Muu päätös 540/2019
Asia Ympäristölupaa koskeva valitus
Valittajat B ja hänen 13 asiakirjoista ilmenevää asiakumppaniaan
Päätös, jota valitus koskee
Vaasan hallinto-oikeus 18.10.2017 nro 17/0456/3
Asian aikaisempi käsittely
Loviisan rakennus- ja ympäristölautakunta on 8.1.2016 antamallaan päätöksellä (29.12.2015 § 88) myöntänyt A:lle toiminimen J-OHo-Farm haltijana ympäristöluvan Loviisan kaupungin Mickelspiltomin kylässä sijaitsevalla Svedmarkin tilalla 434-432-9-14 harjoitettavaan turkistarhatoimintaan.
Lupaan on liitetty seuraavat lupamääräykset:
Yleistä
1. Kiinteistölle Svedmark 434-432-9-14 Mickelspiltomin kylään perustettavaan turkistarhaan, hakemuksessa esitettyihin rakennuksiin saa sijoittaa enintään 1 950 minkkisiitosnaarasta pentuineen. Kokonaiseläinmäärä saa tarhalla olla enintään 12 096 minkkiä.
Toiminnassa tulee lisäksi ottaa huomioon turkiseläintenpidolle asetetut eläinsuojeluvaatimukset.
2. Toiminta tulee järjestää siten, ettei siitä aiheudu kohtuutonta haittaa ympäristöön.
Minkkihallien rakenteet
3. Hallirakennuksen lattia tulee olla vesitiivistä betonia, (vähintään luokka K30-2) maa- ja metsätalousministeriön kyseisiä rakenteita koskevien rakentamisohjeiden mukaisesti, ja reunoiltaan korotettu. Kumpaankin halliin on asennettava valumavesille tarkoitetut 5 m³ kokoiset umpisäiliöt. Säiliöt on pystyttävä tyhjentämään imuautolla.
Rakenteiden ja pintamateriaalien tulee olla sellaisia, että tilat pystytään pitämään helposti puhtaina.
4. Eläinsuojan ilmanvaihto on järjestettävä ja hoidettava siten, ettei toiminnasta aiheudu kohtuutonta hajuhaittaa lähimpien naapureiden piha-alueilla.
Kasvatushallien poistoilma tulee johtaa riittävän korkealle ulkoilmaan. Tarvittaessa poistoilma voidaan johtaa biosuodattimen kautta hajuhaittojen vähentämiseksi.
5. Halli on rakennettava pakovarmaksi siten, että mahdolliset häkeistä karanneet eläimet eivät pääse hallista ulos.
6. Halli on varustettava ympärivuotisesti toimivalla nippajuottojärjestelmällä. Laitteiston kuntoa on tarkkailtava päivittäin ja havaitut vuodot on korjattava välittömästi.
Lannan poisto ja käsittely
7. Lanta on poistettava häkkien alta vähintään 4 kertaa vuodessa. Tarvittaessa lantaa tulee poistaa häkkien alta useamminkin. Lanta tulee poistaa huolellisesti ja siirtää lantalaan siten, ettei sitä varise maahan tai ympäristöön.
Häkkien alla tulee käyttää riittävästi kuivikkeita, ensisijaisesti turvetta, hajuhaittojen minimoimiseksi. Kuivikkeita tulee lisätä häkkien alle aina lannanpoiston jälkeen ja tarvittaessa myös lannanpoistojen välillä. Kuivikekerroksen paksuuden tulee olla lannan poiston jälkeen vähintään 15 cm.
8. Häkkien alla oleva lanta-alue tulee tarvittaessa kalkita lannan poistamisen yhteydessä kärpästoukkien kehittymisen estämiseksi.
9. Lannan ja suotonesteen kuormaus sekä kuljetus tulee tehdä tarkoitukseen suunniteltua tiivistä kalustoa käyttäen. Lannan ja suotonesteen sisäiset siirrot ja kuljetus muualle sekä rehujen ja kuivikkeiden käsittely ja liikenne on järjestettävä ja hoidettava siten, ettei niistä aiheudu kohtuuttomia haju- tai pölyhaittoja lähimmille naapureille.
Lantaa tai suotonestettä ei saa joutua hallitsemattomasti ympäristöön. Mikäli kuljetusten yhteydessä lantaa tai suotonestettä pääsee ympäristöön, likaantuneet alueet tulee puhdistaa välittömästi.
Lannan varastointi
10. Käytettävissä tulee olla vähintään 500 m3 lannan varastointitilavuutta 12 kuukauden aikana kertyvälle lannalle. Lantala on katettava kiinteällä katteella ja rakennettava vesitiiviisti siten, ettei sieltä pääse nesteitä ympäristöön. Sade- ja sulamisvesien valuminen lannan säilytystiloihin on estettävä. Lantalan ulkopuolella on oltava kovapohjainen kuormauslaatta.
Lantalan rakennesuunnitelma on toimitettava tiedoksi ympäristönsuojeluun vähintään kuukautta ennen lantalan rakentamisen aloittamista.
Lantala tulee tyhjentää perusteellisesti vähintään kerran vuodessa ja samalla tarkastaa sen rakenne ja kunto. Lantalaan kertyvä suotovesi tulee johtaa viereiseen umpisäiliöön hakemuksen mukaisesti.
Lannan yms. hyödyntäminen lannoitteena
11. Lanta ja lantalasta sekä halleista kerätty virtsa/suotoneste on hyödynnettävä ensisijaisesti lannoitteena pellolla. Tilalla muodostuneen lannan levittämiseen tarvitaan noin 45 ha peltoalaa.
Lanta ja nesteet voidaan toissijaisesti toimittaa käsiteltäväksi ympäristöluvan omaavalle vastaanottajalle.
Mahdollisista uusista lannanlevitysaloista on toimitettava tiedot kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.
12. Lannan/virtsan levityksessä on noudatettava maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamista koskevaa valtioneuvoston asetusta (1261/2015). Toiminnanharjoittajan tulee varmistaa, että lannan vastaanottajat ovat tietoisia lannan levittämistä koskevista määräyksistä.
Lannan levityksestä ei saa aiheutua yhdessä eläinsuojan kanssa lähimmille naapureille kohtuutonta hajuhaittaa. Tämä tulee ottaa huomioon lannan käsittely- ja levitysajankohtaa sekä levityspellon sijaintia valittaessa. Lannan käsittelyä ja levitystä tulee välttää yleisinä juhlapäivinä ja juhlatilaisuuksien aikana.
Lantaa levitettäessä on talousvesikaivojen ympärille ja vesistöjen sekä lasku- ja valtaojien varsille jätettävä riittävän leveät suoja-alueet, joille ei levitetä lantaa. Vesistöjen rannoilla ja vesistöön laskevien ojien varsilla sijaitseville tulvaherkille pelloille lantaa saa levittää vasta kevättulvien kuivuttua. Lannan syyslevitys tulvaherkille pelloille on kielletty.
Rehun varastointi ja jakelu
13. Rehun kuljetuksesta, varastoinnista ja käytöstä ei saa aiheutua epäsiisteyttä tai terveyshaittaa. Rehu tulee kuljettaa ja varastoida tarkoitukseen soveltuvissa tiiviissä säiliöissä, jotka tulee tarvittaessa puhdistaa ja desinfioida.
Rehusäiliö on varustettava umpisäiliöllä syntyviä huuhtelu- ja pesuvesiä varten. Säiliö on tyhjennettävä tarvittaessa, kuitenkin vähintään kerran vuodessa.
Jätevesien ja muiden valumavesien käsittely
14. Rehusäiliöstä peräisin olevia jätevesiä ja muita pesuaineita sisältäviä nesteitä/jätevesiä ei saa levittää pellolle, vaan ne tulee toimittaa käsiteltäväksi ympäristöluvan omaavalle vastaanottajalle.
15. Turkistarha-alueen kuivatusvesistä ei saa aiheutua pohja- tai pintavesien pilaantumista.
Jätteet ja niiden käsittely ja varastoiminen
16. Jätehuolto on hoidettava niin, että siitä ei aiheudu roskaantumista, hajuhaittaa tai maaperän pilaantumista eikä muuta haittaa tai vaaraa ympäristölle. Toiminnassa muodostuvat jätteet on lajiteltava ja käsiteltävä paikallisten jätehuoltomääräysten mukaisesti. Eri jätejakeet on pidettävä erillään ja hyötyjätteet toimitettava ensisijaisesti kierrätykseen. Alueesta ei saa muodostua sinne kelpaamattomien tai sinne kuulumattomien jätteiden varastoaluetta.
17. Vaaralliset jätteet on varastoitava asianmukaisesti merkityissä astioissa tai säiliöissä, katettuina tai muuten vesitiiviisti reunakorokkein varustetulla alustalla. Ne on toimitettava jatkokäsittelyyn vähintään vuosittain. Vaarallisista jätteistä ja niiden toimittamisesta käsittelyihin on pidettävä kirjaa.
18. Käyttökelvoton rehu on käsiteltävä eläimistä saatavista sivutuotteista annetun lain (517/2015) mukaisesti.
19. Kuolleet eläimet ja käyttökelvottomat rehut on toimitettava mahdollisimman nopeasti käsiteltäväksi laitokseen, jossa tällaisen jätteen vastaanotto ja käsittely on hyväksytty.
Mikäli kuolleita eläimiä joudutaan välivarastoimaan tilalla, tulee ne säilyttää helposti puhdistettavissa tiiviissä astioissa ja jäähdyttää (pakastamo), ja toimittaa jatkokäsittelyyn mahdollisimman nopeasti.
Polttonesteiden varastointi
20. Tilan omassa käytössä olevien polttonestevarastojen tulee soveltua käyttötarkoitukseensa ja niiden kunto tulee tarkastaa riittävän usein. Varastointipaikan läheisyyteen on varattava riittävä määrä imeytysainetta mahdollisen vuodon imeyttämistä varten.
Uusi säiliö tulee olla kaksoisvaippainen tai sijoitettava suoja-altaaseen. Lisäksi säiliön tulee olla varustettu ylitäytön estävällä järjestelmällä ja laponestolaitteella, sekä varustettava lukitusjärjestelmällä.
Häiriötilanteet ja muut poikkeukselliset tilanteet
21. Hallissa on aina oltava loukut viriteltynä mahdollisten karanneiden minkkien pyydystämiseksi.
22. Toiminnanharjoittajan on ilmoitettava kaupungin- tai läänineläinlääkärille, jos hän epäilee eläinten kuolleen tai sairastuneen vakavaan eläintautiin.
23. Ympäristöön vahingon tai onnettomuuden seurauksena päässyt lanta ja muu ympäristöä kuormittava jäte tai aine on kerättävä välittömästi talteen. Tällaisista vahingoista on viipymättä ilmoitettava Loviisan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle.
Toiminnan käyttötarkkailu
24. Hallin, lantalan, umpisäiliöiden ja juomalaitteiston kuntoa tulee tarkkailla riittävän usein. Mikäli rakenteissa tai laitteissa havaitaan vaurioita tai toimintaongelmia, jotka voivat johtaa päästöjen tai haittojen syntymiseen on ne välittömästi korjattava.
Pellolla lannoitteena käytettävästä lannasta/virtsasta tulee tehdä ravinneanalyysi kokonaistypen (kok-N), liukoisen typen (liuk-N), kokonaisfosforin (kok-P) ja liukoisen fosforin (liuk-P) määrittämiseksi vähintään viiden vuoden välein. Lannan/virtsan levitysala tulee tarvittaessa tarkentaa analyysitulosten perusteella ja ilmoittaa vuosiraportoinnin yhteydessä.
Raportointi
25. Vuosittain helmikuun loppuun mennessä tulee Loviisan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle toimittaa edellistä vuotta koskeva raportti. Raportti tulee ensisijaisesti toimittaa sähköisesti osoitteeseen [email protected].
Raportista tulee ilmetä ainakin seuraavat asiat:
- tiedot eläinmääristä (naaraat ja pennut)
- käytettyjen kuivikkeiden lajit ja määrät sekä lisäysajankohdat ja -määrät
- tiedot lanta- ja virtsamääristä, lannanpoistoajankohdista ja toimituspaikoista/vastaanottajista
- jäljennökset uusista tai muutetuista lannan ja virtsan vastaanottosopimuksista
- viimeisin lanta- ja virtsa-analyysi
- umpisäiliönesteiden ja jätevesisäiliöiden tyhjennysmäärät (m3/vuosi),
tyhjennysajankohdat ja toimituspaikat/vastaanottajat
- valumavesien käsittelyjärjestelmän huoltotoimenpiteet
- tiedot turkiseläinruhojen ja itsestään kuolleiden eläinten määristä (kpl ja määrä kg:ssa) ja toimituspaikoista
- tiedot jätelajeista ja -määristä sekä niiden toimituspaikoista
- tarhalla toteutetut korjaus- ja ympäristönsuojelutoimet
- tiedot häiriötilanteista tai muista poikkeuksellisista tilanteista.
Kirjanpidon on tarvittaessa oltava ympäristönsuojeluviranomaisen saatavilla.
Muut määräykset
26. Haittaeläinten esiintymistä tulee ehkäistä pitämällä alue siistinä ja puhtaana. Haittaeläimiä, kuten lokkeja, rottia, hiiriä ja kärpäsiä tulee tarvittaessa torjua rehuhygieniaan ja yleiseen viihtyisyyteen aiheutuvien haittojen vähentämiseksi.
27. Toiminnanharjoittajan on oltava riittävästi selvillä aiheuttamiensa ympäristövaikutusten vähentämismahdollisuuksista ja seurattava toimialansa parhaan käyttökelpoisen tekniikan kehittymistä sekä varauduttava tilan oloihin soveltuvan tällaisen tekniikan käyttöönottoon. Jos päästöjä voidaan parhaan käyttökelpoisen tekniikan kehittymisen vuoksi vähentää ilman kohtuuttomia kustannuksia, voidaan lupapäätöstä muuttaa.
28. Toiminnan lopettamisesta, keskeyttämisestä tai olennaisesta muuttamisesta on ilmoitettava viipymättä ympäristönsuojeluviranomaiselle. Mikäli toiminta muuttuu tai olennaisesti laajenee, on toiminnalle haettava uusi ympäristölupa. Tuotannon loppuessa tai keskeytyessä on varastoitu lanta ja muut jätteet sekä jätevedet toimitettava asianmukaiseen hyötykäyttöön tai keräykseen.
Toiminnanharjoittajan on viimeistään kuusi kuukautta ennen toiminnan lopettamista esitettävä valvontaviranomaiselle yksityiskohtainen suunnitelma vesiensuojelua, maaperänsuojelua ja jätehuoltoa koskevista toiminnan lopettamiseen liittyvistä toimista.
Luvan voimassaolo
Lupa on voimassa toistaiseksi. Toiminnan olennaiseen laajentamiseen ja muuttamiseen on oltava lupa.
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt B:n ja hänen asiakumppaneidensa valituksen.
Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:
Lupamenettely
Muistutusten huomioon ottaminen
Ympäristönsuojelulain (527/2014) 48 §:n 1 momentin mukaan lupaviranomaisen on tutkittava ympäristöluvan myöntämisen edellytykset ja otettava huomioon asiassa annetut lausunnot ja tehdyt muistutukset ja mielipiteet. Lupaviranomaisen on muutoinkin otettava huomioon, mitä yleisen ja yksityisen edun turvaamiseksi säädetään.
Ympäristönsuojelulain 83 §:n 1 momentin mukaan sen lisäksi, mitä hallintolain 44 §:ssä säädetään, ympäristölupaa koskevassa päätöksessä on vastattava lausunnoissa, muistutuksissa ja mielipiteissä tehtyihin yksilöityihin vaatimuksiin.
Ympäristölupapäätöksessä on todettu, että lupahakemuksesta annettu lausunto ja annetut muistutukset on otettu huomioon päätöksessä mainituissa lupamääräyksissä. Muistutusten sisältö ilmenee lupapäätöksestä. Näin ollen ja kun lisäksi otetaan huomioon toiminnan luonne, sijainti ja vaikutukset, päätöksen ratkaisuosa sekä lupapäätöksestä ilmenevät perustelut ympäristöluvan myöntämiselle ja sovelletut oikeusohjeet, hallinto-oikeus katsoo, että muistutukset on lupapäätöstä tehtäessä otettu huomioon ympäristönsuojelulaissa edellytetyllä tavalla. Muistuttajien lukumäärällä ei ole asiassa ratkaisevaa merkitystä.
Ympäristölupa
Sovellettuja oikeusohjeita
Ympäristönsuojelulain 48 §:n 2 momentin mukaan ympäristölupa on myönnettävä, jos toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen säännösten vaatimukset.
Ympäristönsuojelulain 49 §:n mukaan ympäristöluvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa muun muassa 1) terveyshaittaa, 2) merkittävää muuta ympäristönsuojelulain 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua seurausta tai sen vaaraa, 3) ympäristönsuojelulain 16–18 §:ssä kiellettyä seurausta, 4) erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella taikka 5) eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.
Eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentin mukaan kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa ei saa käyttää siten, että naapurille, lähistöllä asuvalle tai kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa hallitsevalle aiheutuu kohtuutonta rasitusta ympäristölle haitallisista aineista, noesta, liasta, pölystä, hajusta, kosteudesta, melusta, tärinästä, säteilystä, valosta, lämmöstä tai muista vastaavista vaikutuksista.
Ympäristönsuojelulain 7 §:n 1 momentin mukaan toiminnanharjoittajan on järjestettävä toimintansa niin, että ympäristön pilaantuminen voidaan ehkäistä ennakolta. Jos pilaantumista ei voida kokonaan ehkäistä, se on rajoitettava mahdollisimman vähäiseksi. Toiminnanharjoittajan on rajoitettava toimintansa päästöt ympäristöön ja viemäriverkostoon mahdollisimman vähäisiksi.
Ympäristönsuojelulain 8 §:n mukaan jos toimintaan 4 luvun mukaan tarvitaan lupa (luvanvarainen toiminta) tai toiminta 11 luvun mukaan on rekisteröitävä (rekisteröitävä toiminta), toiminnanharjoittajan on sen lisäksi, mitä 7 §:ssä säädetään, ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi huolehdittava ja varmistuttava muun muassa siitä, että toiminnassa käytetään parasta käyttökelpoista tekniikkaa.
Ympäristönsuojelulain 11 §:n 1 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, että toiminnasta ei aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja pilaantuminen voidaan ehkäistä. Pykälän 2 momentin mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon toiminnan 1) luonne, kesto, ajankohta ja vaikutusten merkittävyys sekä pilaantumisen todennäköisyys ja onnettomuusriski, 2) vaikutusalueen herkkyys ympäristön pilaantumiselle, 3) merkitys elinympäristön terveellisyyden, ja viihtyisyyden kannalta, 4) sijoituspaikan ja vaikutusalueen nykyinen ja oikeusvaikutteisen kaavan osoittama käyttötarkoitus sekä 5) muut mahdolliset sijoituspaikat alueella.
Ympäristönsuojelulain 12 §:n mukaan luvanvaraista tai rekisteröitävää toimintaa ei saa sijoittaa asemakaavan vastaisesti. Lisäksi alueella, jolla on voimassa maakuntakaava tai oikeusvaikutteinen yleiskaava, on katsottava, ettei toiminnan sijoittaminen vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen.
Ympäristönsuojelulain 52 §:n 1 momentin mukaan ympäristöluvassa on annettava tarpeelliset määräykset 1) päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä päästöpaikan sijainnista, 2) maaperän ja pohjavesien pilaantumisen ehkäisemisestä, 3) jätteistä sekä niiden määrän ja haitallisuuden vähentämisestä, 4) toimista häiriö- ja muissa poikkeuksellisissa tilanteissa, 5) toiminnan lopettamisen jälkeisestä alueen kunnostamisesta ja päästöjen ehkäisemisestä sekä muista toiminnan lopettamisen jälkeisistä toimista ja 6) muista toimista, joilla ehkäistään tai vähennetään ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa.
Edellä mainitun pykälän 3 momentin mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Päästöraja-arvoa sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Lupamääräyksissä ei kuitenkaan saa velvoittaa käyttämään vain tiettyä tekniikkaa. Lisäksi on tarpeen mukaan otettava huomioon energian ja materiaalien käytön tehokkuus sekä varautuminen onnettomuuksien ehkäisemiseen ja niiden seurausten rajoittamiseen.
Luvan myöntämisen edellytykset
Hakemus tarkoittaa 1 950 siitosnaarasminkkiä käsittävän turkistarhatoiminnan harjoittamista Svedmarkin tilalla 9:14. Hakemuksen mukaan minkkejä tullaan kasvattamaan kahdessa toimintaa varten rakennettavassa kasvatushallissa. Hallit ovat suuruudeltaan 1 800 m². Tarha-alueella sijaitsevat kasvatushallien lisäksi huolto- ja varastotilat, joissa toimii muun muassa rehuhuolto. Tilalla ei ole omaa rehun valmistusta. Kyse on uudesta toiminnasta, jolla ei ole aikaisempaa ympäristölupaa.
Lähimmät muiden kuin toiminnanharjoittajan omistuksessa olevat asuinrakennukset sijaitsevat noin 220 metrin etäisyydellä tarha-alueen itä-kaakkoispuolella. Noin 500 metrin säteellä turkistarhasta on noin kymmenen asuinrakennusta. Turkistarha ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Suunnitellulla sijaintipaikalla ei ole asemakaavaa tai oikeusvaikutteista yleiskaavaa. Tarha-alue on ympärysojitettu ja salaojitettu.
Hakemuksen mukainen siitoseläinmäärä pentuineen tuottaa laskennallisesti lantaa noin 485 m3³ vuodessa. Virtsa imeytetään kuivikkeisiin eikä erillistä virtsasäiliötä ole. Kasvatushallien valumavedet kerätään umpisäiliöihin eikä tarha-alueelta näin ollen synny kuivatusvesiä.
Lupamääräyksen 10 mukaan käytettävissä tulee olla vähintään 500 m3³ lannan varastointitilavuutta 12 kuukauden aikana kertyvälle lannalle. Lantala on katettava kiinteällä katteella ja rakennettava vesitiiviisti siten, ettei sieltä pääse nesteitä ympäristöön. Lupamääräyksen 7 mukaan lanta on poistettava häkkien alta vähintään neljä kertaa vuodessa. Tarvittaessa lantaa tulee poistaa häkkien alta useamminkin. Lanta tulee poistaa huolellisesti ja siirtää lantalaan siten, ettei sitä varise maahan tai ympäristöön.
Hakemuksen mukaan turkistarhalla käytetään kuivikkeina olkea, turvetta ja kutterinlastua. Käytetyn kuivikekerroksen paksuus on noin 15 cm ja kuivikkeita lisätään tarpeen mukaan. Kuivikkeet vaihdetaan lannan poiston yhteydessä neljä kertaa vuodessa. Lupamääräyksen 7 mukaan häkkien alla tulee käyttää riittävästi kuivikkeita, ensisijaisesti turvetta, hajuhaittojen minimoimiseksi. Kuivikkeita tulee lisätä häkkien alle aina lannanpoiston jälkeen ja tarvittaessa myös lannanpoistojen välillä. Kuivikekerroksen paksuuden tulee olla lannan poiston jälkeen vähintään 15 cm.
Lupamääräyksen 5 mukaan halli on rakennettava pakovarmaksi siten, että mahdolliset häkeistä karanneet eläimet eivät pääse hallista ulos. Lupamääräyksen 21 mukaan hallissa on aina oltava loukut viriteltynä mahdollisten karanneiden minkkien pyydystämiseksi.
Lupamääräyksen 24 mukaan pellolla lannoitteena käytettävästä lannasta/virtsasta tulee tehdä ravinneanalyysi kokonaistypen (kok-N), liukoisen typen (liuk-N), kokonaisfosforin (kok-P) ja liukoisen fosforin (liuk-P) määrittämiseksi vähintään viiden vuoden välein. Tältä osin hallinto-oikeus toteaa, että lannan peltolevityksen tulee perustua lannasta tehtävään ravinneanalyysiin sekä viljeltävästä pellosta tehtävään viljavuustutkimukseen. Asiassa ei ole esitetty perusteita, joiden johdosta lupamääräystä olisi tarpeen muuttaa.
Lupamääräyksen 25 mukaan vuosittain helmikuun loppuun mennessä tulee Loviisan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle toimittaa edellistä vuotta koskeva raportti. Raportista tulee ilmetä muun muassa tiedot lanta- ja virtsamääristä, lannanpoistoajankohdista ja toimituspaikoista/vastaanottajista, jäljennökset uusista tai muutetuista lannan ja virtsan vastaanottosopimuksista sekä viimeisin lanta- ja virtsa-analyysi.
Varjotaloissa tapahtuvan turkistarhaustoiminnan ympäristökuormitus muodostuu pääasiassa ravinnepäästöistä vesiin ja hajupäästöistä ilmaan. Hakemuksen mukainen turkistarhatoiminta on sijoitettu kasvatushalleihin, mikä on omiaan vähentämään toiminnasta aiheutuvia haju- ja jätevesihaittoja. Kun lisäksi otetaan huomioon toiminnan laajuus ja kun toimintaa harjoitetaan lupamääräysten mukaisesti, hallinto-oikeus katsoo, että hakemuksen mukaisesta toiminnasta ei lupamääräysten mukaisesti toimittaessa aiheudu kohtuutonta rasitusta, terveyshaittaa tai muutakaan ympäristönsuojelulain 49 §:ssä tarkoitettua ympäristön pilaantumista. Hakemuksen mukaiseen sijoittamiseen ei myöskään ole ympäristönsuojelulain 12 §:ssä tarkoitettua estettä. Luvan myöntämisen edellytykset ovat siten olleet olemassa. Hallinto-oikeus katsoo, että rakennus- ja ympäristölautakunta on antanut riittävät lupamääräykset toimintaa koskevasta raportoinnista ja toiminnasta aiheutuvien haju- ja viihtyisyyshaittojen sekä ympäristökuormituksen ennaltaehkäisemiseksi.
Siltä osin kuin muutoksenhakijat ovat epäilleet kunnan lupaviranomaisen toimivaltaa asiassa, hallinto-oikeus toteaa, että turkistarhalla voidaan harjoittaa vain myönnetyn luvan suuruista toimintaa riippumatta rakenteiden mahdollisesti sallimasta tuotantokapasiteetista. Rakennus- ja ympäristölautakunta on siten ollut asiassa toimivaltainen viranomainen ja lausunnon hankkiminen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta on asiassa tarpeetonta.
Toiminnasta mahdollisesti aiheutuviin haittoihin sekä lupamääräysten noudattamatta jättämiseen voidaan puuttua ympäristönsuojelulain valvontaa ja hallintopakkoa koskevien säännösten nojalla. Tässä yhteydessä ei voida käsitellä ympäristönsuojelulain mukaiseen valvontaan liittyviä asioita.
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Johan Hagman, Varpu Kujanpää (eri mieltä) ja Riikka Mäki, joka on myös esitellyt asian.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
B ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja rakennus- ja ympäristölautakunnan päätökset kumotaan ja lupahakemus hylätään.
Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:
Edellytyksiä ympäristöluvan myöntämiselle turkistarhaustoimintaan keskellä kylää maatalousvaltaisen asutuksen läheisyydessä ei toiminnasta aiheutuvien ympäristöhaittojen vuoksi ole. Turkistarhan ympäristövaikutuksia tulee arvioida eri tavalla kuin esimerkiksi navetan ympäristövaikutuksia.
Useimmat ympärivuotisessa käytössä olevat asuinrakennukset sijaitsevat reilun 400 metrin etäisyydellä toiminnasta. Lähin rakennuksista on noin 200 metrin ja kolme muuta noin 300 metrin etäisyydellä. Näin ollen ainakin neljän asuintalon asukkaille aiheutuisi merkittävää hajuhaittaa ilmaan erittyvän ammoniakin muodossa. Kotieläintalouden ympäristönsuojeluohje (Ympäristöhallinnon ohjeita 1/2010) edellyttää uudelta eläinsuojalta 200–500 metrin etäisyyttä lähimmästä asuinrakennuksesta tai muusta häiriintyvästä kohteesta. Turkistarhan osalta ohje edellyttää suurempaa suojaetäisyyttä. Nyt kyseessä olevan toiminnan osalta suojaetäisyyden lähimpään asuinrakennukseen tulisi olla vähintään 350 metriä.
Mickelspiltomiin Svedmarkin tilalle avoimeen peltomaisemaan suunniteltu turkistarha on seudulle täysin uusi ja tavanomaisesta poikkeava toiminta, mikä tulee ottaa huomioon sijoituspaikan valinnassa. Toiminnan vaikutusalueen asuinrakennukset sijaitsevat eri ilmansuunnissa, minkä vuoksi eri tahoille aiheutuvat haittavaikutukset on laskettava yhteen. Toiminnan yhteenlaskettu vaikutus ja alueellinen haitta on paljon suurempi kuin vaikutus yksittäiseen asuinrakennukseen ja sen pihapiiriin.
Koska nyt suunnitellun turkistarhan koko eli 1 950 siitosnaarasta on hyvin lähellä ympäristöministeriön turkistarhauksen ympäristönsuojeluohjeen mukaan suureksi luokiteltavaa tarhaa eli yli 2 000 siitosnaarasta, tulisi tässä tapauksessa etäisyyden lähimpään häiriintyvään kohteeseen olla suuren tarhan suosituksen mukainen 400 metriä ottaen huomioon tavanomaisesta poikkeavan maankäytön ja toiminnan sijoittumisen keskelle asutusta tuulisella aukealla. Vaikka kyseessä on hallirakennus, lannasta erittyvän ammoniakkihajun poistumista ilmaan ei voida estää.
Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on ilmoittanut, ettei se anna lausuntoa asiassa.
Porvoon terveydensuojelujaosto on ilmoittanut, ettei sillä ole asiassa aiemmin antamaansa lausuntoon lisättävää.
Loviisan rakennus- ja ympäristölautakunta on antanut vastineen, jossa se on viitannut asiassa aiemmin antamaansa lausuntoon ja todennut lisäksi muun ohella, että hakemuksen mukainen eläinsuoja sijoittuu kaavoittamattomalle maa- ja metsätalousvaltaiselle haja-asutusalueelle. Toiminnan lähistössä on ennestään maatalouteen liittyvää toimintaa, kuten kanala ja navetta. Turkiseläinten kasvattaminen on vaikutuksiltaan vastaavaa toimintaa, vaikka siitä aiheutuva haju on alueelle uusi ja erilainen.
Turkistarhauksen ympäristönsuojeluohjeen mukainen turkishallien suositeltu vähimmäisetäisyys lähimpään asutukseen on 200 metriä. Varjotalojen osalta suositusetäisyydet ovat suuremmat. Lautakunta on siksi lupaharkinnassa tulkinnut ohjetta niin, että turkishallien hajuhaittojen katsotaan olevan varjotalojen aiheuttamia hajuhaittoja vähäisemmät.
Tmi J-OHo-Farm on antanut vastineen, jossa se on muun muassa todennut, että tuotannon sijoittaminen suljettuihin kasvatushalleihin edustaa alan parasta käyttökelpoista tekniikkaa, jonka ympäristövaikutukset muun muassa hajun osalta ovat merkittävästi pienemmät kuin varjotaloihin perustuvassa kasvatusmuodossa. Kiipeilyhäkkeihin perustuva tuotantotapa vähentää haihtumiselle alttiina olevan lantapinta-alan eläinmäärän suhteen puoleen tavanomaisesta häkkiratkaisusta.
Valittajat ovat antaneet vastaselityksen, jossa on muun ohella korostettu turkistarhauksesta aiheutuvan hajuhaitan erilaisuutta suhteessa muihin maataloustoimintoihin.
Valittajat ovat toimittaneet lisäkirjelmän, jossa on viitattu ympäristöministeriön 14.9.2018 antamaan uuteen turkistarhauksen ympäristönsuojeluohjeeseen (Ympäristöhallinnon ohjeita 2/2018). Ohjeen mukainen vähimmäisetäisyyssuositus lähimpään asuinrakennukseen keskisuurten turkistarhojen osalta on 300–400 metriä.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.
Lupamääräykseen 4 lisätään kolmas kappale, joka kuuluu seuraavasti:
"Luvansaajan on tehtävä erityinen selvitys toiminnasta aiheutuvasta hajuhaitasta alueella, joka ulottuu 500 metrin etäisyydelle hallirakennuksista. Selvityksessä on esitettävä tiedot toteutuneista hajuhaittatilanteista, hajuhaitan syntyyn vaikuttavista tekijöistä ja mahdollisuuksista ehkäistä hajun syntymistä ja leviämistä. Selvitys on toimitettava lupaviranomaiselle vuoden kuluttua toiminnan aloittamisesta. Saadun selvityksen perusteella lupaviranomainen voi täsmentää lupamääräystä tai muutoin täydentää lupaa. Suunnitelma selvityksen toteuttamiseksi tulee toimittaa kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle ennen toiminnan aloittamista."
Valitus hylätään enemmälti. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muutoin muuteta.
Perustelut
Ympäristönsuojelulain 54 §:n 1 momentin mukaan ympäristöluvassa voidaan määrätä, että toiminnanharjoittajan on tehtävä erityinen selvitys toiminnasta aiheutuvan ympäristön pilaantumisen tai sen vaaran selvittämiseksi, jos lupaharkintaa varten ei ole voitu toimittaa yksityiskohtaisia tietoja päästöistä, jätteistä tai toiminnan vaikutuksista. Pykälän 2 momentin mukaan selvitys on toimitettava lupaviranomaiselle luvassa määrättynä ajankohtana. Selvityksen tekemiselle on annettava riittävä aika.
Ympäristönsuojelulain 90 §:n mukaan lupaviranomainen voi täsmentää lupamääräystä tai täydentää lupaa 54 §:n nojalla saadun erityisen selvityksen perusteella.
Turkistarhaustoiminta hallikasvatuksena on verrattain uusi toimintamuoto, eikä sen aiheuttamista hajuhaitoista ja niiden ehkäisemiseksi tehtävistä toimenpiteistä ole käytettävissä riittävästi tietoa. Rakennettavien hallien läheisyydessä on asutusta, joka voi altistua hajuhaitoille. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei voida ennakolta varmistua toiminnasta aiheutuvan hajuhaitan häiritsevyydestä naapurustolle. Tämän vuoksi ympäristönsuojelulain 54 §:ssä tarkoitettu erityinen selvitys on tarpeen toiminnan hajuvaikutusten selvittämiseksi lähimmille häiriintyville kohteille. 500 metrin etäisyyttä hallirakennuksista on pidettävä riittävänä ottaen huomioon lähellä olevan asutuksen sijainnin.
Suunnitelma selvityksen tekemisestä on toimitettava ennen toiminnan aloittamista kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle, jotta selvitys toteutetaan tarkoituksenmukaisella tavalla. Selvityksen tekemisessä voidaan käyttää apuna esimerkiksi naapuruston pitämää hajupäiväkirjaa. Vuoden mittainen selvitys kattaa kaikkina vuodenaikoina aiheutuvat hajuhaitat.
Lupaviranomainen voi saadun selvityksen perusteella täsmentää esimerkiksi lupamääräystä 4 poistoilman johtamisesta ja biosuodattimen käytöstä tai täydentää lupaa hajuhaittojen ehkäisemiseksi muutoin kohtuuttoman haitan ja merkittävän pilaantumisen estämiseksi.
Kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen enemmälti ei ole perusteita.
Asian ovat ratkaisseet presidentti Kari Kuusiniemi sekä oikeusneuvokset Mika Seppälä, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari ja Jaakko Autio sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Janne Hukkinen ja Seppo Rekolainen. Asian esittelijä Päivi Korkeakoski.