Muu päätös 4143/2014

Asia Ympäristölupaa koskeva valitus

Valittaja Stora Enso Oyj

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 24.5.2013 nro 13/0138/1

Asian taustaa

Itä-Suomen ympäristölupavirasto oli 17.6.2004 antamallaan päätöksellä nro 61/04/1 myöntänyt Stora Enso Oyj:lle toistaiseksi voimassa olevan ympäristöluvan Heinolan Flutingtehtaan toimintaan sellun, kartongin ja energian tuotantoon, raakaveden puhdistukseen, jäteveden käsittelyyn ja seoslietteen välivarastointiin Rautsalon kaupunginosassa Heinolassa. Tehtaan kartongin tuotantokapasiteetti on noin 300 000 t/a. Hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi on tehtävä 31.3.2013 mennessä. Päätöksen lupamääräys 2 kuuluu seuraavasti:

"2. Jätevedet on käsiteltävä siten, että vesistöön johdettavan jäteveden kuormitusarvot ovat kuukausi- ja vuosikeskiarvoina laskettuna ja mahdolliset ohijuoksutukset, ylivuodot ja häiriötilanteet mukaan lukien enintään seuraavat:

aine, kuukausikeskiarvo, vuosikeskiarvo

BOD₇, 1 700 kg/d, 1 500 kg/d

COD_Cr, 6 000 kg/d, 5 000 kg/d

Fosfori, 10 kg/d, 9 kg/d

Kiintoaine, 800 kg/d, 700 kg/d

Päästöarvot lasketaan kalenterikuukauden ja -vuoden keskiarvoina käyntipäivää kohti. Raja-arvot saavutetaan, kun päästöt kalenterikuukauden keskiarvoina ja kalenterivuoden keskiarvona alittavat raja-arvon.

Jätevesien mukana vesistöön joutuva typpipäästö tulee olla mahdollisimman alhainen. Typpipäästön tavoitearvo on 110 kg/d kuukausikeskiarvona ja 90 kg/d vuosikeskiarvona."

Vaasan hallinto-oikeus on 13.4.2006 antamallaan päätöksellä nro 06/0098/2 muun ohella hylännyt Vuolenkosken osakaskunnan valituksen kokonaisuudessaan ja muuttanut Stora Enso Oyj:n valituksen johdosta muun muassa lupamääräystä 2 kuulumaan seuraavasti:

aine, kuukausikeskiarvo, vuosikeskiarvo

BOD₇, 1 700 kg/d, 1 500 kg/d

COD_Cr, 6 000 kg/d, 5 000 kg/d

Fosfori, 10 kg/d, 9 kg/d

Kiintoaine, 800 kg/d, 700 kg/d

Päästöarvot lasketaan kalenterikuukauden ja -vuoden keskiarvoina kalenterivuorokautta kohti. Raja-arvot saavutetaan, kun päästöt kalenterikuukauden keskiarvoina ja kalenterivuoden keskiarvona alittavat raja-arvon.

Jätevesien mukana vesistöön joutuva typpipäästö tulee olla mahdollisimman alhainen. Typpipäästön tavoitearvo on 110 kg/d kuukausikeskiarvona ja 90 kg/d vuosikeskiarvona."

Korkein hallinto-oikeus on 10.5.2007 antamallaan päätöksellä taltionumero 1253 Vuolenkosken osakaskunnan valituksesta muuttanut lupamääräyksen 2 kuulumaan seuraavasti:

aine, kuukausikeskiarvo, vuosikeskiarvo

BOD₇, 1 000 kg /d, 800 kg /d

COD_Cr, 4 500 kg /d, 3 500 kg /d

Fosfori, 8 kg /d, 7 kg /d

Kiintoaine, 500 kg /d, 400 kg /d

Jätevesien mukana vesistöön joutuvan typpipäästön tulee olla mahdollisimman alhainen. Typpipäästön tavoitearvo on 110 kg/d kuukausikeskiarvona ja 90 kg/d vuosikeskiarvona."

Korkein hallinto-oikeus on 27.5.2009 antamallaan päätöksellä taltionumero 1335 hylännyt Stora Enso Oyj:n hakemuksen korkeimman hallinto-oikeuden 10.5.2007 antaman päätöksen taltionumero 1253 purkamiseksi lupamääräyksen 2 mukaisen fosforin kuukausikeskiarvon, COD:n kuukausikeskiarvon sekä kiintoaineen kuukausikeskiarvon ja vuosikeskiarvon osalta ja että ympäristölupapäätöstä näiltä osin muutetaan siten, että lupamääräyksen 2 luparajat ovat Itä-Suomen ympäristölupaviraston päätöksen mukaiset.

Asian aikaisempi käsittely

Itä-Suomen ympäristölupavirasto on 13.11.2009 antamallaan päätöksellä nro 102/09/1 Stora Enso Oyj:n hakemuksesta muuttanut Heinolan Flutingtehtaan ympäristölupaa 61/04/1 jätevesipäästöjen raja-arvoja koskevan lupamääräyksen 2 osalta. Muutettu lupamääräys kuuluu seuraavasti:

"Jätevedet on käsiteltävä siten, että vesistöön johdettavan jäteveden kuormitusarvot ovat kuukausi- ja vuosikeskiarvoina laskettuna ja mahdolliset ohijuoksutukset, ylivuodot ja häiriötilanteet mukaan lukien enintään seuraavat (muutokset lihavoituna):

Aine, Kuukausikeskiarvo kg/d, Vuosikeskiarvo kg/d

BOD₇, 1 000, 800

COD_Cr, 5 000, 4 000

Fosfori, 9, 8

Kiintoaine, 1 000 *, 650

Typpi (tavoitearvo), 110, 90

* 3 kk:n liukuva keskiarvo

Päästöarvot lasketaan kalenterikuukauden ja -vuoden keskiarvoina kalenteripäivää kohti. Raja-arvot saavutetaan, kun päästöt kalenterikuukauden keskiarvoina ja kalenterivuoden keskiarvoina alittavat raja-arvot.

Yhtiön tulee edelleen jatkaa toimia biologisen jätevedenpuhdistusprosessin vakauttamiseksi ja niin sanotun rihmalieteongelman poistamiseksi niin, että kiintoaine- ja fosforipäästöt ovat entistä paremmin hallittavissa."

Ympäristölupavirasto on perustellut päätöstään seuraavasti:

Luvan mukainen toiminta ei aiheuta terveyshaittaa, merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, maaperän tai pohjaveden pilaantumista, erityisten luonnonolosuhteiden huononemista, yleiseltä kannalta tärkeän virkistys- tai muun käyttömahdollisuuden vaarantumista ympäristössä eikä kohtuutonta rasitusta naapurikiinteistöille.

Ympäristönsuojelulakia koskevan hallituksen esityksen 58 §:ää (luvan muuttaminen) koskevien perusteluiden mukaan luvanhaltijan on mahdollista hakea kyseessä olevan pykälän nojalla luvan muutosta, mikäli lupapäätöksen noudattaminen osoittautuu mahdottomaksi (HE 84/1999 vp).

Ympäristöluvassa, sellaisena kuin se on muutettuna korkeimman hallinto-oikeuden antamalla päätöksellä, asetetut raja-arvot eivät ole kiintoaineen osalta saavutettavissa. Myös fosforin ja COD:n osalta raja-arvot ovat jätevedenpuhdistamon suorituskyky huomioon ottaen liian tiukat, eivätkä ole luotettavasti pitkällä aikavälillä saavutettavissa. Sellaista uutta jätevedenpuhdistustekniikkaa, jolla tehtaan jätevesipäästöjä voitaisiin pienentää entisestään ja joka olisi teknisesti ja taloudellisesti käyttökelpoista Heinolan Flutingtehtaalla, ei ole tiedossa. Tehtaan puhtaan veden käyttö, prosessivesien kierrätys ja jätevesien puhdistus noudattavat kattavasti nykyisessä massa- ja paperiteollisuuden BAT-referenssidokumentissa luetellut menettelyt ja tekniikat. Ainoastaan kuivakuorinta puuttuu, mutta kuorintavetenä käytetään sellu- ja kartonkitehtaalta tulevaa prosessivettä puhtaan veden sijaan.

Kolmen kuukauden liukuva keskiarvo kiintoaineen kuormitusrajalle mahdollistaa hakijan pyytämän pelivaran puhdistamon toiminnalle. Kiintoaineen kuormitusraja-arvojen muuttaminen ei myöskään aiheuta merkittävää muutosta nykytilanteeseen, eikä sillä ole merkittävää alapuolisen vesistön veden laatua heikentävää vaikutusta.

Hämeen ympäristökeskus on määrännyt niin sanotun jäteliemialtaan tyhjennettäväksi vuoden 2012 loppuun mennessä. Päätöksen mukainen kiintoaineen kuormitusraja-arvojen muutos mahdollistaa myös altaan tyhjentämisen määrätyssä aikataulussa.

Ympäristölupavirasto on lisäksi lausunut toiminnan aloittamisen osalta seuraavaa:

Luvan saaja on oikeutettu aloittamaan muutetun luvan mukainen toiminta mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta lupapäätöstä noudattaen.

Ympäristölupavirasto katsoo, että yhtiön pyynnössä päätöksen täytäntöönpanosta muutoksenhausta huolimatta on ympäristönsuojelulain tarkoittamalla tavalla esitetty riittävät perusteet. Asetetut päästöraja-arvot huomioon ottaen päätöksen täytäntöönpano muutoksenhausta huolimatta ei vaaranna ympäröivän vesistön tilaa, sillä Heinolan Flutingtehtaan jätevesikuormituksella ei ole merkittävää purkuvesistön laatua heikentävää vaikutusta. Tällä päätöksellä muutetut määräykset ovat voimassa vain lyhyen aikaa, koska hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi on tehtävä 31.3.2013 mennessä. Näillä perusteilla ympäristölupavirasto katsoo, että ympäristönsuojelulain 101 §:ssä tarkoitetut edellytykset toiminnanaloittamisluvan myöntämiseen ovat olemassa.

Luvan saajan on ennen toiminnan aloittamista annettava Hämeen ympäristökeskuksen huostaan tämän hyväksymä 20 000 euron määräinen vakuus niiden vahinkojen, haittojen ja kustannusten korvaamisesta, jotka lupapäätöksen kumoaminen tai lupaehtojen muuttaminen valituksen johdosta voi aiheuttaa. Vakuuden tulee olla voimassa siihen saakka, kun tämä päätös saa lainvoiman tai jos lupa kumotaan tai sen ehtoja muutetaan, siihen saakka, kun mahdolliset vahingot, haitat tai kustannukset on korvattu.

Ympäristölupaviraston soveltamat säännökset

Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 41, 42, 43, 58 ja 101 §

Ympäristönsuojeluasetus (169/2000) 19 ja 37 §

Korkein hallinto-oikeus on 4.10.2011 antamallaan päätöksellä taltionumero 2835 palauttanut Vuolenkosken osakaskunnalle menetetyn määräajan valituksen tekemiseksi Itä-Suomen ympäristölupaviraston päätöksestä Vaasan hallinto-oikeudelle.

Hallinto-oikeuden ratkaisu, siltä osin kuin nyt on kysymys

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään Vuolenkosken osakaskunnan valituksesta kumonnut Itä-Suomen ympäristölupaviraston päätöksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Ympäristönsuojelulain 58 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäneen viranomaisen on luvanhaltijan, valvontaviranomaisen, asianomaisen yleistä etua valvovan viranomaisen tai haitankärsijän hakemuksesta muutettava lupaa, jos toiminnasta aiheutuva pilaantuminen tai sen vaara poikkeaa olennaisesti ennalta arvioidusta, toiminnasta aiheutuu tässä laissa kielletty seuraus, parhaan käyttökelpoisen tekniikan kehittymisen vuoksi päästöjä voidaan vähentää olennaisesti enemmän ilman kohtuuttomia kustannuksia, lupamääräyksen perusteiden havaitaan olevan virheelliset eikä määräyksen muuttamisesta aiheudu tarvetta harkita uudelleen luvan myöntämisen edellytyksiä, olosuhteet ovat luvan myöntämisen jälkeen olennaisesti muuttuneet tai se on tarpeen Suomea sitovan kansainvälisen velvoitteen täytäntöönpanemiseksi annettujen säädösten noudattamiseksi.

Korkein hallinto-oikeus on päätöksessään 10.5.2007 taltio 1253 arvioinut Stora Enso Oyj:n Heinolan Flutingtehtaan jätevesipäästöjä ja jätevedenpuhdistusta ja määrännyt arvionsa perusteella yhtiön päästöille rajat. Päätöksessä 27.5.2009 taltio 1335 korkein hallinto-oikeus on arvioinut muun muassa onko asiassa saatu sellaista uutta selvitystä, joka antaisi aihetta purkaa aikaisempi päätös. Yhtiön jätevedenpuhdistamo on uudistettu 2002, jolloin flotaatiolaitos on otettu käyttöön. Korkeimman hallinto-oikeuden päätösten perusteena on siten ollut usean vuoden tieto jätevesipuhdistamon toiminnasta ja tehtaiden päästöistä.

Yhtiön toimittamasta lisäselvityksestä ilmenee luvassa määrättyjen parametrien osalta seuraavaa:

Kiintoaine

Kuukausittain laskettu päästö on normaalisti alle luparajan 500 kg/d, mutta ylityksiä on ollut toistuvasti, suurimmillaan noin 2 500 kg/d. Vuosittain laskettu päästö on toistuvasti ylittänyt luparajan 400 kg/d.

COD, kemiallinen hapenkulutus

Kuukausittain ja vuosittain laskettu päästö on ollut noin 3 000 kg/d. Kuukausipäästö on ollut selvästi alle luparajan 4 500 kg/d, vuosipäästö alle luparajan 3 500 kg/d. Yksittäiset kuukausiarvot ovat olleet suurimmillaan noin 5 000 kg/d.

BOD, biologinen hapenkulutus

Kuukausittain laskettu päästö on ollut keskimäärin alle 500 kg/d ja yksittäiset ylitykset yli 1 500 kg/d. Vuosittain laskettu päästö on ollut 400-500 kg/d. Luparaja on kuukausittain 1 000 kg/d, vuosittain 800 kg/d. Kuukausiraja on ylittynyt satunnaisesti.

Kokonaisfosfori

Kuukausittain laskettu päästö on ollut normaalisti noin 5 kg/d ja vuosittain 5–6 kg. Yksittäiset ylitykset ovat olleet yli 10 kg/d. Kuukausittain laskettava päästöraja 8 kg/d on ylittynyt satunnaisesti, vuosittainen päästörajan 7 kg/d ylityksiä ei ole ollut.

Yhtiö on esittänyt, että tehtaiden puhdistamolla on ollut käyttöhäiriöitä. Vuonna 2009 tehtaan tuotanto ajettiin alas ja käynnistettiin taas useita kertoja markkinatilanteesta johtuen. Vuonna 2010 pitkäaikainen sähkökatkos johti biologisen puhdistusprosessin häiriöön ja vuonna 2011 huoltoseisokin jälkeen puhdistuslaitoksella esiintyi rihmamaista sienikasvustoa, joka sekoitti prosessia. Häiriöt ja seisokit ovat osaltaan aiheuttaneet edellä todetut päästörajojen ylitykset. Toisaalta lievennyksen yhtenä perusteena käytetty jäteliemialtaan tyhjennyksestä aiheutunut lisäkuormitus jätevedenpuhdistamolle on tyhjennyksen loputtua päättynyt. Yhtiön lisäselvityksessä mainittuja suunnitelmia jäteliemialtaan täyttämiseksi ei voida käyttää perusteluna muuttaa lupaa ympäristönsuojelulain 58 §:n nojalla.

Vuonna 2012 puhdistamo on yhtiön mukaan toiminut hyvin. Hallinto-oikeus katsoo, että tehtaan nykyisellä tuotannolla ja puhdistamon huolellisella hoidolla päästörajat voidaan saavuttaa kuten viimeisimmät tarkkailutulokset ovat osoittaneet.

Hallinto-oikeus katsoo, että yhtiön muutoshakemuksessa tai asian myöhemmissä vaiheissa ei ole ilmennyt sellaista uutta tietoa, jonka perusteella tehtaan ympäristölupaa voitaisiin ympäristönsuojelulain 58 §:n nojalla muuttaa. Näin ollen Itä-Suomen aluehallintoviraston päätös on osakaskunnan valituksesta kumottava.

Hallinto-oikeus toteaa, että Stora Enso Oyj on ympäristöluvan määräyksen mukaisesti pannut Itä-Suomen aluehallintovirastossa vireille luvan tarkistamishakemuksen.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki 58 §

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Stora Enso Oyj on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Itä-Suomen ympäristölupaviraston päätös saatetaan voimaan.

Vaatimustensa tueksi yhtiö on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Asetetut raja-arvot ovat liian tiukat saavutettavaksi. Niiden korottamisella ei ole vaikutuksia alueen ympäristöön, vastaanottavaan vesistön laa-tuun tai kalastoon. Korotettuinakaan raja-arvot eivät ylitä toiminnassa sovellettavaa parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) vaatimuksen mukaisia päästötasoja. Raja-arvoja lähinnä muokataan sellaisiksi, että ne mahdollistavat ympäristöluvassa sallitun toiminnan.

Ympäristönsuojelulain 43 § huomioon ottaen määräyksiä ei tule antaa, jos toiminnan ei voida todeta aiheuttavan ympäristön pilaantumista. Lisäksi lupamääräysten tulee olla tarpeellisia. Lupamääräysten on oltava tarpeen ympäristön pilaantumisesta aiheutuvien vaikutusten saattamiseksi hyväksyttävälle tasolle. Kaikkia teollisen toiminnan vaikutuksia ei pyritä estämään lupamääräyksin.

Mikäli painavia ympäristöllisiä syitä ei ole, toimintaa ei tulisi estää tai hankaloittaa edellyttämällä sellaista puhdistustasoa, jonka saavuttaminen käytännössä tarkoittaa tuotannon merkittävää rajoittamista ja toiminnan tuottavuuden laskua sellaisella tavalla, että toimintaa ei voida harjoittaa.

Vaasan hallinto-oikeus on päätöksessään kiinnittänyt huomiota toistuviin korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen 10.5.2007 taltionumero 1253 mukaisten raja-arvojen ylityksiin, joiden johdosta sekä hakija että Itä-Suomen ympäristölupavirasto ovat pitäneet raja-arvoja mahdottomina saavuttaa. Päätöksen perusteluissa hallinto-oikeus on kuitenkin katsonut, että vuonna 2012 tehtaan puhdistamo on toiminut hyvin ja että tehtaan nykyisellä tuotannolla ja puhdistamon huolellisella hoidolla päästörajat voidaan saavuttaa, kuten viimeisimmät tarkkailutulokset ovat osoittaneet. Päätöksessä ei ole perusteltu asiaa enempää, vaikka viimeisimpien tarkkailutuloksien perusteella voidaan todeta, että esimerkiksi vuonna 2012 toiminnassa on ylitetty korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaiset raja-arvot kuukauden keskiarvona laskettuna viisi kertaa.

Alla olevaan taulukkoon on merkitty kerrat, joina kuukausi- ja vuosikeskiarvot ovat olleet suuremmat kuin korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaiset raja-arvot.

Kerrat, joina tehtaan vuosikeskiarvot ovat olleet suuremmat kuin päätöksen KHO 10.5.2007 T 1253 vuosiraja-arvo

Vuosi, Kiintoaine, Kokonaisfosfori, COD

2003, -, -, -

2004, -, -, -

2005, X, -, -

2006, X, -, -

2007, X, -, -

2008, -, -, -

2009, X, -, -

2010, X, -, -

2011, X, -, -

2012, X, -, -

2013 (1–5), -, -, -

Kerrat, joina tehtaan kuukausikeskiarvot ovat olleet suuremmat kuin päätöksen KHO 10.5.2007 T 1253 kuukausiraja-arvo

Vuosi, Kiintoaine, Kokonaisfosfori, COD

2003, 1, 3, 1

2004, 2, -, -

2005, 2, 2, 1

2006, 7, 1, -

2007, 4, 1, -

2008, 1, -, -

2009, 4, -, -

2010, 7, 2, 2

2011, 4, 1, -

2012, 4, -, 1

2013 (1–5), 2, -, 1

Viimeisen kymmenen vuoden aikana kiintoaineen, COD:n ja fosforin kuukausikeskiarvot ovat olleet yhteensä 54 kerralla suuremmat kuin korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen 10.5.2007 taltionumero 1253 mukaiset raja-arvot. Kuukausitason raja-arvot näiden parametrien osalta eivät ole saavutettavissa pidemmällä aikavälillä. Kiintoaineen vuosikeskiarvo on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut seitsemänä vuonna suurempi kuin korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukainen raja-arvo.

Stora Enso Oyj on koko ajan toiminut huolellisesti ja pyrkinyt minimoimaan päästöjä. Yhtiö on tehnyt lukuisia investointeja ja teettänyt tutkimuksia jätevesimäärän vähentämiseksi ja puhdistuksen tehostamiseksi. Viranomaisten käsityksenä on jatkuvasti ollut, että yhtiö toimii huolellisesti ja että sillä on käytössään paras käyttökelpoinen tekniikka. Päästöjä ei kuitenkaan ole pystytty pitämään asetettujen raja-arvojen alapuolella.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukainen kiintoaineen raja-arvo vuosikeskiarvona ei ole saavutettavissa. Raja-arvojen saavuttaminen COD:n ja fosforin osalta edellyttää flotaatiolaitoksen lähes jatkuvaa käyttämistä, eikä raja-arvoja voida siten saavuttaa BAT-tekniikalla, kuten jäljempänä esitetään. COD- ja fosforiraja-arvot kuukausikeskiarvoina eivät ole flotaatiolaitoksen käytölläkään jatkuvasti saavutettavissa.

Raja-arvoja ei saa ylittää yhtenäkään toimintakuukautena, eikä niihin sisälly yhtään joustovaraa mahdollisia häiriö- tai poikkeustilanteita ajatellen. Vaasan hallinto-oikeuden päätöksessä ikään kuin oletetaan, että hakija voisi toiminnassaan kokonaan välttää kaikki häiriö- tai poikkeustilanteet. Vaikka kuukausittain lasketut päästöt ovat viime aikoina Vaasan hallinto-oikeuden päätöksessä todetun mukaisesti useimmiten jääneet alle asetettujen raja-arvojen, osoittavat kymmenen vuoden aikana tapahtuneet 61 raja-arvojen ylitystä, ettei niitä ole mahdollista saavuttaa.

Mikäli korkeimman hallinto-oikeuden 10.5.2007 antaman päätöksen mukaisia raja-arvoja on noudatettava, Heinolan Flutingtehtaan toimintaa ei voida jatkaa nykyisenlaisena ja nykyisessä laajuudessa, koska vaarana ovat toistuvat ympäristöluvan mukaisten raja-arvojen ylitykset. Raja-arvot ovat saavutettavissa vain merkittävillä tuotantotoiminnan muutoksilla. Raja-arvot ovat osoittautuneet mahdottomiksi saavuttaa laitoksen normaalitoiminnassa huolellisestikaan toimien.

Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen johdosta sovellettavaksi tulevat korkeimman hallinto-oikeuden 10.5.2007 antaman päätöksen mukaiset raja-arvot on annettu sellaisina kuin Hämeen ympäristökeskus on lähes kymmenen vuotta sitten lausunnossaan 29.10.2003 esittänyt. Lausunnon mukaan kyseisiin raja-arvoihin on mahdollista päästä nykyisen tekniikan hyvällä hallinnalla. Hämeen ympäristökeskuksen lausunto perustui aikoinaan siihen, että Heinolan Flutingtehtaan jälkiflotaatiolaitos oli otettu käyttöön. Käyttöönotto oli tapahtunut joulukuussa 2002. Näin ollen raja-arvot on alun perin määritelty lyhyen käyttökokemuksen perusteella, ja ne ovat perustuneet tehtaan silloiseen tuotantomäärään (264 000 t/a), joka on ollut pienempi kuin nykyisin. Raja-arvojen määrittämisessä tulee ottaa huomioon ympäristöluvan mukaisesti sallittu tuotantomäärä 300 000 t/a.

Hämeen ympäristökeskus on korjannut käsitystään päästöraja-arvojen saavutettavuudesta 6.11.2008 päivätyssä lausunnossaan, jonka se on antanut korkeimmalle hallinto-oikeudelle purkuhakemuksen käsittelyn yhteydessä. Lausunnossa on todettu, että aiempi lausunto perustui vain noin vuoden mittaisiin käyttökokemuksiin. Lausuntoa annettaessa ympäristökeskus oli olettanut, että niin sanottu rihmalieteongelma olisi saatu flotaatiolaitoksen avulla hallintaan. Ympäristökeskus on todennut, että rihmalietteen esiintyminen on sellutehtaille tyypillinen ongelma, eikä siihen ole tutkimuksista huolimatta löydetty yksiselitteistä syytä, eikä myöskään helppoa ja yksinkertaista ratkaisua.

Purkuhakemuksen käsittelyn yhteydessä kaikki viranomaiset ovat olleet yhtä mieltä siitä, että laitoksella käytössä oleva jätevesien puhdistus flotaatiolaitoksineen edustaa alan parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Jätevedenpuhdistuslaitos täyttää myös BAT-asiakirjoissa jätevedenpuhdistukselle asetetut numeeriset raja-arvot muun ohella COD:n ja fosforin suhteen. Hakijan Heinolan Flutingtehdas alittaa reilusti BAT-vaatimukset eri parametrien suhteen. Täysin varmoja keinoja korkeimman hallinto-oikeuden 10.5.2007 antaman päätöksen raja-arvojen saavuttamiseksi ei ainakaan nykyisellään ole. Tarkastelun perusteella Hämeen ympäristökeskus on siten puoltanut mainitun päätöksen purkamista ja sitä, että raja-arvot olisivat asetettuja korkeampia.

Korkein hallinto-oikeus ei ollut päätöstä tehdessään vuonna 2007 tietoinen Hämeen ympäristökeskuksen muuttuneesta kannasta. Hämeen ympäristökeskuksen kuulematta jättäminen korkeimman hallinto-oikeuden käsittelyn yhteydessä oli myöhemmin tehdyn purkuhakemuksen pääasiallinen peruste. Vaasan hallinto-oikeus on siten päätöksensä perusteluna virheellisesti esittänyt, että korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä asetettujen raja-arvojen perusteena olisi ollut usean vuoden tieto jätevesipuhdistamon toiminnasta ja tehtaiden päästöistä. Todellisuudessa raja-arvot on annettu flotaatiolaitoksen 10 kuukauden käyttökokemuksen perusteella sekä silloisen Hämeen ympäristökeskuksen kannan mukaisina.

Vaasan hallinto-oikeus on lisäksi perustellut päätöstään sillä, että korkein hallinto-oikeus olisi purkuhakemuksen yhteydessä vuonna 2009 arvioinut Flutingtehtaan jätevesipäästöjä. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa ei kuitenkaan lainkaan ole tarkasteltu lähemmin päästötasoja ja raja-arvojen saavutettavuutta. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi purkuhakemuksen sen perusteella, ettei purkuhakemuksen kohteena ollutta korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä voitu tulkita hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla virheelliseksi, eivätkä edellytykset lainvoiman saanen hallintopäätöksen purkamiseksi olleet siten käsillä. Purkupäätöksessä on kuitenkin nimenomaisesti todettu, ettei ympäristölupapäätös saa samanlaista pysyvyyttä kuin hallintopäätökset yleensä.

Korkeimman hallinto-oikeuden kummassakaan käsittelyssä ei siten ole otettu kantaa raja-arvojen saavutettavuuteen usean vuoden käyttökokemuksen perusteella. Kuten Itä-Suomen ympäristölupaviraston päätöksessä on myös korostettu, tuotantomäärän kasvaessa maksimituotantoon 300 000 t/a, raja-arvojen saavuttaminen on entistä vaikeampaa, mistä syystä raja-arvojen muuttaminen on ollut välttämätöntä. Jätevesipäästöjen raja-arvojen tulee olla saavutettavissa parhaalla käyttökelpoisella tekniikalla myös ympäristölupapäätöksen mukaisella maksimituotannolla, sillä ympäröivän vesistön tila ei vaadi tuotannon määrän rajoituksiin johtavia raja-arvoja.

Heinolan alueen vedet kuuluvat Kymijoen–Suomenlahden vesienhoito-alueeseen. Kymijoen–Suomenlahden vesienhoitoalueen pintavesien tila on kuormitustietoihin perustuvan riskinarvioinnin perusteella arvioitu hyväksi.

Vesienhoitoyhdistys Kymijoen vesi ja ympäristö ry tarkkailee vastaanottavan vesistön tilaa, pohjan laatua ja pohjaeläimistöä, kalastoa ja pyydysten limoittumista sekä Heinolan Flutingtehtaan vaikutusta vesistön veden laatuun. Kymijoen vesi ja ympäristö ry on perustettu vuonna 1962 ja se on hyväksytty julkisen valvonnan alaiseksi tutkimuslaitokseksi vuonna 1964. Yhdistys on vastannut Heinolan alueen vesistön tarkkailusta vuodesta 1973 alkaen. Täten Kymijoen vesi ja ympäristö ry:llä on erittäin pitkäaikainen kokemus ja parhaat tiedot alueen vesistön tilasta. Valitukseen on liitetty Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n antaman lausunnon Heinolan Flutingtehtaan jätevesien vaikutuksesta alapuolisen vesistön veden laatuun, kalastoon ja kalastukseen.

Mainitun lausunnon mukaan Konniveden pitkän aikavälin vesianalyysitulokset osoittavat, että järven fosforipitoisuudet ovat laskeneet sekä virtahavaintopaikoilla että syvänteiden alusvedessä. Sen sijaan kokonaistyppipitoisuuksissa, veden väriarvoissa ja sähkönjohtavuudessa on ollut havaittavissa nousevaa trendiä. Koska ajalliset muutokset ovat olleet samanlaisia kuormituspisteiden ylä- ja alapuolisilla havaintopisteillä, eivät muutokset liity teollisuuden päästöihin, vaan todennäköisimmin valuma-alueelta tulevaan kuormitukseen. Kuormituksen kasvu voi olla yhteydessä muun muassa sademääriin. Vedenlaatu ei rajoita eteläisellä Konnivedellä kalojen lisääntymistä tai heikennä niiden elinolosuhteita.

Edelleen lausunnossa todetaan aiemmin asian käsittelyssä esillä olleesta kalastukseen kohdistuvasta haitasta, että havasten likaantumistutkimusten mukaan verkkojen kesäaikainen likaantuminen ei ole Konnivedellä suurempaa kuin yläpuolisella Ruotsalaisella, eivätkä havaksiin kiinnijäänneet kesäaikaiset kiintoainemäärät ole suuria tai poikkeuksellisia kummallakaan järvellä. Pistekuormituksen vaikutukset Konniveden rantavyöhykkeen ekologiseen tilaan ovat melko vähäisiä ja paikallisia, ja ne rajoittuvat lähinnä Jyrängönvirran alaosaan. Konniveden näytepisteiden levämäärät ovat olleet viime vuosina samaa tasoa tai pienempiä kuin Ruotsalaisen vertailupisteiden. Kuormituspisteiden tuntumassa levämäärien lasku tapahtui jo 1990-luvun lopulla, jonka jälkeen levämäärät ovat pysyneet samalla tasolla. Eteläisen Konniveden syvännealueiden lajisto ilmentää myös sitä, että pohjan läheinen happitilanne on alueella suhteellisen hyvä.

Lopuksi lausunnossa todetaan, että Heinolan Flutingtehtaan keskimääräisellä fosforikuormituksella 8 tai 9 kg/vrk ei ole merkitystä Konniveden veden laadun tai kalaston kannalta, sillä kuormitusten laskennallinen ero tulee pitoisuusnousuna esille kuormituspisteessä mikrogramman sadasosissa. Virtahavaintopaikkojen kiintoainemäärät ovat olleet pitkällä aikavälillä pääsääntöisesti alle määritysrajan, joten eri lupaehtojen vaikutuksia ei pystytty fosforikuormituksen tavoin arvioimaan. Luonnonvesistä COD-määritykset (COD_Mn) tehdään eri menetelmällä kuin jätevesistä (COD_Cr), joten eri lupaehtojen mukaisia COD-kuormituksen vaikutuksia Konniveden vedenlaatuun ei ole pystytty lausuntoa laatiessa nimenomaisesti arvioimaan. Lausunnosta käy kuitenkin selkeästi ilmi, ettei kuormitus vastaanotettavaan vesistöön ole mitenkään merkittävä, eikä vastaanottavan vesistön tila vaadi poikkeuksellisen tiukkoja raja-arvoja.

Itä-Suomen ympäristölupavirasto on tehtyjen vesistötarkkailujen perusteella arvioinut, että Heinolan Flutingtehtaan jätevesien vaikutukset vesistöön ovat hyvin paikallisia, eikä purkuvesistön tila vaadi päästöjen vähentämistä nykyisestä. Tehtaan jätevesivirtaaman osuus Kymijoen keskimääräisestä virtaamasta on ainoastaan noin 0,04–0,07 % ja voimakkaan virtauksen vuoksi jätevedet sekoittuvat nopeasti vesistöön. Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen laatimassa Hämeen vesienhoidon toimenpideohjelmassa Konnivedellä tehtävät vesienhoitotoimenpiteet koskevat hajakuormituksen vähentämistä (viemäröinti) sekä vesistökunnostuksia. Suunnitelmassa ei ole esitetty Heinolan alueen teollisuudelle vesienhoidon toimenpiteitä.

Valitukseen on liitetty Esko Rossi Oy:n laatima selvitys "Riskinarviotarkastelu Itä-Suomen lupaviraston päätöksen (nro 102/09/1) ja KHO:n päätöksen (t. 1253) mukaisten jätevesien lupa-arvojen eron merkityksestä alapuolisessa vesistössä". Selvityksessä on muun ohella todettu, että tarkasteltujen lupaehtojen COD-päästörajojen ero oli 500 kg/d, fosforipäästöjen ero 1 kg/d ja kiintoainepäästöjen ero kuukausikeskiarvoina 500 kg/d ja vuosikeskiarvoina 250 kg/d. Kymenvirran keskivirtaamalla nämä erot tarkoittavat COD-pitoisuutena noin 0,024 mg/l, fosforipitoisuutena noin 0,05 μg/l ja kiintoainepitoisuutena noin 0,012–0,024 mg/l. Nämä laskennalliset pitoisuusvaikutukset ovat merkityksettömän pieniä. Minimivirtaamillakin laskien pitoisuusvaikutukset ovat COD:n ja kiintoaineen osalta noin 0,06 mg/l ja fosforin osalta noin 0,1 μg/l. Selvityksen mukaan on ilmeistä, että siinä tarkasteltavien luparajojen eroilla ei voi olla laaja-alaista merkityksellistä vaikutusta Konniveden tilaan. Edelleen selvityksessä todetaan, että siinä tarkasteltujen luparajojen COD- ja fosforipäästöjen erot muodostavat noin 13 % nykyisistä pistekuormitusmääristä. Kiintoainekuormituksen osalta kuormituksen ero on suurempi, mutta kiintoaine ei ole nykyisellään ollut ongelma veden laadun suhteen. Selvityksen mukaan on ilmeistä, että kyseisellä kuormituserolla ei ole jatkuvaa oleellista vaikutusta jätevesien purkualueen lähistönkään veden laatuun. Suuremmilla kuormitusrajoilla happitilanne ja veden laatu voi olla alusvedessä jätevesien purkupaikan lähistöllä ajoittain hieman heikompi kuin pienemmillä kuormitusarvoilla. Aiemmin vallinneen nykyistä suuremman jätevesikuormituksen vaikutusten perusteella sisäisen kuormituksen lisääntymisen riski on selvityksen mukaan merkityksettömän pieni suurempienkin luparajojen vaihtoehdossa.

On siis ilmeistä, ettei toiminnasta aiheudu mitään poikkeuksellisia vaikutuksia, joiden takia ympäristöluvassa tulisi asettaa erityisen tiukkoja raja-arvoja vesistöön kohdistuvien päästöjen osalta. Jätevesipäästöjä koskevat lupamääräykset eivät saa rajoittaa tehtaan tuotantoa ja kilpailukykyä ilman ympäristönsuojelun kannalta välttämättömiä perusteita.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 3 momentissa tarkoitettua parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimusta täsmennetään ympäristönsuojeluasetuksen 37 §:ssä. Parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimuksen sisältöä arvioitaessa on otettava huomioon muun muassa Euroopan yhteisön komission tai kansainvälisten toimielinten julkaisemat tiedot parhaasta käyttökelpoisesta tekniikasta. Punnittaessa parhaan käyttökelpoisen tekniikan valintaa on aina verrattava sovellettavasta tekniikasta aiheutuvia haittoja siitä saatavaan hyötyyn. Voimassa olevassa lupamääräyksessä 2 asetetut raja-arvot edellyttävät tietyn tekniikan (flotaatiolaitoksen) käyttöä ympäristönsuojelulain 43 §:n 3 momentin vastaisella tavalla. Lisäksi lupamääräyksellä pakotetaan soveltamaan tekniikkaa, joka säännöksen vastaisella tavalla ei edusta parasta käyttökelpoista tekniikkaa, sillä raja-arvoilla ei saavuteta ympäristöä kokonaisuutena tarkastellen ympäristönsuojelullisesta näkökulmasta parasta mahdollista tulosta.

Flotaatiolaitoksen käytöstä saatava liete on jätettä, eli flotaatiolaitoksen käyttö johtaa lisääntyvään jätemäärään. Jätettä voidaan hyötykäyttää, mutta ongelmat lietteen hyötykäytössä voivat johtaa pahimmillaan tilanteeseen, jossa lietettä joudutaan joko varastoimaan pitkiä aikoja tehdasalueella tai sitä joudutaan sijoittamaan kaatopaikalle. Jatkuva flotaatiolaitoksen käyttö on lisäksi nostanut jätevedenpuhdistuksen käyttökustannukset erittäin korkeaksi. Myös nämä seikat tulevat punnittaviksi parhaan käyttökelpoisen tekniikan harkinnan yhteydessä.

Vuosina 2010–2012 tehdas on käyttänyt flotaatiolaitosta kaiken kaikkiaan noin 9–10 kuukautta vuodessa saavuttaakseen nykyiset päästötasot ja alittaakseen Itä-Suomen ympäristölupaviraston muutospäätöksen mukaiset raja-arvot. Tehtaan jätevedenpuhdistuksen kemikaalikulutuksesta noin 50 % aiheutuu flotaatiolaitoksesta. Vuosina 2010–2012 tehtaan flotaatiolaitos on kuluttanut keskimäärin noin 1 300–2 200 tonnia kemikaaleja vuodessa. Nykyisin voimassa olevien raja-arvojen mukaisesti toimittaessa flotaatiolaitosta on käytettävä ja kemikaaleja kuluu nykyistäkin enemmän.

Uusissa BAT-päätelmissä on tultu siihen lopputulokseen, ettei tertiäärikäsittely edusta parasta käyttökelpoista tekniikkaa, sillä se kuluttaa suhteettoman paljon kemikaaleja. BAT:n määrittämiseen sovellettavat päästöraja-arvot on myös BAT-päätelmissä suhteutettu siihen, ettei flotaatiolaitoksen kaltaista käsittelyä tule soveltaa. BAT-päätelmien soveltaminen on tullut pakolliseksi uudessa ympäristönsuojelulaissa (527/2014). Laitoksille kehitettävät ja sovellettavat jätevesien puhdistusmenetelmät tulee suunnitella siten, että niitä voidaan käyttää pitkällä aikavälillä. Asetettaessa laitoksen toiminnalle päästöraja-arvoja on otettava huomioon myös lähiaikoina voimaan tulevat sääntelymuutokset, joilla turvataan ympäristönsuojelun tavoitteiden pitkäjänteinen saavuttaminen ja vältetään toiminnan jatkuvuutta häiritseviä harkitsemattomia väliaikaisratkaisuja.

Aikaisemmassa päätöksenteossa käytettävissä ollut massa- ja paperiteollisuuden BREF-asiakirja (parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskeva referenssiasiakirja) on ollut vuodelta 2001. Se sisälsi vain yleisimmät massa- ja paperiteollisuuden valmistusprosessit, eikä suoraan anna lukuja Heinolan Flutingtehtaalla käytössä oleville prosesseille. Referenssiasiakirjoja on kuitenkin uusittu ja ne ovat saaneet lopullisen sisältönsä EU:n komission PP BREF (Pulp, Paper and Board) teknisen työryhmän kokouksessa 22–26.4.2013. Toukokuussa 2013 on laadittu luonnos lopullisista massa- ja paperiteollisuuden BREF-asiakirjoista (Pre-Final Draft May 2013), jossa on määritelty paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja sitä vastaavat päästötasot (BAT-päästötasot). BAT-päätelmät tulevat todennäköisesti voimaan vuonna 2014.

Vertailtaessa tehtaan jätevedenpuhdistustekniikkaa näihin uusiin BAT-päätelmiin voidaan todeta, että Heinolan Flutingtehtaalla on käytössä lähes kaikki BAT-referenssiasiakirjoissa luetellut ja sovellettavissa olevat päästöihin vaikuttavat tekniikat. Ainoastaan puun kuivakuorinta ei ole käytössä. Tehtaan märkäkuorinnassa kuitenkin hyödynnetään tehtaan jätevettä tuoreveden sijaan, ja tehtaan kuorimon jätevesikuormitus on vastaava kuin uudessa BREF-asiakirjoissa määritelty BAT-taso 0,5–2,5 m³/ADt. Tehtaalla on siten kokonaisuudessaan käytössä joko lueteltuja BAT-tekniikoita tai samaan tulokseen yltäviä vastaavia tekniikoita (märkäkuorinta jätevedellä).

Tehtaan jätevedet puhdistetaan BREF-asiakirjojen mukaisella BAT-tekniikalla. Jätevedet puhdistetaan ensin mekaanisesti etuselkeytyksessä, minkä lisäksi tehtaalla on aktiivilietelaitos, jossa puhdistus tapahtuu biologisesti. Tämän jälkeen jätevedet puhdistetaan jälleen mekaanisesti jäl-kiselkeytyksessä. Lisäksi tehtaalla on joulukuusta 2002 alkaen jätevedenpuhdistuksessa käytössä tertiäärikäsittelynä flotaatiolaitos eli kemiallinen saostus. Tämä laitos on rakennettu niin sanottuja häiriöpäästöjä varten, eli poikkeustilanteissa väliaikaisesti käytettäväksi. Flotaatiolaitoksen käyttö lisää merkittävästi tehtaan kemikaalikulutusta, kemikaalikuljetuksia ja muodostuvan lietteen määrää. BREF-asiakirjojen mukaan flotaatiolaitosta vastaavaa tertiäärikäsittelyä ei luokitella BAT-tekniikaksi. Kyseinen tekniikka kuluttaa suhteellisesti niin paljon kemikaaleja, että kemikaalikulutuksesta koituva ympäristöhaitta on suurempi kuin tekniikan soveltamisesta saatava hyöty.

Valituksenalaisessa päätöksessä vahvistetut päästötasot COD:n ja fosforin osalta ovat kuitenkin niin tiukat, että alun perin varakäsittelymenetelmäksi tarkoitettua flotaatiolaitosta joudutaan käyttämään lähes jatkuvasti. Kuten edellä on todettu, COD- ja fosforipäästöjen rajoittaminen vaaditulle tasolle on suhteettoman vaikeaa itsessään, eikä suhteettoman tiukoille raja-arvoille ole ympäristönsuojelullisia perusteita. Kyseisiin raja-arvoihin pääsemiseksi on käytettävä BAT-vaatimuksen vastaista tekniikkaa. Tämän lisäksi asetetut raja-arvot ovat paljon uusissa BAT-päätelmissä asetettuja raja-arvoja tiukempia. Näin ollen tehtaan jätevesipäästöjen raja-arvot, jotka edellyttävät flotaatiolaitoksen jatkuvaa käyttöä, ovat BAT-periaatteen vastaisia ja siten myös lainvastaisia.

Asian aikaisemman käsittelyn yhteydessä ei ole ollut käytettävissä BAT-päätelmien mukaisia raja-arvoja. Uusissa BREF-asiakirjoissa on kuitenkin nyt ensimmäistä kertaa määritelty jätevesien BAT-päästötasot Heinolan Flutingtehtaan kaltaiselle NSSC-prosessille (Neutral Suphite Semi Chemical). BAT-päästötasojen avulla osoitetaan yksiselitteisellä tavalla, millaisiin päästötasoihin tulisi päästä, jotta voitaisiin katsoa, että tehtaalla on käytössä paras käyttökelpoinen tekniikka. BAT-päästötasoissa on vaihteluväli, jossa vähimmäispäästötaso edustaa sitä tasoa, jota voidaan pitää mahdollisesti saavutettavissa parasta käyttökelpoista tekniikkaa sovellettaessa. Enimmäispäästötaso taas edustaa sitä tasoa, jota toiminnassa ei normaalitoiminnassa saa ylittää.

Alla olevassa taulukossa on vertailtu uusimman massa- ja paperiteollisuuden BREF-asiakirjaluonnoksen mukaisia raja-arvoja, voimassa olevia raja-arvoja, ympäristölupaviraston muutospäätöksen mukaisia raja-arvoja sekä Stora Enso Oyj:n hakemuksessaan esittämiä raja-arvoja ympäristölupapäätöksen mukaisella vuosituotannolla 300 000 t/a.

BAT-päästötasot (Pre-Final Draft May 2013)

Parametri (kg/ADt), Vähimmäispäästötaso, Enimmäispäästötaso

Fosfori, 0,01, 0,02

Kiintoaine, 0,5, 1,3

COD, 3,2, 11

BOD, -, -

Flutingtehtaan ympäristöluvan raja-arvot

Parametri (kg/ADt), KHO:n päätös 10.5.2007, Lupapäätös 13.11.2009, Lupahakemus 21.3.2013

Fosfori, 0,009, 0,010, 0,012

Kiintoaine, 0,49, 0,79**, 0,79**

COD, 4,3, 4,87, 5,5,

BOD, 0,97, 0,97, -

** 3 kk:n liukuva keskiarvo

Korkeimman hallinto-oikeuden 10.5.2007 antaman päätöksen mukaiset raja-arvot ovat alhaisemmat kuin BAT-vähimmäispäästötasot. Raja-arvoja ei voida pitää kiintoaineen ja fosforin osalta EU:n komission uusimman linjauksen mukaisesti saavutettavissa olevina parhaalla käyttökelpoisella tekniikalla.

Kun ympäristölupapäätösten raja-arvoja vertaillaan BAT-vaatimuksen mukaisiin päästötasoihin, on otettava huomioon, että BAT-päästötasot eivät sisällä häiriöpäästöjä tai esimerkiksi huolto- ja kunnostustoimien aikaisia päästöjä. Myös valituksenalaisen päätöksen COD:n raja-arvo on niin alhainen, ettei se mahdollista normaaleja kunnossapito ja huoltotilanteita.

Vasta uudessa ympäristölupahakemuksessa esitetyt raja-arvot ja tekniikka vastaavat BAT-periaatetta. Lisäksi hakemuksen mukainen käsittelytapa on uuden ympäristönsuojelulain mukainen, sillä se mahdollistaa kemikaalikulutuksen pienentämisen ja jätteeksi luokiteltavaa lietettä muodostuu vähemmän. Hakijan näkemyksen mukaan jopa Itä-Suomen ympäristölupaviraston muutospäätöksen mukaiset korotetut raja-arvot ovat edellisessä kohdassa esitetyn mukaisesti niin tiukat, että niiden saavuttaminen edellyttää flotaatiolaitoksen käyttöä BAT-periaatteen vastaisella tavalla. Maaliskuussa 2013 jätetyssä ympäristölupahakemuksessa onkin esitetty COD- ja fosforiraja-arvojen osalta korotuksia.

On selvää, että ympäristölupavirasto on voinut ympäristönsuojelulain 58 §:n nojalla muuttaa hakijan toimintaa koskevat raja-arvot vastaamaan toiminnassa saavutettavissa olevia BAT-päästötasoja uudistuneen ympäristönsuojelulain mukaisella tavalla. Vaasan hallinto-oikeuden päätös on lainvastaisena kumottava.

Itä-Suomen aluehallintovirasto on todennut, ettei sillä ole lausuttavaa asiasta.

Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on antanut lausunnon, jossa on uudistettu ympäristölupahakemuksen johdosta annetussa Hämeen ympäristökeskuksen lausunnossa esitetyt seikat.

Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousryhmä on antanut lausunnon, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

Tuotantolaitoksen jätevedenpuhdistamossa käsitellyt jätevedet johdetaan Kymenvirtaan. Kymenvirta ja sen alapuolinen Konnivesi ovat tärkeitä kalastuskohteita. Tavoitteena tulee olla Kymenvirtaan ja Konniveteen tulevan jätevesikuormituksen ja sen vaikutusten pienentäminen. Konniveden rehevyystasoa säätelevän fosforin kuormitusrajaa ei tule nostaa. Jätevesipäästöt eivät saa heikentää Kymenvirran ja Konniveden kalataloudellista tilaa verrattuna nykyiseen tilanteeseen.

Heinolan ympäristö- ja rakennuslautakunta on antanut lausunnon, jossa on todettu, että raja-arvoja voidaan maltillisesti korottaa, mutta vähemmän ympäristöä kuormittavan tekniikan kehittymistä on aktiivisesti seurattava.

Vuolenkosken osakaskunta on antanut valituksen ja lausuntojen johdosta selityksen, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

Tehtaan alapuolisen vesialueen tilaa ei saa entisestään huonontaa jätevesipäästöillä. Tämä edellyttää korkeimman hallinto-oikeuden 10.5.2007 antaman päätöksen mukaisten raja-arvojen noudattamista.

Tehdas on pääosin pysynyt raja-arvoissa. Muutamia selviä ylityksiä on ollut. Syyt näihin on kerrottu hallinto-oikeuden päätöksessä. Muut ylitykset selittynevät puhdistuslaitoksen huolimattomalla hoidolla. Kylmän sään aiheuttamat häiriötilanteet voidaan saada hallintaan muuttamalla puhdistusprosessi tasalämpöiseksi.

BAT-tasoista tekniikkaa edustavan flotaatiolaitoksen käytöstä luopuminen kustannusten vuoksi ei ole hyväksyttävää. Vuosituotannon lisääminen 13,6 %:lla nykyisestä on pieni muutos.

Stora Enso Oyj on antanut vastaselityksen, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen tässä asiassa antama lausunto, jossa on viitattu 12.8.2009 annettuun lausuntoon, ei ole yhteneväinen 28.6.2013 päivätyn lausunnon kanssa. Viimeksi mainittu lausunto on annettu yhtiön Flutingtehtaan ympäristölupapäätöksen tarkistamishakemuksesta. Siinä on todettu, että vesistöalueella tehtyjen selvitysten valossa Flutingtehtaan fosforikuormituksen pysymisellä nykyisellään tai sen vähäisellä lisääntymisellä ei näyttäisi olevan suoraa vaikutusta Kymenvirran ja Konniveden yläosan ekologiseen tilaan. Samoin on todettu, että jätevesipäästöt ovat nykyisellään hyvää BAT-tasoa. Hämeen ELY-keskuksen lausunnossa ei ole perusteltu, miksi valitusta ei tulisi hyväksyä.

Vuolenkosken osakaskunnan omistamien vesialueiden tila ei käytännössä muutu korotettujen raja-arvojen johdosta.

Vuolenkosken osakaskunnalle on lähetetty tiedoksi Stora Enso Oyj:n vastaselitys.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Itä-Suomen ympäristölupaviraston päätös saatetaan voimaan.

Perustelut

Merkitykselliset oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 43 §:n 1 momentin mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset: 1) päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä päästöpaikan sijainnista; 2) jätteistä sekä niiden määrän ja haitallisuuden vähentämisestä; 3) toimista häiriö- ja muissa poikkeuksellisissa tilanteissa; 4) toiminnan lopettamisen jälkeisistä toimista, kuten alueen kunnostamisesta ja päästöjen ehkäisemisestä; ja 5) muista toimista, joilla ehkäistään, vähennetään tai selvitetään pilaantumista, sen vaaraa tai pilaantumisesta aiheutuvia haittoja.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 3 momentin mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Päästöraja-arvoa sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Lupamääräyksissä ei kuitenkaan saa velvoittaa käyttämään vain tiettyä määrättyä tekniikkaa.

Lisäksi on tarpeen mukaan otettava huomioon energian ja materiaalien käytön tehokkuus sekä varautuminen onnettomuuksien ehkäisemiseen ja niiden seurausten rajoittamiseen.

Ympäristönsuojelulain 58 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäneen viranomaisen on luvanhaltijan, valvontaviranomaisen, asianomaisen yleistä etua valvovan viranomaisen tai haitankärsijän hakemuksesta muutettava lupaa, jos 1) toiminnasta aiheutuva pilaantuminen tai sen vaara poikkeaa olennaisesti ennalta arvioidusta; 2) toiminnasta aiheutuu tässä laissa kielletty seuraus; 3) parhaan käyttökelpoisen tekniikan kehittymisen vuoksi päästöjä voidaan vähentää olennaisesti enemmän ilman kohtuuttomia kustannuksia; 3 a) lupamääräyksen perusteiden havaitaan olevan virheelliset eikä määräyksen muuttamisesta aiheudu tarvetta harkita uudelleen luvan myöntämisen edellytyksiä; (27.5.2011/588) 4) olosuhteet ovat luvan myöntämisen jälkeen olennaisesti muuttuneet; tai 5) se on tarpeen Suomea sitovan kansainvälisen velvoitteen täytäntöönpanemiseksi annettujen säädösten noudattamiseksi.

Asiassa saatu selvitys

Itä-Suomen ympäristölupavirasto on 17.6.2004 antamallaan päätöksellä nro 61/04/1 myöntänyt Stora Enso Oyj:lle ympäristöluvan Heinolan Flutingtehtaan toimintaan. Korkein hallinto-oikeus on 10.5.2007 antamallaan päätöksellä taltionumero 1253 muuttanut ympäristöluvan lupamääräystä 2, joka on koskenut jätevesien käsittelyn tasoa. Stora Enso Oyj on 25.6.2009 Itä-Suomen ympäristölupavirastoon saapuneella hakemuksella hakenut ympäristöluvan muuttamista mainitun lupamääräyksen osalta. Hakemuksessaan yhtiö on todennut, etteivät korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä asetetut raja-arvot ole saavutettavissa.

Korkeimman hallinto-oikeuden 10.5.2007 antaman päätöksen mukaan ympäristöluvan lupamääräyksessä 2 on asetettu velvoite jätevesien käsittelemisestä siten, että vesistöön johdettavan jäteveden kuormitusarvot ovat kuukausi- ja vuosikeskiarvoina laskettuna ja mahdolliset ohijuoksutukset, ylivuodot ja häiriötilanteet mukaan lukien enintään seuraavat:

aine, kuukausikeskiarvo, vuosikeskiarvo

BOD₇, 1 000 kg /d, 800 kg /d

COD_Cr, 4 500 kg /d, 3 500 kg /d

Fosfori, 8 kg /d, 7 kg /d

Kiintoaine, 500 kg /d, 400 kg /d

Stora Enso Oyj:n Heinolan Flutingtehdas on integroitu sellu- ja kartonkitehdas, joka valmistaa aallotuskartonkia käytettäväksi aaltopahvilaatikoiden valmistusmateriaalina. Raaka-aineena käytetään pääosin oman sellutehtaan tuottamaa puolisellua ja jonkin verran kierrätyskuitua (6–10 %), joka on aaltopahvitehtaiden puhdasta leikkaustähdettä. Tuotantokapasiteetti on noin 300 000 tonnia kartonkia/vuosi. Tehdaskokonaisuuteen kuuluu voimalaitos, joka tuottaa lämpöenergian, suurimman osan sähköstä sekä kaukolämpöä Heinolan kaukolämpöverkkoon. Lisäksi kokonaisuuteen kuuluu jätevedenpuhdistamo, jolla käsitellään tehtaalla syntyvät likaiset jätevedet. Tehtaan flotaatiolaitos otettiin käyttöön joulukuussa 2002.

Stora Enso Oyj on hakemuksensa tueksi viitannut muun ohella siihen, että flotaatiolaitoksen nykyisten käyttökokemusten perusteella voidaan arvioida luotettavasti, millaisiin jätevesikuormitustasoihin nykyisillä tuotantomäärillä voidaan päästä. Yhtiö on korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimittamassaan valituksessa esittänyt lukumääräisesti ne kerrat, joina tehdas on ylittänyt kiintoaineen, kokonaisfosforin ja COD_Cr:n määrille asetettuja määriä aikavälillä 2003–toukokuu 2013.

Yhtiön ilmoituksen mukaan kiintoaineen määrälle asetettu vuosikeskiarvo on ylitetty seitsemän kertaa mainitulla aikavälillä. Vuosikeskiarvo on ylityksen tapahtuessa ollut 413–802 kg/d. Ylitykset ovat tapahtuneet vuosina 2005–2007 ja 2009–2012. Yhtiö on ilmoittanut rikkoneensa kiintoaineen määrälle asetettua kuukausikuormitusarvoa 38 kertaa.

Jätevesien fosforimäärälle asetettua vuosikeskiarvoa ei ole yhtiön ilmoituksen mukaan ylitetty. Myöskään COD_Cr:n määrälle asetettua vuosikeskiarvoa ei ole ylitetty. Yhtiö on ilmoittanut ylittäneensä jätevesien fosforimäärän kuukausikeskiarvon kymmenen kertaa ja COD_Cr:n kuukausikeskiarvon kuusi kertaa.

Yhtiön hakemuksessaan esittämän selvityksen mukaan vuoden 2005 helmikuussa jätevedenpuhdistamolla oli mikrobiologisia häiriöitä ja lukuisia mekaanisia ja sähköisiä vaurioita, joiden seurauksena bioliete ei laskeutunut ja puhdistustulos heikkeni. Maaliskuussa 2005 suoritetun ilmastusaltaan rikkihapotuksen seurauksena biologinen toiminta ilmastusaltaalla loppui. Normaalin toiminnan käynnistyminen kesti lähes kaksi viikkoa. Yhtiö on hakemuksessaan esittänyt, että vuonna 2007 kuukausikohtaiset ylitykset johtuivat kuormitusvaihteluista puhdistamolle ja puhdasvesikanaaliin päässeestä häiriöpäästöstä. Vuoden 2009 tapahtunut kiintoaineen lupaehdon ylitys johtui toistuvista kuormitusvaihteluista puhdistamolle ja haihduttamon tukkeutumisongelmista.

Yhtiön hallinto-oikeudelle esittämän lisäselvityksen mukaan vuonna 2009 jätevedenpuhdistamolla oli runsaasti kuormitusvaihtelua, joka johtui tehtaan toistuvista alas- ja ylösajotilanteista. Vuonna 2010 tehtaalla oli kaksi sähkökatkoa, joiden vuoksi jätevedenpuhdistamolla hapetus keskeytyi. Tämän seurauksena aktiivilietelaitoksen biologinen toiminta heikkeni, tehtaan jätevesipäästöt kasvoivat ja ongelmia lietteen laskeutumisen kanssa oli vielä alkuvuonna 2011. Vuonna 2011 syyskuussa oli huoltoseisokki, jolloin jätevedenpuhdistamon ilmastusallas tyhjennettiin ja sen pohjaan vaihdettiin uudet pohjailmastimet. Tämän seurauksena biologinen puhdistus ei heti toiminut tavanomaiseen tapaan. Joulukuun alussa puhdasvesikanaalin vedessä oli rihmamaista kasvua. Kanaali pestiin toistuvasti ja kanaaliin vuosien aikana kertynyt limamainen kasvu lähti liikkeelle, jonka vuoksi BOD-päästöt olivat tavanomaista korkeammat joulukuussa 2011.

Hallinto-oikeudelle toimitetussa lisäselvityksessä todetaan myös, että Heinola Flutingtehtaan jäteliemialtaaseen oli vuonna 2009 kertynyt arviolta 70 000 kuutiometriä jätelientä, joka tyhjennettiin vuoden 2011 loppuun mennessä. Yhtiö on kiinnittänyt huomiota siihen, että allas kuormittaa myös tulevaisuudessa jätevedenpuhdistamoa.

Valituksessaan yhtiö on esittänyt tietoja siitä, mille tasolle jätevesipäästöjen raja-arvot oli asetettu valituksen tekoajankohtana uusimmassa massa- ja paperiteollisuuden BREF-asiakirjaluonnoksessa. Yhtiö on todennut, että korkeimman hallinto-oikeuden 10.5.2007 antaman päätöksen mukainen lupamääräys 2 tarkoittaa sitä, että jätevesipäästöjen puhdistusvaatimus on tiukempi kuin BAT-vähimmäispäästötasot. Yhtiön mukaan asetettuja raja-arvoja ei voida pitää kiintoaineen ja fosforin osalta EU:n komission uusimman linjauksen mukaisesti saavutettavissa olevina parhaalla käyttökelpoisella tekniikalla.

Valitukseen liitetyn Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n lausunnossa 12.6.2013 on yhteenvetona todettu muun ohella, että Konniveden pitkän aikavälin vesianalyysitulokset osoittavat, että järven fosforipitoisuudet ovat laskeneet sekä virtahavaintopaikoilla että syvänteiden alusvedessä. Sen sijaan kokonaistyppipitoisuuksissa, veden väriarvoissa ja sähkönjohtavuudessa on ollut havaittavissa nousevaa trendiä. Koska ajalliset muutokset ovat olleet samanlaisia kuormituspisteiden ylä- ja alapuolisilla havaintopisteillä, eivät muutokset liity teollisuuden päästöihin, vaan todennäköisimmin valuma-alueelta tulevan kuormituksen kasvuun. Edelleen lausunnon yhteenvedossa todetaan, että Heinolan Flutingtehtaan keskimääräisellä fosforikuormituksella 8 tai 9 kg/vrk ei ole merkitystä Konniveden vedenlaadun tai kalaston kannalta, sillä kuormitusten laskennallinen ero tulee pitoisuusnousuna esille kuormituspisteellä mikrogramman sadasosissa. Eteläisellä Konnivedellä vaikutukset ovat vieläkin lievemmät. Vielä lausunnossa on todettu, että virtahavaintopaikkojen kiintoainemäärät ovat olleet pitkällä aikavälillä pääsääntöisesti alle määritysrajan, joten eri lupaehtojen vaikutuksia ei pystytty fosforikuormituksen tavoin arvioimaan.

Valitukseen on liitetty Esko Rossi Oy:n laatima riskinarviotarkastelu Itä-Suomen ympäristölupaviraston nyt kysymyksessä olevan päätöksen ja korkeimman hallinto-oikeuden 10.5.2007 antaman päätöksen mukaisten jätevesien lupa-arvojen eron merkityksestä alapuolisessa vesistössä. Tässä selvityksessä on todettu muun ohella, että Konniveteen tuleva vesi on laadultaan erinomaista. Suurista vesimääristä ja selvästä läpivirtauksesta johtuen Heinolan alueen jätevesikuormituksen vaikutukset näkyvät alapuolisen vesialueen fysikaalis-kemiallisessa vedenlaadussa lievinä muutoksina. Vuosien 2009–2010 virtahavaintopaikkaseurannan perusteella Kymijoen vedenlaatu ei juuri muutu Jyrängönvirrasta Vuolenkoskelle; tosin ammoniumtyppipitoisuus oli Vuolenkoskella korkeampi kuin Jyrängönvirrassa. Myös fosforipitoisuudet olivat Vuolenkoskella hieman suurempia kuin Jyrängönvirrassa. Edelleen selvityksessä on todettu, että tarkkailutulosten mukaan Konnivesi on veden klorofyllipitoisuuksien mukaan karu – lievästi rehevä. Levätutkimusten perusteella lievää rehevöitymistä on ollut havaittavissa Rautsaaren ympäristössä ja Konniselän eteläosassa. Maitiaislahti on vanhan suuren kuormituksen seurauksena edelleen erittäin rehevä ja suualueeltaan rehevä. Piilevätutkimuksen perusteella Konniveden useimmat näytepisteet on luokiteltu vedenlaadultaan erinomaisiksi ja ainoastaan kuormituspisteiden läheisillä alapuolisilla näytepisteillä vedenlaatu sijoittui luokkaan hyvä.

Edellä mainitun riskinarviotarkastelun yhteenvedossa on todettu, että Heinolan alueelta Kymenvirtaan tulevan jätevesikuormituksen vaikutukset ovat näkyneet lähinnä jätevesien purkualueen lähistössä alusveden heikentyneenä happitilanteena loppukesällä. Hapettomissa paikoissa alusvedessä myös muut veden laadun parametrit ovat osoittaneet jätevesien vaikutusta. Viimeaikaisten havasten limoittumistutkimuksien tulosten mukaan havasten kesäaikainen limoittuminen on melko vähäistä, mutta pistekuormituslähteiden vaikutus on kuitenkin havaittavissa. Verkkokoekalastuksien perusteella Konniveden kalaston rakenteessa ja koostumuksessa ei ole merkittäviä eroja Ruotsalaisen vertailualueeseen nähden. Yhteenvedon mukaan nyt tarkastelun kohteena olevien jätevesipäästöjä koskevien lupamääräysten eron laskennalliset pitoisuusvaikutukset ovat merkityksettömän pieniä. Minimivirtaamillakin laskien pitoisuusvaikutukset ovat COD:n ja kiintoaineen osalta noin 0,06 mg/l ja fosforin osalta noin 0,1 µg/l. Vaikutuksia jäteveden COD- ja kiintoainepitoisuuksiin ei selvityksen mukaan voida käytännössä havaita vesistön seurantamittauksissa tutkimusmenetelmien epätarkkuuksien sekä sää- ja virtaamatilanteiden vuoksi.

Oikeudellinen arviointi

Stora Enso Oyj on valituksessaan esittänyt selvitystä jätevesipäästöistä 2003–2013 yhteensä 125 kuukauden ajalta. Kiintoaineen osalta on poikettu kuukausikohtaisesta raja-arvosta noin 30 prosenttina kuukausista, fosforin osalta 8 prosenttina kuukausista ja COD:n osalta alle 5 prosenttina kuukausista.

Yhtiö on asian käsittelyn eri vaiheissa esittänyt selvitystä siitä, minkä vuoksi raja-arvot on ylitetty. Kuten hallinto-oikeus on päätöksessään todennut päästörajojen ylitykset ovat osaltaan aiheutuneet toimintahäiriöistä ja seisokkeihin liittyvistä alas- ja ylösajotilanteista. Esitetyn selvityksen perusteella voidaan päätellä, että tehtaan toteutuneella tuotantomäärällä ja jätevedenpuhdistamon huolellisella hoidolla kuukausikeskiarvona ilmaistut päästörajat on voitu pääosin saavuttaa lukuunottamatta poikkeuksellisia tilanteita, joita ei niiden luonteesta johtuen voida jatkossakaan pitää täysin poissuljettuina. Raja-arvojen ylitykset eivät siten lähtökohtaisesti johdu sellaisista seikoista, joihin voisi vaikuttaa jätevedenpuhdistamon huolellisella hoitamisella.

Vuosikeskiarvona asetetut päästörajat on voitu saavuttaa lukuunottamatta kiintoaineelle asetettua raja-arvoa. Kiintoaineen vuosikeskiarvona laskettu raja-arvo on saadun selvityksen mukaan ylitetty flotaatiolaitoksen käyttöönoton jälkeen useampana vuonna kuin se on saavutettu. Toiminnasta aiheutuva pilaantuminen poikkeaa siten ennalta arvioidusta ja lupamääräyksen perusteita voidaan pitää tuolta osin virheellisenä myös ympäristönsuojelulain 58 §:n 1 momentin 1.1.2012 voimaan tulleessa 3 a kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Ympäristönsuojelulaki 86/2000 on kumottu ympäristönsuojelulailla 527/2014. Uuden ympäristönsuojelulain 229 §:n 1 momentin mukaan lain voimaan tullessa tuomioistuimessa vireillä olevat asiat käsitellään ja ratkaistaan uuden ympäristönsuojelulain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisesti, jollei jäljempänä toisin säädetä. Asiassa on siten noudatettava, mitä vanhassa ympäristönsuojelulaissa säädetään. Korkein hallinto-oikeus kuitenkin toteaa, että uuden ympäristönsuojelulain 72 §:n 1 momentin mukaan mainitussa laissa päätelmillä tarkoitetaan teollisuuspäästödirektiivin (2010/75/EU) 13 artiklan 5 kohdan nojalla hyväksyttyä Euroopan komission päätöstä, joka sisältää vertailuasiakirjan ne osat, joissa esitetään päätelmät parhaista käyttökelpoisista tekniikoista, näiden tekniikoiden kuvaus ja tiedot niiden sovellettavuuden arvioimiseksi, tekniikkaan liittyvät päästötasot, tarkkailu ja kulutustasot sekä tarvittaessa laitoksen kunnostustoimet.

Komissio on antanut 26. päivänä syyskuuta 2014 täytäntöönpanopäätöksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/75/EU mukaisten parhaita käytettävissä olevia tekniikoita (BAT) koskevien päätelmien vahvistamisesta massan, paperin ja kartongin tuotantoa varten. Päätelmien taulukossa 13 on esitetty puolikemiallista neutraalia sulfiittisellua (NSSC) valmistavan sulfiittisellutehtaan suorat jätevesipäästöt vesistöihin. Taulukossa esitetyt päästötasot vastaavat niitä päästötasoja, jotka Stora Enso Oyj:n valituksessa on ilmoitettu BAT-asiakirjaluonnoksessa mainittuina. Nämä BAT-asiakirjaluonnoksessa ja sen jälkeen annetuissa päätelmissä asetetut päästötasot eivät ole tässä asiassa oikeudellisesti sitovia vastaavasti kuin uuden ympäristönsuojelulain 75 §:ssä säädetään. Niitä voidaan silti pitää osaltaan selvityksenä nykyisin parhaana käyttökelpoisena tekniikkana pidettävästä tasosta arvioitaessa päästöraja-arvojen asettamista vanhan ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 ja 3 momentin mukaan. Kemiallisen hapenkulutuksen (COD) osalta vuosikeskiarvona on mainittu 3,2–11 kg/ADt, kiintoaineen osalta 0,5–1,3 kg/ADt ja kokonaisfosforin osalta 0,01–0,02 kg/ADt.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen 10.5.2007 mukaisessa lupamääräyksessä 2 asetetut vuosituotantoa koskevat sallitut päästömäärät tarkoittavat päätelmissä esitettyyn muotoon muutettuna sitä, että kemiallisen hapenkulutuksen osalta raja-arvo on 4,258 kg/ADt, fosforin osalta 0,0085 kg/ADt ja kiintoaineen osalta 0,486 kg/ADt. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaiset raja-arvot ovat siis kiintoaineen ja fosforin osalta tiukemmat kuin käytössä olevien BAT-päätelmien perusteella nykyisin voitaisiin edellyttää. Ympäristölupaviraston vuonna 2009 antaman päätöksen mukaiset raja-arvot ovat BAT-päätelmissä esitetyn mukaiset lukuunottamatta fosforipäästöä, joka on lähinnä teoreettisessa mittakaavassa BAT-vaatimusta tiukempi.

Asetettujen raja-arvojen saavuttamisen voidaan arvioida esitetyn selvityksen perusteella olevan teknisesti erittäin vaikeaa, vaikka toiminnassa käytettäisiin jatkuvasti flotaatiolaitosta. Kun otetaan huomioon lisäksi edellä todettu selvitys BAT-päätelmästä sekä ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin 4 kohdan ja 2 momentin määritelmä sekä ympäristönsuojeluasetuksen 37 §:ssä tarkoitetut seikat, erityisesti 1, 2, 4 ja 10 kohdat, aiemmin asetettuja raja-arvoja ei voida pitää parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaisina. Itä-Suomen ympäristölupaviraston päätöksessä asetut raja-arvot ovat mahdollisia saavuttaa ja ne vastaavat myös muutoin toiminnan luonne huomioon ottaen jätevesipäästöjen BAT-tasoa.

Lisäksi asiassa saadun selvityksen mukaan päästöraja-arvojen muuttaminen yhtiön valituksessa vaaditun mukaisesti ei aiheuta sanottavia haitallisia vaikutuksia Konniveden veden laadulle tai muutoin vaikuta vesistön käyttöön. Siten myöskään BAT-tasoa ankarampien raja-arvojen asettamista ei voida pitää perusteltuna ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentissa tarkoitettujen luvan myöntämisen edellytysten täyttämiseksi. Raja-arvojen muuttaminen ei aiheuta muutoin tarvetta muuttaa luparatkaisua.

Edellä mainittujen seikkojen vuoksi Itä-Suomen ympäristölupavirasto on voinut muuttaa ympäristöluvan lupamääräyksen 2 kuulumaan päätöksestään ilmenevällä tavalla. Näin ollen Vaasan hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja Itä-Suomen ympäristölupaviraston päätös on saatettava voimaan.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Riitta Mutikainen, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä, Liisa Heikkilä ja Janne Aer sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Mikael Hildén ja Timo Kairesalo. Asian esittelijä Arto Hietaniemi.

Muu pää­tös 4143/​2014

Muu päätös 4143/2014