Muu päätös 5189/2018

Ympäristölupaa koskeva valitus (Ilosjoen tuulivoimapuisto, Pihtipudas)

Antopäivä: 8.11.2018
Taltionumero: 5189
Diaarinumero: 316/1/18
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2018:T5189

Asia Ympäristölupaa koskeva valitus

Valittajat A ja B, C ja D, E ja F, G, H ja I, J, K, L ja M, N, O, P ja Q, R, S ja T, U ja V

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 20.12.2017 nro 17/0432/2

Asian aikaisempi käsittely

Viitasaaren ympäristölautakunta on Pihtiputaan kunnan ympäristönsuojeluviranomaisena 31.5.2016 (§ 54) antamallaan päätöksellä myöntänyt Tuulipuisto Pihtipudas Oy:lle ympäristöluvan Ilosjoen tuulivoimapuiston kahdeksan 3,45 megawatin tehoisen tuulivoimalan toiminnalle Pihtiputaan kunnassa kiinteistöillä 601-404-23-43 (tuulivoimalat 2, 7–9), 601-404-66-3 (tuulivoimalat 3 ja 4), 601-404-11-3 (tuulivoimala 5) ja 601-404-27-100 (tuulivoimala 6).

Lupapäätökseen on liitetty muun ohella seuraavat lupamääräykset:

1. Tuulivoimaloiden koko voi olla hakemuksen mukaisesti kokonaiskorkeudeltaan enintään 215 metriä ja roottorin halkaisija enintään 126 metriä.

(---)

4. Tuulivoimalan melu ei saa aiheuttaa terveyshaittaa eikä merkittävää muutakaan ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa. Valtioneuvoston asetuksen (VNA 1107/2015) mukaiset tuulivoimaloiden ulkomelutasoa koskevat säännökset ja terveydensuojelulain nojalla annetut sisämelua koskevat säännökset tulee ottaa huomioon meluhaitan ehkäisemisessä. Tuulivoimalan aiheuttaman asumista haittaavan meluhaitan ilmetessä ja valvontaviranomaisen tällöin erikseen vaatiessa toiminnanharjoittajan tulee teettää ympäristöhallinnossa yleisesti hyväksytyllä tavalla melumittaus häiriintyvässä kohteessa.

5. Toiminnassa tulee varautua siihen, että tuulivoimalan toimintaa voidaan tarvittaessa säätää vähemmän melua aiheuttavaksi esim. tuulen suunnan ja voimakkuuden mukaan ja että toiminta voidaan ajoittain pysäyttää haitallisen melupäästön ehkäisemiseksi. Tarvittaessa tulee viipymättä ryhtyä toimiin haitallisen melupäästön ehkäisemiseksi.

6. Toiminnassa tulee varautua mahdolliseen jään muodostumiseen ja tuulivoimalasta tippuvan jään vahinkoja tulee estää. Alueella kulkevia tulee varoittaa esim. varoitustauluin.

(---)

10. Toiminnanharjoittajan tulee tehdä ensimmäisen toimintavuoden aikana melun mittaus lähimmissä häiriintyvissä kohteissa eri ilmansuunnissa ulkoilmamittauksina ja tarvittaessa myös lähimpien asuntojen sisältä. Mittaus tulee tehdä ympäristöhallinnon tuulivoimalamelua koskevien yleisten ohjeiden mukaisesti. Mittaussuunnitelma tulee esittää etukäteen lupavalvontaviranomaisen hyväksyttäväksi.

11. Toiminnanharjoittajan tulee tarkkailla toiminnan vaikutuksia alueen linnustoon. Tarkkailua tulee tehdä yhteistyössä alueen metsästäjien ja paikallisyhteisön kanssa. Tarkkailussa tulee tehdä havaintoja mm. lintujen voimalaan törmäämisestä ja voimala-alueella kuolleista linnuista, maa- ja merikotkan, sääksen sekä kaakkurin esiintymisestä tuulivoimala-alueella, sekä metson, teeren ja riekon soidinalueista tuulivoimapuiston alueella. Tarvittaessa haitallisten linnustovaikutusten lieventämiseksi ja ympäristölupavalvontaviranomaisen niin vaatiessa toiminnanharjoittajan tulee ryhtyä haittojen lieventämiseksi toimenpiteisiin kuten tekopesän rakentaminen sääkselle ja voimalakohtaisten varoitusjärjestelmien käyttöönotto.

12. Tuulivoimalan toiminnasta on pidettävä käyttöpäiväkirjaa, johon tulee merkitä mm. huollot, häiriöt, havaitut tuulivoimalan johdosta mahdollisesti kuolleet linnut ja toiminnasta vastaaville tulleet ilmoitukset ympäristövaikutuksista. Pyydettäessä käyttöpäiväkirja tulee esittää lupaa valvovalle viranomaiselle.

(---)

15. Tuulivoimalatoiminnan loppuessa alueelta tulee purkaa ja poistaa lopetettuun toimintaan liittyvät rakenteet ja alue tulee siistiä ja maisemoida pinnanmuodoiltaan. Ennen toiminnan aloittamista toiminnanharjoittajan tulee toimittaa lopettamiseen liittyvän jätehuollon vakuudeksi lupaviranomaisen hyväksyttäväksi vakuus, jonka suuruus on hakemuksen liitteenä 19 olevan purkukustannusselvityksen mukaisesti 69 500 euroa/voimala.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n ja hänen asiakumppaneidensa valituksen ympäristölautakunnan päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulain (527/2014) 2 §:n 1 momentin mukaan mainittua lakia sovelletaan teolliseen ja muuhun toimintaan, josta aiheutuu tai saattaa aiheutua ympäristön pilaantumista. Ympäristönsuojelulakia sovelletaan myös toimintaan, jossa syntyy jätettä, sekä jätteen käsittelyyn.

Ympäristönsuojelulain 5 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan mainitussa laissa tarkoitetaan päästöllä ihmisen toiminnasta aiheutuvaa aineen, energian, melun, tärinän, säteilyn, valon, lämmön tai hajun päästämistä, johtamista tai jättämistä yhdestä tai useammasta kohdasta suoraan tai epäsuorasti ilmaan, veteen tai maaperään. Mainitun momentin 2 kohdan mukaan ympäristön pilaantumisella tarkoitetaan sellaista päästöä, jonka seurauksena aiheutuu joko yksin tai yhdessä muiden päästöjen kanssa: a) terveyshaittaa; b) haittaa luonnolle ja sen toiminnoille; c) luonnonvarojen käyttämisen estymistä tai melkoista vaikeutumista; d) ympäristön yleisen viihtyisyyden tai erityisten kulttuuriarvojen vähentymistä; e) ympäristön yleiseen virkistyskäyttöön soveltuvuuden vähentymistä; f) vahinkoa tai haittaa omaisuudelle taikka sen käytölle; tai g) muu näihin rinnastettava yleisen tai yksityisen edun loukkaus.

Ympäristönsuojelulain 7 §:n 1 momentin mukaan toiminnanharjoittajan on järjestettävä toimintansa niin, että ympäristön pilaantuminen voidaan ehkäistä ennakolta. Jos pilaantumista ei voida kokonaan ehkäistä, se on rajoitettava mahdollisimman vähäiseksi.

Ympäristönsuojelulain 11 §:n 1 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, että toiminnasta ei aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja pilaantuminen voidaan ehkäistä.

Ympäristönsuojelulain 11 §:n 2 momentin mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon toiminnan: 1) luonne, kesto, ajankohta ja vaikutusten merkittävyys sekä pilaantumisen todennäköisyys ja onnettomuusriski; 2) vaikutusalueen herkkyys ympäristön pilaantumiselle; 3) merkitys elinympäristön terveellisyyden, ja viihtyisyyden kannalta; 4) sijoituspaikan ja vaikutusalueen nykyinen ja oikeusvaikutteisen kaavan osoittama käyttötarkoitus; 5) muut mahdolliset sijoituspaikat alueella.

Ympäristönsuojelulain 12 §:n mukaan luvanvaraista tai rekisteröitävää toimintaa ei saa sijoittaa asemakaavan vastaisesti. Lisäksi alueella, jolla on voimassa maakuntakaava tai oikeusvaikutteinen yleiskaava, on katsottava, ettei toiminnan sijoittaminen vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen.

Ympäristönsuojelulain 39 §:n 2 momentin mukaan hakemukseen on liitettävä lupaharkinnan kannalta tarpeellinen selvitys toiminnasta, sen vaikutuksista, asianosaisista ja muista merkityksellisistä seikoista.

Ympäristönsuojelulain 48 §:n 1 momentin mukaan lupaviranomaisen on tutkittava ympäristöluvan myöntämisen edellytykset ja otettava huomioon asiassa annetut lausunnot ja tehdyt muistutukset ja mielipiteet. Lupaviranomaisen on muutoinkin otettava huomioon, mitä yleisen ja yksityisen edun turvaamiseksi säädetään.

Ympäristönsuojelulain 48 §:n 2 momentin mukaan ympäristölupa on myönnettävä, jos toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen säännösten vaatimukset.

Ympäristönsuojelulain 48 §:n 3 momentin mukaan lupa-asiaa ratkaistaessa on noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään.

Ympäristönsuojelulain 49 §:n mukaan ympäristöluvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa: 1) terveyshaittaa; 2) merkittävää muuta 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua seurausta tai sen vaaraa; 3) 16–18 §:ssä kiellettyä seurausta; 4) erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella; 5) eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Ympäristönsuojelulain 52 §:n 1 momentin mukaan ympäristöluvassa on annettava tarpeelliset määräykset: 1) päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä päästöpaikan sijainnista; 2) maaperän ja pohjavesien pilaantumisen ehkäisemisestä; 3) jätteistä sekä niiden määrän ja haitallisuuden vähentämisestä; 4) toimista häiriö- ja muissa poikkeuksellisissa tilanteissa; 5) toiminnan lopettamisen jälkeisestä alueen kunnostamisesta ja päästöjen ehkäisemisestä sekä muista toiminnan lopettamisen jälkeisistä toimista; 6) muista toimista, joilla ehkäistään tai vähennetään ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa.

Ympäristönsuojelulain 52 §:n 3 momentin mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Päästöraja-arvoa sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan.

Ympäristönsuojelulain 142 §:n 1 momentin mukaan kaikessa toiminnassa on tavoiteltava sellaista ääniympäristön laatua, jossa vaarallista tai haitallista ääntä (melu) ei esiinny terveyshaittaa tai merkittävää muuta 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua seurausta tai sen vaaraa aiheuttavassa määrin. Saman pykälän 2 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella säädetään 1 momentissa tarkoitetun ääniympäristön laadun turvaamiseksi ympäristönlaatuvaatimukset ja -tavoitteet. Vaatimukset ja tavoitteet voivat olla erilaisia eri melulähdetyypeille ja eri alueille ja ne voidaan kohdistaa vain määrättyihin ajanjaksoihin.

Ympäristönsuojelulain 150 §:n mukaan kunnan on edistettävä ääniympäristön laadun toteutumista alueellaan ottaen huomioon 142 §:ssä tarkoitetut ympäristönlaatuvaatimukset ja -tavoitteet.

Ympäristönsuojelulain 151 §:n 1 momentin mukaan meluselvitys ja meluntorjunnan toimintasuunnitelma on laadittava ympäristömelun arvioinnista ja hallinnasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/49/EY 8 artiklassa säädetyssä määräajassa: 1) yli 100 000 asukkaan väestökeskittymistä, joita asukastiheytensä perusteella voidaan pitää kaupunkimaisina alueina; 2) yleisistä teistä, joiden liikennemäärä vuodessa on yli kolme miljoonaa ajoneuvoa; 3) rautateistä, joiden liikennemäärä vuodessa on yli 30 000 junaa; ja 4) siviili-ilmailuun käytettävistä lentoasemista, joilla ilma-alusten lentoonlähtöjen ja laskujen määrä, lukuun ottamatta kevyiden ilma-alusten lentoonlähtöjä ja laskuja koulutustarkoituksessa, yhdessä ylittää 50 000 vuodessa.

Eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentin mukaan kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa ei saa käyttää siten, että naapurille, lähistöllä asuvalle tai kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa hallitsevalle aiheutuu kohtuutonta rasitusta ympäristölle haitallisista aineista, noesta, liasta, pölystä, hajusta, kosteudesta, melusta, tärinästä, säteilystä, valosta, lämmöstä tai muista vastaavista vaikutuksista. Pykälän 2 momentin mukaan arvioitaessa rasituksen kohtuuttomuutta on otettava huomioon paikalliset olosuhteet, rasituksen muu tavanomaisuus, rasituksen voimakkuus ja kesto, rasituksen syntymisen alkamisajankohta sekä muut vastaavat seikat.

Tuulivoimaloiden ulkomelutason ohjearvoista annetun valtioneuvoston asetuksen (1107/2015) 2 §:n 1 kohdan mukaan mainitussa asetuksessa tarkoitetaan melupäästön takuuarvolla tuulivoimalan laitteiston valmistajan ilmoittamaa saman tuulivoimalatyypin melupäästön hajonnasta johtuvan epävarmuuden huomioivaa varmuusarvoa.

Mainitun asetuksen 3 §:n mukaan tuulivoimalan toiminnasta aiheutuva melupäästön takuuarvon perusteella määritelty laskennallinen melutaso ja valvonnan yhteydessä mitattu melutaso eivät saa ulkona ylittää melulle altistuvalla alueella melun A-taajuuspainotetun keskiäänitason (ekvivalenttitason LAeq) ohjearvoja siten, että pysyvän asutuksen ja loma-asutuksen osalta ulkomelutason ohjearvo LAeq päivällä klo 7–22 on 45 dB ja ulkomelutaso LAeq yöllä klo 22–7 on 40 dB.

Asiassa saatu selvitys

Voimaloiden sijainti ja alueella voimassa olevat kaavat

Hakemuksen mukaan suunniteltu tuulivoimapuistoalue sijaitsee Pihtiputaan kunnassa noin 10 kilometriä Pihtiputaan keskustaajamasta etelään. Tuulivoimapuistoalue on noin 2,5 km x 3 km ja siihen kuuluu kahdeksan noin 700 metrin etäisyydellä toisistaan olevaa tuulivoimalaa. Suunniteltujen tuulivoimaloiden napakorkeus on noin 147 metriä, roottorin halkaisija 126 metriä ja kokonaiskorkeus 215 metriä. Yksittäisen voimalan teho on noin 3,45 MW ja voimaloiden yhteisteho noin 27,6 MW. Ympäristölupahakemus on tullut vireille ympäristölautakunnassa 20.11.2015.

Suunniteltu tuulivoimapuistoalue on kivikkoista, kallioista ja metsäistä mäkimaastoa. Alue sijaitsee noin 135–180 metriä merenpinnan yläpuolella. Alueen halki kulkee Mahakallion metsäautotie, jonka varrella hankealueella sijaitsee käytössä oleva kalliokiven louhintapaikka. Hankealueen itäpuolella noin 700 metrin etäisyydellä lähimmästä tuulivoimalasta kulkee valtatie 4. Valtatien itäpuolella on Ilosvuori, joka kohoaa noin 180 metriä merenpinnan yläpuolella.

Hankealueella ei ole luonnonsuojeluohjelmiin kuuluvia alueita. Hankealueen itäpuolella lähimmästä tuulivoimalasta noin 2,5 kilometrin etäisyydellä sijaitsee Natura 2000 -verkostoon kuuluva SPA-/SCI-alue Koliman selkävesi (FI0900072), joka kuuluu myös valtakunnalliseen rantojensuojeluohjelmaan ja on eräs Suomen tärkeimmistä lintualueista (FINIBA). Hankealueen itäpuolella on laaja maakunnallisesti tärkeä Koliman Kaakkurilammet lintualue. Hankealueen itäreunalla noin 700 metrin etäisyydellä lähimmistä tuulivoimaloista itään sijaitsee Ilosvuoren Huuhkaisvuoren valtakunnallisesti arvokas kallioalue. Hankealue ei sijaitse pohjavesialueella.

Lähin asutus on hankealueen itä- ja pohjoispuolella oleva Ilosjoen ja Linnaperän kyläasutus, joka sijoittuu noin 1,5–2,5 kilometrin etäisyydelle lähimmistä tuulivoimaloista. Lähimmät asuinrakennukset ovat tuulivoimalasta 6 koilliseen 1 500 metriä oleva Suonpään kiinteistö (601-404-27-73) ja tuulivoimalasta 9 pohjoiseen 1 550 metriä oleva Mäntyrinteen kiinteistö (601-402-3-140). Lähimmät loma-asuinrakennukset sijaitsevat tuulivoimalasta 9 pohjoiseen 950 metrin päässä olevalla Vehkapirtin kiinteistöllä (Viitasaarentie 694) ja itään 1 200 metriä olevalla Näsiahon kiinteistöllä (Viitasaarentie 844).

Alueella on voimassa Keski-Suomen maakuntakaava ja sen vaihemaakuntakaavat 1–3. Valituksenalaisen päätöksen kertoelmaosassa on todettu, että alueelle on osoitettu tuulivoimapuiston alue (tv), kalliokiviainesten ottovyöhyke (eo/2/3), turvetuotantoon soveltuva alue (tu) ja valtakunnallisesti arvokas kallioalue (ge/1) sekä ulkoilureitti.

Aluetta koskeva Ilosjoen tuulivoimapuiston osayleiskaava on hyväksytty Pihtiputaan kunnanvaltuustossa 26.10.2015. Osayleiskaavassa on osoitettu muun ohella kahdeksan tuulivoimaloiden aluetta (tv), tiestön ja maakaapeleiden ohjeellinen linjaus, kahdeksan luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokasta pienaluetta (luo) ja kaksi suojeltavaa puuta sekä arvokas harjualue tai muu geologinen muodostuma (ge). Tuulivoimaloiden aluetta (tv) koskevan kaavamääräyksen mukaan merkinnällä osoitetaan ne alueet, jolle on mahdollista sijoittaa tuulivoimaloita. Voimaloita voidaan sijoittaa kullekin alueelle enintään sille merkittyjen ohjeellisten paikkojen verran. Voimaloiden rakenteiden ja roottorin lapojen pyörimisalueen tulee sijoittua kokonaisuudessaan alueen sisäpuolelle. Tuulivoimaloiden kokonaiskorkeus saa olla enintään 215 metriä.

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on 8.7.2016 antamallaan päätöksellä numero 16/0305/2 hylännyt valituksen Pihtiputaan kunnanvaltuuston päätöksestä. Osayleiskaava on tullut lainvoimaiseksi korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä 13.4.2017 taltionumero 1713, jolla valitus hallinto-oikeuden päätöksestä on hylätty.

Melu

Hakemusasiakirjoihin on liitetty 2.10.2015 päivätty Ilosjoen tuulivoimahankkeen melu- ja varjostusmallinnus (FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy), jossa on arvioitu suunnitteilla olevan tuulivoimahankkeen aiheuttamia melu- ja varjostusvaikutuksia laatimalla mallinnukset tuulivoimaloiden aiheuttamista äänenpainetasoista ja varjostuksista. Tuulivoimaloiden aiheuttamat äänenpainetasot on mallinnettu WindPRO-laskentaohjelmalla ISO 9613-2 standardin mukaisesti. Tuulen nopeutena on käytetty 8 m/s 10 metrin korkeudella mitattuna, ilman lämpötilana 15 °C, ilmanpaineena 101,325 kPa sekä ilman suhteellisena kosteutena 70 %. Äänenpainetasot on mallinnettu käyttäen napakorkeuksiltaan 147 metriä korkeita voimaloita. Lähtötietoina eli referenssivoimalana käytettiin tuulivoimalaitosvalmistajan Vestas V126 voimalaa. Laskelmissa tuulivoimalan äänitehotaso (LWA) oli 106,0 dB valmistajan ilmoituksen mukaan. Raportissa on esitetty melupäästö dB(A) 1/3-oktaaveittain taajuuksilla 20–8 000 Hz. Tarkastelun perusteella on todettu, ettei yli 5 dB:n äänenpainetason eroja ole havaittavissa terssikaistan molemmin puolin, mikä tarkoittaa sitä, ettei melun ole arvioitu olevan kapeakaistaista. Melun ei myöskään ole todettu olevan impulssimaista tai sisältävän merkityksellistä sykintää (amplitudimodulaatio). Mallinnuksen mukaan voimalalle 6 tehtiin äänitehotasoon 2 desibelin lisäys, koska tuulivoimalan perustukset sijaitsevat yli 60 metriä korkeammalla suhteessa melulle altistuvan kohteen maanpinnan korkeuteen. Mallinnusraportin mukaan matalataajuinen melu laskettiin ympäristöministeriön ohjeen 2/2014 mukaisin menetelmin käyttäen voimalavalmistajilta saatuja arvioita niiden äänitehotasoista.

Raportissa on todettu melun laskentatulosten osalta, että lähimpien asuinrakennusten pihapiirissä melutasot ovat laskelmien mukaan alle 40 dB(A). Kahden lähimmän lomarakennuksen kohdalla melutaso ylittää laskelmien mukaan 35 dB(A). Niiden asuin- ja lomarakennusten kohdalla, joihin nähden tuulivoimalan 6 perustukset sijaitsevat yli 60 metriä korkeammalla, laskentatulokset olivat ≤35 dB tilanteessa, jossa voimalan 6 äänitehotasoon oli lisätty 2 desibeliä. Raporttiin on liitetty karttaselvitys 35, 40 ja 45 dB melualueista. Matalataajuisen melun osalta on todettu, että äänitasot jäävät matalilla taajuuksilla kaikissa rakennuksissa sisällä alle ohjearvon kun huomioidaan rakenteiden ääneneristävyys.

Lisäksi hakemusasiakirjoihin on liitetty liite (27.10.2015, FCG Finnish Consulting Group Oy), jossa tuulivoimaloiden aiheuttamat äänenpainetasot on mallinnettu WindPRO 2.9 -laskentaohjelmalla Nord2000-standardin mukaisesti. Liitteen taulukoissa 3 ja 4 on esitetty yhteenvedot laskentatuloksista mainitulla standardilla eri tilanteissa ja lisäksi laskentatulokset ISO 9613-2 standardilla. Viimeksi mainitulla standardilla saadut laskentatulokset melutasosta ovat olleet hieman korkeampia kuin Nord2000-standardin mukaan saadut laskentatulokset melutasoista. Nord2000-menetelmällä lasketut ulkomelutasot ovat alittaneet 35 dB kaikissa tarkastelluissa kohteissa.

Hakemuksessa on todettu melun vähentämisestä, että Vestaksen V 126 3.45 -voimala on varustettu ns. noise mode -ohjelmistolla. Edelleen on todettu, että mikäli jossakin kohteessa todetaan raja-arvot ylittävää melua, voidaan voimala ohjelmoida käymään hiljaisemmin. Käytännössä vaiennus tapahtuu pyörimisnopeutta rajoittamalla ja lapakulmia säätämällä. Ääritilanteessa voimala voidaan sammuttaa esimerkiksi tiettyihin kellonaikoihin. Laadittujen mallinnusten mukaan vaimentaminen ei ole tarpeen yhdessäkään kohteessa. Mikäli vaikutuksia tästä huolimatta havaitaan, voidaan järjestelmä ottaa käyttöön ilman erillistä asennusta.

Luontoselvitykset

Hakemukseen on liitetty muun ohella Pihtiputaan Ilosjoen tuulivoimapuistoksi kaavoitettavan alueen luontoselvitykset 2014 -raportti (Faunatica Oy), Kanalintujen soidinpaikkojen selvitykset Ilosjoen tuulivoima-alueella -raportti (Faunatica Oy, 8.5.2015), Ilosjoen tuulivoimapuiston luontoselvitykset – syysmuutto 2014 -raportti (FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy, 24.3.2015), Törmäysriskiarviot Ilosjoen tuulivoima-alueella -raportti (FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy, 30.3.2015), Ilosjoen tuulivoimapuiston luontoselvitykset – sääksiseuranta 2015 (FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy, 11.8.2015) sekä Pihtiputaan Ilosjoen tuulivoimala-alueen Natura-tarveharkinta -raportti (Faunatica Oy, 30.3.2015).

Pihtiputaan Ilosjoen tuulivoimapuistoksi kaavoitettavan alueen luontoselvitykset 2014 -raportissa on todettu, että Faunatica Oy suoritti keväällä ja kesällä 2014 luontoselvitykset Pihtiputaan Ilosjoen tuulivoimapuistoksi osayleiskaavoitettavalla alueella. Raportista käy ilmi muun ohella, että voimalan 7 alueen keskiosassa on metsälain ja vesilain kohteena rajattu lähde lähiympäristöineen, jossa kasvaa alueellisesti uhanalaista korpisaraa. Raportin liitteessä 2 on kuvattu tarkemmin luontotyyppikohdetta todeten muun ohella, että pientä allikkolähdettä ympäröivät ojitukset ja harvennushakkuut, jotka todennäköisesti ovat muuttaneet sen lähiympäristön vesitaloutta merkittävästi. Lähteen purkautumisuoma on kaivettu ojaksi eikä sitä rajattu kuvioon mukaan. Lähde lähiympäristöineen on siten lakikohteena luonnontilaisen kaltainen. Lähiympäristön metsälakikohteeksi on rajattu verrattain kapea vyöhyke, jolla ei ole merkkejä ojituksesta tai hakkuista.

Mainitun luontoselvitysraportin mukaan hankealueella Vehkavuoressa on sääkselle tehty tekopesä, joka ei ole ollut asuttuna vuosiin. Alueella tehtyjen havaintojen perusteella on oletettavaa, että sääksillä on pesä hankealueen pohjoisosissa. Pesän tarkasta sijainnista ei ole tietoa. Merikotkien osalta on todettu, että Ilosjoen kautta muuttaa alkukeväällä merikotkia. Syysmuuttoa koskevan erillisen selvityksen johtopäätöksinä on todettu, että hanke ei näytä aiheuttavan erityistä vaaraa muuttolinnuille syysmuutolla, vaikka arktinen hanhimuutto voi ajoittain osua myös Ilosjoen hankealueen seudulle. Selkeimmät muuton keskittymisväylät alueella jäävät selvästi hankealueen itäpuolelle.

Kanalintujen soidinpaikkojen selvityksiä koskevassa raportissa on todettu muun ohella, että metson tarkkaa soidinpaikkaa ei ole tehdyissä selvityksissä pystytty määrittämään. Alueella on tehty kuitenkin sen verran paljon havaintoja metsoista, että metsojen soidinalue on todennäköisesti alle yhden kilometrin päässä voimaloista. Voimaloista aiheutuvat merkittävimmät haitat metsoille ovat niiden elinympäristöä hävittävät, pirstovat ja muuttuvat vaikutukset. Voimaloiden tuottama melu voi mahdollisesti vaikuttaa metson soidinkäyttäytymiseen negatiivisesti. Raportissa on todettu, että suunnitellut voimalapaikat ja tielinjat eivät sinänsä ole todennäköisesti merkittävä suora uhka metson soidinpaikoille.

Hakemukseen liitetyn Kalasääskireviirin huomioon ottaminen Pihtiputaan Ilosjoen tuulivoimahankkeessa -suunnitelman mukaan vaikka kalasääsken viimeaikainen pesintä alueella on epävarmaa, lajin suojelemiseen tullaan hankkeessa kiinnittämään erityistä huomiota. Lähialueelle tullaan rakentamaan uusia (korvaavia), kalasääskelle sopivia tekopesiä. Yksityiskohtainen suunnitelma tekopesien rakentamisesta laaditaan paikalliseen sääksi- ja alueasiantuntemukseen perustuen suunnitelmassa esitettyjen yleisperiaatteiden mukaisesti.

Kaakkurien osalta on edellä mainitussa Natura-tarveharkintaa koskevassa raportissa todettu muun ohella, että kevätmuuton ja petolintujen tarkkailun aikana ei vuonna 2014 havaittu hankealueen yli lentäviä kaakkureita, eikä laji todennäköisesti pesinyt hankealueen lähistöllä ainakaan tuona vuonna, tai lentoreitit eivät sijoittuneet hankealueen kohtalaisen kattavasti havainnoitujen eteläosien yli. Soidinkallion pohjoispuolisella hankealueen pohjoisosalla ei kuitenkaan sopivan tarkkailupaikan puuttuessa voitu havainnoida niin tarkkaan, että kaakkurin ylilentohavaintojen puuttumisesta voitaisiin varmasti päätellä lajin todellista puuttumista. Säännöllisesti kaakkureita ei todennäköisesti ainakaan alueen yli lentänyt. Koska kaakkuri ei välttämättä pesi joka vuosi tietyllä lammella, ei yhden vuoden havainnoista voida varmasti päätellä lajin puuttumista muina vuosina hankealueen lähiympäristön pesimälinnustosta.

Ympäristölupahakemuksessa on todettu, että luontoselvitysten ja törmäysmallinnuksen mukaan lintujen törmääminen voimalaan on varsin harvinaista. Esimerkiksi maa- ja merikotkalla törmäysten odotusarvo on 0,03 yksilöä vuodessa. Mikäli rakentamisen jälkeen havaitaan arvioitua suurempia linnustoon kohdistuvia vaikutuksia, voidaan törmäyksiä ehkäistä voimalakohtaisilla varoitusjärjestelmillä. Järjestelmä tunnistaa lähestyvät linnut optisesti ja antaa varoitussignaalin, jos lintu tulee liian lähelle roottoria. Jos signaali ei tehoa ja lintu lähestyy edelleen, järjestelmä sammuttaa voimalan. Järjestelmän on todettu ehkäisevän törmäyksiä ja karkottavan linnut roottorin läheisyydestä tehokkaasti.

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Asiassa on hallinto-oikeudessa ratkaistavana, onko valituksenalainen päätös kumottava tai onko siinä mainittuja lupamääräyksiä muutettava valituksessa esitettyjen vaatimusten ja niiden tueksi esitettyjen valitusperusteiden johdosta. Valituksessa on esitetty muun ohella meluselvitysten olevan puutteellisia, viitattu huoltotieyhteyden puuttumiseen, ympäristöterveysvalvonnan ja Keski-Suomen ELY-keskuksen lausunnoissa esitetyn puutteelliseen huomioon ottamiseen sekä mainituissa lausunnoissa esitettyihin meluun ja luonnonarvoihin liittyviin seikkoihin, tuulivoimaloiden aiheuttamaan onnettomuusriskiin ja niiden rakentamisesta johtuvaan kiinteistön arvon alenemiseen sekä todettu toiminnasta voivan aiheutua terveyshaittaa.

Ympäristönsuojelulain 11 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon toiminnan sijoituspaikan ja vaikutusalueen nykyinen ja oikeusvaikutteisen kaavan osoittama käyttötarkoitus. Hakemuksessa tarkoitettujen tuulivoimaloiden paikat on osoitettu lainvoiman saaneessa osayleiskaavapäätöksessä. Hallinto-oikeus toteaa, että maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n (Yleiskaavan sisältövaatimukset) 2 momentin mukaan yleiskaavaa laadittaessa on otettava huomioon muun ohella mahdollisuudet turvalliseen ja terveelliseen elinympäristöön sekä luonnonarvojen vaaliminen. Lisäksi maankäyttö- ja rakennuslain 77 b §:n (Tuulivoimarakentamista koskevan yleiskaavan erityiset sisältövaatimukset) mukaan laadittaessa 77 a §:ssä tarkoitettua tuulivoimarakentamista ohjaavaa yleiskaavaa, on sen lisäksi, mitä yleiskaavasta muutoin säädetään, lisäksi huolehdittava siitä, että yleiskaava ohjaa riittävästi rakentamista ja muuta alueiden käyttöä kyseisellä alueella, että suunniteltu tuulivoimarakentaminen ja muu maankäyttö sopeutuu maisemaan ja ympäristöön, ja että tuulivoimalan tekninen huolto ja sähkönsiirto on mahdollista järjestää. Mainitut maankäyttö- ja rakennuslain säännökset huomioon ottaen tuulivoimaloista aiheutuvia vaikutuksia muun ohella terveellisen elinympäristön ja alueen luonnonarvojen kannalta on arvioitu myös kaavoitusprosessissa, jossa on päädytty siihen, että tuulivoimalat voidaan lähtökohtaisesti sijoittaa kaavassa osoitetuille ja myös ympäristölupahakemuksessa tarkoitetuille paikoille.

Valituksessa on vedottu siihen, että hakemukseen liitetyt meluselvitykset ovat olleet puutteellisia muun ohella sen vuoksi, että melupäästön takuuarvon yksityiskohdat ovat olleet puutteellisia, melukartat melualueista ovat puuttuneet, tuulivoimaloiden aiheuttaman melun kapeakaistaisuuden, merkityksellisen sykinnän ja amplitudimodulaation arviointi on ollut puutteellista, että mallinnuksen epävarmuutta ei ole tarkasteltu ja että korkeuserosta johtuva laskentakorjaus on tehty virheellisesti, kun sen osalta on suoritettu toinen mallinnus.

Edellä kuvatulla tavalla hakemukseen on liitetty meluselvitys, jossa lähtöarvona käytetty äänitehotaso (LWA) oli 106,0 dB valmistajan ilmoituksen mukaan. Oikeudellisesti sitomattoman, mutta tuulivoimaloiden melun mallintamiseen liittyviä menettelytapoja yhtenäistävän sekä mallinnus- ja mittaustulosten luotettavuutta lisäävän ympäristöhallinnon ohjeen Tuulivoimaloiden melun mallintaminen (2/2014) mukaan tuulivoimalan tai tuulivoimala-alueen tuulivoimaloiden melumallinnuksen lähtöarvoina käytetään ensisijaisesti valmistajan ilmoittamia tuulivoimaloiden melupäästön takuuarvoja. Ohjeen mukaan melupäästön takuuarvoon sisällytetään koko laskennan epävarmuus. Tuulivoimaloiden ulkomelutason ohjearvoista annetun valtioneuvoston asetuksen (1107/2015) 2 §:n 1 kohdan mukaan mainitussa asetuksessa tarkoitetaan melupäästön takuuarvolla tuulivoimalan laitteiston valmistajan ilmoittamaa saman tuulivoimalatyypin melupäästön hajonnasta johtuvan epävarmuuden huomioivaa varmuusarvoa. Mainitut seikat huomioon ottaen hakemukseen liitetyissä meluselvityksissä on lähtökohtaisesti asianmukaisella tavalla valmistajan ilmoittamaan takuuarvoon perustuen arvioitu tuulivoimala-alueelle sijoitettavista voimaloista aiheutuvaa melua, eikä mittauksen epävarmuuden tarkastelu esitettyä laajemmin ole ollut tarpeen ympäristönsuojelulain mukaisen lupaharkinnan suorittamiseksi. Meluselvityksistä ilmenevä tuulivoimaloista aiheutuvan melun tarkastelu on ollut riittävää myös äänen muiden valituksessa mainittujen erityispiirteiden tarkastelun osalta. Se seikka, että hakemukseen liitetyssä Nord2000-menetelmällä suoritettuun tarkasteluun perustuvassa mallinnusraportissa ei ole esitetty melualueita 5 dB välein karttapohjassa, ei ole sellainen puute, jonka vuoksi ympäristölupahakemusta olisi pidettävä olennaisesti puutteellisena, kun erityisesti otetaan huomioon mainitussa Nord2000-menetelmällä suoritetussa mallinnuksessa saatujen laskentatulosten suhde standardin ISO 9613-2 mukaisessa laskennassa saatuihin tuloksiin ja se, että viimeksi mainitun laskentamenetelmän perusteella laaditussa raportissa on asianmukaisesti esitetty melualueet myös karttapohjalla. Hallinto-oikeus toteaa vielä, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on vuosina 2015–2016 tehdyssä kyselytutkimuksessa selvittänyt yhdeksän toiminnassa olevan tuulivoima-alueen asukkaiden kokemia tuulivoimaloiden aiheuttaman melun tuottamia haittoja. Tähän mennessä tehdyissä tutkimuksissa ei ole havaittu yhteyttä tuulivoimaloiden ja tuulivoimala-alueiden asukkaiden kokemien infraäänten aiheuttamiksi epäiltyjen oireiden välillä.

Hakemuksessa tarkoitetusta toiminnasta ei meluselvitysten perusteella arvioituna aiheudu sellaista ympäristönsuojelulain 49 §:n 1 kohdassa tarkoitettua seurausta tai 5 kohdassa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta, jonka vuoksi ympäristölupahakemus olisi tullut hylätä.

Ympäristönsuojelulain 2 § ja 5 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohta huomioon ottaen ympäristönsuojelulakia sovelletaan toimintaan, josta aiheutuu tai saattaa aiheutua pilaantumista. Näin ollen ympäristönsuojelulain mukainen lupa koskee lähtökohtaisesti vain toiminnasta aiheutuvaa pilaantumista, esimerkiksi melun päästämistä ilmaan, eikä ympäristönsuojelulain mukaisen luvan myöntämistä estä se, että toiminta-alueelle ei valituksessa väitetyn mukaan ole voitu osoittaa huoltotieyhteyttä. Alueen liikennejärjestelyjä ei lähtökohtaisesti arvioida ympäristönsuojelulain mukaisen luvan myöntämisen edellytyksiä harkittaessa.

Hakemukseen on liitetty varsin laajat selvitykset alueen luonnonarvoista, muun ohella alueella esiintyvistä ja sen kautta muuttavista linnuista. Hakemuksessa on lisäksi esitetty muun ohella toimenpiteitä, joilla voidaan ehkäistä linnuille aiheutuvia mahdollisia ennalta arvioitavissa olevia suurempia haittavaikutuksia. Mainittujen selvitysten perusteella asiassa ei ole tullut ilmi, että luonnonsuojelusäännökset olisivat esteenä hankkeen toteuttamiselle. Selvyyden vuoksi hallinto-oikeus toteaa, että ympäristönsuojelulain mukaisella luvalla ei ole myönnetty eikä voida myöntää oikeutta luonnonsuojelulaissa tarkoitetusta kiellosta poikkeamiseen. Kun edelleen otetaan huomioon lupamääräys 11 sekä ympäristönsuojelulain 49 §, ei hankkeesta saadun selvityksen perusteella aiheudu alueen luonnonarvoille sellaista mainitussa lainkohdassa tarkoitettua seurausta, jonka vuoksi lupahakemus olisi tullut hylätä.

Edellä olevaan viitaten päätös ei ole perustunut virheellisiin tai riittämättömiin tietoihin ja selvityksiin. Ympäristönsuojelulain 142 §:n mukaisena asetuksena asiassa tulee sovellettavaksi sovelletuissa oikeusohjeissa mainittu valtioneuvoston asetus tuulivoimaloiden ulkomelutason ohjearvoista. Ympäristönsuojelulain 150 ja 151 § sen sijaan eivät tule suoraan sovellettaviksi nyt kysymyksessä olevassa yksittäisessä ympäristölupa-asiassa. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon muut valituksessa esitetyt valitusperusteet sekä ympäristönsuojelulain 49 §:ssä mainitut luvan myöntämisen edellytykset, ei hankkeesta muutoinkaan aiheudu sellaista seurausta, jonka vuoksi lupahakemus olisi tullut hylätä. Näin ollen ympäristölautakunnan päätöstä ei ole syytä valituksessa esitettyjen näkökohtien johdosta kumota tai muuttaa, vaan valitus on hylättävä.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Marja Lampi, Pirjo-Liisa Saloranta ja Arto Hietaniemi. Esittelijä Jonna Lahdelma.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaatineet ensisijaisesti, että hallinto-oikeuden ja ympäristölautakunnan päätökset kumotaan ja toissijaisesti, että asia palautetaan ympäristölautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi. Valittajat ovat vaatimustensa perusteeksi uudistaneet hallinto-oikeudelle esittämänsä ja esittäneet muun ohella seuraavaa:

Ympäristöluvan perusteena oleva melumallinnus on puutteellinen ja ympäristöhallinnon ohjeen 4/2012 vastainen. Melun leviämismallissa ei ole otettu huomioon melun merkityksellistä sykintää eikä infraääntä. Pohjoisen Keski-Suomen ympäristötoimen lausunnon 21.1.2016 mukaan tuulivoimalat sijaitsevat kokoonsa nähden liian lähellä asutusta. Voimalat tulee siirtää sosiaali- ja terveysministeriön suosituksen mukaisesti vähintään kahden kilometrin päähän asutuksesta.

Luontoselvitykset eivät ole ajantasaisia eivätkä luotettavia. Paikallisten metsästäjien tekemien havaintojen mukaan kalasääski on vuonna 2017 rakentanut uuden pesän Kolima-järven saareen noin 2,5 kilometrin päähän tuulivoimala-alueesta. Alueella on vuodelta 2017 runsaasti havaintoja myös maakotkista.

Tuulivoima-alueen pelastussuunnitelma on puutteellinen. Ympäristölupaan ei ole liitetty vastuuvakuutuksen ottamisvelvoitetta, vaikka kuusi voimalaa sijaitsee jatkuvassa liikennekäytössä olevan Mahakallion yksityistien läheisyydessä. Tiellä liikkujille aiheutuu jatkuvaa konkreettista vaaraa voimaloista irtoavan jään ja metalliosien vuoksi.

Tuulivoimalat eivät täytä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2006/42/EY ja 95/16/EY vaatimuksia. Tuulivoimaloilta on vaadittava direktiivien edellyttämät asianmukaiset CE-merkinnät.

Pohjoisen Keski-Suomen ympäristölautakunta Pihtiputaan kunnan ympäristönsuojeluviranomaisena on vastineessaan todennut, että lautakunta on ollut aikaisemmin nimeltään Viitasaaren ympäristölautakunta. Lautakunnan päätöksessä on otettu huomioon päätöksentekohetkellä olemassa ollut tieto ja voimassa olleet säännökset. Lupamääräysten 4 ja 5 perusteella toiminnanharjoittajaa voidaan velvoittaa ryhtymään toimenpiteisiin, mikäli asutukselle aiheutuu haittoja.

Pohjoisen Keski-Suomen ympäristötoimi Pihtiputaan kunnan terveydensuojeluviranomaisena on vastineessaan viitannut aikaisemmin esittämäänsä ja lausunut muun ohella seuraavaa:

Riski terveyshaittaa aiheuttavasta melusta ja välkevaikutuksesta perustuu tuulivoimaloiden melun häiritsevyyttä lisääviin erityispiirteisiin, melumallien epävarmuustekijöihin sekä kokemusperäiseen ja mitattuun tietoon tuulivoimaloiden meluhaitoista. Erityisesti riskinä on, että tuulivoimaloiden melu ylittää asumisterveysasetuksessa 545/2015 asunnon sisätiloille annetun yöaikaiselle melulle tai pieni- ja matalataajuiselle melulle annetut toimenpiderajat.

Ympäristölupapäätöksessä ei ole huomioitu aikaisemmassa lausunnossa ehdotettua tuulivoimaloiden 6 ja 9 siirtämistä kauemmas asutuksesta tai niiden poistamista, mikä pienentäisi melusta aiheutuvan terveyshaitan riskiä merkittävästi.

Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja Viitasaaren kaupungin ympäristölautakunta ovat lausunnoissaan viitanneet aikaisemmin esittämäänsä.

Tuulipuisto Pihtipudas Oy on vastineessaan esittänyt valituksen hylkäämistä. Yhtiö on lausunut muun ohella seuraavaa:

Melumallinnukset on laadittu oikein. Hankkeen tuulivoimaloiden melun osalta ei ole todettu merkityksellistä sykintää, joka olisi pitänyt ottaa huomioon melumallinnuksessa. Valituksessa ei ole esitetty perusteita sille, että tuulivoimaloista aiheutuisi infraääntä tai että sillä olisi merkitystä luvan myöntämisen kannalta.

Väitteet pelastussuunnitelman puutteellisuudesta, vastuuvakuutusta koskevan määräyksen puuttumisesta ja EU:n konedirektiivin vastaisuudesta ovat lakiin perustumattomia. Voimalat täyttävät direktiivien vaatimukset ja niillä on CE-hyväksyntä.

A asiakumppaneineen on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Ympäristönsuojelulain (527/2014) 48 §:n 2 momentin mukaan ympäristölupa on myönnettävä, jos toiminta täyttää mainitun lain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen säännösten vaatimukset. Luvan myöntämisen edellytyksistä säädetään ympäristönsuojelulain 49 §:ssä.

Valituksen perusteeksi on korkeimmassa hallinto-oikeudessa muun ohella esitetty, että tuulivoima-alueen pelastussuunnitelma on puutteellinen, ympäristölupaan ei ole liitetty vastuuvakuutuksen ottamisvelvoitetta, tuulivoimalat eivät täytä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2006/42/EY ja 95/16/EY vaatimuksia ja se, että tuulivoimaloilta on vaadittava CE-merkinnät. Mainitut perusteet eivät ole sellaisia ympäristönsuojelulain 49 §:n mukaisia perusteita, jotka estäisivät ympäristöluvan myöntämisen.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Tuomas Kuokkanen ja Jaakko Autio sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Rauno Pääkkönen ja Kirsi Kostamo. Asian esittelijä Satu Sundberg.

 
Julkaistu 8.11.2018