Muu päätös 6185/2019

Kaupunginjohtajan irtisanominen (Akaa)

Antopäivä: 27.12.2019
Taltionumero: 6185
Diaarinumero: 5472/3/18
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2019:T6185

Asia Kaupunginjohtajan irtisanomista koskeva valitus

Valittaja Aki Viitasaari

Päätös, jota valitus koskee

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 22.10.2018 nro 18/0638/3

Asian aikaisempi käsittely

Akaan kaupunginvaltuusto on 22.2.2017 (§ 21) asettanut keskuudestaan tilapäisen valiokunnan valmistelemaan kaupunginjohtaja Aki Viitasaaren irtisanomista tai muihin tehtäviin siirtämistä koskevaa asiaa ja päättänyt asettaa tavoitteeksi, että asia valmistellaan 29.3.2017 valtuuston käsittelyyn.

Akaan kaupunginhallitus on 26.5.2017 (§ 191) merkinnyt tiedoksi tilapäisen valiokunnan muistion 24.3.2017 liitteineen ja Viitasaaren vastineen 22.5.2017 sekä antanut lausunnon.

Akaan kaupungin tilapäinen valiokunta on 26.5.2017 päättänyt esittää valtuustolle Viitasaaren irtisanomista.

Akaan kaupunginvaltuusto on 31.5.2017 (§ 63) todennut kaupunginjohtaja Viitasaaren menettäneen valtuuston luottamuksen tilapäisen valiokunnan muistion kohdissa 10.1–10.4 mainituilla perusteilla ja päättänyt irtisanoa hänet kuntalain (365/1995) 25 §:n nojalla. Valtuusto on päättänyt panna irtisanomispäätöksen heti täytäntöön ja vapauttaa Viitasaaren tehtäviensä hoidosta.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Aki Viitasaaren valituksen sekä Aki Viitasaaren ja Akaan kaupungin oikeudenkäyntikuluvaatimukset.

Hallinto-oikeus on, siltä osin kuin korkeimmassa hallinto-oikeudessa on kysymys, perustellut päätöstään kaupunginjohtajan kuulemisesta, asian selvittämisestä sekä irtisanomisen lainmukaisuudesta.

Viitasaaren kuulemisen osalta hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa selostanut kuntalain (365/1995) 25 §:n 2 momentin ja hallintolain 34 §:n 1 momentin sisällön sekä asiassa saadun keskeisen selvityksen. Hallinto-oikeus on oikeudellisena arviointinaan tältä osin lausunut seuraavaa:

Oikeudellinen arviointi (Viitasaaren kuulemisesta)

Viitasaari on saanut tilapäisen valiokunnan kuulemisilmoituksen todisteellisesti tiedokseen haastemiehen tiedoksiannon sekä Virallisessa lehdessä ja Aamulehdessä julkaistun yleistiedoksiannon perusteella. Haastemies on antanut hänelle tiedoksi tilapäisen valiokunnan muistion liitteineen, ja yleistiedoksiantona hän on saanut tiedokseen mahdollisuuden käyttää avustajaa. Asiassa ei ole edes väitetty avustajan puoleen kääntymisen viivästyneen sen vuoksi, että Viitasaari olisi haastemiehen tiedoksi antaman kuulemisilmoituksen puutteellisuuden vuoksi ollut tietämätön oikeudestaan käyttää avustajaa. Kuulemiseen varattu 10 päivän aika ei ole erityisen pitkä, mutta se ei myöskään ole epätavanomaisen lyhyt. Yleisessä tiedossa on kuitenkin ollut, että tilapäinen valiokunta on perustettu valmistelemaan asiaa helmikuussa 2017. Se, että tilapäinen valiokunta on varannut Viitasaarelle tilaisuuden tulla kuulluksi luottamuksen menetyksen perusteista, ei näin ollen ole voinut tulla Viitasaarelle yllätyksenä. Hän on viimeistään huhtikuun puolivälissä ollut tietoinen siitä, että haastemies tavoittelee häntä asiakirjojen tiedoksiantoa varten. Viitasaari on käyttänyt vastineen antamisessa avustajaa, ja vastine on annettu 12 päivän kuluttua siitä, kun Viitasaari on saanut asiakirjat tiedokseen. Kuulemisaikaa on pidettävä kestoltaan vähimmäisedellytykset täyttävänä ottaen huomioon myös Viitasaaren hallinto-oikeudelle esittämä selvitys sairauslomastaan.

Viitasaarelle ei ole todisteellisesti ilmoitettu tilaisuudesta tulla suullisesti kuulluksi tilapäisen valiokunnan kokouksessa. Kirjallisen kuulemisen ei ole katsottava tuottaneen Viitasaarelle hallintolain 37 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla kohtuuttomia vaikeuksia, eikä laissa ole muutoinkaan edellytetty, että kuuleminen irtisanomista koskevassa asiassa tulee toimittaa suullisesti. Kuuleminen kirjallisesti täyttää siten laissa säädetyt vähimmäisedellytykset. Viitasaarelle ei ole ilmoitettu hänen kirjallisesti antamansa vastineen jälkeen, että hänen vastineessa pyytämää suullista kuulemista ei enää järjestetä. Ilmoittaminen olisi ollut hyvän hallintotavan näkökulmasta suotavaa, mutta ottaen huomioon, että Viitasaarta kirjallisesti kuultaessa ei ole annettu ymmärtää, että hänelle järjestetään pyynnöstä suullinen kuulemistilaisuus, ei päätöstä ole kumottava sillä perusteella, että vastineessa pyydettyä tilapäisen valiokunnan harkinnassa olevaa suullista kuulemista ei järjestetty eikä hänelle ilmoitettu asiasta.

Tilapäinen valiokunta on kaupunginhallituksen lausunnon jälkeen antanut loppulausuntonsa, ja asiaa käsiteltäessä valtuustossa on käytetty puheenvuoroja. Toimielimelle tehty päätösesitys ja monijäsenisen toimielimen päätöksenteossa käytetyt puheenvuorot eivät ole hallintolain 34 §:ssä tarkoitettuja selvityksiä, joista asianosaista on kuultava. Myöskään tilapäisen valiokunnan puheenjohtajan puheenvuoronsa aikana valtuutetuille jakamat Viitasaarelle lähetetyt kuulemisilmoitukset eivät ole sellaista selvitystä, josta Viitasaarta olisi pitänyt erikseen kuulla. Kyseisiä kuulemisilmoituksia ei ollut laadittu selvitykseksi luottamuspulan syistä, ja ne on jaettu valtuutetuille lisätietojen antamiseksi asian käsittelyn vaiheista tilapäisessä valiokunnassa. Asian valmisteluaineisto kuulemisasiakirjoineen olisi kuntalain 83 §:n 1 momentti huomioon ottaen ollut joka tapauksessa valtuuston käytettävissä siltäkin osin kuin sitä ei olisi erikseen toimitettu tai jaettu valtuutetuille. Myöskään Facebook-kuvakaappaus ei ole sisältänyt selvitystä valtuuston päätöksen perusteiksi otetuista luottamuspulan syistä. Valituksenalaisen valtuuston päätöksen perusteena on mainittu valiokunnan muistiossa mainitut numeroidut kohdat. Päätöksen perusteena on katsottava olevan siten vain sellaiset seikat, jotka on mainittu valiokunnan muistiossa, josta Viitasaarta on kuultu. Hänelle on siten kuntalain (365/1995) 25 §:n 2 momentin edellyttämällä tavalla ilmoitettu, mihin luottamuksen menetys perustuu ja varattu tilaisuus tulla kuulluksi.

Viitasaaren kuulemisessa ei edellä lausuttu huomioon ottaen ole tapahtunut sellaista laiminlyöntiä, jonka perusteella valituksenalainen päätös tulisi virheellisessä menettelyssä syntyneenä kumota.

Asian selvittämisen osalta hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa selostanut kuntalain (365/1995) 22 §:n, kuntalain 53 §:n 2 momentin ja hallintolain 31 §:n 1 momentin sisällön sekä asiassa saadun keskeisen selvityksen. Hallinto-oikeus oikeudellisena arviointinaan tältä osin lausunut seuraavaa:

Oikeudellinen arviointi (asian selvittämisestä)

Tilapäinen valiokunta on valmistellut kaupunginjohtajan irtisanomista koskevaa asiaa ja hankkinut kuntalain edellyttämällä tavalla kaupunginhallituksen lausunnon. Valiokunta on edelleen hankkinut muita lausuntoja, mutta asiassa ei ilmene, että niitä olisi pyydetty järjestelmällisesti siten, että esimerkiksi johtoryhmän jäsenille tai muille ryhmille olisi kaikille varattu tilaisuus lausua asiassa. Suullisessa käsittelyssä on käynyt ilmi, että pääosa valiokunnan jäsenistä on ajatellut, että valiokunnan tehtävänä on selvittää mahdollista luottamuspulaa tukevia seikkoja. Tosin tilapäinen valiokunta on ottanut huomioon myös Viitasaaren puolesta puhuvat lausunnot ja selvitykset.

Tilapäisen valiokunnan suorittaman valmistelun ja asian selvittämisen riittävyyttä arvioitaessa on otettava huomioon, että kuntalakiin perustuvassa irtisanomisessa virkasuhteen päättämisen syynä ei ole kunnanjohtajan velvollisuuksien vastainen menettely vaan valtuutettujen hänen toimintaansa kohtaan tuntema perusteltu epäluottamus. Kunnanjohtajan irtisanominen ei välttämättä edellytä luottamuspulaan johtaneiden yksittäisten laiminlyöntien ja tekojen yksilöintiä. Tästä asian erityisestä luonteesta myös johtuu, että asian valmistelu on laissa annettu valtuuston keskuudestaan valitseman tilapäisen valiokunnan tehtäväksi. Asian luonteesta johtuen valtuustoryhmien ja luottamushenkilöiden näkemysten selvittämisellä on usein keskeisin merkitys tilapäisen valiokunnan työssä.

Laissa ei ole kunnanhallituksen lausunnon hankkimisen lisäksi tarkempia säännöksiä, mitä tilapäisen valiokunnan tehtäviin asian valmistelussa kuuluu. Asian luonne huomioon ottaen tilapäinen valiokunta on voinut lähteä siitä noudattamastaan menettelystä, että hankitun kaupunginhallituksen lausunnon lisäksi viranhaltijoilta tai luottamusmiehiltä ei valiokunnan nimissä virallisesti pyydetä lausuntoja, jolloin niihin vastaaminen voitaisiin kokea velvoittavaksi. Hyvän hallinnon asettamat periaatteet huomioon ottaen selvityksen antamismahdollisuudesta olisi tuossa tilanteessa kuitenkin ollut parempi tiedottaa kaupungin viranhaltijoiden ja luottamusmiesten piirissä yleisemmin eikä ottamalla yhteyttä lähinnä yksittäisiin henkilöihin.

Kysymyksessä oleva asia on kuntalain (365/1995) 22 §:ssä ja 53 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla valmisteltu tilapäisessä valiokunnassa. Valtuuston tehtävänä on arvioida, onko asiassa hankittu selvitys ollut riittävää ja onko valtuustolla ollut käytettävissään asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot. Asiaa valtuustossa käsiteltäessä on tehty kannatettu ehdotus asian palauttamisesta uudelleen valmisteltavaksi. Valtuusto on kuitenkin äänin 32–11 päättänyt jatkaa asian käsittelyä. Valtuuston enemmistö on siten pitänyt tilapäisen valiokunnan suorittamaa valmistelua riittävänä asian ratkaisemiseksi. Valtuuston käytettävissä ollutta selvitystä ja tietoja ei voida edellä kerrottuun asian luonteeseen ja sovellettavan irtisanomisperusteen sisältöön nähden pitää sillä tavoin puutteellisina, ettei valtuustolla olisi ollut niiden perusteella edellytyksiä arvioida irtisanomisen edellytyksenä olevan luottamuspulan olemassaoloa.

Valtuuston päätöksen ei edellä esitetyn perusteella voida katsoa syntyneen virheellisessä järjestyksessä sillä perusteella, että asian valmistelu ja selvittäminen olisi ollut kuntalain ja hallintolain vastaista.

Hallinto-oikeus kuitenkin toteaa, että valiokunnan loppulausunnosta on voinut saada virheellisesti sellaisen käsityksen, että valiokunta olisi pyytänyt johtoryhmän jäseniä kuulemiseen, mutta he olisivat kieltäytyneet. Hallinto-oikeus ottaa tämän seikan huomioon arvioidessaan irtisanomisen lainmukaisuutta.

Irtisanomisen lainmukaisuuden osalta hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa selostanut kuntalain (365/1995) 25 §:n 1 ja 2 momentin ja työnantajan toimesta tapahtuvaa palvelussuhteen päättämistä koskevan Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksen 4 artiklan sisällön. Hallinto-oikeus on lisäksi selostanut irtisanomisperusteista esitetyn kirjallisen ja suullisen selvityksen yhteistyökyvyttömyyden, johtoryhmätyöskentelyn puutteiden ja alaisia kohtaan tapahtuneen sopimattoman käytöksen, edustamisvelvollisuuden laiminlyönnin ja ulkoisten suhteiden sekä valtuustoasioiden valmistelun ja valtuustotyöskentelyn epäkohtien ja puutteiden osalta.

Hallinto-oikeus on yhteistyökyvyttömyyden osalta esitetyn selvityksen arviointina lausunut seuraavaa:

Esitetyn selvityksen arviointi (yhteistyökyvyttömyys)

Esitetyn selvityksen perusteella Aki Viitasaaren suhteet osaan luottamushenkilöistä ovat hyvät, mutta osa luottamushenkilöistä on kokenut suhteen vain muodolliseksi ja odottanut Viitasaarelta aktiivisempaa roolia luottamushenkilöitä kohtaan.

Yrittäjäjärjestön edustaja A:ta on kuultu hallinto-oikeudessa todistajana, eikä hänen kertomustaan Viitasaaren voimallisesta palautteesta vuonna 2013 ole syytä epäillä. Toimittaja B on hallinto-oikeuden suullisessa käsittelyssä todistajana kertonut tilapäiselle valiokunnalle kertomaansa nähden yhdenmukaisesti Viitasaaren luottamushenkilöitä kohtaan käyttämästä vähättelevästä kielenkäytöstä. Hän on kertonut kirjoittaneensa muistiin Viitasaaren kommentoinnin heti kohtaamisen jälkeen, eikä tähän nähden hänen kertomaansa tapahtumasta ole syytä epäillä, vaikka Viitasaari onkin tapahtuman kiistänyt.

Viitasaaren suhde paikallislehti Akaan Seutuun ei ole ongelmaton. Hän on itsekin kuvannut suhdetta pidättyväksi. Jännittynyt suhde on ilmennyt esimerkiksi Viitasaaren käyttäytymisessä luovutettaessa valtuuston kokouksessa huomionosoitusta Akaan Seudulle.

Paikallisten yrittäjäyhdistysten edustajat ovat heitä todistajina kuultaessa todenneet kokeneensa, ettei Viitasaari ole riittävässä määrin osoittanut kiinnostusta heidän toimintaansa kohtaan. Viitasaari on joissakin tilanteissa käyttänyt varsin kovaa ja näkökannasta riippuen sopimattomaksikin luokiteltavaa kielenkäyttöä. Vajavaiseksi koettu yhteistyö suhteessa luottamushenkilöihin, yrittäjäjärjestöihin ja paikalliseen mediaan ovat osaltaan voineet muodostaa luottamuspulaa kaupunginjohtajaa kohtaan.

Hallinto-oikeus on johtoryhmätyöskentelyn puutteiden ja alaisia kohtaan tapahtuneen sopimattoman käytöksen osalta esitetyn selvityksen arviointina lausunut seuraavaa:

Esitetyn selvityksen arviointi (johtoryhmätyöskentely ja sopimaton käytös)

Tilapäisen valiokunnan muistiossa on todettu, että lausunnoissa ja haastatteluissa on tullut esille kaupunginjohtajan autoritäärinen johtamistapa ja jopa alaisten nimittely ja uhkailu. Tilapäisen valiokunnan loppulausunnosta on voinut saada sellaisen käsityksen, että valiokunta olisi pyytänyt erikseen kaikkia johtoryhmän jäseniä kuulemiseen, mutta vain yksi heistä olisi suostunut kuultavaksi.

Hallinto-oikeudelle esitetyn selvityksen mukaan tilapäinen valiokunta ei ole erikseen pyytänyt johtoryhmän jäseniltä lausuntoa. Hallinto-oikeuden suullisessa käsittelyssä on ilmennyt, että johtoryhmän jäsenillä on toisistaan eroavia mielipiteitä johtoryhmätyöskentelyn onnistumisesta. Yksi hallinto-oikeudessa kuulluista johtoryhmän jäsenistä on todennut Viitasaaren toiminnan autoritääriseksi ja useampi jäsen on todennut, ettei laajempaa strategista pohdintaa ole käyty. Osa johtoryhmän jäsenistä koki, ettei heidän näkemyksiään arvostettu. Johtoryhmätyöskentely on koettu muodolliseksi ja määrämuotoiseksi. Osa johtoryhmän jäsenistä on kuitenkin kokenut työskentelyn asialliseksi ja hyväksi ja työilmapiirin normaaliksi ja kertonut, että erilaisista näkemyksistä on pystytty keskustelemaan. Esitetyn selvityksen mukaan johtoryhmän jäsenten näkemykset Viitasaaren johtamistavasta eroavat toisistaan. Tilapäisen valiokunnan suorittamasta valmistelusta nämä näkemyserot johtoryhmän jäsenten kesken eivät ole ilmenneet.

Viitasaari on esitetyn selvityksen perusteella esittänyt johtoryhmän jäsenen saamaan palkintoon liittyen kommentteja, jotka on perustellusti voitu kokea epäasiallisiksi ja palkinnon saanutta johtoryhmän jäsentä loukkaaviksi. Samoin sivistysjohtajan vähättely lautakunnan kokouksessa "pojittelemalla" on osoittanut Viitasaaren väheksyntää johtoryhmän jäsentä kohtaan.

Hallinto-oikeus on edustamisvelvollisuuden laiminlyönnin ja ulkoisten suhteiden osalta esitetyn selvityksen arviointina lausunut seuraavaa:

Esitetyn selvityksen arviointi (edustaminen ja ulkoiset suhteet)

Esitetyn selvityksen perusteella Viitasaaren kanssa on sovittu, että hän kaupunginjohtajana keskittyy seutukunnallisten, yrittäjäyhdistysten ja Akaan näkyvyyden kannalta merkityksellisten yritysten tilaisuuksiin sekä Akaassa tapahtuviin kaupunkimarkkinointitilaisuuksiin. Viitasaaren osalta on kielteisinä seikkoina pantu merkille, että hän ei ole valtuustokaudella osallistunut Pirkanmaan liiton Pirkan päivän vastaanotolle eikä Tampereen kaupungin vuosipäivän vastaanotolle sen paremmin kuin Urjalan kunnan Pentinkulmapäivien kutsuvierastilaisuuksiin eikä Valkeakosken vuosipäivien tilaisuuksiin, Lempäälän kunnan 150-vuotisjuhlaan eikä Akaan Seudun 100-vuotisjuhlaan tai Leomuovi Oy:n hallin avajaisiin ja eteläisen Pirkanmaan työllisyys- ja elinkeinoryhmän kokouksiin ja että hän ei muutoinkaan olisi ollut riittävän aktiivinen kaupungin markkinoinnissa. Viitasaari ei ole myöskään osan todistajien näkemyksen mukaan osallistunut riittävästi Akaan yrittäjäjärjestöjen tilaisuuksiin. Sen sijaan Viitasaari on osallistunut Pirkanmaan sekä Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntajohtajakokouksiin aktiivisesti samoin kuin maakuntauudistuksen johtoryhmään. Hallinto-oikeudelle esitetyn selvityksen perusteella ei ole ilmennyt, että valtuuston käsitys kaupunginjohtajan edustamistehtävien ja ulkoisten suhteiden hoidosta olisi perustunut pääosin paikkansapitämättömiin tietoihin.

Hallinto-oikeus on valtuustoasioiden valmistelun ja valtuustotyöskentelyn epäkohtien ja puutteiden osalta esitetyn selvityksen arviointina lausunut seuraavaa:

Esitetyn selvityksen arviointi (valmistelu ja valtuustotyöskentely)

Esitetyn selvityksen mukaan Viitasaari on ilmaissut sanavalinnallaan vähättelevänsä valtuustosopimusta, mutta toisaalta hän on tuonut useammassa yhteydessä esiin pyrkimyksensä noudattaa sitä. Asioiden valmistelun osalta on tuotu esiin, että Viitasaarelta on pyydetty selvityksiä investointien osalta, mutta hän ei ole niitä toimittanut. Todistaja C:n ja D:n mukaan hyvinvointikeskushankkeen osalta myönnettiin määräraha toteutusmallien selvitystä varten, mutta uutta toteutusmallia ei siitä huolimatta esitetty. Kyseisellä seikalla voidaan katsoa olevan merkitystä arvioitaessa kaupunginjohtajaan kohdistuvaa mahdollista luottamuspulaa. Asiassa ei muutoin ole ilmennyt, että Viitasaari olisi laiminlyönyt sellaisen selvityksen hankkimisen, jota valtuusto olisi toimielimenä tekemällään päätöksellä vaatinut. Todistajien kertomusten perusteella syntyy käsitys, että valtuuston iltakoulussa tai valtuuston kokouksessa käytetyissä puheenvuoroissa on mahdollisesti pyydetty selvitysten toimittamista. Kyseisistä pyynnöistä ei kuitenkaan ole esitetty asiakirjaselvitystä, jonka vuoksi ei voida luotettavasti todeta, onko kyse ollut valtuutettujen yhteisymmärryksessä vaatimista selvityksistä. Esitetyn selvityksen perusteella on tosin ilmeistä, että Viitasaari ei ole selvittänyt valtuutetuille, miksi pyydettyjä selvityksiä ei tehdä.

Esitetyn selvityksen perusteella kaupunginhallitus on päättänyt valtuuston päätösten täytäntöönpanosta. Todistajina kuultujen E:n ja D:n mukaan valtuuston päätöstä Kylmäkosken kirjaston siirtämisestä ei kuitenkaan pantu operatiivisesti täytäntöön. Todistaja C on kiinnittänyt huomiota siihen, että Hakalehdon vanhainkodin rakennuksen alaskirjausta koskevaa valtuuston päätöstä ei ole noudatettu. Todistaja F:n mukaan kaupunginjohtaja ei ole osaltaan huolehtinut, että monitoimihallin toiminta olisi kilpailutettu ajoissa. Kyseisten todistajien kuulemisen perusteella joidenkin valtuuston päätösten täytäntöönpanossa on ollut ongelmia. Viitasaari ei asian käsittelyn aikana antanut tarkempaa selitystä näiden ongelmien syistä, ja todistajien kuulemisen perusteella on todennäköistä, että ne olivat jääneet epäselviksi valtuutetuille. Valtuuston päätösten täytäntöönpanon pitkittyminen ja siihen liittynyt epätietoisuus ovat olleet omiaan heikentämään valtuutettujen luottamusta kaupunginjohtajaan, sillä valtuutetut ovat voineet perustellusti odottaa kaupungin hallintoa johtavan ylimmän viranhaltijan huolehtivan osaltaan valtuuston päätösten täytäntöönpanon etenemisestä ja valtuuston pitämisestä ajan tasalla täytäntöönpanossa mahdollisesti ilmenneistä ongelmista.

Asiakirjoissa yksilöidyt kiireellisiä asioita koskevat valtuuston kokoukset ovat kesä- ja joulukuulta, joiden osalta Viitasaari on kertonut juhannuksen ja joulun aiheuttamista aikatauluongelmista. Tilapäisellä valiokunnalla ei ole ollut käytössään eikä hallinto-oikeudelle ole esitetty valtuuston pöytäkirjoja, joista kiireellisenä valtuustoon tuotavat asiat olisivat luotettavasti todettavissa. Tällainen selvitys olisi ollut vaikeuksitta esitettävissä. Todistajat ovat maininneet, että asioita on tuotu valtuustoon kiireellisinä usein, mutta tämä seikka ja sen mahdollinen johtuminen kaupunginjohtajan tavasta hoitaa virkaansa on jäänyt edellä mainituista syistä tarkemmin selvittämättä. Todistajina kuulluilla henkilöillä on ollut toisistaan eriävät käsitykset siitä, onko valtuustoasioiden valmistelu parantunut Viitasaaren poisjäännin jälkeen.

Hallinto-oikeus on irtisanomisen lainmukaisuuden osalta johtopäätöksinään lausunut seuraavaa:

Johtopäätökset (irtisanomisen lainmukaisuus)

Valtuuston harkintavalta kaupunginjohtajan virkasuhteen päättämistä luottamuspulan vuoksi koskevassa asiassa on laaja. Irtisanomiseen pitää aina liittyä kaupunginjohtajalle ilmoitettava asiallinen ja riittävä syy. Luottamuspulan syyt on voitava objektiivisesti osoittaa sellaisiksi, että irtisanomista voidaan pitää oikeutettuna. Kuntalain (365/1995) 25 §:ssä säännellyn irtisanomisen edellytyksenä ei ole se, että kaupunginjohtajalle on annettu aiemmin kirjallinen huomautus tai varoitus.

Viitasaari on ennen irtisanomispäätöstä toiminut Akaan kaupungin kaupunginjohtajana noin yhdeksän vuoden ajan. Hänen kanssaan on vuosien myötä käyty kehityskeskusteluja kaupunginhallitusta edustavien tahojen kanssa. Vain osasta keskusteluita on jäljellä asiakirjadokumentit. Kehityskeskusteluissa on otettu esille kaupunginjohtajan työn osalta kehittämiskohteita. Asiassa ei kuitenkaan ole ilmennyt, että keskusteluissa olisi tuotu esille merkittäviä laiminlyöntejä tai puutteita, joihin olisi selkeästi keskusteluissa puututtu. Viitasaarta ei myöskään ole kirjallisesti huomautettu, eikä hänelle ole annettu varoitusta.

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella Viitasaaren yhteistyökyvyn osalta on ollut perusteita arvostella Viitasaaren tapaa ilmaista oma kantansa voimakkaasti, joskus jopa varsin epäasiallisin sanakääntein tilanteissa, joissa esillä olevista asiakysymyksistä on ollut näkemyseroja. Myös Viitasaaren jännittyneet suhteet paikallislehti Akaan Seutuun ovat olleet kaupungin toiminnan kannalta haasteelliset.

Sen sijaan Viitasaaren hallinnollisessa työssä kaupunginjohtajana ei ole osoitettu olleen vakavia laiminlyöntejä tai puutteita, vaikka hänen asioiden valmistelua koskevaa toimintaansa onkin osin arvosteltu. Joidenkin valtuuston päätösten operatiivinen täytäntöönpano on koettu puutteelliseksi. Suhteesta alaisiin on tullut esille esimiehen sopimaton käytös kaupungin kehitysjohtajaa kohtaan tilanteessa, jossa hän on saanut paikallislehden tunnustuksen, sekä sivistysjohtajan väheksyminen lautakunnan kokouksessa. Viitasaaren osallistumisesta lähikuntien väliseen yhteistyöhön virallisella tasolla on esitetty todistajina kuultujen yhteistyöhön osallistuneiden muiden kuntien edustajien kertomana hyvinkin myönteinen arvio. Sen sijaan paikalliset yrittäjäjärjestöt ovat kokeneet, ettei Viitasaari osallistu yrittäjien toiminnan edellytysten tukemiseen riittävän ponnekkaasti.

Edustamisvelvollisuuden osalta on ilmennyt, että kaupunginjohtaja ei ole aina osallistunut paikallisesti merkittäviin tapahtumiin. Tosin hänen kohdallaan on tehty aiemmin mainittu linjaus, että hän kohdentaisi edustamisensa lähinnä merkittävimpiin tapahtumiin. Kaupunginjohtajan voidaan virkansa puolesta olettaa olevan aktiivinen osallistumaan kaupungin tunnetuksi tekemiseen siinä määrin kuin se ajallisesti on mahdollista. Saadun selvityksen perusteella Viitasaaresta ei ole kaikin osin välittynyt kuvaa, että hän olisi tähän painokkaasti pyrkinyt.

Tässä tapauksessa mikään luottamuspulan menettämiseen johtaneista syistä ei yksittäisenä asiana tarkasteltuna ole erityisen painava. Osa irtisanomisen tosiasiaperusteista on jäänyt selvittämättä, ja tilapäisen valiokunnan muistiosta on voinut saada harhaanjohtavan käsityksen siitä, että valiokunta olisi pyytänyt kaikilta johtoryhmän jäseniltä erikseen lausuntoa ja sitä kautta käsityksen, että muistion kuvaus johtoryhmän työskentelyilmapiiristä kuvaa laajasti johtoryhmän jäsenten näkemyksiä. Hallinto-oikeuden suullisessa käsittelyssä on kuitenkin käynyt ilmi, että johtoryhmän ilmapiiriä koskevat näkemykset eroavat johtoryhmän jäsenten kesken.

Asiassa esitetyn kirjallisen aineiston ja suullisessa käsittelyssä kuultujen henkilöjen kertomusten perusteella on kuitenkin voitu osoittaa paikkansapitäviksi luottamuspulan syiksi ilmoitettuja seikkoja jokaisesta valiokunnan muistiossa esitetystä irtisanomisperusteiden ryhmästä. Kyseiset luottamuspulan syyt liittyvät kaupunginjohtajan viranhoitoon ja käytökseen, eikä niitä voida pitää epäasiallisina. Asiassa esitetyn kirjallisen aineiston ja suullisessa käsittelyssä kuultujen henkilöiden kertomusten perusteella olemassa olleiksi osoitetut luottamuspulan syyt ovat sellaiset, että irtisanomista voidaan pitää oikeutettuna ottaen huomioon valtuustolle tällaisessa asiassa kuuluva laaja harkintavalta. Kun otetaan huomioon, mitä luottamuksen menettämisestä on kokonaisuutena arvioiden esitetty, kuntalain (365/1995) 25 §:n mukaiset perusteet irtisanomiselle ovat olleet olemassa, vaikka osa luottamuspulan perusteista on jäänyt selvittämättä.

Valituksenalainen päätös ei ole syntynyt virheellisessä järjestyksessä. Kaupunginvaltuusto on tehnyt päätöksensä harkintavaltansa rajoissa, eikä valtuuston päätös ole valituksessa esitetyillä perusteilla muutoinkaan lainvastainen.

Hallinto-oikeus on oikeudenkäyntikulujen osalta lausunut seuraavaa:

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Pykälän 2 momentin mukaan harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä. Pykälän 3 momentin mukaan yksityistä asianosaista ei saa velvoittaa korvaamaan julkisen asianosaisen oikeudenkäyntikuluja, ellei yksityinen asianosainen ole esittänyt ilmeisen perusteetonta vaatimusta.

Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että Viitasaari joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Viitasaari ei ole esittänyt ilmeisen perusteetonta vaatimusta, joten Akaan kaupungin oikeudenkäyntikuluvaatimukset hylätään.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Hallintolaki 6 §

Laki kunnallisesta viranhaltijasta 43 § 1 momentti

Kuntalaki (365/1995) 15 a § 1 momentti ja 90 §

Kuntalaki (410/2015) 147 § 1 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Ann-Mari Pitkäranta, Jussi-Pekka Lajunen ja Anneli Aura, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Aki Viitasaari on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös ja Akaan kaupunginvaltuuston päätös 31.5.2017 (§ 63) kumotaan ja että Akaan kaupunki velvoitetaan korvaamaan Viitasaaren oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa viivästyskorkoineen.

Viitasaari on myös vaatinut, että korkein hallinto-oikeus toimittaa suullisen käsittelyn, mikäli hänen valitustaan ei hyväksytä suoraan kirjallisessa menettelyssä.

Vaatimustensa tueksi Viitasaari on uudistanut asiassa hallinto-oikeudelle esittämänsä ja esittänyt muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeuden johtopäätökset kuulemisvelvoitteen täyttämisestä, valituksenalaisen asian lainmukaisesta valmistelusta ja selvittämisestä eivät perustu asiassa toteennäytettyyn tosiseikastoon. Hallinto-oikeus on sivuuttanut Viitasaaren oikeusturvan kannalta keskeiset menettelyvirheet virheellisin perustein. Hallinto-oikeus ei myöskään ole ratkaissut kaikkia Viitasaaren asiassa esittämiä väitteitä.

Vuodesta 2008 alkuvuoteen 2017 saakka Viitasaaren menettelyä kohtaan ei ole esitetty tavanomaisesta poikkeavaa kritiikkiä. Kuitenkin 2.2.2017 hänelle on esitetty ilman ennakkovaroitusta uhkaus, jonka mukaan hänen tulee joko erota tai hänet irtisanotaan. Tilaisuuden luonteesta ei ollut ilmoitettu hänelle etukäteen, eikä hänelle siten ole annettu mahdollisuutta ottaa mukaan avustajaa tai henkilöä, joka olisi voinut todentaa keskustelun sisällön. Erikseen kysyttäessäkään hänelle ei ole kerrottu, miksi luottamus oli yhtäkkiä ja ilman aiempia ongelmia menetetty.

Tilapäisen valiokunnan työ on keskittynyt jälkikäteen kirjoitettujen muistelmien kokoamiseen. Valiokunnan jäsenet ovat vastanneet itse itselleen ja osallistuneet suureen osaan muistion liitteeksi otetuista lausunnoista. Lausuntoja on myös kierrätetty valiokunnan tiettyjen jäsenten välillä ennen niiden toimittamista valiokunnalle.

Kun Viitasaari ei suostunut irtisanoutumaan, hänen irtisanomisensa runnottiin läpi, kuten asiassa esitetty todistelu osoittaa ja kuten valio kunnan lakimieskoulutuksen omaava puheenjohtaja oli julkisuudessa luvannut. Viitasaarelle hänen sairauslomansa aikana tiedoksi annetussa kuulemiskirjeessä ei ole ilmoitettu oikeudesta käyttää avustajaa vastineen antamisessa, vaikka laissa edellytetään tällaisen ilmoituksen tekemistä. Kirjeessä ei ole ilmoitettu lain edellyttämällä tavalla myöskään siitä, että asia voidaan ratkaista vastineen puuttumisesta huolimatta. Asia on viety kiireellä ja lainvastaisen valmistelun jälkeen päätettäväksi kuntavaalikauden viimeiseen valtuuston kokoukseen 31.5.2017.

Viitasaaren kuulemisessa on tapahtunut menettelyvirhe. Valiokunnan erilaisia laaja-alaisia teemoja koskevia väitteitä ja toteamuksia sisältävä muistio liitteineen on annettu tiedoksi 10.5.2017 Viitasaarelle, ja hänelle on annettu 10 päivää aikaa vastineen antamiseen. Määräajan olisi tullut olla selvästi pidempi ottaen lisäksi huomioon, että hän on tuolloin ollut sairauslomalla. Valiokunta ei myöskään ole antanut Viitasaarelle mahdollisuutta täydentää vastinettaan. Jos hän olisi saanut riittävästi aikaa, hän olisi voinut hankkia selvityksiä ja lausua kattavammin myös niistä seikoista, joista hän ei ajan puutteen, pyydetyn suullisen kuulemisen ja vaatimiensa lisäselvitysten vuoksi ole voinut lausua.

Viitasaari on valiokunnan muistiota koskevassa vastineessaan vaatinut suullista kuulemista. Suullista kuulemista ei ole järjestetty. Suullista kuulemista koskevan pyynnön hylkääminen ei sinänsä ole päätöksen kumoamiseen johtava menettelyvirhe. Olennaista kuitenkin on, ettei pyynnön hylkäämisestä ole ilmoitettu hänelle.

Kaupunki on turhaan vedonnut vaikeuksiin tavoittaa Viitasaarta, koska tämän asiamiestä koskevat tiedot ja prosessiosoite on ilmoitettu valiokunnalle 19. ja 22.5.2017. Valiokunta ei ole ilmoittanut valtuustolle hylänneensä Viitasaaren vaatimukset suullisesta kuulemisesta, vastineen täydentämisestä ja lisäselvitysten tekemisestä eikä siitä, ettei suullisen kuulemisen hylkäämisestä ole ilmoitettu Viitasaarelle.

Viitasaarelle ei ole todisteellisesti ilmoitettu tilaisuudesta tulla suullisesti kuulluksi valiokunnan kokouksessa 21.5.2017. Vaikka kuulemismahdollisuus katsottaisiinkin vastoin hänen käsitystään todisteellisesti ilmoitetuksi, hän on vastineelle asetettuna määräaikana 22.5.2017 vaatinut suullisen kuulemisen järjestämistä. Pyynnön hylkäämisestä olisi näin ollen tullut ilmoittaa hänelle ja varata hänelle tilaisuus täydentää vastinettaan.

Viitasaaren vastineessaan 22.5.2017 vaatimia lisäselvityksiä ei ole tehty, eikä vaatimusten hylkäämisestä ole ilmoitettu hänelle.

Viitasaari on 22.5.2017 antamassaan vastineessa vaatinut saada lausua kaupunginhallituksen lausunnosta. Häntä ei ole kuultu kaupunginhallituksen 26.5.2017 valtuustolle antamasta loppulausunnosta. Lausuntoa ei ole toimitettu hänelle tiedoksi ennen valtuuston päätöstä 31.5.2017.

Viitasaari on vastineessaan vaatinut kaikkien johtoryhmän jäsenten kuulemista, koska luottamuksen menettämisen yhdeksi syyksi on ilmoitettu johtoryhmätyöskentelyyn liittyvät seikat. Valiokunnan loppulausunnossa oleva toteamus siitä, että valiokunnalla ei ole ollut keinoja kuulla johtoryhmän jäseniä ilman heidän suostumustaan ja että kuultavaksi on suostunut yksi henkilö, on totuudenvastainen tai vähintään harhaanjohtava, koska valiokunta ei ole edes yrittänyt kuulla johtoryhmän jäseniä.

Valiokunnan loppulausunnossa oleva kirjaus siitä, että Viitasaari olisi säännöllisesti laiminlyönyt osallistumisen tärkeimpiin maa- ja seutukunnallisiin sekä elinkeinoelämän tilaisuuksiin, ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi Tampereen kaupungin konsernijohtajan ja Valkeakosken kaupunginhallituksen puheenjohtajan hallinto-oikeudessa kertoman mukaan Viitasaari on osallistunut kyseisiin tilaisuuksiin säännöllisesti, toiminut niissä aktiivisesti sekä ajanut Akaan kaupungin etua. Todistajien mukaan Viitasaari on hyvin verkostoitunut alueella.

Valiokunnan puheenjohtaja on irtisanomisasiaa alustaessaan jakanut valtuuston jäsenille kokouksessa 31.5.2017 joitakin asiakirjoja, jotka on kerätty pois. Tiedossa ei ole, mitä asiakirjoja nuo ovat olleet, eikä asiakirjoja ole dokumentoitu kokouksen pöytäkirjaan. Asiakirjoilla on saattanut olla vaikutusta asian ratkaisuun, mutta Viitasaarelle ei ole varattu mahdollisuutta lausua niistä.

Valiokunnan puheenjohtaja on irtisanomisasiaa alustaessaan käsitellyt myös tiedoksiantoon ja yhteydenottoihin liittyviä paikkansapitämättömiä asioita sekä vedonnut Viitasaaren työssä osaamattomuuteen, vaikka osaamattomuuteen ei ole vedottu irtisanomisperusteena.

Ne valiokunnan jäsenet, jotka ovat katsoneet luottamuspulan olleen olemassa, ovat esittäneet valtuustolle 31.5.2017 puheenvuoroissaan Viitasaaren menettelystä väitteitä, joista häntä ei ole kuultu ja jotka eivät pidä paikkansa. Lausunnot on esitetty valiokunnan jäseninä. Asiassa on tältäkin osin tapahtunut kuulemisvirhe, joka on voinut vaikuttaa ratkaisuun.

Hallinto-oikeus ei ole suhtautunut riittävällä vakavuudella valiokunnan ja valtuuston menettelyssä olleisiin selviin ja useisiin kuulemisvirheisiin. Kuulemisvelvoitteen laiminlyönti on niin vakava menettelyvirhe, että sen olisi pitänyt johtaa irtisanomispäätöksen kumoamiseen.

Kuulemista koskevat seikat osoittavat vähintään kokonaisuutena, ja myös yksittäisinä seikkoina, että kuuleminen on ollut puutteellista ja että tällä on saattanut olla merkitystä asian ratkaisulle. Viitasaarelle ei ole kuntalain (410/2015) 43 §:n edellyttämällä tavalla ilmoitettu kaikkia niitä seikkoja, joihin luottamuksen menetys perustuu, eikä hallintolain 34 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla varattu tilaisuutta antaa selitystä kaikista niistä selvityksistä, jotka ovat saattaneet vaikuttaa asian ratkaisuun. Hänen mahdollisuutensa lausua ja esittää näyttöä hallintotuomioistuimessa ei poista menettelyvirheiden päätöstä kumoavaa vaikutusta, koska ratkaisun kannalta olennaista on se, onko kuuleminen ja asian valmistelu ollut lainmukaista.

Kunnanjohtajan irtisanomista koskevassa oikeuskäytännössä on painotettu kunnan selvitysvelvollisuutta asian valmistelussa. Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa esitetty kannanotto siitä, että laissa ei olisi kunnanhallituksen lausunnon hankkimisen lisäksi tarkempia säännöksiä siitä, mitä valiokunnan tehtäviin asian valmistelussa kuuluu, on virheellinen. Valiokunnan on tullut valmistella asia kuntalain ja hallintolain edellyttämällä tavalla, eli hankkimalla ratkaisun kannalta riittävät, paikkansapitävät ja objektiiviset tosiasiatiedot.

Valtuusto on ollut valiokunnan antamien monelta osin harhaanjohtavien, puutteellisten ja osin paikkansapitämättömien tietojen varassa. Hallinto-oikeuden johtopäätös katsoa asia riittävästi selvitetyksi on kehäpäätelmä, koska asian lainmukainen selvittäminen ei ole tällöin ollut kenenkään velvollisuutena. Valtuuston päätös ei ole perustunut luotettavaan, riittävään eikä objektiiviseen tietoon.

Valiokunta ei ole kuullut kaupungin kymmenjäsenistä johtoryhmää. Ainoa lausunto on otettu johtoryhmässä heinäkuusta 2016 olleelta kaupunkikehitysjohtajalta, joka on Viitasaaren irtisanomisen jälkeen hakenut kaupunginjohtajan määräaikaista virkaa ja ilmoittanut olevansa käytettävissä kaupunginjohtajan viiden vuoden määräaikaiseen virkaan. Johtoryhmän työskentelystä valiokunta on hankkinut lausunnon rakennustarkastajalta, joka ei ole koskaan työskennellyt johtoryhmässä ja jolla siten ei ole ollut välittömiä havaintoja johtoryhmän työskentelystä.

Valiokunnan ilmoitus valtuustolle siitä, että vain yksi johtoryhmän jäsen olisi suostunut kuultavaksi, on ollut totuudenvastainen. Hallinto-oikeudessa kuullut johtoryhmän jäsenet, tekninen johtaja ja johtava ylilääkäri, ovat kertoneet, että he olisivat suostuneet kuultaviksi, jos heitä olisi pyydetty.

Valiokunta ei ole kuullut henkilöstöä tai sen edustajia siitä, miten kaupunginjohtaja on kohdellut alaisiaan. Valiokunta olisi voinut ja sen olisi tullutkin kuulla ainakin henkilöstöjohtajaa. Valiokunta olisi voinut kuulla myös pääluottamusmiehiä, henkilöstöjaoston puheenjohtajaa ja/tai tarkastuslautakuntaa.

Valiokunta ei ole hankkinut kehityskeskusteluista luotettavaa selvitystä, vaikka selvitystä olisi ollut saatavilla. Viitasaari ei ole koskaan saanut suullista tai kirjallista huomautusta taikka varoitusta valiokunnan väittämistä luottamuksen menettämisen perusteeksi mainituista tai mistään muistakaan seikoista. Tapahtuma-aikaisissa (2014–2016) kehityskeskusteluissa häntä ei ole huomautettu eikä moitittu niistä seikoista, joista nyt on kysymys, eivätkä samat työskentelyn puutteet ole toistuneet vuodesta toiseen.

Valiokunta ei ole hankkinut lausuntoa kaupungin tilintarkastajalta, vaikka tilintarkastaja valvoo ja tarkastaa vuosittain, paitsi taloutta ja hallintoa, myös kaupunginjohtajan toimintaa.

Valiokunta väitti loppulausunnossaan, että Viitasaari oli säännöllisesti laiminlyönyt osallistumisen tärkeimpiin maa- ja seutukunnallisiin ja elinkeinoelämän tilaisuuksiin. Hallinto-oikeudessa vastaanotetun todistelun mukaan asia on ollut toisin.

Pääosa valiokunnan jäsenistä on ollut siinä käsityksessä, että valiokunnan tehtävänä on selvittää mahdollista luottamuspulaa tukevia seikkoja. Valiokunta on pyrkinyt hankkimaan vain luottamuksen menettämistä tukevaa selvitystä ja on liittänyt muistioonsa valiokunnan jäsenen/varajäsenen kirjoituksia. Paikallista mediaa valiokunta ei ole kuullut, eikä se ole selvittänyt Viitasaaren osallistumista paikallisten yrittäjäyhdistysten tärkeimpään vuosittaiseen tapahtumaan eli vuoden yrittäjäpalkinnon jakamistilaisuuteen, joka on keskeinen verkostoitumistilaisuus.

Kuulemisvirheiden ja/tai asian valmistelun puutteiden ja virheiden takia asiassa ei ole mahdollista tehdä oikeudellista arvioita siitä, perustuuko valtuuston äänestyspäätös asiallisiin ja riittäviin syihin. Tosiseikat ovat jääneet asianmukaisesti selvittämättä. Pelkkä luottamuspula ei ole lain ja oikeuskäytännön mukaan riittävä peruste kaupunginjohtajan irtisanomiselle.

Kaupunginhallituksessa ei ole käsitelty valiokunnan muistion kohtien 10.1.–10.4. mukaisia asioita, lukuun ottamatta Viitasaaren väitettyä lausumaa toimittajalle ja kehityskeskusteluita.

Valiokunnan muistion kirjaukset koskien kehityskeskusteluita ja niiden sisältöä eivät keskeisiltä osin pidä paikkansa. Johtamisesta kenellekään ei ole ollut mitään negatiivista sanottavaa, kuten ei mistään muustakaan asiasta. Viitasaaren toimintaan on oltu tyytyväisiä.

Viitasaaren kanssa on pidetty vuosittaiset kehityskeskustelut, joihin työnantajan puolelta on osallistuttu vaihtelevilla kokoonpanoilla. Keskustelut on dokumentoitu, mutta esimies ei ole säilyttänyt taikka toimittanut valiokunnalle dokumentaatiota paitsi viimeisestä keskustelusta vuodelta 2016. Lisäksi on käytettävissä tapahtuma-aikainen muistio vuoden 2014 kehityskeskustelusta.

Keskusteluissa ei ole otettu esiin kaupunginjohtajan olennaisia tai toistuvia laiminlyöntejä. Esimies ei ole huomauttanut tai moittinut Viitasaarta tai muutoinkaan puuttunut luottamuksen menettämisen perusteiksi ilmoitettuihin seikkoihin. Yksittäisten tapahtumien muistikuvista jälkikäteen valiokunnalle kertoneet ja kirjoittaneet henkilöt eivät ole tapahtuma-aikana puuttuneet näihin seikkoihin.

Luottamuspulan syntyminen edellyttää jonkinlaisia ennakollisia toimenpiteitä. Kaupunginjohtajan irtisanomisen muodollisena edellytyksenä ei kuitenkaan ole huomautuksen tai varoituksen antaminen. Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa ennakollisia toimenpiteitä, jotka koskisivat irtisanomisen perusteeksi asetettuja seikkoja, ei ole ollut. Kaupunginjohtajalle ei siten ole annettu mahdollisuutta toimintansa parantamiseen.

Vaikka valtuuston harkintavalta asiassa olisi laaja, irtisanomiselle pitää olla asiallinen ja riittävä syy ja luottamuspulan syyt on objektiivisesti osoitettava. Valtuuston päätös saa perustua vain valiokunnan valmistelussa yksilöityihin perusteisiin. Muutoin päätös on tehty poliittisilla tai muilla lainvastaisilla perusteilla. Koska valiokunnan luottamuksen menettämisen perusteeksi esittämät tosiseikat eivät hallinto-oikeuden mukaan ole olleet paikkansapitäviä, hallinto-oikeuden olisi tullut kumota valtuuston päätös.

Suhteellisuusperiaatteen mukaan kaupunginjohtajan irtisanominen tulisi olla kaupungin edun kannalta välttämätön ratkaisu, jota se ei tässä tapauksessa ole ollut. Irtisanominen ei ole ollut kohtuullista.

Hallinto-oikeus on virheellisesti soveltanut kuntalakia (365/1995) ja sen 25 §:n 2 momenttia kuntalain (410/2015) 43 §:n 2 momentin sijasta.

Oikeudenkäynti on aiheutunut viranomaisen virheestä. On kohtuutonta, jos kaupunginjohtaja joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Akaan kaupungin tulee lopputuloksesta riippumatta vastata omista oikeudenkäyntikuluistaan, koska kaupunginjohtajan valitus ei ole ilmeisen perusteeton.

Akaan kaupunginhallitus on antanut selityksen, jossa on vaadittu valituksen hylkäämistä ja Aki Viitasaaren velvoittamista korvaamaan kaupungin oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa viivästyskorkoineen sekä esitetty muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeuden arvio asiasta on oikea. Hallinto-oikeus on ratkaissut kaikki asiaan liittyvät merkitykselliset seikat.

Valiokunta on valmistellut asiaa riittävästi ja asianmukaisesti ja sen selvitys on ollut kattavaa ja laaja-alaista. Valtuusto on menettänyt luottamuksen kaupunginjohtajan yhteistyökyvyttömyyden, johtoryhmätyöskentelyn puutteiden ja sopimattoman käytöksen, edustamisvelvollisuuden laiminlyöntien ja ulkoisten suhteiden hoitamisen sekä valtuustoasioiden valmistelun ja valtuustotyöskentelyn epäkohtien vuoksi. Nämä asialliset ja riittävät syyt ovat kokonaisuutena muodostaneet luottamuspulan, joka on kuntalain mukainen kunnanjohtajan irtisanomisperuste.

Hallinto-oikeus ei ole erehtynyt asian oikeudellisessa arvioinnissa eikä ole jättänyt ratkaisematta kaupunginjohtajan väitteitä valmistelun lainvastaisuudesta. Päätös kaupunginjohtajan irtisanomisesta ei ole syntynyt virheellisessä järjestyksessä. Päätös on tehty valtuuston harkintavallan rajoissa eikä päätös ole muutoinkaan lainvastainen.

Hallinto-oikeus on soveltanut oikein kuntalain (365/1995) 25 §:n 2 momenttia kuntalain (410/2015) 43 §:n 2 momentin sijasta. Uuden kuntalain 43 §:n 2 momenttia sovelletaan vasta vuonna 2017 valitun valtuuston toimikauden alusta lukien.

Valiokunta on kuntalain (365/1995) 25 §:n ja hallintolain 34 §:n mukaisesti asiaa valmistellessaan varannut Viitasaarelle tilaisuuden tulla kuulluksi sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun. Hänelle on varattu tilaisuus lausua mielipiteensä valiokunnan kokoamasta aineistosta ja useaan otteeseen ilmoitettu oikeudesta käyttää avustajaa häntä kuultaessa.

Viitasaarelle tiedoksi annetussa valiokunnan muistiossa on lueteltu kaikki ne seikat, joihin luottamuksen menetys perustuu. Viitasaari on 22.5.2017 antanut vastineensa muistiosta avustajansa välityksellä. Vastineessa on otettu kattavasti kantaa valiokunnan muistioon, mikä osoittaa, että Viitasaarella on ollut tosiasiallinen mahdollisuus lausua asiassa ja että hän on myös käyttänyt oikeuttaan.

Viitasaarelle varattu 10 päivän kuulemisaika on ollut kestoltaan oikeuskäytännön ja -kirjallisuuden perusteella kohtuullinen. Vastine on annettu 12 päivän kuluttua siitä, kun Viitasaari on saanut kuulemisasiakirjat haastetiedoksiantona tiedokseen. Lisäksi hänellä on ollut tosiasiassa huomattavasti pidempi aika antaa vastineensa, koska valiokunnan puheenjohtaja on toimittanut jo 24.4.2017 muistion kuulemispyyntöineen kaupunginjohtajan kotiosoitteeseen ja sähköpostiosoitteeseen.

Viitasaarelle on 12.5.2017 ilmoitettu tekstiviestillä, sähköpostilla ja kirjeellä 21.5.2017 pidettävästä valiokunnan kokouksesta, jonka yhteydessä hänellä on mahdollisuus tulla kuulluksi. Tällöinkin hänelle on ilmoitettu, että hänellä on mahdollisuus käyttää asiassa avustajaa. Ilmoitusta suullisesta kuulemisesta ei ole ollut tarpeen tehdä hallintolain nojalla todisteellisesti.

Koska Viitasaari ei ole käyttänyt edellä tarkoitettua mahdollisuuttaan tulla suullisesti kuulluksi, valiokunnalla ei ole ollut velvollisuutta ilmoittaa hänelle, ettei häntä tulla kuulemaan asiassa uudelleen suullisesti. Valiokunnalla ei ole myöskään ollut velvollisuutta varata Viitasaarelle tilaisuus täydentää vastinettaan.

Valituksessa on arvosteltu valiokuntaa siitä, että suullisesta kuulemisesta ei ole ilmoitettu Viitasaaren asiamiehelle, vaikka asiamiehen yhteystiedot ovat olleet valiokunnan tiedossa 19.5.2017 alkaen. Valiokunnan puheenjohtaja on hallinto-oikeudessa kertonut, että Viitasaaren asiamieheltä oli saapunut perjantaina myöhään iltapäivällä viesti, ja kuuleminen oli ollut tarkoitus järjestää heti seuraavana sunnuntaina. Viestissään asiamies oli ilmoittanut vain vastineen antamisesta, eikä hän ollut ilmoittautunut asiamieheksi tai prosessiosoitetta, johon yhteydenotot tulisi kohdistaa.

Valiokunnan tehtävänä ei ole ollut ilmoittaa kuulemisesta Viitasaaren asiamiehelle, vaan Viitasaaren asiana on ollut itse hankkia tarvittaessa avustaja paikalle.

Tiedoksianto on viivästynyt huomattavasti Viitasaaresta johtuvista syistä. Häntä on yritetty tuloksetta tavoittaa lukuisin eri keinoin. Hän on omalla toiminnallaan saanut aikaan sen, että asian käsittelyyn on jäänyt aikaa vain hieman yli viikko.

Valiokunta on valtuuston toimielin, jonka valtuusto kuntalain (365/1995) 22 §:n mukaan asettaa keskuudestaan. Lain 19 §:n mukaan toimielimen jäsenet valitaan valtuuston toimikaudeksi, jollei valtuusto ole päättänyt lyhyemmästä toimikaudesta tai kuntalaissa toisin säädetä. Siten asia on tullut valmistella valtuuston toimikauden päättymiseen 31.5.2017 mennessä.

Asian selvittäminen on ollut riittävää ja asianmukaista. Viitasaaren väitteet siitä, että hänen olisi tullut saada täydentää kirjallista vastinettaan vielä sen jälkeen, kun oli päätetty, ettei yhtään hänen vaatimaansa lisäselvitystä tehdä, ja siitä, että hänelle olisi tullut ilmoittaa lisäselvityksen hylkäämisestä, ovat perusteettomia ja lakiin perustumattomia. Jos hän olisi saapunut suulliseen kuulemiseen, hän olisi saanut myös tiedon siitä, ettei valiokunta aio toteuttaa hänen vaatimiaan lisäselvityksiä.

Viitasaarelle toimitetuissa kuulemispyynnöissä on ilmoitettu, että asia voidaan ratkaista, vaikka hän ei toimittaisi vastinetta asetetussa määräajassa.

Väite siitä, että Viitasaarta olisi tullut kuulla kaupunginhallituksen lausunnosta 26.5.2017, on perusteeton ja lakiin perustumaton. Kyse ei ole sellaisesta hallintolain 34 §:ssä tarkoitetusta selvityksestä, josta asianosaista olisi kuultava. Valiokunnan muistiossa on lueteltu kaikki ne seikat, joihin luottamuksen menetys perustuu.

Valiokunnan loppulausunto ei myöskään ole hallintolain 34 §:ssä tarkoitettu selvitys, josta asianosaista olisi kuultava. Loppulausunnossa on esitetty saadun selvityksen perusteella tehty johtopäätös ja päätösesitys, eikä loppulausunnossa ole esitetty mitään uusia vaatimuksia tai selvityksiä, jotka olisivat voineet vaikuttaa asian ratkaisuun ja joista Viitasaarelle ei olisi annettu tilaisuutta tulla kuulluksi.

Valtuuston kokouksessa valtuutetuille jaetut kuulemisilmoitukset eivät ole sellaista selvitystä, josta Viitasaarta olisi tullut erikseen kuulla. Ne oli jaettu valtuutetuille vain lisätietojen antamiseksi asian käsittelyn vaiheista valiokunnassa. Hallinto-oikeus on arvioinut oikein, että valtuuston kokouksessa jaettu materiaali ei ole sisältänyt selvitystä valtuuston päätöksen perusteiksi otetuista luottamuspulan syistä.

Monijäsenisen toimielimen päätöksenteossa käytetyt puheenvuorot eivät ole hallintolain 34 §:ssä tarkoitettuja selvityksiä, joista asianosaista on kuultava. Valiokunnan puheenjohtaja on valtuuston kokouksessa esittänyt kuulemisilmoitukset ja todennut, miten kaupunginjohtajaa on kuultu. Mitään uusia seikkoja luottamuspulan perusteeksi ei ole ilmoitettu, ja kaikki kuulemiseen liittyvät seikat ovat olleet Viitasaaren tiedossa.

Kuntalakiin perustuvassa kunnanjohtajan irtisanomisessa virkasuhteen päättämisen syynä ei ole kunnanjohtajan velvollisuuksien vastainen menettely vaan epäluottamus. Hallinto-oikeus on siten oikein katsonut, että asian luonteesta johtuen valtuustoryhmien ja luottamushenkilöiden näkemyksen selvittämisellä on usein keskeinen merkitys valiokunnan työssä. Valiokunnan hankkimat tiedot ovat olleet ratkaisun kannalta riittävät, paikkansapitävät ja objektiiviset.

Toisin kuin Viitasaari on väittänyt, valiokunnassa on käsitelty kaupungin johtoryhmän kuulemista. Johtoryhmän jäsenten tiedossa on ollut, että valiokunnalle voi antaa lausuntoja. Osa ryhmän jäsenistä on ilmoittanut, etteivät he halua antaa lausuntoa. Ryhmän jäsenistä ainoastaan kaupunkikehitysjohtaja on halunnut toimittaa lausunnon. Valiokunta ei ole saanut perusturvajohtajan ja sivistysjohtajan (19.2.2017 saakka) lausuntoa, mutta heidän näkemyksensä on luotettavasti tuotu valiokunnan tietoon kehityskeskustelujen käsittelemisen yhteydessä.

Valiokunta ei ole hankkinut rakennustarkastajan lausuntoa johtoryhmätyöskentelystä vaan yleisesti hänen näkemyksistään kaupunginjohtajan toiminnasta.

Lausuntojen pyytäminen kaikilta mahdollisilta tahoilta ei olisi ollut mahdollista. Esimerkiksi pääluottamusmies on hallinto-oikeudessa kertonut, että hän ole ei ollut kaupunginjohtajan kanssa juurikaan tekemisissä.

Useat henkilöt ovat esittäneet hallinto-oikeudessa luotettavaa selvitystä Viitasaaren kanssa käydyistä kehityskeskusteluista.

Todistajana hallinto-oikeudessa kuultu kaupunginhallituksen puheenjohtaja on todennut, että hänen laatimansa koosteet kehityskeskusteluista vastaavat tapahtunutta ja että koosteet on laadittu tapahtuma-aikaisten muistiinpanojen perusteella. Valtuuston puheenjohtaja on tämän vahvistanut. Todistaja on hallinto-oikeudessa kertonut kirjoittaneensa kehityskeskustelusta muistiot ja toimittaneensa ne kaupunginjohtajalle ja muille keskusteluihin osallistuneille. Todistaja on kertonut hävittäneensä omat muistionsa vuosittain.

Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja on kertonut laatineensa muistion 30.9.2015 pidetystä kehityskeskustelusta. Kehityskeskusteluista 12.5.2012 ja 6.4.2016 on tallessa muistiot.

Kehityskeskusteluista esitetty näyttö osoittaa, että Viitasaaren menettelyssä ilmenneistä puutteista on keskusteltu ja että puutteita on nostettu esiin kehityskeskusteluissa. Puutteet ovat toistuneet vuodesta toiseen, eikä Viitasaari ole korjannut toimintaansa. Vuonna 2017 kehityskeskustelua ei ole voitu järjestää. Valiokunta oli jo tuolloin asetettu, joten kehityskeskusteluja ei ole ollut siinä tilanteessa järkevää käydä.

Merkitystä ei ole sillä seikalla, onko kaupunginjohtaja saanut ennalta huomautuksia tai varoituksia. Joka tapauksessa kaupunginhallituksen puheenjohtaja on kertonut antaneensa Viitasaarelle huomautuksen tämän epäasiallisesta käytöksestä alaistaan kohtaan.

Edustusvelvollisuuksien hoitaminen on tärkeä osa kaupunginjohtajan työtä. Puutteellinen edustaminen on ollut yksi niistä asioista, joka on toistunut kehityskeskusteluissa. Viitasaaren valiokunnalle antaman vastineen liitteen mukaan hän on esimerkiksi vuoden 2016 aikana osallistunut eri tilaisuuksiin 1–2 kertaa kuukaudessa ja eräällä viiden kuukauden ajanjaksolla vain neljään tilaisuuteen.

Edustamisen käytyä Viitasaarelle raskaaksi kehityskeskusteluissa on sovittu edustamisen painotusta muutettavaksi. Täsmennyksistä huolimatta Viitasaari on laiminlyönyt osallistumisensa moniin painoarvoltaan tärkeisiin edustustehtäviin. Osallistuminen Pirkanmaan alueen kuntajohtajien tilaisuuksiin ei ole varsinaista edustamista.

Myös yrittäjäyhdistykset ovat jääneet kaipaamaan aktiivisempaa yhteydenpitoa kaupunginjohtajalta. Huonoja suhteita paikallislehteen ilmentää Viitasaaren selittämätön poissaolo lehden vuosijuhlasta sekä välinpitämätön käyttäytyminen lehden palkitsemistilaisuudessa.

Tilintarkastajan kuuleminen valiokunnan toimesta ei olisi ollut perusteltua, koska tilintarkastaja ei voi puolueettomana tahona ottaa kantaa siihen, onko kaupunginjohtaja menettänyt luottamuksen.

Viitasaari on ollut vastuussa siitä, että valtuustoasioiden valmistelua suoritetaan ajallaan ja huolellisesti. Kun valmisteluun on jouduttu jatkuvasti puuttumaan, kokousajankohdat eivät riitä selittämään puutteita.

Aki Viitasaari on antanut vastaselityksen ja esittänyt muun ohella seuraavaa:

Kaupunginjohtajan irtisanomispäätöksen tulee perustua toteen näytettyihin asiallisiin ja riittäviin syihin eikä jälkikäteisiin mielikuviin tai muistelmiin. Hallinto-oikeudessa kuultujen kaupungin nimeämien todistajien muistikuviin on väistämättä ja tahtomattakin vaikuttanut se, että päätökset on tehty virkavastuulla. Näiltä todistajilta on tosiasiallisesti kysytty, ovatko he toimineet lainmukaisesti.

Yleisesti luotettavin tietolähde on tapahtuma-aikainen kirjallinen todistelu. Irtisanominen ei saa perustua pelkästään mielipiteisiin, vaan valiokunnan perustamista edeltäneisiin, toteen näytettyihin asiallisiin ja riittäviin syihin. Kaupungin jälkikäteiset väitteet kuulemisesta, asian selvittämisestä ja irtisanomisen perusteista eivät asian ratkaisun kannalta keskeisiltä osin saa tukea tapahtuma-aikaisesta kirjallisesta todistelusta.

Kaupungin väitteet ovat useissa kohdin ristiriidassa tällaisen selvityksen kanssa. Esimerkiksi kehityskeskustelumuistiot tai muut tapahtuma-aikana laaditut muistiot eivät sisällä mitään moitteita tai huomautuksia Viitasaaren työskentelystä. Kehityskeskusteluissa ei ole nostettu esille merkittäviä puutteita, eivätkä väitetyt puutteet ole toistuneet vuodesta toiseen.

Kaupunginhallituksen puheenjohtajan ensimmäistä kertaa hallinto-oikeudessa esittämä kertomus huomautuksen antamisesta Viitasaarelle ei pidä paikkansa, koska huomautusta olisi käsitelty kaupunginhallituksessa. Kaupunginhallituksen puheenjohtajalla ei ole edes ollut asemaa huomautuksen antamiseen.

Valtuustokauden päättyminen 31.5.2017 ei ole hyväksyttävä peruste poiketa asian selvittämistä ja kuulemista koskevista säännöksistä. Kaupunginjohtajan oikeusturva ei voi riippua siitä, milloin valtuustokausi on päättymässä. Asian käsittelyn jatkamiselle valtuustokauden päättymisen jälkeen ei ole ollut laillista estettä.

Tiedoksiannon viivästyminen mistä tahansa syystä ei ole peruste asian selvittämistä ja kuulemista koskevien lainsäännösten ja hyvän hallinnon periaatteiden rikkomiselle.

Kaupungin selityksestä korkeimmalle hallinto-oikeudelle on äänestetty kaupunginhallituksessa. Selitys on annettu äänin 5–4 (2 tyhjää), ja vähemmistöön jääneet kaupunginhallituksen jäsenet ovat esittäneet selityksen sisältävän huomattavan määrän paikkansapitämättömiä väitteitä ja totuudenvastaisia asioita.

Kaupungin väitteet siitä, että Viitasaarelle olisi annettu kuulemisasiakirjat tai ainakin tieto niihin tutustumisen mahdollisuudesta, tiedoksi aikaisemmin kuin haastemies on antanut ne tiedoksi todistetutusti 10.5.2017, ovat merkityksettömiä. Jos tiedoksianto olisi tehty aikaisemmin, ei haastetiedoksiantoa olisi enää käytetty.

Toisin kuin kaupungin selityksessä on väitetty, valiokunnan puheenjohtaja ei ole väittänyt toimittaneensa valiokunnan muistiota kuulemispyyntöineen Viitasaaren kotiosoitteeseen 24.4.2017.

Kaupunginjohtaja ei ole 22.5.2017 antamassaan vastineessa vaatinut uutta suullista kuulemista, vaan ylipäätään suullista kuulemista. Vaikka hänellä ei ole ollut laista johtuvaa subjektiivista oikeutta suulliseen kuulemiseen, valiokunnalla olisi ollut velvollisuus ilmoittaa hänelle suullista kuulemista koskevan vaatimuksen hylkäämisestä sekä varata tilaisuus täydentää vastinetta kirjallisesti.

Koska haastemiehen välityksellä annetussa tiedoksiannossa ei ole mainittu, ettei määräajan noudattamatta jättäminen estä asian ratkaisemista, eikä ilmoitettu mahdollisuudesta käyttää avustajaa, kaupungin esittämät seikat tiedoksiannosta jo aiemmin ovat vailla merkitystä.

Kuulemisvelvoite ei määräydy selvityksen tai asiakirjan lajin vaan sen sisällön perusteella. Käsitys siitä, että valiokunnan loppulausunnosta ei ole ollut tarpeen kuulla Viitasaarta, on hallintolain vastainen.

Siitä seikasta, että valiokunnan puheenjohtaja on valtuuston kokouksessa 31.5.2017 esittänyt Viitasaaren olleen näkymättömissä ja vältelleen haastemiehen yhteydenottoja sekä menettelyllään aiheuttaneen haittaa kaupungin maineelle, ei ole kuultu Viitasaarta, vaikka nämä seikat ovat voineet vaikuttaa asian ratkaisuun.

Kaupungin väite ja hallinto-oikeuden näkemys siitä, että valtuuston päätös 31.5.2017 perustuu vain sellaisin seikkoihin, jotka on mainittu valiokunnan muistiossa 24.3.2017, ovat virheellisiä.

Hallinto-oikeus on erehtynyt arviossaan siitä, että asian ratkaisun kannalta olisi merkitystä sillä, onko valiokunta ja/tai valtuusto pitänyt asian valmistelua riittävänä ja asianmukaisena. Merkitystä on sillä, onko valmistelu ollut lainmukaista, koska kysymys ei ole poliittisesta vaan oikeudellisesta päätöksenteosta.

Pääluottamusmiehen kuulemisella hallinto-oikeudessa on ollut se merkitys, että hän on hallinto-oikeudessa kertonut pitäneensä todennäköisenä, että hänen tietoonsa olisi saatettu, jos kaupunginjohtajan käytös alaisiaan kohtaan olisi ollut epäasiallista.

Viitasaari on sovituin tavoin edustanut kaupunkia monissa tilaisuuksissa, mutta kaikkiin tapahtumiin ei ole ollut ajankäytöllisesti mahdollista osallistua. Olennaista on se, että jos edustamisessa olisi ollut jälkikäteen väitettyjä puutteita, niitä olisi pitänyt käsitellä hänen kanssaan kehityskeskusteluissa ja/tai kaupunginhallituksen toimesta.

Valiokunnan olisi tullut kuulla vastuunalaista tilintarkastajaa. Jos valtuustoasioiden valmistelussa ja/tai valtuustotyöskentelyssä olisi ollut valiokunnan väittämiä puutteita, tämä olisi nostettu esiin tilintarkastuksissa.

Kaupunginjohtaja on aina pannut valtuuston päätökset täytäntöön. Valtuustoasioiden valmistelussa ei ole ollut kaupunginhallituksen väittämiä puutteita.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Aki Viitasaaren vaatimus suullisen käsittelyn toimittamisesta hylätään.

2. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

3. Aki Viitasaaren ja Akaan kaupungin vaatimukset oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

Perustelut

1. Hallinto-oikeus on jo toimittanut asiassa hallintolainkäyttölain 38 §:n nojalla suullisen käsittelyn. Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Edellä mainittuun nähden ja kun otetaan huomioon perusteet, joiden vuoksi Aki Viitasaari on pyytänyt suullisen käsittelyn toimittamista, selvitys, jota hän on ilmoittanut siinä esittävänsä, sekä asiakirjoista saatu selvitys, uuden suullisen käsittelyn toimittaminen korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei ole tarpeen asian selvittämiseksi.

2. Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

3. Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että Aki Viitasaari joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus, ottaen huomioon hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin, hylkää Viitasaaren vaatimuksen saada korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 3 momentin mukaan yksityistä asianosaista ei saa velvoittaa korvaamaan julkisen asianosaisen oikeudenkäyntikuluja, ellei yksityinen asianosainen ole esittänyt ilmeisen perusteetonta vaatimusta. Koska Viitasaaren ei voida katsoa esittäneen asiassa ilmeisen perusteetonta vaatimusta, häntä ei voida määrätä korvaamaan Akaan kaupungin oikeudenkäyntikuluja korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Outi Suviranta, Petri Helander, Antti Pekkala ja Toomas Kotkas. Asian esittelijä Jukka Vanto.

 
Julkaistu 27.12.2019