Muu päätös 713/2019

Asia Ympäristölupaa koskeva valitus

Valittaja SSAB Europe Oy

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 12.10.2017 nro 17/0321/2

Asian aikaisempi käsittely

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on 22.3.2016 viraston ympäristölupavastuualueella tekemällään päätöksellä nro 34/2016/1 myöntänyt ympäristönsuojelulain (86/2000) nojalla SSAB Europe Oy:n Raahen terästehtaalle ympäristöluvan toiminnan olennaiseen muuttamiseen. Lupa koskee, ellei toimintaa ole lupamääräyksistä ilmenevästi rajoitettu tai muutettu, hakemuksessa tarkoitettua kierrätettävien materiaalien briketöintilaitosta, kivihiilen hiili-injektointia, rakennusjätteen läjittämistä kaatopaikalle ilman määrärajoitusta, kuitusaven hyödyntämistä pölynsidonnassa, kuonien murskauslaitoksen ja metallien murskauslaitoksen siirtämistä uuteen paikkaan laitosalueella, nestemäisen maakaasun käyttöönottoa valssaamon uunien polttoaineena ja Reetinginojan öljynerotusaltaan kunnostuksessa syntyneiden ruoppausmassojen sijoittamista tehtaan kaatopaikalle.

Samalla aluehallintovirasto on tarkistanut kokonaisuudessaan SSAB Europe Oy:lle myönnetyt luvat, jotka koskevat rauta- ja terästehtaan, koksaamon, levy- ja nauhavalssaamojen ja esikäsiteltyjen levytuotteiden tuotantoa, kaatopaikan ja sataman toimintaa sekä kemikaalien ja polttoaineen varastointia, kuonan käsittelyä, jätteen laitos- ja ammattimaista hyödyntämistä ja käsittelyä sekä talousvesien käsittelyä sekä näitä kaikkia palvelevia aputoimintoja.

Aluehallintovirasto on hyväksynyt esitetyt sintraamon lopettamistoimet.

Luvanhaltijan tehdasalueelta johdettavista jätevesistä aiheutuu Raahen edustan merialueen ja Kuljunlahden kalastolle ja kalastukselle ilmeistä vahinkoa, joiden vähentämiseksi ja estämiseksi aluehallintovirasto on määrännyt kalatalousmaksun.

Jätevesien johtamisesta Kuljunlahteen aiheutuu virkistyskäytössä olevien rantatilojen rannan käytön vaikeutumista, mistä on määrätty korvaukset Kuljunlahden rannalla sijaitsevien tilojen omistajille.

Toimintaa on harjoitettava jäljempänä ilmenevien lupamääräysten ja ympäristölupahakemuksessa esitetyn mukaisesti.

Toiminnalle on annettu lupamääräykset 1–93, joista lupamääräykset 5–7, 9, 11–14, 16–19, 42, 43, 46 ja 91 kuuluvat seuraavasti:

Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi

5. Toiminnassa on käytettävä rauta- ja terästuotannon BREF-dokumentin BAT-päätelmissä (2012/135/EU) toimintaa koskevia menetelmiä. Tehtaan BAT-vertailutaulukko on tämän päätöksen liitteenä 7.

Päästöt vesiin

6. Toiminta-alueella muodostuvat puhtaat sade-, sulamis- ja valumavedet sekä muut vedet, joista ei aiheudu päästöjä tai ympäristön pilaantumisen vaaraa, on erotettava likaantuneista vesistä.

Puhtaiksi todetut vedet saa johtaa vesienpuhdistusjärjestelmien ohitse maastoon, Kuljunlahteen tai mereen johtaviin ojiin tai merivesiviemäriin. Kyseisten vesien likaantumattomuus on tarvittaessa osoitettava vedenlaatuselvityksin ja -mittauksin Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla.

Prosessivedet, kuonatuotteiden tai jätteen kanssa kosketuksiin joutuvat sade-, sulamis- ja valumavedet sekä muut vastaavat likaantuneet vedet on kerättävä ja palautettava prosessivesikiertoon tai puhdistettava ennen vesistöön tai altaaseen IV johtamista siten, että lupamääräyksissä 7–14 määrätyt pitoisuusraja-arvot eivät ylity.

Prosessien jäähdytysvedet on johdettava Kuljunlahteen tai merivesiviemäriin. Prosesseista pois johdettavien jäähdytysvesien öljypitoisuuden on alitettava päästöraja-arvo 5 mg/l.

Valssaamon LKT-osaston jäähdytysvesien johtaminen on järjestettävä määräyksen mukaiseksi 31.12.2016 mennessä.

7. Koksaamon jätevedet on käsiteltävä niin, että altaaseen IV johdettavan veden pitoisuus alittaa seuraavat raja-arvot:

COD, 220 mg/l

BOD5, 20 mg/l

sulfiitit, helposti vapautuvat, 0,1 mg/l

tiosyanaatti (SCN-), 4 mg/l

syanidi (CN-), helposti vapautuva, 0,1 mg/l

polysykliset aromaattiset hiilivedyt (PAH), 0,05 mg/l

fenolit, 0,5 mg/l

Ammonium-, nitraatti- ja nitriittitypen yhteenlasketun määrän (NH4+-N + NO3--N + NO2--N) päästöraja-arvo koksaamon jälkeen ennen johtamista altaaseen IV saa olla enintään 80 mg/l.

Päästöraja-arvot on alitettava kaikissa päästötarkkailun mukaisissa 24 tunnin yhdistetyissä näytteissä, jotka otetaan BAT-päätelmien (2012/135/EU) kohdan 15 mukaisesti. COD:n päästöraja-arvo on alitettava viimeistään 1.1.2019. Tähän asti COD-päästö saa olla enintään 700 kg vuorokaudessa kuukausikeskiarvona.

Biologisella puhdistamolla käytettävän fosforiravinteen syöttöä on optimoitava käyttötarkkailun tulosten perusteella ja toimintaa edelleen kehittämällä siten, että toiminnasta aiheutuva fosforikuorma on mahdollisimman pieni.

Päätöksen lainvoimaiseksi tulemista seuraavan vuoden vuosiraportoinnin yhteyteen on laadittava ELY-keskukselle selvitys, miten fosfori ja typpi kiertävät koksaamon prosessissa, kun liete palautetaan koksaamoon sekä arvio, voisiko koksaamon puhdistamosta aiheutuvaa fosforikuormitusta vähentää toimittamalla bioliete käsiteltäväksi muulla tavalla tai tehostamalla kiintoaineen poistoa.

9. Masuunikaasun käsittelyn jätevedet on käsiteltävä niin, että altaaseen IV johdettavan veden pitoisuus alittaa seuraavat raja-arvot:

kiintoaine, 30 mg/l

rauta, 5 mg/l

lyijy, 0,5 mg/l

sinkki, 2 mg/l

syanidi (CN-), helposti vapautuva, 0,4 mg/l

Päästöraja-arvot on alitettava viimeistään 1.1.2018 kaikissa päästötarkkailun mukaisissa 24 tunnin yhdistetyissä näytteissä, jotka otetaan BAT-päätelmien (2012/135/EU) kohdan 15 mukaisesti.

11. Terässulaton jatkuvavalulaitosten jätevedet on käsiteltävä niin, että Reetinginojaan johdettavan veden pitoisuus alittaa seuraavat raja-arvot:

kiintoaine, 20 mg/l

rauta, 5 mg/l

sinkki, 2 mg/l

nikkeli, 0,5 mg/l

kokonaiskromi, 0,5 mg/l

kokonaishiilivedyt, 5 mg/l

Päästöraja-arvot on alitettava kaikissa päästötarkkailun mukaisissa 24 tunnin yhdistetyissä näytteissä, jotka otetaan BAT-päätelmien (2012/135/EU) kohdan 15 mukaisesti.

12. Valssaamojen jätevedet on käsiteltävä niin, että Reetinginojaan johdettavan veden pitoisuus alittaa seuraavat raja-arvot:

kiintoaine, 20 mg/l

rauta, 10 mg/l

sinkki, 2 mg/l

nikkeli, 0,5 mg/l

kokonaiskromi, 0,5 mg/l

kokonaishiilivedyt, 5 mg/l

Päästöraja-arvot on alitettava kaikissa päästötarkkailun mukaisissa 24 tunnin yhdistetyissä näytteissä.

13. Terässulaton kuonankäsittelyalueen jätevedet on käsiteltävä niin, että merivesiviemäriin johdettavan veden kiintoainepitoisuus alittaa tarkkailusuunnitelman mukaisesti mitattuna neljännesvuosikeskiarvona raja-arvon 30 mg/l 1.1.2017 alkaen.

14. Vanhan mineraalituotteiden tuotantoalueen (masuunikuonan ilmajäähdytys, kuonien sekoitustoiminta ja granuloidun masuunikuonan varasto) hulevedet ja maaperään suotautuvat vedet on kerättävä ja käsiteltävä ennen Aittalahteen johtamista. Aittalahteen johdettavan veden on alitettava tarkkailusuunnitelman mukaisesti mitattuna neljännesvuosikeskiarvona 1.1.2017 lähtien seuraavat pitoisuusraja-arvot:

pH, 6–9

kiintoaine, 30 mg/l

16. Toiminnasta aiheutuva päästö mereen saa olla päästötarkkailun mukaisista vuorokauden kokoomanäytteistä kuukausikeskiarvona laskettuna ja vuosikuormituksena enintään:

kiintoaine, 1,3 tonnia/vrk

sinkki, 8 kg/vrk, 1 500 kg/v

kokonaishiilivedyt, 5 kg/vrk

Kiintoaineen ja sinkin raja-arvoon verrattava kalenterikuukauden päästökeskiarvo saadaan vähentämällä mitatusta päästökeskiarvosta mittausajankohdan aikana raakaveden sisältämä kiintoaine tai sinkki.

17. Lupamääräysten 11 ja 12 mukaisten prosessien (terässulaton jatkuvavalu ja valssaamot) öljypäästö saa olla kuukausikeskiarvona laskettuna enintään 20 kg/vrk. Raja-arvo alittuu, kun kalenterikuukauden keskiarvo alittaa raja-arvon.

18. Terästehtaan saniteettijätevedet on puhdistettava siten, että vesistöön johdettavan jäteveden BOD7ATU saa olla enintään 17,5 mg O2/l, kokonaisfosforipitoisuus enintään 0,5 mg P/l ja puhdistusteho kummankin suhteen 90 prosenttia.

Tulokset lasketaan mahdolliset poikkeukselliset tilanteet, puhdistamon ohijuoksutukset ja viemäriverkon ylivuodot mukaan lukien puolivuosikeskiarvona.

19. Päästömääräykset vesiin johdettaville päästöille eivät koske puhdistusprosessin häiriötilanteita (lupamääräykset 7–14, vesistöön johdettavat päästöt).

Puhdistinlaitteen häiriötilanteeksi hyväksytään laitteen äkillisestä vikaantumisesta, mekaanisesta rikkoutumisesta tai muusta toiminnanharjoittajasta riippumattomasta ennakoimattomasta syystä aiheutuva puhdistinlaitteen toiminnan äkillinen heikentyminen.

Veteen johdettavien päästöjen mittauksissa raja-arvoon verrattava pitoisuus on mitattu pitoisuus.

Päästöt ilmaan

(---)

42. Päästökohtien A1, A2, A6, A7, A8, A9, A10, C2, C3, C4, C5, C10, C11, C12, D20, E26, H33, I34/1, 2 ja 3, I45, I48, K49, K50, K55, L53, L54, L55, L56, L57, L58, L59, L61, L62, L63, L64, L65, L66, M3, M4, M57, M58, M59, N1, N3, N4 ja N5 päästöraja-arvo katsotaan alitetuksi, kun näytteenottojakson keskiarvo alittaa raja-arvon. Näytteenottojakson mittaussarjassa on oltava vähintään kolme mittausta, joista jokaisen on kestettävä vähintään puoli tuntia.

43. Päästökohtien C6, C16, E24, E25, E61, E62, E63, I47, I50 ja I51 raja-arvo katsotaan saavutetun, kun vuorokausikeskiarvo on alle raja-arvon. Jatkuvatoiminen päästömittaus päästökohdissa C6, C16, E24 ja E25 on oltava käytössä viimeistään 1.1.2017.

Ennen jatkuvatoimisten mittalaitteiden käyttöönottoa päästökohteiden C6, C16, E24 ja E25 raja-arvot katsotaan alitetuksi, kun näytteenottojakson keskiarvo alittaa raja-arvon. Näytteenottojakson mittaussarjassa on oltava vähintään kolme mittausta, joista jokaisen on kestettävä vähintään puoli tuntia.

Prosessikaasuja koskevat lupamääräykset

46. Koksikaasun rikkivetypitoisuus saa rikinpoistolaitoksen jälkeen olla enintään 300 mg/m3(n) vuorokausikeskiarvona. Jatkuvatoiminen päästömittaus on oltava käytössä viimeistään 1.1.2019.

Rikinpoistolaitoksen suunniteltujen huoltoseisokkien aikana syntyvät koksikaasut saa polttaa terästehtaan käyttökohteissa ja ammoniakkitislaimessa muodostuva tislaushöyry on poltettava varapolttolaitoksessa. Raja-arvo ei koske rikinpoistolaitoksen suunniteltuja huoltoseisokkeja.

(---)

Tarkkailu- ja raportointimääräykset

91. Luvanhaltijan on tarkkailtava toiminnan päästöjä ja vaikutuksia aluehallintoviraston päätöksen kappaleen ”Toiminnan ja sen vaikutusten tarkkailu” mukaisesti täydennettynä/muutettuna siten kuin aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksissä ja liitteessä 2 on määrätty.

Vaikutusten tarkkailun järjestämiseksi luvanhaltijan on osallistuttava Raahen kaupungin ilmanlaadun yhteistarkkailuun sekä Raahen edustan merialueen yhteistarkkailuun. Yhteistarkkailun järjestämisessä on otettava huomioon päätöksessä ja päätöksen liitteessä 2 määrätyt asiat.

Kuljunlahden tilan seuranta on tehtävä vähintään liitteen 2 mukaisessa laajuudessa. Tämä tarkkailu voidaan yhdistää edellä mainittuun merialueen yhteistarkkailuun.

Luvanhaltijan on toimitettava yksityiskohtaiset käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailusuunnitelmat Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen hyväksyttäväksi sen kanssa erikseen sovittavana ajankohtana kuitenkin 30.6.2016 mennessä.

Yhteistarkkailun muuttamista koskevat suunnitelmat on toimitettava ELY-keskukselle vastaavassa ajassa.

Kalataloudellista tarkkailua koskeva suunnitelma on toimitettava Lapin ELY-keskuksen hyväksyttäväksi sen kanssa sovittavana ajankohtana.

Tarkkailusuunnitelmia voidaan tarvittaessa muuttaa ympäristönsuojelulain (527/2014) 65 §:n mukaisesti.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään SSAB Europe Oy:n ja Neste Markkinointi Oy:n valitusten johdosta muuttanut lupamääräystä 80.

SSAB Europe Oy:n ja Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen valitusten johdosta hallinto-oikeus on muuttanut lupamääräystä 16.

SSAB Europe Oy:n valituksen johdosta hallinto-oikeus on muuttanut lupamääräystä 12, 13, 43, 46, 53 ja 91.

Muilta osin hallinto-oikeus on hylännyt valitukset.

Lisäksi hallinto-oikeus on pidentänyt valitusten vireillä olosta johtuvan ajan kulumisen vuoksi lupamääräyksissä 6, 14, 23 ja 35 asetetut määräajat päättymään 31.3.2018.

Hallinto-oikeuden muuttamat lupamääräykset 12, 13, 16, 43, 46, 53, 80 ja 91 kuuluvat kokonaisuudessaan seuraavasti (muutokset kursiivilla):

12. Valssaamojen jätevedet on käsiteltävä niin, että Reetinginojaan johdettavan veden pitoisuus alittaa seuraavat raja-arvot:

kiintoaine, 20 mg/l

rauta, 10 mg/l

sinkki, 2 mg/l

nikkeli, 0,5 mg/l

kokonaiskromi, 0,5 mg/l

kokonaishiilivedyt, 5 mg/l

Yllä mainitusta poiketen levyvalssaamolta johdettavan jäteveden kiintoainepitoisuuden raja-arvo on 50 mg/l ja tavoitearvo 20 mg/l sekä rautapitoisuuden raja-arvo 25 mg/l ja tavoitearvo 10 mg/l.

Nauhavalssaamon päästöraja-arvot on alitettava kaikissa päästötarkkailun mukaisissa 24 tunnin yhdistetyissä näytteissä. Levyvalssaamon päästöraja-arvot on alitettava kuukausikeskiarvona.

Toiminnanharjoittajan on 31.12.2019 mennessä toimitettava aluehallintovirastoon teknis-taloudellinen selvitys levyvalssaamon jätevesien käsittelyn tehostamisesta siten, että lähtevän jäteveden kiintoainepitoisuus alittaa arvon 20 mg/l ja rautapitoisuus arvon 10 mg/l vuorokausikeskiarvona. Aluehallintovirasto voi selvityksen perusteella täsmentää lupamääräystä tai täydentää lupaa.

13. Terässulaton kuonankäsittelyalueen jätevedet on käsiteltävä niin, että merivesiviemäriin johdettavan veden kiintoainepitoisuus (Poistettu tekstiä) on mahdollisimman vähäinen.

16. Toiminnasta aiheutuva päästö mereen saa olla päästötarkkailun mukaisista vuorokauden kokoomanäytteistä kuukausikeskiarvona laskettuna ja vuosikuormituksena enintään:

kiintoaine, 1,3 tonnia/vrk

sinkki, 8 kg/vrk, 1 500 kg/v

(Poistettu tekstiä)

Altaalta IV ja terässulaton savukaasujen pesusta merivesiviemäriin johdettavien vesien aiheuttama kokonaishiilivetypäästö mereen saa olla päästötarkkailun mukaisista vuorokauden kokoomanäytteistä yhteenlaskettuna kuukausikeskiarvona enintään 5 kg/vrk.

Kiintoaineen ja sinkin raja-arvoon verrattava kalenterikuukauden päästökeskiarvo saadaan vähentämällä mitatusta päästökeskiarvosta mittausajankohdan aikana raakaveden sisältämä kiintoaine tai sinkki.

43. Päästökohtien C6, C16, E24, E25, E61, E62, E63, I47, I50 ja I51 raja-arvo katsotaan saavutetun, kun vuorokausikeskiarvo on alle raja-arvon. Jatkuvatoiminen päästömittaus päästökohdissa C6, C16, E24 ja E25 on oltava käytössä viimeistään vuoden kuluttua lupapäätöksen lainvoimaiseksi tulosta.

Ennen jatkuvatoimisten mittalaitteiden käyttöönottoa päästökohteiden C6, C16, E24 ja E25 raja-arvot katsotaan alitetuksi, kun näytteenottojakson keskiarvo alittaa raja-arvon. Näytteenottojakson mittaussarjassa on oltava vähintään kolme mittausta, joista jokaisen on kestettävä vähintään puoli tuntia.

46. Koksikaasun rikkivetypitoisuus saa rikinpoistolaitoksen jälkeen olla enintään 300 mg/m3(n) vuorokausikeskiarvona. (Poistettu tekstiä) Koksikaasun rikkivetypitoisuutta tulee tarkkailla kolme kertaa viikossa tehtävin kertamittauksin.

Rikinpoistolaitoksen suunniteltujen huoltoseisokkien aikana syntyvät koksikaasut saa polttaa terästehtaan käyttökohteissa ja ammoniakkitislaimessa muodostuva tislaushöyry on poltettava varapolttolaitoksessa. Raja-arvo ei koske rikinpoistolaitoksen suunniteltuja huoltoseisokkeja.

53. Romun ulkona tapahtuva käsittely on kielletty yöaikaan kello 22–7. Määräys koskee koko tehdasaluetta. Romun käsittelyllä ei tarkoiteta romunkuljetusta, purkua ja lastausta. Romun kuljetuksia voi tehdä myös yöllä.

Poikkeuksellisissa tilanteissa, joissa tehtaan toiminta uhkaa keskeytyä raaka-ainepulan vuoksi, voi romun käsittelyä tehdä rumpuseulan käyttämistä lukuun ottamatta ulkona myös yöaikaan. Käyttöpäiväkirjaan on merkittävä ulkona tapahtuvan romun yöaikaisen käsittelyn aloitus- ja lopetusaika, kesto ja syy käsittelyyn. Kirjanpito on liitettävä toiminnan vuosiraporttiin. Mainituista tilanteista on viipymättä ilmoitettava Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen valvontaviranomaiselle.

80. Ulkona olevat polttoaine- ja kemikaalisäiliöt on varustettava suoja-altaalla, jonka koko on 1,1 kertaa säiliön tilavuus tai säiliöryhmissä 1,1 kertaa suurimman suoja-altaan sisällä olevan säiliön tilavuus niin, että mahdollisen polttoaine- tai kemikaalivuodon sattuessa vuoto ei pääse maaperään ja edelleen pohjaveteen tai viemäriin ja edelleen mereen ja että kemikaali tai polttoainevuoto pystytään keräämään talteen. Sisätiloissa olevien säiliöiden osalta suoja-allas voidaan korvata kynnystyksin tai muiden vastaavan suojatason antavilla varojärjestelmillä. Säiliöiden täyttö- ja tyhjennyspaikat on allastettava siten, että allastilavuus vastaa suurimman täytettävän tai tyhjennettävän kuljetussäiliön tilavuutta ja mahdolliset vuodot pystytään saamaan talteen. Säiliöissä on oltava ylitäytönestimet. Täyttö- ja tyhjennyspaikkojen pinnoitteen kunto on tarkastettava säännöllisesti ja todetut vauriot korjattava viipymättä. Rakenteiden on oltava valmiina ja käytettävissä viimeistään 31.12.2020.

Kemikaalit on varastoitava kullekin kemikaalityypille tarkoitetussa asianmukaisesti merkityssä säiliössä. Säiliöiden kunto on tarkastettava säännöllisesti.

(Poistettu tekstiä)

Yli 10 m3:n polttoaine- ja kemikaalisäiliöt on esitetty päätöksen liitteessä 3. Liitteessä mainitut polttoainesäiliöt nro 32–35 ovat Neste Markkinointi Oy:n hallussa eivätkä ne ole osa terästehtaan toimintaa.

91. Luvanhaltijan on tarkkailtava toiminnan päästöjä ja vaikutuksia tämän päätöksen kappaleen ”Toiminnan ja sen vaikutusten tarkkailu” mukaisesti täydennettynä/muutettuna siten kuin päätöksen lupamääräyksissä (Poistettu tekstiä) on määrätty sekä noudattaen mitä liitteessä 2 on määrätty toiminnan raportoinnista ja laadunvarmistuksesta. Muilta osin liitettä 2 tulee noudattaa ohjeellisesti laadittaessa toiminnan käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailusuunnitelmia.

Vaikutusten tarkkailun järjestämiseksi luvanhaltijan on osallistuttava Raahen kaupungin ilmanlaadun yhteistarkkailuun sekä Raahen edustan merialueen yhteistarkkailuun. Yhteistarkkailun järjestämisessä on otettava huomioon tässä päätöksessä (Poistettu tekstiä) määrätyt asiat. Kuljunlahden tilan seuranta (Poistettu tekstiä) voidaan yhdistää edellä mainittuun merialueen yhteistarkkailuun.

Luvanhaltijan on toimitettava yksityiskohtaiset käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailusuunnitelmat Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen hyväksyttäväksi sen kanssa erikseen sovittavana ajankohtana kuitenkin 31.3.2018 mennessä.

Yhteistarkkailun muuttamista koskevat suunnitelmat on toimitettava ELY-keskukselle vastaavassa ajassa, mikäli niitä ei ole jo aiemmin toimitettu.

Kalataloudellista tarkkailua koskeva suunnitelma on toimitettava Lapin ELY-keskuksen hyväksyttäväksi sen kanssa sovittavana ajankohtana.

Tarkkailusuunnitelmia voidaan tarvittaessa muuttaa ympäristönsuojelulain (527/2014) 65 §:n mukaisesti.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään, siltä osin kuin asiassa nyt on kysymys, seuraavasti:

Sovelletut oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 3 §:n 1 momentin kohdan 1 mukaan ympäristön pilaantumisella tarkoitetaan sellaista ihmisen toiminnasta johtuvaa aineen, energian, melun, tärinän, säteilyn, valon, lämmön tai hajun päästämistä tai jättämistä ympäristöön, jonka seurauksena aiheutuu joko yksin tai yhdessä muiden päästöjen kanssa: a) terveyshaittaa; b) haittaa luonnolle ja sen toiminnoille; c) luonnonvarojen käyttämisen estymistä tai melkoista vaikeutumista; d) ympäristön yleisen viihtyisyyden tai erityisten kulttuuriarvojen vähentymistä; e) ympäristön yleiseen virkistyskäyttöön soveltuvuuden vähentymistä; f) vahinkoa tai haittaa omaisuudelle taikka sen käytölle; tai g) muu näihin rinnastettava yleisen tai yksityisen edun loukkaus.

Ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin kohdan 2 mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavalla toiminnalla tarkoitetaan laitoksen perustamista tai käyttämistä sekä siihen teknisesti ja toiminnallisesti kiinteästi liittyvää toimintaa taikka alueen käyttämistä tai toiminnan järjestämistä siten, että siitä saattaa aiheutua ympäristön pilaantumista.

Ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin kohdan 8 mukaan päästöraja-arvolla tarkoitetaan suoraan tai epäsuoraan päästetyn 1 kohdassa tarkoitetun, laimentamattoman päästön arvoa, jota ei yhden tai useamman ajanjakson aikana saa ylittää ja joka ilmaistaan kokonaismääränä, pitoisuutena, prosenttiosuutena tai muulla vastaavalla tavalla.

Ympäristönsuojelulain 4 §:n 1 momentin kohdan 2 mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavassa toiminnassa on periaatteena, että menetellään muutoin toiminnan laadun edellyttämällä huolellisuudella ja varovaisuudella ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi sekä otetaan huomioon toiminnan aiheuttaman pilaantumisen vaaran todennäköisyys, onnettomuusriski sekä mahdollisuudet onnettomuuksien estämiseen ja niiden vaikutusten rajoittamiseen (varovaisuus- ja huolellisuusperiaate).

Saman pykälän 1 momentin kohdan 3 mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavassa toiminnassa on periaatteena, että käytetään parasta käyttökelpoista tekniikkaa (parhaan käyttökelpoisen tekniikan periaate).

Ympäristönsuojelulain 5 §:n 1 momentin mukaan toiminnanharjoittajan on oltava riittävästi selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista, ympäristöriskeistä ja haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista (selvilläolovelvollisuus).

Ympäristönsuojelulain 35 §:n 4 momentin mukaan, jos samalla toiminta-alueella sijaitsevalla usealla ympäristöluvanvaraisella toiminnalla on sellainen tekninen ja toiminnallinen yhteys, että niiden ympäristövaikutuksia tai jätehuoltoa on tarpeen tarkastella yhdessä, toimintoihin on haettava lupaa samanaikaisesti eri lupahakemuksilla tai yhteisesti yhdellä lupahakemuksella. Lupaa voidaan kuitenkin hakea erikseen, jos hakemuksen johdosta ei ole tarpeen muuttaa muita toimintoja koskevaa voimassa olevaa lupaa.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa: 1) terveyshaittaa; 2) merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa; 3) edellä 7–9 §:ssä kiellettyä seurausta; 4) erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella; 5) eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset 1) päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä päästöpaikan sijainnista; 2) jätteistä sekä niiden määrän ja haitallisuuden vähentämisestä; 3) toimista häiriö- ja muissa poikkeuksellisissa tilanteissa; 4) toiminnan lopettamisen jälkeisistä toimista, kuten alueen kunnostamisesta ja päästöjen ehkäisemisestä; 5) muista toimista, joilla ehkäistään, vähennetään tai selvitetään pilaantumista, sen vaaraa tai pilaantumisesta aiheutuvia haittoja.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 3 momentin mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Päästöraja-arvoa sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Lupamääräyksissä ei kuitenkaan saa velvoittaa käyttämään vain tiettyä määrättyä tekniikkaa. Lisäksi on tarpeen mukaan otettava huomioon energian ja materiaalien käytön tehokkuus sekä varautuminen onnettomuuksien ehkäisemiseen ja niiden seurausten rajoittamiseen.

Ympäristönsuojelulain 46 §:n 1 momentin mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset toiminnan käyttötarkkailusta sekä päästöjen, toiminnan vaikutusten ja toiminnan lopettamisen jälkeisen ympäristön tilan tarkkailusta. Luvassa on lisäksi annettava tarpeelliset määräykset jätelain 120 §:ssä säädetystä jätehuollon seurannasta ja tarkkailusta sekä jätteen käsittelyn seuranta- ja tarkkailusuunnitelmasta ja sen noudattamisesta. Tarkkailun toteuttamiseksi luvassa on määrättävä mittausmenetelmistä ja mittausten tiheydestä. Luvassa on myös määrättävä siitä, miten seurannan ja tarkkailun tulokset arvioidaan ja miten tulokset toimitetaan valvontaviranomaiselle. Toiminnanharjoittaja voidaan myös määrätä antamaan valvontaa varten muita tarpeellisia tietoja.

Saman pykälän 2 momentin mukaan toiminnan vesiin tai mereen kohdistuvien vaikutusten tarkkailumääräystä annettaessa on otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetussa laissa tarkoitetussa vesien tai meriympäristön tilaa koskevassa seurantaohjelmassa on pidetty tarpeellisena seurannan järjestämiseksi. Toiminnan tarkkailun tietoja voidaan käyttää mainitun lain mukaisessa seurannassa ja vesienhoitosuunnitelman ja merenhoitosuunnitelman laadinnassa.

Ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momentin mukaan luvassa on 42 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua pilaantumisen merkittävyyttä arvioitaessa otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa tai merenhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien ja meriympäristön tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista. Luvassa on toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta tämän lain 6 §:n 2 momentin mukaisesti arvioitaessa sekä onnettomuuksien ehkäisemiseksi tarpeellisia lupamääräyksiä 43 §:n 3 momentin mukaisesti annettaessa otettava huomioon, mitä toiminnan sijoituspaikkaa ja vaikutusaluetta koskevassa tulvariskien hallinnasta annetun lain (620/2010) mukaisessa tulvariskien hallintasuunnitelmassa on esitetty.

Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma sekä vesienhoitoalueen toimenpideohjelma vuosiksi 2016–2021

Raahen edustan merialue kuuluu Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueeseen. Alueelle laaditun vesienhoitosuunnitelman vuosiksi 2016–2021 (Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen raportti 76/2016) mukaan vesienhoidon yleisenä ympäristötavoitteena on estää vesien tilan heikkeneminen ja saavuttaa kaikkien vesien vähintään hyvä tila. Keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesimuodostumien tavoitteena on hyvä saavutettavissa oleva tila, joka arvioidaan parhaan saavutettavissa olevan tilan perusteella. Parhaassa saavutettavissa olevassa tilassa on toteutettu kaikki teknis-taloudellisesti toteuttamiskelpoiset hydrologis-morfologiset parantamistoimenpiteet. Hyvään saavutettavissa olevaan ekologiseen tilaan päästään toimenpiteillä, jotka eivät aiheuta merkittävää haittaa vesien tärkeälle käyttömuodolle.

Vesienhoitoalueen rannikkovesissä rakentamisen eniten muuttamia vesimuodostumia ovat Siniluodonlahti (noin 73 hehtaaria) ja Kuljunlahti (noin 121 hehtaaria). Ne ovat makeavesialtaiksi padottuja, säännösteltyjä merenlahtia Raahen terästehtaan välittömässä läheisyydessä. Rakentamisesta aiheutunut ekologisen tilan muutos on erittäin suuri, eikä hyvään tilaan ole mahdollista päästä aiheuttamatta merkittävää haittaa tehtaan vedenhankinnalle. Myös Haapajärven tekojärven säännöstely palvelee Raahen terästehtaan vedenhankintaa. Terästehdas käyttää vesienhoitoalueen teollisuuslaitoksista eniten pintavettä, 465 000 m3/vrk. Raahen terästehtaan pääasialliset kuormitteet ovat kiintoaine ja rauta sekä sinkki ja öljy, mutta puhdistetuissa jätevesissä on myös nikkeliä.

Suurimmat fosfori- ja typpipitoisuuden vähentämistarpeet vesienhoitoalueella ovat Oulujoen eteläpuolisissa vesistöissä. Typellä on vähemmän vähentämistarvetta kuin fosforilla. Kuormitusmallin perusteella a-klorofyllin vähentämistarvetta on myös vesienhoitoalueen itäosissa ja laajalti rannikkovesissä. Vesienhoitosuunnitelman mukaan vesien fosforipitoisuuden ja a-klorofyllin vähennystarve on Raahen edustan sisemmissä rannikkovesissä 0–10 prosenttia ja ulommissa rannikkovesissä 10–30 prosenttia. Typpipitoisuuden vähentämistarve Raahen edustan rannikkovesissä on 0–10 prosenttia.

Teollisuuslaitoksista peräisin olevan pistekuormituksen on arvioitu olevan merkittävä vesien tilaan vaikuttava paine 3 prosentissa vesienhoitoalueen pintavesimuodostumista, jotka joko ovat hyvää huonommassa tilassa tai joiden tila on riskissä heikentyä. BAT-päätelmät ohjaavat teollisuuspäästödirektiivin soveltamisalan toimintojen päästömääräyksiä. Tietyin edellytyksin (mm. taloudellinen kohtuuttomuus suhteessa ympäristöhyötyihin maantieteelliset ja paikalliset olot sekä tekniset olosuhteet huomioon ottaen) teollisuuslaitoksille voidaan myöntää poikkeuksia BAT-päätelmien vaatimuksista. Mikäli ympäristönlaatunormit tai muut ympäristön tilan vaatimukset edellyttävät tiukempia lupamääräyksiä, niitä voidaan antaa lupapäätöksessä. Vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden päästöjen sääntelyä ja tarkkailuja tehostetaan. Teollisuuspäästödirektiivin mukaan pohjavesistä tulee laatia perustilaselvitys. Erityistä huomiota kiinnitetään häiriötilanteiden ennalta ehkäisyyn.

Teollisuuden vesienhoidon perustoimenpiteinä on lueteltu lupaehtojen päivittäminen pohjavedensuojelun kannalta, toimijoiden ympäristölupatarpeen harkinta, toiminnanharjoittajan suorittaman tarkkailun aloittaminen tai laajentaminen sekä valvonnan tehostaminen. Teollisuudelle ei esitetä täydentäviä pintavesiin kohdistuvia toimenpiteitä. Raahen terästehtaan raakavesijärjestelyjen vaikutusalueella olevien Kuljun- ja Siniluodonlahden, Piehinki-, Haapa- ja Pattijoen sekä Haapajärven tekojärven säännöstelyä tulee kehittää ekologisemmaksi.

Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelman 2016–2021 (Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen raportit 128/2015 ja 129/2015) mukaan Raahen edustan merialueen sisempien rannikkovesien ekologinen tila on tyydyttävä ja ulompien rannikkovesien tila hyvä. Siniluodonlahti ja Kuljunlahti ovat voimakkaasti muutettuja merenlahtia, joiden ekologinen tila arvioitiin tyydyttäväksi suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan. Kaikkien rannikkovesimuodostumien kemiallinen tila arvioitiin hyväksi. Rannikon tuntumassa pääasiallinen veden virtaussuunta on etelästä pohjoiseen.

Rannikolla sijaitsevista pistekuormittajista (teollisuus, asutus, kalankasvatus ja turvetuotanto) peräisin oleva fosforikuormitus on reilu 19 tonnia vuodessa, mikä on noin 5 prosenttia rannikolle kohdistuvasta ihmistoiminnasta aiheutuvasta kuormituksesta. Vastaavasti rannikkovesiin kohdistuva pistemäinen typpikuormitus on lähes 600 tonnia vuodessa, mikä on noin 10 prosenttia vesienhoitoalueen rannikolle kohdistuvasta ihmistoiminnan aiheuttamasta kuormituksesta. Pistemäisen kiintoainekuormituksen osuus on hyvin pieni, noin 966 tonnia vuodessa, mikä on alle 0,5 prosenttia rannikkovesiin kohdistuvasta kiintoainekuormituksesta.

Siniluodonlahden ja Kuljunlahden tilaan vaikuttavat pääasiassa hydrologis-morfologiset muutokset. Kuljunlahteen kohdistuu Reetinginojan ja Erkinlammenojan kautta terästehtaalta tulevaa vesiympäristölle haitallisten aineiden kuormitusta, esimerkiksi kiintoainetta, rautaa, öljyä, sinkkiä, nikkeliä ja kuparia. Siniluodonlahdelle ja Kuljunlahdelle ei esitetä kuormitusvähenemätarvetta, koska kyseessä ovat padotut merenlahdet, joiden ravinnepitoisuuden arvio perustuu matalien runsashumuksisten järvien tyyppiraja-arvoihin. Arviona on, että näissä vesimuodostumissa hyvä ekologinen tila saavutetaan vuonna 2027.

Hakemukseen liitetyt tiedot terästehtaan edustan merialueen vesistötarkkailusta

Vuosien 2008–2011 vesistötarkkailua koskevan yhteenvedon mukaan Raahen terästehtaan edustan yleinen käyttökelpoisuusluokka on ollut hyvä mainittuna ajanjaksona. Kasviplanktontarkkailun tulokset ovat ilmentäneet karua veden laatua, eikä jätevesikuormituksen merkkejä ole ollut havaittavissa. Tarkastelujaksolla veden laatuun ja jätevesien vaikutusten havaitsemiseen merialueella ovat vaikuttaneet tuuli ja virtausolot. Terästehtaan kuormitusvaikutusta ei yleensä ole juurikaan ollut havaittavissa näytepisteillä, paitsi vuonna 2009, jolloin terästehtaan kohonneet rauta- ja ravinnekuormitukset näkyivät terästehtaan ja sataman edustalla. Syväsataman ruoppaus vaikutti jonkin verran veden laatuun vuosina 2008–2009.

Raahen terästehtaan edustan merialueen vesistötarkkailu (osa-alue I) käsittää kolme havaintopistettä: terästehtaan ja sataman edustan havaintopisteen RE13, Pohjois-Lukkarilan edustan havaintopisteen RE15 sekä Selkämatalan länsipuolella sijaitsevan havaintopisteen RE17. Pisteiltä RE13 ja RE15 on vuosina 2012 ja 2013 otettu neljä näytettä vuodessa. Pisteeltä RE17 on otettu 15 näytettä vuonna 2012 ja 13 näytettä vuonna 2013.

Vuosina 2012 ja 2013 terästehtaan edustalla happitilanne on ollut pääsääntöisesti erinomainen kaikissa vesikerroksissa. Happitilanne on ollut alusvedessä hyvä vuoden 2012 kesä- ja elokuussa havaintopisteellä RE13 (happipitoisuus 8,8–9,6 mg/l ja hapen kyllästysaste 84–89 %) ja elokuussa havaintopisteellä RE17 (happipitoisuus 8,5–8,8 mg/l ja hapen kyllästysaste 82–84 %). Maaliskuussa 2013 veden hapen kyllästysaste on ollut hieman alentunut havaintopisteellä RE13 (vaihtelu välillä 79–84 %, happipitoisuus välillä 11–12 mg/l). Sähkönjohtavuudet ovat olleet yleisesti normaalilla Perämeren tasolla. Sähkönjohtavuuden perusteella meriveden vaikutus on ollut alueella korkeimmillaan maaliskuussa ja makeanveden vaikutus kesäkuussa. Sameusluvut ovat olleet suhteellisen alhaisia ja vesi on ollut silmin nähden kirkasta. Näkösyvyys on pääsääntöisesti ollut heikoin keväällä tai kesän alussa kesäkuun näytteissä.

Ajoittain rautapitoisuudet ovat vaihdelleet eri vesikerroksissa, mutta pääsääntöisesti rautapitoisuudet ovat kohonneet syvemmälle mentäessä. Rautapitoisuus on vuosina 2012 ja 2013 vaihdellut havaintopisteellä RE13 välillä 39–1 300 µg/l, pisteellä RE15 välillä 43–350 µg/l ja pisteellä RE17 välillä 32–550 µg/l. Alimmillaan rautapitoisuudet ovat olleet heinäkuun näytteissä. Rautapitoisuuden kanssa korreloiva väriluku on vaihdellut havaintopisteellä RE13 välillä 12–51 mgPt/l, pisteellä RE15 välillä 12–52 mgPt/l ja pisteellä RE17 välillä 9–87 mgPt/l.

Ravinnepitoisuuksien perusteella osa-alueen I vesi on ollut karua vuosina 2012 ja 2013. Havaintopisteellä RE13 veden kokonaisfosforipitoisuus on vaihdellut välillä 8,3–62,0 µg/l, kokonaistyppipitoisuus välillä 200–580 µg/l, ammoniumtyppipitoisuus välillä 6,9–120,0 µg/l sekä kesäaikainen pintaveden a-klorofyllipitoisuus välillä 1,6–7,2 µg/l. Ammoniumtyppipitoisuudet ovat olleet korkeimmillaan maaliskuun näytteissä. Havaintopisteellä RE15 veden kokonaisfosforipitoisuus vaihteli välillä 6,2–77,0 µg/l, kokonaistyppipitoisuus välillä 240–470 µg/l, ammoniumtyppipitoisuus välillä <3,0–48,0 µg/l sekä kesäaikainen pintaveden a-klorofyllipitoisuus välillä 1,6–9,3 µg/l. Havaintopisteellä RE17 veden kokonaisfosforipitoisuus on vaihdellut välillä 4,5–74,0 µg/l, kokonaistyppipitoisuus välillä 240–750 µg/l, ammoniumtyppipitoisuus välillä 3,0–100,0 µg/l sekä kesäaikainen pintaveden a-klorofyllipitoisuus välillä 1,4–13,0 µg/l.

Epäorgaanisten ravinteiden suhteen (DIN:DIP) perusteella perustuotantoa osa-alueella I on vuosina 2012 ja 2013 rajoittanut fosfori. Kesäkuussa a-klorofyllin pitoisuus on ilmentänyt lievästi rehevää – rehevää vesistön tilaa mutta heinä-elokuussa pitoisuus on ollut pienempi ja veden tila on ollut lievästi rehevä – karu. Veden hygieeninen laatu on ollut pääasiassa erinomainen, mutta vuoden 2012 elokuussa pisteellä RE13 bakteerimäärä on ollut hieman korkeampi (63 pmy/100 ml). Terästehtaan kuormitus on ilmennyt satama-altaassa ja sen suulla meriveden kohonneena lämpötilana ja kohonneina rauta- ja ravinnepitoisuuksina.

Hakemukseen liitetyt tiedot Kuljunlahden vesistötarkkailusta

Vuosina 2010 ja 2011 toteutetussa Kuljunlahden tilan vesistötarkkailussa on otettu näytteitä kolmelta havaintopisteeltä: Kuljunlahti syvänne (Ku1) ja pumppaamo (Pu) sekä Siniluoto silta (Si, yläpuolinen mittauspiste). Näytteet on otettu neljä kertaa ajanjaksolla 1.9.2010–31.8.2011.

Selvää veden kerrostumista lämpötilan suhteen ei ole havaittu tarkkailujakson aikana mutta heinäkuussa 2011 vesi on ollut lievästi kerrostunut, minkä seurauksena alusveden happitilanne on ollut päällysvettä selvästi heikompi. Kerrostuneisuus muodostuu harvoin Kuljunlahteen sen mataluuden vuoksi. Tarkkailujakson aikana happitilanne on vaihdellut Kuljunlahdella tyydyttävästä erinomaiseen. Pisteellä Ku1 happipitoisuus on vaihdellut välillä 5,9–12,0 mg/l ja hapen kyllästysaste välillä 67–97 prosenttia. Pisteellä Pu happipitoisuus on vaihdellut välillä 7,8–11 mg/l ja hapen kyllästysaste välillä 74–98 prosenttia. Pisteellä Si happitilanne on vaihdellut välttävästä hyvään (happipitoisuus 6,1–11 mg/l ja hapen kyllästysaste 53–82 %).

Vesi on ollut erittäin tummaa pisteellä Si väriluvun vaihdellessa välillä 120–350 mgPt/l. Pisteillä Ku1 ja Pu väriluku on vaihdellut lievästi tummasta erittäin tummaan (31–140 mgPt/l). Veden rautapitoisuus on ollut korkea kaikilla mittauspisteillä. Pisteellä Ku1 rautapitoisuus on vaihdellut välillä 630–2 600 µg/l, pisteellä Pu välillä 990–4 000 µg/l ja pisteellä Si välillä 2 600–7 000 µg/l.

Kiintoainepitoisuus on tarkkailujakson aikana vaihdellut pisteellä Ku1 välillä 3,0–9,3 mg/l, pisteellä Pu välillä 4,3–39 mg/l ja pisteellä Si välillä 4,3–9,6 mg/l. Kesäkuussa 2011 pisteellä Pu kiintoainepitoisuus on ollut poikkeuksellisen korkea (39 mg/l). Aikaisemmin pisteen kiintoainepitoisuus on ollut keskimäärin 5 mg/l.

Ravinnepitoisuuksien perusteella vesi on ollut lievästi rehevää – rehevää tarkkailujakson aikana. Kokonaistyppipitoisuus on vaihdellut pisteellä Ku1 välillä 540–930 µg/l, pisteellä Pu välillä 600–970 µg/l ja pisteellä Si välillä 670–960 µg/l. Ammoniumtyppipitoisuus on vaihdellut pisteellä Ku1 välillä 23–91 µg/l, pisteellä Pu välillä 20–97 µg/l ja pisteellä Si välillä 28–80 µg/l. Korkeimmat kokonaistyppi- ja ammoniumtyppipitoisuudet on mitattu huhtikuun näytteissä. Kokonaisfosforipitoisuus on vaihdellut pisteellä Ku1 välillä 31–46 µg/l, pisteellä Pu välillä 28–98 µg/l ja pisteellä Si välillä 40–63 µg/l.

Kasviplanktonnäytteiden perusteella vesi on ollut Kuljunlahdessa ja Siniluodon pisteellä rehevää. Valtalajeina ovat olleet sinilevät ja piilevät. Surviaissääski-indeksien perusteella alueen pohjaa on voitu luonnehtia reheväksi ja paikoin erittäin reheväksi. Sedimentissä on ollut runsaasti öljyä ja rautaa. Myös usean alkuaineen pitoisuudet ovat olleet korkeat.

Muutetut lupamääräykset

Lupamääräys 12, valssaamojen jätevesipäästöjen raja-arvot

Asiassa on yhtiön valituksesta ratkaistavana ensisijaisesti, voidaanko valssaamojen jätevesipäästöille asetetut raja-arvot poistaa. Toissijaisesti on ratkaistavana, voidaanko levyvalssaamon jätevesien kiintoaineen ja raudan raja-arvoa lieventää. Lisäksi on ratkaistavana, voidaanko valssaamojen jätevesille asetettujen raja-arvojen saavuttaminen todentaa kuukausikeskiarvoina laskettuna sen sijaan, että raja-arvot olisi alitettava jokaisessa 24 tunnin yhdistetyssä näytteessä.

Asiassa saadun selvityksen mukaan valssaamojen jätevedet johdetaan Reetinginojaan, joka laskee edelleen Kuljunlahteen. Reetinginojaan johdetaan terässulaton selkeyttimen ylitevesien (10–30 m3/h), nauhavalssaamon ylitevesien (50 m3/h) ja levyvalssaamon ylitevesien (260–400 m3/h) lisäksi jatkuvavalulaitoksen suljettujen kiertojen konejäähdytysvesiä siten, että tehtaalta Reetinginojaan johdettavien vesien kokonaisvirtaama on noin 3 600 m3/h. Kuljunlahden vesistötarkkailutulosten mukaan tehtaan kuormitus näkyy Kuljunlahdelta otetuissa tarkkailunäytteissä kohonneina kiintoaineen ja raudan pitoisuuksina sekä veden väriluvussa.

Nauhavalssaamon kiintoainekuormituksen (3,1 tonnia) osuus on vuonna 2012 ollut noin yksi prosentti Reetinginojasta Kuljunlahteen johdettavasta kuormituksesta. Nauhavalssaamolta Reetinginojaan johdettavan jäteveden kiintoainepitoisuus on alle 25 mg/l ja öljypitoisuus alle 0,1 mg/l. Nauhavalssaamon jätevesien rautapitoisuutta ei ole mitattu. Nauhavalssaamon vesijärjestelmän kierrätysaste on noin 98 prosenttia. Järjestelmä täyttää rautametallien jalostuksen parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevan referenssiasiakirjassa (joulukuu 2001, rautametallien jalostuksen BREF-dokumentti) vaatimukset. Nauhavalssaamolta Reetinginojaan johdettavien jätevesien pitoisuudet alittavat jo nykyisellään lupamääräyksessä 12 asetetut raja-arvot.

Levyvalssaamon kiintoainekuormituksen osuus (52 tonnia) on vuonna 2012 ollut noin 15 prosenttia ja rautakuormitus (8,6 tonnia) noin 5 prosenttia Reetinginojasta Kuljunlahteen johdettavasta kuormituksesta. Levyvalssaamo on merkittävin yksittäinen Reetinginojan kuormittaja. Levyvalssaamolta johdettavien jätevesien kiintoainepitoisuuden analyysien vaihteluväli on vuosina 2013–2015 ollut välillä 10–116 mg/l ja rautapitoisuuden analyysien vaihteluväli välillä 1,9–25 mg/l. Kiintoainepitoisuuden kuukausikeskiarvo on vuosina 2013–2015 vaihdellut välillä 21,10–50,25 mg/l ja rautapitoisuuden kuukausikeskiarvo välillä 4,4–17,3 mg/l.

Hakemukseen liitetyn levyvalssaamon BAT-tarkastelun mukaan levyvalssaamon jäteveden kiintoaineen ja raudan pitoisuudet eivät alita lupamääräyksen 12 raja-arvoja eivätkä rautametallien jalostuksen BREF-dokumentin päästötasoja. BAT-tarkastelun mukaan levyvalssaamon jätevesipäästöt vesienkäsittelyn jälkeen ovat seuraavat:

kiintoainepitoisuus, <30 mg/l (BAT-referenssiarvo <20 mg/l)

öljypitoisuus, <1,5 mg/l (BAT-referenssiarvo <5 mg/l)

rautapitoisuus, <18 mg/l (BAT-referenssiarvo <10 mg/l)

Levyvalssaamolta johdettavien jätevesien sinkin, nikkelin, kokonaiskromin ja kokonaishiilivetyjen pitoisuudet alittavat lupamääräyksessä 12 asetetut BREF-dokumentin mukaiset raja-arvot. Vesijärjestelmän kierrätysaste on noin 60 prosenttia.

Valssaamojen vedessä oleva kiintoaine on valssattavien levyjen pinnalta irtoavaa hilsettä eli rautaa. Hilseen syntymistä teräksen valssausprosessissa ei voida estää. Valssauslinjoilla vedessä olevaa kiintoainetta poistetaan hilsekuopissa sekä selkeyttämällä ja nauhavalssauslinjalla suodattamalla. Lisäksi levyvalssauslinjalla on hilsettä sisältävän vesikierron yliteveden määrää vähennetty.

Hakemukseen liitetyn levyvalssaamon öljynerotus- ja jäähdytysvesijärjestelmien tehostamisesta tehdyn selvityksen mukaan levyvalssaamon jätevesien öljy- ja kiintoainepitoisuuden välillä on selkeä yhteys; mitä enemmän kiintoainetta, sitä enemmän öljyä – ja päinvastoin. Selvityksen mukaan öljypäästöjen hallintaa on mahdollista parantaa toimintatapoja kehittämällä, käsiteltävien vesien määrää vähentämällä ja erotustekniikkaa kehittämällä. Jätevesien määrää vähentämällä on mahdollista nostaa vesijärjestelmän kierrätysastetta 8–10 prosenttia. Lisätoimenpiteenä on mainittu myös Reetinginojan öljynerotusaltaan ruoppaus ja altaan öljynerotuslaitteiston kunnostaminen.

Kun otetaan huomioon ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin kohta 1 ja 43 §:n 3 momentti sekä asiakirjoissa olevat tiedot valssaamoiden jätevesipäästöistä, niiden osuus Reetinginojan kuormasta ja vastaanottavan vesistön tila, on päästöille tullut asettaa raja-arvot. Lupamääräyksessä 12 ei ole velvoitettu käyttämään tiettyä tekniikkaa raja-arvojen saavuttamiseksi. Määräyksellä ei ole myöskään rajoitettu Reetinginojan selkeytysaltaan käyttöä.

Ympäristönsuojelulain (506/2002) 3 §:n 1 momentin kohdan 8 mukaan päästöraja-arvo tarkoittaa suoraan tai epäsuoraan ympäristöön päästetyn päästön arvoa. Mainitun lainkohdan mukainen päästöraja-arvon määritelmä edellyttää, ettei arvoa määritettäessä päästöä laimenneta päästämisen jälkeen (hallituksen esitys 51/2002). Hallinto-oikeus katsoo, että raja-arvot on ollut tarpeen asettaa prosesseista lähtevälle jätevedelle, eikä vasta Reetinginojan selkeytysaltaasta lähtevälle jätevedelle, ottaen huomioon Reetinginojan suuri kokonaisvirtaama ja suuri puhtaiden jäähdytysvesien osuus kokonaisvirtaamasta.

Edellä mainitun nojalla lupamääräyksessä 12 valssaamojen jätevesien päästöille asetettuja raja-arvoja ei voida yhtiön vaatimuksesta poistaa.

Hakemuksen mukaan levyvalssaamolta lähtevän jäteveden öljypitoisuus on alle asetetun raja-arvon. Asiassa saadun selvityksen perusteella on kuitenkin selvää, ettei levyvalssaamolta lähtevän jäteveden kiintoaine- ja rautapitoisuus saavuta lupamääräyksessä 12 asetettuja raja-arvoja ilman jätevesien käsittelyjärjestelmän tai valssaamon sisäisen vesijärjestelmän tehostamista. Asiakirjoissa ei ole selvitystä näistä tehostamistoimista, niiden kustannuksista eikä toimenpiteiden aikataulusta. Levyvalssaamon jätevesille ei ole toimintaa koskevassa aiemmassa ympäristöluvassa määrätty raja-arvoja. Koska hakemukseen liitetyt kiintoaineen ja raudan vähentämistä jätevesistä koskevat selvitykset ovat olleet riittämättömiä ja mainittujen aineiden pitoisuudet jätevesissä ovat olleet huomattavan korkeita, ei aluehallintovirasto ole voinut asettaa sellaisia sitovia raja-arvoja, joiden saavuttamisen kohtuullisuutta ei ole voitu arvioida. Hallinto-oikeus on näin ollen katsonut kohtuulliseksi asettaa levyvalssaamon jätevesien kiintoaineen ja raudan pitoisuuksille lievemmät raja-arvot tavoitearvoineen.

Ottaen huomioon edellä mainittu selvitys Kuljunlahden tilasta ja levyvalssaamon merkittävä osuus Kuljunlahden kuormituksesta, tulee levyvalssaamon jätevesien kuormitusta vesistöön parhaan käyttökelpoisen tekniikan periaatteen mukaisesti vähentää. Hallinto-oikeus on näin ollen katsonut tarpeelliseksi asettaa ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin kohdan 5 mukaisen selvitysvelvoitteen nyt tavoitearvoiksi asetettuihin kiintoaineen ja raudan pitoisuuksiin pääsemiseksi. Säädös vastaa uuden ympäristönsuojelulain (527/2014) 54 §:ää. Selvityksen jättämiselle asetettua määräaikaa on pidettävä riittävänä asian laajuus huomioon ottaen.

Selvitysvelvoitteella varmistetaan, että toiminnanharjoittaja selvittää riittävän laajasti mahdollisuudet rajoittaa levyvalssaamon päästöjä vesistöön. Lievemmistä levyvalssaamoon jätevesien kiintoaine- ja rautapitoisuudelle asetetuista raja-arvoista ei voida katsoa aiheutuvan ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin kohdassa 1 tarkoitettua ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa ottaen lisäksi huomioon yhtiölle asetettu velvoite jätevesien käsittelyn tehostamisen selvittämiseksi.

Yhtiö on valituksessaan lisäksi vaatinut, että valssaamojen jätevesille asetettujen raja-arvojen saavuttaminen tulisi todentaa kuukausikeskiarvoina laskettuna sen sijaan, että raja-arvot olisi alitettava jokaisessa 24 tunnin yhdistetyssä näytteessä.

Rautametallien jalostuksen BREF-dokumentissa on todettu valssaamojen parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevassa osiossa A.5, että valssaamojen jätevesipäästöt todennetaan päiväkohtaisina keskiarvoina, jotka perustuvat virtaamapainotettuihin 24 tunnin yhdistettyihin näytteisiin.

Hallinto-oikeus katsoo, että nauhavalssaamon jätevesipäästöjen päästöraja-arvojen noudattamisen todentaminen siten, että raja-arvot on alitettava jokaisessa 24 tunnin yhdistetyssä näytteessä, vastaa parhaan käyttökelpoisen tekniikan periaatetta kyseisissä prosessiolosuhteissa. Aluehallintoviraston päätöksen liitteen 2 mukaan nauhavalssaamon jätevesien raja-arvotarkkailu toteutetaan kerran kuussa otettavilla näytteillä. Kuukausikeskiarvona toteutettava päästöraja-arvojen alittamisen todentaminen vaatisi useita näytteitä, joista voitaisiin laskea luotettava keskiarvo. Kun lisäksi otetaan huomioon nauhavalssaamon jätevesien tarkkailutulokset sekä se, että yhtiö ei ole hakenut muutosta nauhavalssaamon jätevesien raja-arvotarkkailuun, on valitus tältä osin hylättävä.

Levyvalssaamon jätevesipitoisuuksien vaihteluväli on asiassa saadun selvityksen mukaan suuri. Aluehallintoviraston päätöksen liitteen 2 mukaan päästötarkkailun näytteitä otetaan kerran viikossa. Hallinto-oikeus katsoo, että päästöraja-arvojen vertaamisella kuukausikeskiarvoon on merkitystä levyvalssaamon toimintaolosuhteissa. Hallinto-oikeus on näin ollen yhtiön vaatimuksesta muuttanut levyvalssaamon jätevesipäästöille asetettujen raja-arvojen todentamista koskevaa määräystä siten, että päästöraja-arvot on saavutettava kuukausikeskiarvoina laskettuna. Kun vielä otetaan huomioon hallinto-oikeuden asettama selvitysvelvoite levyvalssaamon jätevesipäästöjen vähentämiseksi, voidaan kuukausikeskiarvoina tehtävää päästöraja-arvojen noudattamisen todentamista tässä tapauksessa pitää riittävänä ja parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaisena. Muutoksen ei voida katsoa vaarantavan vastaanottavan vesistön vesienhoitosuunnitelman mukaisten tilatavoitteiden saavuttamista, kun erityisesti otetaan huomioon levyvalssaamon jätevesipäästöjen vähentämiseksi määrätty selvitysvelvoite.

Lupamääräys 13, kuonankäsittelyalueen jäähdytysvedet

Asiassa on yhtiön vaatimuksesta ratkaistavana, voidaanko kuonankäsittelyalueelta merivesiviemäriin johdettaville jäähdytysvesille asetettu kiintoaineen raja-arvo eli lupamääräys 13 poistaa.

Asiassa saadun selvityksen mukaan kuonankäsittelyalueelta lähtevästä vedestä mitataan kiintoainepitoisuus kaksi kertaa viikossa. Vuosina 2009–2012 kuonankäsittelyalueelta lähtevän veden kiintoainepitoisuus on kuukausikeskiarvoina vaihdellut välillä 10–606 mg/l. Lisäksi vuoden 2010 toukokuun näytteiden keskiarvo on ollut 2 274 mg/l, minkä on katsottu johtuneen dekantointikaivojen täyttymisestä. Kuonankäsittelyalueelta johdettavan veden laskennallinen kiintoainekuormitus merivesiviemäriin (laskettu vesipumpun maksimilla 120 m3/h) on vuosina 2009–2012 vaihdellut välillä 28–1 745 kg/d kokonaiskuormituksen ollessa 32–164 t/a. Vastaavana ajanjaksona merivesiviemäreiden kiintoainekuormitus mereen on vaihdellut välillä 146–660 t/a. Kuonankäsittelyalueelta johdettavan veden kiintoainekuormitus on ollut 20–33 prosenttia merivesiviemäreiden kuormituksesta. Merivesiviemäreissä on käytössä jatkuvatoiminen virtaamamittaus.

Kuonankäsittelyalueelta merivesiviemäriin johdettavan veden kiintoainepitoisuuden huiput ajoittuvat kevään ja syksyn valumavesien virtaamahuippujen yhteyteen. Kiintoaineen korkeimmat pitoisuudet merivesiviemärissä ja kuonankäsittelyalueelta johdettavassa vedessä eivät ajoitu samaan ajankohtaan.

Yhtiön valitukseen liitetyn yhteenvetotaulukon mukaan kuonankäsittelyalueelta lähtevän veden kiintoainepitoisuus on vuosina 2013–2015 kuukausikeskiarvoina vaihdellut välillä 11–171 mg/l ja neljännesvuosikeskiarvona välillä 21–139 mg/l. Näytteiden vaihteluväli on ollut 3–397 mg/l. Vuoden 2014 huhtikuussa ja marraskuussa on lisäksi ollut yksittäisiä, muista merkittävästi poikkeavia mittaustuloksia (841 mg/l ja 8 938 mg/l). Hakemuksen mukaan kuonankäsittelyalueen laskennallinen kiintoainekuormitus merivesiviemäriin on vuosina 2011–2014 vaihdellut välillä 30–235 t/a, kun merivesiviemäreiden kokonaiskiintoainekuormitus mereen on vaihdellut välillä 151–585 t/a.

Yhtiö on todennut vastaselityksessään, että kuonankäsittelyalueelta tulevalle vedelle on asennettu jatkuvatoiminen virtaamamittaus 18.5.2016. Aiemmin kuonankäsittelyalueelta johdettava vesimäärä ja kiintoainekuormitus on arvioitu perustuen vesipumppujen tehoihin (120 m3/h). Kesäkuun ja marraskuun 2016 välisenä aikana kuonankäsittelyalueelta johdettu virtaama on vaihdellut välillä 0–73,3 m3/h kuukausikeskiarvojen vaihdellessa välillä 27,4–36,6 m3/h. Virtaamatietoon perustuva kiintoainekuormitus merivesiviemäriin on vaihdellut välillä 46,3–99,2 kg/d, mikä tarkoittaa noin 17–36 t/a. Terässulaton kuonankäsittelyalueelta johdettava kiintoainekuormitus on uuden virtaamamittaustiedon perusteella 67–79 prosenttia pienempi, kuin mitä ympäristölupahakemuksessa on esitetty.

Hakemukseen liitetyn vuonna 2013 tehdyn kuonankäsittelyalueen jäähdytysvesien haitta-aineselvityksen mukaan kuonankäsittelyalueelta johdettavan jäähdytysveden kadmiumpitoisuus on ollut 0,08 µg/l, elohopeapitoisuus <0,1 µg/l, nikkelipitoisuus 0,47 µg/l ja lyijypitoisuus 0,78 µg/l. Pitoisuudet alittavat vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen (1022/2006) 5 §:n mukaiset päästöraja-arvot ja 6 §:n mukaiset ympäristönlaatunormit.

Asiassa saadun selvityksen nojalla on selvää, ettei lupamääräyksessä 13 asetettua kiintoainepitoisuuden raja-arvoa 30 mg/l neljännesvuosikeskiarvona laskettuna tulla saavuttamaan ilman kuonankäsittelyalueelta johdettavien jäähdytysvesien käsittelyn merkittävää tehostamista. Ottaen huomioon yhtiön vastaselityksessä esitetyt virtaamamittauksiin perustuvat tiedot alueelta merivesiviemäriin johdettavasta vesimäärästä ja kiintoainekuormituksesta, hakemukseen liitetyt tiedot jäähdytysvesien haitta-ainepitoisuuksista sekä hakemukseen liitetyt tiedot Raahen edustan merialueen vesistötarkkailun tuloksista, ovat kuonankäsittelyalueen jäähdytysvesien ympäristövaikutukset vähäiset. Kuonankäsittelyalueelta merivesiviemäriin johdettavalle jäähdytysvedelle ei siten ympäristönsuojelulain 43 §:n 3 momentti huomioon ottaen ole tarpeen asettaa erillistä kiintoaineen raja-arvoa ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi.

Hallinto-oikeus kuitenkin katsoo ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin kohdan 1 nojalla, ettei lupamääräystä 13 voida kokonaan poistaa. Kuonankäsittelyalueelta johdettavan veden sisältämää kiintoainetta on ympäristönsuojelulain 4 §:n 1 momentin kohdan 3 mukaisen parhaan käyttökelpoisen tekniikan periaatteen mukaisesti tarpeen jatkossakin vähentää. Yhtiötä koskee ympäristönsuojelulain 5 §:n 1 momentin selvilläolovelvollisuus toiminnasta aiheutuvien haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista, minkä vuoksi kuonankäsittelyalueelta johdettavat vedet on jatkossakin tarpeen käsitellä. Yhtiö on todennut olemassa olevien laskeutusaltaiden olevan riittäviä kuonankäsittelyalueelta tulevalle vesimäärälle ja altaiden kunnossapidon tehostamisella on pystytty vähentämään vesien aiheuttamaa kuormitusta sekä saatu häiriöpäästöt hallintaan.

Edellä mainitun nojalla hallinto-oikeus on katsonut kohtuulliseksi muuttaa lupamääräys 13 kuulumaan ratkaisusta ilmenevällä tavalla. Kun lisäksi otetaan huomioon merivesiviemäreiden kiintoainekuormitukselle annettu raja-arvo lupamääräyksessä 16, ei lupamääräyksen 13 muuttamisen voida katsoa vaarantavan Raahen edustan merialueelle asetettujen vesienhoidon tavoitteiden saavuttamista.

(---)

Lupamääräys 43, koksipatterit ja cowperit

Yhtiö on valituksessaan vaatinut ensisijaisesti lupamääräystä 43 muutettavaksi siten, että koksipattereiden ja cowpereiden päästöjä ei tarvitse mitata jatkuvatoimisesti. Toissijaisesti yhtiö on vaatinut, että jatkuvatoimiset mittaukset kyseisissä päästökohteissa otetaan käyttöön viimeistään vuoden kuluttua lupapäätöksen lainvoimaiseksi tulosta.

Lupamääräyksissä 24 ja 28 on koksipattereiden (päästökohteet C6 ja C16) ja cowpereiden (masuunien puhallusilman esilämmittimet, päästökohteet E24 ja E25) savukaasujen päästöille määrätty raja-arvot päiväkohtaisina keskiarvoina rauta- ja terästeollisuuden BAT-päätelmien (2012/135/EU) kohtien 49 ja 65 mukaisesti. Koksaamot sisältyvät BAT-päätelmien jaksoon 1.4 ja masuunit BAT-päätelmien jaksoon 1.5.

BAT-päätelmien kohdan 14 mukaan parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään mittaamaan jaksoihin 1.2–1.7 sisältyvien prosessien suurimmista päästölähteistä peräisin olevia piipun kautta ulos johdettavia poistokaasuja aina kun BAT-AEL-arvot ovat tiedossa. Jatkuvatoimisia mittauksia vaativien osaprosessien listalla ei ole mainittu koksipattereita eikä cowpereita. Edelleen BAT-päätelmien kohdassa 14 todetaan, että muiden päästöjen osalta parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään seuraamaan jatkuvan päästöntarkkailun käytön tarvetta massan virtauksen ja päästöjen ominaisuuksien mukaan.

Vaikka koksipattereiden ja masuunien prosessit sinänsä ovat jatkuvatoimisia ja vakiintuneita, ei niille esitettyä päästötarkkailua voida pitää riittävänä ottaen huomioon prosessien päästöjen osuus tehtaan kokonaispäästöistä sekä se, että prosessien päästöjen raja-arvot on BAT-päätelmien mukaisesti asetettava päiväkohtaisina keskiarvoina. BAT-päätelmien mukaan päästöjä ilmaan on mitattava parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla aina kun BAT-päästötasot ovat tiedossa.

Hakemuksessa esitetyllä päästötarkkailulla ei havaita mahdollisia prosessihäiriöitä tai muita poikkeavia päästöihin vaikuttavia tilanteita, eikä sillä siten saada todellista kuvaa päiväkohtaisina annettujen päästöraja-arvojen saavuttamisesta tai prosessien todellisista päästöistä ympäristöön. Hakemuksessa esitettyä päästöjen mittaustapaa ei voida pitää parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaisena menetelmänä. Kun lisäksi otetaan huomioon ympäristönsuojelulain 4 §:n 1 momentin kohta 3, 5 §:n 1 momentti sekä 43 §:n 1 momentin kohta 5 ja 3 momentti, ei lupamääräyksen 43 määräystä päästöjen jatkuvatoimisesta mittauksesta päästökohteissa C6, C16, E24 ja E25 voida yhtiön valituksessaan esittämillä perusteilla poistaa.

Yhtiö on toissijaisena vaatimuksenaan esittänyt, että jatkuvatoimiset päästömittaukset koksipattereiden ja cowpereiden savukaasujen mittaamisessa otettaisiin käyttöön vuoden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulosta. Ottaen huomioon jatkuvatoimisen mittauslaitteiston investoinnin ja asentamisen vaatiman ajan, on hallinto-oikeus katsonut kohtuulliseksi muuttaa lupamääräyksen 43 kuulumaan yhtiön esittämällä tavalla.

Lupamääräys 46, koksikaasun rikkivetypitoisuuden jatkuvatoiminen mittaus

Yhtiö on valituksessaan vaatinut lupamääräystä 46 muutettavaksi siten, että koksikaasun rikkivetypitoisuutta ei tarvitse mitata jatkuvatoimisesti.

Asiassa saadun selvityksen mukaan tehtaan koksaamolla muodostuvaa puhdistettua koksikaasua käytetään tehtaalla koksipattereiden ja cowpereiden sekä tehtaan voimalaitoksen polttoaineena. Koksikaasu on prosessikaasu, jota ei johdeta tehtaalta sellaisenaan suoraan ulkoilmaan. Koksikaasun rikkivetypitoisuus mitataan tehtaalla kolme kertaa viikossa. Kyseistä kaasuanalyysia varten tehtaalle on toukokuussa 2014 hankittu uusi kaasukromatografi. Yhtiö on myös selvittänyt jatkuvatoimisten mittalaitteiden käyttöä puhdistetun koksikaasun analysointiin mutta ei ole löytänyt sellaista mittalaitetta, jonka luotettavuus olisi niin hyvä, että sitä voitaisiin käyttää prosessinohjaukseen.

Rauta- ja terästeollisuuden BAT-päätelmien (2012/135/EU) kohdan 15 mukaan parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään mittaamaan kaikkia tutkittavia prosessikaasujen komponentteja/epäpuhtauksia sekä määräaikaisin että ajoittaisin mittauksin. Prosessikaasujen seurannan avulla saadaan tietoja prosessikaasujen koostumuksesta ja epäsuorista päästöistä, jotka ovat peräisin prosessikaasujen palamisesta, esimerkiksi pöly-, raskasmetalli- ja SOx-päästöistä.

Hallinto-oikeus katsoo, että käytössä olevaa koksikaasun rikkivetypitoisuuden mittausmenetelmää voidaan pitää rauta- ja terästeollisuuden BAT-päätelmissä ja ympäristönsuojelulaissa tarkoitettuna parhaana käyttökelpoisena tekniikkana, ottaen erityisesti huomioon koksikaasun käyttötapa tehtaalla. Kun lisäksi huomioidaan, ettei BAT-päätelmissä edellytetä jatkuvatoimisia koksikaasun rikkivetypitoisuuden mittauksia, on lupamääräys 46 yhtiön vaatimuksesta muutettava kuulumaan ratkaisusta ilmenevällä tavalla.

(---)

Lupamääräys 91, toiminnan tarkkailu ja raportointi

Yhtiö on valituksessaan vaatinut lupamääräyksen 91 muuttamista siten, että siitä ilmenee, että lupapäätöksen tarkkailusuunnitelmaa koskeva liite 2 on ohjeellinen ja että ELY-keskus voi muuttaa siihen liittyviä vaatimuksia.

Yhtiö on perustellut vaatimustaan liitteen 2 muuttamisesta ohjeelliseksi todeten muun ohella, että liitteessä 2 on edellytetty asioita, jotka poikkeavat huomattavasti yhtiön esityksestä. Kokonaisuutena liitteellä 2 on huomattavia kustannusvaikutuksia ja se edellyttää muun muassa lisätyövoiman hankkimista laboratorioon. Yhtiö ei ole saanut lausua omaa kantaansa näihin muutoksiin. Osa liitteen 2 määräyksistä on tulkinnanvaraisia ja epäselviä. Lupamääräys 91 johtaisi siihen, että tarkkailusta säädettäisiin useissa laajoissa, osin päällekkäisissä suunnitelmissa.

Yhtiö on toissijaisena vaatimuksenaan esittänyt, että liitteen 2 tarkkailumääräyksiä on muutettava vesistä tehtävien toksisuustestien, dioksiini- ja furaanianalyysien, vesistöpäästöjen laajojen analyysien, konvertterikaasujen pesurin jälkeisten savukaasujen tarkkailun sekä Kuljunlahden tilan seurannan osalta.

Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa muun ohella todennut, että liite 2 on hyvin yksityiskohtainen, mutta sisältää yksityiskohtaisuuksista huolimatta tulkinnanvaraisuutta ja haastetta valvontaan sellaisenaan. ELY-keskus on todennut, että lopullinen tarkkailuohjelma tulisi muodostaa ELY-keskuksen hyväksymänä.

Yhtiö on hakemuksessaan esittänyt ehdotuksen toiminnan ja sen vaikutusten tarkkailusuunnitelmaksi ja päivittänyt suunnitelmaa 17.9.2015 toimittamallaan täydennyksellä. Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on hakemuksen johdosta antamassaan lausunnossa esittänyt hakijan esittämään tarkkailusuunnitelmaluonnokseen vain yksittäisiä täsmennyksiä ja todennut, että ELY-keskuksella tulee olla mahdollisuus muuttaa tarkkailua tarpeellisilta osin.

Aluehallintovirasto on sisällyttänyt yhtiön esittämän ehdotuksen toiminnan ja sen vaikutusten tarkkailusuunnitelmaksi päätöksen kertoelmaosaan. Yhtiölle on varattu tilaisuus kommentoida päätöksen kertoelmaosaa.

Aluehallintovirasto on liittänyt täydentämänsä tarkkailusuunnitelman päätöksen liitteeksi 2. Yhtiön esittämää tarkkailusuunnitelmaa on täydennetty muun muassa tehtaalta lähtevistä jätevesistä osaprosesseittain säännöllisesti tehtävillä laajoilla analyyseillä, kemikaalijäämätesteillä, dioksiini- ja furaanitesteillä sekä toksisuustesteillä. Asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella yhtiölle tai toimintaa valvovalle viranomaiselle ei ole varattu tilaisuutta kommentoida mainittuja lisäyksiä.

Aluehallintovirasto on perustellut lupamääräystä 91 ja liitettä 2 toteamalla, että määräys on tarpeen toiminnan vaikutusten tarkkailemiseksi sekä eri tarkkailuihin liittyvien mittaus- ja muiden tulosten käsittelemiseksi ja raportoimiseksi. Luvanhaltijan tarkkailusuunnitelmaa on täydennetty ja muutettu tarpeellisilta osin. Aluehallintovirasto ei ole lupapäätöksessä enemmälti perustellut liitteessä 2 annettuja määräyksiä.

Hallintolain (434/2003) 34 §:n 1 momentin mukaan asianosaiselle on ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun.

Hallintolain 45 §:n 1 momentin mukaan päätös on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset.

Ympäristönsuojelulain 52 §:n 2 momentin mukaan lupapäätöksestä on käytävä ilmi ratkaisun perusteet ja päätöksen perustelut. Päätöksessä on vastattava lausunnoissa ja muistutuksissa tehtyihin yksilöityihin vaatimuksiin.

Hallinto-oikeus toteaa, että aluehallintoviraston päätöksen liite 2 on asetettu sitovaksi ja sellaisenaan noudatettavaksi. Liitteessä asetetut velvoitteet ovat luonteeltaan lupamääräyksiin verrattavia. Ympäristöluvassa asetettavat lupamääräykset tulee perustella hallintolain 45 §:n ja ympäristönsuojelulain 52 §:n 2 momentin mukaisesti. Hyvän hallintotavan periaatteena on, että perustelut annetaan erityisesti, kun määräykset poikkeavat merkittävästi hakijan esittämästä. Koska liitteen 2 määräyksiä koskevat yksityiskohtaiset perustelut puuttuvat, on epäselvää, mikä merkitys annetuilla määräyksillä ja erityisesti aluehallintoviraston tekemillä täydennyksillä on ympäristön pilaantumisen ehkäisemisessä, ottaen huomioon ympäristönsuojelulain 43 §:n 3 momentin mukainen kohtuullisuusperiaate. Toimintaa valvova viranomainen ei ole lausunnossaan vaatinut aluehallintoviraston tekemiä lisäyksiä lisättäväksi tarkkailusuunnitelmaan.

Lupamääräyksessä 91 on sitovan liitteen 2 lisäksi määrätty luvanhaltija toimittamaan yksityiskohtaiset käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailusuunnitelmat Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen hyväksyttäväksi. Yksityiskohtaisten perusteluiden puuttuessa on epäselvää, mikä olisi näiden tarkkailusuunnitelmien ja sitovan liitteen 2 välinen suhde. Kun lisäksi otetaan huomioon uuden ympäristönsuojelulain 65 §, jouduttaisiin jatkossa tilanteeseen, jossa valvontaviranomainen ei voi muuttaa ympäristöluvan liitteeseen 2 sisällytettyjä yksityiskohtaisia tarkkailumääräyksiä, vaan niiden muuttaminen vaatisi aina ympäristöluvan muuttamista.

Hallinto-oikeus ei voi ensi asteena muuttaa liitteen 2 tarkkailumääräyksiä sillä tavoin ja sillä tarkkuudella kuin yhtiön valituksessa on toissijaisena vaatimuksena esitetty.

Tämän vuoksi, ja kun lisäksi otetaan huomioon ympäristönsuojelulain 43 §:n 3 momentti, lupamääräystä 91 on muutettava ratkaisusta ilmenevällä tavalla ja aluehallintoviraston päätöksen liite 2 on muutettava pääosin ohjeelliseksi. Toiminnan raportoinnista ja laadunvarmistuksesta on ympäristönsuojelulain 46 §:n 1 momentin nojalla annettava ympäristöluvassa riittävät määräykset. Yhtiö ei ole liitettä 2 koskevissa yksityiskohtaisissa vaatimuksissa vaatinut muutosta raportointiin ja laadunvarmistukseen. Tämän vuoksi liitettä 2 on näiltä osin jatkossakin lupamääräyksenä noudatettava.

Valitusten käsittelyyn kuluneen ajan vuoksi hallinto-oikeus on pidentänyt lupamääräyksen 91 määräaikaa käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailusuunnitelmien toimittamisesta valvontaviranomaiselle päättymään 31.3.2018.

Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lupamääräykseen 91 ja liitteeseen 2 kohdistamien vaatimusten osalta hallinto-oikeus toteaa, että liitteessä 2 on annettu luvanhaltijalle mahdollisuus osoittaa valvontaviranomaiselle muun kuin akkreditoidun mittauslaitoksen pätevyys luotettavasti. Sanamuoto ei anna sen enempää valvontaviranomaiselle toimivaltaa mittauslaitoksen pätevyyden hyväksymisessä.

Hylätyt vaatimukset

Lupamääräykset 7, 9 ja 11, jätevesipäästöjen vertailu raja-arvoihin

Asiassa on yhtiön valituksesta ratkaistavana, voidaanko lupamääräyksessä 7 koksaamon jätevesille, lupamääräyksessä 9 masuunikaasun käsittelyn jätevesille ja lupamääräyksessä 11 terässulaton jatkuvavalulaitosten jätevesille asetettujen raja-arvojen saavuttaminen todentaa kuukausikeskiarvoina laskettuna sen sijaan, että raja-arvot olisi alitettava jokaisessa 24 tunnin yhdistetyssä näytteessä.

Uuden ympäristönsuojelulain (527/2014) 232 §:n 1 momentin mukaan lain voimaan tullessa toiminnassa olevan direktiivilaitoksen, jonka pääasiallista toimintaa koskevat päätelmät ovat tulleet voimaan ennen lain voimaantuloa, toiminnanharjoittajan on tehtävä 80 §:n 2 momentissa tarkoitettu selvitys kuuden kuukauden kuluessa lain voimaantulosta, jos laitoksen pääasiallinen toiminta on lasin valmistus, raudan ja teräksen tuotanto, sementin, kalkin ja magnesiumoksidin tuotanto tai vuotien ja nahkojen parkitus, ja muutoin vuoden kuluessa lain voimaantulosta ja haettava tarvittaessa luvan tarkistamista 81 §:n mukaisesti.

Hallituksen esityksessä eduskunnalle ympäristönsuojelulaiksi ja laeiksi eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (HE 214/2013) on 232 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu muun ohella, että luvanvaraisten toimintojen toiminnanharjoittajan yleisiä vastuita koskevat uudet velvoitteen ovat voimassa näidenkin (ympäristöluvallisten) laitosten osalta heti lain tullessa voimaan. Eräät teollisuuspäästödirektiivin yksityiskohtaiset velvoitteet, kuten BAT-päätelmien mukaisten raja-arvojen määrääminen, toteutuvat viimeistään, kun lupia seuraavan kerran tarkistetaan.

Yhtiö on liittänyt edellä mainitun selvityksen nyt kyseessä olevaan ympäristölupahakemukseen ja pyytänyt, että lupa-asiassa voidaan ottaa uuden ympäristönsuojelulain 80 §:n 1 momentin mukaiset rauta- ja terästeollisuuden BAT-päätelmät huomioon.

Uuden ympäristönsuojelulain 72 §:n kohdan 3 mukaan päästötasoilla tarkoitetaan päästöjen vaihteluväliä laitoksen normaaleissa toimintaolosuhteissa käytettäessä parasta käyttökelpoista tekniikkaa tai tällaisten tekniikoiden yhdistelmää, sellaisena kuin se on kuvattu päätelmissä, ilmaistuna tietyn ajanjakson keskiarvona tietyissä vertailuolosuhteissa.

Uuden ympäristönsuojelulain 75 §:n 1 momentin mukaan direktiivilaitoksen päästöraja-arvojen, tarkkailun ja muiden lupamääräysten on parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimuksen toteuttamiseksi perustuttava päätelmiin. Päästöille on ympäristöluvassa määrättävä päästöraja-arvot siten, että päätelmien päästötasoja ei ylitetä laitoksen normaaleissa toimintaolosuhteissa.

Uuden ympäristönsuojelulain 77 §:n 1 momentin mukaan 75 §:n 1 momentin nojalla määrättävät päästöraja-arvot on määrättävä samalle tai lyhyemmälle ajanjaksolle ja samojen vertailuolosuhteiden mukaisina kuin päästötasot. Saman pykälän 2 momentin mukaan raja-arvot, ajanjaksot ja vertailuolosuhteet voidaan 1 momentista poiketen määrätä toisin, jos se on päästöjen tai tarkkailun luonteen vuoksi tarpeen.

Hallituksen esityksessä eduskunnalle ympäristönsuojelulaiksi ja laeiksi eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (HE 214/2013) on 77 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa muun ohella todettu, että pykälässä säädettäisiin päästöraja-arvojen määrittämisestä sekä niiden ja päästötasojen vertailtavuudesta. Pykälän 1 momentin mukaan vertailuolosuhteiden sekä muiden vertailun kannalta olennaisten tekijöiden olisi oltava luvassa samat kuin päätelmissä. Tämä on tarpeen, jotta päästöjen pysymistä päästötasojen mukaisissa rajoissa voitaisiin valvoa.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin kuitenkin, että raja-arvot, ajanjaksot ja vertailuolosuhteet voitaisiin tarvittaessa määrätä päätelmistä poikkeavalla tavalla, jos se olisi päästöjen tai tarkkailun luonteen vuoksi tarpeen. Tällöin olisi kuitenkin voitava varmistaa, että samalla noudatetaan BAT-päätelmien mukaisia päästötasoja. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että päästö- ja muut tarkkailutiedot kerättäisiin sellaisessa muodossa, että niitä voitaisiin verrata BAT-päästötasoihin.

Koksaamon vesienkäsittelylaitoksen päästötasot ja lupamääräyksen 7 mukaiset raja-arvot perustuvat rauta- ja terästeollisuuden BAT-päätelmien (2012/135/EU) kohtaan 56, lukuun ottamatta typen yhdisteiden raja-arvoa, jolle on myönnetty poikkeus. Masuunikaasun käsittelyn jätevesien päästötasot ja lupamääräyksen 9 mukaiset raja-arvot perustuvat BAT-päätelmien kohtaan 67. Terässulaton jatkuvavalulaitosten jätevesien päästötasot ja lupamääräyksen 11 mukaiset raja-arvot perustuvat BAT-päätelmien kohtaan 81.

Kussakin edellä mainitussa BAT-päätelmien kohdassa todetaan, että jätevesien päästötasot perustuvat hyväksyttävään satunnaisnäytteeseen tai 24 tunnin yhdistettyyn näytteeseen. BAT-päätelmien kohdan 15 mukaan prosesseista peräisin olevia jätevesipäästöjä pyritään mittaamaan parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla sekä määräaikaisin että ajoittaisin mittauksin.

Hallinto-oikeus toteaa, että asiassa on riidatonta, että kyseessä olevien prosessien jätevesien päästötasojen tulee perustua hyväksyttävään satunnaisnäytteeseen tai 24 tunnin yhdistettyyn näytteeseen rauta- ja terästeollisuuden BAT-päätelmien mukaisesti.

Aluehallintovirasto on päätöksessään perustellut lupamääräyksen 7 päästöraja-arvoja ja niiden todentamista toteamalla, että koksaamon jätevesien päästötasot on annettu rauta- ja terästeollisuuden BAT-päätelmän 56 mukaisesti. Ympäristönsuojelulain (527/2014) 72 §:n 1 momentin kohdan 3 mukaan raja-arvot ovat 24 tunnin keskiarvoja. Lupamääräysten 9 ja 11 osalta ei päästöraja-arvojen todentamista ole perusteltu.

Yhtiön valituksen perusteluissa on muun ohella todettu, että jätevesipäästöjen anayysitulosten keskihajonta on tyypillisesti joitain kymmeniä prosentteja, mikä johtuu osittain todellisesta jäteveden laadun vaihteluista ja osittain analysointiin liittyvistä epävarmuuksista. Jätevesipäästöjen rajoittamisen tarkoituksena on ehkäistä pitkäaikaista kuormitusta vesistöön. Myös raja-arvojen tulee perustua pitkäaikaiseen keskimääräiseen kuormitukseen. Raja-arvojen asettaminen pidempiaikaisena keskiarvona on yksi tapa vähentää riskiä siitä, että mittaustulos ylittää raja-arvon ainoastaan mittausepävarmuuteen liittyvistä syistä.

Asiassa saadun selvityksen mukaan koksaamolta altaaseen IV johdettavan veden virtaama on jatkuva, noin 80 m3/h. Masuunikaasun käsittelyjärjestelmä on pääosin suljettu järjestelmä, josta vettä johdetaan ylivuotona altaaseen IV järjestelmän putkien tukkeutumisen estämiseksi noin yksi prosentti vesimäärästä. Vesimäärä masuunikaasun käsittelyjärjestelmästä altaalle IV on ollut noin 10–15 m3/h. Altaan IV virtaama merivesiviemäriin on noin 180 m3/h, merivesiviemäreiden kokonaisvirtaaman ollessa noin 11 000–12 000 m3/h. Virtaama terässulaton jatkuvavalulaitokselta Reetinginojaan on noin 10–30 m3/h. Reetinginojan kokonaisvirtaama on noin 3 600 m3/h.

Aluehallintoviraston päätöksen liitteessä 2 on toiminnan päästötarkkailua koskevassa osiossa määrätty koksaamon jätevesiä tarkkailemaan kaksi kertaa kuukaudessa, masuunikaasun käsittelyn jätevesiä kerran kuukaudessa ja terässulaton jatkuvavalulaitosten jätevesiä kerran kuukaudessa otettavin vuorokauden kokoomanäyttein. Yhtiö ei ole hakenut muutosta liitteeseen 2 kohdistuvissa yksityiskohtaisissa vaatimuksissaan näiden prosessien jätevesien raja-arvotarkkailuun.

Hallinto-oikeus katsoo uuden ympäristönsuojelulain 77 §:n 1 momentin nojalla, että lupamääräysten 7, 9 ja 11 mukaisten päästöraja-arvojen noudattaminen tulee todentaa siten, että raja-arvot on alitettava jokaisessa 24 tunnin yhdistetyssä näytteessä. Vaatimus vastaa parhaan käyttökelpoisen tekniikan periaatetta kyseisissä prosessiolosuhteissa ja on tarpeen, jotta päästöjen pysymistä päästötasojen mukaisissa rajoissa voitaisiin valvoa. Aluehallintoviraston päätöksen liitteen 2 mukaan kyseisten prosessien jätevesien raja-arvotarkkailu toteutetaan yksittäisillä näytteillä. Kuukausikeskiarvona toteutettava päästöraja-arvojen alittamisen todentaminen vaatisi useita näytteitä, joista voitaisiin laskea luotettava keskiarvo. Prosessien jätevesivirtaamaa voidaan pitää jatkuvana. Kun lisäksi otetaan huomioon, että yhtiö ei ole hakenut muutosta kyseisten prosessien jätevesien raja-arvotarkkailuun, valitus on hylättävä.

Lupamääräys 17, lupamääräysten 11 ja 12 mukaisten prosessien öljypäästön kuormituksen raja-arvo

Yhtiö on valituksessaan vaatinut, että mikäli lupamääräystä 12 ei poisteta, tulee lupamääräystä 12 lieventää ja samalla poistaa osin samoja jätevesipäästöjä koskeva lupamääräys 17.

Lupamääräyksessä 17 määrätään, että lupamääräysten 11 ja 12 mukaisten prosessien (terässulaton jatkuvavalu ja valssaamot) öljypäästö saa olla kuukausikeskiarvona laskettuna enintään 20 kg/vrk. Raja-arvo alittuu, kun kalenterikuukauden keskiarvo alittaa raja-arvon.

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan nauhavalssaamolta lähtevän jäteveden öljypitoisuus on alle 0,1 mg/l. Levyvalssaamolta lähtevän jäteveden öljypitoisuus on alle 1,5 mg/l. Jatkuvavalulaitoksen jätevesien öljypitoisuutta ei ole ilmoitettu. Öljypäästö 20 kg/vrk kuukausikeskiarvona laskettuna vastaa Reetinginojan virtaamalla 3 600 m3/h öljypitoisuutta 0,24 mg/l.

Vuonna 2012 tehdyn levyvalssaamon öljynerotus- ja jäähdytysvesijärjestelmien tehostamista koskevan selvityksen mukaan jopa 70 prosenttia Kuljunlahden kokonaiskuormituksesta koostuu Reetinginojasta tulevasta kuormituksesta. Reetinginojan kuormituksesta taas suurin osa koostuu levyvalssaamolta tulevista jätevesistä. Levyvalssaamolta lähtevän jäteveden öljykuormitus on noin 15 kg/d. Jatkuvavalulaitoksen jätevesien öljykuormitus on ollut alle määritysrajan.

Edellä mainitun selvityksen mukaan levyvalssaamon jätevesien öljypäästöjen hallintaa on mahdollista parantaa toimintatapoja kehittämällä, käsiteltävien vesien määrää vähentämällä ja erotustekniikkaa kehittämällä. Nämä investoinnit ovat selvityksen mukaan pieniä. Lisätoimenpiteenä on mainittu myös Reetinginojan öljynerotusaltaan ruoppaus ja altaan öljynerotuslaitteiston kunnostaminen.

Ottaen huomioon tehtaalta Reetinginojaan johdettava suuri vuorokausikuormitus ja vastaanottavan vesistön tila, on öljypäästön kokonaiskuormituksen raja-arvoa pidettävä tarpeellisena. Parhaan käyttökelpoisen tekniikan periaatteen mukaisesti tehtaalta vesistöön johdettavaa kuormitusta on vähennettävä. Yhtiö on jo aiemmin selvittänyt levyvalssaamon jätevesien öljypäästöjen vähentämismahdollisuuksia. Tunnistettuja vesienkäsittelyn tehostamistapoja ei ole selvityksessä pidetty kohtuuttomina. Lupamääräys 17 koskee valssaamojen jätevesien lisäksi terässulaton jatkuvavalulaitoksen jätevesiä, jotka eivät sisälly lupamääräykseen 12. Kun lisäksi otetaan huomioon ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 ja 3 momentti, ei lupamääräystä 17 voida yhtiön vaatimuksesta poistaa.

Lupamääräys 18, saniteettijätevedenpuhdistamon raja-arvot

Asiassa on yhtiön valituksesta ratkaistavana, tuleeko tehtaan saniteettijätevedenpuhdistamolle lupamääräyksessä asetettuja raja-arvoja lieventää siten, että vesistöön johdettavan jäteveden BOD7ATU-pitoisuus saa olla enintään 17,5 mg O2/l, kokonaisfosforipitoisuus enintään 1 mg/l ja poistoteho kummankin suhteen 80 prosenttia.

Lupamääräyksen 18 mukaan terästehtaan saniteettijätevedet on puhdistettava siten, että vesistöön johdettavan jäteveden BOD7ATU saa olla enintään 17,5 mg O2/l, kokonaisfosforipitoisuus enintään 0,5 mg P/l ja puhdistusteho kummankin suhteen 90 prosenttia. Tulokset lasketaan mahdolliset poikkeukselliset tilanteet, puhdistamon ohijuoksutukset ja viemäriverkon ylivuodot mukaan lukien puolivuosikeskiarvona.

Asiassa saadun selvityksen mukaan tehtaalla muodostuvat saniteettijätevedet puhdistetaan tehtaan satama-alueen vieressä sijaitsevassa puhdistamossa, joka on uudistettu vuonna 1998. Puhdistusprosessi on biologis-kemiallinen jälkisaostus, jossa biologisena osana ovat bioroottorit. Ennen bioroottoreita on mekaaninen esikäsittelylaitteisto ja esiselkeytys. Biologisen osan jälkeen on kemiallinen prosessi, kalkkisaostus ja jälkiselkeytys. Puhdistamolla käsitellyt jätevedet johdetaan mereen tehtaan edustalle. Puhdistamo on mitoitettu seuraaville lähtöarvoille:

virtaama (Q) keskimäärin, 1 200 m3/d

biologinen hapenkulutus, 120 kg BOD7/d

virtaama (q) mitoitus, 50 m3/h

virtaama (q) maksimi, 100 m3/h

kokonaisfosfori, 3,6 kg/d

Yhdyskuntavesistä annetun valtioneuvoston asetuksen (888/2006) 2 §:n mukaisesti laskettuna puhdistamon biologisen hapenkulutuksen mitoitusarvo vastaa asukasvastinelukuna 1 714 asukkaan kuormitusta (1 AVL = 70 g BOD7/as/d). Puhdistamolla käsitellään tehtaan noin 3 800 työntekijän saniteettijätevedet.

Vuosina 2010–2014 puhdistamolla käsitelty jätevesimäärä on ollut keskimäärin 260–423 m3/d. Käsitellyn jäteveden orgaanisen happea kuluttavan aineksen (BOD7ATU) pitoisuus on vaihdellut puolivuosikeskiarvoina laskettuna välillä 1,5–13 mg/l, poistoteho välillä 92–99 prosenttia ja kuormitus vesistöön välillä 0,5–1,9 kg/d. Kokonaisfosforin pitoisuus on vaihdellut välillä 0,1–2,1 mg/l, poistoteho välillä 68–99 prosenttia ja kuormitus vesistöön välillä 0,11–0,41 kg/d. Suurimmat fosforipitoisuudet ovat olleet vuoden 2013 syksyllä, jolloin kemikalointiprosessi ei toiminut syksyn vesinäytteenottoaikana parhaalla mahdollisella tavalla.

Valitukseen liitetyn puhdistamon velvoitetarkkailuraportin vuodelta 2015 mukaan puhdistamolla käsitelty vesimäärä on vaihdellut vuonna 2015 välillä 224–1 021 m3/d ollen keskimäärin 516 m3/d. Puhdistamolla jouduttiin tekemään ohituksia yhteensä 851 m3. Biologisen hapenkulutuksen tulokuormitus on ollut vuosikeskiarvona laskettuna 27 kg/d, kun se vuosina 2010–2014 on ollut 30–37 kg/d. Biologisen hapenkulutuksen tulokuormitus vastaa asukasvastineluvultaan noin 391 hengen kuormitusta. Vuoden 2015 velvoitetarkkailunäytteissä biologisen hapenkulutuksen tulokuormitus on vaihdellut välillä 11,29–51,21 kg/d. Kokonaisfosforin tulokuormitus on ollut vuosikeskiarvona laskettuna 1,6 kg/d, kun se vuosina 2010–2014 on ollut 1,8–4,0 kg/d. Vuoden 2015 velvoitetarkkailunäytteissä kokonaisfosforin tulokuormitus on vaihdellut välillä 1,25–2,04 kg/d.

Käsitellyn jäteveden orgaanisen happea kuluttavan aineksen (BOD7ATU) pitoisuus on vuonna 2015 ollut puolivuosikeskiarvoina laskettuna 1,8 mg/l ja 2,6 mg/l, poistoteho 91 % ja 98 % sekä kuormitus vesistöön 1,0 kg/d ja 1,2 kg/d. Kokonaisfosforin pitoisuus on ollut 0,2 mg/l ja 0,5 mg/l, poistoteho 85 % ja 92 % sekä kuormitus vesistöön 0,15 kg/d ja 0,21 kg/d.

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan puhdistamon tulokuormitus alittaa puhdistamon mitoitusarvot ja on yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta hyvin tasainen. Puhdistamon puhdistustulos on pääasiassa saavuttanut jo nykyisellään sille lupamääräyksessä 18 asetetut uudet raja-arvot. Lupamääräyksen 18 mukaiset raja-arvot on tulevaisuudessakin mahdollista saavuttaa kiinnittämällä huomiota puhdistamon huolelliseen ajotapaan. Asetettuja raja-arvoja voidaan pitää parhaan käyttökelpoisen tekniikan periaatteen mukaisina tämän kokoluokan puhdistamoilla kyseessä olevan puhdistamon toimintaolosuhteissa, ottaen erityisesti huomioon puhdistamon mitoitusasukasvastineluku ja vastaanottavan vesistön tila.

Vesistötarkkailutulosten mukaan käsiteltyjen jätevesien purkuvesistössä perustuotantoa rajoittava ravinne on fosfori. Ravinnepitoisuuksien ja a-klorofyllin pitoisuuksien perusteella vesistön tila vaihtelee karun ja rehevän välillä. Tehtaan kuormitus ilmenee ajoittain kohonneina ravinnepitoisuuksina vesistössä. Vesienhoitosuunnitelman mukaan vesistön ekologinen tila on tyydyttävä. Vesienhoidon yleisenä ympäristötavoitteena on estää vesien tilan heikkeneminen ja saavuttaa kaikkien vesien vähintään hyvä tila.

Edellä mainitun nojalla ja kun lisäksi otetaan huomioon ympäristönsuojelulain 43 §:n 3 momentti ja 50 §:n 2 momentti, tehtaan saniteettijätevedenpuhdistamon jätevesien puhdistustulokselle on voitu asettaa aiempaa tiukemmat raja-arvot. Jätevedenpuhdistamon purkuvesistön hyvän tilan saavuttaminen edellyttää fosforin vähentämistä jätevesistä ja jätevedenpuhdistamolta johdettavan ravinnekuormituksen vähentämistä. Lupamääräystä 18 ei siten voida yhtiön valituksessaan esittämillä perusteilla muuttaa.

(---)

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Marjatta Korsbäck, Pirjo-Liisa Saloranta, Raija Uusi-Niemi ja Jenni Korpeinen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

SSAB Europe Oy on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset tältä osin kumoten muutetaan lupamääräyksiä 7, 9, 11, 12, 17, 18, 43, 46 ja 91 seuraavasti:

Valssaamojen jätevesipäästöjä koskeva lupamääräys 12 on poistettava. Toissijaisesti sitä on muutettava poistamalla hallinto-oikeuden lisäämät tavoitearvot ja selvitysvelvoite sekä muuttamalla nauhavalssaamoa koskevat raja-arvot kuukausikeskiarvoiksi. Jos lupamääräykseen 12 jätetään levyvalssaamon jätevesipäästöjä koskeva selvitysvelvoite, myös sen tulee koskea arvojen saavuttamista kuukausikeskiarvoina. Lisäksi lupamääräysten 11 ja 12 kanssa päällekkäinen, osin samoja jätevesipäästöjä koskeva lupamääräys 17 on poistettava.

Saniteettipuhdistamon jätevesien puhdistusvaatimuksia koskevan lupamääräyksen 18 raja-arvoja on lievennettävä siten, että BOD7ATU saa olla enintään 17,5 mg O2/I, kokonaisfosforipitoisuus enintään 1 mg P/l ja puhdistusteho kummankin suhteen 80 prosenttia.

Vesiin joutuvien päästöjen raja-arvot lupamääräyksissä 7, 9, 11 ja 12 on muutettava kuukausikeskiarvoiksi. Lupamääräyksistä 7, 9 ja 11 on kustakin poistettava virke, jonka mukaan päästöraja-arvot on alitettava kaikissa päästötarkkailun mukaisissa 24 tunnin yhdistetyissä näytteissä. Lupamääräyksen 7 kolmannen kappaleen ensimmäinen virke sekä lupamääräysten 9 ja 11 toinen kappale tulee poistaa kokonaan. Nämä kohdat on korvattava seuraavalla määräyksellä: ”Raja-arvoja verrataan päästötarkkailun 24 tunnin yhdistettyjen näytteiden kuukausikeskiarvoihin.”

Jos lupamääräystä 12 ei poisteta, niin nauhavalssaamoa koskevat raja-arvot on muutettava kuukausikeskiarvoiksi. Jos lupamääräykseen 12 jätetään levyvalssaamon jätevesipäästöjä koskeva selvitysvelvoite, niin sen tulee koskea arvojen saavuttamista kuukausikeskiarvoina.

Mittauksia koskevaa lupamääräystä 43 on muutettava siten, että masuunien puhallusilman esilämmittimien ja koksipatterien lämmityksen päästöjä ei mitata jatkuvatoimisesti. Samalla lupamääräyksen 42 kertamitattavia päästökohteita koskevaan luetteloon voidaan lisätä vastaavat päästökohteet. Lupamääräyksestä 46 on poistettava sana ”vuorokausikeskiarvona”.

Lupamääräykseen 91 liittyvää määräaikaa on pidennettävä siten, että aikaa käyttö- ja päästötarkkailusuunnitelmien laatimiseen on vähintään kolme kuukautta päätöksen lainvoimaiseksi tulosta.

Yhtiö on viitannut asiassa aikaisemmin esittämäänsä ja perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Vaikka lupapäätös ei ole vielä lainvoimainen, yhtiö on jo monin osin toiminut sen mukaisesti. Sekä leikatut kelatuotteet yksikön (LKT) jäähdytysvesien johtamista että Aittalahteen johdettavien vesien käsittelyä on muutettu vuonna 2017 siten, että toiminta on lupamääräysten 6 ja 14 mukaista. Yhtiö on jättänyt aluehallintovirastolle lupamääräysten 23 ja 35 mukaiset selvitykset, jotka koskevat koksaamon PAH-päästöjä sekä valssaamon Nox-päästöjä. Myös lupamääräykseen 9 liittyvä investointi masuunikaasun puhdistuksen jätevesien käsittelystä on meneillään.

Valssaamojen jätevesipäästöjen raja-arvot

Hallinto-oikeuden päätöksen perustelujen tiedot ovat jossain määrin virheellisiä ja epätarkkoja. Hallinto-oikeus on perusteluissaan esittänyt tietoja Kuljunlahteen johdettavien vesien määrästä. Selvyyden vuoksi yhtiö tarkentaa vielä tietoja seuraavasti:

- Lupamääräys 12 koskee levyvalssaamon viemärivettä (noin 250–330 m3/h) ja nauhavalssaamolta tulevaa hiekkasuodatettua vettä (noin 80 m3/h). Tarkemmin eroteltuna nämä jätevesijakeet sisältävät kymmenistä eri lähteistä peräisin olevia jäähdytys-, pesu- ja huuhteluvesiä.

- Lupamääräyksen 11 mukaisia vesiä terässulatolta Reetinginojaan ovat jatkuvavalulaitoksen viemärivesi (noin 2 m3/h) sekä jatkuvavalulaitoksen vesilaitoksen kylmävesialtaan ylivuoto (noin 15 m3/h). Samaan viemäriin ylivuotoveden kanssa johdetaan kokillien jäähdytysvesiä ja humuksenpoistoprosessin vesiä niin, että kokonaismäärä on noin 550 m3/h.

- Lisäksi Reetinginojaan johdetaan muita vesiä siten, että kokonaisvirtaama on hallinto-oikeuden mainitsema noin 3 600 m3/h. Nämä vedet ovat pääosin sulatolta, levyvalssaamolta ja leikattujen kela tuotteiden yksiköstä (LKT) peräisin olevia puhtaita ja epäsuoria jäähdytysvesiä. Lisäksi mukana on sade-, sulamis- ja valumavesiä sekä jäähdytys- ja lauhdevesiä AirLiquide Finland Oy:n happilaitokselta, sade- ja sulamisvesiä Raahen Voima Oy:n voimalaitosalueelta ja pieniä määriä vesiä tehtaan urakoitsijoiden toiminnoista. Reetinginojaan johdettavassa vesimäärässä on jonkin verran vaihtelua riippuen jäähdytysveden tarpeesta erityisesti happilaitoksella.

Kuljunlahteen johdetaan vettä myös Erkinlammenojan kautta. Nämä vedet sisältävät muun muassa sade-, sulamis- ja valumavesiä sekä AirLiquide Finland Oy:n happilaitokselta ja Raahen Voima Oy:n voimalaitokselta peräisin olevia vesiä.

Hallinto-oikeuden päätöksen perustelujen mukaan nauhavalssaamon jätevesien rautapitoisuutta ei olisi mitattu. Jo kiintoaineksen pieni määrä osoittaa, että jätevedessä ei ole merkittäviä määriä rautaa. Vuoden 2016 huhtikuussa tehtiin kaksi analyysiä, joissa nauhavalssaamon jätevesien rautapitoisuus oli 0,8 mg/l ja 0,28 mg/l (valituksenalaisen lupapäätöksen mukainen raja-arvo 10 mg/l).

Hallinto-oikeuden päätöksessä on selostettu keinoja levyvalssaamon kiintoaines- ja öljypäästöjen vähentämiseksi. Tällaisina on mainittu toimintatapojen kehittäminen, vesien määrän vähentäminen, erotustekniikan kehittäminen sekä Reetinginojan öljynerotusaltaan ruoppaus ja öljynerotuslaitteiston kunnostaminen. Hallinto-oikeuden päätöksen perustelut on nähtävästi tehty lupahakemuksen vuonna 2012 tehdyn liitteen 19.5 perusteella (selvitys levyvalssaamon öljynerotus- ja jäähdytysvesijärjestelmien tehostamisesta). Mainitut toimenpiteet on tehty, ja hallinto-oikeuden päätöksessä esitetyt levyvalssaamon kuormitustiedot vuosilta 2013–2015 osoittavat tilanteen näiden toimenpiteiden tekemisen jälkeen.

Hallinto-oikeus on sivuuttanut päätöksensä perusteluissa sen, että lupamääräys 12 perustuu käytännössä yksinomaan vuoden 2001 rautametallien jalostusta koskevaan BREF-dokumenttiin (Ferrous Metals Processing Industry, FMP BREF). Valssaamon toimintaa koskeva FMP BREF ei sido lupaharkintaa, vaan on ainoastaan yksi siinä huomioon otettava seikka. BREF-asiakirja on ollut käytössä ja sitä on sovellettu päätettäessä Raahen tehtaan nykyisestä ympäristöluvasta. Tällöin ei ole katsottu tarpeelliseksi asettaa lupamääräyksiä valssaamon jätevesipäästöille ennen Reetinginojan selkeytysallasta.

Aluehallintoviraston tai hallinto-oikeuden päätöksessä ei ole esitetty syitä, miksi asiaa tulisi tarkastella eri tavalla kuin vuonna 2006 myönnetyssä ympäristöluvassa. Hallinto-oikeuden asettamiin tavoitearvoihin pääseminen edellyttäisi merkittäviä muutoksia levyvalssaamon jäähdytysveden käsittelyjärjestelmään. Tämän kustannukset olisivat aiemmin esitetyin tavoin jopa viisi miljoonaa euroa.

Rautametallien jalostusta koskevan BREF-asiakirjan uudistus on alkanut vuonna 2015, ja sitä koskeva tietojen kerääminen on parhaillaan käynnissä. Ympäristönsuojelulain mukaan luvassa voidaan toiminnanharjoittaja velvoittaa noudattamaan laitoksen pääasiallista toimintaa koskevia päätelmiä aikaisintaan neljän vuoden kuluttua siitä, kun komissio on julkaissut päätöksen päätelmistä. Aluehallintoviraston ja hallinto-oikeuden päätöksissä ei ole esitetty syitä sille, että Raahen terästehtaan valssaamon jätevesien käsittelyä tulisi tarkastella eri aikataulussa kuin muilla terästehtailla. Asetettu selvitysvelvoite tulee näin ollen poistaa.

Paitsi, että tavoitearvot ovat tasoltaan kohtuuttomia, niin niiden oikeudellinen merkitys ei ole selvä. Esimerkiksi tapauksessa KHO 2006:44 katsottiin, että tavoitteelliset rajat tulee vuositasolla pyrkiä saavuttamaan parhaan käyttökelpoisen tekniikan tasoista tekniikkaa käyttämällä ja sitä kehittämällä. Arvoja ei kuitenkaan tuossa tapauksessa asetettu raja-arvoiksi puutteellisen tiedon takia sekä siitä syystä, että kuormitus ja päästöt vaihtelivat muun muassa vuodenaikojen ja sääolosuhteiden takia. Raahen terästehtaan tapauksessa levyvalssaamon jätevesien kiintoaine- ja rautapitoisuus ylittävät hallinto-oikeuden näille asettaman tavoitearvon ilman erittäin merkittäviä muutoksia jätevesien käsittelyjärjestelmään tai valssaamon vesijärjestelmään. Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissakaan ei näytetä edellytettävän tai oletettavan, että tavoitearvoihin tultaisiin pääsemään lähivuosina. Tässä tilanteessa tavoitearvojen käyttäminen ei ole perusteltua.

Hallinto-oikeuden päätöksessä ei ole otettu asianmukaisesti huomioon Reetinginojan öljynerotus- ja selkeytysaltaan merkitystä. Lupamääräys 12 koskee valssaamoilta tulevia jätevesiä heti valssaamoiden jälkeen. Näitä jätevesiä ei kuitenkaan johdeta suoraan vesistöön, vaan näiden jätevesien puhdistus perustuu osittain siihen, että vedet käsitellään Reetinginojan öljynerotus- ja selkeytysaltaassa. Altaassa öljy erotetaan vesistä pinnalta ja kiintoaineita laskeutuu altaan pohjalle. Viime vuosina allasta on kunnostettu ja siihen liittyvät öljynerotuslaitteistot on uusittu.

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen vesien puhdistaminen öljynerotus- ja selkeytysaltaassa ei ole hallinto-oikeuden väittämällä tavalla päästöjen laimentamista, vaan kyse on olennaisesta osasta tehtaan jätevesien puhdistusjärjestelmää. Hallinto-oikeus toteaa, että lupamääräyksessä 12 ei olisi velvoitettu käyttämään tiettyä tekniikkaa raja-arvojen saavuttamiseksi eikä rajoitettu Reetinginojan selkeytysaltaan käyttöä. Tosiasiassa lupamääräys rajoittaa yhtiön käytössä olevia teknisiä keinoja päästöjen vähentämiseksi. Levyvalssaamolta Kuljunlahteen johdettaviin päästöihin on jo vaikuttanut Reetinginojan selkeytys- ja öljynerotusaltaan ruoppaus ja altaan öljynerotuslaitteiston kunnostaminen. Nämä toimenpiteet maksoivat yli miljoona euroa. Nämä ja muut vastaavat mahdolliset selkeys- ja öljynerotusaltaaseen kohdistuvat toimet eivät kuitenkaan vaikuta yhtiön mahdollisuuksiin toimia lupamääräyksen 12 raja-arvojen mukaisesti, koska raja-arvoihin verrattavat päästöt mitataan jo ennen allasta.

Reetinginojan öljynerotus- ja selkeytysallas tukee yhtiön ensisijaista ja toissijaista vaatimusta. Mitään erityisiä syitä asettaa raja-arvoja valssaamoilta tuleville jätevesipäästöille, jotka johdetaan edelleen öljynerotus- ja selkeytysaltaaseen ja vasta tämän jälkeen vesistöön, ei ole. Koska valssaamoilta tulevat vedet johdetaan selkeytysaltaaseen, niihin voidaan soveltaa pysyvästi eri raja-arvoja kuin mitä noudatettaisiin tapauksessa, jossa vedet johdettaisiin suoraan vesistöön. Tämä on yksi keskeisistä seikoista, jonka takia hallinto-oikeuden asettamat tavoitearvot sekä selvitysvelvoite tulee poistaa.

Levyvalssaamon jätevesien kiintoaines- ja rautapitoisuuksilla ei ole käytännössä merkitystä Kuljunlahden tilan kannalta. Kuljunlahden tila ilmenee erityisesti Kuljunlahden kunnostussuunnitelmassa 7.5.2015 sekä Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelmasta 2016‒2021. Kuljunlahden ongelmana on erityisesti rehevöityminen. Tältäkään osin Kuljunlahdelle ei ole vesienhoitosuunnitelman toimenpideohjelmassa esitetty kuormitusvähenemätarvetta. Keskeisiä Kuljunlahden tilaan vaikuttavia toimenpiteitä ovat vesienhoitosuunnitelman mukaan Kuljunlahteen laskevien jokien säännöstelykäytännön kehittäminen.

Myös Kuljunlahteen laskevan Lipinkarinojan kuormitukseen vaikuttaminen on mainittu vesienhoitosuunnitelman toimenpideohjelmassa toimenpiteenä, jolla on jonkin verran merkitystä. Tältä osin SSAB Europe Oy on osallistunut vapaaehtoisin toimin Kuljunlahden tilan parantamiseen siten, että yhtiö on toteuttanut kustannuksellaan Lipinkarinojaan vesiensuojelurakenteita vuosina 2016–2017. Vastaavia toimenpiteitä ollaan aloittamassa marraskuussa 2017 myös toisessa Kuljunlahteen laskevassa ojassa. Nämä toimenpiteet ovat Kuljunlahden rehevöitymisen kannalta selvästi tehokkaampia kuin levyvalssaamon rauta- ja kiintoainespäästöihin vaikuttaminen.

Edes Kuljunlahden rautapitoisuuden kannalta levyvalssaamon kuormitus ei ole merkittävä. Tämän osoittaa jo se, että Kuljunlahden rautapitoisuus on pienempi kuin siihen laskevan Siniluodonlahden rautapitoisuus. Hallinto-oikeuden päätöksessä selostettuja korkeimpia rautapitoisuuksia havaintopisteessä Si (Siniluodonlahden silta) ei siis ole mitattu Kuljunlahdella, jonne valssaamojen jätevedet johdetaan. Valssaamojen jätevesillä ei ole pääsyä Siniluodonlahdelle. Lisäksi hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa esitetyt levyvalssaamon kuormitusmäärät koskevat levyvalssaamolta Reetinginojan selkeytys- ja öljynerotusaltaaseen johdettavaa kuormitusta. Reetinginojan selkeytys- ja öljynerotusaltaan vuoksi levyvalssaamon kuormitus Kuljunlahteen on tätä pienempi.

Kuljunlahden tyydyttävä tila liittyy siis sellaisiin rehevöittäviin päästöihin, joista nyt valituksenalaisessa valssaamojen jätevesiä koskevassa lupamääräyksessä ei ole kyse. Levyvalssaamolta peräisin olevat jätevedet ja erityisesti näiden vesien kiintoaines- ja rautapitoisuuden eivät heikennä Kuljunlahden tilaa.

Lupamääräyksen 11 mukaan terässulaton jatkuvavalulaitosten jätevedet on käsiteltävä niin, että kokonaishiilivetyjen pitoisuus alittaa raja-arvon 5 mg/l. Lupamääräyksen 12 mukaan valssaamojen jätevedet on käsiteltävä niin, että kokonaishiilivetypitoisuus alittaa raja-arvon 5 mg/l. Lupamääräyksessä 17 näille jätevesille on asetettu lupamääräysten 11 ja 12 kanssa päällekkäinen raja-arvo, jonka mukaan lupamääräysten 11 ja 12 mukaisten prosessien öljypäästö (kokonaishiilivedyt) saa olla kuukausikeskiarvona enintään 20 kg/vrk.

Hallinto-oikeus on maininnut, että öljypäästö 20 kg/vrk kuukausikeskiarvona laskettuna vastaisi Reetinginojan virtaamalla 3 600 m3/h öljypitoisuutta 0,24 mg/l. Lupamääräys 17 ei kuitenkaan koske koko Reetinginojan virtaamaa, vaan ainoastaan lupamääräyksissä 11 ja 12 mainittuja jätevesijakeita. Niiden määrä on edellä kuvatuin tavoin alle 1 000 m3/h.

Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluiden mukaan levyvalssaamon jätevesien öljypäästöjen hallintaa olisi mahdollista parantaa toimintatapoja kehittämällä, käsiteltävien vesien määrää vähentämällä ja erotustekniikkaa kehittämällä ja nämä investoinnit olisivat selvityksen mukaan pieniä. Nämä toimenpiteet on kuitenkin jo tehty, eikä niiden avulla ole enää mahdollista vähentää öljypäästöjä.

Hallinto-oikeuden perusteluissa on mainittu lisätoimenpiteenä Reetinginojan öljynerotusaltaan ruoppaus ja altaan öljynerotuslaitteiston kunnostaminen, jotka on myös jo toteutettu vuonna 2013. Määräystä 17 on perusteltu myös vastaanottavan vesistön tilalla. Lupamääräys kohdistuu kuitenkin valssaamoilta ja terässulatolta lähtevään jätevesikuormitukseen ennen Reetinginojan selkeytys- ja öljynerotusallasta. Öljynerotusaltaalla tehdyt toimenpiteet eivät vaikuta tähän kuormitukseen lupamääräysten 11, 12 ja 17 tarkkailupisteissä. Reetinginojan selkeytys- ja öljynerotusaltaan toiminta on kuitenkin olennainen seikka Kuljunlahteen johdettavan kuormituksen kannalta.

Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa on mainittu, että ”lupamääräys 17 koskee valssaamojen jätevesien lisäksi terässulaton jatkuvavalulaitosten jätevesiä, jotka eivät sisälly lupamääräykseen 12”. Terässulaton jatkuvavalulaitoksen jätevesien öljypäästöille (kokonaishiilivedyt) on kuitenkin asetettu raja-arvo lupamääräyksessä 11. Tätä raja-arvoa ei ole vaadittu poistettavaksi.

Nykyisenkaltaisen toiminnan puitteissa yhtiöllä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa valssaamoilta ja terässulatolta Reetinginojaan johdettavaan jätevesivirtaamaan. Tämän vuoksi lupamääräysten 11 ja 12 mukaiset pitoisuudelle (mg/l) ja lupamääräyksessä 17 kuormitukselle (kg/vrk) asetetut raja-arvot ovat käytännössä täysin päällekkäisiä. Kummankin määräyksen tarpeellisuus on kyseenalainen, koska ne eivät sääntele ympäristöön johdettavaa öljykuormitusta, vaan Reetinginojan selkeytys- ja öljynerotusaltaaseen johdettavaa kuormitusta.

Saniteettipuhdistamon jätevesipäästöt

Kuten hallinto-oikeuden päätöksessä on mainittu, puhdistamon mitoitusarvona olleen biologisen hapenkulutuksen perusteella laskettuna mitoitusarvo vastaa asukasvastinelukuna 1 714 hengen kuormitusta. Saniteettipuhdistamon todellinen keskimääräinen tulokuormitus vuonna 2016 on vastannut biologisen hapenkulutuksen asukasvastineluvulla laskien 349 hengen kuormitusta. Vuosina 2013–2015 vastaava asukasvastineluku on ollut 391–462. Puhdistamon tulokuormitus on selvästi alhaisempi kuin mitoitusarvo.

Puhdistamolla puhdistetaan alueella vakinaisesti ja tilapäisesti käyvien työntekijöiden saniteettijätevedet. Hallinto-oikeuden päätöksessä on mainittu joissain raporteissa esiintyvä työntekijämäärä 3 800. Aiemmin tehtaalla on ollut yli 4 000 työntekijää. Tämän hetkinen todellinen yhtiön henkilöstömäärä on noin 2 400, jonka lisäksi tehtaalla työskentelee noin 500 urakoitsijaa. Henkilöistä noin 250 henkilöä työskentelee Satamakankaalla, josta jätevedet johdetaan kaupungin jätevedenpuhdistamolle. Todellinen työntekijämäärä on siis selvästi alle 3 000 henkilöä. Lisäksi tulee huomioida, että tehtaalla työskennellään suurelta osin vuorotyössä. SSAB Oy:n 2 400 työntekijästä arkipäivisin tehtaalla on noin 1 100 henkilöä. Iltaisin, öisin ja viikonloppuisin henkilömäärä on noin 320 henkilöä. Lisäksi koksaamolla on oma kemiallinen saniteettipuhdistamo, jossa käsitellään koksaamon noin 100 hengen saniteettijätevedet. Nämä henkilömäärät kuvaavat sitä, miksi laitoksen todellinen tulokuormitus on huomattavasti hallinto-oikeuden päätöksessä mainittua mitoitusarvoa matalampi.

Kun olemassa olevan jätevedenpuhdistamon lupamääräyksiä asetetaan parhaan käyttökelpoisen tekniikan perusteella, niin lupamääräykset tulee asettaa ottaen huomioon se toiminta, jolle lupaa on haettu ja laitoksen todellinen käyttö. Laitoksen mitoitusarvolla ei ole tässä merkitystä. Myös korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännössä on vakiintuneesti arvioitu todellista tulokuormitusta (muun muassa KHO 11.10.2017 taltionumero 5008 sekä KHO 2013:164). Asialla on olennaista merkitystä, koska vuonna 2016 biologisen hapenkulutuksen perusteella laskettu kuormitus oli vain noin viidesosa mitoitusarvona olleesta kuormituksesta.

Hallinto-oikeuden päätöksen perustelujen mukaan puhdistamon puhdistustulos on pääasiassa saavuttanut jo nykyisellään sille lupamääräyksessä 18 asetetut uudet raja-arvot ja ne olisi tulevaisuudessakin mahdollista saavuttaa kiinnittämällä huomiota puhdistamon huolelliseen ajotapaan.

Puhdistamon toimintaa koskevista tiedoista ilmenee, että fosforipitoisuus on ylittänyt valituksenalaisen raja-arvon 0,5 mg/l vuosina 2010, 2012 ja 2013. Fosforin puhdistustehokkuus on puolestaan jäänyt alle valituksenalaisen vaatimuksen 90 prosenttia vuosina 2010, 2012, 2013 ja 2015. Väite siitä, että raja-arvot olisi tulevaisuudessakin mahdollista saavuttaa kiinnittämällä huomiota puhdistamon huolelliseen ajotapaan, ei pidä paikkansa. Laitosta käytetään jo tällä hetkellä huolellisesti. Asetettu luparaja on niin tiukka, että hyvinkin toimivalla ja käytetyllä laitoksella raja-arvo voisi ylittyä satunnaisista syistä.

Vaikka kyseessä on pieni laitos, niin valituksenalaiseen päätökseen sisältyvät raja-arvot ovat fosforin osalta samat kuin mitä esimerkiksi kaupungin noin 20 000 asukkaan jätevedet puhdistavalle Raahen Veden puhdistamolle on määrätty. Oma osansa raja-arvojen ylittymisen kannalta voi olla myös sillä, että fosforin tulokuormitus on ollut ajoittain alhainen, jolloin korkeaan puhdistustehokkuuteen on vaikea päästä. Matalissa pitoisuuksissa myös mittausepävarmuuden merkitys tuloksissa korostuu.

Raahen edustalla fosforikuormitusta aiheuttavista pistelähteistä suurin on Raahen Veden jätevedenpuhdistamo. Lisäksi kuormitusta aiheutuu Raahen terästehtaan merivesiviemäristä. Vuonna 2016 saniteettijäteveden puhdistamolta tuleva fosforikuormitus oli noin 2,5 prosenttia pistelähteiden aiheuttamasta kokonaiskuormituksesta.

Vesienhoitosuunnitelman toimenpideohjelman mukaan kokonaisfosforin vähennystarve Raahen edustalla on vähemmän kuin 10 prosenttia. Ohjelmassa ei esitetä teollisuudelle täydentäviä pintavesiin kohdistuvia toimenpiteitä. Vastaavasti Suomen merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelmassa 2016–2021 ei ole esitetty uusia toimenpiteitä yhdyskuntajäteveden puhdistamiselle. ELY-keskus on hallinto-oikeudelle antamassaan lausunnossaan katsonut, että luparajojen tiukentamisella ei todennäköisesti olisi vaikutusta Raahen edustan merialueen fosforipitoisuuksiin ja hyvän tilan saavuttamiseen.

Viimeisimmät tiedot Raahen edustan merialueen tilasta sisältävän raportin mukaan ravinnepitoisuudet olivat talvella 2016 keskimääräisellä tasolla tarkasteltaessa koko 10-vuotista tarkkailujaksoa. Kesäaikana kokonaisfosforipitoisuus oli keskimäärin laskenut vuonna 2016 verrattuna vuoden 2015 tuloksiin. Terästehtaan kuormitusvaikutusta ei ollut havaittavissa näytepisteillä.

Asiassa tulee ottaa huomioon vähäinen tarve vähentää fosforia Raahen edustan merialueella, tämän vähentämistavoitteen kohdistuminen pääosin muualle kuin teollisuuteen sekä saniteettijätevedenpuhdistamon vähäinen osuus ravinnekuormituksesta. Nämä seikat huomioon ottaen yhtiön valitusta ei voi hylätä myöskään vesistön tilaan liittyvistä syistä.

Jätevesipäästöjen vertailu raja-arvoihin

Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluista käy ilmi, että hallinto-oikeuden lupamääräyksiä 7, 9 ja 11 koskeva harkinta perustuu pääosin rauta- ja terästeollisuuden BAT-päätelmiin 2012/135/EU ja uuden ympäristönsuojelulain (527/2014) 77 §:n tulkintaan.

Rauta- ja terästeollisuuden BAT-päätelmissä ei ole määritelty, mille ajanjaksolle BAT-päästötasot on määritetty. BAT-päätelmien taustalla olevan BREF-asiakirjan perusteella päästötasoja ei ole tarkoitettu sovellettavan vuorokausikeskiarvona, vaan pidempiaikaisina keskiarvoina. BAT-päätelmissä on kyllä mainittu, että päästötarkkailun on perustuttava hyväksyttävään satunnaisnäytteeseen tai 24 tunnin yhdistettyyn näytteeseen. Tarkkailumääräyksistä ei kuitenkaan voi päätellä, mille ajanjaksolle raja-arvot tulee määrittää. Sen enempää tarkkailua koskevista vaatimuksista tai BAT-päätelmistä muutoinkaan ei näin ollen seuraa, että BAT-päätelmiin perustuvien lupamääräysten 7, 9 ja 11 raja-arvojen olisi alituttava jokaisessa yksittäisessä 24 tunnin näytteessä.

Lupamääräys 12 ei perustu rauta- ja terästeollisuuden BAT-päätelmiin vaan oikeudellisesti sitomattomaan BREF-asiakirjaan sekä muuhun ympäristönsuojelulain mukaiseen harkintaan. Uuden ympäristönsuojelulain 77 § ei vaikuta mahdollisuuksiin määrätä sekä nauha- että levyvalssaamon päästöjen mahdolliset raja-arvot kuukausikeskiarvoina.

Jätevesipäästöjä koskevat raja-arvot on asetettu Suomessa tyypillisesti kuukausi- tai vuosikeskiarvona. Tämän taustalla on erityisesti se, että jätevesipäästöjen rajoittamisen tarkoituksena on ehkäistä pitkäaikaista kuormitusta vesistöön, jolloin myös raja-arvojen tulee perustua pitkäaikaiseen keskimääräiseen kuormitukseen. Pitkäaikaisten keskiarvojen laskeminen on myös yksi tapa vähentää riskiä siitä, että mittaustulos ylittää raja-arvon ainoastaan mittausepävarmuuden takia. Tästä perustellusta ja lainmukaisesta käytännöstä ei tule luopua BAT-päätelmien virheellisen tulkinnan takia.

Hallinto-oikeus on viitannut lupapäätöksen liitteessä 2 asetettuihin vaatimuksiin, joiden mukaan koksaamon jätevesiä (lupamääräys 7) tarkkailtaisiin 2 kertaa kuukaudessa. Masuunikaasun käsittelyn (lupamääräys 9), jatkuvavalulaitoksen (lupamääräys 11) ja nauhavalssaamon (lupamääräys 12) jätevesien raja-arvotarkkailu toteutettaisiin liitteen 2 mukaan kerran kuukaudessa. Liite 2 on aluehallintoviraston muotoilema liite, joka ei ole perustunut yhtiön esitykseen. Siinä mainituille näytteenottotiheyksille ei voi antaa merkitystä useastakaan syystä.

Liite 2 on osittain ristiriitainen yhtiön esityksen ja tämänhetkisen tarkkailun kanssa. Esimerkiksi valssaamon jätevesipäästöille ei ole aiemmin ollut raja-arvoja, joten niitä ei ole sisällytetty yhtiön esittämään lupatarkkailuun. Näitä jätevesipäästöjä on kuitenkin tarkkailtu lupahakemuksessa ja -päätöksessä kuvatun käyttötarkkailun mukaisesti. Jo tämä käyttötarkkailu on tiheämpää kuin mihin aluehallintovirasto on liitteessä 2 velvoittanut.

Hallinto-oikeus ei ottanut huomioon myöskään sitä, että yhtiö oli valituksessaan valittanut koko liitteestä 2 vaatien sitä ohjeelliseksi. Hallinto-oikeus hyväksyi tältä osin yhtiön valituksen.

Yhtiö ei hakenut erikseen muutosta näytteenottotiheyksiin myöskään siksi, että liitteen 2 mukaiset tarkkailutiheydet voidaan tulkita vähimmäisvaatimuksiksi. Liite 2 ei näin ollen estä tiheämpää tarkkailua. Näytteenottotiheys hyväksytään lopullisesti tarkkailusuunnitelmassa prosessin merkittävyyden ja vaihtelun perusteella. Näin päästöjen pysymistä päästötason mukaisissa rajoissa voidaan valvoa ajallisesti kattavasti.

Jos raja-arvoja tarkastellaan yhtiön valituksen mukaisesti kuukausikeskiarvoina, on yhtiönkin kannalta tärkeää, että näytteenotto on riittävän kattavaa. Tällöin yhtiö tulee esittämään lupamääräyksen 91 mukaisessa tarkkailusuunnitelmassa tiheämpää tarkkailua kuin mitä liite 2 edellyttäisi. Jos korkein hallinto-oikeus katsoo, että kuukausikeskiarvoja koskevan vaatimuksen hyväksyminen edellyttää näytteenottotiheyden tarkempaa määrittelyä ympäristölupapäätöksessä, niin lupamääräykset voidaan muotoilla esimerkiksi seuraavasti: ”Raja-arvoja verrataan päästötarkkailun 24 tunnin yhdistettyjen näytteiden kuukausikeskiarvoihin. Yhdistettyjä näytteitä on otettava vähintään viikoittain.”

Jatkuvatoimiset päästömittaukset

Koksipattereiden ja cowpereiden päästöjen osuus tehtaan kokonaispäästöistä ei edellytä jatkuvatoimista mittausta koskevaa velvoitetta lupamääräyksessä 43. Erityisesti cowpereiden päästöjen osuus ei ole merkittävä tehtaan kokonaispäästöistä. Molempien masuunien cowpereiden yhteiset typenoksidien ja hiukkasten päästöt ovat yhden prosentin luokkaa tehtaan kokonaispäästöistä ja rikkidioksidipäästöjen noin 4–15 prosenttia. Kaikki cowpereiden päästöt ovat selvästi alle luparajojen.

Päästöjen määrä yksinään ei ole ratkaiseva tekijä jatkuvatoimisen mittauksen tarvetta arvioitaessa. Huomattavasti olennaisempaa on, voidaanko kertamittauksilla saada luotettava kuva päästöjen määrästä.

BAT-päätelmien kohdassa 14 on mainittu, että ”parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään mittaamaan jaksoihin 1.2–1.7 sisältyvien prosessien suurimmista päästölähteistä peräisin olevia piipun kautta ulos johdettavia poistokaasuja aina kun BAT-AEL arvot ovat tiedossa”. Tätä mainintaa on täsmennetty BAT-päätelmien kohdan 14 toisen kappaleen luettelossa, jossa on mainittu ne suurimmat päästölähteet, joita tulisi ainakin mitata jatkuvatoimisesti. Tässä luettelossa ei ole nyt kyseessä olevia koksipattereita eikä cowpereita. Koksipatterit ja cowperit ovat normaaleja ja yleisiä terästehtaan prosesseja. Niiden puuttuminen luettelosta osoittaa, että niiden päästöjen jatkuvatoimista seurantaa ei ole EU:n laajuisen tietojenvaihdon perusteella katsottu tarpeelliseksi edes uusissa laitoksissa.

BAT-päätelmien kohta 14 ja siinä olevat maininnat päästötarkkailusta eivät sisällä sellaisia päätelmien päästötasoja, joita ympäristönsuojelulain 75 §:n 1 momentin toisessa virkkeessä tarkoitetaan. Tarkkailua koskevissa lupamääräyksissä voidaan arvioida laajasti, millainen tarkkailu on ympäristönsuojelulain (88/2000) 46 §:n mukaan tarpeellista.

Jatkuvatoimisella mittauksella ei olisi merkitystä prosessihäiriöiden havaitsemisen kannalta. Prosessin vakaan ja sujuvan toiminnan varmistaminen ja prosessihäiriöiden valvonta on tärkeä ja olennainen osa toimintaa sekä koksaamolla (koksipatterit) että masuuneilla (cowperit). Asiaa koskee rauta- ja terästeollisuuden BAT 13, jonka mukaista SSAB Europe Oy:n toiminta on sekä cowpereilla että koksipattereilla.

Cowpereilla nostetaan masuunien tarvitseman puhallusilman lämpötilaa. Kummallakin masuunilla on käytössä kolme cowperia, joilla on yksi yhteinen savupiippu (päästökohteet E24 ja E25). Masuunien puhallusilman lämmitys on vakaa ja jatkuva prosessi. Polttoprosessi on täysin automatisoitu. Automaatio säätää palotapahtuman jatkuvasti optimaaliseksi. Prosessin säätö perustuu puhdistetun masuunikaasun jatkuvatoimiseen koostumusmittaukseen ja sen perusteella tehtävään esisäätöön, sekä cowperien savukaasukanavista mitattaviin jäännöshappipitoisuuksiin. Jokaisella cowperilla on polttoainekaasujen määrän ja palamisilman määrän jatkuvatoimiset mittaukset. Lisäksi polttoainekaasuputkissa on painemittaukset. Cowpereiden kupolin lämpötila on aina välillä 1 060–1 250 ºC.

Prosessiin liittyvät mittaukset näkyvät masuunien valvomossa, jossa prosessin vakautta seurataan koko ajan. Mittaukset ovat ennakkohuolto-ohjelmien piirissä. Masuunien seisokkitilanteissa cowperit pidetään eristyksessä, jolloin lämpö ei karkaa ja tarvittaessa lämmitetään normaalin prosessin mukaisesti. Cowper-prosessia ohjataan BAT-päätelmän 13 mukaisesti. Prosessissa on käytössä lukuisia mittauksia sekä itse cowpereilla että savukaasuissa, jotka kertovat tarkan tiedon prosessin tilasta.

Mahdollisia häiriötilanteita cowpereilla ovat toimilaitehäiriöt. Ne eivät kuitenkaan vaikuta cowperin lämmitykseen eivätkä päästöihin, koska näissä tapauksissa kyseinen cowperi eristetään heti korjausta varten. Nämä tilanteet ovat hyvin harvinaisia. Muita mahdollisia poikkeavia tilanteita ovat muutokset masuunikaasun koostumuksessa. Masuunikaasun koostumusta seurataan jatkuvatoimisesti. Muutokset johtuvat masuunin häiriötilanteista ja niihin reagoidaan välittömästi. Masuunin häiriötilanteissa masuunikaasu rikastuu, mikä ei vaikuta cowperien polttotapahtumaan negatiivisesti. Masuuniprosessin tasainen toiminta on kriittistä koko integroidun terästehtaan toiminnan kannalta sekä kustannus- ja energiatehokkuusnäkökulmasta. Masuuni on jatkuvatoiminen kuilu-uuni, jota ei voida lyhyitä huoltoseisokkeja lukuun ottamatta pysäyttää. Kaikenlaisiin poikkeustilanteisiin tulee aina reagoida nopeasti.

Koksauksessa kivihiiliseoksesta valmistetaan kuivatislaamalla metallurgista koksia masuunin pelkistysmateriaaliksi. Raahen koksaamolla on kaksi koksipatteria. Kummallakin patterilla on 35 uunia.

Koksiuunien lämmitys on vakaa ja jatkuva prosessi. Koksi- ja masuunikaasun koostumukset ovat jatkuvassa seurannassa. Kaasuanalyysit tehdään prosessien toiminnan jatkuvaa seurantaa varten. Masuunikaasun koostumusta seurataan jatkuvatoimisilla kaasuanalysaattoreilla. Puhdistetun koksikaasun laadun seuranta perustuu kolme kertaa viikossa tehtävään näytteenottoon. Analysointi on säännöllistä, kaasusta tehdään kaasukromatografinen analyysi kolmesti viikossa.

Raahen koksaamolla on käytössä yksi maailman edistyneimmistä lämmönohjausmalleista, jolla pystytään minimoimaan lämmitykseen käytettävien kaasujen tarve. Tämä säästää energiaa, mutta myös samalla auttaa pitämään hormien lämpötiloja mahdollisimman matalalla. Olennaista on myös pitää koksipatterin tulenkestävä muuraus aina vakiolämpötilassa, koska vain tällä tavalla voidaan taata koksin tasalaatuisuus sekä pystytään pitämään koksipatteri hyvässä kunnossa mahdollisimman pitkälle tulevaisuuteen. Lämmönohjausmalli perustuu lukuisiin prosessimittauksiin raportointijärjestelmineen ja lämpötilojen seurantamenetelmineen.

Molemmilla pattereilla polttoainekaasun lämpöarvoa seurataan jatkuvatoimisesti kalorimetrillä. Seoskaasun suhde säädetään kalorimetrin mittauksen perusteella optimaaliseksi. Polttoainekaasujen ja palamisilman määriä seurataan jatkuvilla mittauksilla ja näiden avulla prosessin lämmitysenergiankulutus pystytään pitämään kansainvälisestikin tarkasteltuna erittäin tehokkaalla tasolla.

Myös koksipattereilla syntyvän raakakaasun (puhdistamaton koksikaasu) lämpötilaa mitataan jatkuvatoimisesti kaikilla koksipuolen nousuputkilla. Koksipattereiden lämmityksestä syntyvistä savukaasuista seurataan jatkuvatoimisesti jäännöshappea ja häkäpitoisuutta. Patteri 2:lla on myös savukaasujen jatkuvatoiminen NOx-pitoisuusmittaus. Häkäpitoisuus on koko lämmitysprosessin turvallisuuden kannalta olennainen mittari.

Koksausprosessi on jatkuvasti miehitetty ja valvottu. Prosessiin liittyviä mittauksia seurataan koksipatterin ja kuivasammutuslaitoksen ohjaamossa. Mahdollisiin prosessihäiriöihin pystytään reagoimaan välittömästi. Koksausprosessia ohjataan BAT-päätelmän 13 mukaisesti. Prosessissa on käytössä lukuisia mittauksia sekä itse koksipattereilla että savukaasuissa, jotka kertovat tarkan tiedon prosessin tilasta. Koksausprosessin tilaa valvotaan, ohjataan ja optimoidaan reaaliaikaisesti.

Mahdollisia häiriötilanteita koksipatterien palamisprosessissa ovat esimerkiksi raakakaasun vuoto uunista savukaasuun tai lämmityskaasun vuoto savukaasuun kaasuilmalaatikolle. Nämä molemmat tilanteet ovat sellaisia, jotka huomataan savukaasun häkäpitoisuuden nousuna (jatkuvatoiminen mittaus). Mahdollinen paineolosuhteiden muutos lämmitysjärjestelmässä aiheuttaa puolestaan automaattisesti niin sanotun hätäsuunnanvaihdon lämmitysjärjestelmässä eli polttokaasujen virtaus katkaistaan, jotta palaminen ei-optimaalisissa olosuhteissa vältetään. Liian suuri tai vähäinen lämmitysenergian käyttö puolestaan huomataan muun muassa koksin lämpötilan mittauksista 12 minuutin välein sekä lämmityshormien säännöllisistä lämpötilamittauksista.

Edellä kuvatuilla perusteilla savukaasupäästöjen jatkuvatoimisilla mittauksilla ei olisi prosessin valvonnan ja hallinnan taikka häiriötilanteiden havaitsemisen tai välttämisen kannalta merkitystä sen enempää cowpereilla kuin koksipattereillakaan. Myös ELY-keskus katsoi lausunnossaan hallinto-oikeudelle, että mikäli prosessi on vakaa päästöjen suhteen ja käyttötarkkailun perusteella pystytään havaitsemaan muutoksia ja häiriöitä, jotka vaikuttavat päästötasoihin, voisi olla perusteltua/riittävää tarkkailla päästöjä kertamittauksilla.

Edellä on selvitetty, että savukaasupäästöjen jatkuvatoimisilla mittauksilla ei olisi merkitystä prosessihäiriöiden tai muiden poikkeavien tilanteiden havaitsemisen kannalta. Nämä mittaukset eivät ole myöskään tarpeen poikkeuksellisten tilanteiden päästöjen määrän selvittämisen kannalta. Toimintahäiriöt ovat joko sellaisia, että ne eivät vaikuta päästöihin, tai sellaisia, joihin reagoidaan hyvin nopeasti olemassa olevan prosessien valvonnan perusteella. Sen enempää koksipattereilla kuin cowpereillakaan ei ole savukaasujen puhdistamiseen sähkösuodattimia tai muita sellaisia puhdistuslaitteita, joiden toimintahäiriöt voisivat vaikuttaa päästöihin. Jatkuvatoimiset päästömittaukset eivät ole näin ollen tarpeen myöskään puhdistuslaitteiden häiriötilanteiden tunnistamiseksi tai päästöjen selvittämiseksi.

Kertamittauksilla saadaan tarkka kuva niistä normaalitoiminnan aikaisista päästöistä, joita BAT-päätelmien päästötasot ja annetut lupamääräykset koskevat. Savukaasupäästöjen raja-arvot eivät koske poikkeustilanteita. Rikkidioksidin ja typenoksidin raja-arvot eivät koske myöskään ylös- ja alasajotilanteita. Kertamittaukset tehdään säännöllisesti ja riittävän pitkän ajanjakson kattavilla mittauksilla. Tarkkailusuunnitelmassa määritetään tarkemmin miten usein ja miten pitkään mittauksia tulee tehdä, jotta saadaan tieto prosessien todellisista päästöistä ympäristöön normaalitilanteessa. Tarvittaessa aika voidaan määrittää myös pidemmäksi kuin mitä lupamääräyksen 42 mukaisissa tapauksissa on muiden kertamittausten osalta määrätty (näytteenottojakson mittaussarjassa on oltava vähintään kolme mittausta, joista jokaisen on kestettävä vähintään puoli tuntia).

Jos korkein hallinto-oikeus katsoo, että yhtiön vaatimus voidaan hyväksyä sillä edellytyksellä, että kertamittausten suorittamistapa määritetään tarkemmin jo ympäristölupamääräyksissä, niin lupaan voidaan lisätä esimerkiksi seuraava määräys: ”Päästökohtien C6, C16, E24 ja E25 päästöt on mitattava vähintään vuosittain tehtävin kertamittauksin. Päästöraja-arvo katsotaan alitetuksi, kun näytteenottojakson keskiarvo alittaa raja-arvon. Hiukkaspäästöjen näytteenottojakson mittaussarjassa on oltava vähintään kolme mittausta, joista jokaisen on kestettävä vähintään puoli tuntia. Typenoksidien ja rikkidioksidin mittausten on kestettävä vuorokauden tai muun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymässä tarkkailusuunnitelmassa vahvistetun ajan.”

Hallinto-oikeus muutti lupamääräystä 46 yhtiön vaatimuksesta siten, että koksikaasun tarkkailu perustuu kertamittauksiin. Selvyyden vuoksi lupamääräyksestä on poistettava sana vuorokausikeskiarvo, jota ei normaalisti käytetä kertamittausten yhteydessä.

Määräajat

Lupamääräyksen 91 mukaiset vaikutustarkkailusuunnitelmat on laadittu aluehallintoviraston 22.3.2016 myöntämän ympäristöluvan vaatimukset huomioon ottaen. Vesistö- ja kalataloustarkkailu merialueella sekä Kuljunlahden tilan seuranta on aloitettu uusien suunnitelmien mukaisesti vuoden 2017 alusta. Raahen alueen ilmanlaaduntarkkailussa siirrytään uuden tarkkailusuunnitelman mukaiseen tarkkailuun vuoden 2018 alusta alkaen. Lupamääräyksen 91 kolmannessa kappaleessa mainitut käyttö- ja päästötarkkailusuunnitelmat on mahdollista laatia vasta, kun valitus on käsitelty. Korkeimman hallinto-oikeuden tulee pidentää tähän liittyvää määräaikaa siten, että aikaa on vähintään kolme kuukautta päätöksen lainvoimaiseksi tulosta.

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa se on viitannut asiassa aikaisemmin esittämäänsä ja todennut muun ohella seuraavaa:

Lupamääräystä 12 ei tule muuttaa. Kuljunlahti oli mukana Oulujoen-lijoen vesienhoitoaluesuunnitelman ensimmäisellä suunnittelukaudella mutta silloin sen ekologista tilaa ei pystytty arvioimaan. Voimakkaasti muutetuksi vesimuodostumaksi luokitellun, noin 120 hehtaarin laajuisen Kuljunlahden ekologinen tila on arvioitu ensimmäisen kerran toisella suunnittelukaudella ja se on tyydyttävä suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan. Arvion mukaan Kuljunlahden hyvä saavutettavissa oleva ekologinen tila voidaan saavuttaa vasta vuoteen 2027 mennessä.

Kuljunlahden ekologiseen tilaan vaikuttavat heikentävästi hydrologismorfologiset muutokset ja teollisuuden pistekuormitus (IED-laitos), hulevedet, maatalous ja muu hajakuormitus (muu lähivaluma-alueen maankäyttö) sekä laskeuma. Kuljunlahteen kohdistuu Reetinginojan ja Erkinlammenojan kautta terästehtaalta tulevaa vesiympäristölle haitallisten aineiden kuormitusta, esimerkiksi kiintoainetta, rautaa, öljyä, sinkkiä, nikkeliä ja kuparia. Vesimuodostuman ekologisen tilan luokituksessa käytettävistä osatekijöistä biologisten tekijöiden mukainen luokka on välttävä, hydrologis-morfologinen muuttuneisuusluokka huono ja fysikaalis-kemiallisten tekijöiden mukainen arvioitu luokka erinomainen. Kuljunlahdelle ei ole määritetty kokonaisfosforin ja kokonaistypen vähennystarvetta, koska kyseessä on padottu merenlahti, jonka ravinnepitoisuuden arvio perustuu matalien runsashumuksisten järvien tyyppiraja-arvoihin.

Kuljunlahden hyvän tilan saavuttaminen edellyttää myös päästöjen vähentämistä. Vesienhoitosuunnitelman mukainen vesimuodostuman tila on otettava huomioon lupaharkinnassa. Ekologisen tilan päästöistä johtuva yhdenkin osatekijän heikkeneminen on sellainen vaikutus, johon johtaville päästöille ei voida ympäristölupaa myöntää. Lupamääräyksiä noudattaen valssaamojen toiminta ja päästöt sekä niiden vaikutukset Kuljunlahteen jäävät tasolle, jossa parhaan saavutettavissa olevan ekologisen tilan saavuttaminen ei esty valssaamojen päästöjen seurauksena.

Aluehallintoviraston päätöksessä on määrätty, että päästömittaukset on tehtävä tehtaan laitoksilla prosessien päästökohteissa. Jo 14.2.2006 annetussa lupapäätöksessä on mainittu, että jätevesijärjestelmä, jossa kaikki likaantuneet ja puhtaat jätevedet lasketaan samaan viemäriin ja jossa tarkkailu on järjestetty vain purkuputkessa (Reetinginojassa, Erkinlammenojassa tai merivesiviemärissä) ei vastaa parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimuksia eikä ole ympäristönsuojelulain mukaista.

Teollisuuspäästödirektiivin ja ympäristönsuojelulain mukaan parasta käyttökelpoista tekniikkaa (BAT) on prosessikohtainen päästöjen vähentäminen. Hakijan valituksessa esittämät BAT:n mukaisten toimenpiteiden kustannukset eivät ole kohtuuttomia tehtaan liikevaihtoon ja kokoluokkaan nähden. Rautametallien jalostuksen BREF-dokumentti (FMP) tukee toiminnan päätoimialaa (rauta- ja terästuotantoa) ja sen BAT-päätelmiä. Rautametallien jalostuksen BAT-päätelmien julkaisu ei edellytä tehtaan ympäristöluvan tarkistamista, koska se ei ole tehtaan päätoimiala. Päätoimialan, rauta- ja terästuotannon, BAT-päätelmät on julkaistu vuonna 2012, joten ympäristölupaa ei tulla tarkistamaan uusien päätelmien vuoksi lähivuosina, vaikka päätelmät rautametallien jalostuksen osalta julkaistaisiinkin.

Lupamääräys 17 ei ole valituksessa väitetysti päällekkäinen lupamääräysten 11 ja 12 kanssa. Määräyksellä 17 rajoitetaan kokonaiskuormitusta ympäristöön, mitä ei pelkkä pitoisuusraja-arvo mahdollista.

Lupamääräystä 18 ei tule muuttaa. Raahen edusta -vesimuodostuma, jonka alueelle talousjätevedet johdetaan, on tyydyttävässä ekologisessa tilassa. Tavoitteena on ollut, että hyvä tila saavutetaan vuoteen 2015 mennessä, mikä ei ole toteutunut. Tilaa heikentävänä toimintana on muun muassa teollisuuden ja yhdyskuntien jätevedet. Vesimuodostuman osalta sekä biologinen luokittelu että fysikaalis-kemiallinen luokittelu osoittavat tyydyttävää tilaa. Hyvän tilan saavuttamiseksi suunnitellut toimenpiteet kohdistuvat muun muassa jätevesien tehokkaampaan käsittelyyn. Fysikaalis-kemiallisessa tilan luokittelussa alueen fosforipitoisuudet aiheuttavat tyydyttävään luokkaan jäämisen.

Lupamääräysten mukainen fosforinpoiston tehostaminen on tarpeen, jotta vesimuodostuman hyvä ekologinen tila saavutettaisiin. Pelkästään kyseessä olevan puhdistamon toiminnan tehostaminen ei johda hyvän tilan saavuttamiseen koko vesimuodostumassa, mutta osaltaan luo edellytyksiä tavoitetilan saavuttamiselle.

Rauta- ja terästeollisuuden BAT-päätelmien mukaisiin päästötasoihin perustuvat päästöraja-arvot on määrätty tarkkailtavaksi päätelmien mukaisesti. Päätöksessä ei ole tehty virheellistä tulkintaa BAT-päätelmistä. Rauta- ja terästeollisuuden BAT-päätelmien päästötasoja ei ole annettu pitempiaikaisina keskiarvoina. Mikäli päästötasojen pitempiaikaiset keskiarvot olisivat mahdollisia antaa, ne olisi kirjoitettu päätelmiin vastaavasti kuin esimerkiksi massa- ja paperiteollisuuden BAT-päätelmissä.

Luvassa määrätty tarkkailu on keskeinen tekijä sen varmistamiseksi, että toiminta on luvan mukaista eivätkä toiminnan vaikutukset ylitä sitä, mitä päätöstä tehdessä on arvioitu ja sallittu.

Jatkuvatoiminen mittausvaatimus koskee keskeisiä päästökohteita, joihin on annettu BAT-päätelmien mukaiset raja-arvot päätöksen lupamääräyksissä 24 ja 28. Vuorokausikeskiarvona annetut raja-arvot edellyttävät jatkuvatoimista mittausta. Mittauksista aiheutuvia kustannuksia ei voi pitää kohtuuttomina laitoksen kokoluokkaan nähden. Vastaavia kaasuja käytetään polttoaineena myös Raahen Voima Oy:n voimalaitoksella, jossa päästöjä seurataan myös jatkuvatoimisesti mittaamalla.

BAT-päätelmässä 14 on englanninkielisen tekstin perusteella selvästi ilmaistu, että suurimmissa päästölähteissä päästöjä on mitattava jatkuvatoimisesti, eikä vain pyrittävä mittaamaan. Toisen kappaleen listassa on toimintoja, joissa ainakin on oltava mittaus; se ei ole siis tyhjentävä listaus.

Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on ilmoittanut, että sillä ei ole valituksen johdosta lausuttavaa.

Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle kalatalousviranomaisena, Raahen kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselleja Raahen kaupungin terveydensuojeluviranomaiselle on varattu tilaisuus vastineen antamiseen valituksen johdosta.

SSAB Europe Oy on antanut aluehallintoviraston lausunnon johdosta vastaselityksen, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

Vesistöjen ekologinen luokittelu on kokonaisuus, jossa otetaan huomioon biologiset tekijät, fysikaalis-kemialliset tekijät sekä hydrologis-morfologiset tekijät. Valssaamon kiintoaine- ja rautapäästöt eivät ole olennaisia Kuljunlahden ekologisen tilan kannalta, eivätkä ne estä Kuljunlahden hyvän ekologisen tilan saavuttamista.

Biologisten tekijöiden osalta on olennaista, että Oulujoen-Iijoen alueen vesienhoitosuunnitelman mukaan pato on Kuljunlahdella todettu vaellusesteeksi. Tämä vaikuttaa kalastoon ja heikentää siten tilaluokkaa biologisten tekijöiden osalta. Valssaamon jätevesipäästöjä koskevilla lupamääräyksillä ei ole mahdollista vaikuttaa vesistön rakenteelliseen tilaan eikä siitä aiheutuvaan biologisen tilaluokan huononemiseen.

Fysikaalis-kemiallinen luokka on vesienhoitosuunnitelman mukaan jo tällä hetkellä erinomainen. Lisäksi Kuljunlahden tarkkailu osoittaa, että jätevesien raja-arvoilla ei voida vaikuttaa vesienhoitosuunnitelman tarkoittaman ekologisen hyvän tilan saavuttamiseen tai sen estymiseen.

Hydrologis-morfologiset muutokset ovat niitä, joiden on vesienhoitoalueen toimenpideohjelmassa todettu pääasiassa vaikuttavan Kuljunlahden tilaan. Valssaamon jätevesipäästöjen lupamääräyksillä näihin ei ole mahdollista vaikuttaa.

Yhtiö ei ole vaatinut tarkkailun järjestämistä vain purkuputkessa. Yhtiön ensisijainen vaatimus on lupamääräyksen 12 poistaminen siten, että lupamääräys 17 jäisi voimaan. Lupamääräys 17 koskee jatkuvavalun ja valssaamon öljypäästöjä. Näin ollen määräys 17 koskee aiemmasta ympäristölupapäätöksestä poiketen suoraan prosessista tulevaa jätevettä, ei Kuljunlahteen johdettavaa vettä, johon on sekoittunut muita vesiä.

Toisin kuin aluehallintovirasto on katsonut, lupamääräys 17 on täysin päällekkäinen lupamääräysten 11 ja 12 kanssa. Lupamääräyksessä 17 säännelty öljypäästö on täysin sama asia kuin lupamääräyksissä 11 ja 12 säännelty kokonaishiilivetypäästö, mikä määritetään standardin ISO 9377-2 mukaisesti. Vesimäärä vaihtelee hyvin vähän eikä käytetyn veden määrään ole juuri mahdollista vaikuttaa.

Päästöjen tarkkailun perustuminen satunnaisnäytteisiin tai 24 tunnin yhdistettyihin näytteisiin ei tarkoita, että päästöjen raja-arvot olisi määrätty vuorokausikeskiarvona. BAT-päätelmissä ei ole otettu kantaa keskiarvon laskentajaksoon, ja raja-arvoihin verrattava keskiarvon laskentajakso voidaan määrätä kansallisen harkinnan perusteella myös kuukauden tai vuoden mittaiseksi.

Aluehallintoviraston viittaamissa massa- ja paperiteollisuuden BAT-päätelmissä on annettu jätevesiä koskevat BAT-päästötasot vuosikeskiarvoina. Massa- ja paperiteollisuuden BAT-päätelmät hyväksyttiin syyskuussa 2014. Siinä, kuten samoihin aikoihin hyväksytyssä öljyn- ja kaasunjalostuksen BAT-päätelmissä todetaan, että jätevesiä koskevat päästötasot annetaan vuosikeskiarvoina. Joissain muissa myöhemmissä päätelmissä jätevesipäästöjen BAT-päästötasot on puolestaan asetettu vuorokausikeskiarvona (suurten polttolaitosten päätelmät 2017, BAT 15). Helmikuussa 2012 hyväksytyt rauta- ja terästeollisuuden BAT-päätelmät olivat yksi ensimmäisistä hyväksytyistä BAT-päätelmistä. Siinä asia on jätetty avoimeksi, eivätkä BAT-päätelmät rajoita viranomaisen ja tuomioistuimen harkintavaltaa tässä suhteessa. Muun muassa rauta- ja terästeollisuuden BREF-dokumentti tukee kuitenkin selvästi sitä, että jätevesipäästöjä tarkastellaan pidempiaikaisina keskiarvoina.

Aluehallintoviraston käsityksen mukaan vuorokausikeskiarvona annetut BAT-päästötasot edellyttäisivät koksipattereiden ja masuunien päästöjen jatkuvatoimista mittausta. Tämä aluehallintoviraston käsitys on virheellinen, mikä ilmenee muun muassa BAT-päätelmien sanamuodosta, tarkkailua käsittelevästä BREF-dokumentista ja valvovan viranomaisen kannanotoista.

Jatkuvatoimisista mittauksista aiheutuvien kustannusten suuruutta ei tule verrata aluehallintoviraston tekemällä tavalla laitoksen kokoluokkaan, vaan mittauksista saatavaan hyötyyn. Yhtiön valituksessa on selvitetty, kuinka kertamittauksilla saadaan riittävä ja tarkka kuva nyt kyseessä olevista päästöistä.

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on toimittanut korkeimmalle hallinto-oikeudelle tiedoksi 21.12.2018 antamansa päätöksen nro 133/2018/1, jolla se on SSAB Europe Oy:n hakemuksesta muuttanut nyt kysymyksessä olevan ympäristöluvan nro 34/2016/1 lupamääräystä 7. Muutettuna lupamääräys 7 kuuluu kokonaisuudessaan seuraavasti (muutokset kursiivilla):

”7. Koksaamon jätevedet on käsiteltävä niin, että altaaseen IV johdettavan veden pitoisuus alittaa seuraavat raja-arvot:

COD, 220 mg/l

BOD5, 20 mg/l

sulfidit, helposti vapautuvat, 0,1 mg/l

tiosyanaatti (SCN-), 4 mg/l

syanidi (CN-), helposti vapautuva, 0,1 mg/l

polysykliset aromaattiset hiilivedyt (PAH), 0,05 mg/l

fenolit, 0,5 mg/l

Ammonium-, nitraatti- ja nitriittitypen yhteenlasketun määrän (NH4+-N + NO3--N + NO2--N) päästöraja-arvo koksaamon jälkeen ennen johtamista altaaseen IV saa olla enintään 80 mg/l. Päästöraja-arvoa on noudatettava viimeistään 1.1.2021. Tähän asti kokonaistyppipäästö (Ntot) saa olla enintään 200 kg/vrk kuukausikeskiarvona laskettuna.

COD:n päästöraja-arvo on alitettava viimeistään 1.1.2021. Tähän asti COD-päästö saa olla enintään 700 kg vuorokaudessa kuukausikeskiarvona.

Päästöraja-arvot on alitettava kaikissa päästötarkkailun mukaisissa 24 tunnin yhdistetyissä näytteissä, jotka otetaan BAT-päätelmien (2012/135/EU) kohdan 15 mukaisesti.

Biologisella puhdistamolla käytettävän fosforiravinteen syöttöä on optimoitava käyttötarkkailun tulosten perusteella ja toimintaa edelleen kehittämällä siten, että toiminnasta aiheutuva fosforikuorma on mahdollisimman pieni.

Päätöksen lainvoimaiseksi tulemista seuraavan vuoden vuosiraportoinnin yhteyteen on laadittava ELY-keskukselle selvitys, miten fosfori ja typpi kiertävät koksaamon prosessissa, kun liete palautetaan koksaamoon sekä arvio, voisiko koksaamon puhdistamosta aiheutuvaa fosforikuormitusta vähentää toimittamalla bioliete käsiteltäväksi muulla tavalla tai tehostamalla kiintoaineen poistoa.”

Asiassa saadun selvityksen mukaan aluehallintoviraston päätös 21.12.2018 nro 133/2018/1 on lainvoimainen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. SSAB Europe Oy:n valituksesta muutetaan ympäristöluvan nro 34/2016/1 lupamääräystä 7, sellaisena kuin se on aluehallintoviraston 21.12.2018 tekemällä päätöksellä nro 133/2018/1 muutettuna, lupamääräyksiä 9 ja 11, sekä lupamääräyksiä 12 ja 91, sellaisina kuin ne ovat hallinto-oikeuden valituksenalaisella päätöksellä muutettuina. Samalla ympäristölupaan lisätään uusi lupamääräys 12 a. Muilta osin yhtiön valitus hylätään.

Lupamääräykset 7, 9, 11, 12, 12 a ja 91 kuuluvat muutettuina seuraavasti (korkeimman hallinto-oikeuden tekemät muutokset kursiivilla):

7. Koksaamon jätevedet on käsiteltävä niin, että altaaseen IV johdettavan veden pitoisuus alittaa seuraavat raja-arvot:

COD, 220 mg/l

BOD5, 20 mg/l

sulfidit, helposti vapautuvat, 0,1 mg/l

tiosyanaatti (SCN-), 4 mg/l

syanidi (CN-), helposti vapautuva, 0,1 mg/l

polysykliset aromaattiset hiilivedyt (PAH), 0,05 mg/l

fenolit, 0,5 mg/l

Ammonium-, nitraatti- ja nitriittitypen yhteenlasketun määrän (NH4+-N + NO3--N + NO2--N) päästöraja-arvo koksaamon jälkeen ennen johtamista altaaseen IV saa olla enintään 80 mg/l. Päästöraja-arvoa on noudatettava viimeistään 1.1.2021. Tähän asti kokonaistyppipäästö (Ntot) saa olla enintään 200 kg/vrk kuukausikeskiarvona laskettuna.

COD:n päästöraja-arvo on alitettava viimeistään 1.1.2021. Tähän asti COD-päästö saa olla enintään 700 kg vuorokaudessa kuukausikeskiarvona.

Päästöraja-arvot on alitettava vähintään 80 prosentissa päästötarkkailun mukaisista 24 tunnin yhdistetyistä näytteistä, jotka otetaan BAT-päätelmien (2012/135/EU) kohdan 15 mukaisesti.

Biologisella puhdistamolla käytettävän fosforiravinteen syöttöä on optimoitava käyttötarkkailun tulosten perusteella ja toimintaa edelleen kehittämällä siten, että toiminnasta aiheutuva fosforikuorma on mahdollisimman pieni.

Päätöksen lainvoimaiseksi tulemista seuraavan vuoden vuosiraportoinnin yhteyteen on laadittava ELY-keskukselle selvitys, miten fosfori ja typpi kiertävät koksaamon prosessissa, kun liete palautetaan koksaamoon sekä arvio, voisiko koksaamon puhdistamosta aiheutuvaa fosforikuormitusta vähentää toimittamalla bioliete käsiteltäväksi muulla tavalla tai tehostamalla kiintoaineen poistoa.

9. Masuunikaasun käsittelyn jätevedet on käsiteltävä niin, että altaaseen IV johdettavan veden pitoisuus alittaa seuraavat raja-arvot:

kiintoaine, 30 mg/l

rauta, 5 mg/l

lyijy, 0,5 mg/l

sinkki, 2 mg/l

syanidi (CN-), helposti vapautuva, 0,4 mg/l

Päästöraja-arvot on alitettava viimeistään 1.1.2018 vähintään 80 prosentissa päästötarkkailun mukaisista 24 tunnin yhdistetyistä näytteistä, jotka otetaan BAT-päätelmien (2012/135/EU) kohdan 15 mukaisesti.

11. Terässulaton jatkuvavalulaitosten jätevedet on käsiteltävä niin, että Reetinginojaan johdettavan veden pitoisuus alittaa seuraavat raja-arvot:

kiintoaine, 20 mg/l

rauta, 5 mg/l

sinkki, 2 mg/l

nikkeli, 0,5 mg/l

kokonaiskromi, 0,5 mg/l

kokonaishiilivedyt, 5 mg/l

Päästöraja-arvot on alitettava vähintään 80 prosentissa päästötarkkailun mukaisista 24 tunnin yhdistetyistä näytteistä, jotka otetaan BAT-päätelmien (2012/135/EU) kohdan 15 mukaisesti.

12. Valssaamojen jätevedet on käsiteltävä niin, että Reetinginojaan johdettavan veden pitoisuus alittaa seuraavat raja-arvot:

kiintoaine, 20 mg/l

rauta, 10 mg/l

sinkki, 2 mg/l

nikkeli, 0,5 mg/l

kokonaiskromi, 0,5 mg/l

kokonaishiilivedyt, 5 mg/l

Yllä mainitusta poiketen levyvalssaamolta johdettavan jäteveden kiintoainepitoisuuden raja-arvo on 50 mg/l ja tavoitearvo 20 mg/l sekä rautapitoisuuden raja-arvo 25 mg/l ja tavoitearvo 10 mg/l.

Nauhavalssaamon päästöraja-arvot on alitettava vähintään 80 prosentissa päästötarkkailun mukaisista 24 tunnin yhdistetyistä näytteistä. Levyvalssaamon päästöraja-arvot on alitettava kuukausikeskiarvona.

(poistettu tekstiä)

12 a. Toiminnanharjoittajan on 31.5.2020 mennessä toimitettava aluehallintovirastoon teknis-taloudellinen selvitys lupamääräyksessä 12 tarkoitettujen levyvalssaamon jätevesien käsittelyn tehostamisesta siten, että lähtevän jäteveden kiintoainepitoisuus alittaa arvon 20 mg/l ja rautapitoisuus arvon 10 mg/l vuorokausikeskiarvona.

Selvityksessä on lisäksi tarkasteltava, miten lupamääräyksiin 7, 9, 11 ja 12 sisältyvä vaatimus siitä, että päästöraja-arvot on alitettava vähintään 80 prosentissa päästötarkkailun mukaisista 24 tunnin yhdistetyistä näytteistä, on toteutunut, sekä esitettävä suunnitelma toimista, joilla kyseisten päästöraja-arvojen noudattaminen voidaan varmistaa. Selvityksen tulee sisältää arvio tekijöistä, joiden vuoksi yksittäisen yhdistetyn näytteen pitoisuus ylittää raja-arvon mukaisen pitoisuuden.

Aluehallintovirasto voi selvityksen perusteella täsmentää lupamääräyksiä 7, 9 11 ja 12 tai täydentää lupaa.

91. Luvanhaltijan on tarkkailtava toiminnan päästöjä ja vaikutuksia tämän päätöksen kappaleen ”Toiminnan ja sen vaikutusten tarkkailu” mukaisesti täydennettynä/muutettuna siten kuin päätöksen lupamääräyksissäon määrätty sekä noudattaen mitä liitteessä 2 on määrätty toiminnan raportoinnista ja laadunvarmistuksesta. Muilta osin liitettä 2 tulee noudattaa ohjeellisesti laadittaessa toiminnan käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailusuunnitelmia.

Vaikutusten tarkkailun järjestämiseksi luvanhaltijan on osallistuttava Raahen kaupungin ilmanlaadun yhteistarkkailuun sekä Raahen edustan merialueen yhteistarkkailuun. Yhteistarkkailun järjestämisessä on otettava huomioon tässä päätöksessä määrätyt asiat. Kuljunlahden tilan seuranta voidaan yhdistää edellä mainittuun merialueen yhteistarkkailuun.

Luvanhaltijan on toimitettava yksityiskohtaiset käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailusuunnitelmat Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen hyväksyttäväksi sen kanssa erikseen sovittavana ajankohtana kuitenkin viimeistään kolmen kuukauden kuluessa lupapäätöksen lainvoimaiseksi tulosta.

Yhteistarkkailun muuttamista koskevat suunnitelmat on toimitettava ELY-keskukselle vastaavassa ajassa,mikäli niitä ei ole jo aiemmin toimitettu.

Kalataloudellista tarkkailua koskeva suunnitelma on toimitettava Lapin ELY-keskuksen hyväksyttäväksi sen kanssa sovittavana ajankohtana.

Tarkkailusuunnitelmia voidaan tarvittaessa muuttaa ympäristönsuojelulain (527/2014) 65 §:n mukaisesti.

Perustelut

Jätevesiin liittyvien päästöraja-arvojen aikavälin määrääminen

Ympäristönsuojelulain (527/2014) 75 §:n 1 momentin mukaan direktiivilaitoksen päästöraja-arvojen, tarkkailun ja muiden lupamääräysten on parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimuksen toteuttamiseksi perustuttava päätelmiin. Päästöille on ympäristöluvassa määrättävä päästöraja-arvot siten, että päätelmien päästötasoja ei ylitetä laitoksen normaaleissa toimintaolosuhteissa.

Ympäristönsuojelulain 77 §:n 1 momentin mukaan 75 §:n 1 momentin nojalla määrättävät päästöraja-arvot on määrättävä samalle tai lyhyemmälle ajanjaksolle ja samojen vertailuolosuhteiden mukaisina kuin päästötasot.

Sanotun pykälän 2 momentin mukaan raja-arvot, ajanjaksot ja vertailuolosuhteet voidaan 1 momentista poiketen määrätä toisin, jos se on päästöjen tai tarkkailun luonteen vuoksi tarpeen. Toiminnanharjoittajan on ympäristöluvassa tarkemmin määrättävällä tavalla toimitettava valvontaviranomaiselle vähintään kerran vuodessa yhteenveto kyseisten päästöjen tarkkailun tuloksista samalta ajanjaksolta ja samojen vertailuolosuhteiden mukaisina kuin päästötasoissa.

Ympäristönsuojelulailla on pantu täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/75/EU teollisuuden päästöistä (teollisuuspäästödirektiivi). Direktiivin 15 artiklassa säädetään päästöjen raja-arvoista ja artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaan päästöjen raja-arvot on ilmoitettava samalta tai lyhyemmältä ajanjaksolta ja samojen vertailuolosuhteiden mukaisina kuin parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyvät päästötasot.

SSAB Europe Oy on valituksessaan vaatinut, että vesiin joutuvien päästöjen raja-arvot lupamääräyksissä 7, 9, 11 ja 12 on muutettava kuukausikeskiarvoiksi. Yhtiö on tähän liittyen vaatinut, että lupamääräyksistä on poistettava virke, jonka mukaan päästöraja-arvot on alitettava kaikissa päästötarkkailun mukaisissa 24 tunnin yhdistetyissä näytteissä. Yhtiö on esittänyt, että nämä kohdat on korvattava määräyksellä, jonka mukaan raja-arvoja verrataan päästötarkkailun 24 tunnin yhdistettyjen näytteiden kuukausikeskiarvoihin.

Lupamääräys 7 koskee koksaamon ja lupamääräys 9 masuunikaasun käsittelyn altaaseen IV johdettavien jätevesien raja-arvoja sekä lupamääräys 11 terässulaton jatkuvavalulaitoksen ja lupamääräys 12 valssaamon Reetinginojaan johdettavien jätevesien raja-arvoja. Edellä mainittuihin lupamääräyksiin sisältyy määräys siitä, että päästöraja-arvot on alitettava kaikissa päästötarkkailun mukaisissa 24 tunnin yhdistetyissä näytteissä. Lupamääräysten 11 ja 12 mukaisten prosessien öljypäästöille on lisäksi asetettu kokonaiskuormitusta koskeva kuukausikeskiarvona mitattava enimmäisarvo lupamääräyksessä 17. Lupamääräyksessä 19 on lisäksi todettu, että päästömääräykset vesiin johdettaville päästöille eivät koske puhdistusprosessin häiriötilanteita (lupamääräykset 7–14, vesistöön johdettavat päästöt).

Lupamääräyksessä 12 asetetut valssaamon vesistöpäästöjen raja-arvot perustuivat aluehallintoviraston päätöksessä rautametallien jalostusta koskevaan vuoden 2001 BREF-asiakirjaan, jonka uudistus on alkanut vuonna 2015. Hallinto-oikeus on muuttanut lupamääräystä 12 levyvalssaamolta johdettavan jäteveden kiintoainepitoisuuden ja rautapitoisuuden raja-arvojen osalta ja lisännyt lupamääräykseen 12 levyvalssaamon jätevesien käsittelyn tehostamista koskevan selvitysvelvoitteen.

Rauta- ja terästuotannon BAT-päätelmät on puolestaan vahvistettu komission täytäntöönpanopäätöksellä 28.2.2018. Lupamääräyksissä 7, 9 ja 11 asetetut vesistöpäästöjen raja-arvot vastaavat rauta- ja terästuotannon koksaamoja, masuuneja sekä happipuhallusteräksen valmistusta ja valamista koskevia BAT-päätelmiä 56, 67 ja 81. Aluehallintovirasto on edellä mainitulla päätöksellään 21.12.2018 muuttanut lupamääräystä 7 kokonaistypen ja COD:n raja-arvojen osalta siten, että raja-arvojen saavuttamiselle on myönnetty lisäaikaa 1.1.2021 asti.

Rauta- ja terästuotannon BAT-päätelmissä on ilmoitettu BAT:n soveltamiseen liittyvät hyväksyttävään satunnaisnäytteeseen tai 24 tunnin yhdistettyyn näytteeseen perustuvat päästötasot. Jätevesiin liittyvät päästötasot on BAT-päätelmissä ilmoitettu vuorokausikeskiarvoina. Raahen terästehtaan ympäristöluvan lupamääräyksissä on siten tullut lähtökohtaisesti ilmoittaa raja-arvot ympäristönsuojelulain 77 §:n 1 momentin ja teollisuuspäästödirektiivin 15 artiklan mukaisesti samalle ajanjaksolle.

Edellä todetusta huolimatta on tarkasteltava vielä erikseen SSAB Europe Oy:n valitukseen sisältyvää vaatimusta siitä, että lupamääräyksistä 7, 9, 11 ja 12 on poistettava virke, jonka mukaan päästöraja-arvot on alitettava kaikissa päästötarkkailun mukaisissa 24 tunnin yhdistetyissä näytteissä. Yhtiö on muun ohella todennut, että raja-arvot saattaisivat yksittäisissä näytteissä ylittyä mittausepävarmuuden takia.

Lupamääräysten vaatimus päästöraja-arvojen alittamisesta kaikissa päästötarkkailun mukaisissa 24 tunnin yhdistetyissä näytteissä ei perustu suoraan ympäristönsuojelulakiin, teollisuuspäästödirektiiviin tai rauta- ja terästuotannon BAT-päätelmiin, sillä niissä ei ole otettu kantaa siihen, miten vuorokausipäästötasoja tulisi tulkita ympäristölupien valvonnassa. Valvonnan kannalta on kuitenkin tärkeää, että lupapäätöksissä ilmaistaan päästöjä koskevat raja-arvot mahdollisimman selkeästi ja yksiselitteisesti, ja määritellään myös se, milloin tarkkailun perusteella voidaan katsoa raja-arvoja noudatettavan.

Vesistöpäästöjen raja-arvojen noudattamisen seuranta on Suomessa perustunut enimmäkseen pitkän aikavälin päästöraja-arvoihin, joiden on katsottu antavan luotettavan kuvan todellisesta kuormituksesta. Erityisesti Euroopan unionin ympäristölainsäädäntö on kuitenkin edellyttänyt myös lyhyen aikavälin päästöraja-arvoja. Vaatimuksena ei tällöin välttämättä ole ollut, että jokaisen näytteen tulisi alittaa raja-arvo. Esimerkiksi valtioneuvoston asetus yhdyskuntajätevesistä (888/2006) perustuu unionin ympäristölainsäädännön vaatimuksiin ja sen liitteen taulukossa 3 on säädetty sallittu enimmäismäärä sellaisille näytteille, jotka eivät täytä asetuksen mukaisia raja-arvoja. Yksittäisten näytteiden ylitysten rajoitettu salliminen on yleensä katsottu perustelluksi, jotta satunnainen virhe ei aiheuttaisi välitöntä lainvastaista tilannetta. Yksittäinen ylitys ei myöskään kuvaa toiminnan kuormituksen ympäristövaikutuksia tai laitoksen teknistä tasoa.

Teollisuuspäästödirektiivin (2010/75/EU) toimeenpanoon liittyen Suomen ympäristökeskus on julkaissut 28.2.2018 selvityksen ”Lyhyen aikavälin päästöraja-arvot Suomessa – BAT-päätelmissä määritettyjen jätevesipäästötasojen soveltaminen ympäristöluvissa”. Selvityksen johtopäätöksissä todetaan muun ohella, että Suomessa joudutaan ympäristöluvissa useilla toimialoilla muuttamaan lähestymistapaa vesiin johdettavasta kuormituksesta määrättäessä. Useimmissa tapauksessa kyse ei ole niinkään kokonaispäästötason muuttamisesta, vaan tarkkailusta ja siihen liittyvästä tilastollisesta tarkastelusta sen määrittämiseksi, onko toiminta ympäristöluvan mukaista vai ei.

Suomen ympäristökeskuksen selvityksen pohjalta ympäristöministeriö on julkaissut 5.11.2018 muistion ”Jätevesiin liittyvien lyhyen aikavälin päästöraja-arvojen soveltaminen ympäristöluvissa”. Muistiossa todetaan muun ohella, että taustaselvityksen perusteella Saksassa ja Itävallassa BAT-päätelmissä esitettyjen vuorokausikeskiarvojen noudattaminen ei yleensä perustu suoraan raja-arvoon yksittäisten vuorokausinäytteiden osalta, vaan tyypillisesti 20 prosenttia mittaustuloksista saa ylittää raja-arvon (80. persentiili). Yksittäistä raja-arvon ylitystä pitää kuitenkin edeltää vähintään neljä raja-arvon alittavaa näytettä. Muistion mukaan Suomessa 80. persentiilin käyttöönottaminen ympäristöluvissa voidaan arvioida päästöraja-arvon noudattamisen kannalta melko neutraaliksi muutokseksi, kun taas käytäntö, jonka mukaan jokaisen näytteen tulee alittaa luvassa asetettu raja-arvo, olisi merkittävä tiukennus.

SSAB Europe Oy:n aikaisemmissa ympäristöluvissa vesistöpäästöjen raja-arvot on asetettu kuukausikeskiarvoina. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että lupamääräyksiin 7, 9, 11 ja 12 sisältyvä vaatimus päästöraja-arvojen alittamisesta kaikissa päästötarkkailun mukaisissa 24 tunnin yhdistetyissä näytteissä saattaa tässä tilanteessa käytännössä olla toiminnan haittojen ehkäisemiseksi tarpeettoman tiukka. Vaatimusta ei ole myöskään pidettävä ehdottoman välttämättömänä sen varmistamiseksi, että Raahen terästehtaan jätevesipäästöjen raja-arvot perustuvat ympäristönsuojelulain 75 §:ssä tarkoitetulla tavoin BAT-päätelmiin. Lupamääräyksiä muutetaan näin ollen yhtiön valituksen johdosta tässä vaiheessa siten, että päästöraja-arvojen alittumista edellytetään 80 prosentissa päästötarkkailun mukaisista näytteistä.

Raahen terästehtaan ympäristöluvan mukaisessa toiminnassa tulee kuitenkin olla tavoitteena, että jätevesipäästöjä hallitaan kokonaisuutena mahdollisimman tehokkaasti ja häiriötilanteita sekä raja-arvojen ylityksiä on mahdollisimman vähän. BAT-päätelmiin perustuvien raja-arvojen noudattaminen tulee varmistaa ottaen myös huomioon ympäristöluvan liite 2 ja lupamääräyksessä 91 tarkoitetut yksityiskohtaiset tarkkailusuunnitelmat. Hallinto-oikeuden ohjeelliseksi muuttaman liitteen 2 määräyksiä voidaan tässä vaiheessa pitää riittävinä, mutta lähtökohtaisesti myös päästötarkkailua koskevien määräysten tulee olla tiedossa BAT-päätelmien mukaisia raja-arvoja koskevia lupamääräyksiä asetettaessa.

Edellä esitetyn vuoksi lupaan lisätään samalla uusi lupamääräys 12 a, jonka mukaan luvanhaltijan on esitettävä aluehallintovirastolle 31.5.2020 mennessä selvitys lupamääräysten 7, 9, 11 ja 12 mukaisten päästöraja-arvojen noudattamisesta ja suunnitelma toimista, joilla raja-arvojen noudattaminen voidaan varmistaa. Selvityksessä on tarkasteltava erityisesti niitä tekijöitä, joiden vuoksi näytteiden pitoisuudet ovat mahdollisesti ylittäneet raja-arvon. Selvityksen perusteella aluehallintovirasto voi edelleen täsmentää korkeimman hallinto-oikeuden lupamääräyksiin tekemiä muutoksia tai täydentää lupaa uusilla raja-arvojen noudattamista ja esimerkiksi vesistöpäästöjen tarkkailua koskevilla määräyksillä. Aluehallintovirasto voi myös tarvittaessa arvioida lupamääräyksiin sisältyviä jätevesipäästöihin liittyviä raja-arvoja uudelleen tarkkailusta saatujen tietojen perusteella.

Samalla hallinto-oikeuden lupamääräykseen 12 lisäämä selvitysvelvoite levyvalssaamon jätevesien käsittelyn tehostamisesta siirretään uuteen lupamääräykseen 12 a, ja tätä selvitysvelvoitetta koskevaa määräaikaa jatketaan 31.5.2020 asti. Levyvalssaamon jätevesien käsittelyn tehostamista koskevan selvityksen käsittelyn yhteydessä voidaan mahdollisuuksien mukaan ottaa huomioon myös SSAB Europe Oy:n valituksessa esiin nostettu rautametallien jalostuksen BREF-asiakirjan uusiminen.

Lupamääräykseen 91 sisältyvän määräajan jatkaminen

Lupamääräyksessä 91 tarkoitettujen yksityiskohtaisten käyttö- ja päästötarkkailusuunnitelmien laatimisessa tulee ottaa muun ohella huomioon, mitä SSAB Europe Oy:n valituksen kohteena olleissa muissa lupamääräyksissä on määrätty päästöistä ja niiden mittaamisesta. Muutoksenhakumenettelyyn kuluneen ajan ja edellä lupamääräysten 7, 9, 11 ja 12 osalta todetun vuoksi suunnitelmien laatimiselle asetettua määräaikaa on syytä jatkaa yhtiön valituksessa esitetyllä tavoin kolmella kuukaudella lupapäätöksen lainvoimaiseksi tulosta.

Valituksen hylkääminen

Kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut, niissä mainitut aluehallintoviraston päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen muilta osin ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Jaakko Autio sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Olli Dahl ja Olli Malve. Asian esittelijä Tuire Taina.