KHO:2013:150

A oli hoitanut B:n koiraa sovitusti joitakin kuukausia omalla kotipaikkakunnallaan. Ennen sovittua koiran luovuttamista takaisin B:lle A teki poliisille ilmoituksen B:n syyllistymisestä eläinsuojelurikokseen, toi koiran oman kotipaikkakuntansa kunnaneläinlääkärin vastaanotolle ja esitti kunnaneläinlääkärille internetin koiranomistajien Facebook-sivustolta tulostettuja B:n kirjoituksia. B oli kirjoittanut muun muassa käyttäneensä koiran kouluttamisessa saapasta sekä pitävänsä koiraa häkissä ja niin sanotussa lentoboksissa. Kunnaneläinlääkäri arvioi eläinsuojelulain 44 §:ssä tarkoitetut kiireelliset toimenpiteet tarpeellisiksi ja teki päätöksen, jossa määräsi koiran pidettäväksi A:n hoidossa. B:tä ei kuultu ennen päätöksentekoa, sillä hänen tiedettiin olevan ulkomaanmatkalla.
Kunnaneläinlääkärille hänen vastaanotollaan esitetyistä kirjoituksista voi perustellusti saada käsityksen, että B oli soveltanut edellä mainittuja lainvastaisia kasvatusmenetelmiä koiraansa ja oli lisäksi tehnyt sen toistuvasti ja järjestelmällisesti. Edellä mainituissa olosuhteissa kunnaneläinlääkäri oli arvioidessaan kiireellisten toimenpiteiden tarpeellisuutta voinut eläinsuojelulain 44 §:n nojalla katsoa eläinsuojelullisten syiden vaativan välittömiin toimiin ryhtymistä koiran hyvinvoinnin turvaamiseksi, vaikka koira hänen vastaanotolleen tuotaessa olikin ollut rauhallinen ja hyvinvoiva. Kunnaneläinlääkärillä oli ollut riittävät perusteet tehdä kiireellinen hoitopäätös.
Kunnaneläinlääkäri teki kiireellisen hoitopäätöksen asiakirjojen perusteella B:tä kuulematta ja ennen kuin koiran pitopaikassa oli tehty tarkastus. Koska B ulkomaanmatkansa vuoksi ei ollut eläinsuojelulain 45 §:ssä tarkoitetuin tavoin viivytyksettä tavattavissa, hoitopäätös oli voitu tehdä varaamatta B:lle tilaisuutta tulla kuulluksi.
Kunnaneläinlääkärin päätöksen mukaan koiran tuli olla A:lla käräjäoikeuden päätökseen saakka ja koira voitiin luovuttaa B:lle vain, jos tämä todetaan syyttömäksi eläinsuojelurikokseen.
Eläinsuojelulain 44 §:n säännös kiireellisiin toimenpiteisiin ryhtymisestä edellyttää, että päätöksen tehnyt viranomainen seuraa tilannetta ja arvioi pikaisesti uudelleen, onko määräyksen voimassa pitäminen tarpeen tai mihin jatkotoimiin asiassa on aihetta. Eläinsuojelulain nojalla tehdyn päätöksen voimassaoloaikaa ei voitu kytkeä rikosasian käsittelyvaiheisiin eikä käräjäoikeuden tuomioon. Asiassa oli ylipäätään epävarmaa, saatettiinko epäiltyä eläinsuojelurikosta koskeva asia käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Päätöksen voimassaoloa koskeva määräys, jossa lisäksi oli asetettu eläimen luovuttamisen edellytykseksi se, että tämän omistaja tai haltija on todettu syyttömäksi eläinsuojelurikokseen, oli muutoinkin sisällöltään epäselvä.
Kunnaneläinlääkäri oli tehnyt kiireellisen hoitopäätöksensä asiakirjojen perusteella omistajaa kuulematta ja ennen kuin eläimen pitopaikassa oli tehty tarkastus. Näissä olosuhteissa eläinsuojelulain 44 §:ssä tarkoitettujen eläinsuojelullisten perusteiden olemassaoloa ei ollut vielä hallintolain 31 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin riittävästi selvitetty. Näin ollen kunnaneläinlääkäri ei olisi muutoinkaan voinut antaa hoitopäätöksessä osapuolia sitovasti kuin lyhyen, väliaikaisen hoitomääräyksen siihen saakka, kunnes eläinsuojeluviranomaiset olivat tarkemmin selvittäneet koiran olosuhteet koiran pitopaikkaan tehdyllä tarkastuksella ja omistajaa oli kuultu.
Hoitopäätöksen voimassaoloa koskeva määräys poistettiin. Kunnaneläinlääkärin tuli viivytyksettä arvioida, oliko määräyksen voimassa pitämiselle edellytyksiä.
Eläinsuojelulaki 44 § ja 45 §
Hallintolaki 31 § 1 momentti
Päätös, josta valitetaan

Vaasan hallinto-oikeus 14.1.2013 nro 13/0009/2

Kunnaneläinlääkärin päätös

Kokkolan kunnaneläinlääkäri on, A:n tuotua Layla-nimisen espanjanvinttikoiran hänen vastaanotolleen, määrännyt kiireellisenä toimenpiteenä eläinsuojelulain 44 §:n perusteella, että koiran tulee olla kasvattajallaan A:lla B:hen kohdistetun eläinsuojelurikosta koskevan tutkinnan ajan, käräjäoikeuden päätökseen saakka. Kunnaneläinlääkärin mainitun päätöksen mukaan koira voidaan luovuttaa B:lle vain, jos tämä todetaan syyttömäksi eläinsuojelurikokseen. Päätös on määrätty noudatettavaksi mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta.

Asian käsittely hallinto-oikeudessa

B on valituksessaan Vaasan hallinto-oikeudelle vaatinut, että kunnaneläinlääkärin päätös kumotaan ja koira palautetaan heti B:lle. Kokkolan kaupunki on velvoitettava korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut asiassa lainmukaisine korkoineen.

Vaatimustensa tueksi B on esittänyt muun ohella, että hän osti koiran sen kasvattajalta A:lta 22.9.2011. Koiran käytöshäiriöiden vuoksi kauppahinta sovittiin poikkeuksellisen alhaiseksi. B:n omistusoikeus koiraan on merkitty Suomen Kennelliiton pitämään rekisteriin.

Koira oli B:n hallussa ja hoidossa kaupantekopäivästä siihen saakka, kunnes hän 8.4.2012 polvivammansa vuoksi pyysi A:ta ottamaan koiran hoitoonsa väliaikaisesti. B:n palattua ulkomaanmatkalta 14.7.2012 A ei suostunut palauttamaan koiraa B:lle. A:n mukaan asiassa oli tapahtunut sopimusrikkomus, kun B oli rekisteröinyt yhteisomistuksessa olevan koiran yksin omiin nimiinsä. A teki koiraa koskevan eläinsuojeluilmoituksen vedoten tietoonsa tulleisiin B:n koiran kouluttamismetodeihin.

B ei ole kohdellut koiraa millään tavoin huonosti. B:n luona 24.7.2012 tehdyssä eläinsuojelutarkastuksessa ei todettu eläinsuojelulain vastaista menettelyä. B:llä oli tuolloin kotonaan neljä koiraa ja kissa.

Koiraharrastajat kirjoittavat Facebookissa värikkäästi koiriensa käyttäytymisongelmista. B:n Facebook-kirjoituksia luettaessa on otettava huomioon nyt kysymyksessä olevan koiran hyvä kunto ja sen käyttäytymisen kehittyminen B:n mukaan yhä parempaan suuntaan hänen hoidossaan. B on toimittanut asiassa esitutkintaa tekevälle poliisille kopioita viestittelystään A:n kanssa. Viestit osoittavat A:n vilpillisen tarkoituksen saada pitää koira itsellään.

Kokkolan kunnaneläinlääkärin menettely asiassa on ollut puutteellista ja loukannut B:n oikeusturvaa. B:tä ei ole kuultu ennen päätöksentekoa. Lisäksi päätöksen tiedoksiannossa ja valitusosoituksessa on ollut puutteita.

Kokkolan kunnaneläinlääkäri on antanut B:n valituksen johdosta lausunnon hallinto-oikeudelle.

A on antanut B:n valituksen johdosta selityksen hallinto-oikeudelle.

B on antanut kunnaneläinlääkärin lausunnon ja A:n selityksen johdosta vastaselityksen hallinto-oikeudelle. B on vaatinut, että asiassa järjestetään suullinen käsittely.

Hallinto-oikeus on välipäätöksellään 5.9.2012 hylännyt B:n vaatimuksen kunnaneläinlääkärin päätöksen täytäntöönpanon keskeyttämisestä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt B:n vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta, valituksen kunnaneläinlääkärin päätöksestä ja vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Hallinto-oikeus on perustellut pääasiaratkaisuaan seuraavasti:

Eläinsuojelulain 3 §:n 1 momentin mukaan eläimiä on kohdeltava hyvin eikä niille saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä. Tarpeettoman kivun ja tuskan tuottaminen eläimille on kielletty. Lisäksi eläintenpidossa on edistettävä eläinten terveyden ylläpitämistä sekä otettava huomioon eläinten fysiologiset tarpeet ja käyttäytymistarpeet.

Eläinsuojelulain 4 §:n 1 momentin mukaan eläimen pitopaikan on oltava riittävän tilava, suojaava, valoisa, puhdas ja turvallinen sekä muutoinkin tarkoituksenmukainen ottaen huomioon kunkin eläinlajin tarpeet. Eläimen pitäminen tarpeetonta kärsimystä tuottavalla tavalla on kielletty.

Eläinsuojelulain 6 §:n 1 momentin mukaan eläimen liiallinen rasittaminen ja kohtuuttoman ankara kurissa pitäminen ja kouluttaminen sekä liian kovakourainen käsittely on kielletty. Eläimen sitominen tarpeetonta kärsimystä tuottavalla tavalla on kielletty. Eläimen on annettava levätä kunnolla ja lisäksi sen on saatava liikkua.

Eläinsuojelulain 44 §:n mukaan muun muassa kunnaneläinlääkäri voi 42 §:n säännöksistä poiketen ryhtyä välittömiin toimenpiteisiin eläimen hyvinvoinnin turvaamiseksi, jos eläinsuojelulliset syyt vaativat. Tässä tarkoituksessa eläimelle voidaan hankkia hoitoa muualta tai hoitaja taikka rehua tai muita eläimen hyvinvoinnin kannalta ehdottoman välttämättömiä aineita taikka, jos se ei ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista, eläin voidaan lopettaa tai toimittaa teurastettavaksi taikka myydä huutokaupalla tai käyvästä hinnasta muuten.

Eläinsuojelulain 45 §:n mukaan ennen 44 §:ssä tarkoitettuihin toimenpiteisiin ryhtymistä eläimen omistajalle tai haltijalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi vain, jos nämä ovat viivytyksettä tavattavissa. Päätöksestä on ilmoitettava eläimen omistajalle tai haltijalle.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan B on ostanut Layla-nimisen koiran A:lta syyskuussa 2011. B on polvivammansa vuoksi antanut huhtikuussa 2012 koiran A:n hoidettavaksi. A on heinäkuussa 2012 kieltäytynyt luovuttamasta koiraa takaisin B:lle.

Asiakirjoissa olevien tulosteiden mukaan B on kirjoittanut Facebookissa käyttäneensä Layla-koiran kouluttamisessa Hai-saapasta sekä pitävänsä koiraa häkissä ja niin sanotussa lentoboksissa.

Edellä lausutun sekä sen, että B:tä on epäilty eläinsuojelurikoksesta, huomioon ottaen hallinto-oikeus on katsonut, että eläinsuojelulliset syyt ovat vaatineet, että on ryhdytty välittömiin toimenpiteisiin eläimen hyvinvoinnin turvaamiseksi kunnaneläinlääkärin päätöksestä ilmenevällä tavalla. Päätös on voitu tehdä eläinsuojelulain 45 §:n mukaisesti varaamatta B:lle tilaisuutta tulla kuulluksi. Asiaa ei ole arvioitava toisin sen vuoksi, että B:n luona 24.7.2012 pidetyssä tarkastuksessa ei ole havaittu eläinsuojelulain vastaista menettelyä. Sillä, omistaako B Layla-koiran yksin vai yhdessä A:n kanssa, ei ole asiassa merkitystä.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Johan Hagman, Raija Myllykoski ja Hanna Huru. Esittelijä Hanna Nieminen-Finne.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

B on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja kunnaneläinlääkärin päätökset kumotaan ja koira palautetaan heti B:lle. Toissijaisesti hän on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätöstä muutetaan niin, että koiran on oltava kasvattajalla enintään siihen asti, kun syyttäjä on tehnyt eläinsuojelurikosta koskevassa asiassa syyttämättäjättämispäätöksen tai, jos syyttäjä nostaa syytteen, kunnes käräjäoikeus on antanut eläinsuojelurikosta koskevassa asiassa päätöksen.

B on esittänyt vaatimustensa tueksi muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeuden ja kunnaneläinlääkärin päätösten perustelut ovat riittämättömät. Facebook-kirjoitusten lisäksi muuta selvitystä koiran omistajaksi ja eläinsuojelurikosta koskevassa asiassa asianomistajaksi ilmoittautuneen A:n väittämästä koiran kaltoinkohtelusta ei ole ollut. Hallinto-oikeus olisi sille laajemminkin toimitetuista Facebook-kirjoituksista voinut päätellä B:n kirjoitustyylin, joka on erikoinen ja ronski, selvästi fiktiiviseksi, todellisia tapahtumia vastaamattomaksi, ja todeta myös muiden samalla sivulla kirjoittaneiden vastaavan tyylin. A:n ilmoituksen koiran omistussuhteesta kunnaneläinlääkäri olisi helposti voinut todeta vääräksi ottamalla yhteyttä Suomen Kennelliitto ry:hyn. Tämän samoin kuin B:n kuulemisen asiassa kunnaneläinlääkäri on kuitenkin jättänyt tekemättä, joten päätös on perustunut vain koiraa itselleen tavoittelevan A:n kertomukseen. A:n rikosilmoituksen perusteella aloitettu esitutkinta ei ole osoitus B:n syyllisyydestä. B:n luo etukäteen ilmoittamatta tehdyssä tarkastuksessa ei ole havaittu eläinsuojelulain vastaista menettelyä.

Kanta-Hämeen kihlakunnanviraston kihlakunnansyyttäjä on 16.1.2013 tehnyt syyttämättäjättämispäätöksen edellä mainitussa eläinsuojelurikosta koskevassa asiassa. Päätöksen mukaan todennäköisiä syitä rikoksesta epäillyn syyllisyyden tueksi ei ole. A:n avustajalta saadun tiedon mukaan syyttäjä on A:n pyynnöstä kuitenkin ohjeistanut poliisia vielä kuulemaan uusia todistajia.

A:n kertomuksesta riippumattoman näytön puuttuessa ja kun eläinsuojelurikosta koskevassa asiassa on tehty syyttämättäjättämispäätös, hallinto-oikeuden ja kunnaneläinlääkärin päätökset on heti kumottava. Kun lisäksi rikosasian käsittely voi päättyä syyttäjän ratkaisuun, kuten edellä mainitussa eläinsuojelurikosta koskevassa asiassa näyttää käyvän, hallinto-oikeuden päätös on selvästi virheellinen.

Kunnaneläinlääkäri on antanut valituksen johdosta selityksen ja todennut, että hänellä on päätöstä tehdessään ollut koiran kohtelusta saamiensa tietojen perusteella riittävät perusteet epäillä B:n kohdelleen koiraa eläinsuojelulain vastaisella tavalla.

A on antanut valituksen ja kunnaneläinlääkärin selityksen johdosta selityksen. Koiraa ei tule palauttaa B:lle ennen kuin asia on ratkaistu epäillyn eläinsuojelurikoksen osalta.

B on antanut kunnaneläinlääkärin ja A:n selitysten johdosta vastaselityksen. Pelkästään eläinlääkärin epäily koiran huonosta kohtelusta ei ole riittävä peruste koiran huostaanotolle.

Merkitään, että Kanta-Hämeen syyttäjänviraston kihlakunnansyyttäjä on 16.1.2013 päättänyt jättää B:n syyttämättä Hämeenlinnassa 1.10.2011–8.4.2012 tapahtuneeksi väitetystä eläinsuojelurikoksesta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

Valituksen enemmälti hyläten korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden ja kunnaneläinlääkärin päätökset eläinlääkärin päätöksen voimassaoloa koskevalta osalta ja poistaa päätöksessä olevan sitä koskevan määräyksen.

Perustelut

Sovellettavat säännökset ja niiden perusteluja

Eläinsuojelulain 42 §:n (1477/2009) 1 momentin mukaan, jos lain 39 §:ssä tarkoitetussa tarkastuksessa tai muutoin todetaan, että mainittua lakia taikka sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä on rikottu, muun muassa kunnaneläinlääkäri voi kieltää eläimen omistajaa tai haltijaa jatkamasta tai toistamasta lain taikka sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaista menettelyä taikka määrätä eläimen omistajan tai haltijan määräajassa täyttämään velvollisuutensa.

Eläinsuojelulain 42 §:n 1 momenttia on perusteltu eläinsuojelulakia koskevan hallituksen esityksen (HE 36/1995 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa seuraavasti:

"Jos havaitaan, että eläinsuojelusäännöksiä on rikottu, tulee eläinsuojeluvalvontaa hoitavan viranomaisen ryhtyä toimenpiteisiin epäkohtien korjaamiseksi.

Ehdotuksen mukaan eläinsuojeluvalvonnasta vastaavan viranomaisen tulisi tehdä päätös, jolla eläimen omistajaa tai haltijaa kiellettäisiin jatkamasta tai toistamasta lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaista menettelyä taikka hänet velvoitettaisiin suorittamaan toimenpiteitä, joilla eläinsuojelulliset epäkohdat korjattaisiin. Kiellot voisivat koskea minkä tahansa eläinsuojelussäännösten vastaisen menettelyn jatkamista tai toistamista. Annettavilla määräyksillä pyrittäisiin havaittujen eläinsuojelullisten epäkohtien korjaamiseen. Määräykset voisivat koskea esimerkiksi eläimen pitopaikan puhdistamista tai kunnostamista, eläimen hoitoa ja ruokintaa tai eläimen olosuhteiden ja kunnon tarkastustiheyttä.

Sen varmistamiseksi, että epäkohtien korjaamiseen ryhdytään riittävän nopeasti, tulee viranomaisen asettaa suoritettaville toimenpiteille määräaika. Määräajan kuluttua viranomaisen tulee varmistaa, että annettuja määräyksiä on noudatettu."

Eläinsuojelulain 44 §:n mukaan, jos eläinsuojelulliset syyt vaativat, muun muassa kunnaneläinlääkäri voi lain 42 §:n säännöksistä poiketen ryhtyä välittömiin toimenpiteisiin eläimen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Tässä tarkoituksessa eläimelle voidaan hankkia hoitoa muualta tai hoitaja taikka rehua tai muita eläimen hyvinvoinnin kannalta ehdottoman välttämättömiä aineita taikka, jos se ei ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista, eläin voidaan lopettaa tai toimittaa teurastettavaksi taikka myydä huutokaupalla tai käyvästä hinnasta muuten.

Edellä mainitussa hallituksen esityksessä todetaan eläinsuojelulain 44 §:n 1 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa muun muassa seuraavaa:

"Eläinsuojelullisten syiden niin vaatiessa voitaisiin ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan ryhtyä välittömiin toimenpiteisiin eläimen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Tällainen tilanne olisi esimerkiksi kysymyksessä silloin, kun eläinsuojelulliset epäkohdat ovat niin suuria ja pikaista korjausta vaativia, että ehdotetun lain 42 §:ssä tarkoitetuilla kielloilla ja määräyksillä ei voitaisi saada tilanteeseen korjausta riittävän nopeasti ja riittävällä varmuudella.

Pykälässä tarkoitettu eläinsuojelullinen syy on kysymyksessä paitsi silloin, kun eläin kärsii jo ehdottoman välttämättömän hoidon puutteesta, myös silloin, kun eläimen hoidosta vastaava henkilö on tavoittamattomissa tai jostain syystä kykenemätön hoitamaan eläintä ja on oletettavissa, että eläimen hyvinvointi tästä syystä vaarantuu pikaisesti.

Ensisijaisesti eläimelle tulisi hankkia hoitoa muualta tai hoitaja taikka rehua, ruokaa, vettä tai muita eläimen hyvinvoinnin kannalta välttämättömiä aineita."

Eläinsuojelulain 47 §:n (891/2001) mukaan eläimen takavarikosta on voimassa, mitä pakkokeinolaissa (450/1987) säädetään.

Edellä mainitussa hallituksen esityksessä todetaan eläinsuojelulain 47 §:n 1 momentin perusteluissa seuraavaa:

"Pykälä sisältää viittauksen pakkokeinolakiin. Mainitun lain nojalla esitutkintaviranomainen voi takavarikoida omaisuutta muun muassa silloin, jos on syytä olettaa, että se voi olla todisteena rikosasiassa tai että tuomioistuin julistaa sen menetetyksi."

Eläinsuojeluasetuksen 22 §:n mukaan kissaa, koiraa taikka muuta eläintä saadaan pitää sen kuljetukseen tarkoitetussa laatikossa tai häkissä taikka muussa vastaavassa pienikokoisessa säilytystilassa vain, jos eläimen kuljettaminen, sairaus tai muu tilapäinen ja hyväksyttävä syy sitä vaatii.

Hallintolain 31 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset.

Asiassa saatu selvitys

Asiakirjojen mukaan Hämeenlinnassa asuva B on ostanut Layla-nimisen espanjanvinttikoiran tämän kasvattajalta, Kokkolassa asuvalta A:lta syyskuussa 2011. B on kertomansa mukaan polvivammansa vuoksi antanut huhtikuussa 2012 koiran A:n hoidettavaksi ja koira on ollut tarkoitus hakea takaisin B:n kotiin 16.7.2012 tämän ulkomaanmatkan jälkeen.

A on 12.7.2012 tehnyt poliisille tutkintailmoituksen B:n syyllistymisestä eläinsuojelurikokseen. Todisteina B:n syyllisyydestä hän on esittänyt otteita B:n internetin koiranmistajien Facebook-sivustolle kirjoittamista, kyseisen koiran hoitoa koskevista kuvauksista. B oli kirjoittanut muun muassa käyttäneensä koiran kouluttamisessa saapasta sekä pitävänsä koiraa häkissä ja niin sanotussa lentoboksissa.

Tämän jälkeen A on tuonut koiran asuinkuntansa Kokkolan kunnaneläinlääkärin vastaanotolle ja esittänyt siellä sekä rikosilmoituksen että Facebook-kirjoitukset. Kunnaneläinlääkäri on arvioinut eläinsuojelulain 44 §:ssä tarkoitetut kiireelliset toimenpiteet tarpeellisiksi ja tehnyt hoitopäätöksen, jossa hän on määrännyt koiran pidettäväksi A:n hoidossa eläinsuojelurikosta koskevan tutkinnan ajan käräjäoikeuden päätökseen saakka. B:lle koira voitiin päätöksen mukaan luovuttaa vain, jos hänet todettaisiin syyttömäksi eläinsuojelurikokseen. Lisäksi päätöksessä on todettu, että tarve pikaiselle eläinsuojelutarkastukselle oli selvä. Kunnaneläinlääkärin hallinto-oikeudelle antaman lausunnon mukaan koira oli vastaanotolle tuotaessa ja suoritetussa tarkastuksessa rauhallinen ja hyvinvoiva. Kunnaneläinlääkäri on kertonut tehneensä päätöksensä asiassa ennen kaikkea edellä mainittujen Facebook-kirjoitusten sisällön perusteella. B:tä ei ennen päätöksentekoa ole kuultu. B on ollut tuolloin ulkomaanmatkalla.

Hämeenlinnan kaupungin johtava kunnaneläinlääkäri on Kokkolan kunnaneläinlääkärin ilmoituksesta tehnyt tarkastuksen B:n luona 24.7.2012. Tarkastuksen kohteena oli neljä koiraa ja kissa. Tarkastuksessa ei havaittu eläinsuojelulain vastaista menettelyä.

Ratkaistava kysymys

Asiassa on ratkaistava, onko eläinsuojelulain 44 §:n mukaisiin kiireellisiin toimenpiteisiin luettavaa hoidon hankkimista eläimelle voitu pitää eläinsuojelullisista syistä välttämättömänä niiden seikkojen valossa, jotka kunnaneläinlääkärillä on ollut tiedossaan hänen tehdessään hoitopäätöksensä, ja onko päätös voitu tehdä omistajaa kuulematta. Lisäksi on ratkaistava päätöksen voimassaoloa koskevan määräyksen lainmukaisuus.

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Eläinsuojelulain 44 §:n mukaiset kiireelliset toimenpiteet on tarkoitettu viimesijaisiksi keinoiksi tilanteessa, jossa eläinsuojelulliset syyt vaativat välittömiä toimia eläimen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Kokkolan kunnaneläinlääkärille hänen vastaanotollaan esitetyissä B:n Facebook-kirjoituksissa kuvatut koirankasvatusmenetelmät, kuten hakkaaminen ja häkissä pitäminen, ovat yksiselitteisesti eläinsuojelua koskevien säännösten vastaisia. Kirjoituksista voi perustellusti saada sen käsityksen, että B on soveltanut mainittuja kasvatusmenetelmiä koiraansa ja on lisäksi tehnyt sen toistuvasti ja järjestelmällisesti.

Edellä mainituissa olosuhteissa kunnaneläinlääkäri on arvioidessaan kiireellisten toimenpiteiden tarpeellisuutta voinut katsoa eläinsuojelullisten syiden vaativan välittömiin toimiin ryhtymistä koiran hyvinvoinnin turvaamiseksi, vaikka koira hänen vastaanotolleen tuotaessa on ollut rauhallinen ja hyvinvoiva. Hän on voinut tehdä päätöksen, jonka mukaan koira on toistaiseksi A:n hoidossa. Ulkomaanmatkansa vuoksi B ei ole ollut eläinsuojelulain 45 §:ssä tarkoitetuin tavoin viivytyksettä tavattavissa, minkä vuoksi kunnaneläinlääkäri on voinut tehdä päätöksensä asiassa varaamatta hänelle tilaisuutta tulla kuulluksi. Päätöksessä ei näiltä osilta ole virhettä.

Eläinsuojelulaissa säädettyjen kiireellisten toimenpiteiden tarkoituksena on turvata eläimen hyvinvointi. Eläinsuojelulaissa ei ole säännöstä siitä, kuinka kauan eläin voi eläinsuojelulain 44 §:n nojalla tehdyn päätöksen perusteella olla otettuna pois omistajaltaan tai haltijaltaan. Lopullisesta eläimen takavarikosta ei kuitenkaan tällaisten toimenpiteiden kohdalla ole kysymys, sillä takavarikosta päättää pakkokeinolaissa säädetyin edellytyksin esitutkintaviranomainen.

Kunnaneläinlääkärin päätöksen mukaan koiran tulee olla A:lla käräjäoikeuden päätökseen saakka ja koira voidaan luovuttaa B:lle vain, jos tämä todetaan syyttömäksi eläinsuojelurikokseen.

Eläinsuojelulain 44 §:n säännös kiireellisiin toimenpiteisiin ryhtymisestä edellyttää, että päätöksen tehnyt viranomainen seuraa tilannetta ja arvioi pikaisesti uudelleen, onko määräyksen voimassa pitäminen tarpeen tai mihin jatkotoimiin asiassa on aihetta. Eläinsuojelulain nojalla tehdyn päätöksen voimassaoloaikaa ei voida kytkeä rikosasian käsittelyvaiheisiin eikä käräjäoikeuden tuomioon. Asiassa on ylipäätään epävarmaa, saatetaanko epäiltyä eläinsuojelurikosta koskeva asia käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Päätöksen voimassaoloa koskeva määräys, jossa lisäksi on asetettu eläimen luovuttamisen edellytykseksi se, että tämän omistaja tai haltija on todettu syyttömäksi eläinsuojelurikokseen, on muutoinkin sisällöltään epäselvä.

Nyt kysymyksessä olevassa asiassa kunnaneläinlääkäri on tehnyt kiireellisen hoitopäätöksensä asiakirjojen perusteella omistajaa kuulematta ja ennen kuin eläimen pitopaikassa on tehty tarkastus. Näissä olosuhteissa eläinsuojelulain 44 §:ssä tarkoitettujen eläinsuojelullisten perusteiden olemassaoloa ei ole vielä hallintolain 31 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin riittävästi selvitetty. Näin ollen kunnaneläinlääkäri ei olisi muutoinkaan voinut antaa hoitopäätöksessä osapuolia sitovasti kuin lyhyen, väliaikaisen hoitomääräyksen siihen saakka, kunnes eläinsuojeluviranomaiset ovat tarkemmin selvittäneet koiran olosuhteet koiran pitopaikkaan tehdyllä tarkastuksella ja omistajaa on kuultu.

Edellä lausutuilla perusteilla hoitopäätöksen voimassaoloa koskeva määräys on poistettava. Kunnaneläinlääkärin tulee viivytyksettä arvioida, onko määräyksen voimassa pitämiselle edellytyksiä.

Se, omistaako B koiran yksin vai yhdessä A:n kanssa, ei vaikuta asian ratkaisuun. Tällä päätöksellä tai eläinsuojelua koskevassa asiassa muutoinkaan ei ratkaista omistusoikeutta tai hallintaa koskevia riitoja.

Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen enemmälti ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Sakari Vanhala, Hannu Ranta, Mika Seppälä ja Liisa Heikkilä. Asian esittelijä Petri Leinonen.