Muu päätös 3074/2015

Asia Asiakirjajulkisuutta koskeva valitus

Valittaja A

Päätös, jota valitus koskee

Turun hallinto-oikeus 9.12.2014 nro 14/0704/2

Asian aikaisempi käsittely

Lounais-Suomen maistraatin Porin yksikkö on 23.4.2014 antamallaan päätöksellä hylännyt asianajaja B:n päämiehensä A:n asiamiehenä esittämän pyynnön saada tiedokseen jäljennökset A:ta koskevista omaisuusluetteloista ja vuositileistä siltä ajalta, kun vuositilejä on laadittu.

Maistraatti on perustellut päätöstään seuraavasti:

Asianajaja B on toimittanut maistraatille A:n allekirjoittaman valtakirjan sekä 20.12.2013 päivätyn lääkärinlausunnon. Lausunnosta ilmenee, että A on ollut vastaanotolla yhdessä tyttärensä kanssa ja lausuntoon on kirjattu heidän kummankin käsityksiä edunvalvonnasta ja A:n terveydentilasta. Lausunnon mukaan potilas on oikeustoimikelpoinen.

Turun hallinto-oikeus on 17.9.2013 antamallaan päätöksellä (13/0619/2) hylännyt valituksen, joka on koskenut vastaavanlaiseen asiakirjapyyntöön annettua maistraatin päätöstä olla luovuttamatta asiakirjoja. Tuolloin hallinto-oikeus on laajalti selvittänyt A:n oikeustoimikelpoisuutta, ottaen huomioon A:ta jo pidempään hoitaneen lääkärin C:n ja hoitohenkilökunnan näkemykset. Hallinto-oikeus on katsonut, että asiakirjapyyntö on tuolloin voitu hylätä sillä perusteella, että A:n antama valtuutus asiakirjan saamiseen ei ole ollut luotettava.

Maistraatin edustaja on 15.4.2014 ollut puhelimitse yhteydessä X:n vastaavaan hoitajaan ja keskustellut A:n terveydentilasta kuluneen vuoden aikana. Saadun tiedon perusteella A:n terveydentilassa ei ole tapahtunut olennaista muutosta vuoden aikana. Näin ollen maistraatti ei edelleenkään esitetystä lausunnosta huolimatta voi pitää A:n antamaa valtuutusta siinä määrin luotettavana, että sen perusteella voitaisiin luovuttaa hänen varainhoitoonsa liittyviä salassa pidettäviä asiakirjoja. Myöskään tilaisuuden varaaminen pyynnön esittäjälle asiakirjoihin tutustumista varten ei näin ollen ole mahdollista. A:lla itsellään on terveydentilansa sen salliessa mahdollisuus mennä tutustumaan varallisuuttaan koskeviin asiakirjoihin edunvalvojan toimitiloihin.

A on hallinto-oikeudessa vaatinut, että hallinto-oikeus kumoaa Lounais-Suomen maistraatin päätöksen ja velvoittaa maistraatin luovuttamaan A:ta koskevat holhoustoimilain 48 §:n mukaiset omaisuusluettelot sekä holhoustoimilain 51 §:n mukaiset vuositilit A:n ja hänen asiamiehensä nähtäviksi. Toissijaisesti A on vaatinut, että Lounais-Suomen maistraatti velvoitetaan esittämään mainitut asiakirjat A:lle ja hänen asiamiehelleen maistraatin tai edunvalvojan toimitiloissa. A on myös vaatinut, että Suomen valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa asiassa.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on A:n valituksen osittain hyväksyen valituksenalaisella päätöksellään velvoittanut maistraatin antamaan A:lle häntä koskevat omaisuusluettelot ja vuositilit, jos hän itse esittää näitä asiakirjoja koskevan pyynnön. Hallinto-oikeus on hylännyt vaatimuksen asiakirjojen antamisesta B:n nähtäväksi. Hallinto-oikeus on myös hylännyt A:n esittämän oikeudenkäyntikuluvaatimuksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Holhoustoimilain 14 §:n mukaan edunvalvojan määrääminen ei estä päämiestä itse vallitsemasta omaisuuttaan tai tekemästä oikeustoimia, jollei laissa toisin säädetä.

Holhoustoimilain 18 §:n 1 momentin mukaan jos täysi-ikäinen on kykenemätön huolehtimaan taloudellisista asioistaan ja hänen varallisuusasemansa, toimeentulonsa tai muut tärkeät etunsa ovat tämän vuoksi vaarassa eikä edunvalvojan määrääminen yksin riitä turvaamaan hänen etujaan, tuomioistuin voi rajoittaa hänen toimintakelpoisuuttaan päättämällä, että:

1) hän voi tehdä tiettyjä oikeustoimia tai vallita tiettyä omaisuuttaan ainoastaan yhdessä edunvalvojan kanssa;

2) hänellä ei ole kelpoisuutta tehdä tiettyjä oikeustoimia tai oikeutta vallita tiettyä omaisuuttaan; taikka

3) hänet julistetaan vajaavaltaiseksi.

Holhoustoimilain 88 §:n mukaan edunvalvonnassa olevalla on oikeus saada tieto holhousviranomaisen asiakirjoissa olevista häntä itseään koskevista tiedoista siten kuin viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetään.

Mainittua lainkohtaa koskevan hallituksen esityksen (HE 146/1998 vp) mukaan pykälä koskee edunvalvonnassa olevan oikeutta saada itseään koskevat tiedot holhousviranomaisen asiakirjoista. Edunvalvonnassa olevalla olisi tällainen oikeus siten kuin siitä erikseen säädetään. Hallituksen esityksessä on viitattu tuolloin eduskuntakäsittelyssä olleeseen viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettavaa lakia koskevaan hallituksen esitykseen (HE 30/1998 vp) ja todettu, että ehdotetun lain 12 §:n mukaan jokaisella on oikeus saada tieto hänestä itsestään viranomaisen asiakirjaan sisältyvistä tiedoista eräin rajoituksin, jotka ilmenevät viranomaisen toiminnan julkisuutta koskevan lain 11 §:n 2 ja 3 momentista. Asianomaista itseään koskevalla tiedolla tarkoitetaan myös asianomaisen varallisuuteen liittyviä tietoja. Edunvalvonnassa oleva voi siten pykälän nojalla saada tiedot muun muassa edunvalvojan tekemästä tilistä.

1.12.1999 voimaan tulleen viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslaki) 12 §:n mukaan jokaisella on oikeus saada tieto hänestä itsestään viranomaisen asiakirjaan sisältyvistä tiedoista 11 §:n 2 ja 3 momentissa säädetyin rajoituksin, jollei laissa toisin säädetä.

Julkisuuslain 13 §:n 2 momentin mukaan pyydettäessä saada tieto salassa pidettävästä asiakirjasta taikka viranomaisen henkilörekisteristä tai muusta asiakirjasta, josta tieto voidaan luovuttaa vain tietyin edellytyksin, tiedon pyytäjän on, jollei erikseen toisin säädetä, ilmoitettava tietojen käyttötarkoitus sekä muut tietojen luovuttamisen edellytysten selvittämiseksi tarpeelliset seikat sekä tarvittaessa tiedot siitä, miten tietojen suojaus on tarkoitus järjestää.

Hallintolain 12 §:n 1 momentin mukaan hallintoasiassa saa käyttää asiamiestä ja avustajaa. Päämiehen on kuitenkin tultava henkilökohtaisesti paikalle, jos se on tarpeen asian selvittämiseksi. Asiamiehen on esitettävä valtakirja tai muulla luotettavalla tavalla osoitettava olevansa oikeutettu edustamaan päämiestä. Valtakirja on viranomaisen määräyksestä yksilöitävä, jos toimivallasta tai toimivallan laajuudesta on epäselvyyttä. Asianajajan ja julkisen oikeusavustajan tulee esittää valtakirja ainoastaan, jos viranomainen niin määrää.

Edellä mainittua hallintolain lainkohtaa koskevan hallituksen esityksen (HE 72/2002 vp) perustelujen mukaan ehdotetussa momentissa säädettäisiin myös asiamiehen toimintaoikeudesta. Oikeustilan selkeyttämiseksi asiamieheltä edellytettäisiin säännönmukaisesti osoitusta oikeudestaan toimia päämiehensä puolesta. Tällainen osoitus olisi nykyiseen tapaan yleensä päämiehen allekirjoittama valtakirja. Päämies voisi kuitenkin myös muulla tavoin valtuuttaa asiamiehen toimimaan puolestaan. Edellytyksenä tällöin olisi, että asiamies voi luotettavalla tavalla osoittaa olevansa oikeutettu edustamaan päämiestä. Säännöksessä tarkoitettuna luotettavana osoituksensa voitaisiin pitää esimerkiksi päämiehen puhelimitse tai henkilökohtaisesti viranomaisen luona antamaa suullista valtuutusta. Vastaavasti viranomainen voisi harkintansa mukaisesti hyväksyä sähköisin menetelmin annetun valtuutuksen. Valtuutuksen luotettavuuden arvioiminen olisi kuitenkin viime kädessä viranomaisen vastuulla. Valtakirjan sisältöä koskevista vaatimuksista ei asioiden vaihtelevuuden vuoksi ehdoteta otettavaksi nimenomaisia säännöksiä. Valtakirja voisi olla avoin asianajovaltakirja tai yksilöity valtakirja. Ehdotuksen mukaan viranomainen voisi kuitenkin tapauskohtaisesti vaatia yksilöityä valtakirjaa, jos asiamiehen toimivallasta tai toimivallan laajuudesta on epäselvyyttä. Yksilöintivaatimuksia saatetaan korostaa etenkin niissä tilanteissa, joissa on kysymys henkilön oikeusaseman kannalta merkittävästä asiasta. Yhdenmukaisesti hallintolainkäyttölain 21 §:n 1 momentin ja oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 4 §:n 1 momentin kanssa ehdotetaan, että asianajajan ja julkisen oikeusavustajan tulee esittää valtakirja ainoastaan, jos viranomainen niin määrää. Tällainen niin viranomaisten kuin asianosaistenkin työtä helpottava säännös voi perustua niihin järjestelyihin, joilla pyritään varmistamaan asianajajien ja julkisten oikeusavustajien toiminnan asianmukaisuus. Säännöksestä huolimatta asiamiehen itsensä kannalta saattaa edelleen olla hyödyllistä pyytää valtuutus kirjallisena tai muuten todistettavasti. Viranomainen voisi vaatia asiamiehenä toimivaa asianajajaa tai julkista oikeusavustajaa esittämään valtakirjan esimerkiksi silloin, kun samassa asiassa asianosaisen puolesta esiintyy uusi asiamies.

A:lle on määrätty edunvalvojaksi yleinen edunvalvoja D. A:ta ei kuitenkaan ole julistettu vajaavaltaiseksi eikä hänen toimintakelpoisuuttaan ole rajoitettu. Näissä oloissa hänellä on julkisuuslain 12 §:n ja holhoustoimilain 88 §:n perusteella oikeus saada tietoonsa omaa asiaansa koskevat omaisuusluettelot ja vuositilit riippumatta siitä, onko hän oikeustoimikelpoinen vai ei. Edunvalvojan hallinto-oikeudelle antamasta lausunnosta ilmenee, ettei A ainakaan 17.6.2014 ole edes halunnut tutustua näihin asiakirjoihin. Maistraatilla on kuitenkin velvollisuus antaa nämä asiakirjat A:n itsensä tietoon, jos hän pyytää niitä. Hallinto-oikeus ei ainakaan vielä tässä vaiheessa voi ratkaista kysymystä siitä, millä tavalla ja missä asiakirjat annetaan hänelle.

Asianajaja B on liittänyt A:n puolesta esittämäänsä omaisuusluetteloa ja vuositilejä koskevaan asiakirjapyyntöön A:n poikkeuksellisen hataralla käsialalla allekirjoittaman avoimen asianajovaltakirjan. Turun hallinto-oikeus on viimeksi 17.9.2013 antamassaan päätöksessä nro 13/0619/2 todennut maistraatin voineen hylätä A:n silloisen asiamiehen asianajaja E:n A:n puolesta esittämän vastaavan asiakirjapyynnön perustellen päätöstään sillä, ettei A:n antama valtuutus asiakirjojen saamiseen ole ollut luotettava. Edunvalvojan nyt hallinto-oikeudelle antamasta lausunnosta ilmenee uskottavasti, ettei epäily A:n omaisuustietojen väärinkäytöstä ole perusteeton. Avoin asianajovaltakirja ei näissä oloissa ole ollut riittävän luotettava osoitus B:n oikeudesta A:n asiamiehenä saada tietoonsa hänen omaisuusluettelonsa ja vuositilinsä. Maistraatti on siis voinut jättää antamatta asiakirjoja hänelle.

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä tässä pykälässä ja 75 §:ssä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

A:n valitus on osittain hyväksytty. Oikeudenkäynti ei ole kuitenkaan aiheutunut viranomaisen virheestä ottaen huomioon, että A:lle on annettu mahdollisuus tutustua varallisuuttaan koskeviin asiakirjoihin. Näissä oloissa ei ole kohtuutonta, että A joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 12 § ja 13 § 2 momentti

Laki holhoustoimesta 14 §, 18 § 1 momentti ja 88 §

Hallintolaki 12 § 1 momentti

Hallintolainkäyttölaki 74 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Paula Olenius, Hannele Sarell ja Liisa Eriksson. Esittelijä Marja Peltoniemi.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on asianajaja B:n edustamana vaatinut, että Turun hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Lounais-Suomen maistraatti velvoitetaan luovuttamaan A:ta koskevat holhoustoimilain 48 §:n mukaiset omaisuusluettelot sekä holhoustoimilain 51 §:n mukaiset vuositilit A:n ja tämän asiamiehen nähtäväksi.

Toissijaisesti A on vaatinut, että korkein hallinto-oikeus velvoittaa Lounais-Suomen maistraatin esittämään edellä mainitut asiakirjat A:lle ja hänen asiamiehelleen maistraatin tai edunvalvojan toimitiloissa.

Lisäksi A on vaatinut, että valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa Turun hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Valituksen perusteluissa on uudistettu asiassa aikaisemmin lausuttu ja esitetty lisäksi muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeuden mukaan A:n antama avoin valtakirja ei ole näissä olosuhteissa luotettava osoitus siitä, että A on valtuuttanut asiamiehen saamaan tietoonsa hänen omaisuusluettelonsa ja vuositilinsä. A:n edunvalvoja ja maistraatti ovat evänneet asiakirjapyynnön toisella perusteella eli sillä, että asiassa on ollut epäselvää, voiko A valtuuttaa ketään edustamaan itseään. A ei kuitenkaan ole vajaavaltainen, eikä hänen oikeustoimikelpoisuuttaan ole rajoitettu. Neurologin antaman lääkärinlausunnon mukaan hän on valtuutuksen antaessaan ollut oikeustoimikelpoinen.

Hallinto-oikeus on perustellut kantaansa valtakirjan epäluotettavuudella, mutta tarkoittanut sillä eri asiaa kuin edunvalvoja ja maistraatti. Asian käsittelyn aikaisemmassa vaiheessa ei ole väitetty tai epäilty, etteikö A tosiasiassa olisi antanut valtuutusta hänen nimissään esiintyvälle asiamiehelle. Tästä huolimatta hallinto-oikeus on ratkaissut asian juuri tällä perusteella. Jos edunvalvoja tai maistraatti olisi epäillyt asiamiehen ylittäneen toimivaltansa tai muulla tavoin toimineen päämiehensä pyynnön vastaisesti, asiassa olisi tullut pyytää lisäselvitystä. Näin ei ole kuitenkaan toimittu.

Valtakirjan luotettavuudella voidaan tarkoittaa päämiehen kelpoisuutta valtuuttaa asiamies. Kelpoisuuden puuttuessa valtakirja saattaa osoittautua pätemättömäksi. Maistraatti on evännyt tietopyynnön juuri tällä perusteella, vaikka maistraatin päätöksessä puhutaankin harhaanjohtavasti epäluotettavuudesta. Toisaalta voi olla kysymys siitä, että on syytä epäillä valtuutuksen syntytapaa, kuten sitä, että valtakirja olisi väärennetty tai hankittu esimerkiksi taivuttelemalla päämiestä tai johtamalla häntä harhaan.

Maistraatti ja hallinto-oikeus ovat sekoittaneet käsitteet luotettavuus ja pätevyys keskenään. Maistraatti on tosiasiallisesti evännyt asiakirjapyynnön pätevyysperusteella, kun taas hallinto-oikeus on evännyt pyynnön luotettavuusperusteella. Hallinto-oikeuden päätös tarkoittaa käytännössä, että maistraatilla olisi ollut oikeus epäillä asiamiehen hankkiman valtakirjan alkuperää, mistä ei ole nyt kysymys.

Hallinto-oikeus on perustellut valtakirjan epäluotettavuutta koskevaa kantaansa muun muassa A:n käsialan hataruudella. A sairastaa Parkinsonin tautia, minkä johdosta hänen on hyvin vaikea kirjoittaa selvästi. Tämän vuoksi A:n allekirjoitus on kahden todistajan oikeaksi todentama. Käsialan hataruudesta ei voi tehdä johtopäätöksiä allekirjoituksen luotettavuudesta.

Hallinto-oikeus on perustellut epäluotettavuutta koskevaa kantaansa myös sillä, että A:n edunvalvoja on epäillyt, että pyynnön kohteena olevia tietoja voidaan käyttää väärin. Päämiehen entinen puoliso F ei kuitenkaan ole tietopyynnön taustalla, eikä asiamies ole ollut missään tekemisissä F:n kanssa tämän asian tiimoilta. Kysymys on päämiehen halusta varmistua siitä, että hänen omaisuuttaan on hoidettu asianmukaisella tavalla. Edunvalvojan väite, että asiakirjojen läpikäyminen asiamiehen kanssa voisi koitua A:n vahingoksi, on perusteeton.

Asiamies ei ole liittänyt alkuperäiseen tietopyyntöön yksilöityä valtakirjaa, koska asiassa on aikaisemmin kiistelty pelkästään A:n valtuutuksen pätevyydestä. Hallintolain 12 §:n mukaan viranomainen voi vaatia yksilöityä valtakirjaa, jos asiamiehen toimivallasta tai toimivallan laajuudesta on epäselvyyttä. Jos viranomaiset olisivat pyytäneet yksilöityä valtakirjaa, sellainen olisi esitetty. Nyt sekä edunvalvoja että maistraatti ovat perustaneet kantansa pelkästään käsitykseen, että A ei olisi ollut oikeustoimikelpoinen valtuutusta antaessaan. He siis eivät ole epäilleet valtuutuksen luotettavuutta, vaan sen pätevyyttä. Jos viranomaiset puolestaan ovat aidosti epäilleet valtakirjan luotettavuutta, he ovat menetelleet virheellisesti laiminlyödessään lisäselvityksen pyytämisen. Jos korkein hallinto-oikeus katsoo, että asia on epäselvä, korkeimmassa hallinto-oikeudessa on järjestettävä suullinen käsittely A:n kuulemiseksi.

A on tietopyyntönsä tueksi esittänyt sekä valtakirjan että lääkärinlausunnon. Maistraatti ja hallinto-oikeus eivät ole pyytäneet valtuutuksesta lisäselvitystä. Näin ollen olisi ilmeisen kohtuutonta, jos A joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan asiassa, jossa hän on joutunut valittamaan korkeimpaan hallinto-oikeuteen saadakseen oikeutensa toteutetuksi.

Valitukseen on liitetty A:n 12.1.2015 allekirjoittama yksilöity valtakirja, jossa A on valtuuttanut asianajaja B:n muun muassa pyytämään ja vastaanottamaan A:n puolesta hänen edunvalvojaltaan ja/tai maistraatilta itseään koskevat holhoustoimilain 48 §:n mukaiset omaisuusluettelot sekä holhoustoimilain 51 §:n mukaiset vuositilit sekä tutustumaan sanottuihin asiakirjoihin joko yhdessä A:n kanssa tai itsenäisesti. Lisäksi valitukseen on liitetty A:n samana päivänä antama kirjallinen lausuma.

Lounais-Suomen maistraatti on antanut lausunnon. Maistraatti on tehnyt kaksi A:n omaisuusluettelon ja vuositilien luovuttamista koskevaa päätöstä. Tekemissään päätöksissä ja hallinto-oikeudelle antamissaan lausunnoissa maistraatti on johdonmukaisesti painottanut, että asiakirjojen luovuttamisesta A:n asiamiehelle on voitu kieltäytyä sillä perusteella, ettei A:n antamaa valtuutusta ole voitu pitää luotettavana. Epäselvää on ollut, onko A:lla ollut terveydentilastaan johtuen tosiasiallinen kyky valtuuttaa asiamies toimimaan puolestaan. Maistraatin asian käsittelyn eri vaiheissa tekemät selvitykset ovat tukeneet käsitystä, jonka mukaan A ei ole voinut pätevästi antaa valtuutusta asiamiehelleen. Maistraatti katsoo, että ellei A:n terveydentilassa ole tapahtunut olennaisia muutoksia, joiden myötä A:n kykyä valtuutuksen antamiseen olisi arvioitava uudelleen, asiakirjoja ei tule luovuttaa A:n asiamiehelle. A:n henkilökohtainen kuuleminen on asian ratkaisemisen kannalta ensiarvoisen tärkeää.

D on A:n edunvalvojana antanut lausunnon. D on viitannut lausuntonsa liitteinä oleviin hallinto-oikeudelle ja eri viranomaisille antamiinsa lausuntoihin ja vastineisiin. A:lla ei ole mitään intressiä tai mielenkiintoa nähdä asiakirjojaan. D on useaan kertaan tiedustellut tätä asiaa päämieheltään ja ollut valmis käymään hänen kanssaan läpi kaikki asiakirjat. Asiassa ei ole tullut esiin mitään uutta, jonka vuoksi asiassa tulisi päätyä toiseen ratkaisuun kuin aiemmin on päädytty. Ei ole mitään todellista syytä tai A:ta palvelevaa perustetta asiakirjojen luovuttamiseksi asianajaja B:lle ja siten edelleen.

A on asianajaja B:n edustamana antanut vastaselityksen.

Maistraatti on lausumassaan vahvistanut valituksessa esitetyn käsityksen, jonka mukaan asiakirjapyyntö on edunvalvojan ja maistraatin toimesta evätty ainoastaan siksi, että A:lta on katsottu puuttuvan kyky valtuuttaa asiamies. Maistraatti tai edunvalvoja eivät ole kuitenkaan missään vaiheessa esittäneet näyttöä siitä, että A:lta puuttuisi kyky valtuuttaa asiamies. A:n oikeustoimikelpoisuutta koskevat väitteet ovat muutenkin merkityksettömiä. On täysin selvää, että A saa oikeustoimikelpoisuudestaan riippumatta perehtyä asiakirjoihin valitsemansa asiamiehen kanssa. A viittaa tältä osin eduskunnan oikeusasiamiehen 23.10.2010 antamaan ratkaisuun. Edunvalvojan ja asiamiehen toisistaan eriävät käsitykset siitä, haluaako A nähdä ne asiakirjat, joita tietopyyntö koskee, voidaan ratkaista vain, jos A:ta itseään kuullaan tuomioistuimessa.

A on toimittanut 2 525,12 euron laskun oikeudenkäyntikuluistaan korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Hallinto-oikeudessa vaatimus oli 3 011,92 euroa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus hylkää suullisen käsittelyn toimittamista korkeimmassa hallinto-oikeudessa koskevan pyynnön.

2. Korkein hallinto-oikeus kumoaa Turun hallinto-oikeuden ja Lounais- Suomen maistraatin valituksenalaiset päätökset ja palauttaa asian Lounais-Suomen maistraatille A:ta koskevaan holhoustoimilain 48 §:ssä tarkoitettuun omaisuusluettelon ja häntä koskeviin holhoustoimilain 51 §:ssä tarkoitettuihin vuositileihin sisältyvien tietojen luovuttamiseksi A:lle ja hänen asiamiehelleen, asianajaja B:lle, viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 16 §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla.

3. Suomen valtio määrätään korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa yhteensä 1 200 eurolla viivästyskorkoineen. Muilta osin oikeudenkäyntikuluja koskeva vaatimus hylätään. Viivästyskorko määräytyy korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antamisesta.

Perustelut

1. Suullisen käsittelyn toimittamista koskeva vaatimus

Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Asian ratkaisu ja sen perusteet huomioon ottaen suullisen käsittelyn toimittaminen korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei ole tarpeen asian selvittämiseksi.

2. Pääasia

Sovellettavat säännökset

Holhoustoimilain 88 §:n mukaan edunvalvonnassa olevalla on oikeus saada tieto holhousviranomaisen asiakirjoissa olevista häntä itseään koskevista tiedoista siten kuin viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) säädetään.

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 12 §:n mukaan jokaisella on oikeus saada tieto hänestä itsestään viranomaisen asiakirjaan sisältyvistä tiedoista mainitun lain 11 §:n 2 ja 3 momentissa säädetyin rajoituksin, jollei laissa toisin säädetä.

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 16 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen asiakirjan sisällöstä annetaan tieto suullisesti taikka antamalla asiakirja viranomaisen luona nähtäväksi ja jäljennettäväksi tai kuunneltavaksi tai antamalla siitä kopio tai tuloste. Tieto asiakirjan julkisesta sisällöstä on annettava pyydetyllä tavalla, jollei pyynnön noudattaminen asiakirjojen suuren määrän tai asiakirjan kopioinnin vaikeuden tai muun niihin verrattavan syyn vuoksi aiheuta kohtuutonta haittaa virkatoiminnalle.

Hallintolain 12 §:n 1 momentin mukaan hallintoasiassa saa käyttää asiamiestä ja avustajaa. Päämiehen on kuitenkin tultava henkilökohtaisesti paikalle, jos se on tarpeen asian selvittämiseksi. Asiamiehen on esitettävä valtakirja tai muulla luotettavalla tavalla osoitettava olevansa oikeutettu edustamaan päämiestä. Valtakirja on viranomaisen määräyksestä yksilöitävä, jos toimivallasta tai toimivallan laajuudesta on epäselvyyttä. Asianajajan ja julkisen oikeusavustajan tulee esittää valtakirja ainoastaan, jos viranomainen niin määrää.

Oikeudellinen arvio

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään velvoittanut maistraatin antamaan A:lle häntä koskevat omaisuusluettelot ja vuositilit, jos hän itse esittää näitä asiakirjoja koskevan pyynnön, mutta hylännyt vaatimuksen mainittujen asiakirjojen luovuttamisesta asianajaja B:n nähtäväksi.

Pyytäessään Lounais-Suomen maistraattia toimittamaan hänelle jäljennökset A:n holhoustoimilain 48 §:n mukaisesta omaisuusluettelosta sekä holhoustoimilain 51 §:n mukaisista vuositileistä siltä ajalta, kun vuositilejä on laadittu, asianajaja B on esittänyt A:n allekirjoittaman 20.12.2013 päivätyn avoimen asianajovaltakirjan.

A:lla on hallintolain 12 §:n 1 momentin nojalla ollut oikeus käyttää asiamiestä pyytäessään holhousviranomaista holhoustoimilain 88 §:n nojalla luovuttamaan hänelle häntä itseään koskevia tietoja. Näin ollen maistraatti ei ole voinut kieltäytyä luovuttamasta A:n asiamiehelle, asianajaja B:lle, hänen valtuutuksen nojalla pyytämiään tietoja. Turun hallinto-oikeuden ja Lounais-Suomen maistraatin valituksenalaiset päätökset on siksi kumottava ja asia palautettava Lounais-Suomen maistraatille tietojen luovuttamiseksi asianajaja B:lle viranomaisten julkisuudesta annetun lain 16 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

3. Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että asianosainen joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä asianosaisesta on säädetty, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on pykälän 2 momentin mukaan otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Kun asia on A:n valituksesta edellä esitetyillä perusteilla palautettu Lounais-Suomen maistraatin käsiteltäväksi, olisi kohtuutonta, jos A joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan kokonaisuudessaan. Tämän vuoksi Suomen valtio on hallintolainkäyttölain 74 §:n nojalla määrättävä korvaamaan A:n asian laatuun ja laajuuteen nähden kohtuulliseksi arvioidut oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä ja Janne Aer. Asian esittelijä Freja Häggblom.