KHO:2021:34

Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen oli myöntänyt ympäristöluvan polttonesteen jakeluasemalle, joka sijaitsi I luokan (sittemmin 1E-luokan) pohjavesialueella pohjaveden muodostumisalueella. Hallinto-oikeus oli kumonnut lupapäätöksen ja hylännyt lupahakemuksen. Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja saattoi hakijalle myönnetyn ympäristöluvan muutettuna voimaan.

Asiassa oli kysymys siitä, oliko luvanhakija esittänyt ympäristölupa-asiassa sellaista selvitystä, jonka perusteella pohjaveden pilaantumisriski oli katsottava niin pieneksi, että ympäristöluvan myöntämisen edellytykset jakeluasemalle olivat lupamääräykset huomioon ottaen olemassa.

Jakeluasema sijaitsi pohjavesimuodostuman reunalla. Jakeluaseman alueelta pohjavesi virtasi ensin pohjavesialueen reunavyöhykkeelle, jonka jälkeen virtaus kääntyi jakeluaseman kaakkoispuolella takaisin pohjavesimuodostuman päävirtaussuuntaan, josta pohjavesi purkautui lopulta jokeen. Pohjavesi ei virrannut jakeluaseman alueelta pohjavesimuodostuman ydinosiin, vaan poispäin harjuytimestä. Riski siitä, että kyseinen pohjavesialue pilaantuisi laajalla alueella, jäi jo näistä syistä pieneksi.

Pohjaveden virtaussuunnassa ei ollut vedenottamoita, talousvesikaivoja tai vedenottoon sopivia kaivonpaikkoja. Pohjaveden pinta oli jakeluaseman kohdalla noin 22 metrin syvyydessä maanpinnasta.

Vaikka toiminta ei tässä tilanteessa aiheuttanut riskiä yhdyskunnan vedenhankinnalle ja riski siitä, että pohjavesi pilaantuisi laajalla alueella, oli edellä lausuttu huomioon ottaen pieni, korkein hallinto-oikeus kuitenkin totesi, että kaiken maaperässä olevan pohjaveden pilaaminen oli ympäristönsuojelulain nojalla kielletty. Jakeluaseman maaperässä esiintyi paikoitellen hienoainesta, joka heikensi vedenläpäisevyyttä, mutta maaperässä oli myös vettä hyvin läpäisevää ainesta. Pohjavesiolosuhteista esitetyllä selvityksellä ei ollut suljettu kokonaan pois sitä seikkaa, että vedellä oli olemassa jakeluaseman alueelta reitti pohjaveteen. Ympäristönsuojelulain 17 §:ssä tarkoitetun pohjaveden pilaamiskiellon vastaisen seurauksen estäminen edellytti näin ollen sitä, että muun muassa teknisillä suojaustoimenpiteillä voitiin riittävän luotettavasti katkaista hydraulinen yhteys jakeluaseman alueelta pohjaveteen.

Hakija oli esittänyt ennalta arvioiden kattavat tekniset ja rakenteelliset pohjaveden suojaustoimenpiteet, jotka osin ylittivät jakeluasemastandardin ja määräysten mukaiset suojaustasot. Hakemuksen sekä korkeimman hallinto-oikeuden täydentämien lupamääräysten mukaisesti toteutettuna jakeluaseman suojausratkaisut edustivat näissä olosuhteissa parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Korkein hallinto-oikeus tarkensi lupamääräyksiä toiminnan tarkkailusta ja näytteenotosta ja lisäsi lupamääräyksiin uusia vaatimuksia jakeluaseman alueella jo havaittujen öljyhiilivetypitoisuuksien tutkimisesta ja poistamisesta, teknisten suojausratkaisujen asentamistöiden valvonnasta sekä suojausrakenteiden toimivuuden varmistamisesta.

Hakijan esittämän kohdekohtaisen riskinarvion perusteella toiminnan onnettomuusriskiä tai ilkivallasta tai inhimillisestä virheestä aiheutuvaa riskiä ei voitu kokonaan sulkea pois. Näiden riskien voitiin kuitenkin katsoa pienenevän lupaan sisältyvien varautumistoimenpiteiden vuoksi riittävän alhaiselle tasolle. Kun otettiin huomioon pohjaveden sijainti syvällä maaperässä jakeluaseman alueella, lupaan sisältyvät tekniset ja rakenteelliset suojausratkaisut, jotka virheettömästi toteutettuina pienensivät oleellisesti pohjaveden pilaantumisriskiä, päästöjen havainnointijärjestelmät ja asianmukaiset onnettomuuksien torjuntasuunnitelmat sekä korkeimman hallinto-oikeuden tekemät muutokset lupamääräyksiin, korkein hallinto-oikeus katsoi, että toiminnasta aiheutuvan pohjaveden pilaantumisriskin oli selvitetty jäävän hyvin pieneksi.

Jakeluaseman toiminnasta aiheutuva pilaantuminen ja sen vaara oli mahdollista näissä oloissa ja sanotuilla suojausratkaisuilla ehkäistä niin pieneksi, ettei toiminnasta ennalta arvioiden aiheutunut ympäristönsuojelulain 17 §:ssä tarkoitettua pohjaveden pilaamiskiellon vastaista seurausta. Jakeluasematoiminnan sijoittuminen hakemuksen mukaiselle paikalle ei tapahtunut myöskään ympäristönsuojelulain 11 §:n ja 20 §:n 1 kohdan vastaisesti. Näin ollen ympäristönsuojelulain 49 §:n mukaiset ympäristöluvan myöntämisen edellytykset olivat asiassa olemassa, kun lupamääräyksiä noudatettiin. Hallinto-oikeuden päätös oli kumottava ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen ympäristölupapäätös saatettava voimaan edellä sanotuilta osin muutettuna.

Ympäristönsuojelulaki 11 §, 17 § 1 momentti, 20 §, 48 § 1 ja 2 momentti, 49 § 1-4 kohdat

Ään. 5 – 2

Ks. ja vrt. KHO 2010:28, KHO 2011:37, KHO 2015:45, KHO 2020:13 ja KHO 2020:14

Päätös, jota valitukset koskevat

Vaasan hallinto-oikeus 31.12.2019 nro 19/0266/2

Asian taustaa

Pälkäneen kunnan ympäristölautakunta oli 22.4.2010 antamallaan päätöksellä (15.4.2010 § 5) myöntänyt Neste Markkinointi Oy:lle ympäristönsuojelulain (86/2000) mukaisen ympäristöluvan polttonesteiden jakeluasemalle osoitteessa Tervapirtintie 7, 36600 Pälkäne.

Vaasan hallinto-oikeus oli 21.3.2012 antamallaan päätöksellä nro 12/0171/2 Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) valituksen johdosta kumonnut ympäristölautakunnan päätöksen ja hylännyt Neste Markkinointi Oy:n lupahakemuksen.

Korkein hallinto-oikeus oli 6.9.2013 antamallaan päätöksellä taltionumero 2777 hylännyt Neste Markkinointi Oy:n valituksen Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muutettu. Päätöksen perustelujen mukaan hakemuksen mukaista paikkaa ei voitu ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentti huomioon ottaen pitää saman lain 6 §:ssä tarkoitettuna hyväksyttävänä sijoituspaikkana kysymyksessä olevalle toiminnalle. Asiassa ei ollut esitetty sellaista uutta selvitystä, että luvan myöntämisen edellytyksiä valituksenalaisessa asiassa olisi ollut arvioitava toisin kuin hallinto-oikeuden päätöksessä.

Pälkäneen ympäristölautakunnan rakennus- ja ympäristöjaosto on 5.7.2017 §:n 7 kohdalla tekemällään päätöksellä Pirkanmaan ELY-keskuksen hakemuksen johdosta määrännyt Neste Markkinointi Oy:n kiinteistöllä 635-424-3-2, Tervapirtintie 7, Pälkäne:

- lopettamaan jakeluasematoiminnan viimeistään 31.12.2018 ja esittämään suunnitelman toiminnan lopettamistoimista viimeistään 30.10.2017 (päävelvoite 1a),

tai

- viimeistään 30.9.2017 hakemaan jakeluaseman toiminnalle ympäristönsuojelulain (527/2014) mukaista ympäristölupaa (päävelvoite 1b1) tai

- viimeistään 30.9.2017 osoittamaan, ettei toiminnan harjoittamiselle edellytetä ympäristölupaa (päävelvoite 1b2).

Rakennus- ja ympäristöjaosto on asettanut ympäristönsuojelulain 184 §:n nojalla 500 000 euron uhkasakon antamiensa vaihtoehtoisten päävelvoitteiden noudattamisen tehosteeksi. Vaihtoehtoisista päävelvoitteista on noudatettava yhtä.

Rakennus- ja ympäristöjaosto on määrännyt ympäristönsuojelulain 200 §:n nojalla, että hallintopakkopäätöstä on kokonaisuudessaan noudatettava mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta.

Neste Markkinointi Oy on 30.9.2017 päivätyllä ympäristölupahakemuksella hakenut lupaa olemassa olevan jakeluasematoiminnan jatkamiseksi kiinteistöllä 635-424-3-2, Tervapirtintie 7, Pälkäne.

Ympäristölupapäätös

Pälkäneen teknisen lautakunnan rakennus- ja ympäristöjaosto on päätöksellään 10.7.2018 (4.7.2018 § 48) päättänyt myöntää Neste Markkinointi Oy:lle ympäristönsuojelulain (527/2014) mukaisen ympäristöluvan polttonesteiden jakeluaseman toiminnalle haetulle paikalle (kiinteistö 635-424-3-2), koska jakeluaseman toiminta täyttää ympäristönsuojelulain 49 §:n luvan myöntämisen edellytykset, mikäli lupamääräyksiä noudatetaan.

Lupa on myönnetty hakemuksen mukaisesti täydennettynä seuraavin lupamääräyksin:

1. Koska hakemuksen kohteena oleva alue sijaitsee I luokan pohjavesialueella, tulee pohjaveden suojeluun kiinnittää erityistä huomiota. Tällöin ympäristösuojauksissa ja laitteistoissa sekä polttonesteiden varastoinnissa tulee käyttää uusinta käytettävissä olevaa teknologiaa ja tietämystä.

2. Polttonesteiden jakelupisteiden toiminta on toteutettava hakemuksessa esitetyllä tavalla ja voimassaolevien jakeluasematoimintaa koskevien säädösten ja määräysten mukaisesti (VnA nestemäisten polttoaineiden jakelu asemien ympäristönsuojeluvaatimuksista 444/2010, KTM:n päätös 415/1998, SFS 3352 ja muut Turvallisuus- ja kemikaaliviraston standardit ja ohjeet) ja niin, ettei aseman toiminnasta aiheudu haittaa ympäristölle eikä terveydelle. Toiminnanharjoittajan on oltava riittävästi selvillä toimialansa parhaan käyttökelpoisen tekniikan kehittymisestä ja käytettävä sitä. Polttonesteiden jakelutoiminnassa on noudatettava maaperän, pohjaveden ja ympäristönsuojelun huomioonottavaa huolellisuutta ja varovaisuutta, erityisesti säiliöiden täytöt on tehtävä valvotusti.

3. Polttonesteiden jakelualueiden koko polttonestejärjestelmä on asennettava kaksi millimetriä paksuun HDPE-muovikalvosta ja kahdesta erillisestä bentoniittimatosta rakennettuun suoja-altaaseen. Suoja-altaaseen alimpaan kohtaan tulee asentaa erillinen tarkkailu- ja pumppukaivo, josta mahdolliset vedet pumpataan öljyn- ja bensiininerottimeen. Lisäksi jakelualueiden ja täyttöpaikkojen päällysteen alle on asennettava kahden millimetrin paksuinen HDPE-muovikalvo. Polttonesteen jakelun kaikki laitteet ja laitteistot, mukaan lukien säiliöt, on rakennettava hakemuksessa esitettyjen piirustusten mukaisesti. Pohjavesialueilla maanalaiset säiliöt tulee olla varustettu tiiviillä hoitokuiluilla, ylitäytönesto-, pinnanmittaus- sekä bensiinihöyryjen talteenottojärjestelmällä. Asema on varustettava kaksivaiheisella bensiinihöyryjen talteenottojärjestelmällä. Toinen vaihe käsittää höyryjen keräämisen talteen tankkausten yhteydessä. Kaikkien edellä mainittujen rakenteiden ja niiden läpivientien tulee olla nestetiiviitä. Hiekanerotinkaivojen ja edellä mainittujen kaivojen putkitusten jäätyminen on estettävä kaikissa tilanteissa.

4. Maanalaisten polttonestesäiliöiden täyttöputket tulee tehdä kaksivaippaisina ja putkien välitilaan tulee asentaa hälytysjärjestelmä, joka on ympärivuorokautisessa valvonnassa. Säiliöiden täyttöputket tulee asentaa tiiviisiin täyttöputkien pidätyskaivoihin. Edellä mainitut putket tulee olla öljyhiilivetyjä pitäviä. Asennettavien putkien tulee täyttää SFS-EN 10297-1 tai standardin SFS-EN 14125 tai muut vastaavan tasoiset vaatimukset. Käytettävät liitokset ja osat tulee olla polttonesteputkituksiin hyväksyttyjä.

a. Jakeluaseman säiliöiden täytön yhteydessä on ehdottomasti käytettävä ylitäytön estolaitetta. Jakeluaseman säiliöiden ylitäytön estolaitteet on pidettävä jatkuvasti toimintakunnossa.

5. Säiliöiden täyttöalueiden sekä jakelualueiden pinnat tulee päällystää tiiviiksi. Jakelualueita ja täyttöpaikkoja välittömästi ympäröivät liikennealueet tulee ympäröidä asfalttikorotuksella. Päällysteen ja korotuksen kuntoa tulee tarkkailla säännöllisesti vähintään kerran vuodessa, ja tarkastuksessa havaitut vauriot ja puutteet on korjattava viipymättä. Jakelu- ja täyttöalueilta muodostuvat valumavedet tulee johtaa öljyn- ja bensiininerottimen (ylimitoitetut mahdollisten kaatosateiden huippuvirtaamille) sekä sulkuventtiilillä varustetun näytteenottokaivon kautta viemäriin, umpisäiliöön tai hallitusti pohjavesialueen ulkopuolelle, tie- ja liikennealueiden ojiin johdettaessa tulee hakea lupa ojien hoidosta vastaavilta. Jakelualueen ja täyttöpaikan luiskaus tulee tehdä kokonaisuudessaan alueelle, jossa on päällysteenä betoni tai asfaltti. Tiealue erotetaan täyttöpaikasta asfalttireunuksella. Täyttöpaikalle tulee varata riittävä alue jakelualueen ja täyttöpaikan aurauslumille.

6. Huokoskaasunäytteiden hiilivetypitoisuutta tulee tarkkailla jakelualueen ja täyttöpaikan huokosilmaputkitusten tarkkailukaivoista tai yhteistä. HDPE-kalvojen (ylemmän ja alemman) väliseen tilaan tulee asentaa huokosilmaputket. Suojausrakenteiden toimivuutta tarkkaillaan huokoskaasumittauksilla kaksi kertaa vuodessa tai automaattimittauksin. Tulokset tulee toimittaa Pälkäneen kunnan ympäristölupaviranomaiselle vuosittain helmikuun loppuun mennessä.

7. Säiliöiden ja täyttöaluetta ympäröivän asfalttikorotuksella rajatun alueen sadevedet tulee johtaa öljyn- ja bensiininerottimen (ylimitoitetut mahdollisten kaatosateiden huippuvirtaamille) ja sulkuventtiilillä varustetun näytteenottokaivon kautta viemäriin. Vahinkotilanteessa sulkuventtiili voidaan sulkea ja näin estää piha-alueelle valuneen polttonesteen pääsy ympäristöön. Sulkuventtiilikaivon/kaivojen sijainnit tulee ilmoittaa Pirkanmaan pelastuslaitokselle mahdollisten öljyvahinkojen torjunnan varalta. Hakijan tulee huolehtia siitä, että koko asfalttikorokealueen valumavedet poistetaan hallitusti ja asianmukaisesti. Edellä mainitun alueen valumavedet eivät saa aiheuttaa ojien ojaluiskissa eroosiota.

8. Jakelu- ja täyttöalueelta sekä niitä välittömästi ympäröivältä asfalttikorokkeella rajatulta alueelta viemäröitävistä vesistä tulee tutkia öljyhiilivedyt jakeittain, BTEX-yhdisteet, MTBE, TAME, TAEE, ETBE, etanoli sekä muut haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC) näytteenottokaivosta keväisin lumien sulamisaikaan ja tulokset tulee toimittaa ympäristölupaviranomaiselle vuosittain helmikuun loppuun mennessä. Tarvittaessa toiminnanharjoittajan on puhdistettava kyseessä oleva alue pesemällä, jolloin kokoomakaivojen sulkuventtiilit on suljettava ja kaivoihin kertynyt likavesi tulee kuljettaa viranomaisten hyväksymään vastaanottopaikkaan.

9. Pohjaveden laatua ja korkeutta tarkkaillaan kaksi kertaa vuodessa läheisistä 2–3 havaintoputkista SPT1, SPT2 ja SPT3. Näytteistä tutkitaan öljyhiilivedyt, bensiinijakeet C5–C10 sekä BTEX-yhdisteet, MTBE, TAME, TAEE, ETBE ja DIPE. Analyysitulokset on lähetettävä vuosittain helmikuun loppuun mennessä Pälkäneen kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle sekä Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle (ELY-keskus). Tulosten perusteella tarkkailuohjelmaa voidaan muuttaa valvontaviranomaisen päätöksellä.

10. Jakeluaseman muutostöitä tehtäessä tulee luotettavin maaperätutkimuksin varmistaa, ettei maaperään ole joutunut polttoaineita. Tarvittaessa tulee polttoaineilla saastunut maaperä puhdistaa alueellisen PIMA-viranomaisen määräysten mukaisesti. Edellä mainitut tutkimus- ja puhdistustoimenpiteet tulee suorittaa ennen muutostöiden aiheuttamien asennustöiden aloittamista. Kenttätestien ja laboratoriotulosten perusteella on laadittava toimenpideraportti sekä myöhemmin otettavien kokoomanäytteiden perusteella on laadittava loppuraportti. Tutkimustulokset ja raportit tulee toimittaa ympäristölupaviranomaiselle ja ELY-keskukselle.

12. Jakeluaseman valvontaa ja hoitoa sekä toiminnan valvontaa varten on nimettävä vastuuhenkilö, jonka yhteystiedot on ilmoitettava Pälkäneen kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Jakeluaseman valvontaa on suoritettava päivittäin. Laitteistojen kuntoa, öljynerottimien toimintaa ja täyttymistä sekä umpikaivon täyttymistä on tarkkailtava säännöllisesti. Tarkkailusta tulee pitää päiväkirjaa, joka on valvontaviranomaisten pyynnöstä esitettävä tarkastettavaksi.

Kirjanpidon tulee sisältää:

- tiedot valvonta- ja hälytysjärjestelmien, säiliöiden ja päällysteiden tarkastuksista ja mahdollisista korjaustoimenpiteistä

- tiedot bensiinihöyryjen talteenottolaitteiston testauksista

- tiedot öljyn- ja bensiinierottimien mittauksista, tarkastuksista, tyhjennyksistä sekä poistetun öljypitoisen jätteen määrästä sekä toimituspaikasta

- tiedot asemalle tuotujen polttonesteiden ja jakelulaitteiden kautta asemalta poistuneiden polttonesteiden määristä ja niiden erotuksista, joista on vähennetty varastetun polttonesteen osuus

- tiedot jätteiden sekä vaarallisten jätteiden määristä ja toimituspaikoista

- tiedot asemasta vastaavien henkilöiden koulutuksesta

- tiedot vuoden aikana sattuneista häiriötilanteista ja muista poikkeuksellisista tilanteista ja niiden johdosta suoritetut toimenpiteet.

13. Rakennustöissä on noudatettava asetuksen 444/2010 sekä ympäristönsuojelu- ja pelastusviranomaisen määräyksiä. Maaperään asennettavien tiivistysrakenteiden asentamisessa on käytettävä pätevää ja kokenutta urakoitsijaa. Rakennustyötä valvomaan on nimitettävä riittävästi asiaa tunteva ja riippumaton ulkopuolinen valvoja. Valvoja vastaa siitä, että asennuksiin liittyvät laadunvalvontatestit ja tiivistyskokeet tehdään ja dokumentoidaan huolellisesti. Urakoitsijan ja valvojan yhteystiedot tulee ilmoittaa Pälkäneen kunnan rakennusvalvontaan kuukautta ennen rakennustöiden aloittamista. Dokumentit rakentamisen työvaiheista laadunvarmistuskokeineen on toimitettava Pälkäneen ympäristönsuojeluviranomaiselle kahden kuukauden kuluessa töiden päättymisestä. Viemäröintipiirustukset on toimitettava kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle ja rakennusvalvontaviranomaiselle ennen rakennustöiden aloittamista. Ennen polttonesteiden jakelutoiminnan aloittamista hakijan on tehtävä kemikaalilain mukainen ilmoitus vaarallisten kemikaalien vähäisestä teollisesta käsittelystä ja varastoinnista Pirkanmaan pelastuslaitokselle. Ennen polttonesteen jakeluasematoiminnan aloittamista tulee pyytää Pälkäneen kunnan ympäristönsuojeluviranomainen tarkastuskäynnille.

14. Jätteiden käsittelyssä ja säilyttämisessä tulee noudattaa Tampereen jätehuoltolautakunnan jätehuoltomääräyksiä. Ongelmajätteet tulee toimittaa säännöllisin väliajoin ongelmajätteiden vastaanottopaikkaan tai käsiteltäväksi ongelmajätteiden käsittelyluvan saaneelle yritykselle.

15. Polttonesteiden varastosäiliöiden täytöstä, säiliöiden ja polttonesteiden jakelulaitteiden tarkastuksista sekä tankkausten ja täyttöjen yhteydessä tapahtuneista vahingoista on pidettävä asetuksen 444/2010 mukaisesti kirjaa, joka on vaadittaessa esitettävä valvontaviranomaiselle. Poikkeuksellisista tilanteista ja vahinko- tai onnettomuustapauksista toiminnanharjoittajan on ilmoitettava välittömästi Pirkanmaan pelastuslaitokselle ja Pälkäneen kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.

16. Ympäristöluvan haltijan on viipymättä ilmoitettava valvontaviranomaiselle toiminnan pysyvästä tai pitkäaikaisesta keskeyttämisestä sekä toiminnan valvonnan kannalta olennaisista muutoksista. Luvan haltijan vaihtuessa on luvan uuden haltijan ilmoitettava vaihtumisesta. Toiminnan lopettamisen jälkeen maaperä on tutkittava ja tarpeen vaatiessa puhdistettava voimassa olevien määräysten mukaisesti.

Muilta osin toiminnan tulee olla hakemuksessa ilmoitetun mukaista.

Päätöksen perustelut

Polttonesteiden jakeluaseman toiminta, toiminnan laajuus, päästöt ja päätöksessä mainitut lupamääräykset huomioon ottaen ympäristönsuojeluviranomainen katsoo, että toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset, mikäli päätöstä noudatetaan. Paikalle on jo olemassa lainvoimainen sijoituspaikkalupa ja nyt ympäristöluvan hakemuksesta annetulla päätöksellä on tehostettu edelleen pohjavedensuojausta ja sen ympäristössä on harjoitettu polttonesteiden jakelutoimintaa jo aiemmin ja vaikka toiminta sijoittuu I-luokan pohjavesialueelle, lupamääräyksiä noudattamalla ei ympäristön eikä pohjaveden pilaantumista tai pilaantumisen vaaraa aiheudu eikä erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista, vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista tai kohtuutonta rasitusta naapureille. Toiminta ei sijoitu asemakaavan tai muun maankäytön suunnitelman vastaisesti.

Hakija on esittänyt tarvittavat selvitykset sekä riittävät suunnitelmat suojauksien ja riskien tarkastelun perusteella, jolloin lupa on voitu myöntää. Riskitarkastelut osoittavat, ettei toiminnasta aiheudu pohjaveden laadun heikkenemistä tai sen vaaraa. Pilaantumisen riskit on hallittu toiminnallisin keinoin ja teknisin ratkaisuin. Selvitykset osoittavat myös luonnonolosuhteiden olevan alueella sellaiset, että lupa voidaan myöntää.

Viranomainen on tehnyt myös yhdenvertaisuustarkastelua:

Oriveden ympäristölautakunta on myöntänyt jakeluasemalle 21.12.2015 ympäristöluvan polttonesteiden jakeluasemalle. Jakeluasema sijaitsee I-luokan pohjavesialueella ja varsinaisen pohjaveden muodostumisalueen reunalla. Noin 1,6 kilometrin etäisyydellä sijaitsee Naarajoen pohjavedenottamo, joka toimii varavedenottamona. Pirkanmaan ELY-keskuksella ei ollut huomautettavaa jakeluaseman hakemuksen suhteen muilta osin kuin hulevesien käsittelyn ja purkupaikan sijoittelun suhteen. Lupapäätöksestä ei tehty valituksia ja päätös on lainvoimainen.

Salpausselällä sijaitseville jakeluasemille Luumäen ympäristölupaviranomainen on myöntänyt ympäristöluvan 18.3.2016. Jakeluasemat sijaitsevat I-luokan pohjavesialueen varsinaisella pohjaveden muodostumisalueella. Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen esittämistä hakemuksen puutteista ja huomautuksista huolimatta ympäristöluvat on myönnetty. Päätöksestä ei valitettu ja luvat saivat lainvoiman.

Orimattilan ympäristövaliokunta on myöntänyt Orimattilan Viljamaan kylässä sijaitsevalle jakeluasemalle ympäristöluvan 21.12.2017. Jakeluasema sijaitsee I-luokan pohjavesialueella, mutta pohjaveden muodostumisalueen ulkopuolella. Hämeen ELY-keskuksen lausunnossa on todettu, että jakeluaseman toiminta voidaan järjestää niin, ettei se ole ristiriidassa ympäristönsuojelulain 17 §:n pohjaveden pilaamiskiellon kanssa eikä luvan myöntämiselle ole estettä.

Viranomainen on harkinnut lupaa myöntäessään aseman sijoittumista erityisen tarkasti. Sijoittuminen toisaalle ei ole ollut mahdollista. Se on päättänyt myöntää ympäristöluvan, koska nykyisin asema sijoittuu I-luokan pohjavesialueelle, vaikka pohjavesialueen rajausasia on Pirkanmaan ELY-keskuksessa kesken. Pohjavesialueen rajausasia on ollut vireillä vuodesta 2012, jolloin hakijan edelleen sitä odottaessa, on viranomaisen hakemus pitänyt käsitellä ja jota se on hallintopakkopäätöksessään edellyttänyt.

Lupamääräykset 1–13 ja 16 on annettu maaperän ja pohjaveden suojelemiseksi.

Lupamääräys 14 on annettu jätteiden synnyn ehkäisemiseksi sekä jätteiden määrän ja haitallisuuden vähentämiseksi ja jätehuollon järjestämiseksi asianmukaisesti.

Lupamääräys 16 on annettu valvonnallisista syistä.

Jakeluaseman toiminnasta ei aiheudu vesistön pilaantumista

- jakeluaseman jätevesistä ei aiheudu ojan, lähteen tai vesilain 1 luvun 3 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitetun noron pilaantumista

- jakeluaseman toiminnasta ei aiheudu kohtuutonta rasitusta naapurustolle.

Pälkäneen Aapiskukossa työskentelee enimmillään 57 henkilöä. Se on Pälkäneellä merkittävä työllistäjä sekä kokonaisuutena erittäin merkittävä palvelujen tarjoaja.

Pälkäneen Aapiskukon ja sen lähialueella on tehty laajat ja perusteelliset pohjavesitutkimukset. Niillä on selvitetty pohjavesiolosuhteet alueella. Pohjaveden virtaussuunta kääntyi tutkimusten perusteella etelä-lounaasta yli 90 astetta etelä-kaakkoon purkautuen Mallasveden sijaan Kostianvirtaan. Pohjaveden virtaussuunnassa eikä jakeluaseman vaikutusalueella ole vedenottamoita eikä talousvesikaivoja.

Rakenneselvityksen mukaan jakeluaseman ja sen lähialue koostuu piilosupparakenteista, joissa heikosti vettä johtavat kerrokset ohjaavat yhdessä moreeniselänteiden kanssa pohjavesivirtauksia. Paikoin kallionpinnat nousevat pohjaveden pinnan yläpuolelle ohjaten pohjavesivirtauksia pohjavesialtaiden välillä. Jakeluaseman alueella tehdyissä kairauksissa havaittiin paksuja silttisiä heikosti vettä johtavia kerroksia, jotka estävät polttonesteiden leviämistä jakeluaseman ulkopuolelle.

Suoritetuissa tutkimuksissa ei löydetty pohjaveden hankintaan sopivia alueita Aapiskukon ja virtauksen alapuoliselta alueelta. Pohjavesialue kuuluu laadultaan riskiluokkaan ja siltä on löytynyt raja-arvon ylittäviä määriä kloridia, nitraattia sekä torjunta-aineita.

Tavase Oy:n vesitalouslupa on korkeimman hallinto-oikeuden käsittelyssä ja lupapäätös on odotettavissa lähiaikoina. Muuta yhdyskuntien vedenhankintaa ei alueella ole eikä ole suunnitteilla.

Edellä olevan perusteella Pälkäneen kunta on pyytänyt Pirkanmaan ELY-keskusta rajaamaan nyt pohjavesialueen rajalla sijaitsevan Aapiskukon alueen pohjavesialueen ulkopuolelle.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) valituksesta kumonnut Pälkäneen teknisen lautakunnan rakennus- ja ympäristöjaoston päätöksen ja hylännyt Neste Markkinointi Oy:n ympäristölupahakemuksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettuja oikeusohjeita

Ympäristönsuojelulain 11 §:n 1 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, että toiminnasta ei aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja pilaantuminen voidaan ehkäistä. Saman pykälän 2 momentin mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon toiminnan: 1) luonne, kesto, ajankohta ja vaikutusten merkittävyys sekä pilaantumisen todennäköisyys ja onnettomuusriski; 2) vaikutusalueen herkkyys ympäristön pilaantumiselle; 3) merkitys elinympäristön terveellisyyden, ja viihtyisyyden kannalta; 4) sijoituspaikan ja vaikutusalueen nykyinen ja oikeusvaikutteisen kaavan osoittama käyttötarkoitus; 5) muut mahdolliset sijoituspaikat alueella.

Ympäristönsuojelulain 17 §:n 1 momentin mukaan ainetta, energiaa tai pieneliöitä ei saa panna, päästää tai johtaa sellaiseen paikkaan tai käsitellä siten, että: 1) tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella pohjaveden laadun muutos voi aiheuttaa vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle taikka pohjaveden laatu voi muutoin olennaisesti huonontua; 2) toisen kiinteistöllä olevan pohjaveden laadun muutos voi aiheuttaa vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle taikka tehdä pohjaveden kelpaamattomaksi tarkoitukseen, johon sitä voitaisiin käyttää; tai 3) toimenpide vaikuttamalla pohjaveden laatuun muutoin saattaa loukata yleistä tai toisen yksityistä etua (pohjaveden pilaamiskielto).

Ympäristönsuojelulain 20 §:n 1 kohdan mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavassa toiminnassa on periaatteena, että menetellään toiminnan laadun edellyttämällä huolellisuudella ja varovaisuudella ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi sekä otetaan huomioon toiminnan aiheuttaman pilaantumisen vaaran todennäköisyys, onnettomuusriski sekä mahdollisuudet onnettomuuksien estämiseen ja niiden vaikutusten rajoittamiseen (varovaisuus- ja huolellisuusperiaate).

Ympäristönsuojelulain 48 §:n 1 momentin mukaan lupaviranomaisen on tutkittava ympäristöluvan myöntämisen edellytykset ja otettava huomioon asiassa annetut lausunnot ja tehdyt muistutukset ja mielipiteet. Lupaviranomaisen on muutoinkin otettava huomioon, mitä yleisen ja yksityisen edun turvaamiseksi säädetään. Saman pykälän 2 momentin mukaan ympäristölupa on myönnettävä, jos toiminta täyttää tämän lain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen säännösten vaatimukset.

Ympäristönsuojelulain 49 §:n 1–4 kohtien mukaan ympäristöluvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, ympäristönsuojelulain 16–18 §:ssä tarkoitettua kiellettyä seurausta, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella.

Toiminnan laatu ja esitetyt suojaustoimenpiteet

Hakemuksessa on kysymys toiminnassa olevasta, Pälkäneen kunnan Onkkaalan kylässä osoitteessa Tervapirtintie 7 sijaitsevasta Aapiskukon huoltoaseman polttonesteiden jakeluasemasta, jolla ei ole aikaisempaa ympäristölupaa. Alue on asemakaavassa osoitettu liikerakennusten korttelialueeksi (KL-1). Kangasalan seudun kansanterveystyön kuntainliiton liittohallitus on vuonna 1990 myöntänyt jakeluaseman toiminnalle sijoituspaikkaluvan. Neste Markkinointi Oy:n 30.9.2017 päivätyn ympäristölupahakemuksen mukaan lupaa haetaan olemassa olevan jakeluasematoiminnan jatkamiseksi. Nykyinen liikenneasema ja erillinen D-piste korvataan uusilla Express- ja raskaan kaluston Truck-asemalla.

Ympäristölupahakemuksen mukaan kyse on polttonesteen jakelusta seteli- ja korttiautomaattien kautta 24 tuntia vuorokaudessa. Jakeluasemalla varastoidaan standardin SFS-EN 12285-1 mukaisesti valmistetuissa maanalaisissa säiliöissä bensiiniä ja dieseliä kahdessa 60 m3:n suuruisessa säiliössä, dieseliä ja moottoripolttoöljyä kahdessa 50 m3:n suuruisessa säiliössä ja ureaa 10 m3:n suuruisessa säiliössä. Säiliöt ovat maanalaisia kaksivaippasäiliöitä. Ne on varustettu elektronisella varastovalvontajärjestelmällä, ylitäytönestimillä sekä kaksivaippasäiliöiden välitilan vuodonilmaisujärjestelmällä. Säiliöille asennetaan tiiviit lujitemuoviset hoitokuilut, jotka viemäröidään öljyn- ja bensiininerottimen kautta jätevesiviemäriin. Asema varustetaan myös hätäkytkimillä ja imeytysaineastioilla.

Hakemuksen mukaan maanalaisten polttonestesäiliöiden täyttöputket ovat kaksivaippaisia ja putkien välitilaan tulee hälytysjärjestelmä, joka on ympärivuorokautisessa valvonnassa. Säiliöiden täyttöputket asennetaan tiiviisiin täyttöputkien pidätyskaivoihin. Jakelualueen ja täyttöpaikan päällysteenä käytetään betonilaattaa. Muun alueen päällysteenä on asfaltti. Jakelualueen ja täyttöpaikan pintavedet viemäröidään hiekanerottimien ja öljyn- ja bensiininerottimen kautta jätevesiviemäriin. Öljynerottimeen johtavat viemärit ovat kaksivaippaisia putkia hitsausliitoksin. Hiekanerottimet ja tarkastuskaivot ennen öljynerotinta ovat kaksivaippaisia muovikaivoja. Öljynerottimeen johtavat viemärit asennetaan HDPE-muovikalvon päälle. Öljynerotin on kaksivaippainen. Viemärilinjaan on asennettu öljyn- ja bensiininerottimen jälkeen näytteenotto- ja sulkuventtiilikaivo sekä tarkastuskaivot.

Hakemuksen mukaan jakelualue sekä täyttöpaikka ympäröidään asfalttikorotuksella ja niihin kertyvät vedet johdetaan öljyn- ja bensiininerotus- ja tarkkailukaivojen kautta jätevesiviemäriin. Lisäksi välittömästi aseman jakelu- ja täyttöpaikkaa ympäröivä asfaltoitu liikennealue ympäröidään kokonaisuudessaan asfalttikorotuksella, jonka avulla muodostuu tiivis valuma-alue, oikeastaan valuma-allas. Asfalttikorotuksella ympäröity liikennealue viemäröidään jätevesiviemäriin. Hakemuksen täydennyksessä 27.11.2017 on vielä todettu, että tähän valuma-altaaseen liitetään noin 15 m3:n suuruinen umpisäiliö, johon valuma-altaaseen mahdollisesti tuleva öljytuote päätyy. Allas mitoitetaan sellaiseksi, että säiliöauton säiliölohkon tilavuus mahtuu siihen.

Hakemuksen mukaan polttonesteiden jakelualueen koko polttonestejärjestelmä asennetaan kaksi millimetriä paksuun HDPE-muovikalvosta ja kahdesta erillisestä bentoniittimatosta rakennettuun suoja-altaaseen. Suoja-altaan alimpaan kohtaan asennetaan erillinen tarkkailu- ja pumppukaivo, josta mahdolliset vedet pumpataan öljyn- ja bensiininerottimeen. Lisäksi jakelualueiden ja täyttöpaikan päällysteen alle asennetaan kahden millimetrin paksuinen HDPE-muovikalvo. Asema varustetaan kaksivaiheisella bensiinihöyryjen talteenottojärjestelmällä.

Hakemuksessa on maaperään ja pohjaveteen liittyvien ympäristöriskien osalta arvioitu, että toiminnasta voi syntyä vähäisiä päästöjä säiliöiden täytössä ja asiakkaiden täyttäessä omien ajoneuvojensa säiliöitä, jolloin polttonesteroiskeet ja ylitäytöt ovat mahdollisia. Säiliöiden ylitäytöt estetään ylitäytönestimillä ja reaaliaikaisella säiliöiden polttonestetilavuuden seurannalla sekä tiiviillä täyttöputkien pidätyskaivolla. Polttonesteroiskeiden pääseminen maaperään estetään moninkertaisella varmistuksella. Mikäli polttonesteroiske joutuu maahan, ohjautuu se täyttöpaikalle tai jakelualueelle, josta se valuu edelleen hulevesien mukana öljyn- ja bensiininerottimeen, josta se kerätään määräajoin ja viedään ongelmajätelaitokselle. Tilanteessa, jossa polttoneste pääsisi päällysteen läpi, estävät polttonesteen pääsyä maaperään täyttöpaikan alle rakennetut tiivistysrakenteet, jotka on tehty tiiviistä 90 millimetrin paksuisesta asfaltista ja kahden millimetrin paksuisesta HDPE-muovikalvosta. Tiivistysrakenteen päälle suotautuva tai kondensoituva vesi johdetaan öljyn- ja bensiininerottimen kautta jätevesiviemäriin. Hakemuksen mukaan riskien kannalta merkittävintä on se, että kaikki laitteet ja varusteet sijaitsevat kolminkertaisen tiivistysrakenteen yläpuolella.

Pohjavesialuetta ja maaperää koskeva selvitys

Ympäristölupahakemuksen mukaan Aapiskukon alueella on tehty korkeimman hallinto-oikeuden Neste Markkinointi Oy:n aiemman ympäristölupahakemuksen johdosta 6.9.2013 antaman ratkaisun jälkeen uusia selvityksiä pohjavesiolosuhteista. Uusien pohjavesiselvitysten perusteella jakeluaseman alueen pohjavesiolosuhteet, pohjaveden muodostumisalueen rajat ja erityisesti pohjaveden virtaussuunta ovat hakemuksen mukaan erilaiset kuin niiden on Neste Markkinointi Oy:n aikaisempaa ympäristölupahakemusta käsiteltäessä katsottu olleen.

Hakemuksessa on todettu, että nykyisen luokituksen mukaan polttonesteiden jakelualue sijaitsee Isokangas-Syrjänharju I-luokan pohjavesialueella. Hakemuksen mukaan alueella tehtyjen selvitysten perusteella alueen maaperä muodostuu silttisestä hiekasta ja hienosta hiekasta ja kalliopinta vaihtelee voimakkaasti Aapiskukon alueella ollen syvimmillään 32,6 metrin syvyydellä. Pohjavesi sijaitsee jakeluaseman kohdalla tasossa +87,85 eli noin 22 metrin syvyydellä maanpinnasta. Pohjavesi ohjautuu jakeluasemalta piilosupparakenteiden ja kalliokynnysten ohjaamina itään kohti rauniokirkkoa ja edelleen eteläkaakkoon kohti Kostianvirtaa. Aapiskukon alueella muodostuvat pohjavedet virtaavat luokitellun pohjavesialueen ulkopuolelle ja purkautuvat Kostianvirtaan. Lähin vedenottamo, Pälkäneen kunnan Kinnalan vedenottamo sijaitsee 3,4 kilometriä jakeluasemasta luoteeseen, eikä asemalta ole geohydrologisen tutkimuksen mukaan hydrologista yhteyttä ottamolle.

Hakemuksen mukaan vuosina 2016 ja 2017 laaditut täydentävät selvitykset jakeluaseman alueen pohjavesi- ja maaperäolosuhteista osoittavat, että polttonesteen jakelutoiminta ei todellisuudessa sijoitu tärkeälle tai muulle vedenhankintakäyttöön soveltuvalle pohjavesialueelle. Nykyistä pohjavesialueen rajausta tulisi Aapiskukon alueella muuttaa. Pälkäneen kunnanhallitus on 17.8.2017 esittänyt Pirkanmaan ELY-keskukselle rajauksen muuttamista siten, että Aapiskukon alue jäisi pohjavesialueen ulkopuolelle. Neste Markkinointi Oy:n hallinto-oikeudelle toimittaman 8.3.2019 päivätyn vastineen mukaan ELY-keskus on joulukuussa vuonna 2018 tehnyt pohjavesialuetta laajentavan rajauspäätöksen. Vastineen liitteenä olevan Suomen Pohjavesitekniikka Oy:n laatiman 8.3.2019 päivätyn lausunnon mukaan Isokangas-Syrjänharjun pohjavesialuetta laajennettiin Kostianvirtaan asti. Pohjavesialueen luokaksi määrättiin 1E.

Hakemuksen mukaan, huolimatta pohjavesialueen rajaustiedoista, aseman rakenteet rakennetaan tärkeillä pohjavesialueilla sovellettavan niin kutsutun erityisrakennemallin (SFS 3352, rakennemalli 7) mukaisesti, osin sitä paremmin. Hakemuksen mukaan toiminnasta ei aiheudu merkityksellisiä päästöjä maaperään eikä pohjaveteen. Jakeluasemalle on laadittu Suomen Pohjavesitekniikka Oy:n toimesta 7.12.2017 päivätty maaperän ja pohjaveden tarkkailuohjelma.

Geo-Work Oy on 12.9.2016 suorittanut Neste Markkinointi Oy:n toimeksiannosta maatutkaluotauksia Pälkäneellä Aapiskukon polttoaineen jakeluaseman ympäristössä. Tutkimuksien tarkoituksena oli selvittää mahdollisuuksien mukaan maa-aineksen rakenteita ja paksuutta sekä pohjaveden pinnan tasoa. Alueelle luodattiin viisi linjaa, joiden yhteispituus oli 3 729 metriä. Yhtiön laatimassa 26.9.2016 päivätyssä raportissa on esitetty luotausprofiilit alueelta.

FT Joni Mäkisen laatiman 1.12.2016 päivätyn Geo-Work Oy:n maatutkaluotauksen rakennetulkinnan johtopäätösten mukaan Aapiskukon asema sijoittuu mahdollisesti sen itäpuolen pohjavesivirtausta ohjaavan moreeni- ja kalliokynnyksen jatkeelle sekä osin sen eteläpuolella olevan ison piilosupparakenteen kohdalle. Piilosupparakenteella ja siitä luoteeseen olevalla suppavyöhykkeellä on todennäköisesti osin pohjavesivirtausta ohjaava vaikutus. Aapiskukon alueelta pohjavesivirtaus on eteläkaakkoon. Välittömästi Aapiskukon ja Tervapirtin alueen kaakkoiskulmassa on pohjavesivirtausta ohjaava moreenimainen selänne, jonka kaakkoispuolella sijaitsee moreeni- ja kalliokohouma, joka ohjaa pohjavesivirtausta kohouman länsi- ja itäpuolitse. Aapiskukon suunnalta tuleva pohjavesivirtaus kulkee pohjavesipintatietojen perusteella kohouman itäpuolitse. Tervapirtin kaakkoispuolella olevan moreenimaisen selänteen ja rauniokirkon välisellä alueella pohjavesi on lähellä moreeni- ja kalliopintaa. Pohjavesivirtaus kulkee todennäköisesti moreeni- ja kalliokohoumien ohjaamana rauniokirkon länsipuolitse pohjavesiputken Spt6 suuntaan.

Suomen Pohjavesitekniikka Oy:n 24.5.2017 päivätyn Aapiskukon ja sen ympäristön pohjavesiolosuhteita Pälkäneellä koskevassa täydentävässä lausunnossa on muun ohella esitetty johtopäätöksiä Aapiskukon alueen ja Pälkäneen asemakaava-alueen pohjavesitutkimusten perusteella. Lausunnon johtopäätösten mukaan kallionpinta vaihtelee voimakkaasti Aapiskukon alueella. Jakeluaseman kohdalla pohjaveden virtaukset ohjautuvat piilosupparakenteiden ja kalliokynnysten ohjaamina itään kohti rauniokirkkoa ja edelleen eteläkaakkoon kohti Kostianvirtaa. Jakeluaseman kohdalla sijaitsee piilosupparakenteita, joissa maalajeina esiintyy heikosti vettä johtavia maalajeja ja vedenvirtauksia estäviä ja sitä ohjaavia savi- ja moreenikerrostumia. Aapiskukon alueella muodostuvat pohjavedet virtaavat pohjavesialueen ulkopuolelle ja purkautuvat Kostianvirtaan. Aapiskukon alueen kaakkoisosan ja sen kaakkoispuolisella harjualueella on heikosti vettä johtavia ja ohuita maakerrostumia eikä sieltä ole löytynyt vedenottoon sopivia kaivonpaikkoja.

Edelleen lausunnossa on esitetty, että otettujen näytteiden mukaan pohjavesi on talousvesikäyttöön kelpaamatonta raja-arvon ylittävän nitraatti- ja kloridipitoisuuden vuoksi. Isokangas-Syrjänharjun pohjavesialueen käyttökelpoisuutta vedenhankinnassa huonontavat vedenlaatuongelmat. Pohjavesialue on luokiteltu kemialliselta tilaltaan heikoksi ja se kuuluu riskiluokkaan. Pälkäneen kunnan Kinnalan vedenottamo sijaitsee vedenjakajan takana 3,4 kilometrin etäisyydellä Aapiskukosta. Vedenottamolla pohjavedenpinnan taso on noin yhdeksän metriä korkeammalla kuin Aapiskukon kohdalla. Vuoden 2014 jälkeen suoritettujen laajojen pohjavesitutkimusten perusteella pohjavesialueen rajausta tulisi muuttaa ainakin Aapiskukon jakeluaseman kohdalla siten, että jakeluasema jäisi pohjavesialueen ulkopuolelle.

Esko Rossi Oy:n laatiman 28.11.2017 päivätyn Aapiskukon jakeluaseman pohjavesivaikutuksia koskevan riskinarvion yhteenvedon ja johtopäätösten mukaan Aapiskukon alueen tuntumassa maaperä muodostuu pääasiassa silttisestä hiekasta ja hienosta hiekasta ja seassa on paikoin kiviä ja lohkareita. Paikoin on todettu myös moreenikerroksia ja piilosupparakenteita. Pohjaveden pinta on Aapiskukon kohdalla noin 22 metrin syvyydellä maan pinnasta. Maaperän laadun mukaan jakeluaseman alueen pohjaveden yläpuolinen maaperä toimii tehokkaana puskurina polttonestevuodoille ja ehkäisee pohjavesivaikutuksia. Suhteellisen hienojakoinen maa-aines ja suuri etäisyys pohjaveden pintaan heikentävät haitta-aineiden kulkeutumismahdollisuutta pohjaveteen maaperän sitoutumisen ja biohajoamisen vaikutuksesta. Pohjavedestä tehtyjen analyysien perusteella Aapiskukon jakeluaseman vuonna 1990 alkaneesta toiminnasta ei ole aiheutunut havaittavaa vaikutusta pohjaveteen.

Edelleen riskinarvion mukaan pääasiassa harjun suuntaisesti virtaava pohjavesi ohjautuu Aapiskukon alueelta piilosupparakenteiden ja kalliokynnysten ohjaamina aluksi itään kohti rauniokirkkoa ja sieltä edelleen eteläkaakkoon, missä pohjavesi purkautuu Kostianvirtaan. Aapiskukko sijaitsee pohjavesialueen reunalla ja alueella muodostuvat pohjavedet virtaavat luokitellun pohjavesialueen ulkopuolelle, joten polttonesteen jakelutoiminta ei luonnonolojen perusteella voi aiheuttaa vaaraa tärkeälle tai muulle vedenhankintakäyttöön soveltuvalle pohjavesialueelle. Koska pohjavesi virtaa Aapiskukon alueelta Kostianvirtaan, jakeluasemalta virtaavalla pohjavedellä ei voi olla vaikutusta Keiniänrannan Natura-alueeseen.

Edelleen riskinarvion mukaan monipuolisten suojausjärjestelmien, päästöjen havaittavuuden ja hyvien torjuntamahdollisuuksien takia jakeluaseman toimintaan liittyvä pohjaveden pilaantumisen riski on todettu merkityksettömäksi. Esitetyn suunnitelman mukaisesti toteutetun jakeluaseman toiminta ei aiheuta merkityksellistä pohjaveden pilaantumisriskiä edes erittäin epätodennäköisessä vahinkotapauksessa.

Suomen Pohjavesitekniikka Oy:n laatiman 8.3.2019 päivätyn lausunnon mukaan Aapiskukon alueen pohjavesiolosuhteet poikkeavat merkittävästi korkeimman hallinto-oikeuden aikaisemmassa 6.9.2013 antamassa ratkaisussa kuvatuista olosuhteista. Lisäksi korkeimman hallinto-oikeuden 30.8.2018 antama Tavase Oy:n tekopohjavesilaitoksen vesitalouslupaa koskeva ratkaisu KHO 2018:121 estää käytännössä vedenottoluvan myöntämisen myös muulle yhdyskunnalliselle vedenhankinnalle alueella.

Hakemuksen johdosta antamassaan lausunnossa Pirkanmaan ELY-keskus on todennut, että sen käytössä olevan aineiston perusteella pohjavedenpinnat alueella ovat välillä 86,57–88,78 mpy (N2000) niin, että pohjaveden yleinen virtaussuunta on harjumuodostuman suuntaisesti etelä-kaakkoon. ELY-keskus on todennut, että jakeluaseman alueelle virtaa pohjavettä pohjoisesta ja harjun suuntaisesti ja alueella muodostuu uutta pohjavettä. ELY-keskus on edelleen todennut, että hakemukseen liitetyn maatutkaluotauksen rakennetulkintaraportin mukaan Aapiskukon alueen pohjavesi virtaisi kohti kaakkoa kiertäen jakeluaseman eteläpuolella olevan pohjaveden virtausta ohjaavan moreeni- ja kalliomuodostuman itäpuolelta. Kalliomuodostuman jälkeen pohjavedenvirtaus palautuu takaisin pohjavesimuodostuman ytimeen ja purkautuu lopulta Kostianvirtaan. Lausunnossa on myös todettu, että säiliöalueen maaperästä on aikoinaan todettu voimakkaasti kohonneita keskiraskaiden öljyhiilivetyjen ja bensiinihiilivetyjen pitoisuuksia aina kahdeksan metrin syvyyteen saakka.

Luvan myöntämisen edellytykset

Hallinto-oikeus toteaa selvyyden vuoksi, että Neste Markkinointi Oy:n 26.1.2013 jättämän aiemman ympäristölupahakemuksen hylkääminen lainvoimaisella päätöksellä ei estä uuden ympäristölupahakemuksen tutkimista uusien selvitysten perusteella. Valituksenalaisella päätöksellä ratkaistussa ympäristölupahakemuksessa on esitetty uutta selvitystä alueen pohjavesiolosuhteista sekä osin aiemmasta ympäristölupahakemuksesta poikkeavia suojaustoimenpiteitä. Ympäristöluvan myöntämisen edellytyksiä on arvioitava hakemuksessa esitetyn ja asiassa muutoin esille tulleen selvityksen perusteella.

Kysymyksessä olevan polttonesteiden jakeluaseman toiminta on perustunut terveydenhoitolain mukaiseen sijoituspaikkalupaan. Neste Markkinointi Oy:n aiempi ympäristölupahakemus on hylätty eikä toiminnalla ole aikaisempaa ympäristönsuojelulain mukaista lupaa. Kysymys on siten kokonaan uudesta luvasta ja ympäristölupaharkinnassa hanketta arvioidaan uuden polttonesteiden jakeluaseman sijoittamisena kyseiselle alueelle. Toiminnan sijoituspaikkaa valittaessa on toiminnan luonteen ja pilaantumisen todennäköisyyden lisäksi otettava huomioon myös onnettomuusriski.

Aiemmin voimassa olleen ympäristönsuojelulain (86/2000) 8 §:ää vastaavalla tavalla myös voimassa olevan ympäristönsuojelulain 17 §:n mukainen pohjaveden pilaamiskielto sisältää vaaran aiheuttamisen kiellon, eikä toiminnan tarvitse aiheuttaa konkreettista pilaantumista ollakseen pohjaveden pilaamiskiellon vastaista. Parhaankaan käyttökelpoisen tekniikan noudattaminen ei oikeuta toimintaa harjoitettaessa poikkeamaan ympäristönsuojelulain 17 §:n 1 momentin mukaisesta ehdottomasta pohjaveden pilaamiskiellosta. Ympäristönsuojelulain 49 §:n 3 kohta huomioon ottaen pohjaveden pilaamiskiellon vastainen seuraus on aina ympäristöluvan myöntämisen ehdoton este.

Neste Markkinointi Oy on esittänyt, että jakeluaseman pohjaveden suojausrakenteet uusitaan pohjavesialueelle suunnitellun jakeluasemastandardin SFS 3352 erikoisrakennemallin 7 mukaisesti ja lisäksi sitä paremmin edellä tässä päätöksessä tarkemmin yksilöidyllä tavalla. Hakemuksen mukaan uusien selvitysten perusteella jakeluaseman alueen pohjavesiolosuhteet, pohjaveden muodostumisalueen rajat ja erityisesti pohjaveden virtaussuunta ovat erilaiset kuin niiden on aiempaa ympäristölupahakemusta käsiteltäessä katsottu olleen. Aiemmassa ympäristölupa-asiassa pohjaveden esitettiin jakeluaseman kohdalla virtaavan etelä-lounaaseen. Hakemukseen liitettyjen selvitysten mukaan jakeluaseman kohdalla pohjaveden virtaukset kuitenkin ohjautuisivat piilosupparakenteiden ja kalliokynnysten ohjaamina itään kohti rauniokirkkoa ja edelleen eteläkaakkoon kohti Kostianvirtaa.

Hallinto-oikeus toteaa, että tämän asian yhteydessä ei ole ratkaistavana se, onko kysymyksessä olevan pohjavesialueen rajaus ja luokitus perustunut riittävään tietoon tai tulisiko pohjavesialueen rajausta tai luokitusta muuttaa. Pohjavesialueen rajausta ja luokitusta koskeva ratkaisu ei myöskään sido tuomioistuinta eikä yksin sillä ole asiassa oikeudelliselta kannalta ratkaisevaa merkitystä. Ympäristönsuojelulain 17 §:ssä tarkoitettu pohjaveden pilaamiskielto kattaa erilaiset pohjaveden laatuun vaikuttavat toimenpiteet niin luokitelluilla pohjavesialueilla kuin niiden ulkopuolellakin. Esitetyn selvityksen perusteella on kiistatonta, että kysymyksessä oleva jakeluasema sijoittuu alueelle, jonka maaperässä on pohjavettä.

Hallinto-oikeus toteaa, että asiassa saadut pohjavesiolosuhteita koskevat selvitykset eivät yksiselitteisesti osoita, että Aapiskukon alueen pohjavedet virtaisivat pohjavesialueen ulkopuolelle. Suomen Pohjavesitekniikka Oy:n 24.5.2017 päivätyssä lausunnossa on muun ohella todettu johtopäätöksinä, että Aapiskukon alueella muodostuvat pohjavedet virtaavat pohjavesialueen ulkopuolelle ja purkautuvat Kostianvirtaan. Pohjavesien purkautuminen Kostianvirtaan ei kuitenkaan poikkea siitä pohjaveden päävirtaussuunnasta, joka alueen pohjavesillä muutoinkin on. FT Joni Mäkisen laatimassa maatutkaluotausten rakennetulkinnassa on esitetty, että pohjavesivirtaus kulkee todennäköisesti moreeni- ja kalliokohoumien ohjaamana rauniokirkon länsipuolitse pohjavesiputken Spt6 suuntaan. Mainittu pohjavesiputki Spt6 sijaitsee rauniokirkosta katsottuna harjun ydinosan suunnassa. Mäkisen esittämän rakennetulkinnan perusteella tulkittuna Aapiskukon alueella muodostuvat pohjavedet eivät päädy muualle kuin muutkaan kysymyksessä olevalla pohjavesialueella muodostuvat pohjavedet. Saadun selvityksen perusteella kysymyksessä oleva polttonesteen jakeluasema sijaitsee edelleen ympäristönsuojelulain 17 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla pohjavesialueella ja pohjaveden muodostumisalueella.

Esko Rossi Oy:n laatimassa 28.11.2017 päivätyssä Aapiskukon jakeluaseman pohjavesivaikutuksia koskevassa riskinarviossa on edellä todettuun nähden virheellisesti otettu lähtökohdaksi se, että pohjavesi ohjautuu jakeluasemalta pohjavesialueen ulkopuolelle. Riskinarviossa on myös todettu, että alueen maaperän laadun mukaan pohjavesipinnan yläpuolinen maakerros toimii tehokkaana puskurina polttonestevuodoille ja ehkäisee pohjavesivaikutuksia. Hallinto-oikeus toteaa, että ELY-keskuksen hakemuksesta antaman lausunnon mukaan jakeluasema-alueen maaperän pilaantuneisuustutkimuksissa on todettu säiliöalueen maaperästä voimakkaasti kohonneita keskiraskaiden öljyhiilivetyjen ja bensiinihiilivetyjen pitoisuuksia aina kahdeksan metrin syvyyteen saakka. Näiden lähtökohtien perusteella riskinarviossa on todettu, että polttonesteen jakelutoiminta ei luonnonolojen perusteella voi aiheuttaa vaaraa tärkeälle tai muulle vedenhankintakäyttöön soveltuvalle pohjavesialueelle. Koska riskinarvio on mainituilta osin perustunut hallinto-oikeuden käsityksen mukaan virheellisiin lähtökohtiin, eivät riskinarvioinnissa esitetyt seikat osoita, että jakeluaseman toiminnasta ei voisi aiheutua ympäristönsuojelulain 17 §:ssä tarkoitettua pohjaveden pilaantumisen vaaraa.

Se luvan hakijan esittämä seikka, että pitkään jatkuneessa toiminnassa ei ole aiemmin sattunut sellaisia poikkeuksellisia tilanteita tai vuotoja, joista olisi päässyt polttonestevuotoja pohjaveteen ei tarkoita, etteikö niitä voisi tapahtua tulevaisuudessa. Asialla ei ole merkitystä arvioitaessa sijoituspaikan sopivuutta kysymyksessä olevalle toiminnalle. Myöskään se seikka, että pohjavedestä on löytynyt kohonneita nitraatti- ja kloridipitoisuuksia, ja että pohjaveden tila on luokiteltu kemiallisesti huonoksi, ei tarkoita, että sijoituspaikka olisi hyväksyttävissä kysymyksessä olevalle toiminnalle. Pohjaveden pilaamiskiellon kannalta merkityksellistä ei ole sekään, käytetäänkö pohjavettä tällä hetkellä vedenottoon.

Hallinto-oikeus katsoo, että hakemuksen mukainen suunnitelma jakeluaseman suojaustoimenpiteiksi on sinänsä kattava, mutta oikeuskäytännön mukaan poikkeuksellisista tilanteista aiheutuvat riskit ovat merkityksellisiä niiden pienestä todennäköisyydestä huolimatta. Koska pohjavesiesiintymän pilaantuminen polttoainepäästön seurauksena voi olla vaikutuksiltaan peruuttamaton, myös pienellä todennäköisyydellä toteutuvat vakavat riskit on otettava huomioon. Asiassa saatujen selvitysten ja niistä edellä esitetyn perusteella hallinto-oikeus katsoo, että pohjaveden pilaantumisen vaaraa ei voida täysin sulkea pois. Tähän nähden ja kun otetaan huomioon ympäristönsuojelulain 49 §:n 3 ja 4 kohdat, ei haettua ympäristölupaa ole voitu myöntää hakemuksessa tarkoitetulle sijaintipaikalle. Näin ollen hallinto-oikeus kumoaa rakennus- ja ympäristöjaoston päätöksen ja hylkää Neste Markkinointi Oy:n lupahakemuksen.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Kirsi Stark, Arto Hietaniemi, Juha Väisänen ja Jenni Korpeinen. Esittelijä Tanja Fagerhed.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Neste Markkinointi Oy ja Pälkäneen kunta ovat kumpikin erikseen pyytäneet lupaa valittaa Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä.

Neste Markkinointi Oy (jäljempänä myös Neste) on valituksessaan ensisijaisesti vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Pälkäneen teknisen lautakunnan rakennus- ja ympäristöjaoston päätös ympäristöluvan myöntämisestä pidetään voimassa. Toissijaisesti yhtiö on vaatinut, että asia palautetaan rakennus- ja ympäristöjaostolle uudelleen käsiteltäväksi ja samalla määrätään, että toimintaa voidaan jatkaa, kunnes palautetussa asiassa on annettu lainvoimainen ratkaisu.

Vaatimustensa tueksi yhtiö on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Jakeluasematoiminnan sijoittaminen pohjavesialueelle on ympäristö- lainsäädännössä sallittua, mikäli luvan myöntämisedellytykset täyttyvät. Neste on lupahakemuksensa yhteydessä ja lupaprosessin aikana toimittanut lupaviranomaiselle riittävät selvitykset siitä, että pohjaveden pilaantumisen riski on todettu merkityksettömäksi. Alueella laaditut useat selvitykset pohjavedestä poikkeavat merkittävästi aiemmin käytettävissä olleesta tiedosta. Ympäristöministeriön uusi ohjeistus painottaa tapauskohtaista harkintaa, minkä tueksi Neste on laatinut tarvittavat kohdekohtaiset selvitykset. Pälkäneen ympäristölupaviranomainen on katsonut nämä selvitykset ja ympäristöluvan lupamääräykset riittäviksi keinoiksi ehkäistä sekä pohjaveden pilaantumista että sen vaaraa, minkä perusteella toiminnalle on voitu myöntää haettu ympäristölupa. Vaasan hallinto-oikeus puolestaan on katsonut, että ympäristölupaa ei toiminnalle voida myöntää, koska riskiä ei voida täysin sulkea pois. Vaasan hallinto-oikeuden yleisluonteinen perustelu, joka juontaa juurensa 1990-luvun lopun korkeimman hallinto-oikeuden ilmaisutapaan ensimmäisissä polttonesteen jakelun ympäristölupien oikeustapauksissa, ei ole enää nykyisin tuomioistuinten päätösten perusteluvelvollisuuden kannalta riittävän yksityiskohtainen asianosaisen oikeusturvan toteutumisen varmistamiseksi. Se ei myöskään sovellu olosuhteisiin suojaustekniikan ollessa täysin muuta kuin 1990-luvun lopulla. Jakeluasematoiminnan ei voida katsoa aiheuttavan maaperän tai pohjaveden pilaantumisen riskiä tai vaaraa ympäristönsuojelulain 17 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Neste on riittävän luotettavalla tavalla osoittanut, miten toiminta täyttää säännösten vaatimukset ja toiminnalle on poikkeukselliset perusteet, minkä vuoksi toiminnalle on myönnettävä ympäristönsuojelulain 48 §:n 2 momentin perusteella ympäristölupa.

Hallinto-oikeus on katsonut, että suunnitelmat jakeluaseman suojaus-toimenpiteiksi ovat sinänsä kattavat, mutta pienelläkin todennäköisyydellä toteutuvat vakavat riskit on otettava huomioon. Hallinto-oikeuden toteamat syyt pohjaveden suojausten riittämättömään tehokkuuteen jäävät vaille tosiasiallisia perusteita kyseisellä paikalla, kyseisellä suojaustekniikalla ja polttonesteen säilytys- ja jakelutavalla ja putkistolla. Toiminnanharjoittajan esittämät suojaustoimet säiliöille ja siitä jakelulle ovat tavanomaista tehokkaampia, mistä huolimatta niiden merkitys on hallinto-oikeuden päätöksessä täysin sivuutettu. Hallinto-oikeuden päätös on pääasiassa koskenut alueen pohjavesiselvityksiä, ei laadittuja suojaustoimenpiteitä. Toiminnanharjoittajan perusteltujen oikeusturvaedellytysten nojalla hallinto-oikeuden olisi pitänyt yksilöidä, millä perusteella Nesteen toimittamat selvitykset ovat olleet puutteellisia ja mitä selvityksissä ei ole nyt otettu huomioon ja palauttaa asia ympäristölupaviranomaiselle uudelleen käsiteltäväksi. Jos lupahakemus on puutteellinen, hakijalle on varattava tilaisuus täydentää hakemustaan.

Kangasalan seudun kansanterveystyön kuntaliitto on 15.6.1990 myöntänyt sijoituspaikkaluvan Aapiskukon polttonesteen jakelutoiminnalle, joten kyseessä on olemassa oleva toiminta. Sijoituspaikkalupa on voimassa ympäristönsuojelulainsäädännön voimaanpanosta annetun lain (113/2000) 4 § 1 momentin nojalla, sillä säännöksen mukaan terveydenhoitolain nojalla annettua päätöstä, joka on ollut voimassa ympäristönsuojelulain voimaan tullessa, on noudatettava. Aapiskukon sijoituspaikkalupa on ollut voimassa 1.3.2000 ympäristönsuojelulain voimaan tullessa, joten päätöstä on noudatettava. Uuden ympäristönsuojelulain voimaantulo ei myöskään muuttanut aikaisempien päätösten voimassaoloa. Samoin uudessakaan ympäristönsuojelulaissa ei ole säännöstä, jolla asiasta olisi säädetty toisin. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä 6.9.2013 ei siten ole kumottu voimassa olevaa terveydenhoitolain nojalla annettua lupaa.

Isokangas-Syrjänharjun pohjavesialueella on tehty uusia maaperä- ja pohjavesitutkimuksia vuosina 2016–2017. Tutkimukset ja niiden perusteella annettu erillinen asiantuntijan rakennetulkinta on esitetty ympäristölupahakemuksen liitteinä. Vaasan hallinto-oikeuden tulkinnat uusista selvityksistä eivät kuitenkaan vastaa selvityksissä esitettyä jäljempänä esitetyin perustein. Tutkimukset osoittavat, että pohjavedet jakautuvat kalliokynnysten, moreenimuodostumien ja supparakenteiden takia Aapiskukon alueen eteläpuolella kulkeutuen Syrjänharjun länsipuolella länteen kohti Mallasvettä ja Aapiskukon alueella itään kohti Kostianvirtaa. Pohjavesillä Syrjänharjun länsipuolisella alueella ja Aapiskukon välillä ei ole hydraulista yhteyttä. Syrjänharjun alue ei sovellu pohjavedenottoon, koska vedenotto vaarantaisi Keiniänrannan Natura-alueen arvoja, minkä korkein hallinto-oikeus on Tavase Oy:n tekopohjavesihanketta koskevassa päätöksessään 30.8.2018 taltionumero 3947 (KHO 2018:121) todennut. Aapiskukon alueelta pohjavesi virtaa eteläkaakkoon ja purkautuu pohjavesialueen ulkopuolelle Kostianvirtaan. Kostianvirran suunnassa ei tutkimusten mukaan ole pohjavedenottoon sopivia alueita.

Tavase Oy:n tekopohjavesihankkeen yhteydessä laaditut pohjavesiselvitykset ovat osoittaneet, että moreeni- ja kalliokohouma sekä piilosupparakenteet ohjaavat pohjaveden virtausta. Keiniänrannan ja Aapiskukon alueiden pohjavesien muodostumisalueet ovat erilliset. Maaperän rakenteet jakavat pohjaveden virtauksen Aapiskukon alueen eteläpuolella siten, että Keiniänrannan Natura-alueella ja Aapiskukon alueella ei ole hydraulista yhteyttä. Korkeimman hallinto-oikeuden Tavase Oy:tä koskeva päätös osoittaa myös, että Keiniänrannan läheisyydessä oleva Syrjänharjun alue ei sovellu pohjavedenottoon. Koska pohjaveden ottaminen aiheuttaisi haitallisia vaikutuksia Keiniänrannan Natura-alueeseen, ei pohjaveden ottaminen Syrjänharjusta ole mahdollista.

Tavase Oy on esittänyt uuden ympäristölupahakemuksensa yhteydessä uusia selvityksiä, joiden perusteella Aapiskukon kohdalla ei virtaa pohjavettä. Pohjaveden tuotantotilanteissa vesi virtaisi harjun ytimen alueella ja siitä länteen Keiniänrantaan eli Aapiskukon länsipuolella, mutta ei sen kohdalla. Selvitysten perusteella Aapiskukon itä- ja kaakkoispuolella on kallio pohjavesipinnan yläpuolella ja heikosti vettä johtava moreeniselänne. Näin ollen päivitetyt ja tarkennetut tutkimukset tukevat aiempia tutkimuksia. Moreenialueet, harjuydin ja kallioalueet ohjaavat pohjaveden virtausta. Maaperä toimii Nesteen esittämällä tavalla tehokkaana puskurina mahdollisille polttonestevuodoille ja ehkäisee pohjavesivaikutuksia.

Maaperä- ja pohjavesiolosuhteet ovat siten merkittäviltä osiltaan täysin erilaiset kuin korkeimman hallinto-oikeuden 6.9.2013 päätöksen aikaan on katsottu. Muuttuneiden tietojen vuoksi (uudet pohjavesiselvitykset ja suojausrakenteet) ympäristölupa on tullut myöntää.

Vaasan hallinto-oikeuden päätöksessä rakennetulkintaan viittaavat perustelut, pohjavesialueen rajaus ja Aapiskukolta tulevan pohjavesivirtauksen suuntautuminen sen ulkopuolelle huomioiden eivät ole oikein tulkittuja. FT Joni Mäkisen laatimaa rakennetulkintaa ei voida käyttää osoittamaan, että Aapiskukon pohjavesi ei päädy muualle kuin muukaan kysymyksessä olevalla pohjavesialueella muodostuva pohjavesi. Aapiskukon jakeluasema ei sijaitse ympäristönsuojelulain 5 §:n 1 momentin 12 kohdan mukaisella pohjavesialueella, jolla sijaitseva maaperän muodostuma tai kallioperän vyöhyke mahdollistaa merkittävän pohjaveden virtauksen tai vedenoton. Korkeimman hallinto-oikeuden 6.9.2013 antaman päätöksen jälkeen tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että pohjavesialue tulisi rajata siten, että Aapiskukon alue jää pohjavesialueen ulkopuolelle.

Esko Rossi Oy:n laatiman kohdekohtaisen riskinarvion (28.11.2017) mukaan monipuolisten suojausjärjestelmien, päästöjen havaittavuuden ja hyvien torjuntamahdollisuuksien takia jakeluaseman toimintaan liittyvä pohjaveden pilaantumisen riski todettiin merkityksettömäksi. Riskinarvion tulokset osoittavat, että esitetyn suunnitelman mukaisesti toteutetun jakeluaseman toiminta ei aiheuta merkityksellistä pohjaveden pilaantumisriskiä edes erittäin epätodennäköisessä vahinkotapauksessa. Ympäristöluvan myöntämisen edellytykset ovat olleet olemassa ja ympäristölupa on tullut myöntää.

Jos hallinto-oikeus on katsonut, ettei lupa-asiassa ole esitetty riittävää selvitystä tai riittävän tehokkaita suojaustoimenpiteitä luvassa annetuista lupamääräyksistä huolimatta, olisi hallinto-oikeuden tullut palauttaa asia lupaviranomaiselle uudelleen käsiteltäväksi sen sijaan, että se on kumonnut myönnetyn luvan ratkaisua tältä osin perustelematta tai puutteita yksilöimättä. Lupa-asiaa ei voi ratkaista hakijan vahingoksi selvitysvelvollisuuden laiminlyönnin perusteella ainakaan varaamatta hakijalle mahdollisuutta täydentää hakemusta ja laatia tarvittaessa tarkempia selvityksiä. Lisäksi lisäselvityspyynnön tulee olla yksilöity, mutta nyt hallinto-oikeus ei ole päätöksessään lainkaan kertonut, miltä osin Nesteen toimittamat selvitykset tai suunnitelmat ovat olleet puutteellisia.

Pälkäneen kunta on valituksessaan ensisijaisesti vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Pälkäneen teknisen lautakunnan rakennus- ja ympäristöjaoston päätös pidetään voimassa. Toissijaisesti kunta on vaatinut, että asia palautetaan rakennus- ja ympäristöjaostolle uudelleen käsiteltäväksi.

Vaatimustensa tueksi kunta on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeus on todennut, että ”Ympäristönsuojelulain 17 §:ssä tarkoitettu pohjaveden pilaamiskielto kattaa erilaiset pohjaveden laatuun vaikuttavat toimenpiteet niin luokitelluilla pohjavesialueilla kuin niiden ulkopuolellakin. Esitetyn selvityksen perusteella on kiistatonta, että kysymyksessä oleva jakeluasema sijoittuu alueelle, jonka maaperässä on pohjavettä.” Ympäristönsuojelulain 17 §:ssä tarkoitettu pohjaveden pilaamiskielto on kategorisesti rajoittavampi luokitellulla pohjavesialueella kuin yleisesti pohjavedessä, eikä sitä voida soveltaa hallinto-oikeuden esittämällä tavalla. Tulkinta tarkoittaisi, ettei jakeluasemia voida sijoittaa minnekään, koska pohjavettä esiintyy kaikkialla maa- ja kallioperässä.

Ympäristölupahakemuksessa tarkoitetulla jakeluaseman alueella tehtyjen kairausten ja luotausten sekä rakennetulkinnan mukaan alueella esiintyy pohjaveden pinnan yläpuolella kallioselänteitä, joten jakeluaseman kohdalla maaperässä ei kiistattomasti esiinny merkittävässä laajuudessa pohjavettä.

Hallinto-oikeus on lisäksi tulkinnut FT Joni Mäkisen laatimaa maatutkaluotausten rakennetulkintaa virheellisesti, minkä vuoksi hallinto-oikeuden päätös osaltaan on lopputulokseltaan virheellinen. Hallinto-oikeus ei voi perustella päätöstään sillä ELY-keskuksen pohjavesialueen rajauksella, joka on tapahtunut vasta ympäristölupahakemuksen jättämisen jälkeen. Pohjavesialueen rajauksen laajentamista ei myöskään ole perusteltu mitenkään.

Korkeimman hallinto-oikeuden Tavase Oy:n tekopohjavesihanketta koskeva ratkaisu muodostaa merkittävän esteen myös muulle pohjavesialueella tapahtuvalle vedenotolle, joten perusteita Syrjänharjun ja sen kaakkoispuolen pitämiseksi I luokan vedenottoalueena ei ole.

Kohdekohtaisen riskinarvion mukaan maaperä- ja pohjavesiolosuhteiden sekä käytettyjen suojausratkaisujen vaikutuksesta jakeluaseman toimintaan liittyvä pohjaveden pilaantumisriski todettiin merkityksettömäksi. Vaikutukset pohjavesialueen vedenlaatuun eivät luonnonolosuhteidenkaan vuoksi ole mahdollisia.

Pälkäneen teknisen lautakunnan rakennus- ja ympäristöjaosto on antanut vastineen, jossa on esitetty muun ohella seuraavaa:

Jakeluaseman alueella tehdyistä pohjavesitutkimuksista on saatu huomattavasti lisää tutkimustietoa verrattuna korkeimman hallinto-oikeuden 6.9.2013 antamaan samaa asemaa koskevaan päätökseen. Alueella tehtyjen maaperätutkimusten perusteella maaperä on pääasiassa hienoa hiekkaa ja sitä hienompaa. Ympäristöministeriön pohjavesialueiden rajausta ja luokitusta käsittelevän ohjeistuksen mukaan ”Pohjavesialueen muodostumisalueen raja osoittaa pohjavesialueen hyvin vettä läpäisevää osaa, jossa maaperän vedenläpäisevyys on vähintään hienohiekan läpäisevyyttä vastaava (K-arvo > 10-5 m/s ja rakeiden läpimitta D50 menetelmällä > 0,06–0,2 mm).” Edellä lainatun ohjeistuksen perusteella jakeluaseman alue ei kuulu pohjaveden muodostumisalueeseen, koska pohjavesi ei virtaa sieltä kohti pohjavesialueen ydinosia. Siten jakeluaseman alue ei olennaisesti myöskään lisää alueen pohjaveden määrää.

Pohjavesitutkimusten mukaan pohjavesi virtaa aseman kohdalla piilosupparakenteiden ohjaamana pohjavesialueen rajauksen ulkopuolelle jatkaen sieltä kohti Kostianvirtaa. Pohjavesi ei missään vaiheessa tai tilanteessa virtaa kohti pohjavesialueen ydinosia eli lounasta, päinvastoin kuin aiemman korkeimman hallinto-oikeuden käsittelyn asiakirjoissa. Jakeluaseman alueella muodostuvalla vähäisellä pohjavedellä ei ole myöskään vaikutusta harjualueelle kaavailtuun tekopohjaveden ottamoon, koska pohjavesi ei virtaa kohti sen suunniteltuja vedenottokaivoja tai muutenkaan tekopohjavedenottamon toiminta-alueelle.

Jakeluaseman alueella sijaitsevista havaintoputkista tehtyjen vedenjohtavuusmittausten perusteella alueen maaperä on heikosti vettä johtavaa. Heikko vedenjohtavuus ja vähäinen pohjaveden muodostumismäärä aiheuttavat pienen pohjaveden pinnan kaltevuuden (gradientin), mikä kuvaa luontaisesti pohjaveden hidasta virtausnopeutta alueella. Hidas pohjaveden virtausnopeus yhdessä maaperän heikon vedenjohtavuuden kanssa vähentävää oleellisesti mahdollisen polttoainevuodon aiheuttamaa pilaantumisriskiä. Pohjaveden pinnan yläpuolella sijaitsevat hienojakoiset maakerrokset käytännössä estävät haitallisten aineiden pääsyn pohjavesikerrokseen.

Jakeluaseman suojausrakenteet on edellisen lupakäsittelyn jälkeen parannettu vastaamaan vähintään uusimpia standardeja, ohjeita sekä määräyksiä. Kaikilta osin jakeluaseman suojausrakenteina käytetään parasta käyttökelpoista tekniikkaa, joka osin ylittää standardien ja määräysten mukaiset suojaustasot.

Jakeluasematoiminnasta laaditun riskinarvioinnin ja alueella tehtyjen tutkimusten perusteella on tehtävissä päätelmä, ettei hakemuksen mukaisesta jakeluasematoiminnasta aiheudu pohjaveden pilaantumisen vaaraa, joka voisi aiheuttaa pohjaveden käyttökelpoisuuden heikentymistä, loukata yleistä tai yksityistä etua taikka muutoinkaan huonontaa pohjaveden laatua. Oleellista on myös, että jakeluasematoiminnan pienimmälläkin todennäköisyydellä sattuvan riskin toteutuminen ei aiheuta vaaraa pohjavesialueen pohjaveden käyttökelpoisuudelle.

Valituksissa esitetyt johtopäätökset ja vaatimukset ovat uusien tutkimustietojen ja suojausrakenteiden takia perusteltuja.

Pirkanmaan ELY-keskus on antanut vastineen, jossa on esitetty muun ohella seuraavaa:

Asiassa esitetyt selvitykset ovat riittäviä ja ne osoittavat yksiselitteisesti, ettei ympäristöluvan myöntämiselle öljyhiilivetypohjaisten polttonesteiden jakeluasemalle kyseessä olevalle paikalle ole edellytyksiä. Asian ratkaisemiseksi ei ole tarpeen edellyttää lisäselvityksiä, joten asian palauttaminen lupaviranomaiselle ei ole tarpeen.

Harjumuodostumassa pohjaveden pinnan yläpuolelle kohoavilla kallioselänteillä ei ole käsiteltävässä asiassa valituksessa esitetyn kaltaista merkitystä. Myös kallioselänteiden kohdalla muodostuu pohjavettä täysin samalla tavalla kuin muuallakin pohjavesialueella, kun maaperä on Aapiskukon alueen tapaan hyvin vettä läpäisevää. Sade- ja sulamisvesi imeytyy maaperään, valuu vajovetenä pohjavesipinnan yläpuoliseen kalliopintaan asti ja edelleen kalliopintoja pitkin, kunnes päätyy vedellä kyllästyneeseen pohjavesivyöhykkeeseen. Mahdolliset maaperään joutuneet haitta-aineet voivat näin kulkeutua pohjavesimuodostumaan. Aapiskukon aiottu jakelupiste ja polttoainesäiliöt sijaitsevat kiinteistön lounaisreunassa harjun puoleisessa osassa hyvin lähellä kiinteistön rajaa, jolloin ne ovat lähellä harjuydintä. Tällä kohdin maaperä on hyvin vettä johtavaa hiekkaa, mikä käy ilmi muun muassa pohjavesiputken SPT1 putkikorttitiedoista, joissa maa-aines 0–35 metrin välillä on hiekkaa.

Aapiskukon alueen ja sen lähialueen geologiasta tehdyt tulkinnat osoittavat, että alueella on runsaasti erilaisia saumaharjumuodostuman geologisia rakenteita. Tällöin pienipiirteinen pohjaveden virtaussuuntien tulkinta on epävarmaa. Näissä olosuhteissa, kun itse jakelu- ja säiliöalueiden maaperä on hyvin vettä ja haitta-aineita läpäisevä ja harjun parhaiten vettä johtava ydinosa on lähellä, ei hakemuksen mukaista paikkaa voida pitää hyväksyttävänä sijoituspaikkana polttonesteiden jakeluasemalle.

Syvältä Aapiskukon toiminta-alueen maaperästä on jo havaittu selviä todennäköisesti jakeluasematoiminnasta peräisin olevia öljyhiilivetypitoisuuksia. Tämän perusteella ei jää epäilystä siitä, etteikö kohteen maaperä ole vettä ja haitta-aineita läpäisevää.

Korkeimman hallinto-oikeuden Tavase Oy:n tekopohjavesihanketta koskeva ratkaisu 30.8.2018 (KHO 2018:121) ei suoraan estä muunlaista vedenhankintaa alueella, eikä ratkaisulla ole merkitystä esimerkiksi pohjavesialueluokituksen kannalta.

Asiassa ei ole kyse pohjavesialueen rajauksesta. Itse rajauksessa ei ole kyse esimerkiksi viranomaisen intressistä, kuten valituksissa on esitetty, vaan luonnonolosuhteiden toteamisesta. Pälkäneen kunnan pohjavesialueiden uusi luokitus ja rajaus on ollut voimassa 5.12.2018 alkaen. Pohjavesialueet tulee rajata geologisina kokonaisuuksina, joten pohjavesialueen rajausta on muutettu siten, että se ulottuu Kostianvirtaan saakka. Aapiskukon alueen kuulumista pohjavesialueeseen ELY-keskus on luokitus- ja rajausmenettelyssä perustellut sillä, että Aapiskukon alueella tehdyt kairaukset osoittavat maaperän olevan hiekkaa, mitä tukee myös maatutkaluotaustulokset ja niistä tehty rakennetulkinta. Alueen maaperä mahdollistaa pohjaveden muodostumisen. Pohjavettä suojaavat tiiviit maakerrokset sen sijaan sijoittuvat kauemmas Lahdentien itäpuolelle. Isokangas-Syrjänharjun pohjavesialueen rajausmuutosta laadittaessa on käyty läpi Suomen Pohjavesitekniikka Oy:n laatimat tutkimukset.

Vaikka esitetty tekniikka voi jossakin määrin parantaa pohjaveden suojausta, se ei kuitenkaan poista muun muassa suojausten asennukseen ja ylläpitoon, materiaalien kestävyyteen ajan suhteen sekä asiakkaiden ja muiden toimijoiden inhimilliseen toimintaan liittyviä riskejä.

Unionin tuomioistuin linjasi toukokuussa tuomiossa C-535/18, mitä EU:n vesipuitedirektiivissä tarkoitettu kielto huonontaa pohjaveden tilaa tarkoittaa. Tuomioistuimen mukaan minkään yksittäisen pilaavan aineen pitoisuus ei saa kohota missään osassa pohjavesimuodostumaa. Unionin tuomioistuin linjasi, että vesipuitedirektiivin pohjavettä koskevat tavoitteet ovat sitovia samaan tapaan kuin pintavesien tavoitteet. Tämä tarkoittaa sitä, että kansalliset viranomaiset eivät voi myöntää lupaa pohjaveden tilaa heikentävälle tai hyvän tilan saavuttamisen vaarantavalle hankkeelle. Kiellosta voi poiketa vain noudattamalla poikkeamismenettelyä vesipuitedirektiivin 4(7) artiklan mukaisesti. Tuomioistuin otti ratkaisussaan tiukan kannan siihen, mitä kielletty ’pohjaveden tilan huononeminen’ tarkoittaa. Tuomioistuimen mukaan tilan huononeminen kattaa sekä pohjaveden laatutekijöiden (vesipuitedirektiivin liite V) että yksittäisten pilaavien aineiden pitoisuuksien haitalliset muutokset. Kyseessä on pohjaveden tilan huononeminen heti, kun yhdenkin pilaavan aineen pitoisuudelle asetettu laatunormi tai raja-arvo ylittyy. Jos raja-arvo on jo ylittynyt, huonontumiseksi tulkitaan pelkkä pitoisuuden lisääntyminen. Huononemisen todentamiseksi riittää sen havaitseminen jo yksittäisessä seurantapaikassa. Vaikka toiminnanharjoittaja on esittänyt valituksessaan monenlaisia teknisiä seikkoja, jää kaikkien teknisten ratkaisujen osalta aina epävarmuus esimerkiksi materiaalien ajallisesta kestävyydestä, asentamisesta, käytöstä sekä huollon huolellisuudesta.

Neste Markkinointi Oy on antanut vastaselityksen, johon on liitetty FT, dosentti Joni Mäkisen ja toimitusjohtaja Risto Reijosen 3.11.2020 päivätty lausunto. Vastaselityksessä on todettu muun ohella seuraavaa:

Jakeluaseman sijainti kiinteistön lounaisreunassa lähellä harjuydintä ei ole asiassa merkityksellinen, koska oleellista on, minkä verran ja mihin suuntaan pohjavedet virtaavat. Aapiskukon kohdalla oleva pohjavesialue ei ole yhteydessä Syrjänharjun siihen osaan, jolla pohjavesialueen pohjavesi muodostuu. Aapiskukon alueen maaperä muodostuu silttisestä hiekasta ja hienosta hiekasta ja seassa on paljon kiviä ja lohkareita. Paikoin on myös moreenikerroksia ja piilosupparakenteita. Saumaharjurakenteelle tyypillisellä tavalla alueella on heikosti vettä läpäiseviä ja osin läpäisemättömiä kerroksia pohjaveden yläpuolella. Maaperän laatu siten ehkäisee pohjavesivaikutuksia, eikä kyse ole Vaasan hallinto-oikeuden ja ELY-keskuksen väittämällä tavalla pohjaveden muodostumisalueesta. Pohjavesi virtaa Aapiskukon alueelta poispäin Syrjänharjun pohjaveden muodostumisalueelta kohti Kostianvirtaa, missä suunnassa ei ole pohjaveden ottamiseen soveltuvia alueita. Koska Syrjänharjun alueella ja Aapiskukon alueella ei ole hydraulista yhteyttä, Aapiskukon toiminnalla ei voi olla vaikutuksia tärkeälle tai muuhun vedenhankintakäyttöön soveltuvalle pohjavesialueelle.

Jakeluaseman toiminnalle ei ole johdettavissa estettä vesipuitedirektiivistä. Aapiskukon jakeluasema ei ole alueella, josta pohjavedet virtaisivat missään tapauksessa kohti pohjavesimuodostumaa. Aapiskukon alueelta pohjavesi, jonka määrä on maaperän laadusta johtuen pieni, virtaa pohjavesialueen ulkopuolelle kohti Kostianvirtaa. Koska Aapiskukon alueelta vesi ei virtaa kohti pohjavesialueen ydinosaa eli kohti pohjavesimuodostumaa, ei pohjavesimuodostuman tila voi heiketä Aapiskukon toiminnan takia.

Pälkäneen kunta on antanut vastaselityksen, johon on liitetty myös FT, dosentti Joni Mäkisen ja toimitusjohtaja Risto Reijosen 3.11.2020 päivätty lausunto. Vastaselityksessä on lisäksi todettu muun ohella seuraavaa:

Vaikka maaperässä on havaittu öljyhiilivetypitoisuuksia, pohjavesiputkista otetuista pohjavesinäytteissä ei kuitenkaan ole havaittu merkkejä hiilivedyistä tai polttoaineista. Tämä osoittaa, etteivät maaperään päätyvässä päästössä olevat öljyjakeet kulkeudu pohjaveteen asti. Toisin kuin Pirkanmaan ELY-keskus vastineessaan esittää, maaperä suunnitellun

jakeluaseman alueella on heterogeenista ja tutkimusten perusteella kiistatta heikosti vettä läpäisevää reunamuodostuman lievealuetta, jolla ei ole vedenhankinnallista merkitystä.

Neste Markkinointi Oy:n ja Pälkäneen kunnan vastaselitykset on lähetetty Pirkanmaan ELY-keskukselle tiedoksi.

Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on tänään antamallaan toisella päätöksellä ratkaissut Pälkäneen kunnan ja Neste Markkinointi Oy:n valitukset (diaarinumerot 435/1/20 ja 477/1/20) Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä 31.12.2019 numero 19/0265/2, joka koski Pälkäneen ympäristölautakunnan rakennus- ja ympäristöjaoston hallintopakkopäätöstä Aapiskukon jakeluasematoiminnassa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan sekä Neste Markkinointi Oy:lle että Pälkäneen kunnalle ja tutkii asian.

Hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Pälkäneen teknisen lautakunnan rakennus- ja ympäristöjaoston päätös lupamääräyksineen saatetaan voimaan lupamääräykset 5, 8, 9, 10 ja 13 muutettuina seuraavasti (muutokset kursiivilla):

5. Säiliöiden täyttöalueiden sekä jakelualueiden pinnat tulee päällystää tiiviiksi. Jakelualueita ja täyttöpaikkoja välittömästi ympäröivät liikennealueet tulee ympäröidä asfalttikorotuksella. Päällysteen ja korotuksen kuntoa tulee tarkkailla säännöllisesti vähintään puolen vuoden välein, ja tarkastuksessa havaitut vauriot ja puutteet on korjattava viipymättä. Jakelu- ja täyttöalueilta muodostuvat valumavedet tulee johtaa öljyn- ja bensiininerottimen (ylimitoitetut mahdollisten kaatosateiden huippuvirtaamille) sekä sulkuventtiilillä varustetun näytteenottokaivon kautta viemäriin, umpisäiliöön tai hallitusti pohjavesialueen ulkopuolelle, tie- ja liikennealueiden ojiin johdettaessa tulee hakea lupa ojien hoidosta vastaavilta. Jakelualueen ja täyttöpaikan luiskaus tulee tehdä kokonaisuudessaan alueelle, jossa on päällysteenä betoni tai asfaltti. Tiealue erotetaan täyttöpaikasta asfalttireunuksella. Täyttöpaikalle tulee varata riittävä alue jakelualueen ja täyttöpaikan aurauslumille.

8. Jakelu- ja täyttöalueelta sekä niitä välittömästi ympäröivältä asfalttikorokkeella rajatulta alueelta viemäröitävistä vesistä tulee tutkia vähintään öljyhiilivedyt jakeittain (C10-C21, C21-C40), bensiinijakeet C5-C10, BTEX-yhdisteet, MTBE, TAME, TAEE, ETBE, etanoli sekä muut haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC) näytteenottokaivosta keväisin lumien sulamisaikaan ja tulokset tulee toimittaa Pälkäneen kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle sekä Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle (ELY-keskus) vuosittain helmikuun loppuun mennessä. Tarvittaessa toiminnanharjoittajan on puhdistettava kyseessä oleva alue pesemällä, jolloin kokoomakaivojen sulkuventtiilit on suljettava ja kaivoihin kertynyt likavesi tulee kuljettaa viranomaisten hyväksymään vastaanottopaikkaan.

9. Pohjaveden laatua ja korkeutta tarkkaillaan kaksi kertaa vuodessa läheisistä viidestä havaintoputkesta: HP386 (taustaputki), SPT1, SPT2, SPT3 ja SPT6. Näytteistä tutkitaan vähintään öljyhiilivedyt C10-C40, bensiinijakeet C5–C10 sekä PAH-yhdisteet, BTEX-yhdisteet, MTBE, TAME, TAEE, ETBE ja DIPE sekä orgaanisten yhdisteiden hajoamista välillisesti kuvaavat laatumuuttujat, mm. happipitoisuus, pH, alkaliteetti, sähkönjohtavuus, typpiyhdisteet ja sulfaatti. Analyysitulokset on lähetettävä vuosittain helmikuun loppuun mennessä Pälkäneen kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle sekä Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle (ELY-keskus). Tulosten perusteella tarkkailuohjelmaa sekä havaintoputkien sijaintia ja määrää voidaan muuttaa valvontaviranomaisen päätöksellä.

10. Jakeluaseman muutostöitä tehtäessä tulee luotettavin maaperätutkimuksin varmistaa, ettei maaperään ole joutunut polttoaineita. Siltä osin kuin maaperässä jakeluaseman alueella on jo havaittu pilaantumista öljyhiilivedyillä, tulee pilaantuman laajuus tutkia. Yksityiskohtainen suunnitelma maaperän pilaantuneisuustutkimuksesta on toimitettava Pirkanmaan ELY-keskukselle hyväksyttäväksi ennen tutkimuksen toteuttamista. Tarvittaessa tulee polttoaineilla saastunut maaperä puhdistaa alueellisen PIMA-viranomaisen määräysten mukaisesti. Kaikki edellä mainitut tutkimus- ja puhdistustoimenpiteet tulee suorittaa ennen muutostöiden aiheuttamien asennustöiden aloittamista. Kenttätestien ja laboratoriotulosten perusteella on laadittava toimenpideraportti sekä myöhemmin otettavien kokoomanäytteiden perusteella on laadittava loppuraportti. Tutkimustulokset ja raportit tulee toimittaa ympäristölupaviranomaiselle ja ELY-keskukselle.

13. Rakennustöissä on noudatettava asetuksen 444/2010 sekä ympäristönsuojelu- ja pelastusviranomaisen määräyksiä. Maaperään asennettavien tiivistysrakenteiden asentamisessa on käytettävä pätevää ja kokenutta urakoitsijaa. Rakennustyötä valvomaan on nimitettävä riittävästi asiaa tunteva ja riippumaton ulkopuolinen valvoja. Valvoja vastaa siitä, että asennuksiin liittyvät laadunvalvontatestit ja tiivistyskokeet tehdään ja dokumentoidaan huolellisesti. Urakoitsijan ja valvojan yhteystiedot tulee ilmoittaa Pälkäneen kunnan rakennusvalvontaan kuukautta ennen rakennustöiden aloittamista. Jokaisesta rakentamisen työvaiheesta on ennen niiden valmistumista ilmoitettava Pälkäneen kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Näitä työvaiheita ovat ainakin tiivistysrakenteen asennus, säiliön asennus, polttoaineputkiston asennus sekä viemäreiden ja kaivojen asennus. Seuraavan työvaiheen saa aloittaa vasta sen jälkeen, kun kunnan ympäristönsuojeluviranomainen on tarkastanut ja hyväksynyt edellisen vaiheen. Dokumentit rakentamisen työvaiheista laadunvarmistuskokeineen on toimitettava Pälkäneen ympäristönsuojeluviranomaiselle 2 kk kuluessa töiden päättymisestä. Viemäröintipiirustukset on toimitettava kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle- ja rakennusvalvontaviranomaiselle ennen rakennustöiden aloittamista. Ennen polttonesteiden jakelutoiminnan aloittamista hakijan on tehtävä kemikaalilain mukainen ilmoitus vaarallisten kemikaalien vähäisestä teollisesta käsittelystä ja varastoinnista Pirkanmaan pelastuslaitokselle. Ennen polttonesteen jakeluasematoiminnan aloittamista tulee pyytää Pälkäneen kunnan ympäristönsuojeluviranomainen tarkastuskäynnille. Suojausten rakentamisen jälkeen ja jakeluaseman toiminnan aikana tiivistyskalvojen toimivuus on varmistettava vuosittain tehtävillä tiivistyskalvojen sähköisillä ehjyysmittauksilla tai muulla vastaavalla pitkäaikaisen ehjyyden tarkkailuun tarkoitetulla menetelmällä. Tiivistyskalvojen toimivuuden tarkkailun tulokset tulee niiden valmistuttua toimittaa Pälkäneen kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.

Perustelut

1 Kysymyksenasettelu

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on Neste Markkinointi Oy:n ja Pälkäneen kunnan valitusten johdosta ratkaistavana, onko Neste Markkinointi Oy esittänyt ympäristönsuojelulain (527/2014) mukaisessa lupa-asiassa sellaista selvitystä, jonka johdosta pohjaveden pilaantumisriskin on aihetta katsoa jäävän niin pieneksi, että ympäristöluvan myöntämisen edellytykset Aapiskukon huoltoaseman jakeluasematoiminnalle ovat ympäristönsuojelulain 49 §:n mukaan olemassa.

2 Sovelletut oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulain 11 §:n 1 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, että toiminnasta ei aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja pilaantuminen voidaan ehkäistä. Saman pykälän 2 momentin mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon toiminnan: 1) luonne, kesto, ajankohta ja vaikutusten merkittävyys sekä pilaantumisen todennäköisyys ja onnettomuusriski; 2) vaikutusalueen herkkyys ympäristön pilaantumiselle; 3) merkitys elinympäristön terveellisyyden, ja viihtyisyyden kannalta; 4) sijoituspaikan ja vaikutusalueen nykyinen ja oikeusvaikutteisen kaavan osoittama käyttötarkoitus; 5) muut mahdolliset sijoituspaikat alueella.

Ympäristönsuojelulain 17 §:n 1 momentin mukaan ainetta, energiaa tai pieneliöitä ei saa panna, päästää tai johtaa sellaiseen paikkaan tai käsitellä siten, että: 1) tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella pohjaveden laadun muutos voi aiheuttaa vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle taikka pohjaveden laatu voi muutoin olennaisesti huonontua; 2) toisen kiinteistöllä olevan pohjaveden laadun muutos voi aiheuttaa vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle taikka tehdä pohjaveden kelpaamattomaksi tarkoitukseen, johon sitä voitaisiin käyttää; tai 3) toimenpide vaikuttamalla pohjaveden laatuun muutoin saattaa loukata yleistä tai toisen yksityistä etua (pohjaveden pilaamiskielto).

Ympäristönsuojelulain 20 §:n 1 kohdan mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavassa toiminnassa on periaatteena, että menetellään toiminnan laadun edellyttämällä huolellisuudella ja varovaisuudella ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi sekä otetaan huomioon toiminnan aiheuttaman pilaantumisen vaaran todennäköisyys, onnettomuusriski sekä mahdollisuudet onnettomuuksien estämiseen ja niiden vaikutusten rajoittamiseen (varovaisuus- ja huolellisuusperiaate).

Ympäristönsuojelulain 48 §:n 1 momentin mukaan lupaviranomaisen on tutkittava ympäristöluvan myöntämisen edellytykset ja otettava huomioon asiassa annetut lausunnot ja tehdyt muistutukset ja mielipiteet. Lupaviranomaisen on muutoinkin otettava huomioon, mitä yleisen ja yksityisen edun turvaamiseksi säädetään. Saman pykälän 2 momentin mukaan ympäristölupa on myönnettävä, jos toiminta täyttää tämän lain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen säännösten vaatimukset.

Ympäristönsuojelulain 49 §:n 1–4 kohtien mukaan ympäristöluvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, ympäristönsuojelulain 16–18 §:ssä tarkoitettua kiellettyä seurausta, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella.

3 Asiassa saatu selvitys

3.1 Lupahakemuksessa tarkoitettu toiminta

Ympäristölupahakemuksen mukaan kyse on toiminnassa olevasta Aapiskukon huoltoaseman polttonesteen jakeluasemasta Pälkäneen kunnassa sijaitsevalla kiinteistöllä 635-424-3-2 osoitteessa Tervapirtintie 7. Jakeluasema on toiminut kyseisellä paikalla vuodesta 1990 lähtien. Toimintaan sisältyy polttonesteen jakelua seteli- ja korttiautomaattien kautta 24 tuntia vuorokaudessa.

Hakemuksen mukaan jakeluasemalla varastoidaan standardin SFS-EN 12285-1 mukaisesti valmistetuissa maanalaisissa säiliöissä bensiiniä ja dieseliä kahdessa 60 m3:n suuruisessa säiliössä, dieseliä ja moottoripolttoöljyä kahdessa 50 m3:n suuruisessa säiliössä ja ureaa 10 m3:n suuruisessa säiliössä. Säiliöt ovat maanalaisia kaksivaippasäiliöitä. Ne varustetaan elektronisella varastovalvontajärjestelmällä, ylitäytönestimillä sekä kaksivaippasäiliöiden välitilan vuodonilmaisujärjestelmällä. Säiliöille asennetaan tiiviit lujitemuoviset hoitokuilut, jotka viemäröidään öljyn- ja bensiininerottimen kautta jätevesiviemäriin. Asema varustetaan myös hätäkytkimillä ja imeytysaineastioilla.

Säiliöiden täyttöputket asennetaan tiiviisiin täyttöputkien pidätyskaivoihin. Jakelualueen ja täyttöpaikan päällysteenä käytetään betonilaattaa. Muun alueen päällysteenä on asfaltti. Jakelualueen ja täyttöpaikan pintavedet viemäröidään hiekanerottimien ja öljyn- ja bensiininerottimen kautta jätevesiviemäriin. Öljynerottimeen johtavat viemärit ovat kaksivaippaisia putkia hitsausliitoksin. Hiekanerottimet ja tarkastuskaivot ennen öljynerotinta ovat kaksivaippaisia muovikaivoja. Öljynerottimeen johtavat viemärit asennetaan HDPE-muovikalvon päälle. Öljynerotin on kaksivaippainen. Viemärilinjaan asennetaan öljyn- ja bensiininerottimen jälkeen näytteenotto- ja sulkuventtiilikaivo sekä tarkastuskaivot.

Jakelualue sekä täyttöpaikka ympäröidään asfalttikorotuksella ja niihin kertyvät vedet johdetaan öljyn- ja bensiininerotus- ja tarkkailukaivojen kautta jätevesiviemäriin. Lisäksi välittömästi aseman jakelu- ja täyttöpaikkaa ympäröivä asfaltoitu liikennealue ympäröidään kokonaisuudessaan asfalttikorotuksella, jonka avulla muodostuu tiivis valuma-allas. Asfalttikorotuksella ympäröity liikennealue viemäröidään jätevesiviemäriin. Hakemuksen täydennyksessä 27.11.2017 on todettu, että tähän valuma-altaaseen liitetään noin 15 m3:n suuruinen umpisäiliö, johon valuma-altaaseen mahdollisesti tuleva öljytuote päätyy. Allas mitoitetaan sellaiseksi, että säiliöauton säiliölohkon tilavuus mahtuu siihen.

Polttonesteiden jakelualueen koko polttonestejärjestelmä asennetaan kaksi millimetriä paksuun HDPE-muovikalvosta ja kahdesta erillisestä bentoniittimatosta rakennettuun suoja-altaaseen. Suoja-altaan alimpaan kohtaan asennetaan erillinen tarkkailu- ja pumppukaivo, josta mahdolliset vedet pumpataan öljyn- ja bensiininerottimeen. Lisäksi jakelualueiden ja täyttöpaikan päällysteen alle asennetaan kahden millimetrin paksuinen HDPE-muovikalvo. Asema varustetaan kaksivaiheisella bensiinihöyryjen talteenottojärjestelmällä.

Hakemuksesta ilmenee edelleen, että säiliöiden ylitäytöt estetään ylitäytönestimillä ja reaaliaikaisella säiliöiden polttonestetilavuuden seurannalla sekä tiiviillä täyttöputkien pidätyskaivolla. Polttonesteroiskeiden pääseminen maaperään estetään moninkertaisella varmistuksella. Mikäli polttonesteroiske joutuu maahan, ohjautuu se täyttöpaikalle tai jakelualueelle, josta se valuu edelleen hulevesien mukana öljyn- ja bensiininerottimeen, josta se kerätään määräajoin ja viedään ongelmajätelaitokselle. Tilanteessa, jossa polttoneste pääsisi päällysteen läpi, estävät polttonesteen pääsyä maaperään täyttöpaikan alle rakennetut tiivistysrakenteet, jotka on tehty tiiviistä 90 millimetrin paksuisesta asfaltista ja kahden millimetrin paksuisesta HDPE-muovikalvosta. Tiivistysrakenteen päälle suotautuva tai kondensoituva vesi johdetaan öljyn- ja bensiininerottimen kautta jätevesiviemäriin.

Hakemuksen mukaan riskien hallinnan kannalta merkittävintä on se, että kaikki laitteet ja varusteet sijaitsevat kolminkertaisen tiivistysrakenteen yläpuolella.

3.2 Alueen olosuhteet ja niitä koskeva selvitys

Aapiskukon huoltoaseman alueella ei ole suuria korkeusvaihteluita. Alueen ympäristö on väljästi rakennettua.

Välittömästi huoltoaseman itäpuolella kulkee luode-kaakko-suuntaisesti Lahdentie (valtatie 12). Pälkäneen rauniokirkko sijaitsee huoltoasemasta noin 200 metriä kaakkoon. Pälkäneen keskusta sijaitsee yli kilometrin etäisyydellä huoltoasemasta kaakkoon. Pälkäneen läpi virtaava Kostianvirta sijaitsee noin 1,7 kilometrin etäisyydellä huoltoasemasta kaakkoon.

Nykyisen pohjavesiluokituksen mukaan Aapiskukon huoltoaseman polttonesteiden jakelualue sijaitsee Isokangas-Syrjänharju IE-luokan pohjavesialueella. Alueella tehtyjen selvitysten perusteella alueen maaperä muodostuu silttisestä hiekasta ja hienosta hiekasta ja kalliopinta vaihtelee voimakkaasti Aapiskukon huoltoaseman alueella ollen syvimmillään 32,6 metrin syvyydellä. Pohjavesi sijaitsee polttonesteiden jakelualueen kohdalla tasossa +87,85. Etäisyys maanpinnasta pohjaveteen ja siten vedellä kyllästymättömän kerroksen paksuus on jakeluaseman alueella noin 22 metriä. Suunnitellun jakelupisteen ja polttoainesäiliöiden lähimmissä mitatuissa havaintoputkissa vedellä kyllästyneen maan vedenjohtavuuden on raportoitu vaihtelevan kohtalaisesti–huonosti vettäläpäisevästä hyvin vettäläpäisevään.

Aapiskukon huoltoaseman ja Pälkäneen keskustan alueelle ulottuvissa pohjavesimallinnuksissa on yhdistetty alueen sedimentologinen ja hydrologinen aineisto. Mallinnustulosten mukaan pohjaveden virtausreitit kulkevat pohjavesiytimen suunnassa kaakkoon kohti Kostianvirtaa ja Aapiskukon huoltoaseman itäpuolelta takaisin pohjavesimuodostuman eteläosaan keräytyvät pohjavedet päätyvät Kostianvirtaan. Aapiskukon lähialuetta koskevien selvitysten mukaan pohjavesi ohjautuu huoltoaseman alueen kaakkoisosassa piilosupparakenteiden ja kalliokynnysten ohjaamina ensin itään kohti rauniokirkkoa, mutta sen jälkeen virtaus kääntyy eteläkaakkoon kohti Pälkäneen keskustaa ja Kostianvirtaa, jonne pohjavesi lopulta purkautuu.

Lähin vedenottamo, Pälkäneen kunnan Kinnalan vedenottamo, sijaitsee 3,4 kilometriä Aapiskukon huoltoasemasta luoteeseen. Geohydrologisen tutkimuksen mukaan huoltoasemalta ei ole hydrologista yhteyttä ottamolle. Kinnalan vedenottamolla pohjaveden pinnan taso on noin yhdeksän metriä korkeammalla kuin Aapiskukon jakeluaseman kohdalla. Pälkäneen keskustan alueella aikaisemmin sijainnut vedenottamo on pohjaveden laadun heikentymisen vuoksi suljettu. Asiassa ei ole esitetty selvitystä, että pohjaveden virtaussuunnassa Pälkäneen keskustan alueella olisi suunnitteilla yhdyskunnan vedenottoa.

Neste Markkinointi Oy on esittänyt hakemusta varten riskinarvion Aapiskukon huoltoaseman jakeluasematoiminnan pohjavesivaikutuksista (Esko Rossi Oy 28.11.2017). Riskinarviossa on muun ohella selvitetty toiminnan mahdollista onnettomuusriskiä. Riskinarvioinnissa todetaan, että Aapiskukon huoltoaseman alue on väljä ja melko tasainen ja ajonopeudet ovat alueella alhaiset. Riskinarvioinnin mukaan nämä seikat pienentävät kuljetusonnettomuuden todennäköisyyttä. Myös epätodennäköisten onnettomuuksien varalle suunniteltua täyttö- ja jakelualueen suojausta on parannettu kytkemällä allas 15 m3:n umpisäiliöön, johon mahdollisen onnettomuustilanteen päästö ohjautuu. Hulevedet täyttö- ja jakelualueilta sekä niihin välittömästi liittyviltä liikennealueilta johdetaan jätevesiviemäriin, eikä niitä pääse imeytymään alueen maaperään.

4 Oikeudellinen arviointi

4.1 Arvioinnin lähtökohdat

Neste Markkinointi Oy:n ympäristölupahakemus koskee toiminnassa olevaa Aapiskukon huoltoaseman polttonesteiden jakeluasemaa, jolla ei ole voimassa olevaa ympäristölupaa.

Huoltoaseman jakeluasematoimintaa on harjoitettu Kangasalan seudun kansanterveystyön kuntainliiton liittohallituksen vuonna 1990 myöntämällä sijoituspaikkaluvalla. Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 6.9.2013 taltionumero 2777 hylännyt Neste Markkinointi Oy:n edellisen ympäristölupahakemuksen jakeluaseman toiminnalle. Nyt on kysymys yhtiön tekemästä uudesta ympäristölupahakemuksesta, jonka tueksi yhtiö on esittänyt uutta selvitystä alueen pohjavesiolosuhteista ja jakeluaseman teknisistä suojaustoimenpiteistä. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että puheena oleva lupahakemus on voitu käsitellä uutena hakemuksena uusien selvitysten pohjalta.

Huoltoasema sijaitsee ELY-keskuksen nykyisen pohjavesiluokituksen mukaan Isokangas-Syrjänharju 1E-luokan pohjavesialueella. Pohjavesialueita ei rajata hallintopäätöksellä, eivätkä pohjavesialueiden rajaukset ole ympäristölupaharkinnassa oikeudellisesti sitovia, vaan ne otetaan asiassa huomioon alueen pohjavesiolosuhteista saatuna selvityksenä (ks. muun muassa KHO 2015:45). Pohjavesialueiden rajauksessa on kyse luonnonolosuhteiden toteamisesta mahdollisimman ajantasaisen tutkimustiedon perusteella. ELY-keskuksen laatimat rajaukset voivat uusien hydrogeologisten tutkimustietojen perusteella muuttua.

Asiassa käytettävissä oleva tutkimus- ja muu selvitysaineisto on ollut varsin laaja. Hakemuksen liitteenä esitettyjen selvitysten lisäksi lupaharkinnan tukena on voitu hyödyntää myös niitä alueen pohjavesiolosuhteita koskevia selvityksiä, joita on tehty muun ohella Pälkäneen aluetta koskevaa Tavase Oy:n tekopohjavesihanketta varten. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että selvitystä ympäristölupaharkinnan tueksi on ollut kokonaisuutena arvioiden riittävästi.

Ympäristönsuojelulain 17 §:ssä on kielletty toimenpiteet, jotka aiheuttavat pohjaveden pilaantumista. Pohjaveden pilaamiskielto sisältää myös vaaran aiheuttamisen kiellon, eikä toiminnan tarvitse aiheuttaa konkreettista pilaantumista ollakseen pohjaveden pilaamiskiellon vastaista. Ympäristönsuojelulain 49 §:n 3 kohta huomioon ottaen pohjaveden pilaamiskiellon vastainen seuraus on aina ympäristöluvan myöntämisen ehdoton este. Pohjaveden pilaamiskielto koskee kaikkea maaperässä olevaa, ympäristönsuojelulain 17 §:n 1 momentissa suojattua pohjavettä eikä ainoastaan vedenottamoiden alueiden pohjavettä.

Voimassa olevan lainsäädännön ei kuitenkaan ole katsottu asettavan ehdotonta estettä polttonesteiden jakeluaseman sijoittamiselle pohjavesialueelle (ks. muun muassa KHO 2010:28, KHO 2011:37 ja KHO 2015:45). Ympäristöministeriön ohjekirjeessä ELY-keskuksille 22.2.2017 (ns. Japo-kirje) todetaan seuraavaa: "Pohjaveden pilaamiskielto ei estä sellaista toimintaa, josta aiheutuva pohjaveden pilaantumisriski on asianmukaisen, sijoituspaikan ja sen ympäristön olosuhteet huomioon ottavan riskinarvioinnin mukaan merkityksetön tai hyvin pieni. Jos polttonesteen jakeluaseman sijoittaminen pohjavesialueen ulkopuolelle ei ole mahdollista, tapauskohtaisessa lupaharkinnassa on arvioitava, aiheutuisiko hakemuksen mukaisesta toiminnasta sijoituspaikassaan pohjaveden pilaamiskiellon vastainen seuraus. Pohjaveden pilaantumisen vaara on oltava riittävästi arvioitu toiminnan sijoituspaikan ja sen ympäristön olosuhteissa." Ympäristöministeriön ohjekirje ei ole oikeudellisesti sitova, mutta sitä voidaan pitää merkityksellisenä selvityksenä arvioitaessa toimialalla yleisesti noudatettuja ja vaadittuja käytäntöjä.

Ympäristönsuojelulain 11 §:n mukaisesti ympäristölupaharkinnassa otetaan huomioon toiminnan luonne ja pilaantumisen todennäköisyys. Polttonesteiden jakeluaseman sijoittaminen pohjavesialueelle edellyttää jo tästä lähtökohdasta ja muu edellä lausuttu huomioon ottaen aina tapauskohtaista oikeusharkintaa. Arvioitaessa pohjavesialueelle sijoitettavasta jakeluasemasta aiheutuvaa pohjaveden pilaantumisriskiä on kiinnitettävä huomiota jakeluaseman teknisiin suojaustoimenpiteisiin ja niitä koskevaan riskinarviointiin, jakeluaseman sijaintipaikkaan, pohjavesialueen hydrogeologisiin ja muihin olosuhteisiin sekä jakeluasematoiminnan luonteeseen (ks. KHO 2020:13 ja KHO 2020:14). Lupaharkinnassa on myös otettava huomioon muun muassa onnettomuusriski sekä toiminnan vaikutusalueen herkkyys ympäristön pilaantumiselle. Lisäksi arvioinnin lähtökohtana on otettava huomioon ympäristönsuojelulain 20 §:n 1 kohdan mukainen varovaisuus- ja huolellisuusperiaate.

4.2 Jakeluaseman sijaintipaikan ja alueen hydrogeologisten olosuhteiden arviointi

Asiassa esitettyjä uusia tutkimustuloksia on tarkemmin kuvattu edellä kohdassa 3.2 sekä hallinto-oikeuden perusteluissa. Niiden perusteella Aapiskukon jakeluaseman alueen geologisista ja pohjavesiolosuhteista on saatu uutta tietoa verrattuna niihin tietoihin, jotka olivat käytettävissä edellisen ympäristölupahakemusasian käsittelyssä korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Uusien tutkimustulosten mukaan pohjavesi ohjautuu Aapiskukon jakeluaseman alueen kaakkoisosassa piilosupparakenteiden ja kalliokynnysten ohjaamana ensin itään kohti rauniokirkkoa, pohjavesialueen reunavyöhykkeelle. Sen jälkeen virtaus kääntyy eteläkaakkoon kohti Pälkäneen keskustaa ja edelleen kohti Kostianvirtaa, jonne pohjavesi lopulta purkautuu. Pohjavesivirtaus jakeluaseman alueelta ei siten ohjaudu kokonaan pohjavesialueen ulkopuolelle, vaan se palaa rauniokirkon kohdan jälkeen takaisin kohti pohjavesimuodostuman ydinosaa Isokankaan-Syrjänharjun pohjavesialueen eteläosassa.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että asiassa tehdyillä uusilla tutkimuksilla tai muulla selvityksellä ei ole osoitettu vääräksi aikaisempaa arviota siitä, että Aapiskukon jakeluaseman alue on pohjaveden muodostumis- ja varastoitumisaluetta. Pohjavesivirtaus jakeluaseman alueelta ei kuitenkaan suuntaudu lounaaseen pohjavesialueen ydinosiin, vaan poispäin harjuytimestä. Pohjaveden pinta on jakeluaseman alueella myös syvällä, noin 22 metrin etäisyydellä maanpinnasta.

Pohjaveden virtaussuunnista tehdyn selvityksen perusteella pohjavesi jakeluaseman alueelta ei virtaa Tavase Oy:n mahdollisen tekopohjavesihankkeen imeytysalueelle tai Keiniänrannan Natura-alueelle. Selvyyden vuoksi korkein hallinto-oikeus toteaa, ettei sen Tavase Oy:n tekopohjavesihankkeesta antama ratkaisu (KHO 30.8.2018 taltionumero 3947) sellaisenaan estä muuta vedenottoa alueella.

Jakeluaseman alueella maaperä muodostuu pääasiassa hienosta hiekasta, kivisestä hiekasta ja kivisestä silttisestä hiekasta. Paikoin on todettu myös moreenikerroksia ja piilosupparakenteita. Vaikka maaperäolosuhteet alueella ovat monimuotoiset ja paikoitellen maaperässä esiintyy hienoainesta, joka heikentää vedenläpäisevyyttä, alueen maaperässä ei ole selvitetty olevan sellaisia selkeitä hienoainesvälikerroksia, jotka täysin estäisivät vedenläpäisyn pohjavesikerrokseen, vaan jakeluaseman maaperässä on myös hyvin vettä läpäisevää ainesta. Näin ollen esitetyillä uusilla tutkimustuloksilla ei ole kokonaan suljettu pois sitä seikkaa, että vedellä on olemassa reitti jakeluaseman alueelta pohjaveteen. Ympäristönsuojelulain 17 §:ssä tarkoitetun pohjaveden pilaamiskiellon vastaisen seurauksen estäminen edellyttää edellä todettuun nähden sitä, että teknisillä suojaustoimenpiteillä tulee voida riittävän luotettavasti katkaista hydraulinen yhteys jakeluaseman alueelta pohjaveteen.

4.3 Jakeluaseman teknisten suojaustoimenpiteiden ja onnettomuusriskin arviointi

Jakeluaseman on täytettävä nestemäisten polttonesteiden jakeluasemien ympäristönsuojeluvaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen (444/2010) vaatimukset. Palavien nesteiden jakeluasemaa koskevassa standardissa SFS 3352 esitetään pohjavesialueelle sijoittuvalle jakeluasemalle oma rakennemalli. Aapiskukon jakeluasema on suunniteltu rakennettavaksi mainitun standardin pohjavesialueille tarkoitetun erityisrakennemalli 7:n vaatimuksia noudattaen, ja rakennemallin vaatimuksia on lisäksi täydennetty kohdekohtaisesti.

Neste Markkinointi Oy on esittänyt hakemuksessaan ennalta arvioiden kattavat tekniset ja rakenteelliset pohjaveden suojaustoimenpiteet. Esimerkiksi polttonestesäiliöiden täyttöputket ovat kaksivaippaisia ja putkien välitilaan tulee hälytysjärjestelmä, joka on ympärivuorokautisessa valvonnassa. Jakelualue ja täyttöpaikka ympäröidään asfalttikorotuksella ja niihin kertyvät vedet johdetaan öljyn- ja bensiininerotus- ja tarkkailukaivojen kautta jätevesiviemäriin. Välittömästi aseman jakelu- ja täyttöpaikkaa ympäröivä asfaltoitu liikennealue ympäröidään kokonaisuudessaan asfalttikorotuksella, jonka avulla muodostuu tiivis valuma-allas. Valuma-altaaseen liitetään umpisäiliö, johon valuma-altaaseen mahdollisesti tuleva öljytuote päätyy. Polttonesteiden jakelualueen koko polttonestejärjestelmä asennetaan kaksi millimetriä paksuun HDPE-muovikalvosta ja kahdesta erillisestä bentoniittimatosta rakennettuun suoja-altaaseen. Suoja-altaan alimpaan kohtaan asennetaan erillinen tarkkailu- ja pumppukaivo, josta mahdolliset vedet pumpataan öljyn- ja bensiininerottimeen. Lisäksi jakelualueiden ja täyttöpaikan päällysteen alle asennetaan kahden millimetrin paksuinen HDPE-muovikalvo. Säiliöiden ylitäytöt estetään ylitäytönestimillä ja reaaliaikaisella säiliöiden polttonestetilavuuden seurannalla sekä tiiviillä täyttöputkien pidätyskaivolla. Hakemuksen mukaan riskien hallinnan kannalta merkittävintä on se, että kaikki laitteet ja varusteet sijaitsevat kolminkertaisen tiivistysrakenteen yläpuolella.

Lupamääräyksessä 1 edellytetään käyttämään parasta käyttökelpoista tekniikkaa ympäristösuojauksissa, laitteistoissa ja polttonesteiden varastoinnissa ja lupamääräyksessä 2 edellytetään toiminnanharjoittajan olevan riittävästi selvillä toimialansa parhaan käyttökelpoisen tekniikan kehittymisestä. Polttonesteen jakeluasematoiminnalle ei toistaiseksi ole määritelty toimialakohtaista parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Hakemuksessa esitettyjen teknisten suojaustoimenpiteiden keskeisenä tarkoituksena on katkaista hydraulinen yhteys jakeluaseman alueelta pohjaveteen. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että hakemuksen ja lupamääräysten mukaisesti toteutettuna ja ottaen huomioon myös korkeimman hallinto-oikeuden tekemät muutokset lupamääräyksiin jakeluaseman suojausratkaisut edustavat näissä olosuhteissa parasta käyttökelpoista tekniikkaa, joka osin ylittää jakeluasemastandardin ja määräysten mukaiset suojaustasot.

Neste Markkinointi Oy:n esittämä riskinarvio Aapiskukon jakeluaseman pohjavesivaikutuksista (Esko Rossi Oy 28.11.2017) on kohdekohtainen ja kattava, vaikka siinä on arvioitu enemmän teknisiä suojausratkaisuja kuin alueen olosuhteita, kuten maakerrostarkastelua. Riskinarvioinnin johtopäätöksissä on todettu, että jakeluaseman alueen maaperä toimii tehokkaana puskurina pohjaveden pilaantumisen ehkäisemiseksi. Se, että jakeluaseman alueella maaperän on jo todettu pilaantuneen öljyhiilivedyillä kahdeksan metrin syvyyteen saakka, ilmentää sitä, että maaperää ei voida yksiselitteisesti pitää riskinarviossa todetulla tavalla tehokkaana puskurina ehkäisemään pohjaveden pilaantumista. Pohjaveden pinta jakeluaseman alueella sijaitsee kuitenkin syvemmällä, noin 22 metrin syvyydessä maanpinnasta, eikä alueen pohjavesiputkista otetuista pohjavesinäytteistä ole havaittu merkkejä hiilivedyistä tai polttoaineista Aapiskukon jakeluaseman toiminnan alkamisen eli vuoden 1990 jälkeen.

Aapiskukon jakeluaseman alue on maastoltaan tasainen ja alueen ympäristö on väljästi rakennettu. Nämä seikat yhdessä alueen alhaisten ajonopeuksien kanssa pienentävät kuljetusonnettomuuksien todennäköisyyttä. Mahdollisessa onnettomuustilanteessa aiheutuva päästö ei vaaranna syvällä olevaa pohjavettä välittömästi. Myös suoja-altaan kytkeminen umpisäiliöön vähentää tehokkaasti onnettomuudesta aiheutuvaa pilaantumisriskiä. Toiminnan onnettomuusriskiä tai ilkivallasta tai inhimillisestä virheestä aiheutuvaa riskiä ei voida kokonaan sulkea pois. Näiden riskien voidaan kuitenkin katsoa pienenevän lupaan sisältyvien varautumistoimenpiteiden vuoksi riittävän alhaiselle tasolle.

ELY-keskuksen valituksessaan viittaamassa Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisussa C-535/18 kyse oli rakennussuunnitelman hyväksymisestä, joka koski moottoritien tieosuuden rakentamista. Hyväksymispäätöksellä hankkeen toteuttajalle oli annettu lupa johtaa tien pinnalle kertyvä sadevesi pois kolmeen pintavesimuodostumaan tai pohjaveteen. Päätökseen sisältyi tältä osin sekä sadeveden pohjaveteen päästämisen että sen pohjaveteen imeytymisen osalta useita lisämääräyksiä, joiden tarkoituksena oli varmistaa vesien suojelu. Kyse oli muun ohella menettelykysymyksistä ja tuomioistuin otti myös kantaa siihen, mitä vesipuitedirektiivissä tarkoitettu kielto heikentää pohjaveden tilaa tarkoittaa. Tuomioistuimen mukaan minkään yksittäisen pilaavan aineen pitoisuus ei saanut kohota missään osassa pohjavesimuodostumaa. Tuomioistuin linjasi myös, että vesipuitedirektiivin pohjavettä koskevat tavoitteet ovat sitovia samaan tapaan kuin pintavesien tavoitteet. Aapiskukon jakeluaseman lupa-asiassa kyse on siitä, voidaanko päästöt pohjaveteen estää ja ovatko ympäristöluvan myöntämisen edellytykset siten olemassa. ELY-keskus on unionin tuomioistuimen ratkaisuun viitaten katsonut, että vaikka toiminnanharjoittaja on esittänyt valituksessaan monenlaisia teknisiä seikkoja, jää kaikkien teknisten ratkaisujen osalta aina epävarmuus esimerkiksi materiaalien ajallisesta kestävyydestä, asentamisesta, käytöstä sekä huollon huolellisuudesta. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että nyt kysymys on muun ohella siitä, voidaanko teknisin suojausratkaisuin katkaista hydraulinen yhteys jakeluaseman alueelta pohjaveteen niin, että sanotunlaiset epävarmuudet jäävät riittävän alhaiselle tasolle.

4.4 Ympäristöluvan myöntämisen edellytykset

Pohjaveden pilaantumisen vaaraa on lupahakemuksessa ja siihen liittyvässä kohdekohtaisessa riskinarviossa arvioitu jakeluasematoiminnan sijoituspaikan ja sen ympäristön olosuhteissa kuten ympäristöministeriön ohjekirjeessä on edellytetty. Ympäristöministeriön ohjekirje ei ole oikeudellisesti sitova, mutta sitä voidaan pitää merkityksellisenä selvityksenä arvioitaessa toimialalla yleisesti noudatettuja ja vaadittuja käytäntöjä.

Aapiskukon jakeluasema sijoittuu 1E-luokan pohjavesialueelle, mutta jää sen reunalle. Lupaviranomainen on ympäristölupapäätöksessään arvioinut, että jakeluaseman sijoittuminen toisaalle ei ole ollut mahdollista. Aapiskukon alueella muodostuvat pohjavedet virtaavat ensin luokitellun pohjavesialueen reunavyöhykkeelle ja sen jälkeen takaisin pohjavesimuodostuman pohjavesivirtaukseen, joka purkautuu Kostianvirtaan. Pohjavesi ei virtaa jakeluaseman alueelta lounaaseen pohjavesialueen ytimen suuntaan.

Kun otetaan huomioon, että jakeluasema sijaitsee pohjavesimuodostuman reunalla ja pohjavesivirtaus suuntautuu muualle kuin pohjavesialueen ytimeen, riski siitä, että kyseinen pohjavesialue pilaantuisi laajalla alueella, jää jo näistä syistä pieneksi.

Jakeluasemaa lähin vedenottamo, Pälkäneen kunnan Kinnalan vedenottamo, sijaitsee 3,4 kilometriä jakeluasemasta luoteeseen, eikä asemalta ole geohydrologisen tutkimuksen mukaan hydrologista yhteyttä ottamolle. Aapiskukon alueelta virtaavan pohjaveden virtaussuunnassa jakeluasemasta etelä-kaakkoon ei ole vedenottamoita, talousvesikaivoja tai muita erityisen herkkiä kohteita eikä Suomen Pohjavesitekniikka Oy:n lausunnon 24.5.2017 mukaan alueella ole myöskään vedenottoon sopivia kaivonpaikkoja.

Vaikka toiminta ei tässä tilanteessa aiheuta riskiä yhdyskunnan vedenhankinnalle ja riski siitä, että pohjavesi pilaantuisi laajalla alueella, jää edellä lausuttu huomioon ottaen pieneksi, korkein hallinto-oikeus kuitenkin toteaa, että kaiken maaperässä olevan pohjaveden pilaaminen on ympäristönsuojelulain nojalla kielletty. Ympäristönsuojelulain 17 §:ssä tarkoitetun pohjaveden pilaamiskiellon vastaisen seurauksen estäminen edellyttää näin ollen sitä, että muun muassa teknisillä suojaustoimenpiteillä voidaan riittävästi ja luotettavasti katkaista hydraulinen yhteys jakeluaseman alueelta pohjaveteen.

Maaperä jakeluaseman alueella on paikoitellen hienoainesta sisältävää, vaikka ei kokonaan vettä läpäisemätöntä. Pohjaveden yläpuolella on maakerroksia, jotka heikentävät hydraulista yhteyttä pohjavesikerrokseen. Jakeluaseman alueella on kuitenkin myös vettä hyvin läpäisevää ainesta. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että pohjavedelle aiheutuvaa riskiä ei voida siten sulkea kokonaan pois. Kun kuitenkin otetaan huomioon pohjaveden sijaitseminen jakeluaseman kohdalla varsin syvällä, noin 22 metrin syvyydellä maanpinnasta, lupaan sisältyvät kattavat tekniset ja rakenteelliset suojausratkaisut, jotka virheettömästi toteutettuina pienentävät oleellisesti pohjaveden pilaantumisriskiä, päästöjen havainnointijärjestelmät ja asianmukaiset onnettomuuksien torjuntasuunnitelmat, korkein hallinto-oikeus katsoo, että asiassa on selvitetty pohjaveden pilaantumisriskin jäävän näissä oloissa kokonaisuutena arvioituna pieneksi.

Ympäristöluvan myöntämisen edellytyksiä tulee harkita ympäristönsuojelulain 49 §:n mukaan ottaen huomioon myös asetettavat lupamääräykset. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että jakeluaseman toiminta luokitellulla pohjavesialueella edellyttää tapauskohtaisesti kyseisiin olosuhteisiin suunniteltujen ja asennettujen sekä asianmukaisesti huollettujen pitkäaikaisten suojausratkaisujen lisäksi kattavaa pohjaveden laadun tarkkailua, jossa pohjavesinäytteitä otetaan mahdollisella vaikutusalueella useista pohjaveden havaintoputkista, ja näytteistä määritetään mahdollisten haitallisten polttoaineyhdisteiden lisäksi niiden hajoamista pohjavesikerroksessa ilmentäviä laatumuuttujia. Tutkimustulosten perusteella voi ilmetä tarve muuttaa alueen pohjaveden havaintoputkien sijaintia tai määrää. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus on täydentänyt lupamääräyksiä 8 ja 9 ratkaisuosassa esitetyn mukaisesti.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että jakeluaseman maaperässä on havaittu öljyhiilivetypitoisuuksia jopa noin kahdeksan metrin syvyydessä. Tämä muodostaa riskin pohjavedelle. Pälkäneen kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen myöntämässä ympäristöluvassa ei ole erityisesti otettu huomioon jo havaittujen haitta-ainepitoisuuksien tarkempaa tutkimista ja poistamista. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus on tehnyt edellä ratkaisuosassa mainitun lisäyksen lupamääräykseen 10.

Rakenteiden laadunvarmistus ja toiminnan tarkkailu ovat riskienhallinnan tärkeitä osatekijöitä ja niihin tulee kiinnittää erityistä huomiota. Erityisen merkityksellistä esitettyjen teknisten suojausratkaisujen toimivuuden ja tehokkuuden kannalta on niiden asentamisen onnistuminen. Asennustyön aikana kriittisiä tekijöitä ovat kalvomateriaalin mekaanisen vaurioitumisen ja painumien estäminen sekä saumausten tiiviyden varmistaminen. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus on tehnyt lisäyksen lupamääräykseen 13 koskien asennustyövaiheiden jaksottamista ja valvontaa sekä suojausratkaisujen pitkäaikaisen toimivuuden tarkkailun ja pitkäaikaishuollon varmistamista.

Myös jakelualueiden ja täyttöpaikkojen alueen päällysteen ja korotuksen säännölliseen tarkkailuun tulee kiinnittää huomiota. Tältä osin korkein hallinto-oikeus on täsmentänyt lupamääräyksen 5 velvoitetta ja määrännyt, että päällysteen ja korotuksen kuntoa tulee tarkkailla säännöllisesti vähintään puolen vuoden välein, ja tarkastuksessa havaitut vauriot ja puutteet on korjattava viipymättä.

Kun otetaan huomioon edellä selostetut korkeimman hallinto-oikeuden tekemät muutokset lupamääräyksiin, jakeluaseman toiminnasta aiheutuva pohjaveden pilaantumisen vaara on mahdollista näissä oloissa ja sanotuilla suojausratkaisuilla ehkäistä niin pieneksi, ettei toiminnasta ennalta arvioiden aiheudu ympäristönsuojelulain 17 §:ssä tarkoitettua pohjaveden pilaamiskiellon vastaista seurausta. Jakeluasematoiminnan sijoittuminen hakemuksen mukaiselle paikalle ei edellä sanottu huomioon ottaen tapahdu myöskään ympäristönsuojelulain 11 §:n ja 20 §:n 1 kohdan vastaisesti. Näin ollen ympäristönsuojelulain 49 §:n mukaiset ympäristöluvan myöntämisen edellytykset ovat olemassa, kun lupamääräyksiä noudatetaan.

5. Lopputulos

Kun otetaan huomioon edellä lausuttu, hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja Pälkäneen teknisen lautakunnan rakennus- ja ympäristöjaoston ympäristölupapäätös lupamääräyksineen on saatettava voimaan edellä ratkaisuosassa ilmenevin tavoin muutettuna.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari, Jaakko Autio ja Monica Gullans sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Harri Koivusalo ja Anna-Liisa Kivimäki. Asian esittelijä Päivi Korkeakoski.

Äänestyslausunto

Eri mieltä olleen ympäristöasiantuntijaneuvos Anna-Liisa Kivimäen äänestyslausunto, johon oikeusneuvos Tuomas Kuokkanen yhtyi:

”Myönnän valitusluvan Neste Markkinointi Oy:lle ja Pälkäneen kunnalle ja tutkin asian. Hylkään valitukset. En muuta hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta.

Perustelut

Yhdyn täysin enemmistön päätöksen oikeudelliseen arviointiin ja perusteluihin kohdan 4.1 osalta. Kohdan 4.2 osalta yhdyn arviointiin, lukuun ottamatta arviota pohjaveden virtaussuuntien merkityksestä. Kohdan 4.3 osalta yhdyn arviointiin, lukuun ottamatta arviota, että suunnitellut suojausratkaisut edustavat parasta käyttökelpoista tekniikkaa, ja arviota, että esitetty kohdekohtainen riskinarviointi on kattava. Luvussa 4.4 esitetystä päätelmästä jakeluaseman sijainnin ja paikallisen pohjaveden virtaussuunnan pohjavesiriskejä pienentävästä vaikutuksesta olen eri mieltä.

Lupamääräysten 5, 8, 9, 10 ja 13 muuttamisen osalta olen enemmistön kanssa samaa mieltä, mutta en pidä niitä ympäristöluvan myöntämisen kannalta riittävinä.

Perustelen ratkaisuani seuraavasti:

Aapiskukon huoltoaseman jakeluasematoimintaan liittyen alueelle rakennettaisiin maanalaiset säiliöt bensiinille, dieselille, moottoripolttoöljylle ja AdBlue-urealiuokselle. Jakelupiste olisi toiminnassa 24 h/vrk. Varastoitavat ja käsiteltävät polttoaineet ja nesteet sisältävät veteen liukenevia haitallisia aineita.

Teknisten suojausrakenteiden asennuksen laadunvarmistukseen sekä materiaalien kestävyyteen ja pitkäaikaistoimivuuteen liittyy epävarmuuksia. Aapiskukon uuden jakeluaseman suojaukset on suunniteltu tehtäväksi standardin SFS 3352 mukaisesti täydennettynä siten, että mineraalisena tiivistyskerroksena käytetään yhden bentoniittimaton sijasta kahta bentoniittimattoa. Yleisesti ottaen suojausrakenteen toimintavarmuudessa kriittisiä tekijöitä ovat tiivistyskalvon läpäisemättömyys ja lujuus sekä tiivistyskalvon ja mineraalisen tiivistyskerroksen välisen kontaktipinnan tiiviys. Nykytietämyksen mukaan suojauksissa käytettäväksi suunniteltu 2 mm HDPE-kalvo ei ole paras vaihtoehto tiivistyskalvoksi polttoaineiden jakeluasemien suojauksissa pohjavesialueille sijoitettavilla jakeluasemilla. Suojausrakenteissa käytettävä HDPE-kalvo ei estä esimerkiksi bensiinin sisältämien BTEX-yhdisteiden diffuusiokulkeutumista kalvon läpi yhtä tehokkaasti kuin saatavilla olevat monikerroskalvot. Esimerkiksi LLDPE- ja EVOH-kalvojen monikerroskalvo pidättää BTEX-yhdisteitä merkittävästi paremmin kuin tavanomaiset kalvot. Mineraalisena tiivistysmateriaalina käytettävän bentoniittimaton pitkäaikaiskestävyyttä voi heikentää bentoniitissa tapahtuva ioninvaihto.

Suunnitellun polttonesteiden jakeluaseman mahdollisia pohjavesivaikutuksia käsittelevässä kohdekohtaisessa riskinarviossa ei ole riittävällä tarkkuudella käytetty selvityksistä ilmenevää kohdekohtaista tutkimustietoa maakerrosten maalajikoostumuksesta ja vedenjohtavuuksista jakelupisteen alueella eikä niiden vaikutuksista kulkeutumisriskin suuruuteen. Riskinarviossa mainitaan, että suhteellisen hienojakoinen maa-aines ja suuri etäisyys pohjaveden pintaan (22 m) heikentävät haitta-aineiden kulkeutumismahdollisuutta pohjaveteen maaperän sitoutumisen ja biohajoamisen vaikutuksesta. Polttoainehiilivetyjen vesiliukoiset komponentit, kuten bensiinin lisäaine MTBE, hajoavat kuitenkin maaperässä erittäin hitaasti, ja niitä todetaan pohjavedessä useissa pilaantumistapauksissa hyvinkin etäällä päästölähteestä.

Jakeluasema tulisi sijaitsemaan Isokangas-Syrjänharjun vedenhankintaa varten tärkeän pohjavesialueen pohjaveden muodostumisalueella. Isokangas-Syrjänharjun pohjavesimuodostuma on luokiteltu alueluokkaan 1E eli pohjavesialueeksi, jonka pohjavedestä pintavesi- tai maaekosysteemi on suoraan riippuvainen. Jakeluaseman toiminnat sijoittuisivat sora- ja hiekkavaltaisen harjumuodostuman alueelle. Jakeluaseman alueella tehdyissä maaperäkairauksissa vedellä kyllästymättömässä kerroksessa maalaji vaihteli kivisestä silttisestä hiekasta ja hienosta hiekasta kiviseen hiekkaan. Tiiviitä vettäläpäisemättömiä hienoainesvälikerroksia ei havaittu. Vedellä kyllästyneen maakerroksen vedenjohtavuus vaihteli jakeluaseman läheisyydessä tehdyissä mittauksissa huonosti vettäläpäisevästä hyvin vettäläpäisevään. Jakeluasema-alueen maaperän pilaantuneisuustutkimuksissa on säiliöalueen maaperässä todettu voimakkaasti kohonneita keskiraskaiden öljyhiilivetyjen ja bensiinihiilivetyjen pitoisuuksia aina kahdeksan metrin syvyyteen saakka. Tämä osoittaa, että erityisesti veteen liukenevien polttoaineyhdisteiden kulkeutuminen myös syvempiin maakerroksiin ja jopa pohjavesikerrokseen asti on mahdollista.

Ympäristöluvan hakijan teettämissä selvityksissä on esitetty, että pohjavesi ohjautuu Aapiskukon jakeluaseman alueelta pohjavesialueen ulkopuolelle eikä toiminta vaaranna pohjavesialueen pohjaveden laatua. Kuitenkin kertyneen pohjavesitutkimusaineiston perusteella voidaan päätellä, että pohjaveden virtaus ohjautuu paikallisesti Aapiskukon jakeluaseman kaakkoisosassa piilosupparakenteiden ja kalliokynnysten ohjaamina ensin itään pohjavesialueen reunavyöhykkeelle, mutta sen jälkeen virtaus kääntyy takaisin varsinaiseen pohjavesimuodostumaan. Aapiskukon alueella muodostuvat pohjavedet eivät purkaudu välittömästi luokitellun pohjavesialueen ulkopuolelle, eikä sijainti pohjavesimuodostuman reunalla näin ollen vähennä pohjaveden pilaantumisriskiä. Tutkimustulokset antavat myös viitteitä siitä, että Aapiskukon kaakkoispuolella pohjavesimuodostuma muuttuu vettä ympäristöstään kerääväksi. Edellä kuvatun perusteella, mikäli Aapiskukon jakeluaseman alueella kulkeutuisi pohjavesikerrokseen asti veteen liukenevia polttoaineyhdisteitä, kuten bensiinijakeita C5-C10 tai bensiinin lisäaineita, ne kulkeutuisivat edellä kuvattua virtausreittiä laajahkolle alueelle Isokangas-Syrjänharjun pohjavesimuodostuman etelä/kaakkoisosassa.

Vaikka suunniteltu jakeluasema ei pohjaveden virtauskuvan ja etäisyyden huomioiden aiheuta riskiä tällä hetkellä toiminnassa olevalle Kinnalan pohjavedenottamolle, asiaa ei voida tarkastella pelkästään nykyisen pohjavedenottamon näkökulmasta. Pälkäneen keskustan alueella aikaisemmin sijainnut pohjavedenottamo osoittaa, että pohjavesimuodostuma Isokangas-Syrjänharjun eteläosassa ei ole antoisuudeltaan merkityksetön.

Siitä huolimatta, että polttoaineiden vuoto- ja onnettomuustilanteet toiminnan aikana on arvioitu epätodennäköisiksi, mahdollisessa vuototilanteessa seuraus pohjaveden laadulle vedenhankintaa varten tärkeällä pohjavesialueella voisi olla vakava. Esitettyjen selvitysten perusteella arvioin, että Isokangas-Syrjänharjun pohjavesimuodostuman pilaantumisriskiä ei esitetyillä toimenpiteillä saada kyseessä olevissa hydrogeologisissa olosuhteissa riittävän pieneksi. Tämän vuoksi ja ympäristönsuojelulain 20 §:n 1 kohdan mukaista varovaisuusperiaatetta noudattaen, asiassa ei voida saadun selvityksen perusteella vakuuttua siitä, ettei jakeluaseman toiminnasta aiheudu ympäristönsuojelulain 17 §:ssä kiellettyä pohjaveden pilaantumisen vaaraa.

Edellä esitetyn perusteella ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.”