Muu päätös 1950/2020

Liikennevakuutuslain mukaista vakuutusmaksua vastaavaa maksua vastaava maksu ja laiminlyöntimaksu

Antopäivä: 5.5.2020
Taltionumero: 1950
Diaarinumero: 3871/2/19
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2020:T1950

Asia Liikennevakuutuslain mukaista vakuutusmaksua vastaavaa maksua ja laiminlyöntimaksua koskeva valitus

Valittaja Valtiokonttori

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 9.7.2019 nro 19/0168/2

Asian aikaisempi käsittely

Valtiokonttori on 27.12.2017 tekemällään päätöksellä liikennevakuutuslain (460/2016) 28 §:n, 29 §:n ja 99 §:n 4 momentin nojalla määrännyt A:n maksettavaksi liikennevakuutusmaksua vastaavan maksun 5 243,50 euroa ja laiminlyöntimaksun 15 730,50 euroa. Maksujen yhteismäärä on siten 20 974 euroa.

Maksut on määrätty ajalta 15.2.2012–15.2.2017, koska A:n omistaman monsteriautoksi kutsutun ajoneuvon liikennevakuutus on laiminlyöty. Laiminlyöntimaksun korotuskertoimena on käytetty kerrointa 3. Valtiokonttori on päätöksessään perustellut kertoimen 3 käyttämistä laiminlyönnin keston lisäksi erityisesti sillä seikalla, että ajoneuvo on ollut vakuuttamattomana ollessaan osallisena liikennevahingossa, josta on aiheutunut Liikennevakuutuskeskukselle korvausvelvollisuus.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään A:n valituksen muutoin hyläten kumonnut Valtiokonttorin päätöksen siltä osin kuin siinä on määrätty A:n liikennevakuutuksen laiminlyöntiajaksi viisi vuotta ja muuttanut laiminlyöntiajan kolmeksi vuodeksi sekä siltä osin kuin siinä on määrätty laiminlyöntimaksun korotuskertoimeksi 3 ja muuttanut korotuskertoimeksi 0,5. Liikennevakuutusmaksua vastaavan maksun määrä on siten 3 146,10 euroa, laiminlyöntimaksun määrä 1 573,05 euroa ja maksettava kokonaissumma 4 719,15 euroa. Hallinto-oikeus on myös määrännyt, että maksettavan kokonaissumman 4 719,15 euroa yli menevältä osalta Liikennevakuutuskeskukselle mahdollisesti maksetut maksut on palautettava A:lle.

Hallinto-oikeus on selostanut soveltaminaan lainkohtina kumotun liikennevakuutuslain (279/1959) 1 §:n, 2 §:n 4 kohdan, 3 §:n, 15 §:n 1 momentin, 16 §:n, liikennevakuutusasetuksen (454/1995) 3 §:n, liikennevakuutuslain (460/2016) 1 §:n 2 momentin 3 kohdan, 2 §:n 6 kohdan, 5 §:n 1 momentin, 6 §:n, 8 §:n 1 momentin 6 kohdan, 17 §:n 2 momentin, 27 §:n 1 momentin, 28 §:n 1 momentin, 29 §:n 1, 2 ja 4 momentin ja 99 §:n 2 ja 4 momentin sekä niihin liittyviä lain esitöitä ja perustellut päätöstään siltä osin kuin korkeimmassa hallinto-oikeudessa on kysymys seuraavasti:

(---)

Asiassa saatu selvitys

A on 8.8.2015 ollut esiintymässä Kauhavan Alahärmässä järjestetyssä Power Truck Showssa, jossa hänen omistamallaan niin sanotulla monsteriautolla hän on järjestänyt Monster Truck Show -hyppy- ja romutusnäytöksen. A:n ajoneuvo on näytöksessä aiheuttanut liikenneonnettomuuden. PTS Messut Oy:llä, joka on Power Truck Shown järjestäjä, on ollut tapahtumaan vastuuvakuutus. A-Vakuutus Oy on hoitanut asiassa korvauksia tapahtuman järjestäjän vastuuvakuutuksen perusteella.

A-Vakuutus Oy on siirtänyt asian kirjeellä 20.6.2016 Liikennevakuutuskeskukselle.

A-Vakuutus Oy on katsonut, että vahinko A:n monsteriautoesityksessä 8.8.2015 on aiheutunut vakuuttamattoman moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä liikennevakuutuslain tarkoittamalla tavalla. Kysymyksessä ei ole liikennevakuutuslain 2 §:n 2 kohdan tilanne eikä alue ole ollut 2 §:n 4 kohdan tarkoittamalla tavalla vahingon sattuessa liikenteestä eristetty.

Liikennevakuutuskeskus on 18.4.2017 tehnyt Valtiokonttorille hakemuksen, jossa se on esittänyt A:lle määrättäväksi vakuutusmaksua vastaavan maksun ja laiminlyöntimaksun ajalta 15.2.2012–15.2.2017, jolloin liikennevakuutus on katsottu laiminlyödyn.

Valtiokonttori on toimittanut hallinto-oikeudelle päätöksen perusteena olevat you tube -videot tallennemuodossa (muistitikulla). Muistitikku sisältää seuraavat you tube -videot:

1. Power Truck Show -2015 -monster-auton rengas irtoaa – Monster Truck accident in Alahärmä, Finland.mp4

2. Monster truck accident at Power Truck Show.mp4

3. Monster Racing Bull Rauma Poroholma 2013.mp4

4. Crazy Drivers Stuntshow – Interview of Crazy Vesa A.mp4

5. Konetalo Niemelän Kevätmarkkinat 20.4.2012 osa3.vmv.mp4

6. A and Racing Bull at Power Truck Show 2012.mp4

7. Crazy Drivers Stunt Show – Northern Finnish News @ Kajaani – Finland 2009.mp4

Oikeudellinen arviointi

Kysymyksenasettelu

Asiassa on A:n valituksesta arvioitavana, onko Valtiokonttori voinut päätöksellään määrätä A:lle liikennevakuutuslain mukaista vakuutusmaksua vastaavan maksun ja laiminlyöntimaksun. Kyseisten maksujen määräämisen edellytyksenä on, että A on laiminlyönyt liikennevakuutuslain mukaisen vakuuttamisvelvollisuutensa. Näin ollen asiassa tulee ensin arvioida, onko A:lla ollut vakuuttamisvelvollisuus eli onko A:n monsteriajoneuvon käytön katsottava olleen sellaista, että A olisi ollut velvollinen ottamaan liikennevakuutuksen.

Asiassa ei ole kysymys sen arvioimisesta, onko yksittäisen vahinkotapahtuman johdosta maksettava korvausta liikennevahingosta.

Asiassa sovellettava liikennevakuutuslaki

A on vaatinut, että vakuuttamisvelvollisuutta arvioitaessa sovelletaan aiemmin voimassa ollutta liikennevakuutuslakia (279/1959) ja sen perusteella annettuja soveltamisohjeita. Hallinto-oikeus toteaa tältä osin, että aiempi liikennevakuutuslaki (279/1959) on kumottu 1.1.2017 voimaan tulleella nykyisellä liikennevakuutuslailla (460/2016). Näin ollen A:n vakuuttamisvelvollisuus määräytyy aiemman liikennevakuutuslain (279/1959) nojalla ajalta ennen 1.1.2017, kuten Valtiokonttori on päätöksessään todennutkin, ja nykyisen liikennevakuutuslain (460/2016) nojalla 1.1.2017 lukien. (---)

Liikennevakuutuslain (460/2016) 99 §:n 4 momentin siirtymäsäännöksen mukaan Liikennevakuutuskeskuksessa lain voimaan tullessa vireillä olleisiin laiminlyöntitapauksiin, joista ei ole annettu päätöstä lain voimaan tullessa, sovelletaan 27–29 §:ää. Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan A:n vakuuttamisvelvollisuutta koskeva asia on tullut Liikennevakuutuskeskuksessa vireille A-Vakuutus Oy:n kirjeellä 20.6.2016. Asia on siten ollut Liikennevakuutuskeskuksessa vireillä liikennevakuutuslain (460/2016) voimaan tullessa 1.1.2017. Näin ollen vakuutusmaksua vastaavan maksun ja laiminlyöntimaksun sekä niiden määräämisen osalta asiassa sovelletaan nykyisen liikennevakuutuslain (460/2016) 27–29 §:n säännöksiä.

Edellä olevan perusteella A:n menettelyä, eli sitä, onko A laiminlyönyt vakuuttamisvelvollisuutensa, arvioidaan aiemmin voimassa olleen liikennevakuutuslain (279/1959) mukaan ajalta ennen 1.1.2017 ja nykyisen liikennevakuutuslain (460/2016) mukaan ajalta 1.1.2017 jälkeen. Mikäli A:n katsotaan laiminlyöneen vakuuttamisvelvollisuutensa, määrätään seuraamukset eli vakuutusmaksua vastaava maksu ja laiminlyöntimaksu liikennevakuutuslain (460/2016) 99 §:n 4 momentin siirtymäsäännöksen nojalla nykyisen liikennevakuutuslain (460/2016) 27–29 §:n mukaisesti.

Vakuuttamisvelvollisuus

(---)

Liikennevakuutuslain 29 §:n 1 momentin mukaan, jos Liikennevakuutuskeskus katsoo, että ajoneuvon omistaja tai haltija on laiminlyönyt vakuuttamisvelvollisuutensa, sen on tehtävä esitys Valtiokonttorille vakuutusmaksua vastaavan maksun ja laiminlyöntimaksun määräämisestä. Hallituksen esityksen HE 123/2015 29 §:n yksityiskohtaisten perusteluiden mukaan Liikennevakuutuskeskus esittäisi hakemuksen yhteydessä Valtiokonttorille kaikki ne seikat, joihin se perustaa laiminlyöntiä koskevan epäilynsä. Valtiokonttori tutkisi Liikennevakuutuskeskukselta saamansa tiedon perusteella asian ja tekisi liikennevakuutuslain 29 §:n 2 momentin nojalla päätöksen asiassa.

Liikennevakuutuskeskus on 18.4.2017 tehnyt Valtiokonttorille hakemuksen 27 §:ssä tarkoitetun vakuutusmaksua vastaavan maksun ja 28 §:ssä tarkoitetun laiminlyöntimaksun määräämisestä. Hakemuksessa ei ole yksilöity, mistä tapahtumasta vakuuttamisvelvollisuuden on katsottava alkaneen. Hakemuksen mukaan vakuuttamisaika on alkanut 15.2.2012 ja päättynyt 15.2.2017. Asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella Liikennevakuutuskeskuksen hakemuksessa ei ole ollut liitteitä. Liikennevakuutuskeskus on Valtiokonttorille antamassaan vastineessa 13.10.2017 esittänyt hakemuksensa perusteeksi internetin YouTube videopalvelusta ladattuja videoita, joilla A käyttää monsteriajoneuvoa näytöksissä.

Esitetystä videomateriaalista ilmenevät seikat huomioon ottaen hallinto-oikeus arvioi, että A:n omistamaa monsteriajoneuvoa on käytetty myös muualla kuin pysyvällä luvalla toimivilla moottoriradoilla tai sisätiloihin rakennetuilla radoilla. Kun otetaan huomioon esitetystä videomateriaalista ilmenevät seikat, on monsteriajoneuvoa käytetty näytöksissä Konetalo Niemelän kevätmarkkinat 2012, Power Truck Show 2012, Rauma Poroholma 2013 ja Power Truck Show 2015 siten, että liikennevakuutuslain vaatimus toimimisesta liikenteestä eristetyllä alueella ei täyty. Hallinto-oikeuden arvion mukaan videomateriaalilta ilmenee, että A:n omistamaa monsteriajoneuvoa on kaikissa edellä mainituissa tapauksissa kuljetettu niin lähellä yleisöä ja sellaisilla paikoilla, että alueita ei voida katsoa eristetyn liikenteestä liikennevakuutuslain 2 §:n 4 kohdan tarkoittamalla tavalla. Edellä olevan perusteella A:lla on ollut monsteriajoneuvon vakuuttamisvelvollisuus vuosina 2012, 2013 ja 2015.

Hallinto-oikeus toteaa, että Valtiokonttori ei ole päätöksensä perusteluissa yksilöinyt niitä eri ajankohtia ja tilanteita, jolloin A Valtiokonttorin käsityksen mukaan on käyttänyt monsteriajoneuvoa liikenteeseen. Liikennevakuutuskeskuksen Valtiokonttorille toimittamasta videomateriaalista ei ilmene eikä Liikennevakuutuskeskus tai Valtiokonttori ole muutoinkaan esittänyt asiassa selvitystä, että A olisi käyttänyt omistamaansa monsteriajoneuvoa vuosina 2014 ja 2016 sekä ajalla 1.1.-15.2.2017. Hallinto-oikeus toteaa, että asian laatu huomioon ottaen Valtiokonttorilla on ollut asiassa erityinen perusteluvelvollisuus. Näin ollen Valtiokonttorin päätös on kumottava siltä osin kuin siinä on määrätty vakuutusmaksua vastaava maksu ja laiminlyöntimaksu vuosilta 2014 ja 2016 sekä ajalta 1.1.–15.2.2017 ja muutettava laiminlyöntiajaksi kolme vuotta.

Liikennevakuutuksen laiminlyöntiajan pituus

Liikennevakuutuslain 27 §:n 1 momentin mukaan se, joka on laiminlyönyt vakuuttamisvelvollisuutensa, on velvollinen maksamaan maksun, joka vastaa kohtuulliseksi katsottavaa vakuutusmaksua siltä ajalta, jota laiminlyönti koskee, ei kuitenkaan pidemmältä ajalta kuin kulumassa olevalta ja viideltä viimeksi kuluneelta kalenterivuodelta. Hallinto-oikeus toteaa, että vakuutusmaksua vastaava maksu ei ole sanktioluonteinen seuraamusmaksu vaan maksu, jonka tulisi vastata mahdollisimman tarkasti saamatta jäänyttä vakuutusmaksua. Tähän nähden ja kun otetaan huomioon, että Valtiokonttori ei ole päätöksessään tarkemmin perustellut sitä, miksi asiassa on sovellettu liikennevakuutuslain 27 §:n 1 momentissa tarkoitettua maksimiaikaa A:n ajoneuvon vakuuttamattomuusajasta päätettäessä sekä edellä todettu A:n monsteriajoneuvon vakuuttamisvelvollisuus vuosina 2012, 2013 ja 2015, hallinto-oikeus katsoo, että kyseessä oleva määräaika on lyhennettävä kolmeksi vuodeksi.

Laiminlyöntimaksu

Hallinto-oikeus toteaa, että vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyöntiin perustuva laiminlyöntimaksu perustuu laiminlyöjän objektiiviseen vastuuseen. Laiminlyöntimaksun määräämisessä ei siten ole ratkaisevaa merkitystä yksin sillä seikalla, onko vakuutusmaksun laiminlyönti ollut tahallista vaiko ei. Liikennevakuutuslain 29 §:n 2 momentin mukaan laiminlyöntimaksu voidaan jättää määräämättä vain erityisestä syystä. Hallituksen esityksen HE 123/2015 mukaan erityinen syy voisi olla esimerkiksi se, että rekisteröimättömän ajoneuvon kohdalla on objektiivisesti arvioiden huomattavaa oikeudellista tulkinnanvaraisuutta tai muuta epäselvyyttä siitä, onko ajoneuvo teknisiltä ominaisuuksiltaan sellainen, että se tulee 5 §:n perusteella vakuuttaa tai jättää 8 §:n perusteella vakuuttamatta. Hallinto-oikeus toteaa, että asiassa ei ole kysymys epäselvyydestä, joka liittyisi 5 §:ssä tarkoitettuun vakuutettavan ajoneuvon kotipaikkaan eikä myöskään siitä epäselvyydestä, onko kysymyksessä oleva monsteriajoneuvo teknisten ominaisuuksien perusteella 8 §:ssä tarkoitettujen vakuuttamisvelvollisuudesta poikkeamista koskevien säännösten piirissä. A:n valituksessaan viittaama tahattomuus ei ole liikennevakuutuslain 29 §:n 2 momentissa tarkoitettu erityinen syy laiminlyöntimaksun määräämättä jättämiselle. Edellä olevan perusteella liikennevakuutuslain 29 §:n 2 momentissa tarkoitettuja erityisiä syitä laiminlyöntimaksun määräämättä jättämiselle ei ole.

Laiminlyöntimaksun korotuskerroin

Liikennevakuutuslain 28 §:n 1 momentin mukaan laiminlyöntimaksu voi olla enintään kolme kertaa vakuutusmaksua vastaavan maksun suuruinen. Laiminlyöntimaksun korotuskerrointa määrättäessä otetaan huomioon laiminlyöntiajan pituus, laiminlyönnin tahallisuus ja toistuvuus sekä se, onko ajoneuvoa käytetty liikenteessä.

Hallinto-oikeus toteaa, että laiminlyöntiajan pituus on pitkä. Toisaalta laiminlyöntiä ei voida pitää toistuvana laissa tarkoitetulla tavalla. A on valituksessaan esittänyt, että liikennevakuutuksen laiminlyönti ei ole ollut tahallista. A on väittänyt, että vakuutusyhtiö LähiTapiola ei ole A:n pyynnöstä huolimatta myöntänyt vakuutusta. Hallinto-oikeus toteaa, että tästä seikasta A ei ole esittänyt mitään näyttöä. Tältä osin asiaa arvioitaessa on myös otettava huomioon, että liikennevakuutusasetuksen (454/1995) 3 §:n mukaan vakuutusyhtiö ei saa kieltäytyä antamasta ja voimassa pitämästä siltä haettua vakuutusta. Myöskään Liikennevakuutuskeskukselta ei ole saatu selvitystä siitä, että liikennevakuutusta ei olisi pyynnöstä huolimatta myönnetty. Toisaalta asiassa saadun selvityksen mukaan vakuutusyhtiö LähiTapiola on vuosina 2004–2011 myöntänyt A:lle määräaikaisia vastuuvakuutuksia taitoajonäytöksiin eri paikkakunnilla. Vastuuvakuutus on ollut jatkuva 24.3.2012 lähtien. Hallinto-oikeus arvioi, että vastuuvakuutuksen myöntämiseen nähden voidaan katsoa, että myöskään vastuuvakuutuksen myöntäjä ei ole pitänyt toimintaa liikennevakuutusvelvollisena. Se, että A:lla on ollut toiminnalleen vastuuvakuutus, osoittaa hallinto-oikeuden arvion mukaan sitä, että A:n liikennevakuutuksen ottamisen laiminlyönti ei ole ollut tahallista vaan pikemminkin vakuuttamattomuus on johtunut asian tulkinnanvaraisuudesta. Tahallisuutta arvioitaessa hallinto-oikeus kiinnittää huomioita myös siihen, että A:n toiminnan näkyvyydestä huolimatta Liikennevakuutuskeskus on kiinnittänyt A:n monsteriajoneuvon vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyöntiin huomiota vasta 8.8.2015 tapahtuneen onnettomuuden jälkeen, kun tapahtumajärjestäjän PTS-Messut Oy:lle vastuuvakuutuksen myöntänyt A-Vakuutus Oy on 20.6.2016 saattanut asian Liikennevakuutuskeskuksen tietoon. Tähänkään nähden A:n ei voida katsoa toimineen asiassa tahallisesti. Toisaalta tahallisuuden arvioinnissa voidaan kiinnittää huomiota siihen, että A:n harjoittama toiminta on luonteeltaan erityislaatuista. A:n omistama kysymyksessä oleva ajoneuvo on ollut tiettävästi ainoa Suomessa näytösajoihin käytettävä niin sanottu monsteriauto. Hallinto-oikeus katsoo, että toiminnan erityislaatuisuuteen nähden toiminnan harjoittajan huolellisuusvelvoitetta voidaan pitää korostuneena, jonka vuoksi A:lla on ollut korostunut velvollisuus selvittää ja huolehtia siitä, että kysymyksessä oleva monsteriauto on lainmukaisesti ja riittävällä tavalla vakuutettu. Hallinto-oikeus kiinnittää huomiota vielä siihen, että sitä Valtiokonttorin päätöksensä perusteluissa mainitsemaa seikkaa, että ajoneuvo on ollut osallisena onnettomuudessa, ei liikennevakuutuslain 28 §:n 1 momentissa mainita laiminlyöntimaksun määrään vaikuttavana tekijänä.

Edellä mainittuihin vakuuttamisvelvollisuuden tahallisuutta ja toisaalta tahallisuuden puuttumista osoittaviin seikkoihin sekä Valtiokonttorin määräämän korotuskertoimen perusteena olleisiin seikkoihin nähden Valtiokonttorin määräämää laiminlyöntimaksun korotuskerrointa on pidettävä liian korkeana. Hallinto-oikeus katsoo, että korotuskertoimen määräksi on vahvistettava 0,5.

(---)

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Arto Hietaniemi, Raija Uusi-Niemi ja Pertti Piippo. Asian esittelijä Patrick Laaksoharju.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Valtiokonttori on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin siinä on lyhennetty Valtiokonttorin 27.12.2017 päätöksessä ilmoitettua liikennevakuutuksen laiminlyöntiaikaa ja alennettu liikennevakuutuslain 28 §:n mukaista laiminlyöntimaksun korotuskerrointa. Valtiokonttorin päätös 27.12.2017 on saatettava voimaan.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Kysymyksessä oleva monsteriajoneuvo on rekisteröimätön moottoriajoneuvo, jota koskee liikennevakuuttamisvelvollisuus, kun sitä käytetään liikennevakuutuslain tarkoittamalla tavalla liikenteessä.

Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan Valtiokonttorilla olisi erityinen perusteluvelvollisuus näyttää toteen, että ajoneuvoa on käytetty liikenteessä myös vuosina 2014 ja 2016 sekä ajalla 1.1.–15.2.2017.

Lisänäytön vaatiminen on perusteetonta. Ajoneuvoa on käytetty ammattimaisessa näytösluontoisessa elinkeinotoiminnassa, joka on aloitettu jo vuonna 2002. Kaupparekisteritietojen mukaan toiminimi A:n aputoiminimi on Crazy Drivers. Toiminnassa on käytetty erilaista ajoneuvokalustoa ja näytöksissä erityisenä vetonaulana vuoden 2008 jälkeen kysymyksessä olevaa monsteriautoa. Toiminta on ollut hyvin laajaa, mikä ilmenee mediassa esitetyistä uutisoinneista ja muun muassa A:n internetsivustolta. A on laskenut uransa kestäneen keskeytyksettä 15 vuotta. Hän on ilmoittanut hallinto-oikeudelle, että ajoneuvoa on käytetty noin kymmenen kertaa vuosittain. A ei ole vedonnut ajoneuvon käyttämättömyyteen.

Ajoneuvoa on käytetty liikenteeseen liikennevakuutuslain tarkoittamalla tavalla vuodesta 2008 alkaen ammattimaisesti. Ajoneuvoa on liikuteltu myös muualla kuin näytösalueella, kuten ajoneuvon siirtämiseen paikasta toiseen. Lisäksi ajoneuvoa on käytetty muun muassa A:n omalla kotipihalla. Ajoneuvo on ollut vakuuttamaton ainakin 15.2.2017 saakka.

Seuraamus on määrätty uuden liikennevakuutuslain 27 §:n mukaisesti kuluneelta vuodelta (2017) ja viideltä viimeksi kuluneelta vuodelta.

Laiminlyöntiaika on ollut pitkä, vaikka tarkasteltaisiin vain hallinto-oikeuden lopputuleman mukaista ajanjaksoa. Tosiasiassa ajoneuvo on ollut vakuuttamatta aikavälillä 2009–2017.

Ajoneuvon vakuuttamisvelvollisuus on ajoneuvon omistajan lakisääteinen itsenäinen velvollisuus, eikä Liikennevakuutuskeskus aktiivisesti valvo ja etsi ajoneuvojen vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyöntitapauksia. A:n tuottamusta alentavaksi seikaksi ei täten voida katsoa sitä, että asia on tullut Liikennevakuutuskeskuksen tietoon vasta 8.8.2015.

Vastuuvakuutuksen ottaminen ei ole osoitus siitä, että vastuuvakuutuksen myöntäjä olisi ottanut kantaa liikennevakuuttamisvelvollisuuteen. Yritystoiminnan turvaaminen vastuuvakuutuksella ei myöskään vaikuta liikennevakuutuksen ottamisen laiminlyönnin tahallisuusarvioon, vaan toimii osoituksena toiminnan ammattimaisuudesta. Myöskään viranomaisten myöntämillä luvilla ei ole oikeudellista merkitystä vakuuttamisvelvollisuutta tarkasteltaessa. Näyttöä ei ole esitetty siitä, että liikennevakuutusta ei olisi pyynnöstä huolimatta myönnetty tai ajoneuvoa olisi erheellisesti pidetty vakuuttamisvelvollisuudesta vapautettuna. Näillä seikoilla ei ole myöskään merkitystä arvioitaessa liikennevakuutuslain 27, 28 ja 29 §:n mukaisia liikennevakuutusmaksun sekä laiminlyöntimaksun määräämisen perusteita. Edellä mainitun perusteella lakisääteisen liikennevakuuttamisvelvollisuuden laiminlyönnin ei voida katsoa aiheutuneen lain tulkinnanvaraisuudesta. Vakuutusmaksua vastaavan maksun ja laiminlyöntimaksun määrääminen ei lain mukaan edellytä tahallisuutta, vaan se on pelkästään yksi kriteeri korotuskerrointa määritettäessä.

Hallinto-oikeus toteaa päätöksessään, että lain 28 §:ssä ei mainita aiheutettua vahinkotapahtumaa korotuskertoimeen vaikuttavana tekijänä.

Vahinkotapahtuman aiheuttaminen on ollut vuosikymmeniä osa Liikennevakuutuskeskuksen vahvistamia laiminlyöntiseuraamusten määräämisen periaatteita. Kuten hallituksen esityksestä (HE 123/2015 vp) ilmenee, näitä periaatteita ei ole katsottu tarpeelliseksi muuttaa uutta liikennevakuutuslakia säädettäessä.

Liikennevakuutuksen laiminlyönnin seuraamusmaksuilla katetaan vakuuttamattomien ajoneuvojen aiheuttamista vahingoista aiheutuneita kustannuksia. Se osa kustannuksista, jota ei saada perittyä vakuuttamis-velvollisuuden laiminlyöneiltä, tulee lopulta kaikkien liikennevakuutuksenottajien maksettavaksi. Edellä mainittu huomioon ottaen on oikeudenmukaista ja perusteltua, että vakuuttamattomalla ajoneuvolla aiheutettu vahinko korottaa määrättävän seuraamusmaksun suuruutta. Vakuuttamattomalla ajoneuvolla aiheutettu vahinko on myös kiistaton osoitus siitä, että sitä on käytetty liikennevakuutuslain 28 §:ssä tarkoitetulla tavalla liikenteessä.

Ajoneuvolla on pitkäaikaisen ja toistuvan liikenteeseen käyttämisen lisäksi aiheutettu vahinko, jonka voidaan katsoa laiminlyöntimaksun määräämisessä noudatettavien vakiintuneiden periaatteiden mukaisesti lisäävän vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyönnin moitittavuutta tapauskohtaisessa kokonaisarviossa. Liikennevakuutuskeskus on arvioinut laiminlyöntimaksun korotuskertoimeen vaikuttavia liikennevakuutuslain 28 §:ssä säädettyjä seikkoja ja tarkasteltavana olevassa tapauksessa nämä kaikki seikat ovat täyttyneet. Näin ollen on ollut perusteltua soveltaa maksimikerrointa. Valtiokonttori on määrännyt vakuutusmaksua vastaavan maksun sekä laiminlyöntimaksun Liikennevakuutuskeskuksen esityksestä.

Valtiokonttori on vakiintuneessa soveltamiskäytännössään määrännyt laiminlyöntimaksun laiminlyöntikertoimella 3, kun ajoneuvo on vakuuttamattomana ollessaan aiheuttanut liikennevahingon, josta on aiheutunut korvausvelvollisuus Liikennevakuutuskeskukselle. Tätä käytäntöä sovelletaan lähtökohtaisesti yhdenmukaisesti kaikkiin vastaaviin tapauksiin.

A on antanut selityksen, jossa on vaadittu, että Valtiokonttorin valitus hylätään ja Valtiokonttori velvoitetaan korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa laillisine viivästyskorkoineen. Selityksessä on esitetty muun ohella seuraavaa:

A on ollut valmis hyväksymään hallinto-oikeuden ratkaisun ajoneuvon käyttämisestä liikenteessä vuosina 2012, 2013 ja 2015, vaikka onkin ollut siitä perustellusti eri mieltä.

Valtiokonttorin valituksessa esiin tuodut monsteriajoneuvon käyttämistä kuvaavat videot ja lehtiartikkelit vuosilta 2014 ja 2016 eivät anna riittävää selvitystä siitä, että ajoneuvoa olisi liikennevakuutuslaissa tarkoitetulla tavalla käytetty liikenteessä. Videoissa monsteriautolla ajetaan joko tarkoitukseen hyväksytyllä moottoriradalla, jossa yleisö on aitojen takana, taikka sisäareenalla, jossa taas yleisö on areenatasoa ylempänä aidatuissa katsomoissa. Edelleen yhdessä videossa ajoneuvoa testataan korjauksen jälkeen A:n vanhempien omistamalla tilalla yksityisalueella, jonne ei ole yleistä pääsyä. Vuodelta 2009 olevassa kuvassa on vuoteen 2011 saakka käytetty ajoneuvo. Nykyinen ajoneuvo on otettu käyttöön vuonna 2012.

A:n on väitetty käyttäneen ajoneuvoa myös aikavälillä 1.1.–15.2.2017. Ajoneuvoa ei käytetä talviaikoina muutoin kuin mahdollisesti ulkomailla tehtävissä näytösajoissa, jotka tapahtuvat aina suljetuilla areenoilla.

A on yrittänyt hankkia ajoneuvoon liikennevakuutuksen, mutta vakuutusyhtiö ei ole sitä myöntänyt, koska on katsonut, että ajoneuvoa ei käytetä liikenteeseen liikennevakuutuslain tarkoittamalla tavalla. Se, että A:llä on koko ajan ollut voimassa oleva vastuuvakuutus, osoittaa, että hän on pyrkinyt hoitamaan asiat voimassa olevien säännösten mukaisesti. Viranomaiset ovat jokaisessa näytöksessä hyväksyneet sekä näytösalueen että aluetta valvovat järjestysmiehet. Säännökset ovat olleet erittäin tulkinnanvaraisia, joten niitä tulee tulkita A:n eduksi.

Olennaista asiassa on laiminlyöntimaksun korotuskerroin. Hallinto-oikeus on katsonut, että liikennevakuutuksen ottamisen laiminlyönti ei ole ollut tahallista, vaan vakuuttamattomuus on pikemminkin johtunut asian tulkinnanvaraisuudesta. Perusteet korotuskertoimen määrittelemiselle hallinto-oikeuden päätöksessä esitetyllä tavalla ovat olemassa.

Valtiokonttori on antanut vastaselityksen, jossa se on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Sillä, että A:n vanhempien omistama tila on yksityisalue, ei ole merkitystä arvioitaessa liikenteeseen käyttämistä tai vakuuttamisvelvollisuutta. Liikennevakuutuksen korvauskäytännössä omakotitalon pihaa sekä siihen johtavaa ajoväylää ja ajoväylään liittyvää pihanosaa on vakiintuneesti pidetty liikenneväylänä. On selvää, että monsteriajoneuvoa on käytetty lain tarkoittamalla tavalla liikenteessä, kun sitä on käytetty pihatiellä. Liikennevakuutuslain mukainen vastuu on lisäksi laaja eikä se rajaudu tieliikenteeseen ja voi syntyä muutoinkin kuin ajoneuvoa konevoimaisesti liikuteltaessa, kuten työnnettäessä tai hinattaessa ja jopa ajoneuvon päästessä valumaan kaltevalla alustalla.

A:n mukaan ajoneuvoa on talviaikoina käytetty näytösajoissa ulkomailla. Ajoneuvo on siten siirretty paikasta toiseen, ja sitä on käytetty liikenteeseen myös ulkomailla.

Näyttöä ei ole esitetty siitä, että liikennevakuutusta ei olisi pyynnöstä huolimatta myönnetty tai että ajoneuvoa olisi erheellisesti pidetty vakuuttamisvelvollisuudesta vapautettuna. Liikennevakuutustoimintaa harjoittava vakuutusyhtiö ei voi liikennevakuutuslain mukaisesti kieltäytyä antamasta ja voimassa pitämästä siltä haettua vakuutusta. A:llä on ollut jopa korostunut velvollisuus selvittää ja huolehtia siitä, että ajoneuvo on lainmukaisesti ja riittävällä tavalla vakuutettu. Tätä velvollisuutta ei poista se, että toiminnalle on otettu muita vapaaehtoisia vakuutuksia, kuten vastuuvakuutus.

Laiminlyöntimaksun korotuskerroin 0,5 poikkeaa merkittävästi vastaavissa tilanteissa vakiintuneesti käytettävästä korotuskertoimesta. Kerrointa on pidettävä liian alhaisena ottaen huomioon liikennevakuutuslain 28 §:n mukaiset harkintaan vaikuttavat perusteet sekä säännöksen preventiiviseksi ja sanktioivaksi tarkoitettu vaikutus. Valtiokonttorin vakiintuneessa soveltamiskäytännössä laiminlyöntimaksun peruskerroin on 2. Jos laiminlyöntiaika on pidempi kuin 30 päivää, käytetään 30 päivää ylittävältä ajalta laiminlyöntikerrointa 2,5. Laiminlyöntikerrointa 1 käytetään vain poikkeuksellisesti esimerkiksi, jos tahallisuusarvioinnissa otetaan yksittäistapauksessa huomioon laiminlyöjän terveydelliseen ja sosiaaliseen tilanteeseen liittyviä seikkoja.

Valtiokonttorin antama vastaselitys on lähetetty A:lle tiedoksi. A on antanut lausuman, joka on lähetetty Valtiokonttorille tiedoksi.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen siltä osin kuin hallinto-oikeus on lyhentänyt ajoneuvon liikennevakuuttamisvelvollisuutta koskevan laiminlyöntiajan pituudeksi kolme kalenterivuotta. Valtiokonttorin päätös, jonka mukaan laiminlyöntiaika on 15.2.2012–15.2.2017, saatetaan tältä osin voimaan.

Valtiokonttorin valitus hylätään siltä osin kuin siinä on vaadittu, että vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyönnin johdosta määrätyn laiminlyöntimaksun korotuskertoimeksi on määrättävä 3. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei tältä osin muuteta.

Asia palautetaan Valtiokonttorille liikennevakuuttamisvelvollisuuden laiminlyönnistä johtuvien maksujen määrän muuttamiseksi vastaamaan tämän päätöksen mukaisia perusteita.

2. A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Pääasiaratkaisu

1.1 Sovellettavat oikeusohjeet ja lain esitöitä

Liikennevakuutuslain (279/1959) 1 §:n mukaan moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutunut henkilö- tai omaisuusvahinko, jota jäljempänä sanotaan liikennevahingoksi, korvataan ajoneuvoa varten annetusta liikennevakuutuksesta mainitun lain mukaan.

Lain 2 §:n 4 kohdan (898/1974) mukaan moottoriajoneuvo ei ole mainitussa laissa tarkoitetussa liikenteessä, kun sitä käytetään liikenteestä eristetyllä alueella kilpailu-, harjoitus- tai kokeilutarkoituksiin.

Lain 3 §:n mukaan moottoriajoneuvo mainitun lain mukaan on maata kiskoitta kulkemaan tarkoitettu konevoimainen kulkuväline tai työkone, niin myös kulkuneuvo, joka on rakennettu liikkumaan vain sellaiseen kulkuvälineeseen tai työkoneeseen kytkettynä. Asetuksella voidaan kuitenkin määrätä, ettei moottoriajoneuvona pidetä kulkuvälinettä tai työkonetta, jonka paino tai nopeus on vähäinen, eikä kevyttä hinattavaa kulkuneuvoa.

Lain 15 §:n 1 momentin (1493/1994) mukaan liikenteeseen käytettävää moottoriajoneuvoa varten tulee ajoneuvon omistajalla, ei kuitenkaan valtiolla, olla liikennevakuutus 19 §:ssä tarkoitetussa vakuutusyhtiössä.

Lain 16 §:n 1 momentin (88/1999) mukaan moottoriajoneuvon omistaja, jolla ei ole ollut liikennevakuutusta ajoneuvoa varten, vaikka hänellä olisi se pitänyt olla, on velvollinen laiminlyöntinsä ajalta suorittamaan liikennevakuutuskeskukselle sen kussakin tapauksessa erikseen määräämän enintään nelinkertaista keskimääräistä vakuutusmaksua vastaavan hyvikkeen tai, jos liikennevahinko on sattunut, enintään kymmenkertaista keskimääräistä vakuutusmaksua vastaavan hyvikkeen.

Liikennevakuutuslaki (279/1959) on kumottu 1.1.2017 voimaan tulleella uudella saman nimisellä lailla 460/2016. Viimeksi mainitun lain 99 §:n 4 momentin siirtymäsäännöksen mukaan Liikennevakuutuskeskuksessa lain voimaan tullessa vireillä olleisiin laiminlyöntitapauksiin, joista ei ole annettu päätöstä lain voimaan tullessa, sovelletaan uuden liikennevakuutuslain 27–29 §:ää.

Liikennevakuutuslain (460/2016) 1 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan moottoriajoneuvo ei ole tässä laissa tarkoitetussa liikenteessä, kun sitä käytetään liikenteestä eristetyllä alueella kilpailu- tai testaustarkoituksiin taikka kilpailuun välittömästi liittyvään harjoitteluun.

Lain 5 §:n 1 momentin mukaan ajoneuvo, jonka pysyvä kotipaikka on Suomessa, on vakuutettava mainitun lain mukaan, jollei jäljempänä toisin säädetä.

Lain 6 §:n 1 momentin mukaan ajoneuvon omistaja ja haltija ovat velvollisia vakuuttamaan ajoneuvon sen omistus- tai hallintaoikeuden siirtymispäivästä lukien.

Lain 8 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan liikennevakuutusta ei tarvitse ottaa ajoneuvolle, jota ei tarvitse rekisteröidä, eikä ajoneuvoa käytetä liikenteessä.

Lain 27 §:n 1 momentin mukaan se, joka on laiminlyönyt 6 §:n mukaisen vakuuttamisvelvollisuutensa, on velvollinen maksamaan maksun, joka vastaa kohtuulliseksi katsottavaa vakuutusmaksua siltä ajalta, jota laiminlyönti koskee, ei kuitenkaan pitemmältä ajalta kuin kulumassa olevalta ja viideltä viimeksi kuluneelta kalenterivuodelta.

Lain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 123/2015 vp) 27 §:n 1 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan muun ohella seuraavaa:

"Pykälässä säädettäisiin vakuutusmaksua vastaavasta maksusta, jonka vakuuttamisvelvollisuutensa laiminlyönyt ajoneuvon omistaja tai haltija joutuisi maksamaan siltä ajalta, jota laiminlyönti koskee. Maksu määrättäisiin aina, kun vakuutuksen ottaminen olisi laiminlyöty eikä sen määräämiseen siten liittyisi tapauskohtaista harkintaa.

Vakuutusmaksua vastaava maksu vastaisi voimassaolevan lain 16 §:ssä säädettyä hyvikettä ilman korotuskerrointa. Korotuskerrointa vastaisi erillinen laiminlyöntimaksu, josta säädettäisiin 28 §:ssä. Maksua ei voitaisi määrätä pidemmältä ajalta takautuvasti kuin kuluvalta ja viideltä viimeksi kuluneelta kalenterivuodelta. Tätä määräaikaa pidennettäisiin nykyisestä kolmesta vuodesta viiteen vuoteen, jotta määräaika vastaisi 26 §:n mukaista vakuutusmaksun vanhentumisaikaa."

Lain 28 §:n 1 momentin mukaan se, joka on laiminlyönyt 6 §:n mukaisen vakuuttamisvelvollisuutensa, on velvollinen maksamaan laiminlyöntimaksun, joka on enintään kolme kertaa vakuutusmaksua vastaavan maksun suuruinen. Laiminlyöntimaksun korotuskerrointa määrättäessä otetaan huomioon laiminlyöntiajan pituus, laiminlyönnin tahallisuus ja toistuvuus sekä se, onko ajoneuvoa käytetty liikenteessä.

Lain 28 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan muun ohella seuraavaa:

"Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi uuden nimisestä ja osin uudella tavalla määräytyvästä vakuutusmaksuvelvollisuuden laiminlyönnin perusteella määrättävästä sanktioluonteisesta seuraamusmaksusta. Pykälässä ehdotettu laiminlyöntimaksu korvaisi voimassa olevan lain 16 §:n mukaisen hyvikkeen korotusosan. (---)

Pykälän 1 momentin mukaan vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyönyt ajoneuvon omistaja tai haltija olisi velvollinen maksamaan Liikennevakuutuskeskukselle laiminlyöntimaksun. Maksu olisi enintään kolme kertaa sen suuruinen kuin 27 §:ssä ehdotettua vakuutusmaksua vastaava maksu. Sanktion suuruus sidottaisiin siis tältä osin vakuutusmaksua vastaavan maksun tasoon. Enimmillään laiminlyöntimaksu ja vakuutusmaksua vastaava maksu olisi siis samansuuruinen kuin nykyinen nelinkertainen maksu. Voimassaolevassa laissa maksu on voinut olla enintään kymmenkertainen, joten maksun enimmäismäärä alenisi. Käytännössä voimassaolevan lain sallimaa korotuksen enimmäismäärää ei ole käytetty. Laiminlyöntimaksulle ei ehdoteta säädettäväksi vähimmäismäärää. Laiminlyöntimaksun korotuskertoimeen vaikuttavia seikkoja olisivat laiminlyöntiajan pituus sekä laiminlyönnin tahallisuus ja toistuvuus, sekä se, onko ajoneuvoa käytetty liikenteessä. Nykyisin korotetun maksun harkintaperusteet ovat Liikennevakuutuskeskuksen vahvistamat ja ne vastaavat yleisiltä periaatteiltaan nyt ehdotettavia."

Lain 29 §:n 1 momentin mukaan, jos Liikennevakuutuskeskus katsoo, että ajoneuvon omistaja tai haltija on laiminlyönyt vakuuttamisvelvollisuutensa, sen on tehtävä esitys Valtiokonttorille vakuutusmaksua vastaavan maksun ja laiminlyöntimaksun määräämisestä.

Lain 29 §:n 2 momentin mukaan Valtiokonttori määrää 1 momentissa mainitut maksut sekä velvoittaa vakuuttamisvelvollisuutensa laiminlyöneen ajoneuvon omistajan tai haltijan maksamaan maksut Liikennevakuutuskeskukselle. Laiminlyöntimaksu voidaan jättää määräämättä vain erityisestä syystä.

Lain 29 §:n 2 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan muun ohella seuraavaa:

"Pykälän 2 momentissa todettaisiin, että laiminlyöntimaksu voitaisiin jättää määräämättä vain erityisesti syystä. Erityinen syy voisi olla esimerkiksi se, että rekisteröimättömän ajoneuvon kohdalla on objektiivisesti arvioiden huomattavaa oikeudellista tulkinnanvaraisuutta tai muuta epäselvyyttä siitä, onko ajoneuvo teknisiltä ominaisuuksiltaan sellainen, että se tulee 5 §:n perusteella vakuuttaa tai jättää 8 §:n perusteella vakuuttamatta. Tämä ei koskisi vakuutusmaksua vastaavaa maksua, koska sen osalta kysymys ei ole sanktioluonteisesti maksusta."

Lain 29 §:n 4 momentin mukaan Liikennevakuutuskeskus laskuttaa ja perii ajoneuvon omistajalle tai haltijalle määrätyt 1 momentissa mainitut maksut. Liikennevakuutuskeskus voi periä maksut sen jälkeen, kun Valtiokonttorin päätös on tullut lainvoimaiseksi.

Hallintolain 44 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan kirjallisesta päätöksestä on käytävä selvästi ilmi muun ohella päätöksen perustelut.

Lain 45 §:n 1 momentin mukaan päätös on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset.

1.2 Kysymyksenasettelu ja sovellettava liikennevakuutuslaki

Asiassa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa Valtiokonttorin valituksesta ratkaistavana ensinnäkin kysymys siitä, miltä ajalta liikennevakuuttamisvelvollisuuden laiminlyönnistä johtuvat maksut on määrättävä. Toiseksi asiassa on ratkaistavana kysymys laiminlyöntimaksua määrättäessä käytettävästä korotuskertoimesta.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, samoin kuin hallinto-oikeus, että kysymystä siitä, onko A laiminlyönyt liikennevakuuttamista koskevan velvollisuutensa, arvioidaan aiemmin voimassa olleen liikennevakuutuslain (279/1959) säännösten mukaan ajalta ennen 1.1.2017 ja voimassa olevan liikennevakuutuslain (460/2016) säännösten mukaan ajalta 1.1.2017 jälkeen.

Jos A:n katsotaan laiminlyöneen vakuuttamisvelvollisuutensa, seuraamukset eli vakuutusmaksua vastaava maksu ja laiminlyöntimaksu määrätään liikennevakuutuslain (460/2016) 99 §:n 4 momentin siirtymäsäännös huomioon ottaen voimassa olevan liikennevakuutuslain 27–29 §:n mukaisesti.

1.3 Vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyönnin aika

Hallinto-oikeus on päätöksessään mainitsemillaan perusteilla katsonut, että A on käyttänyt monsteriautoksi kutsuttua moottoriajoneuvoa liikenteessä niin, että A:lla on ollut ajoneuvoa koskeva vakuuttamisvelvollisuus kalenterivuosien 2012, 2013 ja 2015 ajan eli kolmen vuoden ajan.

Valtiokonttori on valituksessaan vaatinut, että liikennevakuutusta koskevan vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyönnin ajaksi on katsottava Valtiokonttorin päätöksen 27.12.2017 mukaisesti 15.2.2012–15.2.2017.

A on Valtiokonttorin valituksen johdosta korkeimmalle hallinto-oikeudelle antamassaan vastineessa todennut, että Valtiokonttorin esittämä selvitys ei riittävästi osoita, että ajoneuvoa olisi käytetty liikenteessä vuosina 2014 ja 2016. Hän on lisäksi ajan 1.1.–15.2.2017 osalta vastineessaan todennut, että ajoneuvoa ei talven aikana käytetä muutoin kuin mahdollisesti ulkomailla tehtävissä näytösajoissa.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että liikennevakuuttamisvelvollisuutta koskevien lakien 279/1959 ja 460/2016 säännösten mukaan liikenteeseen käytettävää moottoriajoneuvoa varten omistajalla on oltava liikennevakuutus.

Asiassa on kysymys moottoriajoneuvosta, jota A on käyttänyt asiakirjoista ilmenevällä tavalla elinkeinotoiminnassaan Valtiokonttorin päätöksessä mainittuna aikana 15.2.2012–15.2.2017. Ajoneuvolla ei ole tuolloin ollut liikennevakuutusta. Kun otetaan huomioon asiassa esitetty selvitys moottoriajoneuvosta ja sen käytöstä A:n harjoittaman elinkeinotoiminnan ajonäytöksissä ja ajonäytösalueiden ulkopuolella, korkein hallinto-oikeus katsoo, että moottoriajoneuvoa on käytetty edellä mainittuna aikana liikenteessä siten kuin liikennevakuutuslaeissa 279/1959 ja 460/2016 säädetään. Ajoneuvo on siten ollut vakuutettava. Asiassa ei ole ilmennyt seikkoja, joiden johdosta liikennevakuutuksen laiminlyöntiajaksi olisi katsottava Valtiokonttorin päätöksessä mainittua aikaa lyhyempi aika. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös on kumottava vakuuttamisvelvollisuutta koskevan laiminlyöntiajan pituuden osalta ja Valtiokonttorin päätös on saatettava tältä osin voimaan.

1.4 Laiminlyöntimaksun korotuskerroin

Valtiokonttori on valituksessaan vaatinut, että korotuskertoimeksi on hallinto-oikeuden päätöksestä poiketen vahvistettava Valtiokonttorin päätöksessään 27.12.2017 määräämä, lain sallima enimmäiskerroin 3.

Valtiokonttori on päätöksessään 27.12.2017 perustellut kertoimen 3 käyttämistä laiminlyönnin keston lisäksi erityisesti sillä seikalla, että ajoneuvo on ollut vakuuttamattomana ollessaan osallisena liikennevahingossa, josta on aiheutunut Liikennevakuutuskeskukselle korvausvelvollisuus. Hallinto-oikeudelle A:n valituksen johdosta antamassaan vastineessa 26.3.2018 Valtiokonttori on perustellut kertoimen 3 käyttämistä samoin kuin mainitussa päätöksessään sillä, että vakiintuneen soveltamiskäytännön mukaan kerrointa 3 käytetään aina niissä tilanteissa, joissa ajoneuvo on aiheuttanut vakuuttamattomana ollessaan liikennevahingon, josta on aiheutunut korvausvelvollisuus Liikennevahinkokeskukselle. Valtiokonttori on vasta valituksessaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle arvioinut korotuskerrointa myös liikennevakuutuslain (460/2016) 28 §:ssä säädettyjen perusteiden kannalta.

Liikennevakuutuslain 28 §:n 1 momentin mukaan laiminlyöntimaksun korotuskerrointa määrättäessä otetaan huomioon laiminlyöntiajan pituus, laiminlyönnin tahallisuus ja toistuvuus sekä se, onko ajoneuvoa käytetty liikenteessä.

Laiminlyöntimaksu on rangaistusluonteinen hallinnollinen seuraamusmaksu. Tällaisen seuraamusmaksua koskevan säännöksen soveltamiseen kohdistuu erityisiä oikeusturvavaateita. Rangaistusluonteista seuraamusmaksua koskevan hallintopäätöksen perusteluissa on nojauduttava niihin perusteisiin, jotka maksun määräämiselle laissa on säädetty, ja maksua koskevaa säännöstä on muutoinkin tulkittava kiinnittäen eritystä huomiota lain sanamuotoon.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että toisin kuin aikaisemmin voimassa olleen liikennevakuutuslain 16 §:n 1 momentin säännöksessä, esillä olevassa asiassa sovellettavassa uuden liikennevakuutuslain 28 §:n 1 momentin säännöksessä ei ole nimenomaisesti säädetty maksun määräämisessä huomioon otettavaksi seikaksi sitä, että liikennevahinko on sattunut. Tähän nähden Valtiokonttori ei ole voinut perustaa päätöstään 27.12.2017 laiminlyöntimaksun korotuskertoimen 3 käyttämisestä erityisesti siihen seikkaan, että A:n omistama moottoriajoneuvo on ollut osallisena liikennevahinkoon. Asiaa ei ole lain sanamuoto huomioon ottaen arvioitava toisin sen vuoksi, että lain 28 §:n säännöstä koskevan hallituksen esityksen perusteluissa viitataan aikaisemman lain säännöksiin perustuviin Liikennevakuutuskeskuksen vahvistamiin vakuutusmaksua vastaavan hyvikkeen määrän harkintaperusteisiin.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputulokseen muuttamiseen tältä osin ei ole perusteita.

1.5 Asian palauttaminen Valtiokonttorin käsiteltäväksi

Korkein hallinto-oikeus on edellä tässä päätöksessään vahvistanut A:n liikennevakuuttamisvelvollisuuden laiminlyöntiä koskevaksi ajaksi 15.2.2012–15.2.2017 ja laiminlyöntimaksun korotuskertoimeksi 0,5.

Asia on palautettava Valtiokonttorille vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyönnistä johtuvien maksujen määrän muuttamiseksi vastaamaan tämän päätöksen mukaisia perusteita.

2. Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Osaksi asian näin päättyessä ja osaksi sen tulkinnanvaraisuuteen nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Kari Kuusiniemi sekä oikeusneuvokset Leena Äärilä, Timo Räbinä, Anne Nenonen ja Joni Heliskoski. Asian esittelijä Kari Nieminen.

 
Julkaistu 5.5.2020