KHO:2023:85
A oli ostanut B:ltä X:n paliskuntaan kuuluvan poromerkin ja merkkiin kuuluvat kolme poroa. A ei ollut paliskunnan osakas, eikä A:n ja B:n välillä ollut sukulaisuussuhdetta. Paliskunta ei ollut myöntänyt porojen luovutukselle porokarjan saantolupaa. B ei ollut tämän johdosta vaatinut, että paliskunta käyttää etuosto-oikeutta. Paliskunta ei ollut myöskään omasta aloitteestaan tehnyt etuosto-oikeutta koskevaa päätöstä.
Asiassa oli A:n valituksesta otettava kantaa siihen, oliko porojen omistusoikeus siirtynyt A:lle sillä perusteella, että paliskunta ei ole käyttänyt etuosto-oikeuttaan määräajassa. Asiassa oli myös arvioitava, oliko paliskunnan päätös saantoluvan epäämisestä ollut vastoin vaatimusta yhdenvertaisesta kohtelusta.
Kysymyksessä oleva porojen kauppa oli edellyttänyt porokarjan saantolupaa, jotta omistusoikeus luovutettuihin poroihin siirtyisi A:lle. Korkein hallinto-oikeus totesi, että etuostomenettely oli säädetty luovuttajan suojaksi. Saantoluvan epäämisen edellytyksenä ei lain sanamuoto ja esityöt huomioon ottaen ollut, että paliskunta käyttää määräajassa etuosto-oikeutta. Näin ollen myöskään porojen omistusoikeus ei ollut siirtynyt A:lle sillä valituksessa esitetyllä perusteella, että paliskunta ei ollut käyttänyt etuosto-oikeutta.
Paliskunnan suurin sallittu eloporoluku oli ylittynyt useana vuotena. Asiassa saadun selvityksen mukaan A:n ja B:n välinen porokauppa olisi toteutuessaan hajauttanut porojen omistusta paliskunnassa ja näin heikentänyt poronhoidosta pääasiallisen toimeentulonsa saavien osakkaiden toimeentuloa. Tämän vuoksi ja kun myös otettiin huomioon, että paliskunta ei ollut myöntänyt päätöstään edeltävien vuosien aikana saantolupia, saantoluvan epäämisen nyt esillä olevassa tapauksessa ei voitu katsoa loukkaavan yhdenvertaisen kohtelun vaatimusta. Paliskunta oli voinut harkintavaltansa puitteissa jättää saantoluvan myöntämättä.
Poronhoitolaki 43 §
Hallintolaki 6 §
Päätös, jota muutoksenhaku koskee
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 19.5.2021 nro 21/0242/2
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus oikaisee hallinto-oikeuden päätökseen liitetyn muutoksenhakuohjauksen kuulumaan siten, että valituksen tekeminen korkeimpaan hallinto-oikeuteen edellyttää valituslupaa.
Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.
Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset hylätään.
Asian tausta
(1) x:n paliskunnan hallitus ei ole päätöksellään 23.8.2019 (§ 10) hyväksynyt A:n ja B:n välistä porokauppaa, jolla A oli ostanut B:ltä poromerkin porokarjoineen.
(2) X:n paliskunta ei ole varsinaisessa syyskokouksessaan 20.9.2019 tekemällään päätöksellä (§ 21) muuttanut mainittua paliskunnan hallituksen päätöstä, jolla A:lle ei ollut myönnetty porokarjan saantolupaa.
(3) Pohjois-Suomen hallinto-oikeus on päätöksellään hylännyt A:n valituksen paliskunnan päätöksestä. Hallinto-oikeus on A:n vaatimuksen enemmälti hyläten velvoittanut paliskunnan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa 500 eurolla lainmukaisine viivästyskorkoineen.
(4) Hallinto-oikeuden päätökseen liitetyn muutoksenhakuohjauksen mukaan mainittuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Anna-Kaisa Marski, Jari Kostilainen ja Minna Manninen, joka on myös esitellyt asian.
Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa
(5) A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja paliskunnan päätökset kumotaan. A:lle on myönnettävä porokarjan saantolupa. Paliskunta on velvoitettava korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut täysimääräisesti.
(6) A on korkeimman hallinto-oikeuden hänelle varaaman tilaisuuden johdosta täydentänyt muutoksenhakukirjelmäänsä niiden perusteiden osalta, joiden vuoksi hänelle tulisi myöntää valituslupa siltä varalta, että asian saattamisen korkeimman hallinto-oikeuden käsiteltäväksi katsottaisiin edellyttävän valituslupaa.
(7) A on esittänyt vaatimuksensa tueksi muun ohella seuraavaa:
(8) Paliskunnan päätös on perustelematon. Paliskunta ei ole kahden kuukauden määräajassa tehnyt päätöstä etuosto-oikeuden käyttämisestä, joten omistusoikeus luovutettuihin poroihin on siirtynyt A:lle. Kaupalla ei ole vaikutusta paliskunnan poronomistajien elinkeinon harjoittamiseen, ja päätös saantoluvan epäämisestä on yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen. Viimeksi mainitun valitusperusteen osalta A on lisäksi viitannut siihen, että paliskunnan hallitus on 3.12.2021 myöntänyt vastaavanlaiseen kauppaan liittyvän yhtä poroa koskevan porokarjan saantoluvan.
(9) Paliskunta on antanut vastineen. Paliskunta on vastineessaan vaatinut, että A on velvoitettava korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut.
(10) A on antanut vastaselityksen.
(11) Paliskuntain yhdistys on antanut lausunnon.
(12) Paliskunta on antanut vastaselityksen ja lausunnon johdosta vastineen.
(13) A on antanut lausunnon ja vastineen johdosta vastaselityksen.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut
1. Muutoksenhaku hallinto-oikeuden päätökseen
(14) Poronhoitolain 44 §:n (21/2021) 3 momentin mukaan paliskunnan kokouksen päätökseen poronomistaja saa hakea muutosta hallinto-oikeudelta, jos päätös loukkaa hänen oikeuttaan tai on syntynyt virheellisessä järjestyksessä taikka muutoin on lainvastainen. Muilta osin muutoksenhakuun sovelletaan, mitä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa säädetään.
(15) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 107 §:n 1 momentin mukaan hallinto-oikeuden hallintolainkäyttöasiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Mainittu laki on tullut voimaan 1.1.2020.
(16) Hallinto-oikeuden päätös on annettu 19.5.2021. Kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 125 §:n siirtymäsäännös, muutoksenhaku hallinto-oikeuden päätökseen on edellyttänyt valituslupaa. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätökseen liitetty muutoksenhakuohjaus on oikaistava kuulumaan siten, että valittaminen hallinto-oikeuden päätöksestä edellyttää valituslupaa.
(17) Korkein hallinto-oikeus on käsitellyt A:n valituksen valituslupahakemuksena varattuaan hänelle ensin tilaisuuden täydentää muutoksenhakukirjelmäänsä.
2. Valituksen tutkiminen
2.1 Päätöksen perusteleminen
(18) Hallintolain 45 §:n 1 momentin mukaan päätös on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset.
(19) Paliskunnan hallituksen päätöksessä ei ole esitetty mitään perusteluja. Päätöksessä, joka on tehty paliskunnan varsinaisessa syyskokouksessa, saantoluvan epäämistä on perusteltu viittaamalla poronhoitolain 43 §:ään ja pitkäaikaiseen käytäntöön. Korkein hallinto-oikeus toteaa samoin kuin hallinto-oikeus, että paliskunnan päätöksestä ei riittävästi ilmene, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun.
(20) Koska asian ratkaisemiseksi tarvittavat tiedot kuitenkin käyvät ilmi muutoksenhaun eri vaiheissa annetuista lausunnoista ja vastineista, korkein hallinto-oikeus katsoo samoin kuin hallinto-oikeus, että paliskunnan päätöstä ei ole kumottava pelkästään perusteluiden puutteellisuutta koskevan valitusperusteen johdosta.
2.2 Porokarjan saantoluvan epääminen
2.2.1 Kysymyksenasettelu
(21) Asiassa on A:n valituksesta otettava kantaa siihen, onko porojen omistusoikeus siirtynyt A:lle sillä perusteella, että paliskunta ei ole käyttänyt etuosto-oikeuttaan määräajassa. Samoin asiassa on arvioitava, miten poronhoitoa ammatikseen harjoittavien riittävän toimeentulon turvaamista koskeva edellytys on otettava huomioon saantolupaa koskevassa päätösharkinnassa. Samalla on otettava kantaa siihen, onko luvan epääminen nyt esillä olevassa tapauksessa ollut vastoin vaatimusta yhdenvertaisesta kohtelusta.
2.2.2 Sovellettavat oikeusohjeet
(22) Poronhoitolain 43 §:ssä säädetään porokarjan luovuttamisesta.
(23) Pykälän 1 momentin mukaan porojen kaupasta tai lahjoituksesta on ostajan tai lahjansaajan viipymättä ilmoitettava poroisännälle.
(24) Saman pykälän 2 momentin mukaan omistusoikeus luovutettuihin poroihin siirtyy:
1) kun paliskunnan hallitus on hyväksynyt luovutuksen (porokarjan saantolupa); tai
2) kahden kuukauden kuluttua siitä, kun poroisäntä sai tiedon luovutuksesta. Tämän ajan kuluessa paliskunnan hallituksella on kuitenkin oikeus päättää porojen ostamisesta (etuosto-oikeus).
(25) Pykälän 3 momentin mukaan porokarjan saantolupa voidaan evätä ja etuosto-oikeutta voidaan käyttää, jos riittävän toimeentulon turvaaminen poronhoitoa ammatikseen harjoittaville sitä edellyttää. Saantolupa ei kuitenkaan ole tarpeen eikä paliskunnalla ole etuosto-oikeutta, jos ostaja tai lahjansaaja on saman paliskunnan osakas, luovuttajan puoliso taikka henkilö, joka perintökaaren (40/65) 2 luvun mukaan voisi periä luovuttajan, tai tällaisen henkilön puoliso taikka luovuttajan kasvattilapsi tai tämän puoliso.
(26) Pykälän 4 momentin mukaan luovuttajan vaatimuksesta paliskunnan on käytettävä etuosto-oikeuttaan, jos se on evännyt porokarjan saantoluvan. Etuosto-oikeutta käyttäessään paliskunnan on ostettava kaikki luovutetut porot ja maksettava niistä porojen luovuttajalle sama hinta, jonka hän olisi saanut ostajalta. Jos luovutus oli vastikkeeton tai kauppahinta olennaisesti poikkesi käyvästä hinnasta, paliskunnan on maksettava luovuttajalle porojen käypä hinta.
(27) Poronhoitolakia koskevan hallituksen esityksen (HE 244/1989 vp) 43 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa lausutaan muun ohella:
”Käytännössä on paliskuntien osakkaina jonkin verran henkilöitä, joiden toimeentulolle poronhoidolla ei ole merkitystä. He omistavat vähäisen määrän poroja, saavat toimeentulonsa muusta elinkeinosta eivätkä useinkaan osallistu poronhoitotöihin. Tällaisten henkilöiden omistamat porot rajoittavat kuitenkin mahdollisuuksia kehittää niiden poronomistajien elinkeinoa, joille poronhoidolla on toimeentulon kannalta oleellinen merkitys. Tällainen tilanne on erityisesti saamelaisalueen paliskunnissa. Poronhoito on saamelaisten tärkein elinkeino, ja se on myös saamelaisen kulttuurin säilymisen edellytys. Tämän vuoksi paliskunnan toimintaa tulisi kehittää nimenomaan sillä tavoin, että toimeentulon saaminen porotaloudesta olisi tällä alueella aktiivisille poronomistajille mahdollista. Riittävän toimeentulon turvaaminen poronhoitoa ammatikseen harjoittaville edellyttää, että paliskunta voi tarvittaessa estää porokarjojen pirstoutumisen. Tässä tarkoituksessa pykälään on otettu säännökset porokarjan saantoluvasta ja paliskunnan etuosto-oikeudesta. Ne olisivat voimassa saamelaisvaltuuskunnasta annetun asetuksen 1 §:n 3 momentissa tarkoitetulla saamelaisten kotiseutualueella.
Pykälän 1 momentissa asetettaisiin porojen ostajalle ja lahjan saajalle velvollisuus ilmoittaa saannostaan viipymättä poroisännälle. Porojen luovutuksen täytyy tulla paliskunnan tietoon, jotta se voi harkita, myöntääkö se saajalle porokarjan saantoluvan vai käyttääkö se etuosto-oikeutta.
Pykälän 2 momentin mukaan omistusoikeus poroihin ei siirtyisi ennen kuin paliskunnan hallitus saatuaan tiedon luovutuksesta on tehnyt päätöksen joko porokarjan saantoluvan myöntämisestä tai etuosto-oikeuden käyttämisestä. Jotta menettely ei muodostuisi tarpeettoman byrokraattiseksi, säädettäisiin momentin 2 kohdassa, että omistusoikeus siirtyisi joka tapauksessa viimeistään kahden kuukauden kuluttua tiedoksisaannista. Tämän jälkeen paliskunta ei enää voisi evätä porokarjan saantolupaa eikä käyttää etuosto-oikeutta.”
(---)
”Porokarjan saantoluvan epääminen ei kuitenkaan saa vaikuttaa heikentävästi luovuttajan asemaan, vaan hänen tulee tarvittaessa saada poronsa myydyksi. Tämän vuoksi pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että luovuttajalla on mahdollisuus vaatia paliskuntaa ostamaan porot, jos se ei ole myöntänyt saajalle porokarjan saantolupaa. Etuosto-oikeutta käytettäessä paliskunnan olisi ostettava kaikki luovutuksen kohteena olleet porot ja maksettava niistä myyjälle sama hinta, jonka hän olisi saanut ostajalta. Jos luovutus oli vastikkeeton tai kauppahinta olennaisesti poikkesi käyvästä hinnasta, poroista olisi maksettava niiden käypä hinta.”
(28) Perustuslakivaliokunta on viitatusta hallituksen esityksestä antamassaan lausunnossa (PeVL 3/1990 vp) esittänyt muun ohella:
”Nyt esillä olevassa tapauksessa on todettava saantolupamenettelyllä ja etuosto-oikeusjärjestelmällä tähdättävän siihen, että poronhoitoa ammatikseen harjoittaville turvattaisiin riittävä toimeentulo estämällä porokarjan omistuksen liiallinen pirstoutuminen. Tämä tavoite ilmentää valiokunnan mielestä sellaista tärkeää yhteiskunnallista tarvetta, jonka toteuttamiseksi ehdotettu keino on tehokas. Lisäksi tätä keinoa ei voida aivan helposti korvata toisella, porokarjan luovuttajan määräämisvaltaa vähemmän rajoittavalla keinolla. Saantoluvan epäämiseen kytkeytyy luovuttajan vaatimuksesta paliskunnan velvollisuus käyttää etuosto-oikeutta. Koska etuosto tapahtuu samasta hinnasta, jonka luovuttaja olisi saanut ostajalta, tai käyvästä hinnasta, on luovuttajan taloudellinen asema järjestetty asianmukaisesti. Oikeusturvajärjestelyt 44 §:ssä ovat riittävät.”
(---)
”Edellä esitetyn perusteella valiokunta katsoo sääntelyn merkitsevän omistajan määräämisvallan sellaista rajoittamista, joka ei estä omaisuuden normaalia, kohtuullista ja järkevää käyttämistä, minkä vuoksi lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisessa lainsäädäntöjärjestyksessä.
Koska saantolupamenettelyllä ja etuosto-oikeusjärjestelmällä on tärkeä merkitys porokarjan omistuksen pirstoutumisen estämiseksi ja tällä tavoin toimeentulomahdollisuuksien turvaamiseksi ammattimaisille poronomistajille, valiokunta kiinnittää huomiota siihen, olisiko 43 §:n 2–4 momentti ehdotuksesta poiketen ulotettava koskemaan koko poronhoitoaluetta.”
(29) Maa- ja metsätalousvaliokunta on esitystä koskevassa mietinnössään (MmVM 7/1990 vp.) lausunut muun ohella:
”Perustuslakivaliokunnan huomautuksista merkittävimpänä voidaan pitää vaatimusta ulottaa saantolupamenettely ja etuosto-oikeusjärjestelmä koskemaan koko poronhoitoaluetta. Valiokunta yhtyy tähän kannanottoon. Valiokunnan ehdottamalla menettelyllä tulee olemaan tärkeä merkitys porokarjan pirstoutumisen estämisessä ja siten porotaloudesta pääasiallisen toimeentulonsa saavien toimeentulomahdollisuuksien turvaamisessa.”
(---)
”Edellä Valiokunnan kannanotot -kohdassa esitettyyn viitaten valiokunta ehdottaa pykälää muutettavaksi siten, että saantolupamenettely ja etuosto-oikeusjärjestelmä ulotettaisiin koskemaan koko poronhoitoaluetta.”
(---)
”Saantoluvan epäämistä ja etuosto-oikeuden käyttämistä tulee arvioida poronhoitoa harjoittavien toimintaedellytysten parantamisen kannalta.”
(30) Hallintolain 6 §:n mukaan viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.
2.2.3. Saatu selvitys
(31) X:n paliskunnan suurin sallittu eloporoluku on 5 300. Paliskunnan eloporoluku on vaihdellut ajalla 1.6.2010–31.5.2019 siten, että se on ollut alimmillaan 5 069 ja enimmillään 5 518. Huolimatta ennakoivista pakkovähennyksistä enimmäismäärä on viimeisten kymmenen vuoden aikana ylittynyt monena vuonna.
(32) Vuonna 2019 paliskunnan osakkaita on ollut 162 ja poronhoitoa päätoimenaan harjoittavia ruokakuntia 27. Osakkaiden määrä ja ruokakuntien määrä on pysynyt lähes ennallaan vuodesta 2010. Selvityksensä mukaan paliskunta ei ole myöntänyt porokarjan saantolupia poronhoitovuoden 2010–2011 jälkeen.
(33) A ei ole paliskunnan osakas. A asuu poronhoitoalueella, mutta ei saa pääosaa toimeentulostaan poronhoidosta.
(34) A on ostanut B:ltä X:n paliskuntaan kuuluvan poromerkin ja poromerkkiin kuuluvat kolme poroa. Kaupasta on ilmoitettu poroisännälle 30.6.2019. Paliskunnan hallitus ei ole 23.8.2019 tekemällään päätöksellä hyväksynyt kauppaa eikä siten myöntänyt kaupalle porokarjan saantolupaa. Paliskunta ei ole varsinaisessa syyskokouksessaan 20.9.2019 tekemässään päätöksessä muuttanut hallituksen päätöstä.
(35) Paliskuntain yhdistyksen lausunnon mukaan osa paliskunnista käyttää etuosto-oikeutta saantoluvan evätessään, kun taas osa jää odottamaan luovuttajan erillistä vaatimusta.
(36) B ei ole vaatinut, että paliskunta käyttää etuosto-oikeutta saantoluvan epäämisen johdosta eikä paliskunta ole myöskään omasta aloitteestaan tehnyt etuosto-oikeutta koskevaa päätöstä.
2.2.4 Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös
(37) Paliskunta ei ole käyttänyt poronhoitolain 43 §:n mukaista etuosto-oikeutta määräajassa. A on tällä perusteella katsonut, että omistusoikeus poroihin on kaupan myötä siirtynyt hänelle.
(38) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että poronhoitolain 43 §:ssä ei ole nimenomaisesti säädetty, että saantoluvan epääminen olisi mahdollista vain silloin, kun paliskunta käyttää etuosto-oikeutta pykälän 2 momentissa säädetyssä kahden kuukauden määräajassa. Mainitussa pykälässä ei ole myöskään nimenomaisesti säädetty, että muussa tapauksessa omistusoikeus kaupan kohteena oleviin poroihin siirtyisi ostajalle saantoluvan epäämisestä huolimatta.
(39) Poronhoitolain 43 §:n 4 momentista sen sijaan ilmenee, että paliskunnan velvollisuus etuosto-oikeuden käyttöön liittyy luovuttajan vaatimukseen. Säännöksen sanamuodosta ja edellä selostetuista lain esitöistä voidaan päätellä, että etuostomenettely on säädetty luovuttajan suojaksi siinä tapauksessa, että kaupan edellyttämä saantolupa evätään. Koska saantoluvan epäämisellä puututaan luovuttajan oikeuteen määrätä omaisuudestaan, luovuttajalla on oikeus vaatia etuostomenettelyä.
(40) A ei ole paliskunnan osakas. A ei ole myöskään esittänyt, että hänen ja B:n välillä olisi poronhoitolain 43 §:n 3 momentissa tarkoitettu sukulaisuussuhde. Kysymyksessä oleva porojen kauppa on siten edellyttänyt porokarjan saantolupaa, jotta omistusoikeus luovutettuihin poroihin siirtyisi. Saantoluvan epäämisen edellytyksenä ei ole ollut, että paliskunta käyttää määräajassa etuosto-oikeutta joko luovuttajan vaatimuksesta tai omasta aloitteestaan. Näin ollen myöskään porojen omistusoikeus ei ole siirtynyt A:lle sillä valituksessa esitetyllä perusteella, että paliskunta ei ole käyttänyt etuosto-oikeutta.
(41) A on valituksessaan vedonnut myös siihen, että kysymyksessä oleva kauppa ei vaarantaisi poronhoitoa ammatikseen harjoittavien toimeentuloa. A toteaa, että paliskunnan porojen määrä ei lisääntyisi, poronomistajien määrä lisääntyisi yhdellä, mutta luonnollisen poistuman johdosta poronomistajien määrä toisaalta vähenisi. A on ilmoittanut tehneensä vuodesta 2011 lähtien suuren määrän poronhoitotöitä ja että poronhoito on viime vuosina ollut merkittävä osa hänen elämäänsä. A katsoo, että hänen työnsä on hyödyttänyt merkittävästi kaikkia paliskunnan poronomistajia. A:n mukaan saantoluvan epääminen loukkaa tästä syystä vaatimusta yhdenvertaisesta kohtelusta.
(42) Kuten poronhoitolain 43 §:n 3 momentista, lain esitöistä ja sekä X:n paliskunnan vastineista ja Paliskuntain yhdistyksen lausunnosta ilmenee, porojen luovutuksen luvanvaraisuus johtuu tarpeesta suojata päätoimisten poronhoitajien toimeentuloa ja sen vuoksi estää porokarjojen omistuksen pirstoutumista. Tämä tarve koskee koko poronhoitoaluetta.
(43) X:n paliskunta on edellä mainitussa tarkoituksessa pyrkinyt vähentämään osakkaidensa määrää eikä poronhoitovuodesta 2010–2011 lähtien ole myöntänyt saantolupia. Osakkaiden määrä on siitä huolimatta pysynyt lähes ennallaan. Osakkaiden enemmistö saa pääosan toimeentulostaan muusta kuin poronhoidosta. Paliskunnan eloporojen suurin sallittu määrä on ylittynyt monena vuonna.
(44) Koska A ei ole paliskunnan osakas, toteutuessaan kauppa hajauttaisi porojen omistusta paliskunnassa entisestään ja näin heikentäisi poronhoidosta pääasiallisen toimeentulonsa saavien osakkaiden toimeentuloa. A:n osallistuminen paliskunnan poronhoitotöihin ei anna aihetta arvioida asiaa toisin.
(45) A on valituksessaan pitänyt saantoluvan epäämistä myös yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisena erityisesti sillä perusteella, että paliskunnan hallitus on 3.12.2021 myöntänyt vastaavanlaiselle kaupalle yhtä poroa koskevan porokarjan saantoluvan. Korkein hallinto-oikeus toteaa aluksi, että hallintomenettelyssä on huolehdittava yhdenvertaisuusperiaatteen toteutumisesta. Edellä todetun yhtä poroa koskevan toisen saantoluvan lainmukaisuus ei ole arvioitavana nyt kyseessä olevassa asiassa. Tähän nähden ei voida tehdä sitä johtopäätöstä, että nyt kysymyksessä olevaa saantolupaa koskevaa aikaisempaa päätöstä tehtäessä olisi poikettu paliskunnassa noudatetusta käytännöstä. Paliskunnassa noudatettu edellä kohdassa 43 mainittu käytäntö huomioon ottaen nyt kysymyksessä olevan saantoluvan epääminen ei näin ollen ole loukannut vaatimusta yhdenvertaisesta kohtelusta.
(46) Kun otetaan huomioon edellä lausuttu, korkein hallinto-oikeus katsoo, että paliskunta on voinut poronhoitolain 43 §:n 3 momentin mukaisen harkintavaltansa puitteissa jättää saantoluvan myöntämättä. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen pääasian osalta ei ole perusteita.
3. Oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa
(47) Kun otetaan huomioon asian laatu, asiassa saatu selvitys sekä erityisesti korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen lopputulos ja oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §, ei ole kohtuutonta, että A on joutunut itse vastaamaan osasta oikeudenkäyntikuluistaan hallinto-oikeudessa. Hallinto-oikeuden päätöksen, jolla A:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta on osaksi hylätty, muuttamiseen ei ole perusteita.
(48) Osaksi asian näin päättyessä, osaksi asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §, A:lle ja paliskunnalle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Mika Seppälä, Tuomas Kuokkanen, Jaakko Autio ja Robert Utter. Asian esittelijä Petri Leinonen.