KHO:2021:187

Somaliasta kotoisin oleva alaikäinen A oli hakenut Suomesta turvapaikkaa vedoten pakkoavioliiton uhkaan. Maahanmuuttovirasto oli hylännyt A:n turvapaikkahakemuksen ja myöntänyt hänelle jatkuvan oleskeluluvan toissijaisen suojelun perusteella päätöspäivämäärästä alkaen neljäksi vuodeksi. Maahanmuuttovirasto oli turvapaikkahakemuksen hylätessään kiinnittänyt huomiota A:n ulkokohtaiseen ja niukkaan kertomukseen turvapaikkapuhuttelussa.

A:lla ei ollut oikeudellista avustajaa turvapaikkapuhuttelussa. Puhuttelussa oli läsnä käräjäoikeuden A:lle alaikäisenä turvapaikan hakijana määräämä edustaja. Asiakirjoista ilmeni, että turvapaikkapuhuttelussa A:lle oli annettu kannustavaa palautetta hänen kertomuksestaan.

A oli hallinto-oikeudelle toimittamassaan valituskirjelmässä tarkentanut kertomustaan turvapaikkapuhuttelussaan kertomaansa verrattuna. Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen sekä vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta. Hallinto-oikeus oli ensiasteena arvioinut tarkentuneen kertomuksen yksityiskohtien uskottavuutta suhteessa A:n turvapaikkapuhuttelussa kertomaan. Hallinto-oikeus ei ollut erikseen arvioinut tarkentuneen kertomuksen merkitystä suhteessa siihen, olisiko asia ollut syytä palauttaa Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että yleisen ja ajantasaisen maatiedon perusteella Somaliassa naiset, jotka kieltäytyvät järjestetystä avioliitosta, ovat vaarassa joutua väkivallan kohteeksi. Tähän nähden ja kun otettiin huomioon alaikäisen turvapaikanhakijan toimittama turvapaikkapuhuttelussa esittämäänsä tarkempi kertomus sekä erityisesti lapsen etua koskevat velvoitteet, hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset oli kumottava ja asia oli palautettava Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Ulkomaalaislaki 6 § 1 momentti, 7 § 2 momentti, 87 § 1 momentti, 87 a § 1 ja 2 momentti, 87 b § 1 momentti, 88 c §, 96 a §, 97 a § 5 momentti ja 147 §.

Euroopan ihmisoikeussopimus 3 artikla

Yleissopimus lapsen oikeuksista 3.1 artikla, 12 artikla ja 19 artikla

Pakolaisten oikeusasemaa koskeva yleissopimus (SopS 77/1968) 1 artikla A kohta 2 alakohta

Uudelleenlaadittu menettelydirektiivi (2013/32/EU) johdanto-osa perustelukappale 29 sekä 25 artikla 1 ja 3 kohta

Uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi (2011/95/EU) johdanto-osa perustelukappale 4, 2 artikla d alakohta sekä 4 artikla 1, 3 ja 4 kohta

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 19.5.2020 nro 20/0317/1

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto on päätöksellään 5.8.2019 hylännyt Somalian kansalaisen A:n (jäljempänä valittaja tai muutoksenhakija) turvapaikkaa koskevan hakemuksen ja myöntänyt hänelle jatkuvan A oleskeluluvan toissijaisen suojelun perusteella päätöspäivämäärästä alkaen neljäksi vuodeksi. Maahanmuuttovirasto on katsonut, että muutoksenhakija on kotialueelleen (---) maakunnassa sijaitsevaan (---) vievän matkareitin turvattomuuden vuoksi toissijaisen suojelun tarpeessa ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Maahanmuuttovirasto on turvapaikkaa koskevan hakemuksen hylätessään kiinnittänyt erityisesti huomiota muutoksenhakijan ulkokohtaiseen ja niukkaan kertomukseen. Maahanmuuttovirasto ei ole hyväksynyt tosiseikkana sitä, että muutoksenhakijan setä olisi yrittänyt pakottaa muutoksenhakijan avioliittoon B-nimisen miehen kanssa vuonna 2018 ja vienyt muutoksenhakijan väkisin kodistaan ja lyönyt muutoksenhakijaa. Maahanmuuttovirasto ei ole hyväksynyt tosiseikkana sitä, että muutoksenhakija olisi paennut torilta päivää ennen avioliittoa tätinsä luo eikä sitä, että muutoksenhakijan täti olisi järjestänyt muutoksenhakijan matkan pois Somaliasta muutoksenhakijan kerrottua avioliittoon liittyvistä tapahtumista tädilleen. Maahanmuuttovirasto ei ole hyväksynyt tosiseikkana sitä, että muutoksenhakija olisi kertomistaan syistä vakavien oikeudenloukkausten vaarassa kotimaassaan.

Maahanmuuttovirasto on todennut ottaneensa päätöstä harkitessaan huomioon lapsen edun sekä kaikki asiaan vaikuttavat seikat ja olosuhteet kokonaisuudessaan.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt muutoksenhakijan valituksen sekä vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta.

Hallinto-oikeus on selostettuaan sovelletut oikeusohjeet, Somaliaa koskevaa maatietoa ja asiassa saatua selvitystä perustellut päätöstään seuraavasti:

Suullinen käsittely

Kun otetaan huomioon jäljempänä ilmenevät perusteet, joihin valittaja on kansainvälisen suojelun ja oleskeluluvan saamiseksi vedonnut, asian käsittelyn eri vaiheissa esitetty selvitys ja käytettävissä oleva maatietous, suullisessa käsittelyssä ei ole saatavissa sellaista selvitystä, joka olisi asiakirjoista ilmenevän ja valittajan esittämän lisäksi tarpeen asian selvittämiseksi ja ratkaisemiseksi. Näin ollen suullisen käsittelyn toimittaminen on hallintolainkäyttölain (586/1996) 38 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmeisen tarpeetonta.

Asian selvittäminen

Valittaja on turvapaikkapuhuttelun alussa ilmoittanut ymmärtävänsä puhuttelun tarkoituksen sekä oikeutensa ja velvollisuutensa puhuttelussa. Valittajan on siten katsottava olleen tietoinen siitä, että hänen on esitettävä selvitystä turvapaikkahakemuksensa perusteista ja että päätös tulee perustumaan turvapaikkapuhuttelun tietoihin ja muuhun asiassa esitettyyn aineistoon. Puhuttelussa on ollut valittajan lisäksi paikalla hänelle käräjäoikeuden määräämä alaikäisyyteen perustuva edustaja.

Valittaja on kertonut turvapaikkaperusteistaan puhuttelussa ja lisäksi hänelle on tehty tarkentavia kysymyksiä. Valittaja ja edustaja ovat allekirjoituksillaan vahvistaneet puhuttelupöytäkirjan. Valittaja ei ole hallinto-oikeudessa tuonut esiin sellaisia seikkoja, joiden johdosta Maahanmuuttoviraston olisi katsottava laiminlyöneen selvittämisvelvollisuutensa turvapaikkapuhuttelussa.

Edellä todetun johdosta hallinto-oikeus toteaa, että Maahanmuuttoviraston ei ole valittajan esittämillä perusteilla katsottava laiminlyöneen ulkomaalaislain

7 §:ssä ja 97 §:ssä tai hallintolain 31 §:ssä säädettyä selvittämisvelvollisuuttaan.

( --- )

Maatiedon mukaan perheensä valitseman puolison kanssa avioitumisesta kieltäytynyt nainen on vaarassa joutua väkivallan kohteeksi. Somaliassa ei kuitenkaan tunneta niin sanottua kunniamurhan käsitettä eikä naisten surmaamista pidetä sosiaalisesti hyväksyttävänä. Maatiedon perusteella on sinänsä mahdollista, että valittajan setä on voinut vaatia valittajaa avioitumaan vanhemman miehen kanssa oltuaan velkaa hänelle. Hallinto-oikeus pitää epäjohdonmukaisena, että valittajaa olisi ensin pidetty vangittuna setänsä kotona useita päiviä, mutta päivää ennen hääpäivää hänellä olisi ollut mahdollisuus täysin ongelmitta paeta torilta. Lisäksi valittaja on valitusvaiheessa kertonut turvapaikkapuhuttelussa kertomastaan poiketen tätinsä vieneen hänet kaverinsa luokse odottamaan salakuljetusta. Vaikka valittajan nuori ikä on voinut vaikuttaa hänen kykyynsä kertoa asioista, hallinto-oikeus katsoo, ettei valittajan kertomuksen uskottavuudesta voida vakuuttua. Edellä esitetyn perusteella ja kun otetaan lisäksi huomioon asiassa esille tuotu ajantasainen maatietous, ei ole todennäköistä, että valittajalla olisi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi kotimaassaan. Valittajalle ei voida antaa turvapaikkaa.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Merja Velakoski-Kovalainen ja Petri Marttila. Esittelijä Maritta Feodoroff.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Muutoksenhakija on pyytänyt lupaa saada valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Muutoksenhakija on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin muutoksenhakijalle ei ole myönnetty turvapaikkaa ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle turvapaikan myöntämiseksi. Lisäksi muutoksenhakija on vaatinut, että korkeimmassa hallinto-oikeudessa toimitetaan suullinen käsittely.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Muutoksenhakija on alaikäinen tyttö, jonka setä yritti pakottaa 14-vuotiaana avioliittoon 60-vuotiaan miehen kanssa. Ottaen huomioon hallinto-oikeudelle valituksessa esitetyn muutoksenhakijan tarkentuneen kertomuksen on selvää, että muutoksenhakija kykenee kertomaan kokemuksistaan yksityiskohtaisesti ja omakohtaisesti. Muutoksenhakijan kertomus jäi turvapaikkapuhuttelussa pintapuolisemmaksi sen vuoksi, että hän ei ollut saanut oikeudellista apua ennen turvapaikkapuhuttelua eikä siten tiennyt millä tarkkuudella tapahtumista tulisi kertoa. Maahanmuuttoviraston antamaa kehotusta kertoa tapahtumista tarkasti ei voida yksinään pitää riittävänä ohjeistuksena alaikäiselle ja koulua käymättömälle lapselle.

Maahanmuuttoviraston puhuttelija on todennut useasti turvapaikkapuhuttelun aikana, että muutoksenhakija on kertonut hyvin turvapaikkaperusteistaan ja vaikeista asioista. Puhuttelija on esimerkiksi todennut, että ”huomasin jo puhuttelupöytäkirjasta, että olet vastannut hienosti. Jatka vain samalla tavalla, niin tämä menee erittäin hyvin.” Hänelle on samoin todettu, että ”Olet pystynyt kaikkiin hienosti vastaamaan.” Kun otetaan huomioon muutoksenhakijan tausta juuri 16 vuotta täyttäneenä vakavia oikeudenloukkauksia sekä uhkaa kokeneena tyttönä ja Maahanmuuttoviraston edellä mainittu reagointitapa muutoksenhakijan kertomaan turvapaikkapuhuttelussa, muutoksenhakijan ei ole voitu olettaa ymmärtävän, että hänen kertomuksensa tarkkuus ei ole ollut riittävä.

Hallinto-oikeus ei ole päätöksessään maininnut taikka ottanut kantaa siihen, että muutoksenhakija on tarkentanut kertomustaan huomattavasti. Hallinto-oikeus ei myöskään mainitse tai anna minkäänlaista painoarvoa päätöksessään sille, että myös Maahanmuuttovirasto on hallinto-oikeudelle toimittamassaan lausunnossa katsonut muutoksenhakijan kertomuksen tarkentuneen ja muuttuneen omakohtaisemmaksi.

Hallinto-oikeus on perustellut hylkäävää päätöstään ainoastaan kahdella täysin yksittäisellä asialla sekä virheellisellä tulkinnalla maatiedosta ja turvapaikan edellytyksistä. Kun otetaan huomioon muutoksenhakijan tarkentama kertomus, kertomusta muutoksenhakijan pakenemisesta ei voida pitää ristiriitaisena.

Hallinto-oikeus on tulkinnut maatietoa virheellisesti ja katsonut, että pakkoavioliitto ei olisi turvapaikan peruste, vaan peruste muodostuisi vain kunniaan liittyvästä väkivallasta. Pakkoavioliiton vaaran on kansainvälisesti vakiintuneesti katsottu muodostavan vaaran joutua vainotuksi tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen vuoksi. Saatavilla oleva maatieto tukee muutoksenhakijan kertomusta ja perusteltua pelkoa. Muutoksenhakijan ei ole mahdollista saada suojelua Somalian viranomaisilta.

Hallinto-oikeus on hylännyt muutoksenhakijan valituksen perustellen päätöstään muutoksenhakijan uskottavuuteen liittyvillä seikoilla. Hallinto-oikeus ei ole kuitenkaan järjestänyt asiassa suullista käsittelyä. Asiassa ei voida katsoa suullisen käsittelyn olevan ilmeisen tarpeeton.

Muutoksenhakijan alaikäisyyden, turvapaikkapuhuttelussaan jo kertoman ja Maahanmuuttoviraston muutoksenhakijalle turvapaikkapuhuttelussa esittämät kannustavat kommentit huomioon ottaen muutoksenhakijan uskottavuutta ei olisi tullut kyseenalaistaa missään vaiheessa. Lisäksi muutoksenhakija on valitusvaiheessa kertonut tapahtumista hyvin yksityiskohtaisesti ymmärrettyään, että millä tarkkuudella tapahtumista tulee kertoa.

Valituslupa tulee myöntää oikeuskäytännön yhtenäisyyden ja muun erityisen painavan syyn vuoksi. Muutoksenhakija on tunnustettava alaikäisenä tyttönä, jota uhkaa pakkoavioliitto. Hallinto-oikeus on tulkinnut maatietoa ja pakolaisaseman edellytyksiä virheellisesti sekä nostanut uskottavuuden arviointikynnyksen liian korkealle.

Maahanmuuttovirasto on antamassaan lausunnossa todennut, että hallinto-oikeudelle tehdyssä valituksessa muutoksenhakijan kertomus on tarkentunut sekä muuttunut myös monilta osin omakohtaisemmaksi. Maahanmuuttovirasto pitää todennäköisenä ottaen huomioon muutoksenhakijan tarkentuneen kertomuksen, että muutoksenhakijan asiassa olisi päädytty toisenlaiseen uskottavuusarvioon, jos muutoksenhakija olisi kertonut perusteistaan vastaavalla tarkkuudella hänelle järjestetyssä turvapaikkapuhuttelussa.

Muutoksenhakijalle on varattu tilaisuus antaa vastaselitys Maahanmuuttoviraston lausunnosta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian. Hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Vaatimus suullisen käsittelyn järjestämisestä hylätään päätöksen lopputulokseen nähden.

Perustelut

1. Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, mikä merkitys on annettava vasta hallinto-oikeudelle esitetylle tarkentuneelle kertomukselle muutoksenhakijan turvapaikkaperusteesta. Esitetty turvapaikkaperuste on alaikäiseen kohdistuva pakkoavioliiton uhka. Muutoksenhakija on muun ohella vedonnut siihen, että hän ei ole ymmärtänyt turvapaikkapuhuttelussa, millä tarkkuudella tapahtumista oletetaan kerrottavan, eikä hänellä ole ollut turvapaikkapuhuttelussa oikeudellista avustajaa. Kyse on myös lapsen edun arvioimisesta turvapaikkamenettelyssä.

2. Sovellettavat sopimusmääräykset, oikeusohjeet ja muu tulkinta-aineisto

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan mukaan ketään ei saa kiduttaa, eikä kohdella tai rangaista epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla.

YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen (SopS 59–60/1991) 3.1 artiklan mukaan kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.

Yleissopimuksen 12.1 artiklan mukaan lapsella on oikeus hänen hyvinvoinnilleen välttämättömään suojeluun ja huolenpitoon. Lapsen on saatava ilmaista vapaasti mielipiteensä. Lapsen mielipide on hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti otettava huomioon häntä koskevissa asioissa. Tämän toteuttamiseksi lapselle on 12.2 artiklan mukaan annettava erityisesti mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa oikeudellisissa ja hallinnollisissa toimissa joko suoraan tai edustajan tai asianomaisen toimielimen välityksellä kansallisen lainsäädännön menettelytapojen mukaisesti.

Yleissopimuksen 12 artiklaa koskevan lapsen oikeuksien komitean 20.7.2009 päivätyn yleiskommentin (CRC/C/GC/12) mukaan lapsen näkemykset on otettava huomioon hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti. Ikä ei komitean mukaan yksin ratkaise lapsen näkemysten merkitystä. Lapsen käsityskyky ei välttämättä aina riipu suoraan hänen biologisesta iästään. Tutkimukset ovat osoittaneet, että niin tiedot, kokemus, ympäristö, sosiaaliset ja kulttuuriset odotukset kuin tarjolla oleva tukikin vaikuttavat siihen, miten lapsen valmiudet muodostaa näkemyksiä kehittyvät. Siksi lapsen näkemyksiä on arvioitava tapauskohtaisesti. Lapset, jotka tulevat maahan pakolaisina, ovat komitean mukaan erityisen haavoittuvassa asemassa. Siksi heille on tärkeää taata oikeus ilmaista näkemyksiään maahanmuutto- ja turvapaikkamenettelyjen kaikista näkökohdista. Turvapaikkaa hakevalle lapselle on komitean mukaan tarjottava myös mahdollisuus kertoa turvapaikkahakemuksen tekemiseen johtaneista syistä.

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 19 artiklan mukaan lasta on suojeltava kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, vahingoittamiselta ja pahoinpitelyltä, laiminlyönniltä, välinpitämättömältä tai huonolta kohtelulta tai hyväksikäytöltä.

Pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen (SopS 77/1968, jäljempänä pakolaissopimus tai Geneven yleissopimus) 1 artiklan A kohdan 2 alakohdan mukaan pakolainen on jokainen henkilö, jolla on perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi rodun, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskuntaluokkaan kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta, oleskelee kotimaansa ulkopuolella ja on kykenemätön tai sellaisen pelon johdosta haluton turvautumaan sanotun maan suojaan; tai joka olematta minkään maan kansalainen oleskelee entisen pysyvän asuinmaansa ulkopuolella ja edellä mainittujen seikkojen tähden on kykenemätön tai sanotun pelon vuoksi haluton palaamaan sinne.

Uudelleenlaaditun määritelmädirektiivin (2011/95/EU) johdanto-osan 4. perustelukappaleen mukaan Geneven yleissopimus ja pöytäkirja ovat pakolaisten suojelua koskevan kansainvälisen oikeudellisen järjestelmän kulmakivi.

Edellä mainitun direktiivin 2 artiklan d alakohdan mukaan direktiivissä tarkoitetaan ’pakolaisella’ kolmannen maan kansalaista, jolla on perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi rodun, uskonnon, kansallisuuden, poliittisten mielipiteiden tai tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen vuoksi ja joka oleskelee kansalaisuusmaansa ulkopuolella ja on kykenemätön tai sellaisen pelon johdosta haluton turvautumaan sanotun maan suojaan, ja kansalaisuudetonta henkilöä, joka oleskelee entisen pysyvän asuinmaansa ulkopuolella edellä mainittujen seikkojen tähden ja on kykenemätön tai sanotun pelon vuoksi haluton palaamaan sinne ja jota 12 artikla ei koske.

Direktiivin 4 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat katsoa, että hakija on velvollinen esittämään mahdollisimman pian kaikki kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen perusteiksi tarvittavat seikat. Jäsenvaltio on velvollinen yhteistyössä hakijan kanssa arvioimaan kaikki hakemukseen liittyvät olennaiset seikat.

Direktiivin 4 artiklan 3 kohdan mukaan kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen arviointi on suoritettava tapauskohtaisesti, ja se käsittää:

a) kaikki alkuperämaahan silloin, kun jäsenvaltiot tekevät hakemusta koskevan päätöksen, liittyvät asiaan vaikuttavat tosiseikat, mukaan luettuina alkuperämaan lait ja asetukset ja tapa, jolla niitä sovelletaan;

b) hakijan esittämät asiaan vaikuttavat lausumat ja asiakirjat, mukaan luettuina tiedot siitä, onko hakija joutunut tai voiko hän joutua vainotuksi tai kärsimään vakavaa haittaa;

c) hakijan asema ja henkilökohtaiset olosuhteet, kuten tausta, sukupuoli ja ikä, jotta voidaan arvioida, onko hakijan henkilökohtaisten olosuhteiden perusteella niitä tekoja, joiden kohteeksi hakija on joutunut tai voisi joutua, pidettävä vainona tai vakavana haittana ( -- ).

Direktiivin 4 artiklan 4 kohdan mukaan se seikka, että hakija on jo joutunut vainotuksi tai kärsimään vakavaa haittaa tai että häntä on suoraan uhattu vainolla tai tällaisella haitalla, on vakava osoitus hakijan perustellusta pelosta joutua vainotuksi tai todellisesta vaarasta joutua kärsimään vakavaa haittaa, jollei ole perusteltua syytä olettaa, ettei tämä vaino tai vakava haitta tule toistumaan.

Uudelleenlaaditun menettelydirektiivin (2013/32/EU) johdanto-osan 29 perustelukappaleessa todetaan, että tietyt hakijat voivat tarvita erityisiä menettelyllisiä takeita muun muassa iän, sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen, sukupuoli-identiteetin, vammaisuuden, vakavan sairauden tai mielenterveyden häiriöiden vuoksi taikka kidutuksen, raiskauksen tai muun vakavan henkisen, fyysisen tai seksuaalisen väkivallan seurauksena. Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä tunnistamaan erityisiä menettelyllisiä takeita tarvitsevat hakijat ennen ensimmäisen päätöksen tekemistä. Näitä hakijoita olisi tuettava asianmukaisesti, myös tarjoamalla riittävästi aikaa, jotta voidaan luoda tarvittavat edellytykset sille, että he voivat tosiasiallisesti päästä menettelyihin ja esittää tarvittavat seikat kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa perustelemiseksi.

Mainitun direktiivin 25 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on kaikkien tässä direktiivissä säädettyjen menettelyjen osalta sekä rajoittamatta 14–17 artiklan säännösten soveltamista:

( --- )

b) varmistettava, että edustajalle annetaan mahdollisuus kertoa ilman huoltajaa olevalle alaikäiselle henkilökohtaisen puhuttelun merkityksestä ja mahdollisista seurauksista sekä tarvittaessa siitä, miten hän voi valmistautua henkilökohtaiseen puhutteluun. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että edustaja ja/tai kansallisen lainsäädännön mukaisesti hyväksytty tai luvan saanut oikeudellinen tai muu neuvonantaja on läsnä kyseisessä puhuttelussa ja että hänellä on mahdollisuus esittää kysymyksiä ja huomautuksia puhuttelun suorittajan määrittelemissä rajoissa.

Kyseisen direktiivin 25 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että:

a) jos ilman huoltajaa olevalle alaikäiselle järjestetään 14–17 ja 34 artiklan mukaisesti kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta koskeva henkilökohtainen puhuttelu, kyseisen puhuttelun suorittaa henkilö, jolla on tarvittavat tiedot alaikäisten erityistarpeista;

b) määrittävän viranomaisen päätöksen ilman huoltajaa olevan alaikäisen hakemuksesta valmistelee virkamies, jolla on tarvittavat tiedot alaikäisten erityistarpeista.

Ulkomaalaislain 6 §:n 1 momentin mukaan mainitun lain nojalla tapahtuvassa päätöksenteossa, joka koskee kahdeksaatoista vuotta nuorempaa lasta, on erityistä huomiota kiinnitettävä lapsen etuun sekä hänen kehitykseensä ja terveyteensä liittyviin seikkoihin.

Ulkomaalaislain 7 §:n 2 momentin mukaan viranomaisen on huolehdittava asian selvittämisestä. Asianosaisen on esitettävä selvitystä vaatimuksensa perusteista ja muutoinkin myötävaikutettava oman asiansa selvittämiseen. Viranomaisen on osoitettava asianosaiselle, mitä lisäselvitystä asiassa tulee esittää. Selvityspyynnön tulee olla yksilöity sekä oikeassa suhteessa niihin selvityskeinoihin, jotka asianosaisella on hänen olosuhteensa huomioon ottaen käytettävissään.

Ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentin nojalla maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle annetaan turvapaikka, jos hän oleskelee kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa ulkopuolella sen johdosta, että hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa siellä vainotuksi alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta, ja jos hän pelkonsa vuoksi on haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun.

Ulkomaalaislain 87 a §:n 1 momentin mukaan vainoksi katsotaan teot, jotka ovat laatunsa tai toistuvuutensa vuoksi sellaisia, että ne loukkaavat vakavasti perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia. Vainoksi katsotaan myös vakavuudeltaan vastaava kertymä sellaisia tekoja, joihin kuuluu ihmisoikeusloukkauksia.

Vainoksi katsottavia tekoja voivat saman pykälän 2 momentin mukaan olla:

1) fyysinen tai henkinen väkivalta, mukaan luettuna seksuaalinen väkivalta;

2) oikeudelliset tai hallinnolliset toimenpiteet taikka poliisin toimintaan tai lainkäyttöön liittyvät toimenpiteet, jotka ovat itsessään syrjiviä tai jotka toteutetaan syrjivällä tavalla;

3) kohtuuton tai syrjivä syytteeseen paneminen tai rankaiseminen;

4) muutoksenhakumahdollisuuden puuttuminen tai epääminen, minkä seurauksena on kohtuuton tai syrjivä rangaistus; ( --- )

Ulkomaalaislain 87 b §:n 1 momentin mukaan vainon syitä arvioitaessa otetaan huomioon ainakin alkuperään, uskontoon, kansallisuuteen ja poliittiseen mielipiteeseen sekä tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumiseen liittyvät tekijät siten kuin jäljempänä tässä pykälässä säädetään.

Ulkomaalaislain 88 c §:n mukaan vainoa harjoittavia tai vakavaa haittaa aiheuttavia toimijoita voivat olla:

1) valtio;

2) valtiota tai huomattavaa osaa sen alueesta valvonnassaan pitävät puolueet tai järjestöt; taikka

3) muut kuin valtiolliset toimijat, jos voidaan osoittaa, että 88 d §:n mukaiset suojelun tarjoajat ovat kykenemättömiä tai haluttomia tarjoamaan suojelua vainoa tai vakavaa haittaa vastaan.

Ulkomaalaislain 96 a §:n mukaan hakijalle, jolla on kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta annetun lain (746/2011) 6 §:ssä tarkoitetusta haavoittuvasta asemasta johtuvia tai muuten turvapaikkamenettelyn aikana todettuja erityistarpeita, annetaan tukea sen varmistamiseksi, että hän voi hyötyä turvapaikkamenettelyyn liittyvistä oikeuksista ja noudattaa siihen liittyviä velvollisuuksia.

Ulkomaalaislain 97 a §:n 5 momentin mukaan kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta annetun lain 39 §:ssä tarkoitetun tai muun alaikäisen edustajan on oltava läsnä ilman huoltajaa olevan alaikäisen turvapaikkapuhuttelussa

Ulkomaalaislain 147 §:n mukaan ketään ei saa käännyttää, karkottaa tai pääsyn epäämisen seurauksena palauttaa alueelle, jolla hän voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi, eikä alueelle, jolta hänet voitaisiin lähettää sellaiselle alueelle.

3. Maatietoa

UNHCR on kansainvälistä suojelua koskevissa tulkintaohjeissaan todennut, että "tietty yhteiskunnallinen ryhmä" on joukko ihmisiä, joita yhdistää muu kuin vainon vaaraa koskeva yhteinen ominaispiirre tai joita yhteisö pitää ryhmänä. Ominaispiirre on usein jotakin, joka on synnynnäistä, muuttumatonta tai joka on muulla tavalla olennaista asianomaisen identiteetille, omalletunnolle taikka ihmisoikeuksien toteutumiselle. Ryhmän tunnistamiseksi henkilön ei tarvitse osoittaa, että kaikki ryhmän jäsenet ovat vainon vaarassa. (UNHCR 7.5.2002: "Membership of a particular social group" within the context of Article 1A(2) of the 1951 Convention and/or its 1967 Protocol relating to the Status of Refugees).

Somaliassa avioliiton alaikäraja on 18 vuotta. Naiset voivat avioitua huoltajan suostumuksella 16-vuotiaasta alkaen. Käytännössä ensimmäisen avioliiton solmimisikä on vielä alhaisempi. Useimmat noudattavat maallisen perheoikeuden sijaan islamilaista lakia. Sharia-lain mukaan nainen voi mennä naimisiin murrosiän saavutettuaan. 2017 julkaistun tutkimuksen mukaan

15–19-vuotiaiden avioituminen on vähentynyt verrattuna vuonna 2012 tehtyyn tutkimukseen, mutta Landinfon mukaan uusin tutkimus ei välttämättä kata suurta osaa maasta. Somaliassa avioliitot ovat pääsääntöisesti perheiden järjestämiä. Järjestetyn avioliiton ja pakkoavioliiton ero voi olla hyvin vähäinen. Somaliassa lapsia kasvatetaan kunnioittamaan vanhempiaan, kuuntelemaan vanhempien neuvoja ja saamaan siunauksen tärkeisiin elämänvalintoihin vanhemmiltaan. Naiset, jotka kieltäytyvät järjestetystä avioliitosta, ovat vaarassa joutua väkivallan kohteeksi. Perheen valitseman puolison vastustaminen voi johtaa naisen karkottamiseen perheyhteisöstään, jolloin naisen elämä tulee olemaan hyvin vaikeaa. Nuoret karkotetut naiset ovat yleensä alttiita hyväksikäytölle. (Landinfo: Report: Somalia: Marriage and Divorce, 14.6.2018)

4. Asiassa saatu selvitys

Somaliasta kotoisin oleva alaikäinen muutoksenhakija on hakenut Suomesta turvapaikkaa vedoten pakkoavioliiton uhkaan. Maahanmuuttovirasto on turvapaikkapuhuttelussa esittänyt muutoksenhakijalle kahtena eri päivänä yhteensä 203 kysymystä selvittäen muutoksenhakijan turvapaikkaperustetta. Muutoksenhakijalla on ollut turvapaikkapuhuttelussa mukana käräjäoikeuden päätöksellä muutoksenhakijalle määrätty edustaja. Maahanmuuttoviraston turvapaikkapuhuttelupöytäkirjaan 31.5.2019 on jatkopuhuttelun aluksi kirjattu, että Maahanmuuttoviraston puhuttelija on kommentoinut: ”Hyvä, huomasin jo puhuttelupöytäkirjasta, että olet vastannut hienosti. Jatka vain samalla tavalla, niin tämä menee erittäin hyvin.” Maahanmuuttovirasto on kuitenkin hylännyt turvapaikkahakemuksen kiinnittäen huomiota muutoksenhakijan ulkokohtaiseen ja niukkaan kertomukseen.

Muutoksenhakija on hallinto-oikeudelle toimittamassaan valituskirjelmässä tarkentanut kertomustaan turvapaikkapuhuttelussaan kertomaansa verrattuna. Valituksessa on lisäksi muun ohella vedottu siihen, että muutoksenhakija on alaikäinen, hän ei ole saanut oikeudellista neuvontaa ennen turvapaikkapuhutteluaan eikä ole vain koraanikoulua käyneenä ymmärtänyt turvapaikkapuhuttelussa, kuinka tarkasti hänen olisi tullut kertoa tapahtumista. Valituksessa on vaadittu suullista käsittelyä, jotta muutoksenhakija voisi esittää lisäselvitystä kotimaansa tapahtumista.

Maahanmuuttovirasto on hallinto-oikeudelle antamassaan lausunnossa muun ohella todennut, että muutoksenhakijan kertomus on tarkentunut ja muuttunut myös monilta osin omakohtaisemmaksi. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa Maahanmuuttovirasto on pitänyt todennäköisenä, että virasto olisi päätynyt omassa päätöksessään toisenlaiseen uskottavuusarvioon, jos kertomus olisi jo tuolloin ollut tarkempi.

5. Oikeudellinen arviointi

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että turvapaikanhakijalta voidaan lähtökohtaisesti edellyttää, että hän esittää jo hakemusvaiheessa kaikki kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa perusteet. Hakemuksen tueksi myöhemmin tuomioistuinvaiheessa esitettäviä tarkentuneita perusteita ja niiden uskottavuutta arvioidaan tapauskohtaisesti. Tarkentuneille perusteille on esitettävä myös omakohtaista selvitystä ja lisäksi on esitettävä asianmukainen syy sille, miksi merkityksellisiä seikkoja ei ollut tuotu esiin asian käsittelyn aikaisemmassa vaiheessa.

Maahanmuuttovirastolla on velvollisuus huolehtia asian käsittelystä ja varmistaa, että turvapaikanhakija kykenee toteuttamaan oman selvitysvelvollisuutensa. Muutoksenhakijalla on velvollisuus esittää selvitystä vaatimuksensa perusteista ja muutoinkin myötävaikuttaa oman asiansa selvittämiseen. Turvapaikkapuhuttelun aluksi käydään läpi puhuttelun tarkoitus sekä osapuolten oikeudet ja velvollisuudet, jolloin hakijaa ohjeistetaan muun ohella siitä, että puhuttelussa selvitetään ne syyt, joiden vuoksi hakija ei voi palata kotimaahansa. Kun kyseessä on alaikäinen hakija, tulee puhuttelussa ottaa erityisesti huomioon lapsen etu.

Maahanmuuttoviraston puhuttelupöytäkirjasta ilmenee, että muutoksenhakija on saanut puhuttelun kuluessa puhuttelun suorittaneelta viraston edustajalta kannustavaa palautetta. Vaikka muutoksenhakijalla on puhuttelussa ollut tukena mukana käräjäoikeuden päätöksellä hänelle määrätty edustaja, on mahdollista, että muutoksenhakija on saamansa palautteen perusteella voinut olettaa, että hänen kertomansa on riittävän yksityiskohtaista. Edustajan tehtävä ei toisaalta myöskään ole toimia lapsen oikeudellisena avustajana.

Muutoksenhakija on toimittanut tarkentuneen kertomuksen hallinto-oikeudelle valituksessaan. Hallinto-oikeus on arvioinut Maahanmuuttoviraston menettelyä, mutta hallinto-oikeus ei ole päätöksessään ottanut kantaa uuden tarkemman kertomuksen merkitykseen tai siihen, olisiko asia syytä kumota ja palauttaa Maahanmuuttovirastolle uuden tarkentuneen kertomuksen vuoksi. Hallinto-oikeus on ensiasteena arvioinut uuden tarkentuneen kertomuksen yksityiskohtien uskottavuutta suhteessa muutoksenhakijan turvapaikkapuhuttelussa kertomaan.

Lähtökohtaisesti päätöksen tehneen viranomaisen, eli Maahanmuuttoviraston, tulisi arvioida ensiasteena uusi saatu selvitys. Kun arvioidaan, tuleeko asia palauttaa ratkaistavaksi päätöksen tehneelle viranomaiselle, on otettava huomioon uuden selvityksen laatu, laajuus ja se, tukeeko uusi selvitys asiassa aikaisemmin esitettyä. Harkinta on siten tapauskohtaista. Kun asiassa on esitetty uskottavuusarviointia vaativaa uutta selvitystä, voidaan hallinto-oikeudessa harkita myös suullisen käsittelyn järjestämistä palauttamatta asiaa Maahanmuuttovirastolle. Menettelytapaa arvioitaessa on otettava huomioon myös lapsen etu. Kysymyksessä olevassa asiassa hallinto-oikeus on perustellut hylkäävää päätöstään arvioiden muutoksenhakijan tarkentuneen kertomuksen uskottavuutta, mutta hallinto-oikeus ei ole kuullut muutoksenhakijaa suullisesti.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että yleisen ja ajantasaisen maatiedon perusteella Somaliassa naiset, jotka kieltäytyvät järjestetystä avioliitosta, ovat vaarassa joutua väkivallan kohteeksi. Tähän nähden ja kun otetaan huomioon uusi selvitys sekä erityisesti lapsen etua koskevat velvoitteet, hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset on kumottava ja asia on palautettava Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Uudessa käsittelyssä on arvioitava uudelleen kansainvälisen suojelun edellytyksiä ottaen huomioon asiassa hallinto-oikeudelle ja korkeimmalle hallinto-oikeudelle esitetty selvitys ja lapsen etu.

Asian lopputulokseen nähden ja kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 57 §:n 3 momentti, muutoksenhakijan vaatimus suullisen käsittelyn järjestämisestä korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Taina Pyysaari, Jaakko Autio, Robert Utter ja Veronica Storträsk. Asian esittelijä Niina Ristolainen.