KHO:2021:65

Rakennusliiketoimintaa harjoittavan konsernin emoyhtiö A Oy omisti B Oy:n koko osakekannan. B Oy:n tarkoituksena oli toteuttaa osakeanti, jossa A Oy merkitsisi kaikki osakkeet ja jossa A Oy luovuttaisi apporttiomaisuutena omistamansa, vaihto-omaisuuteen luettujen kuuden asunto-osakeyhtiön osakekannat. Järjestelyssä ei käytettäisi rahavastiketta. Luovutusten jälkeen asunto-osakeyhtiöiden osakkeet olisivat B Oy:n vaihto-omaisuutta. B Oy toimisi sanottujen asunto-osakeyhtiöiden perustajaurakoitsijana eli luovuttaisi rakennusurakat asunto-osakeyhtiöille ja myisi asunto-osakeyhtiöiden osakkeet edelleen. Järjestelyn liiketaloudelliseksi syyksi oli esitetty muun ohella A Oy:n toiminnan selkeyttäminen ja vakauttaminen suuntaamalla perustajaurakointia erityisesti tytäryhtiöiden alaisuuteen sekä B Oy:n aluillaan olevan perustajaurakointitoiminnan kannalta välttämättömien RS-referenssien hankkiminen. A Oy:n omistamien asunto-osakeyhtiöiden osakkeiden käypä arvo osakeluovutusten hetkellä ja siten niiden hankintameno B Oy:n verotuksessa oli olennaisesti suurempi kuin niiden hankintameno A Oy:n verotuksessa.

Korkein hallinto-oikeus katsoi osakeluovutusten olevan vain välivaihe järjestelyssä, jonka lopullisena todellisena tarkoituksena oli vaihto-omaisuuteen luettavien asunto-osakeyhtiöiden osakkeiden myyminen ja niiden hankintamenojen kasvattamisen muodossa kertyvän lopullisen veroedun kerryttäminen. Järjestelyssä katsottiin syntyvän konkreettinen ja verojärjestelmälle vieras veroetu. Kun sanottua veroetua punnittiin suhteessa järjestelylle esitettyihin liiketaloudellisiin perusteisiin, katsottiin olevan ilmeistä, että järjestelyn yksinomaisena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista oli veron kiertäminen tai veron välttäminen. Tämän vuoksi asunto-osakeyhtiöiden osakekantojen luovutuksiin ei voitu soveltaa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:ää. Ennakkoratkaisu verovuodelle 2019.

Laki elinkeinotulon verottamisesta 52 h §

Ks. ja vrt. KHO 2017:78

Päätös, jota valitus koskee

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 9.10.2019 nro 19/0542/3

Asian aikaisempi käsittely

A Oy on pyytänyt Verohallinnolta ennakkoratkaisua seuraavaan kysymykseen:

Mikäli A Oy tekee osakevaihdon B Oy:n kanssa tässä hakemuksessa tarkemmin kuvatulla tavalla saaden vastikkeeksi B Oy:n liikkeelle laskemia uusia osakkeita, pidetäänkö osakevaihtoa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n mukaisena osakevaihtona, jolloin osakevaihdossa syntynyttä voittoa ei katsota veronalaiseksi tuloksi?

Yhtiö on ennakkoratkaisuhakemuksessaan esittänyt muun ohella seuraavaa:

A Oy toimii rakennusliiketoimintaa harjoittavan konsernin emoyhtiönä. Konserniin kuuluvat A Oy ja sen kokonaan omistamat C Oy, B Oy sekä kuusi asunto-osakeyhtiötä.

B Oy on toiminut kerrostalohankkeiden parissa. Yhtiön perustajaurakointitoiminta on vasta aluillaan. Yhtiöllä ei vielä tällä hetkellä ole omia referenssejä RS-kohteiden rakentamisesta ja myynnistä. Suunnitellun järjestelyn avulla se voisi laajentaa varsinaista liiketoimintaansa saamalla merkittävän referenssin kuuden asunto-osakeyhtiön perustajaurakoinnista.

A Oy on aiemmin hankkinut perustettavan yhtiön lukuun tontin Helsingissä. Alueesta on kaupan jälkeen jaettu jokaiselle asunto-osakeyhtiölle oma määräala. D on 25.10.2018 ostanut asunto-osakeyhtiöiltä yhteensä 88/100 määräosan kiinteistön tonteista, minkä jälkeen kukin asunto-osakeyhtiö on omistanut tontista kaksi prosenttia eli yhteensä 12 prosenttia. Tonttiosuuksien myyntien jälkeen asunto-osakeyhtiöt ovat jakaneet A Oy:lle osinkoa. Osingot on jaettu ennen suunniteltuja apporttiomaisuuden luovutuksia.

Konsernissa harjoitetaan rakennusliiketoimintaa, ja kaikki kerrostalokohteista toteutetaan nimenomaan perustajaurakointina. Konsernin emoyhtiön A Oy:n vastuulla on konsernin strategian määrittely, tonttien hankinta, kaavoitus, rahoitus, hallintopalvelut ja markkinointi. Konsernin strategia, jota yhtiö konsernin emoyhtiönä toteuttaa, on panostaa tonttikantaan ja tuottavuutta lisääviin investointeihin sekä kehittämistoimenpiteisiin konsernissa. Konsernin tytäryhtiöiden C Oy:n B Oy:n keskeisin toiminta liittyy vastaavasti konsernin hankkeiden toteuttamiseen, markkinoinnintiin ja myyntiin omilla toimialueillaan.

Pääkaupunkiseudun toiminnan laajentamisen yhteydessä A Oy on hankkinut 12.2.2015 tehdyllä kaupalla perustettaville asunto-osakeyhtiöille kiinteistön, joka on sittemmin jaettu asunto-osakeyhtiöille kuudeksi määräalaksi. Asunto-osakeyhtiöiden toteutus on tarkoitus tehdä perustajaurakointina niin, että osakevaihdon jälkeen B Oy toimisi kaikkien näiden kuuden asunto-osakeyhtiön perustajaurakoitsijana, koska tontti, johon asunto-osakeyhtiöt rakennetaan, sijaitsee yhtiön pääasiallisella toimialueella Helsingissä.

A Oy:n kassavirrassa ja tuotoissa on vaihtelua. Yhtiön on liiketaloudellisesti perusteltua selkeyttää ja vakauttaa toimintaansa niin, että perustajaurakointia suunnataan erityisesti tytäryhtiöiden alaisuuteen. Yhtiö on suunnitellut järjestelykokonaisuutta, jossa yhtiö luovuttaa kaikki omistamiensa asunto-osakeyhtiöiden osakkeet B Oy:lle ja jossa yhtiö saa vastikkeena B Oy:n liikkeelle laskemia uusia osakkeita. B Oy ei maksa rahavastiketta.

Yhtiön antaman lisäselvityksen mukaan tonttien määräalojen osuudet on myyty D:n tonttirahastolle ja vuokrattu takaisin asunto-osakeyhtiöille. Kunkin asunto-osakeyhtiön hankintameno A Oy:n taseessa on 2 500 euroa. Kun arvioidaan asunto-osakeyhtiöiden osakkeiden käypiä arvoja, huomioon on otettava tontin arvonnousu, koska tontilla on tehty kaavamuutos, joka olennaisesti vaikuttaa tontin arvoon. Kunkin asunto-osakeyhtiön nettovarallisuus olisi osakevaihdon hetkellä noin 177 000–180 000 euroa, kun tehdyt osingonjaot otetaan huomioon.

Verohallinto on lausunut 11.2.2019 antamanaan ennakkoratkaisuna seuraavaa:

Mikäli A Oy tekee osakevaihdon B Oy:n kanssa hakemuksessa tarkemmin kuvatulla tavalla saaden vastikkeeksi B Oy:n liikkeelle laskemia uusia osakkeita, osakevaihtoa ei pidetä elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n mukaisena osakevaihtona, jolloin osakevaihdossa syntynyt voitto katsotaan veronalaiseksi tuloksi.

Ennakkoratkaisu on voimassa verovuoden 2019 tuloverotuksissa.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A Oy:n valituksen.

Hallinto-oikeus on selostettuaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n 1 ja 2 momentin, 52 h §:n sekä neuvoston direktiivin 2009/133/EY (jäljempänä yritysjärjestelydirektiivi) 15 artiklan 1 kohdan a alakohdan säännökset ja asiassa saadun selvityksen lausunut oikeudellisena arviointinaan ja johtopäätöksinään seuraavaa:

Hallinto-oikeus, joka on asian arvioinnissaan ottanut huomioon ennakkoratkaisupäätöksessä mainitut EU-oikeuden periaatteet ja oikeuskäytännön, toteaa lisäksi seuraavaa:

Suunnitellussa osakevaihdossa ei ole kysymys yritysjärjestelystä, vaan yhtiön vaihto-omaisuuden luovutuksesta tytäryhtiön vaihto-omaisuudeksi jalostamista ja edelleen luovuttamista varten. Yhtiö omistaa jo ennestään ja tulisi osakevaihdon jälkeenkin omistamaan B Oy:n koko osakekannan. Suunniteltu järjestely ja sen olosuhteet poikkeavat huomattavasti niistä tilanteista ja olosuhteista, joissa osakevaihto tavanomaisesti tehdään. Verrattuna tilanteeseen, jossa asunto-osakeyhtiöiden osakkeet jäisivät yhtiön omistukseen ja B Oy toimisi kysymyksessä olevissa rakennuskohteissa vain pääasiallisena rakennustöiden suorittajana, kysymyksessä olevalla järjestelyllä ei ole katsottava olevan konsernin toimintojen riskien hajauttamisen kannalta sellaista merkitystä, että yksittäisten vaihto-omaisuuserien kertaluonteista siirtoa konsernin sisällä voitaisiin pitää toimintojen riskien hajauttamisen kannalta pätevänä taloudellisena syynä osakevaihdolle. Tilanteessa, jossa asunto-osakeyhtiöt on jo perustettu ja ne ovat saaneet omistukseensa tontit ja myyneet niistä määräosia ja tehneet maankäyttösopimuksen kaupungin kanssa, suunnitellun järjestelyn merkitystä B Oy:lle RS-toiminnan referenssien hankkimisen kannalta ei ole pidettävä kovin suurena. Nämä seikat huomioon ottaen hallinto-oikeus katsoo Verohallinnon tavoin, että suunnitellussa osakevaihdossa ei ole kysymys yritysjärjestelydirektiivissä tarkoitetusta yhtiöiden toimintojen uudelleenjärjestelystä tai järkeistämisestä eikä osakevaihto tapahtuisi muutoinkaan yritysjärjestelydirektiivissä tarkoitetusta pätevästä taloudellisesta syystä.

Kun osakevaihdossa luovutettaviksi tarkoitettujen asunto-osakeyhtiöiden hankintamenot kasvavat yli miljoona euroa ilman veroseuraamusta ja vaihto-omaisuusosakkeiden myynti on veronalaista tuloa, voidaan tätä pitää konsernin sisällä tapahtuvassa konsernin ydinliiketoimintaan kuuluvan vaihto-omaisuuden luovutuksessa vieraana veroetuna. Osakevaihdon seurauksena syntyvä lainsäädännön kannalta vieras veroetu on merkittävä suhteessa osakevaihdolle esitettyihin verotuksesta riippumattomiin, ohuina pidettäviin liiketaloudellisiin syihin, mihin nähden veron kiertämisen tai välttämisen voidaan katsoa olevan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 h §:ssä tarkoitetulla tavalla järjestelyn pääasiallisena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista. Valituksessa mainittu yhteisöjen tuomioistuimen tuomio C-321/05 ei ilmennä sellaista oikeuskäytäntöä, että yritysjärjestelydirektiivissä tarkoitettuun osakevaihtoon ei voida milloinkaan soveltaa direktiivin veronkiertosäännökseen perustuvaa kansallista veronkiertosäännöstä. Edellä todetut seikat huomioon ottaen hakemuksessa esitettyyn osakevaihtoon sovelletaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 h §:n säännöstä. Sen takia ei järjestelyyn sovelleta elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n osakevaihtoa koskevaa säännöstä eikä Verohallinnon ennakkoratkaisua ole aihetta kumota.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Tuula Vilenius (eri mieltä), Jari Kostilainen, joka on myös esitellyt asian, ja Jani Taskila.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A Oy on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja uutena ennakkoratkaisuna lausutaan, että luovutuksia pidetään elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n mukaisina osakevaihtoina, mikäli A Oy luovuttaa asunto-osakeyhtiöiden osakkeet ja saa vastikkeena B Oy:n liikkeelle laskemia uusia osakkeita, jolloin luovutuksissa syntynyttä voittoa ei katsota veronalaiseksi tuloksi.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Asiassa on riidatonta, että järjestelykokonaisuus täyttää elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n muodolliset soveltamisedellytykset. B Oy on perustajaurakointitoimintaan keskittyvä yhtiö, jonka toiminta-alueena on pääkaupunkiseutu, jonne asunto-osakeyhtiöiden omistamat rakennukset rakennetaan ja jolla kohteiden loppukäyttäjät todennäköisimmin olisivat.

Perustajaurakointi rakennusliikkeen ja kohdeyhtiön välillä koostuu kolmesta osasta: tontin, rakennusurakan ja osakkeiden luovutuksista. Kaikki osiot ovat perustajaurakoinnin välttämättömiä osia, eikä mitään voi jättää pois, koska rakennusliikkeen tarkoituksena ei ole omistaa tontteja; sen osoittaa myös se, että ne kirjataan rakennusliikkeen vaihto-omaisuuteen eli ne on tarkoitettu luovutettaviksi. Perustajaurakoinnissa vaihto-omaisuus on siten keskeistä omaisuutta ja perustajaurakointiin kuuluvaa kokonaisuutta.

Jos verovelvollisella on kaksi samaan taloudelliseen lopputulokseen johtavaa menettelytapaa, hänellä on oikeus valita itselleen verotuksellisesti edullisempi tapa. Nyt kyseessä olevassa tapauksessa osakevaihto on katsottu parhaaksi menettelytavaksi. Mikäli menettelytapa ja uudelleen järjestely toteutetaan lainsäädännön sallimissa puitteissa, tästä seuraa verolainsäädännön ja -järjestelmän kautta vastaanottavalle sekä luovuttavalle yhtiölle verotukseen vaikuttavia seikkoja, jotka verolainsäädäntö tekee mahdolliseksi. Vastaanottavan yhtiön saaman apportin arvostaminen käypään arvoon ei ole verojärjestelmälle vieras veroetu vaan verojärjestelmän vakiintunut osa. Myöskään se, että rakennusliikkeen emoyhtiö voisi myydä rakennusliikkeen osakkeet elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 b §:n nojalla verovapaasti, ei ole verojärjestelmälle vieras veroetu vaan verojärjestelmään kuuluva elementti.

Järjestelylle on vahvat liiketaloudelliset syyt, eikä osakevaihto johda lain tarkoituksen vastaisten veroetujen syntymiseen.

Euroopan yhteisön tuomioistuin (nykyisin Euroopan unionin tuomioistuin, EUT) on ottanut kantaa yritysjärjestelydirektiivin veronkiertosääntelyyn ja näytön arviointiin asiassa C-321/05, Kofoed, antamassaan tuomiossa. Tuomioistuin on katsonut, että järjestelyä on verotettava osakevaihtona, jolloin on direktiivin vastaista verottaa osakkeiden luovutuksesta, jollei oikeuden väärinkäyttöä, veropetosta tai veronkiertoa koskevia kansallisen oikeuden sääntöjä voida tulkita direktiivin mukaisesti ja näin perustella sen verottamista.

Direktiiviä ei voida EUT:n asiassa C-126/10, Foggia, antama tuomio huomioon ottaen tulkita niin, että verovelvollisen esittämien liiketaloudellisten perusteiden ohuus loisi olettaman, että toimen pääasiallisena tarkoituksena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista on veron välttäminen tai veron kiertäminen. Lähtökohtaisesti liiketaloudellisena syynä osakevaihdolle on sen sijaan pidettävä jo sitä, että osakevaihto johtaa, kuten tässä tapauksessa, toimeen osallistuvien yhtiöiden toimintojen uudelleenjärjestelyyn.

Kansalliset menettelylliset säännökset eivät saa tehdä mahdottomaksi käyttää yhteisöoikeuden luomia oikeuksia ja ne eivät saa olla syrjiviä verrattuna menettelyyn puhtaasti ei-yhteisöoikeudellisessa tilanteessa. Koska elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 h §:n sääntely perustuu direktiiviin, sen tulkinnassa on otettava huomioon myös direktiivin tarkoitus ja tavoitteet.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antanut vastineen, jossa on vaadittu valituksen hylkäämistä ja esitetty muun ohella seuraavaa:

Nyt kysymyksessä olevassa osakevaihdossa ei ole kyse organisaation tai toiminnan uudelleenjärjestelystä vaan vaihto-omaisuuserien luovutuksesta. Osakevaihdolla tapahtuvaa vaihto-omaisuuden siirtoa jalostettavaksi ja edelleen luovutettavaksi konsernin sisällä ei voida pitää yritysjärjestelydirektiivin tarkoittamana konsernirakenteen uudelleenjärjestelynä. Toimintojen riskien hajauttamisen kannalta yksittäisten vaihto-omaisuuserien kertaluonteista siirtoa ei voida pitää hyväksyttävänä syynä osakevaihdolle.

Yritysjärjestelysäännösten tarkoitus on tukea yritystoiminnan pysyväisluonteisia rakennemuutoksia. Yksittäisen vaihto-omaisuuserän siirto konsernin sisällä ei myöskään liity konsernin rahoituksen järjestämiseen yritysjärjestelysäännöstön tarkoituksen mukaisella tavalla. Tähän nähden asia voidaan ratkaista hallinto-oikeuden lopputuloksen mukaisesti myös normaalitulkinnalla.

Osakevaihdon kohteena ovat sekä A Oy:n tämänhetkiset että B Oy:n tulevat vaihto-omaisuusosakkeet. Kun B Oy:n on tarkoitus toteuttaa suunniteltu rakennushanke ja luovuttaa osakevaihdossa saamansa osakkeet, sen myyntitulo pienenee noin miljoonalla eurolla, koska osakkeiden hankintameno osakevaihdossa kasvaa vastaamaan osakkeiden käypää arvoa. Tästä syntyy sellainen veroetu, jonka vuoksi osakevaihtoon voidaan soveltaa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 h §:ää.

Yritysjärjestelysäännösten tarkoitus on, että verotus voidaan lykätä myöhempään ajankohtaan. Sen sijaan säännösten tarkoituksena ei ole tarjota lopullisia veroetuja. Kun otetaan huomioon se määrä, jolla osakkeiden hankintameno lisääntyy, kyseistä veroetua on pidettävä verojärjestelmän kannalta vieraana.

Kun näissä olosuhteissa osakevaihdon liiketaloudellisia perusteita on joka tapauksessa pidettävä korkeintaan ohuina, on ilmeistä, että järjestelyjen yksinomaisena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista on ollut veron kiertäminen tai veron välttäminen elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 h §:ssä tarkoitetulla tavalla.

A Oy on antanut vastaselityksen, joka on annettu tiedoksi Veronsaajien oikeudenvalvontayksikölle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää yhtiölle valitusluvan ja tutkii asian.

Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Sovellettavat säännökset ja niiden esitöitä

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n 1 momentin mukaan osakevaihdolla tarkoitetaan järjestelyä, jossa osakeyhtiö hankkii sellaisen osuuden toisen osakeyhtiön osakkeista, että sen omistamat osakkeet tuottavat enemmän kuin puolet toisen yhtiön kaikkien osakkeiden tuottamasta äänimäärästä, tai, jos osakeyhtiöllä jo on enemmän kuin puolet äänimäärästä, hankkii lisää tämän yhtiön osakkeita ja antaa vastikkeena toisen yhtiön osakkeenomistajille liikkeeseen laskemiaan uusia osakkeitaan tai hallussaan olevia omia osakkeitaan. Vastike saa olla myös rahaa, ei kuitenkaan enempää kuin kymmenen prosenttia vastikkeena annettujen osakkeiden nimellisarvosta tai nimellisarvon puuttuessa osakkeita vastaavasta osuudesta maksettua osakepääomaa.

Saman pykälän 2 momentin mukaan osakkeita luovuttaneen osakkeenomistajan verotuksessa osakevaihdossa syntynyttä voittoa ei katsota veronalaiseksi tuloksi eikä tappiota vähennyskelpoiseksi menoksi. Vaihdossa vastaanotettujen osakkeiden hankintamenona pidetään luovutettujen osakkeiden verotuksessa poistamatta olevaa hankintamenon osaa. Siltä osin kuin vastikkeena saadaan rahaa, osakevaihtoa pidetään veronalaisena luovutuksena.

Saman lain 52 h §:n mukaan 52 ja 52 a–52 g §:ssä olevia säännöksiä ei sovelleta, jos on ilmeistä, että järjestelyjen yksinomaisena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista on ollut veron kiertäminen tai veron välttäminen.

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 h §:n esitöissä (VaVM 49/1995 vp) on todettu, että veron välttämistarkoitukseen voi viitata esimerkiksi osakkeiden vaihdon jälkeen siirrossa saatujen varojen tai osakkeiden nopea edelleenmyynti.

Osakevaihtoa koskevat kansallisen lain säännökset perustuvat neuvoston direktiivin (2009/133/EY, jäljempänä yritysjärjestelydirektiivi) 4–9 artiklan säännöksiin. Yritysjärjestelydirektiivin 15 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan jäsenvaltio voi olla soveltamatta kaikkia tai joitakin

4–14 artiklan säännöksiä tai evätä niistä saatavan hyödyn, jos jonkin 1 artiklassa tarkoitetun toimen pääasiallisena tarkoituksena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista on veron välttäminen tai veron kiertäminen; se seikka, että tointa ei ole suoritettu pätevästä taloudellisesta syystä, kuten toimeen osallistuvien yhtiöiden toimintojen uudelleenjärjestely tai järkeistäminen, saattaa johtaa olettamaan, että toimen pääasiallisena tarkoituksena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista on veron välttäminen tai veron kiertäminen.

Asiassa saatu selvitys

A Oy:n on tarkoitus luovuttaa kuuden asunto-osakeyhtiön osakekannat apporttina kokonaan omistamalleen tytäryhtiölle B Oy:lle. A Oy saisi vastikkeena B Oy:n liikkeelle laskemia uusia osakkeita. A Oy:lle ei maksettaisi tällöin rahavastiketta.

Luovutettavat asunto-osakkeet ovat A Oy:n vaihto-omaisuutta, ja ne olisivat luovutusten jälkeen B Oy:n vaihto-omaisuutta. B Oy:n on tarkoitus toimia asunto-osakeyhtiöiden perustajaurakoitsijana. Järjestelyn tavoitteena on selkeyttää ja vakauttaa A Oy:n toimintaa suuntaamalla perustajaurakointia erityisesti tytäryhtiöiden alaisuuteen sekä hankkia B Oy:lle sen aluillaan olevan perustajaurakointitoiminnan kannalta välttämättömiä RS-referenssejä.

Kunkin asunto-osakeyhtiön hankintameno A Oy:n taseessa on 2 500 euroa. A Oy on hankkinut perustettavien asunto-osakeyhtiöiden lukuun tontin, josta on kaupan jälkeen jaettu jokaiselle asunto-osakeyhtiölle oma määräalansa. Tontilla on tehty sen arvoa korottava kaavamuutos, jonka jälkeen asunto-osakeyhtiöt ovat myyneet yhteensä 88/100 määräosan tontista D:lle ja vuokranneet myymänsä määräosat käyttöönsä. Kunkin asunto-osakeyhtiön nettovarallisuus osakevaihtojen hetkellä olisi noin 177 000–180 000 euroa.

Oikeudellinen arvio ja johtopäätös

Asiassa on riidatonta, että osakevaihtoa koskevat elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:ssä säädetyt muodolliset edellytykset täyttyvät. Asiassa on ratkaistava, estyykö säännöksen soveltaminen kuitenkin saman lain 52 h §:n johdosta. Kysymys on tällöin sen arvioimisesta, voidaanko pitää ilmeisenä, että järjestelyjen yksinomaisena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista on veron kiertäminen tai veron välttäminen.

Korkein hallinto-oikeus on vuosikirjaratkaisussaan KHO 2017:78 katsonut, että elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 h §:n veron kiertämistä koskeva säännös voi tulla sovellettavaksi vain, jos kysymys on unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetusta oikeuden väärinkäytöstä. Mikäli järjestelyssä esitetään syntyvän konkreettisia ja järjestelmälle vieraita veroetuja, on esitettyjä liiketaloudellisia perusteita punnittava sen selvittämiseksi, onko veron kiertämisen tai välttämisen katsottava olleen järjestelyn pääasiallisena tarkoituksena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista.

Esillä olevat asunto-osakkeet ovat A Oy:n vaihto-omaisuutta, ja ne olisivat luovutusten jälkeen B Oy:n vaihto-omaisuutta.

Kunkin asunto-osakeyhtiön hankintameno A Oy:n taseessa on 2 500 euroa, ja niiden hankintameno B Oy:n verotuksessa vastaisi niiden käypää arvoa osakeluovutusten hetkellä. Kun otetaan huomioon esillä olevaa tonttia koskeva kaavamuutos ja asunto-osakeyhtiöille kertyneiden nettovarallisuuksien määrät, asunto-osakkeiden hankintamenot kasvaisivat olennaisesti osakeluovutusten myötä.

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain edellä selostettujen esitöiden mukaan veron välttämistarkoitukseen voi viitata esimerkiksi osakkeiden vaihdon jälkeen siirrossa saatujen osakkeiden nopea edelleenmyynti. B Oy:n on tarkoitus toimia sanottujen asunto-osakeyhtiöiden perustajaurakoitsijana eli luovuttaa rakennusurakat asunto-osakeyhtiöille ja myydä asunto-osakeyhtiöiden osakkeet edelleen. Siten asunto-osakkeiden luovutusten on katsottava olevan vain välivaihe järjestelyssä, jonka pääasiallisena tarkoituksena ei ole konsernin toiminnan kehittäminen rakennemuutoksen avulla vaan A Oy:n vaihto-omaisuuteen luettujen asunto-osakeyhtiöiden osakkeiden myyminen ja niiden hankintamenojen kasvattamisen muodossa kertyvän lopullisen veroedun kerryttäminen.

Näissä olosuhteissa järjestelyssä on katsottava syntyvän konkreettinen ja verojärjestelmälle vieras veroetu. Kun punnitaan sanottua veroetua suhteessa järjestelylle esitettyihin liiketaloudellisiin perusteisiin, voidaan katsoa olevan ilmeistä, että järjestelyn yksinomaisena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista on veron kiertäminen tai veron välttäminen.

Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Irma Telivuo, Hannele Ranta-Lassila, Leena Äärilä, Vesa-Pekka Nuotio ja Tero Leskinen. Asian esittelijä Jarkko Kyllönen.