Muu päätös 1686/2019

Luonnonsuojelulain mukaista lunastuslupaa koskeva valitus (Haukilamminneva, Seinäjoki)

Antopäivä: 24.4.2019
Taltionumero: 1686
Diaarinumero: 2002/1/18
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2019:T1686

Asia Luonnonsuojelulain mukaista lunastuslupaa koskeva valitus

Valittaja A

Päätös, jota valitus koskee

Ympäristöministeriö 4.5.2017 nro YM4/5734/2014

Asian aikaisempi käsittely

Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) on 17.3.2014 päivätyllä hakemuksellaan esittänyt, että ympäristöministeriö antaisi ELY-keskukselle luonnonsuojelulain 52 §:n nojalla luvan lunastaa valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin Seinäjoen kaupungissa ja Jalasjärven kunnassa sijaitsevat hakemuksen liitekarttaan merkityt alueet.

Lunastettavaksi esitetyt alueet sisältyvät kokonaan Natura 2000 -alueeseen FI0800030 Haukilamminneva ja lisäksi osittain soidensuojeluohjelman alueeseen SSO100288 Haukilamminneva-Murtomaanneva. Haukilammennevan-Murtomaannevan suoalue kuuluu Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan kermikeitaisiin. Se on hankittu lähes kokonaan valtion omistukseen. Lisäksi noin 22 hehtaaria siitä on toteutettu yksityismaan luonnonsuojelualueena. Suojelu on toteuttamatta enää ainoastaan lunastettavaksi esitetyillä alueilla. Lupahakemuksessa on yksityiskohtainen selvitys lunastettavaksi esiteltyjen alueiden luontoarvoista.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus on käynyt lunastettavaksi aiottujen alueiden maanomistajien kanssa neuvotteluja niiden suojelusta vapaaehtoisin keinoin. Vapaehtoisesta suojelusta ei ole kuitenkaan päästy sopimukseen. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus on varannut alueen omistajille, käyttöoikeuden haltijoille, Jalasjärven kunnalle, Seinäjoen kaupungille sekä Etelä-Pohjanmaan liitolle tilaisuuden lausunnon antamiseen asiassa. Asiasta on lisäksi kuulutettu lunastuslain 9 §:ssä säädetyllä tavalla.

Ympäristöministeriö on varannut 9.11.2016 päivätyillä kirjeillä tavoitettavissa oleville maanomistajille uuden tilaisuuden antaa lausunto asiassa.

Ympäristöministeriön päätös

Ympäristöministeriö on antanut valituksenalaisella päätöksellään luvan lunastaa valtiolle liitettäväksi Haukilamminnevan-Murtomaannevan soidensuojelualueeseen päätöksen liitteenä oleviin karttoihin merkityt yhteispinta-alaltaan noin 16 hehtaarin suuruiset alueet, jotka käsittävät seuraavat määräalat ja tilan:

Seinäjoen kaupungin Kihniän kylässä

(---),

Noin 0,55 hehtaarin suuruinen määräala tilasta Pyssykangas (kiinteistötunnus 743-413-1-100), omistajat B sekä A,

Noin 10,65 hehtaarin suuruinen määräala tilasta Metsä-Pekkala (kiinteistötunnus 743-413-1-127), omistus epäselvä, rekisteriyksiköllä ei ole lainhuutomerkintöjä,

(---).

Ympäristöministeriö on perustellut päätöstään seuraavasti:

Lunastettavat alueet sisältyvät kokonaan Natura 2000 -verkoston alueeseen FI0800030 Haukilamminneva, joka on verkostossa luontodirektiivin (92/43/ETY) mukaisena erityisten suojelutoimien alueena (SAC), Lunastettavat alueet kuuluvat osittain myös soidensuojelun perusohjelman alueeseen SSO100288 Haukilamminneva-Murtomaanneva.

Natura 2000 -verkostoon sisällytetyillä SAC-alueilla on luonnonsuojelulain (1096/1996) 68 §:n mukaan toteutettava suojelutavoitteita vastaava suojelu viimeistään kuudessa vuodessa siitä, kun komissio tai neuvosto on hyväksynyt alueen yhteisön tärkeänä pitämäksi alueeksi (SCI). Komissio on hyväksynyt nyt kyseenä olevan alueen SCI-alueeksi 13.1.2005. Valtioneuvoston päätöksen 20.8.1998 Natura 2000 -verkoston Suomen ehdotuksen hyväksymisestä mukaan Haukilamminnevan Natura 2000 -alueen suojelun toteuttamistapa on luonnonsuojelulaki.

Natura 2000 -verkoston osana alueen tärkeimmät suojeluperusteet ovat luontodirektiivin liitteen I ensisijaisesti suojeltavat luontotyypit keidassuot* (7110) ja aapasuot* (7310).

Alueen suot on sisällytetty soidensuojelun perusohjelmaan valtakunnallisesti arvokkaana kohteena. Soidensuojelun perusohjelman alueelle on vuonna 1981 lailla muodostettu valtionmaan soidensuojelualue (Laki eräiden valtion omistamien alueiden muodostamisesta soiden suojelualueiksi, 676/1981) ja siihen on myöhemmin liitetty lisäalueita.

Haukilamminnevan Natura 2000 -alue on 1 061 hehtaarin laajuinen suurimmaksi osaksi ojittamaton suoalue Jalasjärven kunnan ja Seinäjoen kaupungin alueella lähellä Pirkanmaan maakunnan rajaa. Alue käsittää Haukilamminnevan-Murtomaannevan soidensuojeluohjelma-alueen lähes kokonaan sekä lisäksi sitä reunustavia suo- ja kivennäismaa-alueita ja noin 20 hehtaarin suuruisen Haukilammen alueen koillisnurkassa. Luonto alueen ympärillä on muuttunut voimakkaasti. Aluetta ympäröivät talousmetsät ja ojitetut suot sekä Liikapuron tekojärvi lännessä ja turvetuotantokentät idässä.

Suoyhdistymätyyppinä Haukilamminnevan-Murtomaannevan suoalue kuuluu Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan kermikeitaisiin. Alueen suot ovat pääosin karuja, mutta osa alueen soista kuuluu aapasoihin. Suoalue koostuu kolmesta toisiinsa yhteydessä olevasta suosta, Murtomaanevasta, Haukilamminnevasta ja Huilikkonevasta, Soiden sisällä on useita kivennäismaasaarekkeita, joista suurin on Tonholanmäki Haukilamminnevan pohjoispäässä.

Haukilamminnevalla alueen koillisosassa on konsentrinen kermikeidas eli kilpikeidas, jonka rakenne erottuu hyvin ilmakuvasta: keskustasanteella vuorottelevat selväpiirteiset kermit ja kuljut ja keskustassa on allikkoalue. Kermien suotyyppinä on kanervarahkaräme ja kermien välissä on kuljunevoja ja allikolta. Keidassuon tasainen laideosa jatkuu Tonholanmäen ja Haukilammen pohjoispuolelle, jossa suotyyppinä on pääosin rahkaräme. Tonholanmäellä, Etelä-Karkinmäen länsilaidalla sekä Haukilammen itä- ja kaakkoispuolella on mänty-koivusekapuustoisia kangas- ja korpirämeitä, jotka lisäävät koillisosan merkitystä alueen osana.

Haukilamminnevan länsiosasta alkaa aapasuoyhdistymä, joka jatkuu pohjoiseen Huilikkonevalle. Aapasuon pääasiallisin suotyyppi on kalvakkaneva, mutta sillä on myös rimpisiä osia. Murtomaanneva alueen eteläosassa on pääosin tasaista keidassuota ja suotyypiltään lyhytkortista nevaa.

Tiloista Pyssykangas 1:100 ja Metsä-Pekkala 1:127 lunastettavat määräalat sijaitsevat Natura 2000 -alueen koillisnurkassa Tonholanmäen pohjoispuolella. Ne ovat osa keidassuon tasaista laideosaa. Tilojen alue on ollut ojitettuna pitkään ja ojitus on kuivattanut suota ja lisännyt puuston määrää merkittävästi. Metsä-Pekkalan tilan alue ulottuu kivennäismaahan Tonholanmäen pohjoisreunassa niin, että ojitettu alue halkaisee suon kahtia ja sillä on kuivattava vaikutus myös ojittamattomaan suohon molemmilla sivuillaan. Tästä syystä tilojen alue on tärkeä suojella ja ennallistaa suon vesitalouden turvaamiseksi. Tilojen alue sisältyy kokonaisuudessaan Natura 2000 -alueeseen ja edustaa osana sitä muuttuneenakin ensisijaisesti suojeltavaa luontotyyppiä keidassuot* (9010).

(---)

Lunastettavat osa-alueet ovat osa merkittävää suokokonaisuutta ja ne täyttävät osana sitä luonnonsuojelulain 10 §:n 2 momentin yleiset edellytykset luonnonsuojelualueen perustamiseksi. Alueesta maksettavista korvauksista päätetään lunastustoimituksessa.

Lunastettavien alueiden suojelemisesta on ennen lunastukseen ryhtymistä pyritty neuvottelemaan maanomistajien kanssa siten, kuin luonnonsuojelulain 52 §:n 3 momentissa on edellytetty. Alueiden suojelusta ei kuitenkaan ole päästy sopimukseen. Yhteisen alueen suojelusta ei ole voitu sopia sen omistajien suuren määrän ja sen, että omistajana oleva osakaskunta on järjestäytymätön, takia. Tämän vuoksi kyseisten alueiden suojelu tulee toteuttaa lunastamalla ne valtion omistukseen liitettäväksi olevaan soidensuojelualueeseen. Lunastusluvan hakemiseen liittyvät valmistelevat toimenpiteet on suoritettu siten kuin lunastuslaissa säädetään.

Asianosaisille aiheutuvat velvoitteet

Lunastettavalla alueella ei luonnonsuojelulain 56 §:n mukaisesti saa ryhtyä sellaiseen toimenpiteeseen, joka voi vaarantaa lunastuksen tarkoituksen. Kielto on voimassa siitä alkaen, kun tämä päätös on annettu tiedoksi.

Ympäristöministeriön soveltamat oikeusohjeet

Luonnonsuojelulaki (1096/1996) 10 § 2 momentti, 56 §, 68 § 1 momentti ja 77 §

Lunastuslaki (603/1977) 8 ja 9 §

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että ympäristöministeriön päätös kumotaan kiinteistöjen Pyssykangas ja Metsä-Pekkala osalta. Toissijaisesti hän on vaatinut, että ympäristöministeriön päätöstä muutetaan siten, että vain kiinteistöstä Metsä-Pekkala lunastetaan ainoastaan noin kahden hehtaarin alue karttaliitteen mukaisesti. Mikäli ympäristöministeriön päätöstä ei muuteta, tulee asia palauttaa Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle käsiteltäväksi alueen suojelusta sopimiseksi maanomistajan kanssa. Hän on myös vaatinut, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkoineen.

Lisäksi A on vaatinut, että korkein hallinto-oikeus toimittaa kiinteistöllä katselmuksen.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

A omistaa kiinteistöstä Pyssykangas 50 prosenttia ja toiset 50 prosenttia omistaa B. Kiinteistön Metsä-Pekkala A omistaa kokonaan, mutta A ei ole vielä hakenut lainhuutoa saannolleen.

Kiinteistö Pyssykangas on ollut A:n suvun omistuksessa 1960-luvulta lukien ja Metsä-Pekkala on ollut A: suvun omistuksessa vuodesta 1662 lukien. Molemmat tilat ovat olleet puutonta avosuota ja Pyssykangas-kiinteistön hankinnan jälkeen molemmat tilat on ojitettu ja kiinteistöille on rakennettu 1960-luvulla noin 3 kilometriä pitkä metsäautotie. Lisäksi molempien tilojen lentolannoitus on suoritettu vuonna 1978. Tilojen ojitusta on kunnostettu 1980-luvulla.

Lunastuksen tavoitteena on ympäristöministeriön päätöksen mukaan estää soidensuojelualueen kuivaminen. A on valmis neuvottelemaan suojelusta vapaaehtoisin keinoin. A ei ole halukas luopumaan alueistaan.

ELY-keskus on puhelimitse ollut yhteydessä A:han lunastusasiassa, jolloin A on ilmoittanut, ettei ole halukas luopumaan alueistaan ja vastustaa lunastusta. Tämän jälkeen ELY-keskus on tarjonnut kirjeellä joitakin vaihtopaloja, jotka eivät ole alkuunkaan vastanneet kiinteistön tehometsätalouden mukaisia alueita (puuttuneet kunnolliset ojat, lannoitus ja tiestö). Maa-alueet eivät ole myöskään liittyneet A:n omistamaan tilaan, vaan ovat olleet kalliit hoitokustannukset aiheuttavia, kaukana sijaitsevia erillispalstoja, joissa ei ole tehty tiestöä, eikä vastaavia tehometsätaloustöitä. Näitä vaihtokohteen kohonneita hoitokustannuksia ei ole tarjouksessa otettu mitenkään huomioon.

Edellä kerrottuun viitaten ELY-keskuksen toimintaa ei voida pitää luonnonsuojelulain 52 §:n 3 momentin tarkoittamana neuvotteluna sen perusteella, että kiinteistön omistajalle on tarjottu vain taloudelliselta arvoltaan alhaisempia vaihtopaloja korvaamaan menetettävää aluetta, ja ohitettu neuvottelut siitä, minkälaisilla toimilla maanomistaja voisi itse täyttää suojeluvelvoitetta, eikä maanomistajalle ole varattu tilaisuutta antaa lausuntoa. Samoilla perusteilla ei voida myöskään katsoa täytetyn lunastuslain 8 §:n mukaista tilaisuutta maanomistajan antaa lausuntonsa asiasta.

Lunastuspäätöksessä on vedottu siihen, että kiinteistön Metsä-Pekkala omistus on epäselvä. A katsoo, että kiinteistön omistaja on kuitenkin ollut selvitettävissä ilman huomattavia vaikeuksia, koska ELY-keskus on käynyt puhelinneuvotteluja A:n kanssa naapurikiinteistön Pyssykangas osalta. Näin ollen ELY-keskuksella on ollut velvollisuus käydä luonnonsuojelulain 52 §:n 3 momentin mukaiset neuvottelut kiinteistön Metsä-Pekkala omistajan A:n kanssa.

Lisäksi A katsoo, että kyseisen lunastuksen tarkoitus voidaan yhtä sopivasti saavuttaa muulla tavoin kuin lunastamalla kyseiset määräalat kiinteistöiltä Pyssykangas (0,55 hehtaaria) ja Metsä-Pekkala (10,65 hehtaaria), koska A on halukas neuvottelemaan vapaaehtoisesta suojelusta.

A vaatii toissijaisesti lunastettavan alueen rajaamista kahden hehtaarin kokoiseen alueeseen, joka sijaitsee Metsä-Pekkalan kiinteistöllä. Lunastuksen tarkoitus saavutetaan hyvin lunastamalla vain tämä alue.

Pyssykankaan tilalla oleva sora- ja kalliomaa jatkuu Metsä-Pekkalan tilan puolella etelään laskeutuen hetkeksi lyhyeksi suoalueeksi ja nousten jälleen kohti seuraavaa pitkää sora- ja kallioharjannetta. Näiden kahden harjun välissä olevan noin kahden hehtaarin alueen ojat tukkimalla ELY-keskus voi estää suoalueen vesien virtaamisen pois soidensuojelualueelta. Kahden harjun välinen lyhyt suoalue (100−150 metriä) on jo itsessään lähes luonnollinen este vesien virtaamiselle.

ELY-keskuksen tarkoitus lunastaa tehometsätalouskäytössä olevaa metsää voidakseen estää vesien virtaamista on perusteetonta, sillä sama asia voidaan saavuttaa edellä esitetyllä tavoin, ja alueen virtaamien estämisen varmistamiseksi voidaan tehdä muitakin toimenpiteitä edullisesti.

Pyssykangas tilan (0,55 hehtaarin alue) suojelusta tulisi luopua kokonaan. Tilan pinta-alasta puolet eli noin 0,275 hehtaaria on suota ja toinen puoli 0,275 hehtaaria kohoaa suosta metsäiseksi sora- ja kalliomaastoksi. Maasto ei ole suota, eikä kuivata suojeltuja suoalueita. Mikäli alueen suojelusta luovutaan kokonaan, suostuu A siihen, että suoalueella olevat 3 lyhyttä (muutaman kymmenen metrin pituista) ojanpätkää tukitaan ELY-keskuksen toimesta molemmista päistä. Neuvotteluja tällaisesta vaihtoehdosta ei ole käyty.

Ympäristöministeriö on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa on katsottu, ettei valituksessa ole esitetty sellaisia syitä, joiden perusteella päätös pitäisi kumota tai sitä muuttaa. Lausunnossa on esitetty muun ohella seuraavaa:

Lunastettavien alueiden suojelemisesta on ennen lunastukseen ryhtymistä neuvoteltu maanomistajien kanssa siten kuin luonnonsuojelulain 52 §:n 3 momentissa on edellytetty. ELY-keskuksen neuvottelija on ottanut valittajaan useita kertoja yhteyttä puhelimitse ja tehnyt valittajalle tarjouksia, kuten valituksessakin todetaan. Metsä-Pekkalan tilasta lunastettavan alueen vapaaehtoisesta suojelusta ei ole ollut mahdollista sopia valittajan kanssa, koska hänellä ei ole ollut lainhuutoa tilaan. Ympäristöministeriön tietojen mukaan valittajalla ei asian käsittelyn aikana ole ollut myöskään hakemusta vireillä lainhuudon saamiseksi.

ELY-keskus on varannut valituksenalaisen päätöksen tarkoittamien alueiden omistajille ja erityisten oikeuksien haltijoille tilaisuuden lausunnon antamiseen asiassa siten, kuin lunastuslain 8 ja 9 §:ssä säädetään. Valittajalle on lausuntopyyntö lähetetty kolmeen kertaan saantitodistuksella, mutta hän ei ole sitä noutanut, eikä haastemieskään ole saanut toimitettua kirjettä valittajalle. Asian ollessa vireillä ympäristöministeriössä, ministeriö varasi valittajalle vielä uuden tilaisuuden lausunnon antamiseen. Ympäristöministeriön 9.11.2016 päivätty kirje lähetettiin valittajalle saantitodistuksella kolmeen kertaan, mutta hän ei tälläkään kertaa noutanut kirjettä.

Lunastuksen rajoittaminen kahden hehtaarin suuruiseen alueeseen Metsä-Pekkalan tilasta ei riittäisi turvaamaan niiden ojittamattomien suoalueiden luonnontilaa, jotka rajoittuvat päätöksessä lunastettavaksi esitettyyn alueeseen. Tällä alueella olevat ojat virtaavat luoteeseen ja kuivattavat myös ojittamattomia suonosia sekä alueen lounaispuolella että sen kaakkoispuolella.

Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on antanut valituksen ja lausunnon johdosta vastineen, jossa on katsottu valituksen olevan aiheeton ja vaadittu valituksen ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen hylkäämistä. Vastineessa on todettu muun ohella seuraavaa:

Kiinteistön Pyssykangas suojelu on pyritty toteuttamaan vapaaehtoisin keinoin luonnonsuojelulain 50 §:n 2 momentin mukaisesti ja maanomistajien kanssa on asiasta käyty neuvotteluja. Maanomistajille on esitetty hallituksen esityksessä (HE 79/1996, yksityiskohtaiset perustelut) mainittuja vapaaehtoisia keinoja; sopimusperusteinen suojelu eli alueen rauhoitus luonnonsuojelulain 24 §:n 1 momentin nojalla, vapaaehtoinen kauppa sekä maanvaihto.

Kiinteistön Pyssykangas omistajille on lähetetty 17.7.2009 päivätty ostotarjous, jossa on esitetty myös mahdollisuus alueen rauhoitukseen. Sähköpostiviestistä 10.12.2010 käy ilmi, että A:n kiinnostusta on selvitetty hankinnassa olleeseen vaihtomaapalstaan. Neuvottelukuvauksen mukaan myös B:lle on lähetetty tämän vaihtomaaksi tarjotun alueen kartat sekä kirje. Neuvottelun kohteena olevan alueen arvon on asiassa arvioitu olevan 3 300 euroa ja tilan arvo on ELY-keskuksessa katsottu tämän arvion mukaiseksi myös vaihtokauppaneuvotteluissa kuten ostotarjouksessakin.

Neuvottelukuvaus päättyy mainintaan siitä, että B ei ole kiinnostunut vaihtomaaksi tarjotusta Kotosaari-palstasta, koska se on suon väärällä puolella. Puhelinkeskustelussa on päätetty, että B ilmoittaa kahden kuukauden sisällä, mistä valtion palstasta oman palstansa vierestä hän on kiinnostunut. Maanomistajien kanssa käydyissä neuvotteluissa ei ole näin ollen päästy yrityksistä huolimatta sopimukseen suojelun toteuttamisesta vapaaehtoisin keinoin.

Tilan Metsä-Pekkala oikeaa omistajaa on yritetty selvittää. Tilalla ei ole tällä hetkellä lainhuutotiedoissa lainhuutomerkintöjä. Lainhuutotiedoissa on kuitenkin vuonna 2010 ollut merkintä lainhuudon kohdentumisesta (1/1) B:hen. B:lle on lähetetty 23.4.2010 päivätty ostotarjous. Puhelinneuvottelun 24.9.2010 perusteella neuvottelukuvaukseen on kirjattu, että lainhuuto on epäselvä ja että B ei ole ollut varma, mitä hän omistaa kiinteistöistä Metsä-Pekkala ja Pyssykangas. ELY-keskus on yrittänyt selvittää maanomistajaa myös perukirjoihin ynnä muihin asiakirjoihin tutustumalla. A:lla ei ole ollut lainhuutoa tilaan ja omistus on jäänyt epäselväksi. Kuuleminen on alun perin toteutettu myös yleistiedoksiantona, joten ELY-keskus on katsonut asian tulleen kaikkien asianosaisten tiedoksi.

A on antanut lausunnon ja vastineen johdosta vastaselityksen, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

Maanomistajalle osoitettu 17.7.2009 päivätty ostotarjous tilasta Pyssykangas on lähetetty väärään osoitteeseen Jannentie 2, 35600 Halli, vaikka valittaja on vuodesta 2006 lukien asunut osoitteessa Verstaankatu 7 D 55, 33100 Tampere. Näin ollen valittaja ei ole saanut kyseistä ostotarjousta tiedokseen ollenkaan. A on ollut Kuoreveden Sähkö Oy:n hallituksen jäsen vuodesta 1965 alkaen ja toiminut samassa työpaikassa ja samassa rakennuksessa lähes 50 vuotta. Lisäksi hänellä on ollut sähköpostiosoite käytössä vuosikymmeniä. A on hyvin tavoitettavissa oleva henkilö ja väite siitä, etteivät hänelle lähetetyt kirjeet ole tavoittaneet häntä, on perusteeton. Valittajaa ei ole yritetty tavoittaa neuvotteluja varten tarpeen mukaisesti.

ELY-keskus on puhelimitse ollut yhteydessä A:han lunastusasiassa, jolloin A on ilmoittanut, ettei ole halukas luopumaan alueistaan ja vastustaa lunastusta. Tämän jälkeen ELY-keskus on tarjonnut joitakin vaihtopaloja, jotka eivät ole alkuunkaan vastanneet kiinteistön normaalin metsätalouden mukaisia alueita. Näin ollen vaihtokohteiden tarjoamista ei voida pitää luonnonsuojelulain 52 §:n 3 momentin tarkoittamana neuvotteluna.

Ympäristöministeriö ilmoittaa lausunnossaan ELY-keskuksen ottaneen useita kertoja yhteyttä valittajaan puhelimitse ja tehneen valittajalle tarjouksia ympäristöministeriön lausunnon liitteen mukaisesti. Liite on tekstiltään ja ymmärrettävyydeltään erittäin epäselvä. Kyseistä ympäristöministeriön liitettä ei voida pitää pätevänä selvityksenä maanomistajan kanssa käydyistä neuvotteluista.

ELY-keskuksen vastineessa on vedottu siihen, että kiinteistön Metsä-Pekkala omistus on epäselvä, koska A:lla ei ole kiinteistöön lainhuutoa. Se, ettei A:lla ole ollut kiinteistöön lainhuutoa, ei voi estää viranomaista käymästä neuvotteluja, kun maanomistaja on asianmukaisesti selvitetty ja tiedossa.

Ympäristöministeriön lausunnon mukaan Metsä-Pekkalan tilan alue ulottuu kivennäismaahan Tonholanmäen pohjoisreunassa niin, että ojitettu alue halkaisee suon kahtia ja sillä on kuivattava vaikutus myös ojittamattomaan suohon molemmilla sivuillaan. Tämä alue mahtuu kuitenkin valittajan aiemmin lunastettavaksi esittämään kahden hehtaarin alueeseen.

Alueen korkeuserot ovat vähemmän kuin tavanomaisen ojan syvyys ja vähäisen vedenvirtausten estäminen on niissä olosuhteissa tavattoman helppoa. Valittajan esittämä kahden hehtaarin alue lunastuksessa riittää mainiosti ja suuremman pinta-alan lunastaminen tuhoaa normaalin metsätalouden harjoittamista. ELY-keskuksen tarkoitus lunastaa 12 hehtaaria normaalia talousmetsää voidakseen estää vesien virtaamista on perusteetonta ja päämäärä voidaan saavuttaa lunastuslain 4 §:n tarkoittamalla jollain muulla tavalla.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Vaatimus katselmuksen toimittamisesta hylätään.

2. Valitus hylätään.

3. A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Vaatimus katselmuksen toimittamisesta

Hallintolainkäyttölain 41 §:n mukaan asian selvittämiseksi voidaan toimittaa katselmus. Kun otetaan huomioon perusteet, joiden vuoksi katselmuksen toimittamista on pyydetty, sekä asiakirjoista saatava selvitys, katselmuksen toimittaminen ei ole asian selvittämiseksi tarpeen.

2. Valituksen hylkääminen

Sovellettavat säännökset

Lunastuslaki

Kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain (603/77, lunastuslaki) 4 §:n 1 momentin mukaan lunastaa saadaan, kun yleinen tarve sitä vaatii. Lunastusta ei kuitenkaan saa panna toimeen, jos lunastuksen tarkoitus voidaan yhtä sopivasti saavuttaa jollain muulla tavalla taikka jos lunastuksesta yksityiselle edulle koituva haitta on suurempi kuin siitä yleiselle edulle saatava hyöty.

Sanotun pykälän 3 momentin mukaan erityisistä lunastusperusteista on voimassa, mitä erikseen on säädetty.

Lunastuslain 7 §:n 1 momentin mukaan lunastuslupaa haettaessa on esitettävä selvitys, jonka nojalla voidaan arvioida lunastuksen tarpeellisuus tai todeta lunastusoikeuden olemassaolo.

Sanotun pykälän 2 momentin mukaan hakemukseen on liitettävä asianmukaiset kartat ja piirustukset, selvitys asianomaisista omistajista ja haltijoista sekä heidän osoitteistaan ja tarvittaessa tiedot alueen kaavoitustilanteesta.

Lunastuslain 8 §:n 1 momentin mukaan lunastettavan kiinteän omaisuuden omistajalle ja käyttöoikeuden haltijalle on, jollei hakija näytä heidän kirjallisesti suostuneen lunastukseen, ennen lunastusluvan antamista varattava tilaisuus antaa määräajassa lausuntonsa asiasta.

Luonnonsuojelulaki ja sen nojalla annetut säädökset

Luonnonsuojelulain 52 §:n 1 momentin mukaan valtioneuvostolla on oikeus luonnonsuojelualueen perustamista varten tai muutoin tässä laissa tarkoitetun suojelun toteuttamiseksi lunastaa kiinteää omaisuutta ja erityisiä oikeuksia siinä järjestyksessä kuin lunastuslaissa säädetään.

Sanotun pykälän 2 momentin mukaan lunastusluvasta voi kuitenkin 1 momentin säännöksiä noudattaen päättää ympäristöministeriö, jos kysymys on alueesta, joka sisältyy lainvoimaiseen luonnonsuojeluohjelmaan taikka sisältyy tai lainvoimaisen valtioneuvoston ehdotuksen mukaan kuuluu Natura 2000 -verkostoon luonnonsuojelulain nojalla toteutettavaksi tarkoitettuna kohteena, tai tällaisen alueen käyttöoikeudesta.

Sanotun pykälän 3 momentin mukaan ennen 1 tai 2 momentissa tarkoitettuun lunastukseen ryhtymistä on, jos se on mahdollista ilman huomattavia vaikeuksia, neuvoteltava asiasta maanomistajan kanssa.

Luonnonsuojelulain 10 §:n 2 momentin mukaan luonnonsuojelualueen perustamisen yleisenä edellytyksenä on, että:

1) alueella elää tai on uhanalainen, harvinainen tai harvinaistuva eliölaji, eliöyhteisö tai ekosysteemi;

2) alueella on luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja;

3) alueella on erikoinen tai harvinainen luonnonmuodostuma;

4) alue on erityisen luonnonkaunis;

5) alueella on harvinaistuva perinneluontotyyppi;

6) luontotyypin tai eliölajin suotuisan suojelutason säilyttäminen tai saavuttaminen sitä vaatii; tai

7) alue on muutoin niin edustava, tyypillinen tai arvokas, että sen suojelu voidaan katsoa luonnon monimuotoisuuden tai kauneuden säilyttämisen kannalta tarpeelliseksi.

Luonnonsuojelulain 77 §:n mukaan mitä 52 §:n 2 momentissa säädetään luonnonsuojeluohjelmasta, sovelletaan myös muun muassa soidensuojelun perusohjelmaan.

Natura 2000 -verkoston toteuttamista koskevan luonnonsuojelulain 68 §:n mukaan Natura 2000 -verkostoon sisällytetyillä alueilla on toteutettava suojelutavoitteita vastaava suojelu mahdollisimman nopeasti ja viimeistään kuudessa vuodessa siitä, kun komissio tai neuvosto on hyväksynyt alueen yhteisön tärkeänä pitämäksi alueeksi. Mainitun lain 64 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuilla linnustonsuojelualueilla suojelu on kuitenkin toteutettava viipymättä sen jälkeen, kun alueesta on tehty ilmoitus komissiolle.

Natura 2000 -verkostoon kuuluvien alueiden luettelosta annetun ympäristöministeriön asetuksen (354/2015) 1 §:n mukaan luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY mukaisesti muodostettuja erityisten suojelutoimien alueita ovat asetuksen liitteenä olevassa luettelossa SAC-merkinnällä osoitetut alueet. Asetuksen liitteenä olevassa luettelossa on SAC-merkinnällä osoitettu muun muassa alue Haukilamminneva (FI0800030).

Hallintolainkäyttölaki

Hallintolainkäyttölain 7 §:n 2 momentin mukaan ministeriön päätöksestä saa tehdä valituksen sillä perusteella, että päätös on lainvastainen.

Lunastusluvan myöntämisen edellytykset

A on valituksessaan ensisijaisesti vaatinut ympäristöministeriön päätöksen kumoamista kiinteistöjen Pyssykangas ja Metsä-Pekkala osalta. Toissijaisesti hän on vaatinut päätöksen muuttamista siltä osin kuin se koskee kiinteistöstä Metsä-Pekkala lunastettavan alueen laajuutta. A on vedonnut muun ohella siihen, että ELY-keskuksella olisi ollut velvollisuus neuvotella ennen lunastukseen ryhtymistä A:n kanssa myös kiinteistön Metsä-Pekkala omistajana.

Asiassa sovellettava luonnonsuojelulain 52 §:n 1 momentti on lunastuslain 4 §:n 3 momentissa tarkoitettu erityinen lunastusperuste. Kysymyksessä olevassa erityiseen lunastusperusteeseen perustuvassa lunastuslupa-asiassa sovelletaan luonnonsuojelulain säännösten ohella lunastuslain 4 §:n 1 momentin toisesta virkkeestä ilmeneviä yleisiä lunastusoikeudellisia periaatteita.

Kiinteistöistä Pyssykangas ja Metsä-Pekkala lunastettavat määräalat sijaitsevat vierekkäin Haukilamminnevan Natura 2000 -alueen pohjoisosassa. Määräalat muodostavat yhtenäisen lunastettavan alueen. Kiinteistön Pyssykangas omistavat A ja B.

Kiinteistön Metsä-Pekkala omistusoikeutta ei ole kirjattu lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin eikä kiinteistön osalta ole vireillä lainhuutohakemusta. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus on pyrkinyt kiinteistön aikaisempien lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin merkintöjen perusteella selvittämään omistusta, mutta omistusoikeus on saadun selvityksen perusteellakin ollut epäselvä. A ei ole hakenut lainhuutoa kiinteistöön Metsä-Pekkala tai esittänyt lunastuslupamenettelyn aikana muutoin selvitystä omistusoikeudestaan.

Saadun selvityksen mukaan neuvotteluja lunastettavan määräalan ostamisesta kiinteistöistä Pyssykangas ja Metsä-Pekkala on vuosina 2009–2011 valtion puolesta käynyt ELY-keskuksen viranhaltija kirjallisin tarjousesityksin ja puhelinneuvotteluin. ELY-keskuksen edustaja on käynyt A:n kanssa puhelinneuvotteluja kiinteistön Pyssykangas osalta muun muassa mahdollisesta maanvaihdosta. Ennen lunastuslupaa koskevan hakemuksen tekemistä ELY-keskus on lisäksi kuullut maanomistajia mahdollisesta lunastuksesta. A:lle kuulemiskirjettä on yritetty toimittaa saantitodistuksin ja haastemiehen välityksellä hänen vastaselityksessä mainitsemaansa osoitteeseen Tampereella. Kuulemiskirje on lisäksi julkipantu 14.6.2013 Seinäjoen ja Jalasjärven kuntien ilmoitustauluilla ja julkaistu virallisessa lehdessä. Ympäristöministeriö on vielä 9.11.2016 varannut maanomistajille tilaisuuden antaa lausunto asiassa.

Lunastuslupamenettelyssä tai tällä luonnonsuojelulain nojalla myönnettyä lunastuslupaa koskevan valituksen johdosta annettavalla päätöksellä ei voida ottaa oikeudellisesti sitovasti kantaa tai ratkaista kysymystä omistusoikeudesta kiinteistöön Metsä-Pekkala. Korkein hallinto-oikeus katsoo asiassa saadun selvityksen perusteella, että kiinteistöjen Pyssykangas ja Metsä-Pekkala omistajien kanssa on ennen lunastukseen ryhtymistä neuvoteltu siten kuin luonnonsuojelulain 52 §:n 3 momentissa säädetään eli siinä määrin kuin se on ollut mahdollista ilman huomattavia vaikeuksia.

Kiinteistöistä Pyssykangas ja Metsä-Pekkala lunastettavat alueet kuuluvat kokonaisuudessaan Natura 2000 -verkostoon ja lähes kokonaan soidensuojeluohjelmaan. Kohteen sisältyminen Natura 2000 -verkostoon tai suojeluohjelmaan ei sellaisenaan oikeuta siihen kuuluvan alueen lunastamiseen, vaan luonnonsuojelulain 52 §:n 1 momentissa säädettyjen lunastamisen edellytysten on oltava käsillä kussakin yksittäistapauksessa. Luonnonarvot, joiden perusteella alue on valittu osaksi Natura 2000 -verkostoa ja suojeluohjelmaa, voivat kuitenkin olla lunastamisenkin perusteena. Asiassa voi tämän vuoksi tulla arvioitavaksi myös, ovatko alueen luonnonarvot heikentyneet sillä tavoin, ettei Natura 2000 -verkoston ja soidensuojeluohjelman toteuttamiseen perustamalla alue luonnonsuojelualueeksi ole tältä osin enää edellytyksiä. Lunastuksen edellytyksiä arvioitaessa on myös otettava huomioon, että yksittäisellä osa-alueella voi siitä huolimatta olla merkitystä koko kohteen ja sen yhtenäisyyden kannalta.

Kiinteistöistä Pyssykangas ja Metsä-Pekkala lunastettavat määräalat ovat ojitusten seurauksena muuttuneet. Määräalat edustavat saadun selvityksen perusteella kuitenkin edelleen luontotyyppiä keidassuot, joka kuuluu ensisijaisesti suojeltaviin luontotyyppeihin. Kiinteistöstä Metsä-Pekkala lunastettavan määräalan ennallistaminen on suon vesitalouden säilymisen kannalta tärkeää. Kiinteistöstä Pyssykangas lunastettava 0,55 hehtaarin suuruinen määräala sijaitsee kiinteistön Metsä-Pekkala rajan välittömässä läheisyydessä. Määräalaa ei ole perusteltua jättää lunastuksen ulkopuolelle sillä perusteella, että siihen sisältyy myös hieman kivennäismaata. Kiinteistöistä Pyssykangas ja Metsä-Pekkala lunastettavilla alueilla on niiden sijainti ja kysymyksessä oleva luontotyyppi huomioon ottaen merkitystä suojelukohteen yhtenäisyyden ja sen luonnonarvojen säilymisen kannalta.

Lunastusluvan myöntämisen luonnonsuojelulain 52 §:ssä säädetyt edellytykset ovat olleet olemassa eikä ympäristöministeriön päätös lunastusluvan myöntämisestä ole valituksessa esitetyillä perusteilla lainvastainen. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 7 §:n 2 momentti, valitus on hylättävä.

3. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Kari Tornikoski, Jaakko Autio, Pekka Aalto ja Monica Gullans. Asian esittelijä Tuire Taina.

 
Julkaistu 24.4.2019