Muu päätös 2571/2019

Asia Ylimääräinen muutoksenhaku kilpailuasiassa

Hakija SA-Capital Oy

Päätös, jota hakemus koskee

Korkein hallinto-oikeus 29.9.2009 taltionumero 2389

Asian aikaisempi käsittely

Kilpailuvirasto oli markkinaoikeudessa esittänyt seuraamusmaksun määräämistä SA-Capital Oy:lle Savatien Oy:n nimissä aiheutetuista kilpailunrajoituksista. Kilpailuvirasto oli vaatinut, että markkinaoikeus toteaa SA-Capital Oy:n syyllistyneen ajalla 1.5.1995–15.2.2000 kilpailunrajoituksista annetun lain (kilpailunrajoituslaki) 5 ja 6 §:n (480/1992) vastaiseen toimintaan ja määrää sille 500 000 euron suuruisen seuraamusmaksun.

Markkinaoikeus oli 19.12.2007 antamallaan päätöksellä numero 441/2007 katsonut, että SA-Capital Oy oli rikkonut kilpailunrajoituslain 6 §:n 2 kohdassa säädettyä kieltoa markkinoiden jakamisesta vuosina 1996–2000, 15.2.2000 saakka, valtion asfalttitöiden osalta. Lisäksi markkinaoikeus oli katsonut, että SA-Capital Oy oli rikkonut kilpailunrajoituslain 5 §:n 1 momentissa säädettyä niin sanottua tarjouskartellikieltoa vuosina 1996–2000, 15.2.2000 saakka, jossain määrin valtion asfalttitöiden osalta. Markkinaoikeus oli vielä katsonut, että SA-Capital Oy oli rikkonut kilpailunrajoituslain 6 §:ää vuosina 1996–2000, 15.2.2000 saakka, sopimalla valtion asfalttitöiden jakamiseen liittyen siitä, ettei asfalttimassaa myydä kartelliin kuulumattomille yrityksille. Markkinaoikeus oli määrännyt SA-Capital Oy:n maksamaan valtiolle kilpailunrajoituslain 8 §:n 2 momentissa tarkoitettuna seuraamusmaksuna 75 000 euroa.

SA-Capital Oy oli korkeimmalle hallinto-oikeudelle tekemässään valituksessa vaatinut muun ohella, että korkein hallinto-oikeus poistaa markkinaoikeuden SA-Capitalin maksettavaksi määräämän seuraamusmaksun ja hylkää Kilpailuviraston seuraamusmaksuesityksen perusteettomana.

Yhtiö oli lausunut vaatimustensa perusteluina muun ohella, että markkinaoikeus oli arvioinut jutussa esitetyn näytön sekä henkilötodistelun että asiakirjatodistelun osalta virheellisesti ja tehnyt esitetystä näytöstä Savatien osalta virheelliset johtopäätökset. Kilpailuvirasto ei ollut näyttänyt toteen, että Savatie olisi ollut mukana markkinoiden jakamisessa, tarjousyhteistyössä tai asfalttimassan myyntirajoituksissa taikka että Savatie olisi edes tiennyt väitetyn kartellin olemassaolosta. Heikki Alasen todistajanlausunnot olivat Savatien osalta olleet hyvin yleisluontoisia ja ne olivat muuttuneet prosessin kuluessa. SA-Capitalin asiakirjanäyttö ja todistajat olivat osoittaneet Alasen kertomukset paikkansa pitämättömiksi. Alasen kertomuksesta oli käynyt ilmi, ettei hänellä ole mitään omakohtaisia kokemuksia Savatien osallisuudesta väitettyyn kartelliin.

Korkein hallinto-oikeus oli, toimitettuaan omasta aloitteestaan suullisen käsittelyn keskeisten todistajien uskottavuuden arvioimiseksi, 29.9.2009 antamallaan päätöksellä taltionumero 2389 (KHO 2009:83) hylännyt SA-Capital Oy:n markkinaoikeuden päätöksestä tekemän valituksen ja Kilpailuviraston valituksesta korottanut SA-Capital Oy:lle markkinaoikeudessa maksettavaksi määrättyä seuraamusmaksua 500 000 euroon.

Korkein hallinto-oikeus oli lausunut päätöksensä perusteluina, siltä osin kuin täällä on nyt kysymys, seuraavaa:

1.5 Euroopan ihmisoikeussopimuksen vaikutus

(964) Suomessa lakina (438/1990) voimassa oleva Euroopan neuvoston piirissä solmittu ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskeva yleissopimus (Euroopan ihmisoikeussopimus) sisältää erityisesti artikloissaan 6, 7 ja 8 myös kilpailuoikeudellisissa menettelyissä sovellettavaksi tulevia määräyksiä.

(965) Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan mukaan jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin lailla perustetussa ja riippumattomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan tai häntä koskevasta rikossyytteestä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan käsitteellä rikossyyte on autonominen eli kansallisista oikeusjärjestyksistä riippumaton merkityssisältö, ja tämän vuoksi myös eräät hallinnollisissa menettelyissä määrättyjä seuraamuksia koskevat menettelyt kuuluvat sopimusmääräyksen soveltamisalaan. Kilpailunrajoituslain mukaisen seuraamusmaksun määräämistä koskevaa menettelyä on mainitun oikeuskäytännön valossa pidettävä 6 artiklan soveltamisalaan kuuluvana (esimerkiksi tuomio 23.11.2006, Jussila vastaan Suomi, Reports 2006-XIV, kohta 43). Myös Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on soveltaessaan mainittua 6 artiklaa osana Euroopan yhteisön oikeuden yleisiä periaatteita katsonut, että yhteisön kilpailuoikeudellisessa menettelyssä on noudatettava 6 artiklan asettamia vaatimuksia (esimerkiksi tuomio 18.10.1989, Orkem vastaan Euroopan yhteisöjen komissio, asia 347/87, kohta 30).

(966) Näin ollen korkeimman hallinto-oikeuden on asiaa ratkaistessaan varmistuttava siitä, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan vaatimukset toteutuvat, kuitenkin ottaen huomioon, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan nämä vaatimukset eivät rikosprosessin ydinalueen ulkopuolella välttämättä ole kaikilta osin identtisiä varsinaiselta rikosprosessilta edellytettävien vaatimusten kanssa (edellä mainittu Jussila vastaan Suomi, kohta 43). Arvioidessaan kysymyksessä olevia valitusasioita Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan ja sopimuksen muiden määräysten valossa korkein hallinto-oikeus kiinnittää huomiota Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön lisäksi Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, jossa on useasti viitattu ihmisoikeussopimukseen kilpailuoikeudellisissa yhteyksissä.

(---)

8 Asiassa esitetty näyttö

8.2 Korkeimmassa hallinto-oikeudessa kuullut henkilöt

(1035) Korkeimmalla hallinto-oikeudella on ollut käytettävissään markkinaoikeuden suullisesta käsittelystä tekemät nauhoitukset sekä nauhoitusten perusteella laaditut transkriptit.

(1036) Tämän lisäksi korkein hallinto-oikeus on kuullut järjestämässään suullisessa käsittelyssä vielä uudelleen Kilpailuviraston nimeäminä Heikki Alasta, Pertti Kankaretta, Juhani Kalliota ja Tapio Tölliä sekä Lemminkäisen nimeäminä Matti Kokkoa ja Pekka Tammea. Osapuolet eivät esittäneet vaatimuksia muiden henkilöiden kuulemiseksi uudelleen korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

(---)

9.3 Korkeimman hallinto-oikeuden näytön arvioinnin lähtökohta

(1089) Kuten edellä korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun kohdassa 1.4 on todettu, korkein hallinto-oikeus ottaa asiassa huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esiin tulleiden seikkojen ohella kaikki markkinaoikeudessa asiassa esiin tulleet seikat ottaen kuitenkin huomioon sen, että markkinaoikeuden päätös on niiltä osin, kuin päätöksestä ei ole valitettu, tullut lainvoimaiseksi sen yhtiön osalta, joka ei ole valittanut.

(1090) Kun otetaan huomioon, mitä markkinaoikeus on katsonut asiassa tulleen näytetyksi ja mitä näytön arvioinnista on valituksissa lausuttu, asiassa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa lähtökohtaisesti kysymys siitä, onko asiassa esitetyn näytön perusteella katsottava, että Suomessa on toiminut Kilpailuviraston esityksessä tarkoitettu Suomen asfalttimarkkinat kokonaisuudessaan käsittävä kartelli.

(1091) Asiassa esitettyä näyttöä arvioitaessa on otettava huomioon, mitä edellä korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun kohdassa 2.1 on todettu elinkeinonharjoittajien välisen kielletyn yhteistyön ilmenemisestä.

(1092) Kuten edellä korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun kohdassa 3 on todettu, kielletyn yhteistyön toteamisessa voidaan käyttää myös päättelyä. Keskeistä on esitetyn todistelun tarkastelu kokonaisvaltaisesti. Toisiaan muistuttavat tapahtumat ja toimintamallit markkinoilla sekä muut aihetodisteet voivat muun johdonmukaisen selityksen puuttuessa olla osoitus kilpailusääntöjen rikkomisesta. Päättelyssä ei ole estettä antaa muiden hajanaisten todisteiden ohella merkitystä todistajien kertomuksille siitä, mitä he ovat kuulleet kerrottavan. Vastaavasti yksittäisten tapahtumien samankaltaisuudesta saattaa olla mahdollista päätellä tapahtumien välinen yhteys ja niiden muodostama kokonaisuus. Ajallisen keston osalta riittävänä on pidettävä sitä, että esitetyt todisteet liittyvät ajallisesti riittävän läheisiin tosiseikkoihin, jotta voidaan kohtuudella todeta, että kyseinen kilpailusääntöjen rikkominen on jatkunut keskeytymättä väitetyn kielletyn yhteistyön alkamisajankohdan ja päättymisajankohdan välillä.

(1093) Merkitystä näytön arvioinnissa on myös annettava sille, että Lemminkäinen ei ole kaikilta osin hakenut muutosta markkinaoikeuden päätökseen. Näin erityisesti silloin, kun arvioidaan, kuinka uskottavina on pidettävä niiden todistajien kertomuksia, jotka kiistävät kuulleensa edes huhuja kartellista sekä näyttöä muiden elinkeinonharjoittajien osalta niistä tapahtumista, joiden osalta Lemminkäinen ei ole hakenut muutosta.

(---)

9.7 Johtopäätös esitetystä näytöstä

(1141) Kilpailuvirasto on esittänyt laajaa ja yhdensuuntaista asiakirjoihin, puhelunauhoitteisiin, todistajalausumiin ja taloudelliseen analyysiin perustuvaa näyttöä siitä, että asfalttialalla on toiminut kilpailunrajoituslain vastainen kartelli vuosina 1994 - 2002. Osoittaakseen syyttömyytensä kilpailunrajoituslain säännösten rikkomiseen vastaajayhtiöiden olisi tullut pystyä esittämään uskottava vaihtoehtoistulkinta Kilpailuviraston näytön olemassaololle tai Kilpailuviraston näytöstä tekemille johtopäätöksille. Vastaajayhtiöt eivät ole pystyneet horjuttamaan Kilpailuviraston esittämän todistelun uskottavuutta ja luotettavuutta eikä osoittamaan Kilpailuviraston näytöstään tekemiä johtopäätöksiä virheellisiksi. Näin ollen korkein hallinto-oikeus katsoo, että Kilpailuviraston esittämän näytön perusteella Suomen asfalttimarkkinoilla on toiminut valtakunnan laajuinen kilpailunrajoituslain 5 ja 6 §:n vastainen kartelli.

(---)

12 Seuraamusmaksun määrääminen esityksen kohteena oleville tahoille

12.6 SA-Capital

12.6.1 Kilpailunrajoituksen laatu

(1265) Kilpailuvirasto esittää seuraamusmaksun määräämistä SA-Capitalille Savatien nimissä aiheutetuista kilpailunrajoituksista. Kilpailuviraston mukaan liiketoimintaa, jonka yhteydessä kilpailunrajoituslain 5 ja 6 §:n vastaiseen yhteistyöhön on syyllistytty, harjoitettiin Savatien nimissä ainakin 1.1.1995 alkaen. Kilpailuvirasto on kuitenkin esittänyt seuraamusmaksun määräämistä SA-Capitalille 1.5.1995 alkaen aiheutetuista kilpailunrajoituksista. Kilpailuviraston mukaan kielletty yhteistyö on yhtiön kohdalla jatkunut 15.2.2000 saakka, jolloin Savatie myi yhtiön asfalttiliiketoiminnan Skanskalle. Samalla yhtiö muutti nimensä SA-Capitaliksi. SA-Capitalin osalta on siten kyse ajasta ennen 15.2.2000.

(1266) Savatie on toiminut asfaltointimarkkinoilla päätoimialueenaan Pohjois-Suomi. Savatien tuotantomäärä levitettyinä asfalttitonneina on toimintavuotena 1999–2000 ollut seuraamusmaksuesityksen mukaan yhteensä 223 121 tonnia ja asfaltointitoiminnan liikevaihto noin 84 miljoonaa markkaa.

(1267) Heikki Alanen on kertonut Lemminkäisen Matti Kokon ja Savatien Seppo Ahon painostaneen hänen tuolloin edustamaansa Asfaltti-Tekraa liittymään kartelliin. Alanen kertoi muun ohella Pohjois-Karjalan tiepiiriin urakkaan liittyneestä Lemminkäisen ja Savatien painostuksesta sekä yrityksestään hankkia Saksasta Asfaltti-Tekralle uusi asfalttiasema ja siitä, että suullisen kauppasopimuksen jälkeen kävikin ilmi, että Savatien Seppo Aho oli ostanut koneen yhtiölleen ja Asfaltti-Tekra joutui luovuttamaan tiepiirin urakan Savatielle.

(1268) Jarmo Sikanen on markkinaoikeudessa vahvistanut Alasen edellä mainitun kertomuksen. Lisäksi Sikanen kertoi sopineensa yksittäisistä urakoista muun ohella Savatien Seppo Kemppaisen kanssa. Sikasen mukaan sopiminen jatkui myös sen jälkeen, kun Skanska Asfaltti osti Savatien asfalttiliiketoiminnan 15.2.2000.

(1269) Savatien entinen toimitusjohtaja Pentti Hänninen on markkinaoikeudessa kertonut olleensa kolmessa eri tapaamisessa, jossa kilpailijoiden johtajien kanssa on keskusteltu tulevan kesän urakoista ja niiden mahdollisesta jakamisesta. Hännisen mukaan sopimuksiin ei kuitenkaan päästy. Hänninen on kertonut kokouksissa olleen Savatieltä myös Seppo Aho kerran ja Seppo Kemppainen kaikissa kolmessa tapaamisessa. Aholle toimitettiin raportti niistä tapaamisista, joissa hän ei itse ollut paikalla. Lisäksi Hännisen mukaan Lemminkäinen, Valtatie, Interbetoni ja Sata-Asfaltti antoivat Savatielle ”ohjeet” tarjota eräs urakka niin halvalla, ettei Viarex saa sitä. Tällainen toiminta jatkui Hännisen mukaan myös sen jälkeen, kun hän vuonna 1999 lähti Savatieltä.

(1270) Savatien palveluksessa ollut Raimo Heikkilä on markkinaoikeudessa kertonut, että vuonna 1994 Savatien ollessa urakoimassa Tielaitoksen Kiteellä sijainnutta urakkaa, Lemminkäisen edustaja oli todennut Heikkilälle, ettei Savatiellä ollut oikeutta tehdä yksityisiä urakoita kyseisellä alueella. Heikkilän mukaan hänelle oli tullut täysin selväksi, että yksityiset urakat oli sovittu Lemminkäisen tehtäviksi. Lisäksi Heikkilä on kertonut kuulleensa, että Savatien osalta kartellineuvottelut hoitivat Seppo Aho ja Seppo Kemppainen.

(1271) Useat toisistaan riippumattomat korkeimmassa hallinto-oikeudessa ja markkinaoikeudessa kuullut todistajat (esimerkiksi Heikki Alanen, Pentti Hänninen) kertoivat kokemuksiinsa, kuulemaansa tai päättelyynsä perustuneita esimerkkejä Savatien puuttumisesta uusien yhtiöiden pyrkimyksiin aloittaa tai kehittää liiketoimintaansa. Lisäksi Alasen kertoman mukaan Savatie aloitti vuonna 1994 voimakkaan painostuksen Asfaltti-Tekran liittämiseksi kartelliin. Näitä kertomuksia ei voida sivuuttaa harkittaessa Savatien kilpailunrajoitusten laatua ja laajuutta.

(1272) SA-Capital on vedonnut edustajiensa lausumiin siitä, ettei alalla ole vallinnut kiellettyä yhteistyötä sekä Savatien muista asfalttiyhtiöistä poikkeavaan kannattavuuskehitykseen vuosina 1997–1998. Kilpailuviraston esittämä, edellä läpi käyty asiakirjoihin, puhelunauhoitteisiin ja todistajankertomuksiin perustuva niin Savatietä kuin koko kartellia yleisesti koskeva näyttö on kuitenkin niin yhdenmukaista, että sitä on pidettävä relevanttina ja riittävänä näyttönä yhtiön kilpailunrajoituksista. Lisäksi se, että markkinaoikeuden päätös Lemminkäisen osallisuudesta Pirkanmaan sekä joidenkin Pohjanmaan ja Turun seudun kuntien sekä valtion vuosina 1999–2000 teettämien urakoiden osalta on Lemminkäisen jätettyä hakematta siihen muutosta tullut sanotun yhtiön osalta lainvoimaiseksi, heikentää osaltaan sellaisten väitteiden uskottavuutta, joiden mukaan kartellia ei olisi ollut lainkaan olemassa. Savatien poikkeuksellista tuloskehitystä ei voida pitää näyttönä kartellin olemassaoloa vastaan. Kartelliyhtiöiden kannattavuuden vaihtelut vuosina 1997–1998 ovat suureksi osaksi johtuneet tanskalaisomisteisen Interasfaltin aloittamasta hintasodasta, joka ei kohdistunut Savatien pääasialliselle toimialueelle Pohjois-Suomeen.

(1273) Kaikkien edellä mainittujen kilpailunrajoituslain vastaisten toimien voidaan katsoa olleen esimerkkejä kartellin toimintaan ja ylläpitämiseen olennaisesti liittyvistä osista ja siten olleen osaltaan muodostamassa sitä kilpailunrajoitusten kokonaisuutta, johon Savatie on kartellissa toimiessaan osallistunut.

12.6.2 Kilpailunrajoituksen laajuus

(1274) Korkeimmassa hallinto-oikeudessa ja markkinaoikeudessa kuultujen Alasen, Sikasen ja Hännisen kertomusten sekä kirjallisena näyttönä esitettyjen ”PO-taulukoiden” perusteella Savatien on näytetty osallistuneen kartelliin erityisesti Lapin ja Pohjois-Karjalan alueilla. Pohjois-Suomen alue oli sovittu kuuluvaksi Savatielle, eikä muilla kartelliyhtiöillä ollut pääsääntöisesti lupaa urakoida siellä.

(1275) Lisäksi valtion töihin on edellä mainitulla tavalla näytetty liittyneen erilaisia urakoitavia kohteita ja massan myyntiä koskevia rajoitteita. Kun otetaan huomioon se, että valtion tilaamia urakoita tehtiin eri puolilla koko valtakuntaa, näihin urakoihin liittyneet rajoitteet ovat myös väistämättä kohdistuneet koko valtakunnan alueeseen.

(1276) Edellä lausutun perusteella Savatie on osallistunut koko valtakunnan alueen kattavasti edellä korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun kohdassa 9 näytetyksi todettuun kartelliin.

12.6.3 Kilpailunrajoituksen kestoaika

(1277) Markkinaoikeuden päätöksen mukaan Savatie on osallistunut kartelliin lähinnä Heikki Alasen kertomuksen perusteella vuodesta 1996 lähtien. Kuitenkin Alanen on kertonut Savatien painostustoimista ja asfalttiaseman hankintaan liittyneistä hankaluuksista jo vuodelta 1994. Sikanen on vahvistanut tämän Alasen kertomuksen. Alasen ja Sikasen kertomusten perusteella kartellin on katsottava olleen toiminnassa jo vuodesta 1994 lähtien ja Savatien olleen siinä mukana. Näin ollen Kilpailuviraston aikarajaus huomioiden voidaan pitää näytettynä sitä, että Savatien kilpailunrikkomus on alkanut viimeistään 1.5.1995.

(1278) Savatien asfaltointitoiminta on myyty Skanska Asfaltille 15.2.2000. Lisäksi Kilpailuvirasto on esittänyt SA-Capitalille seuraamusmaksua Savatien rikkomuksista ennen 15.2.2000.

(1279) Edellä olevan perusteella Savatien kilpailunrajoitukset ovat jatkuneet ainakin 1.5.1995 alkaen 15.2.2000 saakka eli lähes viiden vuoden ajan.

12.6.4 Seuraamusmaksu

(1280) Savatien osallisuus kartellissa on kestänyt lähes viisi vuotta ja sen on näytetty olleen aktiivinen toimija kartellissa pyrkien oma-aloitteisesti sopimaan urakoista. Yhtiön on myös näytetty hankaloittaneen uusien ja pienten yhtiöiden toimintaa sekä painostaneen näitä liittymään kartelliin. Yhtiön on lisäksi katsottava osallistuneen erittäin vakavaan ja laaja-alaiseen kilpailunrajoitukseen, jonka päämääränä on ollut poistaa toimiva kilpailu Suomen asfalttimarkkinoilta ja jonka voidaan katsoa olleen erityisen vahingollinen asfalttiurakointiin liittyvälle elinkeinotoiminnalle. Seuraamusmaksun määrää mitoitettaessa on kuitenkin huomioitava Savatien markkinaosuuden suhteellinen pienuus, sekä yhtiön rikkomusten kartellin keskeisimpiä toimijoita suppeampi alueellinen ja ajallinen ulottuvuus.

(1281) Kun otetaan huomioon edellä ilmenevä kilpailunrajoituksen laatu, laajuus ja kestoaika sekä kartellin vahingollisuus, korkein hallinto-oikeus katsoo, että SA-Capitalille on määrättävä Kilpailuviraston esityksen mukaisesti 500 000 euron seuraamusmaksu.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Rihto, Niilo Jääskinen, Ahti Vapaavuori, Irma Telivuo ja Matti Pellonpää. Asian esittelijä Sami Rautiainen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

SA-Capital Oy (jäljempänä myös yhtiö tai hakija) on korkeimmalle hallinto-oikeudelle 25.9.2014 tekemässään purkuhakemuksessa vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaa, oikeastaan purkaa, korkeimman hallinto-oikeuden 29.9.2009 antaman päätöksen taltionumero 2389 ja velvoittaa Suomen valtion korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut.

SA-Capital Oy on lausunut vaatimustensa tueksi muun ohella seuraavaa:

Purkuperusteet

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös perustuu ilmeisen väärään lain soveltamiseen, koska SA-Capital Oy:tä koskeva paikkansapitämätön selvitys perustui kuulopuhetodisteluun. Lisäksi asiaan on tullut uutta selvitystä, koska Heikki Alasen todistajankertomus, joka on ollut aivan keskeinen SA-Capital Oy:n kartellijäsenyyttä korkeimmassa hallinto-oikeudessa arvioitaessa, on menettänyt arvonsa Alasen esitettyä sittemmin käräjäoikeuden vahingonkorvausasiaa koskevassa oikeudenkäynnissä toisensisältöisen kertomuksen.

Kuulopuhetodistelu

Tosin kuin muut kartellin jäseninä seuraamusmaksuun tuomitut asfalttiyhtiöt SA-Capital Oy on kiistänyt ja kiistää yhä olleensa kartellin jäsen. Yhtiölle ei olisi tullut määrätä seuraamusmaksua.

Yhtiö on korkeimmassa hallinto-oikeudessa katsottu kartellin jäseneksi kuulopuhetodistelun perusteella, mikä on ristiriidassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteen kanssa. Tämä ilmenee erityisesti 6 artiklan 3 kappaleen d kohdan mukaisen periaatteen loukkauksena ja toiseksi 6 artiklan 2 kappaleen syyttömyysolettaman loukkauksena.

Kuulopuhetodistelun hyödyntämiskielto ilmenee korkeimman oikeuden prejudikaatista (KKO 2008:68) ja siinä viitatusta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöstä. Vaikka ratkaisussa KKO 2008:68 on ollut kysymys rikosjutusta, siinä todettu periaate on voimassa muun ohella suomalaisessa hallintoprosessissa.

Korkein hallinto-oikeus on hakemuksen kohteena olevassa päätöksessään todennut, että Euroopan ihmisoikeussopimus ja etenkin sen 6 artikla soveltuu käsillä olevaan tapaukseen viittaamatta kuitenkaan kuulopuheet tuomitseviin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuihin, esimerkiksi Unterpertinger-, Delta- tai Rachdad -tapauksiin. Korkein hallinto-oikeus on lähtenyt siitä, etteivät ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan määräykset oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä ”välttämättä ole kaikilta osin identtisiä rikosprosessilta edellytettävien vaatimusten kanssa”. Korkein hallinto-oikeus on näin ollen loukannut näyttöä arvioidessaan niitä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 kappaleen d kohdasta ilmeneviä periaatteita, jotka muodostavat oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ytimen nimenomaan näytön arvioinnissa. Korkein hallinto-oikeus on hyväksynyt Kilpailuviraston SA-Capital Oy:tä vastaan ajamat vaatimukset kuulopuheiden perusteella.

Johtopäätöksenään korkein hallinto-oikeus on todennut, ettei myöskään Suomessa tarvitse kilpailuasiassa asettaa näytölle samoja vaatimuksia kuin rikosasiassa. Tästä korkein hallinto-oikeus on katsonut seuraavan, että näytön arvioinnissa voidaan käyttää myös päättelyä ja että ”tällaisessa päättelyssä ei ole estettä antaa muiden hajanaisten todisteiden ohella merkitystä todistajien kertomuksille siitä, mitä he ovat kuulleet kerrottavan”.

Kilpailuoikeudellisissa asioissa ei kenties ole tarpeen noudattaa samaa näytön arviointistandardia kuin rikosoikeudellisissa asioissa. Näytön arvioinnissa tulee kuitenkin noudattaa vähintään tavanomaisessa siviili- ja hallintolainkäyttöasiassa noudatettavaa preponderance of evidence näytön arvioinnin standardia. Kantajan esittämän näytön tulee vakuuttaa tuomioistuin vastanäytön riittämättömyydestä. Korkein hallinto-oikeus on virheellisesti soveltanut sellaista näytön arviointia koskevaa standardia, jossa on sallittu näytön perustaminen kuulopuheille ja niistä tehdylle päättelylle.

Uusi selvitys

SA-Capital Oy:n kartellijäsenyyteen viittaava näyttö on ollut korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä sangen niukkaa.

Oikeastaan ainoa asiakirjakokonaisuus, joka on virheellisesti liitetty tähän teemaan, ovat niin sanotut ”PO-taulukot”, jotka käsittävät vuosina 1999 ja 2000 laadittuja yhteenvetoja markkinatilanteesta. Nämä taulukot eivät osoita yhtiön olleen kartellin jäsen.

Heikki Alanen, joka on aikanaan omistanut kartelliin kuuluneen Asfaltti-Tekra Oy:n ja jonka ilmiantoon Kilpailuviraston kartellitutkinta on pohjautunut, on ollut viraston tähtitodistaja markkinaoikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa, jossa hän on ollut yksi harvoista henkilökohtaisesti kuulluista todistajista.

Alasen 28.11.2012 käräjäoikeudessa antama kertomus on poikennut huomattavasti ja yhtiön osalta ratkaisevasti Alasen aikaisemmista kertomuksista. Aiemmissa yhteyksissä Alanen on kertonut ja häneltä on myös kyselty laajasti kaikenlaisista kuulopuheista, joita Alanen sitten on kertonut eri yhteyksissä turuilla ja toreilla kuulleensa. Käräjäoikeus ei ole noteerannut Alasen kertomusta tuomiossaan. Käräjäoikeus on kuitenkin pitänyt korkeimman hallinto-oikeuden näyttöä käräjäoikeutta sitovana.

Käräjäoikeudessa antamallaan kertomuksella Alanen on kumonnut kaiken sen näytön, jonka nojalla korkein hallinto-oikeus on katsonut yhtiön kartellin jäseneksi.

Myöskään muun ohella markkinaoikeudessa todistajina kuultujen Sikasen, Hännisen tai Heikkilän kertomukset eivät osoita, että yhtiö olisi kuulunut kartelliin tai syyllistynyt kilpailusääntöjen rikkomiseen.

Purkuhakemuksessa sekä käräjäoikeudessa esitetyllä näytöllä on kumottu koko se näyttö, jonka perusteella yhtiö on katsottu kartellin jäseneksi.

Muut kirjelmät

SA-Capital Oy on korkeimmalle hallinto-oikeudelle 1.11.2016 toimittamassaan kirjoituksessa ilmoittanut muun ohella, että Helsingin hovioikeus on 20.10.2016 antamassaan tuomiossa velvoittanut SA-Capital Oy:n maksamaan valtiolle kilpailuoikeudellista vahingonkorvausta. Yhtiö on kuitenkin hovioikeudessa voittanut kaikki kuntien sitä vastaan ajamat kanteet. Yhtiö on pyytänyt, ettei korkein hallinto-oikeus ratkaise purkuhakemusta ennen kuin vahingonkorvausasiassa on annettu lainvoimainen ratkaisu.

SA-Capital Oy on korkeimmalle hallinto-oikeudelle 6.9.2017 toimittamassaan kirjoituksessa ilmoittanut, että korkein oikeus ei ole myöntänyt yhtiölle valituslupaa kilpailuoikeudellisessa vahingonkorvausasiassa. Yhtiön mukaan korkeimman oikeuden antaman päätöksen jälkeen esteitä korkeimmassa hallinto-oikeudessa vireillä olevan asian ratkaisemiselle ei enää ole.

Merkintä

SA-Capital Oy on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle 25.1.2010 toimittamassaan valituksessa lausunut, että korkeimman hallinto-oikeuden 29.9.2009 taltionumerolla 2389 ratkaiseman asian käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei ole täyttänyt Euroopan ihmisoikeussopimuksen oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan 6 artiklan vaatimuksia. Yhtiön valituksen mukaan korkein hallinto-oikeus oli määrännyt yhtiölle rangaistusluontoisen seuraamusmaksun kuulopuhetodistelun perusteella, eikä yhtiöllä ole ollut mahdollisuutta kuulustella todistajankertomusten alkuperäisinä lähteinä olleita henkilöitä. Lisäksi korkein hallinto-oikeus on hyväksynyt kilpailuasiassa alhaisemman näyttöstandardin kuin ”ilman varteenotettava epäilystä” (beyond reasonable doubt) tai ”näyttöenemmyys” (preponderance of evidence). Vielä yhtiö on esittänyt, että asiassa oli käytetty käännettyä todistustaakkaa sekä loukattu syyttömyysolettaman periaatetta.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on 14.2.2019 antamassaan tuomiossa (asia SA-Capital Oy v. Suomi, 5556/10) katsonut, että korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei ole loukattu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa (oikeudenmukainen oikeudenkäynti). Lisäksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on jättänyt yhtiön valituksen tutkimatta ilmeisen perusteettomana näyttöstandardia, käännettyä todistustaakkaa ja syyttömyysolettaman periaatteen loukkaamista koskevien perusteiden osalta.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen apulaiskirjaaja on ilmoittanut 15.5.2019 päivätyllä kirjeellään, että asiaa ei ole pyydetty siirrettäväksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen suuren jaoston käsiteltäväksi, ja mainittu ihmisoikeustuomioistuimen tuomio on siten tullut lopulliseksi 15.5.2019.

Edellä mainittu ilmoitus on toimitettu tiedoksi SA-Capital Oy:lle.

Helsingin hovioikeus on 20.10.2016 antamassaan kilpailuoikeudellista vahingonkorvausta koskevassa tuomiossa nro 1453 katsonut, että SA-Capital Oy (entinen Savatie Oy) on ollut kuuden muun yhtiön kanssa sopimassa valtion töiden jakamisesta ja että kartelli on syntynyt vuoden 1996 aikana. Hovioikeus on tuominnut SA-Capital Oy:n maksamaan valtiolle korvausta noin 1,7 miljoonaa euroa.

Korkein oikeus on 6.9.2017 antamallaan päätöksellä hylännyt SA-Capital Oy:n edellä mainittua hovioikeuden tuomiota koskevan valituslupahakemuksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden välipäätös 3.1.2017

Korkein hallinto-oikeus on 3.1.2017 antamallaan välipäätöksellä taltionumero 3 lykännyt asian käsittelyä SA-Capital Oy:n pyynnöstä. Välipäätöksen mukaan asia on lykätty ratkaistavaksi sen jälkeen, kun Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut asiassa SA-Capital Oy v. Suomi 5556/10 ratkaisunsa, jollei korkein hallinto-oikeus sitä ennen toisin päätä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Hakemus korkeimman hallinto-oikeuden 29.9.2009 antaman päätöksen taltionumero 2389 (KHO 2009:83) purkamisesta hylätään.

2. Vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

Perustelut

1. Purkuhakemus

1.1 Kysymyksenasettelu

Korkein hallinto-oikeus oli purkuhakemuksen kohteena olevalla päätöksellään 29.9.2009 taltionumero 2389 määrännyt SA-Capital Oy:lle Kilpailuviraston esityksen mukaisesti 500 000 euron seuraamusmaksun Savatie Oy:n nimissä aiheutetuista kilpailunrajoituksista.

Asiassa on SA-Capital Oy:n purkuhakemuksen johdosta arvioitavana, onko hakemuksen kohteena oleva korkeimman hallinto-oikeuden päätös tehty yhtiön esittämän mukaisesti noudattamatta Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisia oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeita ja perustuuko päätös siten hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla ilmeisesti väärään lain soveltamiseen, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen.

Lisäksi asiassa on yhtiön hakemuksesta arvioitavana, onko asiaan tullut sellaista hallintolainkäyttölain 63 artiklan 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua uutta selvitystä, joka olisi olennaisesti voinut vaikuttaa päätökseen eikä yhtiöstä johdu, että uutta selvitystä ei ole aikanaan esitetty.

1.2 Sovellettavat oikeusohjeet

Hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin mukaan lainvoiman saanut päätös voidaan purkaa:

1) jos asiassa on tapahtunut menettelyvirhe, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen;

2) jos päätös perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen tai erehdykseen, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen; tai

3) jos asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka olisi olennaisesti voinut vaikuttaa päätökseen, eikä hakijasta johdu, että uutta selvitystä ei ole aikanaan esitetty.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen ensimmäisen virkkeen mukaan jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan tai häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä. Artiklan 2 kappaleen mukaan jokaista rikoksesta syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti näytetty toteen.

1.3 Oikeudellinen arviointi

1.3.1 Kuulopuhetodistelu, näytön arviointi ja syyttömyysolettama

SA-Capital Oy:n korkeimmalle hallinto-oikeudelle tekemän purkuhakemuksen mukaan hakemuksen kohteena olevalla päätöksellä ratkaistun asian käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei ole täyttänyt Euroopan ihmisoikeussopimuksen oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan 6 artiklan vaatimuksia. Asiassa on hakemuksen mukaan loukattu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen mukaisia vaatimuksia, koska korkein hallinto-oikeus oli määrännyt yhtiölle rangaistusluontoisen seuraamusmaksun kuulopuhetodistelun perusteella eikä yhtiöllä siten ole ollut mahdollisuutta kuulustella todistajankertomusten alkuperäisinä lähteinä olleita henkilöitä. Lisäksi korkein hallinto-oikeus oli hyväksynyt kilpailuasiassa alhaisemman näyttökynnyksen kuin ”näyttöenemmyys” (preponderance of evidence) sekä käyttänyt käännettyä todistustaakkaa. Vielä yhtiö on esittänyt, että asian käsittelyssä oli loukattu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 2 kappaleen syyttömyysolettaman periaatetta.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on SA-Capital Oy:n valituksesta 14.2.2019 antamassaan tuomiossa katsonut, ettei korkein hallinto-oikeus ollut menetellyt Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen vastaisesti.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on oikeudellisena arviointinaan ensinnä selostanut Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen rikosoikeudellisen haaran soveltamiseen liittyviä yleisiä periaatteita oikeuskäytäntönsä valossa (tuomion 66–75 kohta) ja sen jälkeen näitä yleisiä periaatteita soveltaen arvioinut, onko oikeudenkäyntimenettely korkeimmassa hallinto-oikeudessa (tuomion 76–86 kohta) täyttänyt Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevat edellytykset. Tuomiossa on todettu muun ohella, että korkeimman hallinto-oikeuden arviointi ei SA-Capital Oy:n valituksen johdosta rajoittunut koskemaan pelkästään todistelua, vaan asiassa oli tullut arvioitavaksi monimutkaisia kilpailuoikeudellisia, merkityksellisten markkinoiden määrittelyyn ja toimintaan liittyviä taloudellisia, tosiseikkoja koskevia sekä oikeudellisia kysymyksiä. Yhtiöllä oli tuomion mukaan korkeimmassa hallinto-oikeudessa mahdollisuus vaikuttaa asiassa esitettyjen todisteiden laatuun ja laajuuteen, eikä yhtiö esimerkiksi ollut vaatinut muiden kuin korkeimmassa hallinto-oikeudessa kuultujen todistajien kuulemista. Tuomion mukaan se tapa ja laajuus, jolla korkein hallinto-oikeus oli arvioinut todistajankertomuksiin perustuvaa todistelua, ei ollut vailla perusteita.

Edelleen Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tuomiossaan selostanut korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitettyä näyttöä ja arvioinut välillisen näytön (kuulopuhetodistelu) merkitystä korkeimman hallinto-oikeuden oikeudellisessa arvioinnissa ja katsonut, ettei välillisellä näytöllä ollut ollut ratkaisevaa merkitystä korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä (tuomion 86–91 kohta).

Tuomiossa on korkeimman hallinto-oikeuden noudattamaa menettelyä kokonaisuutena arvioiden todettu korkeimman hallinto-oikeuden ottaneen huolellisesti huomioon ja selvittäneen ne periaatteet, joita sovelletaan kansallisen ja unionin oikeuden nojalla tosiseikkojen ja todisteiden arviointiin kilpailuoikeudellisissa asioissa. Korkein hallinto-oikeus oli myös ottanut huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan soveltumisen kysymyksessä olevaan asiaan. Lisäksi korkein hallinto-oikeus oli Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan arvioinut oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuutta kokonaisuudessaan ja taannut SA-Capital Oy:lle mahdollisuuden käyttää puolustautumisoikeuksiaan myös sen näytön osalta, johon korkeimman hallinto-oikeuden päätös oli perustunut (tuomion 92–96 kohta).

Johtopäätöksissään Euroopan ihmisoikeustuomioistuin piti SA-Capital Oy:n valitusta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle ilmeisen perusteettomana, siltä osin kuin yhtiö oli esittänyt korkeimman hallinto-oikeuden käyttäneen asiassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 ja 2 kappaleen vastaisesti käännettyä todistustaakkaa tai menetelleen muutoin virheellisesti näyttöstandardin osalta taikka loukanneen asiassa syyttömyysolettaman periaatetta (tuomion 109 kohta).

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että SA-Capital Oy:n purkuhakemuksen kohteena oleva korkeimman hallinto-oikeuden päätös ei ole edellä mainitun Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomion valossa Euroopan ihmisoikeussopimuksen oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan 6 artiklan vastainen. Hakemus on tällä perusteella esitettynä hylättävä.

1.3.2 Uusi selvitys

SA-Capital Oy on purkuhakemuksessaan lisäksi esittänyt, että korkeimman hallinto-oikeuden päätös on purettava, koska asiaan on tullut uutta selvitystä. Markkinaoikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa todistajana kuullun Alasen kertomus, joka on ollut keskeinen yhtiön kartellijäsenyyttä korkeimmassa hallinto-oikeudessa arvioitaessa, on menettänyt todistusarvonsa Alasen esitettyä käräjäoikeudessa toisensisältöisen kertomuksen.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että siltä osin kuin yhtiö on purkuhakemuksessaan viitannut useiden henkilöiden todistajankertomuksiin ja asiassa esitettyyn kirjalliseen näyttöön, yhtiön hakemuksen perusteella ei arvioida asiassa esitettyä näyttöä uudelleen. Asiassa arvioidaan vain se, onko asiaan tullut hakijan esittämän mukaisesti hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla uutta selvitystä.

Hakemuksen kohteena olevasta päätöksestä käy ilmi, että markkinaoikeuden toimittamassa suullisessa käsittelyssä oli kuultu Kilpailuviraston nimeämänä todistajana muun ohella Alasta. SA-Capital Oy oli nimennyt kuultavaksi Rovaniemen kaupungin rakennuspäällikön.

SA-Capital Oy oli korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimittamassaan valituksessa vaatinut markkinaoikeuden päätöksen kumoamista ja Kilpailuviraston seuraamusmaksuesityksen hylkäämistä. Yhtiö oli lausunut vaatimustensa perusteluina muun ohella, että markkinaoikeus oli arvioinut asiassa esitetyn näytön virheellisesti, eikä Kilpailuvirasto ollut näyttänyt, että yhtiö olisi ollut mukana kilpailunrajoituksissa. Lisäksi yhtiö oli lausunut muun ohella, että Alasen todistajanlausunnot olivat olleet yleisluontoisia ja ne olivat muuttuneet prosessin kuluessa. Yhtiön mukaan sen asiakirjanäyttö ja todistajat olivat osoittaneet Alasen kertomukset paikkansapitämättömiksi. Alasen kertomuksesta oli yhtiön mukaan käynyt ilmi, ettei Alasella ollut ollut omakohtaisia kokemuksia SA-Capital Oy:n (entinen Savatie Oy) osallisuudesta väitettyyn kartelliin.

Lisäksi yhtiö oli markkinaoikeuden päätöstä koskevaan Kilpailuviraston valitukseen antamassaan selityksessä esittänyt muun ohella, että Alasen kertomus oli ollut ristiriidassa useiden muiden todistajien kertomusten samoin kuin asiassa esitetyn asiakirjanäytön kanssa. Alanen oli yhtiön mukaan muuttanut kertomustaan, kun hän oli huomannut, ettei hänen kertomansa versio voinut pitää paikkaansa.

Korkein hallinto-oikeus oli purkuhakemuksen kohteena olleessa asiassa omasta aloitteestaan toimittanut suullisen käsittelyn keskeisten todistajien uskottavuuden arvioimiseksi. Korkeimmalla hallinto-oikeudella oli valituksia käsitellessään ollut käytettävissään myös markkinaoikeuden suullisesta käsittelystä tekemät nauhoitukset ja nauhoitusten perusteella laaditut transkriptit. Lisäksi korkein hallinto-oikeus oli kuullut toimittamassaan suullisessa käsittelyssä vielä uudelleen Kilpailuviraston nimeäminä Alasta, Pertti Kankaretta, Juhani Kalliota ja Tapio Tölliä sekä Lemminkäisen nimeäminä Matti Kokkoa ja Pekka Tammea. Oikeudenkäynnin osapuolet eivät hakemuksen kohteena olevan päätöksen mukaan olleet esittäneet vaatimuksia muiden henkilöiden kuulemiseksi uudelleen korkeimmassa hallinto-oikeudessa, minkä seikan myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on edellä mainitussa tuomiossaan todennut.

Yhtiö oli korkeimmassa hallinto-oikeudessa toimitetun suullisen käsittelyn jälkeen antamassaan loppulausunnossa esittänyt vielä muun ohella, että Alanen oli kertonut asiasta korkeimmassa hallinto-oikeudessa ja Kilpailuviraston nauhoittamissa keskusteluissa toisin kuin markkinaoikeudessa. Yhtiö oli loppulausunnossaan esittänyt erinäisiä seikkoja, jotka yhtiön mukaan olivat heikentäneet Alasen kertomuksen uskottavuutta ja luotettavuutta.

Edellä esitetyn perusteella korkein hallinto-oikeus toteaa, että SA-Capital Oy:llä oli ollut mahdollisuus sekä markkinaoikeudessa että korkeimmassa hallinto-oikeudessa nimetä todistajia ja kuulustella näitä sekä suullisissa käsittelyissä muutoin kuultavia henkilöitä. SA-Capital Oy oli jo valituksessaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle edellä esitetyin tavoin riitauttanut eräiden todistajien, muun ohella Alasen kertomuksen uskottavuuden. SA-Capital Oy:n purkuhakemuksen tueksi esittämä seikka Alasen kertomusten uskottavuudesta ja luotettavuudesta oli siten ollut esillä jo tuossa oikeudenkäynnissä.

Näin ollen korkein hallinto-oikeus katsoo, että hakemuksen kohteena olevaan korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä koskevaan asiaan ei ole tullut sellaista hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua uutta selvitystä, joka olisi olennaisesti voinut vaikuttaa päätökseen, eikä hakijasta johdu, että uutta selvitystä ei ole aikanaan esitetty. Hakemus on näin ollen myös tällä perusteella esitettynä hylättävä.

1.4 Johtopäätös

SA-Capital Oy:n hakemuksen tueksi ei ole esitetty sellaisia syitä, joiden johdosta siihen, kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentti, voitaisiin suostua. Tämän vuoksi hakemus on hylättävä.

2. Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 68 §:n mukaan menettelystä ylimääräisessä muutoksenhaussa on soveltuvin osin voimassa, mitä mainitussa laissa säädetään valituksesta.

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä tässä pykälässä ja 75 §:ssä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Pykälän 2 momentin mukaan harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, SA-Capital Oy:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Eija Siitari, Alice Guimaraes-Purokoski, Anne Nenonen ja Antti Pekkala. Asian esittelijä Riitta Hämäläinen.