä asiakas ja sopimuskumppani, mutta mitään muuta teknistä tai taloudellista yhteyttä niiden välillä ei ole. Toiminta lähellä Koskisen Oy:n liiketoimintaa tuo muutoksenhakijalle toiminnan sijainnin puolesta luonnollisesti kilpailuedun saman alan toimijoita ja kilpailijoita kohtaan.

Muutoksenhakija ilmoitti hakemusvaiheessa sen toiminnassa käsiteltävästä materiaalista 80 % tulevan Koskisen Oy:n toiminnasta, mutta tilanne on muuttunut sen jälkeen, kun Koskitukki Oy on jättänyt oman lupahakemuksensa vastaavasta toiminnasta. Koskitukki Oy:n hakemuksessa jätelupaa haetaan 250 000 tonnille vuodessa, kun muutoksenhakijalla kyse on vain 31 500 tonnista vuodessa. Tämän vuoksi muutoksenhakijan osuus Koskisen Oy:ltä tulevasta materiaalista on muuttunut merkittävästi alhaisemmaksi. Lisäksi muutoksenhakija on hakemuksen vireilletulon ja käsittelyn jälkeen laajentanut lupa-asiaan liittyvää kuljetettavaa jätemateriaalia eläinten ulosteiden virtsan ja lannan kuljettamiseen.

Oleellista asiassa on asiaa koskevan Euroopan unionin direktiivin mukainen laitoksen määritelmä ja kiinteän teknisen kokonaisuuden arviointi. Muutoksenhakijan käsityksen mukaan se ei ole miltään osin osa kiinteää teknistä kokonaisuutta Koskisen Oy:n ja Koskitukki Oy:n kanssa esimerkiksi rakennelmien kautta. Muutoksenhakijan rakennettavaa asfalttikenttää voidaan käyttää myös kuljetusliikkeen muuhun toimintaan ja muiden asiakkaiden tarpeisiin.

Läheinen sijainti Koskisen Oy:hyn on muutoksenhakijan toiminnan kannalta järkevää, mutta kyse ei ole laitoskokonaisuudesta varsinkaan, kun muutoksenhakijan toiminta sijaitsisi Kärkölän kunnan osayleiskaavassa varatulla TY-alueella (teollisuusalue, jossa ympäristö asettaa toiminnan laadulle erityisiä vaatimuksia). Yhteys Koskisen Oy:hyn ei ole toiminnallinen eikä tekninen, kun kyse on ainoastaan sopimussuhteesta. Toiminnasta ei voi aiheutua ympäristönsuojelulain 46 §:n 1 momentissa tarkoitettua eri toimintojen lupaharkintojen kannalta merkittävää yhteisvaikutusta, koska toimintoja ei saa sijoittaa ympäristönsuojelulain 12 §:n mukaan oikeusvaikutteisen osayleiskaavan (TY) vastaisesti. Hallinto-oikeuden esittämää perustetta käsitellä muutoksenhakijan lupahakemus aluehallintovirastossa ei siten ole olemassa.

Hankealueeseen rajoittuva tila Kauppila (316-403-21-1) on siirtynyt Koskisen Oy:n omistukseen, jolloin seuraavaksi lähimmät asuinrakennukset sijaitsevat noin 400 metrin etäisyydellä haketus- ja murskauspaikasta. Näin ollen naapuruussuhdelain 17 §:n 1 momentin mukainen kohtuuttoman rasituksen tai haitan arviointiperuste on asiassa poistunut.

Muutoksenhakijan valitus hallinto-oikeudelle on perustunut jätelain 5 §:n 2 momentin tulkintaan. Muutoksenhakijan käsityksen mukaan metsäteollisuudesta peräisin olevat kemiallisesti käsitellyt puuperäiset jäännösmateriaalit eivät ole jätettä vaan jätelain 5 §:n 2 momentin tarkoittamaa sivutuotetta, joiden käsittely ja jalostus biopolttoaineeksi on rajattu pois ympäristölupavelvollisuuden piiristä. Hallinto-oikeus ei ottanut päätöksessään asiaan kantaa.

Koskisen Oy:n antaman lausunnon mukaan toimitettava materiaali on luokiteltu biopolttoluokkaan A (kemiallisesti käsittelemätön puu, kuori) tai B (kemiallisesti käsitelty puu, joka ei sisällä raskasmetalleja eikä halogenoituja orgaanisia yhdisteitä; vaneri, liimapuu). Luokan A jätteet voidaan rinnastaa metsätaloudesta peräisin oleviin jätteisiin eli luonnon puuainekseen. Luokan B tuotteiden ylijäämäsyrjät täyttävät sivutuotemääritelmän jokaisen kohdan. Sekä luokan A että B tuotteet ovat biopolttoaineluokituksen saaneita, jolloin niihin ei sovelleta muun muassa jätteenpolttoasetusta. Terminaalissa jalostetut biopolttoaineet toimitetaan lämpölaitoksiin hyödynnettäväksi energiana, jolloin niiden jatkokäytöstä on varmuus.

Vaikka sivutuotteille on annettu asetuksen 179/2012 liitteessä jätetunnus, ovat mainitut materiaalit edellä mainitun biopolttoluokituksen soveltuvuuden sekä sen, ettei asiasta ole säädetty muuta, perusteella tulkittava yksiselitteisesti sivutuotteeksi. Materiaali säilyy puuna läpi koko käsittelyketjun, eikä muutu missään vaiheessa jätelain 5 §:n 2 momentissa tarkoitetuksi jätteeksi. Ympäristölautakunta on tulkinnut virheellisesti metsäteollisuuden sivutuotteiden jätestatusta.

Toiminnan aloittamislupa muutoksenhausta huolimatta tulisi myöntää, koska toiminnan aloittamisella edistetään kierrätystä, säästetään luonnonvaroja ja edesautetaan lämpölaitosten huoltovarmuutta talven varalta. Aloituslupa ei tee myöskään muutoksenhakua turhaksi, koska toiminnassa noudatetaan lupamääräyksiä eikä toiminnasta aiheudu pysyväisluonteisia vaikutuksia.

Kärkölän ympäristölautakunta on antanut vastineen.

Kärkölän kunnanhallitus on antanut vastineen, jonka mukaan valitus voidaan hyväksyä pääasian osalta, sillä lupahakemuksen ratkaiseminen on kuulunut kunnan ympäristölautakunnan toimivaltaan.

Kärkölän terveydensuojeluviranomainen on antanut vastineen, jonka mukaan terveydensuojeluviranomaisella ei ole sen aiemmin asiassa esittämäänsä nähden lisättävää asiaan.

Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue ei ole antanut lausuntoa asiassa.

Päijät-Hämeen pelastuslaitos on ilmoittanut, ettei se anna vastinetta asiassa.

B ja C ovat antaneet vastineen, jonka mukaan valitus tulee hylätä. Muutoksenhakijan toiminta on täysin riippuvainen Koskitukki Oy:n toiminnasta ja sivutuotteista ja siten teknisessä ja toiminnallisessa yhteydessä Koskitukki Oy:n (Koskisen Oy) ympäristölupahakemuksen kanssa. Jos kunnan ympäristölautakunta katsotaan toimivaltaiseksi viranomaiseksi, on lautakunnan päätös ympäristöluvasta kumottava. Lähimmille kiinteistöille aiheutuisi haetusta toiminnasta kohtuutonta haittaa.

D A:n asiamiehenä on ilmoittanut, ettei A anna omaa vastinetta asiassa.

Kuljetusliike K. Ingman Oy on antanut vastaselityksen, jossa se on uudistanut valituskirjelmässään esittämänsä ja muun ohella pyytänyt korkeinta hallinto-oikeutta ratkaisemaan, edellyttääkö haettu toiminta naapuruussuhdelain 17 §:n 1 momentin nojalla ympäristölupaa B:hen ja C:hen nähden, koska muutoksenhakijan mukaan naapuruussuhdetta näihin tahoihin ei ole. Myöskään etäisyyksistä johtuen kyseisille tahoille ei aiheudu sellaista haittaa tai kohtuutonta rasitusta, jonka johdosta heillä olisi asianosaisasema muutoksenhakijan ympäristölupa-asian käsittelyssä.

Merkintä

Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on tänään antamallaan toisella päätöksellä ratkaissut valituksen Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä 12.10.2017 nro 17/0448/3 koskien Koskitukki Oy:n suunniteltua toimintaa (korkeimman hallinto-oikeuden diaarinumero 5574/1/17).

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. Kuljetusliike K. Ingman Oy:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

3. Lausuminen täytäntöönpanoa koskevasta vaatimuksesta raukeaa.

Perustelut

1. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että ympäristöluvanvaraisuus ei ympäristönsuojelulain (527/2014) 27 §:n 2 momentin 3 kohdan perusteella rajoitu vain toiminnan rajanaapureille aiheutuviin vaikutuksiin, vaan myös vaikutuksiin, jotka aiheutuvat muille toiminnan lähistöllä asuville ja kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa hallitseville.

Koska Vaasan hallinto-oikeus on kumonnut ja poistanut ympäristölautakunnan päätöksen ja siirtänyt asian käsittelyn aluehallintovirastolle, ei hallinto-oikeus ole ensi asteena voinut ratkaista kysymystä siitä, onko hakemuksen mukaisissa raaka-aineissa kyse jätelain 5 §:ssä tarkoitetusta jätteestä vai sivutuotteesta. Ottaen huomioon korkeimman hallinto-oikeuden nyt asiassa antaman ratkaisun, on muutoksenhakijan vaatimus kyseiseen määritelmään liittyen korkeimmassa hallinto-oikeudessa samasta syystä hylättävä.

Edellä lausutuilla perusteilla ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2. Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, Kuljetusliike K. Ingman Oy:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista Vaasan hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

3. Ympäristölautakunnan päätös on hallinto-oikeuden päätöksellä kumottu ja poistettu. Korkein hallinto-oikeus on pysyttänyt hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen. Asiassa ei tähän nähden ole sellaista luparatkaisua, joka voitaisiin tuomioistuimen päätöksellä määrätä täytäntöönpantavaksi.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Kari Kuusiniemi, oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Mika Seppälä ja Jaakko Autio sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Janne Hukkinen ja Rauno Pääkkönen. Asian esittelijä Päivi Korkeakoski.