Muu päätös 5912/2018

Suunnittelutarveratkaisua koskeva valitus, Lempäälä

Antopäivä: 17.12.2018
Taltionumero: 5912
Diaarinumero: 5418/1/17
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2018:T5912

Asia Suunnittelutarveratkaisua koskeva valitus

Valittajat A ja B

Päätös, jota valitus koskee

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 6.10.2017 nro 17/0384/2

Asian aikaisempi käsittely

Lempäälän kaavoitus- ja rakennusjaosto on 12.1.2017 tekemällään päätöksellä (§ 8) hyväksynyt A:n ja B:n suunnittelutarveratkaisua koskevan hakemuksen kahden omakotitalon ja talousrakennuksen rakentamiseksi tilalle Välilä 418-428-2-22. Samalla on myönnetty poikkeaminen rakennusjärjestyksen ja maankäyttö- ja rakennuslain minimitonttikokoa koskevista määräyksistä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään C:n ja D:n valituksesta kumonnut kaavoitus- ja rakennusjaoston päätöksen ja hylännyt A:n ja B:n hakemuksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Maankäyttö- ja rakennuslain 137 §:n 1 momentin mukaan sen lisäksi, mitä rakennusluvan edellytyksistä muutoin säädetään, rakennusluvan myöntäminen 16 §:ssä tarkoitetulla suunnittelutarvealueella, jolle ei ole hyväksytty asemakaavaa, edellyttää, että rakentaminen:

1) ei aiheuta haittaa asemakaavoitukselle, yleiskaavoitukselle tai alueiden käytön muulle järjestämiselle;

2) on sopivaa yhdyskuntateknisten verkostojen ja liikenneväylien toteuttamisen sekä liikenneturvallisuuden ja palvelujen saavutettavuuden kannalta; ja

3) on sopivaa maisemalliselta kannalta eikä vaikeuta erityisten luonnon- tai kulttuuriympäristön arvojen säilyttämistä eikä virkistystarpeiden turvaamista.

Rakennuspaikkaa koskeva selvitys

Hankkeessa on kysymys kahden omakotitalon ja talousrakennuksen rakentamisesta Lempäälässä sijaitsevalle noin 6,2 hehtaarin suuruiselle tilalle Välilä 418-428-2-22. Alueella on voimassa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisulla 17.11.2016 lainvoimaiseksi tullut Lempäälän Kuokkala-Hakkari-Herrala osayleiskaava, jossa rakennuspaikka on osoitettu pientalovaltaiseksi asuinalueeksi AP. Kaavamääräyksen mukaan alue on tarkoitettu toteuttaa pientalovaltaisena alueena. Aluevaraus sisältää myös tarpeelliset liikennealueet, virkistysalueet ja yhdyskuntateknisen huollon alueet.

Alueelle laadittu asemakaava on kumottu korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä vuonna 2007, koska Sillanojantien itäpuoli oli osayleiskaavoitettu MU-2-merkinnällä vuoden 2001 kaavassa eli asemakaavassa osoitettu maankäyttö ei tältä osin vastannut osayleiskaavan maankäyttöä.

Hallinto-oikeuden johtopäätökset

Suunnittelutarveratkaisun myöntämistä harkittaessa ensisijainen lähtökohta on, että rakentamisen tulisi perustua alueelle hyväksyttyyn asemakaavaan. Rakentaminen olisi kuitenkin mahdollista myös silloin, kun se on todettu sopivaksi sellaisessa lupamenettelyssä, jossa sopivuutta on voitu arvioida tavanomaista rakennuslupamenettelyä laajemmin myös yhdyskuntakehityksen, ympäristöarvojen ja tulevan maankäytön näkökulmasta.

Suunnittelutarveratkaisua koskevan säännöksen tarkoituksena on turvata alueen suunnitteluvara tulevassa kaavoituksessa. Asemakaavassa ei kaikkia alueita voida osoittaa rakentamiseen, vaan myös muille maankäyttötarpeille tulee kaavassa osoittaa riittävästi aluevarauksia. Kaavoittajalle on jätettävä tarpeeksi liikkumavaraa päättää asuinalueiden rakennustehokkuudesta ja tiiviydestä. Suunnittelutarveratkaisulla ei pääsääntöisesti voida myöskään myöntää yhtä paljon rakennusoikeutta kuin kaavassa olisi mahdollista osoittaa.

Karttatarkastelun perusteella rakentamispaikkana oleva tila Välilä on Sillanojantien länsipuolelle jo yksittäisten lupien perusteella rakentuneen, melko tiiviin asutuksen välissä oleva rakentamaton kiinteistö. Alueelle aiemmin laadittu asemakaava on kumottu ennen uuden osayleiskaavan laatimista.

Valituksen kohteena olevalla alueella on voimassa oikeusvaikutteinen osayleiskaava, jossa osoitetun maankäytön perusteella suunnittelutarveratkaisun myöntämisestä ei sinänsä aiheudu haittaa tulevalle asemakaavoitukselle. Kun kuitenkin otetaan huomioon edellä asemakaavoituksen sisällöstä sanottu ja alueella jo toteutunut rakentaminen, ei ole varmaa, että asemakaavassakaan voitaisiin osoittaa ainakaan kaikkea haettua rakennusoikeutta. Näistä syistä suunniteltu rakentaminen aiheuttaisi haittaa kaavoitukselle ja alueiden käytön muulle järjestämiselle. Maankäyttö- ja rakennuslain 137 §:n 1 momentissa säädettyjä rakennusluvan erityisiä edellytyksiä ei näin ollen ole olemassa ja hakemus olisi tullut hylätä. Kaavoitus- ja rakennusjaoston päätös on kumottava.

Koska rakentaminen estyy maankäyttö- ja rakennuslain 137 §:n 1 momentissa tarkoitettujen rakennusluvan erityisten edellytysten puuttuessa, asiassa ei ole tarpeen lausua maankäyttö- ja rakennuslain 172 §:ssä säädettyjen poikkeamisen edellytysten olemassaolosta.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Maankäyttö- ja rakennuslaki 16 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Eija Mäkelä, Elina Tanskanen, joka on myös esitellyt asian, ja Virpi Juujärvi.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A ja B ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja kaavoitus- ja rakennusjaoston suunnittelutarveratkaisua koskeva päätös saatetaan voimaan.

Vaatimusten tueksi on viitattu aiemmin lausuttuun ja esitetty muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeuden perustelujen perusteella myönteisiä suunnittelutarveratkaisuja ei voisi tehdä lainkaan, sillä koskaan ei voida olla varmoja mahdollisista tulevista kaavoitusratkaisuista. Sillanojan alue on jo rakentunut hyvin tiiviisti, eikä kunnalle ole jäänyt suunniteltavaa, kuten kunnan hyväksymässä ja myöhemmin kumotussa asemakaavassa on todettu. Rakennuspaikkaan ei kohdistu muita rakennustarpeita kuin se, mitä kumotussa asemakaavassa on osoitettu. Kyse ei ole tiheän rakentamisen laajentamisesta vaan rakentamisesta jo rakennetun alueen keskelle tien varteen ja jo rakennettujen rakennuspaikkojen väliin. Lähialueelle on syksyllä 2016 myönnetty vastaava lupa. Kunta on jo kumotun asemakaavan laatiessaan harkinnut kiinteistön käytön. Asemakaavan kumoutumisen syynä eivät olleet Sillanojantien asuntoalueen ratkaisut vaan Mannisten omistaman alueen ratkaisut. Näin ollen hakemuksen kohteena olevan kiinteistön osalta ei ole enää tarvetta turvata kunnan suunnitteluvaraa mahdollisessa tulevassa kaavoituksessa.

Lempäälän yhdyskuntalautakunta on antanut selityksen.

C ja D ovat antaneet selityksen.

A ja B ovat antaneet vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

Perustelut

Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Kari Kuusiniemi sekä oikeusneuvokset Hannu Ranta, Mika Seppälä, Taina Pyysaari ja Jaakko Autio. Asian esittelijä Liisa Leiniö.

 
Julkaistu 17.12.2018