KHO:2021:123

A Oy oli ottanut kahdelta luottolaitokselta lainan, jossa viitekoroksi oli sovittu kolmen kuukauden euribor-korko. A Oy oli solminut toisen lainanantajan kanssa koronvaihtosopimuksen, jossa A Oy:n maksettavaksi tulevaksi kiinteäksi koroksi oli sovittu 0,512 prosentin vuotuinen korko ja koronvaihtosopimuksen toisen osapuolen maksettavaksi kolmen kuukauden euribor-korkoon perustuva suoritus. Johdannaissopimukseen sisältyi lisäksi floor-määräys. Koronvaihtosopimuksen tarkoituksena oli suojata A Oy:tä korkojen nousulta. Koska viitekorko oli ollut negatiivinen, A Oy:n maksettavaksi tuli kuitenkin koronvaihtosopimuksen nojalla kiinteän koron lisäksi negatiivinen vaihtuva korko. A Oy oli lisäksi maksanut floor-määräyksestä johtuvan preemion. Korkein hallinto-oikeus katsoi, kun otettiin huomioon myös direktiivin ATAD 2016/1164/EU tulkintavaikutus, että korkojohdannaissopimuksen nojalla A Oy:n maksettavaksi tulevia suorituksia oli pidettävä elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:n 2 momentissa tarkoitettuina korkoa vastaavina suorituksina, jotka ovat korvausta vieraasta pääomasta ja jotka oli otettava huomioon nettokorkomenoja laskettaessa.

A Oy:n koko osakekannan omisti B AB. Toisistaan riippumattomat luxemburgilaiset C S.A. ja D S.á r.l. omistivat kumpikin 50 prosenttia B AB:n osakekannasta. C S.A:lla ja D S.á r.l:lla oli näiden välillä solmitun yhteisyrityssopimuksen perusteella yhtä suuri edustus B AB:n hallituksessa ja hallituksen jäsenet nimittivät keskuudestaan hallituksen puheenjohtajan, jolla ei ollut ratkaisevaa äänioikeutta äänestystilanteissa. Jos äänet menivät tasan eikä osakkaiden välistä erimielisyyttä saatu ratkaistuksi, osakkaat etenivät yhteistyösopimuksen mukaiseen lunastusmenettelyyn, jossa sovittiin yhteisyrityksen purkamisesta. Korkein hallinto-oikeus totesi, ettei kummallakaan B AB:n osakkaista ollut määräysvaltaa B AB:ssä eikä A Oy:ssä. Tämän vuoksi A Oy:n B AB:n osakkailta saamien lainojen korot eivät olleet konserniyhteydessä oleville osapuolille suoritettuja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:n 4 momentin 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Koska keskusverolautakunnalla oli asiasta toinen käsitys, asia palautettiin keskusverolautakunnalle mainitun siirtymäsäännöksen muiden soveltamisedellytysten tutkimiseksi.

B AB laati konsernitilinpäätöksen, johon A Oy sisältyi. B AB:n laatimaa kansainvälisten tilinpäätösstandardien mukaista vahvistettua konsernitasetta oli pidettävä elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 b §:n 1 momentin 4 kohdassa ja 5 momentissa tarkoitettuna koko konsernin taseena.

Ennakkoratkaisu verovuosille 2019–2021.

Laki elinkeinotulon verottamisesta 18 § 1 momentti 2 kohta, 18 a § 1 momentti, 2 momentti, 4 momentti ja 6 momentti sekä 18 b § 1 momentti 4 kohta ja 5 momentti

Laki verotusmenettelystä 31 § 2 momentti

Kirjanpitolaki 1 luku 5 § 1 momentti

Neuvoston direktiivi sisämarkkinoiden toimintaan suoraan vaikuttavien veron kiertämisen käytäntöjen torjuntaa koskevien sääntöjen vahvistamisesta 2016/1164/EU 2 artikla 1 kohta ja 10 kohta, 3 artikla sekä 4 artikla 1 kohta, 4 kohta a alakohta ja 5 kohta.

Päätös, jota valitus koskee

Keskusverolautakunta 7.10.2020 nro 32/2020

Asian käsittely keskusverolautakunnassa

Hakemus keskusverolautakunnalle

A Oy (jäljempänä myös yhtiö) on ennakkoratkaisuhakemuksessaan esittänyt muun ohella seuraavaa:

A Oy:n koko osakekannan omistaa ruotsalainen B AB, joka laatii konsernitilinpäätöksen. B AB:n osakekannasta 50 prosenttia omistaa luxemburgilainen C S.A. ja 50 prosenttia luxemburgilainen D S.à r.l, jotka muodostavat yhteisyrityksen (joint venture). Kummallakaan osapuolella ei ole määräysvaltaa B AB:ssa osakeomistuksen, osakassopimuksen tai muun sopimuksen nojalla.

Yhtiön emoyhtiön B AB:n osakkeet ovat omistaneet 20.3.2014–19.4.2017 yhtä suurin omistusosuuksin C S.A. sekä ruotsalainen E AB. C S.A. sekä E AB:n kanssa samaan konserniin kuuluva F S.à r.l. ovat antaneet yhtiölle 20.3.2014 päivätyllä lainasopimuksella kumpikin 56 088 707,48 euron lainan.

C S.A, F S.à r.l., D S.à r.l. ja A Oy ovat sopineet 19.4.2017 päivätyllä sopimuksella F S.à r.l:n saatavan siirrosta D S.à r.l:lle, eli lainassa on tapahtunut toisen velkojan osalta velkojan vaihdos. Sen taustalla on 17.2.2017 solmittu kauppa, jossa D S.à.r.l. hankki 50 prosenttia A Oy:n emoyhtiön B AB:n osakekannasta E AB:lta. Sopimuksella on tehty muutoksia alkuperäiseen 20.3.2014 päivättyyn lainasopimukseen ainoastaan toisen velkojan tietojen osalta.

D S.à r.l. ja C S.A. eivät kuulu samaan konserniin eikä kolmannella osapuolella ole yksin tai yhdessä lähipiirinsä kanssa määräysvaltaa molemmissa yhtiöissä.

D S.à r.l. tai C S.A. ei omista välittömästi tai välillisesti yli puolta A Oy:n pääomasta. Kumpikaan ei omista välittömästi tai välillisesti yli puolta toisen osapuolen kaikkien osakkeiden tai osuuksien tuottamasta äänimäärästä, kummallakaan ei ole oikeutta nimittää yli puolta jäsenistä toisen yhteisön hallitukseen tai siihen verrattavaan toimielimeen tai toimielimeen, jolla on tämä oikeus, ja kumpaakaan ei johdeta yhteisesti toisen osapuolen kanssa eikä kumpikaan muutoin voi tosiasiallisesti käyttää määräysvaltaa toisessa osapuolessa.

Yhtiön käsityksen mukaan B AB:n osakkeenomistajat eivät laadi konsernitilinpäätöstä, johon B AB tai sen tytäryhtiö A Oy sisällytettäisiin.

Yhtiöllä on H Pankilta ja G Pankilta (molemmat jäljempänä Pankit) 182 202 200 euron laina. Tämä laina on vaihtuvakorkoinen ja sen korko muodostuu marginaalista ja peruskorosta. Lainan peruskorko on sidottu kolmen kuukauden euribor-korkoon ja lainan marginaali on 0,5 prosenttia. Lainasopimus on solmittu 29.9.2017 ja laina on nostettu 2.10.2017.

Yhtiö on hankkinut lainaan sisältyvältä korkoriskiltä suojautuakseen johdannaisen, jolla vaihtuvakorkoisen lainan peruskorko (euribor) on muutettu kiinteäksi koroksi. Sopimukset johdannaisen hankkimisesta on tehty 31.10.2017. Koronvaihtosopimuksella yhtiö on sitoutunut maksamaan kiinteän koron 0,512 prosenttia vuodessa. Vastikkeeksi sopimuksen toinen osapuoli G Pankki maksaa vaihtuvakorkoisen kolmen kuukauden euribor-korkoon perustuvan suorituksen. Johdannaiseen sisältyy lisäksi floor-määräys, jossa korkolattiaksi on asetettu -0,5 prosenttia vuodessa. Johdannaissopimuksen juoksuaika on 29.9.2017–30.9.2024 ja nimellismäärä 182 202 200 euroa.

Yhtiö on maksanut johdannaiseen liittyvänä suorituksena verovuoden 2019 aikana kiinteän koron 0,512 prosenttia vuodessa ja kolmen kuukauden euribor-koron (-0,3290 prosenttia vuodessa) yhteensä 1 540 646,13 euroa. Yhtiö on lisäksi maksanut floor-määräyksestä preemion 192 122,10 euroa.

Kyseessä on ei-vakioitu OTC-johdannainen, jolla käydään kauppaa pörssien ulkopuolella osapuolten sopiessa suoraan instrumentin ehdoista. Johdannaissopimus on itsenäinen sopimus ja johdannainen itsenäinen rahoitusväline, eikä niitä ole siten suoraan liitetty 29.9.2017 päivätyn lainasopimuksen mukaiseen lainaan.

Johdannaisen perusteella maksetut suoritukset on kirjanpidossa kirjattu omille tileilleen.

Ennakkoratkaisukysymykset

A Oy on pyytänyt keskusverolautakunnalta ennakkoratkaisua seuraaviin kysymyksiin:

1) Sovelletaanko yhtiön C S.A:lta ja D S.à r.l:lta otettuihin 20.3.2014 päivätyn lainasopimuksen mukaisiin lainoihin elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:n 4 momentin 2 kohdan a alakohdan mukaista vanhoja lainoja koskevaa siirtymäsäännöstä?

2) Tuleeko yhtiön H Pankilta ja G Pankilta ottamaan lainaan liittyvän koronvaihtosopimuksen perusteella maksetut suoritukset ottaa huomioon laskettaessa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:ssä tarkoitettuja vähennyskelvottomia nettokorkomenoja, eli onko niissä kyse elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:n 2 momentissa tarkoitetuista korkomenoista?

3) Pidetäänkö yhtiön emoyhtiön B AB:n laatimaa konsernitasetta elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 b §:n 1 momentin 4 kohdassa ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 b §:n 5 momentissa tarkoitettuna konsernitaseena?

Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu

Keskusverolautakunta on valituksenalaisella päätöksellään lausunut ennakkoratkaisuna seuraavaa:

1) Hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa hakijan alun perin 20.3.2014 päivättyyn lainasopimukseen perustuviin lainoihin ei sovelleta elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:n 4 momentin 2 kohdan a alakohdan säännöstä.

2) Hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa hakijan H Pankilta ja G Pankilta ottamaan lainaan liittyvän koronvaihtosopimuksen perusteella maksettuja suorituksia ei oteta huomioon hakijan verotuksessa laskettaessa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:ssä tarkoitettuja nettokorkomenoja.

3) Hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa hakijan emoyhtiön B AB:n laatimaa konsernitasetta ei pidetä elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 b §:n 1 momentin 4 kohdassa sekä 5 momentissa tarkoitettuna konsernitaseena.

Lainvoiman saanutta ennakkoratkaisua on, jos A Oy niin vaatii, noudatettava verovuosilta 2019–2021 toimitettavissa tuloverotuksissa.

Keskusverolautakunta on, selostettuaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:n 1–4 ja 6 momentin ja 18 b §:n 1 momentin 4 kohdan ja 5 momentin ja verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n 2 momentin säännökset sekä elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:ää koskevaa hallituksen esitystä (HE 150/2018 vp) ja hallituksen esitystä 107/2006 vp, perustellut päätöstään seuraavasti:

Ennakkoratkaisukysymys 1

Hakemuksen mukaan A Oy on kiinteistösijoituksia hallinnoiva yhtiö, jonka koko osakekannan omistaa ruotsalainen B AB. B AB:n osakekannasta 50 prosenttia omistaa luxemburgilainen C S.A. ja 50 prosenttia luxemburgilainen D S.à r.l. B AB on osakkaidensa omistama yhteisyritys (joint venture).

Hakemuksen mukaan D S.à r.l. hankki 50 prosenttia A Oy:n emoyhtiön B AB:n osakekannasta E AB:lta 17.2.2017. Yhtiöiden 19.4.2017 solmiman joint venture -sopimuksen mukaan C S.A. ja D S.à r.l. omistavat, johtavat ja hallinnoivat yhdessä yhteisyrityksen (B AB:n) kautta A Oy:tä, joka omistaa liikekiinteistöjä.

Hakijan 26.6.2020 päivätyn lisäselvityksen mukaan osapuolilla on yhtä suuri edustus yhtiön hallituksessa. Hallituksen jäsenet nimittävät vuosittain keskuudestaan hallituksen puheenjohtajan, jolla ei kuitenkaan ole ratkaisevaa äänioikeutta mahdollisissa äänestystilanteissa. Jos osakkeenomistajat eivät ole yksimielisiä päätettävistä asioista, osakkeenomistajat ja yhtiön ylin johto pyrkivät tällöin löytämään tilanteeseen ratkaisun yhdessä ja hyvässä uskossa. Mikäli erimielisyyttä ei saada ratkaistua sopimuksessa selostetun menettelyn mukaisesti, osapuolet etenevät sopimuksen luvussa 9 selostettuun lunastusmenettelyyn (buy-out procedure), jossa sovitaan yhteisyrityssuhteen purkamisesta.

C S.A. ja D S.à r.l. ovat rahoittaneet A Oy:n toimintaa vieraalla pääomalla yhtä suurin lainaosuuksin. C S.A. sekä D S.à r.l. ovat antaneet yhtiölle 26.9.2017 päivätyllä lainasopimuksella lisärahoituksena 20.3.2014 päivätyn lainasopimuksen mukaisen lainan lisäksi kumpikin 28 235 000 euron lainan eli yhteensä 56 470 000,00 euroa. Laina erääntyy maksettavaksi seitsemän vuotta lainan nostopäivän jälkeen, elleivät osapuolet hyväksy tätä ennen kirjallisesti lainan pidentämistä. Laina voidaan maksaa myös ennenaikaisesti takaisin osapuolten yhteisestä sopimuksesta. Korko maksetaan kummallekin velkojalle kunkin osuuden mukaisessa suhteessa.

Keskusverolautakunta toteaa, että B AB on hakemusasiakirjoissa esitetyn selvityksen perusteella kahden osakkaansa yhteisyritys, jonka kautta osakkaat käyttävät yhteisymmärryksessä tekemänsä sopimuksen perusteella määräysvaltaa A Oy:ssä verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n 2 momentin 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Konserniyhteyttä määritettäessä velkasuhteen osapuolilla tarkoitetaan koron maksajaa ja korkomenoa vastaavan tulon tosiasiallista edunsaajaa. Keskusverolautakunta katsoo asiaa kokonaisuutena arvioiden, että A Oy on hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:n 6 momentissa tarkoitetussa konserniyhteydessä D S.à.r.l:hen ja C S.A:een. Koska lainasopimukseen perustuvan velkasuhteen osapuolet ovat konserniyhteydessä keskenään, ei lainoihin voida soveltaa lain 18 a §:n 4 momentin 2 kohdan a alakohdan säännöstä.

Ennakkoratkaisukysymys 2

Hakemusasiakirjojen mukaan H Pankilta ja G Pankilta otettu 182 202 200 euron laina on vaihtuvakorkoinen ja sen korko muodostuu marginaalista ja peruskorosta. Lainan peruskorko on sidottu kolmen kuukauden euribor-korkoon ja lainan marginaali on 0,5 prosenttia. Lainasopimus on solmittu 29.9.2017 ja laina on nostettu 2.10.2017. Yhtiö on solminut lainaan sisältyvältä korkoriskiltä suojautuakseen G Pankin kanssa koronvaihtosopimuksen, jolla vaihtuvakorkoisen lainan peruskorko (euribor) on muutettu kiinteäksi koroksi. Sopimukset johdannaisen hankkimisesta on tehty 31.10.2017. Johdannaiseen sisältyy lisäksi floor-määräys, jossa niin sanotuksi korkolattiaksi on asetettu -0,5 prosenttia vuodessa. Johdannaissopimuksen juoksuaika on 29.9.2017–30.9.2024 ja nimellismäärä 182 202 200 euroa. Hakijan 28.8.2020 toimittaman lisäselvityksen mukaan H Pankilta ja G Pankilta otettu laina erääntyy 30.9.2022.

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 b §:n 2 momenttia koskevien lain esitöiden mukaan (HE 150/2018 vp, s. 79) kyseisellä säännöksellä ei ole tarkoitettu muutettavan koron käsitteen aiempaa sisältöä. Kun tähän nähden otetaan huomioon, että lain esitöiden perusteella elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:n tarkoituksena on rajoittaa yritysten korkomenojen vähentämistä verotuksessa sekä se, että hakemusasiakirjoissa esitetyn selvityksen perusteella hakijan G Pankin kanssa solmima koronvaihtosopimus perustuu lainasopimuksesta erillisiin sopimuksiin, keskusverolautakunta katsoo, että kyseisissä suorituksissa ei ole kyse osaksikaan korosta tai sitä vastaavasta muusta vieraasta pääomasta maksettavasta korvauksesta. Koska nyt kyseessä olevia koronvaihtosopimukseen liittyviä suorituksia ei ole maksettu myöskään rahoituksen hankinnan yhteydessä, keskusverolautakunta katsoo, että suorituksia ei tule ottaa huomioon hakijan verotuksessa laskettaessa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:ssä tarkoitettuja nettokorkomenoja.

Ennakkoratkaisukysymys 3

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:n tarkoituksena on edellä todetusti rajoittaa yritysten korkomenojen vähennysoikeutta verotuksessa. Lain 18 b §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettua poikkeusta vapautua korkorajoitussäännöksen soveltamisesta voidaan soveltaa vain, jos verovelvollinen esittää selvityksen sellaisesta koko konsernin taseesta, johon erillisyhtiön tasetta on mahdollista verrata. Vapautussäännöstä sovellettaessa yksittäisen yrityksen velkaantuneisuutta verrataan taseen perusteella koko kyseessä olevan konsernin velkaantuneisuuteen. Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 b §:n 1 momentin 4 kohta ei edellytä, että vertailukelpoinen tase on kaikissa tapauksissa olemassa.

Keskusverolautakunta toteaa, että mikäli B AB laatii konsernitaseen, siihen eivät sisälly osakkaiden myöntämät konserniyhteyslainat, eikä tasetta voida pitää elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 b §:n 1 momentin 4 kohdan ja 5 momentin edellyttämällä tavalla vertailukelpoisena. Kun otetaan lisäksi huomioon hakemusasiakirjoissa esitetty selvitys B AB:n asemasta kyseisessä omistusrakenteessa sekä sen osakkaina toimivien tahojen käyttämä määräysvalta ja käytetty rahoitusrakenne, keskusverolautakunta katsoo, että A Oy:n emoyhtiön B AB:n laatimaa konsernitasetta on hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa pidettävä alakonsernin taseena, jota ei voida ottaa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 b §:n 1 momentin 4 kohdassa ja 5 momentissa tarkoitetun tasevertailun perustaksi.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1) Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitus

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on valituksessaan vaatinut, että keskusverolautakunnan päätös kumotaan kysymyksen 2 osalta. Uutena ennakkoratkaisuna on tältä osin lausuttava, että A Oy:n H Pankilta ja G Pankilta ottamaan lainaan liittyvään koronvaihtosopimukseen liittyvät suoritukset ovat elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:n 2 momentissa tarkoitettuja korkoja ja ne otetaan huomioon hakijan verotuksessa laskettaessa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:ssä tarkoitettuja nettokorkomenoja.

Vaatimuksen tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Neuvoston direktiiviin 2016/1164/EU sisämarkkinoiden toimintaan suoraan vaikuttavien veron kiertämisen käytäntöjen torjuntaa koskevien sääntöjen vahvistamisesta (jäljempänä ATAD) perustuvaa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:n 2 momentin koron määritelmää tulee tulkita direktiivin mukaisesti. Vieraan pääoman menona direktiivissä mainitaan muun muassa vieraaseen pääomaan liittyvien johdannaisinstrumenttien tai suojausjärjestelyjen mukaisen nimelliskorkojen määrä.

Hallituksen esityksen 150/2018 vp mukaan vieraan pääoman ehtoisen rahoituksen hankinnan yhteydessä kertyviä suorituksia ja siten korkona pidettäviä suorituksia ovat esimerkiksi takaus- ja vakuuspalkkiot, lainan myöntämisestä perittävät toimitus-, järjestely- ja välityspalkkiot sekä niitä vastaavat menot. Hallituksen esityksessä 150/2018 vp ei ole nimenomaisesti todettu, voivatko koronvaihtosopimukseen liittyvät suoritukset olla elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:n 2 momentissa tarkoitettua korkoa. Koronvaihtosopimukseen liittyviä suorituksia on perusteltua arvioida samalla tavoin kuin takausprovisiota elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:n 2 momenttia sovellettaessa.

Suorituksen tosiasiallinen taloudellinen luonne ratkaisee sen, pidetäänkö sitä korkorajoitussäännöksessä tarkoitettuna korvauksena vieraasta pääomasta tai rahoituksen hankintaan liittyvänä suorituksena. Käsillä olevassa asiassa solmitun koronvaihtosopimuksen nimellismäärä vastaa lainasopimuksen velan määrää ja koronvaihtosopimuksen juoksuaika kattaa koko lainasopimuksen mukaisen laina-ajan. Koronvaihtosopimus muuttaa lainasopimuksessa määrätyn vaihtuvan koron kiinteäksi koroksi. Koronvaihtosopimukseen liittyvät suoritukset määräytyvät koron laskentaperiaatteen mukaisesti tiettyjen rajojen sisällä. Edellä esitetyn perusteella koronvaihtosopimuksen mukaan maksettua suoritusta voidaan pitää tosiasiallisesti elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:n 2 momentin mukaisena korkona. Tätä tukee myös ATAD:n laaja vieraan pääoman menon määritelmä, johon elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:n 2 momentin koron käsite perustuu.

Yhtiö on solminut koronvaihtosopimuksen noin kuukauden kuluttua Pankkien kanssa solmitusta lainasopimuksesta. Koronvaihtosopimus on solmittu saman tahon kanssa kuin kyseinen lainasopimuskin. Vaikka koronvaihtosopimus on solmittu muodollisesti velasta erillisellä sopimuksella, se on tosiasiallisesti osa sovittua rahoitusta, jota varten laina on otettu.

Lain esitöiden ja ATAD:n perusteella suorituksen maksuhetkellä ei ole asian arvioinnissa merkitystä. Lisäksi hallituksen esityksen HE 150/2018 vp mukaan kyseisessä momentissa tarkoitettuja suorituksia ovat myös rahoituksen hankintaan liittyvät laina-aikaiset suoritukset. Siten koronvaihtosopimukseen liittyvien suoritusten katsomista elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:n 2 momentissa tarkoitetuksi koroksi ei voida evätä sillä perusteella, että kyseisiä suorituksia ei ole suoritettu rahana tai muulla tavalla välittömästi rahoituksen hankinnan yhteydessä.

Edellä esitetyn perusteella koronvaihtosopimuksella on suora liityntä lainasopimukseen ja rahoituksen hankintaan. Koronvaihtosopimukseen liittyvät suoritukset ovat siten elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:n 2 momentissa tarkoitettua korkoa myös sillä perusteella, että kyseiset suoritukset ovat lainaan liittyviä liitännäiskuluja ja suorituksia, jotka ovat vieraan pääoman ehtoisen rahoituksen hankinnan yhteydessä kertyviä suorituksia.

Hallituksen esityksen HE 150/2018 vp mukaan korkojohdannaisten kirjanpitokäsittely on saattanut johtaa siihen, että ne ovat tulleet otetuiksi huomioon korkona myös verotuksessa. Yhtiön tilinpäätöksen liitetiedoissa esitetty tukee koronvaihtosopimukseen liittyvien suoritusten katsomista elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:n 2 momentissa tarkoitetuksi koroksi.

A Oy on antanut vastineen, jossa on vaadittu valituksen hylkäämistä ja esitetty muun ohella seuraavaa:

Siltä osin, kun kyse on korkomenoista ja niitä taloudellisesti vastaavista menoista, uuden korkovähennysrajoituksen säätämisen yhteydessä lainsäätäjän tarkoituksena ei ole ollut laajentaa koron käsitettä aiemmasta oikeus- ja verotuskäytännössä omaksutusta käsitteestä. On riidatonta, että ATAD:n vieraan pääoman menojen määritelmä kattaa korkojohdannaisten perusteella maksetut suoritukset.

Hallituksen esityksen 150/2018 vp maininnan voidaan tulkita tarkoittavan, että vaikka korkojohdannaisten perusteella maksetuissa suorituksissa ei käsitteellisesti ole kyse koroista, ne ovat voineet tulla huomioiduiksi verotuksessa korkoina, jos ne on kirjanpidossa käsitelty korkokulujen yhteydessä esimerkiksi samalla tilillä. Verokäsittelyä tulee arvioida suorituksen juridisen luonteen perusteella.

Hallituksen esityksessä käsitellään luvussa 3.3.4 Koron käsite otsikon Direktiivin ja nykyisen säännöksen määritelmien yhteensovittaminen alla omissa alaluvuissaan johdannaisinstrumentteja sekä tämän jälkeen rahoituksen hankintaan liittyviä suorituksia. Lainsäätäjän tarkoituksena ei ole siten ollut johdannaisten rinnastaminen rahoituksen hankintaan liittyviin suorituksiin.

Korkojohdannaisten perusteella maksetuissa suorituksissa ei ole aiemman oikeuskäytännön (KHO 2007 taltionumero 2423 ja KHO 2010:70) perusteella kysymys korosta. Siten hallituksen esityksen perusteluiden voidaan katsoa tarkoittavan, että lainsäätäjän tarkoituksena ei ole ollut laajentaa koron käsitettä koskemaan korkojohdannaisten perusteella maksettuja suorituksia.

Hallituksen esityksessä todetaan nimenomaisesti, että ATAD:n esimerkkiluettelossa mainittuja suorituksia on pidettävä säännöstä sovellettaessa korkona silloin, jos niitä kansallisesti pidetään verotuksessa korkona. Lainsäätäjä on näin ollen Suomessa nimenomaisesti päättänyt olla implementoimatta ATAD:n 2 artiklan määritelmään sisältyvää esimerkkiluetteloa sellaisenaan kansalliseen lainsäädäntöön, kun se ei ole vastannut kaikilta osin kansalliseen lainsäädäntöön sisältyvää koron määritelmää. Jäsenvaltio ei voi vedota puutteellisesti implementoidun direktiivin säännökseen verovelvollista vastaan, koska välitön oikeusvaikutus ei luo verovelvolliselle velvollisuuksia vaan ainoastaan oikeuksia.

Verotuksen tulee perustua lakiin, ja lain säännöksen ollessa tulkinnanvarainen tulisi tulkinta tehdä verovelvollista suosivalla tavalla. Elinkeinotulon verottamisesta annetussa laissa on lähtökohtana menojen, kuten korkomenojen laaja vähennyskelpoisuus, jolloin vähennyskelpoisuutta rajoittavia erityissäännöksiä, kuten elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:ää tulisi tulkita suppeasti. Kun korkojohdannaisten perusteella maksettujen suoritusten sisällyttämisestä koron käsitteen piiriin ei ole otettu nimenomaista mainintaa lain sanamuotoon tai sen esitöihin, voidaan katsoa, että lainsäätäjän tarkoituksena on ollut jättää nämä erät koron käsitteen ulkopuolelle.

Toisin kuin takaussopimuksen, johdannaissopimuksen solmimista ei lähtökohtaisesti aseteta lainan myöntämisen ehdoksi ja kyseessä on siten lainasta irrallinen rahoituskulujen riskinhallintaan liittyvä sijoitusinstrumentti. Esimerkiksi leasingmaksujen laskennallinen korko-osuus on hallituksen esityksessä jätetty nimenomaisesti koron käsitteen ulkopuolelle, vaikka kyseisessä erässä on taloudellisessa mielessä kyse korosta ja se sisältyy direktiiviin vieraan pääoman määritelmään.

Korkojohdannaisen perusteella maksetut suoritukset eivät liity lainanottoon, eikä niiden voida katsoa kertyvän lainanoton yhteydessä. Suoritukset ovat selkeästi lainanotosta erillisiä kuluja. Niissä ei myöskään ole kyse mistään hallituksen esityksessä esimerkkinä mainituista eristä, eikä niitä voida rinnastaa hallituksen esityksessä listattuihin esimerkkeihin. Korkojohdannaisen perusteella maksetuissa suorituksissa ei myöskään ole kyse hallituksen esityksessä mainituista rahoituksen hankintaan liittyvistä laina-aikaisista menoista.

Kun kyse on lainasopimuksesta erillisestä sopimuksesta, jota ei ole solmittu samanaikaisesti lainasopimuksen kanssa, koronvaihtosopimuksen perusteella maksettuja suorituksia ei voida katsoa korvaukseksi vieraasta pääomasta elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:n 2 momentin edellyttämällä tavalla.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antanut vastaselityksen.

A Oy on antanut lisävastineen.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antanut lisävastaselityksen, joka on annettu tiedoksi A Oy:lle.

2) A Oy:n valitus

A Oy on valituksessaan vaatinut, että keskusverolautakunnan päätös kumotaan ennakkoratkaisukysymysten 1 ja 3 osalta ja uutena ennakkoratkaisuna lausutaan tältä osin, että yhtiön C S.A:lta ja D S.á r.l:lta otettuihin 20.3.2014 päivätyn lainasopimuksen mukaisiin lainoihin sovelletaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:n 4 momentin 2 kohdan a alakohdan mukaista vanhoja lainoja koskevaa siirtymäsäännöstä ja että yhtiön emoyhtiön B AB:n laatimaa konsernitasetta pidetään elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 b §:n 1 momentin 4 kohdassa sekä elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 b §:n 5 momentissa tarkoitettuna konsernitaseena.

Vaatimusten tueksi on ennakkoratkaisukysymyksen 1 osalta esitetty muun ohella seuraavaa:

C S.A:n ja D S.á r.l:n välisen yhteisyrityssopimuksen mukaan hallituksen puheenjohtajalla ei ole ratkaisevaa ääntä hallituksen äänten mennessä tasan ja hallituksen kokous on päätösvaltainen, jos siihen osallistuu vähintään yksi C S.A:n nimittämä jäsen sekä vähintään yksi D S.á.r.l:n nimittämä jäsen. Sopimuksen mukaan hallituksen päätökset tehdään enemmistöpäätöksinä. Mikäli erimielisyyttä ei saada ratkaistua sopimuksessa selostetun menettelyn mukaisesti, osapuolet etenevät lunastusmenettelyyn, jossa sovitaan yhteisyrityssuhteen purkamisesta ja siitä, kumpi osapuoli lunastaa toisen osakkeet niiden käyvästä arvosta.

Yhteisyrityssopimus ei oikeuta edellä selostetusti kumpaakaan osapuolta käyttämään määräysvaltaa B AB:ssä ja kaikki olennaiset päätökset edellyttävät kaikkien osakkeenomistajien hyväksyntää. Sopimuksen määräykset koskevat soveltuvilta osin myös B AB:n tytäryhtiötä A Oy:tä.

C S.A. ja D S.á r.l. ovat antaneet A Oy:lle yhtä suuret lainat samoihin lainasopimuksiin perustuen, eikä lainasopimuksista ole siten myöskään johdettavissa perustetta, jonka nojalla toisella osapuolella olisi määräysvalta B AB:ssä tai A Oy:ssä.

Yhtiön koko osakekannan omistaa ruotsalainen B AB. C S.A. ja D S.á r.l. ovat toisistaan riippumattomia erillisiin konserneihin kuuluvia yhtiöitä, kummallakaan taholla ei ole määräysvaltaa toisessa eikä niitä johdeta yhteisesti toistensa kanssa.

Lainsäätäjän tarkoituksena on ollut säännöksen täsmentäminen ja rajaaminen kattamaan vain sellaiset tilanteet, joissa osapuolella on määräysvalta toisessa. Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisussa on laajennettu verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n 2 momentin 2 kohdan tulkintaa sen sanamuotoa laajemmaksi ja kattamaan myös tilanteet, joissa osapuolten välillä ei ole tosiasiallisesti välitöntä tai välillistä määräysvaltasuhdetta. Käsitteellisesti ei ole myöskään mahdollista, että useammalla toisistaan riippumattomalla taholla olisi samanaikaisesti määräysvaltaa kolmannessa osapuolessa, minkä osoittaa myös verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n 2 momentin 1–3 kohdissa käytetty ilmaisu ”yli puolet”. C S.A. ja D S.á r.l. ovat elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:n 6 momentin toisessa virkkeessä tarkoitettuja muita kuin konserniyhteydessä olevia velkasuhteen osapuolia, kun määräysvaltaa koskeva edellytys ei täyty velkasuhteen osapuolten välillä.

C S.A. ja F S.à r.l. ovat antaneet verovelvolliselle 20.3.2014 päivätyllä lainasopimuksella kumpikin

56 088 707,48 euron lainan. F S.à r.l. on siirtänyt lainasaamisensa D S.á r.l:lle 19.4.2017 päivätyllä sopimuksella saatavan siirrosta. Kyseisellä sopimuksella ei ole muutettu alkuperäisen 20.3.2014 päivätyn lainasopimuksen ehtoja muuten kuin velkojan tietojen osalta. Lainasopimus on tehty ennen elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:n 4 momentin 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettua määräaikaa. Lainasopimukseen ei ole tehty kyseisessä lainkohdassa mainittuja lainamäärän tai laina-ajan lisäykseen johtavia mainittuna päivämääränä tai sen jälkeen voimaan tulleita lainaehtojen muutoksia. Pykälän ja lainvalmisteltuaineiston sanamuodot ovat tarkkarajaisia eivätkä muut kuin lainamäärän tai laina-ajan lisäykseen johtavat muutokset siten vaikuta siirtymäsäännöksen soveltumiseen.

Yhtiön C S.A:lle ja D S.á r.l:lle maksamat suoritukset kuuluvat siten elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 §:n 4 momentin 2 kohdan a alakohdan mukaisen siirtymäsäännöksen piiriin, sillä ne on suoritettu muille kuin konserniyhteydessä oleville osapuolille ja ne kertyvät lainoista, jotka on otettu ennen 17.6.2016 ja ne eivät perustu lainamäärän tai laina-ajan lisäykseen johtaviin, mainittuna päivämääränä tai sen jälkeen voimaan tulleisiin lainaehtojen muutoksiin.

Yhtiön 25 prosenttia oikaistusta tuloksesta ja 3 000 000 euroa ylittävät nettokorkomenot perustuvat C S.A:n ja D S.á r.l:n antamiin lainoihin, jotka on otettu 20.3.2014 päivätyllä lainasopimuksella, eivätkä ne perustu lainamäärän tai laina-ajan lisäykseen johtaviin 17.6.2016 tai sen jälkeen voimaan tulleisiin lainaehtojen muutoksiin.

Yhtiö on esittänyt vaatimustensa tueksi ennakkoratkaisukysymyksen 3 osalta muun ohella seuraavaa:

Yhtiö kuuluu konserniin, jonka ylin emoyhtiö on B AB ja jonka laatimaan konsernitilinpäätökseen yhtiö sisältyy. B AB:n konsernitase laaditaan Ruotsissa kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja soveltaen. Yhtiön taseesta laaditaan myös kansainvälisten tilinpäätösstandardien mukainen versio ja se on siten laadittu käyttäen samaa säännöstä kuin B AB:n laatima konsernitase. B AB:n laatimassa konsernitaseessa on siten kysymyksessä elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 b §:n 1 momentin 4 kohdassa ja 5 momentissa tarkoitettu koko konsernin konsernitase.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antanut vastineen, jossa on vaadittu valituksen hylkäämistä ja esitetty muun ohella seuraavaa:

Verotusmenettelystä annetun lain esitöissä ei ole esitetty tarkemmin, milloin osapuolta johdetaan yhteisesti toisen osapuolen kanssa mainitun lain 31 §:n 2 momentin 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Käsillä olevassa tilanteessa C S.A. ja D S.á r.l. omistavat, johtavat ja hallinnoivat yhdessä joint venture -sopimuksen mukaan yhteisyrityksen (B AB:n) kautta yhtiötä. Joint venture -sopimuksen mukaan B AB:n ja yhtiön päivittäisestä johtamisesta vastaa Advisor, jonka nimittämisestä osakkaat vastaavat yhteisesti. B AB:n osakkaat ovat lisäksi antaneet yhtiölle samalla velkakirjalla yhtä suurin lainaosuuksin rahoitusta. Edellä esitetyn perusteella B AB on kahden osakkaansa yhteisyritys, jonka kautta osakkaat käyttävät määräysvaltaa yhtiössä verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n 2 momentin 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Asiassa ei siten ole tarvetta arvioida muita siirtymäsäännöksen soveltamisen edellytyksiä.

Arvioitaessa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 b §:n 1 momentin 4 kohdan ja 5 momentin säännöksessä tarkoitettua konsernitasetta asiassa tulee ottaa huomioon verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n 2 momentissa tarkoitettu määräysvalta. Koska yhtiön osakkeet omistavan B AB:n laatimaan konsernitaseeseen eivät sisälly osakkaiden myöntämät lainat, tasetta ei voida pitää elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 b §:n 1 momentin 4 kohdan ja 5 momentin edellyttämällä tavalla vertailukelpoisena.

Kun otetaan huomioon veron kiertämisen estämistä koskevaan direktiiviin (2016/1164/EU) pohjautuvan vuonna 2019 voimaan tulleen sääntelyn tarkoitus ja tavoite, yhtiön konserniyhteydessä oleville B AB:n osakkaille suoritetut korot eivät ole vähennyskelpoisia elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:n 4 momentin eivätkä 18 b §:n 1 momentin 4 kohdan perusteella.

Arvioitaessa tasevertailuun perustuvan poikkeuksen soveltamista merkitystä ei päätösten KHO 2015 taltionumero 1784, KHO 2018:2 ja KHO 2020:47 perusteella ole sillä, ettei alakonsernin emoyhtiön yläpuolella olevilla tahoilla ole paikallisen lainsäädännön mukaan velvollisuutta laatia sellaista konsernitilinpäätöstä, johon tasevapautusta vaativa yhtiö sisältyy. Siten käsillä olevassa asiassa ei ole merkitystä sillä, että B AB:ta ei yhdistellä yhteisyrityksen osakkaiden laatimiin taseisiin.

A Oy on antanut vastaselityksen, joka on annettu tiedoksi Veronsaajien oikeudenvalvontayksikölle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1) Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitus

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

Valitus hyväksytään. Keskusverolautakunnan päätös kumotaan kysymyksen 2 osalta ja uutena ennakkoratkaisuna lausutaan tältä osin, että A Oy:n H Pankilta ja G Pankilta ottamaan lainaan liittyvän koronvaihtosopimuksen perusteella maksetut suoritukset ovat elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:n 2 momentissa tarkoitettuja korkoa vastaavia muita suorituksia ja ne otetaan huomioon laskettaessa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:ssä tarkoitettuja nettokorkomenoja.

Perustelut

Sovellettavat kansalliset säännökset

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan vähennyskelpoisia ovat myös elinkeinotoiminnasta johtuneen velan korko, myös silloin, kun korko riippuu liikkeen tuloksesta.

Lain 18 a §:n 1 momentin mukaan yhteisön, avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön 18 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetut korot ovat vähennyskelpoisia 18 a §:ssä pykälässä säädetyllä tavalla, jollei 18 b §:ssä toisin säädetä.

Saman pykälän 2 momentin mukaan korkomenolla ja korkotulolla tarkoitetaan mainitussa pykälässä korkoa ja sitä vastaavia muita suorituksia, jotka ovat korvausta vieraasta pääomasta sekä rahoituksen hankinnan yhteydessä kertyviä suorituksia.

Unionin oikeuden säännökset

Neuvoston direktiivin 2016/1164/EU sisämarkkinoiden toimintaan suoraan vaikuttavien veron kiertämisen käytäntöjen torjuntaa koskevien sääntöjen vahvistamisesta (jäljempänä ATAD) 2 artiklan 1 kohdan mukaan mainitussa direktiivissä tarkoitetaan ’vieraan pääoman menoilla’ muodoltaan kaikenlaisen velan korkomenoja, muita kansallisessa lainsäädännössä määriteltyjä, korkoa ja rahoituksen hankinnan yhteydessä kertyviä menoja taloudellisesti vastaavia menoja, kuten esimerkiksi voitto-osuuslainoista kertyvät maksut, vaihtovelkakirjalainojen ja nollakuponkilainojen kaltaisten välineiden laskennalliset korot, vaihtoehtoisten rahoitusjärjestelyjen kuten islamilaisen rahoituksen mukaiset määrät, rahoitusleasingmaksujen rahoituskustannusosuus, asianomaisen omaisuuserän tasearvoon pääomitettu korko tai pääomitettujen korkojen kuoletukset, siirtohinnoittelusääntöjen mukaiset rahoitustuottojen määrät soveltuvissa tapauksissa, vieraaseen pääomaan liittyvien johdannaisinstrumenttien tai suojausjärjestelyjen mukainen nimelliskorkojen määrä, tietyt vieraan pääoman ja rahoituksen hankkimiseen liittyvistä välineistä johtuvat valuuttakurssivoitot ja -tappiot, rahoitusjärjestelyistä aiheutuvat vakuusmaksut, vieraaseen pääomaan liittyvät järjestelymaksut ja samankaltaiset kulut; ---

Direktiivin 4 artikla sisältää korkojen vähennysoikeutta rajoittavat säännökset.

Kansallisten säännösten esitöitä

Korkovähennysrajoitusta koskevan sääntelyn muuttamisesta annetussa hallituksen esityksessä 150/2018 vp (3.3.4. Koron käsite) on todettu muun ohella, että direktiivin mukaan korkomenon käsite kattaa muodoltaan kaikenlaisen velan korkomenot. Lisäksi korkomenon käsite kattaa muut kansallisessa lainsäädännössä määritellyt korkoa taloudellisesti vastaavat suoritukset. Artikla 2 sisältää esimerkkiluettelon näistä muista suorituksista. Esimerkkiluettelossa mainittuja suorituksia on pidettävä säännöstä sovellettaessa korkona silloin, jos niitä kansallisesti pidetään verotuksessa korkona.

Suomessa verolainsäädäntöön ei sisälly yleistä koron käsitteen määritelmää. Tiettyjen suoritusten käsittely verotuksessa korkona perustuu oikeus- ja verotuskäytännössä tehtyihin tulkintalinjauksiin. Suoritus määritellään verotuksessa koroksi tapauskohtaisesti suorituksen luonteen perusteella.

Direktiivin korkomenon määritelmä sisältää paitsi korot ja niitä vastaavat suoritukset, myös rahoituksen hankinnan yhteydessä kertyvät suoritukset. Rahoituksen hankintaan liittyviä suorituksia on Suomessa tyypillisesti pidetty verotuksessa vähennyskelpoisina elinkeinoverolain 7 §:ssä tarkoitettuina menoina eikä elinkeinoverolain 18 §:ssä tarkoitettuina korkomenoina.

Nykyisin kansallista korkovähennysrajoitusta sovellettaessa korkona on pidetty suorituksia, joita verotuksessa pidetään korkona. Nykyinen kansallinen säännös ei ole direktiiviä lievempi siltä osin kuin korkomenona on käsiteltävä velan korkomenot ja niitä taloudellisesti vastaavat suoritukset siten kuin kansallisessa lainsäädännössä tai käytännössä on linjattu. Nykyinen kansallinen säännös on direktiiviä lievempi siltä osin kuin kyse on rahoituksen hankintaan liittyvistä suorituksista. Kansallista säännöstä on tältä osin muutettava vastaamaan direktiivin sääntelyä.

Direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä ja sen johdosta myös korkovähennysrajoitusta koskevaa säännöstä sovellettaessa verotuksessa noudatettua korkomenon käsitettä olisi mahdollista myös laajentaa. Osa direktiivin esimerkkiluetteloon sisältyvistä suorituksista on sellaisia, joita Suomessa on voitu verotuksessa pitää korkona, osa taas sellaisia, joita ei ole pidetty korkona. Koron käsitteen muuttaminen merkitsisi verotuksessa suurta muutosta. Muutos olisi merkittävä, vaikka se toteutettaisiin vain korkovähennysrajoitusta koskevan säännöksen osalta. Tällaisen muutoksen toteuttaminen, edes korkovähennysrajoituksen soveltamiseen rajattuna, ei ole tarkoituksenmukaista ilman kattavaa korkoa koskevien verolainsäännösten ja niiden vaikutusten tarkastelua. Koron käsitteen muuttaminen olisi tämän vuoksi perusteltua tehdä tässä esityksessä vain siltä osin kuin muutos on direktiivistä johtuen välttämätön direktiivin minimiluonteen vuoksi.

---

Rahoituksen hankintaan liittyvät suoritukset ovat kansallisessa verolainsäädännössä tyypillisesti elinkeinoverolain 7 §:ssä tarkoitettuja vähennyskelpoisia menoja. Esimerkiksi takaajalle maksettuja takauspalkkioita, lainannostoprovisioita tai muita lainaa nostettaessa perittäviä kertaluontoisia kuluja ei lähtökohtaisesti ole pidetty elinkeinoverolain 18 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuina korkoina. Siltä osin kuin rahoituspalkkiota tai -kulua on pidetty luotonannosta saatuna korvauksena, sitä on voitu pitää korkona.

Mainitun hallituksen esityksen (yksityiskohtaiset perustelut 18 a §:n 2 momentille) mukaan tuloverolainsäädännössä ei nykyisin ole määritelty velan ja koron käsitteitä. Verotuksessa korkona on pidetty korvausta, joka perustuu siihen, että velallinen on saanut käyttöönsä vierasta pääomaa. Tavallisesti kyse on ajankulumiseen ja vieraan pääoman määrään perustuvasta prosentuaalisesta tai velan syntyessä maksetusta kertakaikkisesta korvauksesta. Tällaisia suorituksia ovat myös korkoihin rinnastuvat muut kuin koroksi nimetyt suoritukset, joiden suuruus määräytyy koron laskemisessa noudatettavien periaatteiden mukaisesti. Nykyiseen tapaan korkona pidettäisiin mainittua pykälää sovellettaessa suorituksia, joita verotuksessa pidetään korkona. Koron käsitteen sisältö ei tältä osin muuttuisi nykyiseen sääntelyyn verrattuna. Momentissa säädettäisiin lisäksi, että koron käsite kattaisi direktiivin edellyttämällä tavalla myös rahoituksen hankinnan yhteydessä kertyvät suoritukset. Tältä osin koron käsite olisi laajempi kuin nykyisessä sääntelyssä. Rahoituksen hankinnan yhteydessä kertyviä korkona pidettäviä menoja olisivat vieraan pääoman ehtoisen rahoitukseen liittyvät suoritukset. Säännös ei koskisi oman pääoman ehtoisen rahoituksen hankinnasta kertyviä menoja, kuten listautumismenoja.

Valtiovarainvaliokunta on lausunut mietinnössään VaVM 21/2018 vp (Eräät yksittäiskysymykset), että sääntelyn tulisi olla mahdollisimman yksitulkintaista ja ennakoitavaa. Kun kohteena on aggressiivinen verosuunnittelu, kaikkia ilmiöitä ei kuitenkaan voida ottaa ennalta huomioon. Siksi sääntelyn on järkevämpää olla yleistasoista, ja – niin kuin nyt – objektiivisiin, yhtäläisesti havaittaviin seikkoihin perustuvaa. (---) Valiokunta pitää tällaista lähestymistapaa sääntelyn olennaisuuden ja hallittavuuden kannalta perusteltuna.

Asiassa saatu selvitys

Hakemuksen mukaan A Oy on solminut 29.9.2017 G Pankin ja H Pankin kanssa lainasopimuksen, jonka velkapääoma on ollut 182 202 200 euroa. Laina on nostettu 2.10.2017 ja se erääntyy 30.9.2022. Lainan korko on muodostunut 0,5 prosentin marginaalista ja kolmen kuukauden euribor-peruskorosta.

Hakemuksen mukaan A Oy on 31.10.2017 solminut G Pankin kanssa lainaan sisältyvältä korkoriskiltä suojautuakseen ei-vakioidut OTC-johdannaissopimukset, joilla lainan peruskorko on muutettu kiinteäksi koroksi. A Oy on koronvaihtosopimuksella sitoutunut maksamaan 0,512 prosentin vuotuisen kiinteän koron. Vastikkeeksi G Pankki on sitoutunut maksamaan vaihtuvakorkoisen kolmen kuukauden euribor-korkoon perustuvan suorituksen. Johdannaissopimukseen sisältyy lisäksi floor-määräys, jossa niin sanotuksi korkolattiaksi on asetettu -0,5 prosentin vuotuinen korko. Sopimuksen juoksuaika on 29.9.2017–30.9.2024 ja nimellismäärä 182 202 200 euroa.

Koronvaihtosopimuksen tarkoituksena on ollut suojata yhtiötä mahdolliselta korkotason nousulta. Johdannaissopimuksen vastapuolen maksettavaksi tuleva kolmen kuukauden euribor on kuitenkin ollut verovuonna 2019 negatiivinen, jolloin yhtiön maksettavaksi on tullut kiinteän 0,512 prosentin koron lisäksi negatiivinen vaihtuva korko. Yhtiö on lisäksi maksanut floor-määräyksestä johtuvan preemion.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

Asiassa on ratkaistavana, ovatko A Oy:n korkojohdannaissopimuksen vuoksi maksamat suoritukset elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:n 2 momentissa tarkoitettua korkoa vastaavia muita suorituksia, jotka ovat korvausta vieraasta pääomasta, tai rahoituksen hankinnan yhteydessä kertyviä suorituksia.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että ATAD:n 2 artiklan 1 kohdassa on jäsenvaltioita velvoittavasti säädetty siitä, mitä tarkoitetaan vähennysrajoitusten piirissä olevilla vieraan pääoman menoilla, vaikka säännöksessä erikseen lueteltujen, vieraan pääoman menoiksi katsottavien erien määritteleminen on jätetty jäsenvaltion tehtäväksi. Mainitun artiklan mukaan vieraan pääoman menoilla tarkoitetaan muun ohella korkoa ja rahoituksen hankinnan yhteydessä kertyviä menoja taloudellisesti vastaavia menoja, kuten vieraaseen pääomaan liittyvien johdannaisinstrumenttien tai suojausjärjestelyjen mukaisia nimelliskorkojen määriä.

Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa yhtiön ja G Pankin välillä solmitun johdannaissopimuksen mukainen nimelliskorkojen määrä on sopimuksessa määritelty kiinteä korko ja sen lisäksi yhtiölle negatiivisen viitekoron ja floor-määräyksen vuoksi tulevat suoritukset. Näin ollen, kuten yhtiökin vastineessaan toteaa, on selvää, että direktiivin mukaan yhtiön nyt kysymyksessä olevat koronvaihtosopimuksen perusteella sopimuksen vastapuolelle suorittamat määrät ovat direktiivissä tarkoitettuja koroksi katsottavia eriä.

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:n 2 momentissa ei johdannaissopimuksen perusteella maksettavan nimelliskoron määrää ole erikseen säädetty kuuluvaksi vähennysrajoitusten alaisten korkojen käsitteeseen. Tämän vuoksi asiassa on arvioitava, onko, kuten yhtiö katsoo, mainittu direktiivin säännös jätettävä yhtiön tapauksessa soveltamatta sen vuoksi, että direktiivin jäsenvaltioita velvoittavan säännöksen välitöntä oikeusvaikutusta ei voida soveltaa yksityistä vastaan vastoin kansallisen lain säännöksiä, vai onko kansallisia säännöksiä tulkittava siten, että ne täyttävät direktiivin asettamat vaatimukset.

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:n 2 momentissa korolla tarkoitetaan koron lisäksi korkoa vastaavia muita suorituksia, jotka ovat korvausta vieraasta pääomasta. Säännöksellä korkokäsitteen soveltamisalasta on suljettu pois omasta pääomasta suoritetut korvaukset. Säännöksessä ei edellytetä, että vieraasta pääomasta suoritetut korvaukset olisi korkokäsitteeseen kuuluakseen suoritettava lainanantajalle.

Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa yhtiön korkojohdannaissopimuksen nojalla maksettavaksi tulevat suoritukset perustuvat sovittuun korkokantaan, nimellispääomaan ja ajan kulumiseen sekä floor-koron osalta preemioon. Kun otetaan huomioon myös direktiivin tulkintavaikutus, näitä suorituksia on pidettävä korkoa vastaavina suorituksina, jotka ovat korvausta vieraasta pääomasta.

Tämän vuoksi keskusverolautakunnan päätös on kysymyksen 2 osalta kumottava ja tältä osin uutena ennakkoratkaisuna lausuttava edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

2) A Oy:n valitus

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

Valitus hyväksytään ennakkoratkaisukysymyksen 1 osalta osittain. Keskusverolautakunnan päätös kumotaan siltä osin kuin päätöksessä on katsottu, että A Oy on elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:n 6 momentissa tarkoitetussa konserniyhteydessä D S.à r.l:hen ja C S.A:een. Asia palautetaan keskusverolautakunnalle kysymyksen 1 osalta muiden elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:n 4 momentin 2 kohdan a alakohdan soveltamisedellytysten tutkimiseksi.

Valitus hyväksytään ja keskusverolautakunnan päätös kumotaan ennakkoratkaisukysymyksen 3 osalta. Uutena ennakkoratkaisuna lausutaan tältä osin, että A Oy:n emoyhtiön B AB:n laatimaa konsernitasetta pidetään elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 b §:n 1 momentin 4 kohdassa ja 18 b §:n 5 momentissa tarkoitettuna konsernitaseena.

Perustelut

Ennakkoratkaisukysymys 1

Sovellettavat kansalliset säännökset

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:n 4 momentin mukaan 3 momentissa säädetystä poiketen nettokorkomenot ovat vähennyskelpoisia siltä osin kuin ne suoritettu muille kuin konserniyhteydessä oleville osapuolille ja:

1) niiden määrä on verovuonna suurempi kuin 3 momentissa tarkoitettu prosenttiperusteinen vähennettävä määrä ja enintään 3 000 000 euroa; tai

2) verovelvollinen esittää selvityksen siitä, että 1 kohdassa mainitun määrän ylittävät muille kuin konserniyhteydessä oleville osapuolille suoritetut nettokorkomenot:

a) kertyvät lainoista, jotka on otettu ennen 17 päivää kesäkuuta 2016 ja jotka eivät perustu lainamäärän tai laina-ajan lisäykseen johtaviin, mainittuna päivämääränä tai sen jälkeen voimaan tulleisiin lainaehtojen muutoksiin.

---

Lain 18 a §:n 6 momentin mukaan osapuolet ovat mainitussa pykälässä tarkoitetulla tavalla konserniyhteydessä toisiinsa, jos osapuolella on toisessa osapuolessa määräysvalta tai kolmannella osapuolella on yksin tai yhdessä lähipiirinsä kanssa määräysvalta velkasuhteen molemmissa osapuolissa verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 31 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Muilla kuin konserniyhteydessä olevilla osapuolilla tarkoitetaan velkasuhteen osapuolia, joiden välillä mainitussa momentissa tarkoitettu määräysvaltaa koskeva edellytys ei täyty. Velkasuhteen osapuolilla tarkoitetaan koron maksajaa ja korkomenoa vastaavan tulon tosiasiallista edunsaajaa.

Verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n 2 momentin mukaan liiketoimen osapuolet ovat etuyhteydessä toisiinsa, jos liiketoimen osapuolella on toisessa osapuolessa määräysvalta tai kolmannella osapuolella on yksin tai yhdessä lähipiirinsä kanssa määräysvalta liiketoimen molemmissa osapuolissa. Osapuolella on määräysvalta toisessa osapuolessa silloin, kun:

1) se välittömästi tai välillisesti omistaa yli puolet toisen osapuolen pääomasta;

2) sillä välittömästi tai välillisesti on yli puolet toisen osapuolen kaikkien osakkeiden tai osuuksien tuottamasta äänimäärästä;

3) sillä välittömästi tai välillisesti on oikeus nimittää yli puolet jäsenistä toisen yhteisön hallitukseen tai siihen verrattavaan toimielimeen tai toimielimeen, jolla on tämä oikeus; tai

4) sitä johdetaan yhteisesti toisen osapuolen kanssa tai se muutoin voi tosiasiallisesti käyttää määräysvaltaa toisessa osapuolessa.

Kirjanpitolain 1 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan kirjanpitovelvollisella katsotaan olevan määräysvalta toisessa kirjanpitovelvollisessa tai siihen verrattavassa ulkomaisessa yrityksessä (kohdeyritys), jos:

1) kirjanpitovelvollisella on enemmän kuin puolet kohdeyrityksen kaikkien osakkeiden tai osuuksien tuottamasta äänimäärästä ja tämä äänten enemmistö perustuu omistukseen, jäsenyyteen, yhtiöjärjestykseen, yhtiösopimukseen tai niihin verrattaviin sääntöihin taikka muuhun sopimukseen;

2) kirjanpitovelvollisella on oikeus nimittää tai erottaa enemmistö jäsenistä kohdeyrityksen hallituksessa tai siihen verrattavassa toimielimessä taikka toimielimessä, jolla on tämä oikeus, ja oikeus perustuu samoihin seikkoihin kuin 1 kohdassa tarkoitettu ääntenenemmistö; tai

3) kirjanpitovelvollinen muuten tosiasiallisesti käyttää määräysvaltaa kohdeyrityksessä.

Saman lain 1 luvun 5 §:n 3 momentin (1304/2004) mukaan sen lisäksi, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, kirjanpitovelvollisella katsotaan olevan määräysvalta kohdeyrityksessä, jos sitä johdetaan yhteisesti kohdeyrityksen kanssa tai kirjanpitovelvollinen muulla tavoin tosiasiallisesti käyttää määräysvaltaa kohdeyrityksessä.

Unionin oikeuden säännökset

Neuvoston direktiivin 2016/1164/EU sisämarkkinoiden toimintaan suoraan vaikuttavien veron kiertämisen käytäntöjen torjuntaa koskevien sääntöjen vahvistamisesta (jäljempänä ATAD) 4 artiklan, jonka otsikkona on Koron vähennysoikeutta rajoittava sääntö, 1 kohdan mukaan ylimenevät vieraan pääoman menot ovat vähennyskelpoisia sinä verokautena, jona ne kertyvät, mutta vain 30 prosenttiin asti verovelvollisen tuloksesta ennen korkoja, veroja, poistoja ja kuoletuksia (earnings before interest, tax, depreciation and amortisation, jäljempänä ’EBITDA’).

Saman artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaan jäsenvaltiot voivat jättää 1 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle ne ylimenevät vieraan pääoman menot, jotka kertyvät:

a) lainoista, jotka on otettu ennen 17 päivää kesäkuuta 2016, mutta ulkopuolelle jättäminen ei saa ulottua näiden lainojen myöhempiin muutoksiin;

---

Kansallisten säännösten esitöitä

Korkovähennysrajoitusta koskevan sääntelyn muuttamisesta annetussa hallituksen esityksessä (HE 150/2018 vp) on siirtymäsäännöksen osalta todettu muun ohella, ettei korkovähennysrajoitusta sovellettaisi muille kuin konserniyhteydessä oleville osapuolille suoritettuihin nettokorkomenoihin siltä osin kuin ne kertyvät ennen lainkohdassa mainittua ajankohtaa otetuista lainoista tai ne on aktivoitu ennen 1 päivää tammikuuta 2019. Säännöksen soveltaminen edellyttäisi verovelvollisen esittävän selvityksen säännöksen soveltamisedellytysten täyttymisestä. Momentin 2 kohdan a kohdassa säädetty poikkeus koskisi muille kuin konserniyhteydessä oleville osapuolille suoritettuja korkomenoja siltä osin kuin ne kertyvät lainoista, jotka on otettu ennen 17 päivää kesäkuuta 2016. Säännöksen soveltaminen edellyttäisi, että laina on nostettu ennen mainittua ajankohtaa, eli viimeistään 16 päivänä kesäkuuta 2016. Säännöstä voitaisiin soveltaa korkomenoihin vain siihen määrään saakka, joka perustuu säännöksessä tarkoitetulla tavalla ennen ensin mainittua päivämäärää voimassa olleisiin lainaehtoihin. Säännös ei soveltuisi korkomenoihin siltä osin kuin ne perustuvat lainaehtojen muutoksiin, jotka ovat tulleet voimaan 17 päivänä kesäkuuta 2016 tai sen jälkeen. Lainaehtojen muutoksella tarkoitetaan säännöksessä muutoksia, jotka johtavat lainan määrän lisäykseen tai laina-ajan pidennykseen. Pykälässä tarkoitettuna lainaehdon muutoksena ei pidettäisi esimerkiksi lainan viitekoron määrän muuttumista eikä lyhennys- tai korkoerien erääntymisajankohdan muuttumista, jos laina-aika tai lainan määrä ei muutu.

Hallituksen esityksessä tuloverotuksen siirtohinnoittelua koskevaksi lainsäädännöksi HE 107/2006 vp (yksityiskohtaiset perustelut verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n 2 momentille) on todettu muun ohella, että säännös kattaisi tyypilliset etuyhteystilanteet. Vaikutusvallan sijasta siirtohinnoitteluoikaisun tekeminen edellyttäisi osapuolten välistä määräysvaltasuhdetta. Hallituksen esityksen mukaan on epätodennäköistä, että määräysvaltaa vähäisempi etuyhteyssuhde vaikuttaisi siinä määrin yritysten väliseen hinnoitteluun, että siihen olisi tarpeellista puuttua siirtohinnoitteluoikaisua koskevan säännöksen nojalla.

Edelleen mainitussa hallituksen esityksessä on lausuttu, että 2 momentin 4 kohdassa tarkoitetun tosiasiallisen määräysvallan voitaisiin katsoa perustuvan esimerkiksi osakkeenomistajan tekemään osakassopimukseen tai muuhun sellaiseen järjestelyyn. Etuyhteyden voitaisiin katsoa olevan olemassa myös silloin, kun taloudellisten toimien osapuolista toisella on toisen asioihin usealla eri tavalla niin suuri vaikutus, että sen voidaan kokonaisuutena katsoen käyttävän siinä määräysvaltaa.

Kirjanpitolain muuttamiseksi annetun hallituksen esityksen 126/2004 vp (yksityiskohtaiset perustelut) mukaan voimassa olevassa pykälässä säädetään konsernitilinpäätöksen laatimisvelvollisuuden perustavista olosuhteista. Pykälä vastaa konsernitilinpäätösdirektiivin 1(1) ja 2 artiklaa. Toisaalta Suomessa ei ole saatettu voimaan direktiiviin 1(2) artiklaa, jonka nojalla muissa kuin 1(1) artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa jäsenvaltio voi vaatia lainsäädäntönsä alaista yritystä laatimaan konsernitilinpäätöksen ja toimintakertomuksen konsernistaan, jos yrityksellä (emoyritys) on tilinpäätösdirektiivin omistusyhteys toisessa yrityksessä (tytäryritys) ja se tosiasiallisesti käyttää määräysvaltaa siinä; tai emoyritys johtaa emoyritystä ja tytäryritystä yhtenäiseltä pohjalta. Mainitun 1(2) artiklan vaatimusta omistusyhteydestä ei ole enää pidetty tarkoituksenmukaisena säilyttää direktiivissä, sillä viime vuosina on perustettu rahoitus- ja vakuusjärjestelyitä tai muuta erityistä tarkoitusta varten yksiköitä (engl. special purpose entities), joita johdetaan tytäryrityksen tavoin. Ne eivät kuitenkaan ole tytäryrityksiä konsernitilinpäätösdirektiivin 1 artiklan alkuperäisen sanamuodon perusteella eivätkä ne siten tulisi artiklassa tarkoitetun konsolidointivelvoitteen piiriin. Tämän vuoksi 1(2) artiklasta on modernisointidirektiivin 2(1) artiklalla poistettu vaatimus omistusyhteydestä, joten se vastaa myös modernisointidirektiivin perusteluissa viitattuja IAS-vaatimuksia (IAS 27 -standardi 6 kohta). Perustelujen mainitsemien erityistä tarkoitusta varten perustettujen yksiköiden huomioiminen on tarkoituksenmukaista myös Suomen lainsäädännössä. Tämän vuoksi ehdotetaan konsernitilinpäätösdirektiivin 1(2) artiklaan perustuvan säännöksen ottamista pykälän uudeksi 3 momentiksi (---).

Asiassa saatu selvitys

A Oy on ruotsalaisen B AB:n täysin omistama yhtiö. B AB:n osakkeet omistavat puoliksi luxemburgilaiset C S.A. ja D S.á r.l, jotka ovat erillisiin konserneihin kuuluvia yhtiöitä ja joilla ei ole määräysvaltaa toisiinsa.

Mainittujen B AB:n osakkaiden solmiman yhteisyrityssopimuksen mukaan kummallakaan osakkaalla ei ole oikeutta nimittää yli puolta jäsenistä B AB:n tai A Oy:n hallitukseen. Hallituksen jäsenet nimittävät hallituksen puheenjohtajan, mutta hänellä ei ole ratkaisevaa ääntä äänten mennessä tasan. Jos äänet menevät tasan eikä osakkaiden välistä erimielisyyttä saada ratkaistuksi, osakkaat etenevät yhteistyösopimuksen mukaiseen lunastusmenettelyyn, jossa sovitaan yhteisyrityksen purkamisesta.

A Oy on 20.3.2014 eli ennen 17.6.2016 saanut B AB:n osakkaalta C S.A:lta ja toisen tuolloisen osakkaan E AB:n kanssa samaan konserniin kuuluvalta F S.á r.l:ltä kummaltakin 56 088 707,48 euron suuruisen lainan. F S.á r.l:n saatava on 19.4.2017 tehdyllä sopimuksella siirretty D S.á r.l:lle. Velkojanvaihdoksen taustalla on ollut 17.2.2017 solmittu kauppa, jossa D S.á r.l. hankki 50 prosenttia B AB:n osakkeista E AB:lta.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

Asiassa on ennakkoratkaisukysymyksen 1 osalta ratkaistavana, täyttyvätkö edellä selostettujen A Oy:n lainoista maksettavien korkojen osalta elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:n 4 momentin 2 kohdan a alakohdassa säädetyn siirtymäsäännöksen mukaiset edellytykset.

Mainitun säännöksen soveltamisen edellytyksenä on, että nettokorkomenot on suoritettu muille kuin konserniyhteydessä oleville osapuolille. Siitä, milloin osapuolten katsotaan olevan konserniyhteydessä, on säädetty mainitun pykälän 6 momentissa viittaamalla verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n 2 momenttiin. Mainitun momentin kohdissa 1–3 tarkoitettu määräysvalta ei nyt ole kysymyksessä.

Asiassa on siten ratkaistavana, ovatko C S.A, D S.á r.l. ja A Oy elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:n 6 momentissa tarkoitetulla tavalla konserniyhteydessä toisiinsa sen vuoksi, että A Oy:tä johdettaisiin yhteisesti C S.A:n ja D S.á r.l:n kanssa verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n 2 momentin 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n 2 momentin edellä selostetuista esitöistä käy ilmi, että mainitun säännöksen 4 kohdassa tarkoitettu yhteisesti johtaminenkin edellyttää määräysvaltasuhdetta. Pykälän sanamuoto on vastannut kirjanpitolain 1 luvun 5 §:n 3 momenttia (1304/2004), jossa yhteisesti johtamisella on mainitun pykälän esitöiden mukaan tarkoitettu rahoitus- ja vakuusjärjestelyitä tai muuta erityistä tarkoitusta varten perustettuja yksiköitä, joita johdetaan tytäryrityksen tavoin.

Koska nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa kumpikaan B AB:n osakkaista ei edellä esitetyn mukaisesti yksin käytä määräysvaltaa mainitussa yhtiössä eikä A Oy:ssä, A Oy:n ei ole katsottava olevan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:n 6 momentissa tarkoitetulla tavalla konsernisuhteessa lainanantajiin C S.A:han ja D S.á r.l:iin. Näin ollen lain 18 a §:n 4 momentin 2 kohdan a alakohdan siirtymäsäännöksen soveltamista yhtiön mainituilta tahoilta saamien lainojen korkomenoihin ei voida evätä sillä perusteella, että korkomenot suoritettaisiin konserniyhteydessä oleville osapuolille.

Koska keskusverolautakunnalla on ollut asiasta toinen käsitys eikä lautakunta siten ole ottanut kantaa muihin siirtymäsäännöksen soveltamisen edellytyksiin, asia on tältä osin palautettava keskusverolautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.

Ennakkoratkaisukysymys 3

Sovellettavat kansalliset säännökset ja niiden esitöitä

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 b §:n (1237/2018) 1 momentin 4 kohdan mukaan mainitun lain 18 a §:ää ei sovelleta, jos verovelvollinen esittää 5 momentissa tarkoitetulla tavalla selvityksen siitä, että verovelvollisen oman pääoman suhde vahvistetun tilinpäätöksen mukaiseen taseen loppusummaan on korkeampi tai yhtä suuri kuin vahvistetun konsernitaseen vastaava suhdeluku verovuoden lopussa.

Lain 18 b §:n 5 momentin mukaan 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu tase on laadittava Euroopan unionin jäsenvaltiossa, Euroopan talousalueella olevassa valtiossa tai valtiossa, jonka kanssa Suomella on voimassa oleva kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskeva sopimus. Taseella tarkoitetaan kirjanpitolain 7 a luvun 1 §:ssä tarkoitettujen kansainvälisten tilinpäätösstandardien mukaista tasetta. Jos kansainvälisten tilinpäätösstandardien mukaista tasetta ei ole laadittu, käytetään tasetta, joka on Euroopan unionin jäsenvaltion tai Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion kirjanpitolainsäädännön ja näiden puuttuessa vastaavien säännösten mukainen. Jos konsernitase on laadittu käyttäen kokonaan tai osin eri säännöstöä kuin verovelvollisen tase, vertailu voidaan tehdä vain, jos verovelvollinen esittää vahvistetun konsernitaseen sellaisena kuin se olisi ollut, jos se olisi laadittu käyttäen samaa säännöstöä kuin verovelvollisen tase tai jos verovelvollinen esittää oman taseensa sellaisena kuin se olisi ollut, jos se olisi laadittu käyttäen samaa säännöstöä kuin konsernitase.

Korkovähennysrajoitusta koskevan sääntelyn muuttamisesta annetussa hallituksen esityksessä (HE 150/2018 vp) on tasevertailun osalta (yksityiskohtaiset perustelut) on todettu muun ohella, että lain 18 b §:n 5 momentti vastaisi pääosin sisällöltään 18 a §:n aiempaa 3 momenttia. Säännökseen lisättäisiin direktiiviin perustuva vaatimus siitä, että erillisyhtiön taseen ja konsernitilinpäätöksen taseen suhdelukujen tulee perustua samanlaiseen varojen ja velkojen arvostamisen menetelmään. Lisäyksellä ei muutoin muutettaisi nykyisen tasevapautusta koskevan säännöksen soveltamisedellytyksiä. Nykyiseen tapaan vertailu tapahtuisi lähtökohtaisesti perustuen vahvistettuihin tilinpäätöksiin.

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:ää (983/2012) koskevien esitöiden (HE 146/2012 vp) mukaan konsernitaseella tarkoitetaan koko konsernin konsernitasetta, eikä alakonsernin tasetta, jolloin konsernitase voi olla vahvistettu myös ulkomailla.

Unionin oikeuden säännökset

Neuvoston direktiivin 2016/1164/EU sisämarkkinoiden toimintaan suoraan vaikuttavien veron kiertämisen käytäntöjen torjuntaa koskevien sääntöjen vahvistamisesta (jäljempänä ATAD) 2 artiklan 10 kohdan, sellaisena kuin se on mainitun direktiivin muuttamisesta annetussa direktiivissä 2017/952/EU, mukaan ’liikekirjanpidollisella konsernilla’ tarkoitetaan mainitussa direktiivissä kaikista niistä yksiköistä koostuvaa konsernia, jotka on täysimääräisesti sisällytetty kansainvälisten tilinpäätösstandardien tai jäsenvaltion kansallisen tilinpäätösjärjestelmän mukaisesti laadittuun konsernitilinpäätökseen.

Vastaava säännös sisältyi aiemmin direktiivin 4 artiklan 7 kohtaan.

Direktiivin 3 artiklan mukaan mainittu direktiivi ei estä soveltamasta kansallisia tai sopimusperusteisia määräyksiä, joiden tarkoituksena on varmistaa laajempi suoja kotimaiselle yhteisöveropohjalle.

Direktiivin 4 artiklan 5 kohdan mukaan, jos verovelvollinen on osa liikekirjanpidollista konsernia, verovelvolliselle voidaan myöntää oikeus joko:

a) vähentää ylimenevät vieraan pääoman menot kokonaan, jos se voi osoittaa, että sen oman pääoman osuus sen kokonaisvaroista on yhtä suuri tai suurempi kuin ryhmän vastaava osuus, ja seuraavat edellytykset täyttyvät:

i) verovelvollisen oman pääoman osuuden sen kokonaisvaroista katsotaan olevan yhtä suuri kuin ryhmän vastaava osuus, jos verovelvollisen oman pääoman osuus sen kokonaisvaroista on enintään kaksi prosenttiyksikköä sitä alhaisempi; ja

ii) kaikki varat ja velat arvostetaan käyttäen samaa menetelmää kuin kansainvälisten tilinpäätösstandardien tai jäsenvaltion kansallisen tilinpäätösjärjestelmän mukaisesti laaditussa konsernitilinpäätöksessä.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

Asiassa on ennakkoratkaisukysymyksen 3 osalta kysymys siitä, pidetäänkö A Oy:n emoyhtiön B AB:n laatimaa konsernitasetta elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 b §:n 1 momentin 4 kohdassa ja 5 momentissa tarkoitettuna konsernitaseena.

Konsernitaseella tarkoitetaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 b §:n 5 momentin sekä sen edellä selostettujen esitöiden mukaan lähtökohtaisesti kansainvälisten tilinpäätösstandardien tai jäsenvaltion kansallisen kirjanpitolainsäädännön mukaista vahvistettua koko konsernin konsernitasetta eikä alakonsernin tasetta. ATAD ei anna aihetta arvioida asiaa toisin.

Edellä ennakkoratkaisukysymyksen 1 osalta esitetysti A Oy:n osakkeet omistaa ruotsalainen B AB, joka laatii kyseisen konsernin konsernitilinpäätöksen. B AB:n osakkeet omistavat puoliosuuksin toisistaan riippumattomat C S.A. ja D S.á r.l., joilla kummallakaan ei ole määräysvaltaa B AB:ssä tai A Oy:ssä.

Ennakkoratkaisuhakemuksen mukaan B AB laatii konsernitilinpäätöksen, johon A Oy sisältyy, eivätkä B AB:n osakkeenomistajat laadi konsernitilinpäätöstä, johon B AB tai sen tytäryhtiö A Oy sisällytettäisiin. B AB:n laatimaa kansainvälisten tilinpäätösstandardien mukaista vahvistettua konsernitasetta on pidettävä elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 b §:n 1 momentin 4 kohdassa ja 5 momentissa tarkoitettuna koko konsernin taseena.

Näin ollen keskusverolautakunnan päätös on kumottava ennakkoratkaisukysymyksen 3 osalta ja uutena ennakkoratkaisuna lausuttava edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Hannele Ranta-Lassila, Leena Äärilä, Vesa-Pekka Nuotio, Anne Nenonen ja Toni Kaarresalo. Asian esittelijä Katja Syväkangas.