KHO:2023:102

ELY-keskuksen mukaan tutkimukset osoittivat, että A Oy:n harjoittamasta maa-ainesten ottamisesta voi aiheutua muutoksia alueen pohjaveden laatuun. ELY-keskus oli tällä perusteella keskeyttänyt A Oy:n harjoittaman maa-ainesten ottotoiminnan maa-aineslain 15 §:n 2 momentin nojalla.

A Oy harjoitti maa-ainesten ottamista toimintaan myönnetyn maa-ainesluvan nojalla. Asiassa ei ollut esitetty, että toimintaa olisi harjoitettu luvan vastaisesti. Tässä tilanteessa ei ollut edellytyksiä keskeyttää maa-ainesten ottamista maa-aineslain 15 §:n 2 momentin nojalla. Edellytyksiä maa-aineslain 15 §:n 2 momentin soveltamiseen ei ollut arvioitava toisin silläkään perusteella, että ELY-keskus oli katsonut ottamisesta aiheutuvan vesilain tai muun lain vastaisia vaikutuksia.

Maa-aineslaki 1 § 1 momentti, 3 § 1 momentti 4 kohta, 4 §, 6 § 1 momentti, 7 § 2 momentti 2 kohta ja 15 §

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Itä-Suomen hallinto-oikeus 12.1.2023 nro 84/2023

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

A Oy:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

Lausuminen täytäntöönpanoa koskevasta vaatimuksesta raukeaa.

Asian tausta

(1) Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) on Joensuun Vesi -liikelaitoksen vaatimuksesta välittömästi keskeyttänyt 9.5.2022 antamallaan päätöksellä POKELY/1397/2021 A Oy:n maa-ainesten ottotoiminnan Kontiolahden kunnassa sijaitsevilla kiinteistöillä 276-404-27-87 ja 276-406-23-1.

ELY-keskus on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

(2) ELY-keskus voi maa-aineslain 15 §:n 2 momentin nojalla keskeyttää ottamisen silloin, kun ottaminen kohdistuu alueelle, jolla on merkitystä tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen suojelun kannalta. Maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan maa-aineslaissa tarkoitettuja aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa.

(3) ELY-keskuksen näkemyksen mukaan alueella tehdyt tutkimukset osoittavat vähintään sen, että laaja-alainen maa-ainestenotto voi aiheuttaa muutoksia alueen pohjaveden laatuun. Maa-ainestenottotoiminnan jatkuessa ei näin ollen voida poissulkea sitä, että ottamisen seurauksena pohjaveden laatu saattaa vaarantua maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

(4) Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään A Oy:n valituksesta kumonnut Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen päätöksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään keskeisesti seuraavasti:

(5) Toiminnanharjoittajalla on voimassa oleva vuonna 2015 myönnetty maa-aineslupa. Asiassa saadun selvityksen perusteella toiminnanharjoittaja ei ole toiminut maa-ainesluvan vastaisesti.

(6) Vuonna 1985 voimaan tulleessa maa-aineslain siirtymäsäännöksen muutoksessa lääninhallitukselle on annettu toimivalta keskeyttää ottaminen siinä tapauksessa, että ottamiselle ei vielä ole ollut lainvoimaista lupaa. Hallinto-oikeus arvioi, että ottamisen keskeyttäminen on tullut sovellettavaksi lähtökohtaisesti vain lupamääräysten vastaiseen maa-ainesten ottamiseen taikka ilman lainvoimaista lupaa tapahtuvaan ottamiseen. Ilman tarvittavaa lupaa tai lupaehtojen vastaisesti tapahtuva maa-ainesten otto on jo sellaisenaan maa-aineslain vastaista ottamista. Ottamisen keskeyttäminen ei näin ollen ole sidottu siihen, aiheutuuko ottamisesta maa-aineslain 3 §:ssä tarkoitettu seuraus.

(7) Hallinto-oikeus arvioi, että maa-aineslain 15 §:ää ei ole tarkoitettu sovellettavaksi tilanteessa, jossa ottamistoiminta perustuu lainvoimaiseen lupaan ja tapahtuu lupaehtoja noudattaen. Tässä tulkinnassa hallinto-oikeus ottaa huomioon, että luvanmukaisen toiminnan keskeyttämisellä puututaan voimakkaasti toiminnanharjoittajan oikeuksiin ja että ennalta arvaamattomista vaikutuksista on nimenomaisesti säädetty maa-aineslain 16 §:ssä, joka koskee muun ohella lupamääräysten muuttamista ja luvan peruuttamista. Hallinto-oikeus arvioi, että edellä lausuttua tulkintaa ei ole syytä arvioida toisin pelkästään vuonna 1997 voimaan tulleen maa-aineslain 15 §:ää koskevan hallituksen esityksen maininnan perusteella. Hallinto-oikeus arvioi, ettei asiassa ole myöskään tullut esiin muita seikkoja, joiden perusteella maa-ainesten oton keskeyttämisen edellytysten olisi tässä tapauksessa katsottava täyttyvän, eikä ELY-keskus näin ollen ole voinut keskeyttää valituksenalaista maa-ainestenottoa valituksenalaisessa päätöksessä esittämillään perusteilla.

(8) Hallinto-oikeus ei voi asiaa ratkaistessaan ottaa maa-aineslain säännöksiä laajemmin kantaa vesilain soveltamiseen. Hallinto-oikeus ei myöskään voi ottaa kantaa siihen, aiheutuuko valituksenalaisesta maa-ainesten ottamisesta Joensuun Veden mainitsemaa ympäristönsuojelulain 17 §:ssä tarkoitettua pohjaveden pilaantumista.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Riikka Tiainen, Terhi Helttunen ja Terhi Vanala, joka on myös esitellyt asian.

Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(9) Joensuun Vesi -liikelaitos on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaa Itä-Suomen hallinto-oikeuden päätöksen ja saattaa Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen päätöksen voimaan. Muutoksenhakija on toissijaisesti vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen ja palauttaa asian Itä-Suomen hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi. Muutoksenhakija on lisäksi vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kieltää hallinto-oikeuden päätöksen täytäntöönpanon.

Muutoksenhakija on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

(10) Maa-aineslain 15 §:n mukaan ELY-keskus voi keskeyttää maa-ainesten ottotoiminnan muun ohella sellaisessa tilanteessa, jossa ottamisessa laiminlyödään maa-aineslakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä, kun ottaminen kohdistuu alueelle, jolla on merkitystä tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen suojelun kannalta. Lain valmistelutöistä (HE 242/1996) käy ilmi, että kyseinen pykälä on lisätty lakiin seuraavista syistä: ”Keskeyttämispäätösten antamisessa on käytännössä ilmennyt ongelmia sellaisissa tapauksissa, joissa ottaminen on kohdistunut luonnonsuojelun kannalta valtakunnallista tai muutoin huomattavaa merkitystä omaavalle alueelle tai kun ottamisen aikana on ilmennyt ennalta arvaamattomia lain 3 §:n tarkoittamia seuraamuksia. Valvonnan tehostamiseksi viranomaisten valvontatoimivaltaa on laajennettu siten, että myös alueelliselle ympäristökeskukselle on annettu kunnan valvontaviranomaisen kanssa rinnakkainen toimivalta keskeyttää maa-aineslain vastainen ottaminen (…)”.

(11) Maa-aineslain 3 § on muutettu nykyiseen muotoonsa vuonna 1997 (HE 242/1996). Lain 3 §:n 1 momentti rajoittaa maa-ainesten ottamista muun ohella tilanteessa, jossa ottamisesta aiheutuu pohjavesialueen veden laadun vaarantuminen, eikä ottamiseen ole saatu vesilain mukaista lupaa. Pykälän ja sen 1 momentin sanamuoto ei rajoita ainoastaan luvan myöntämistä, vaan koskee kaikkea maa-ainesten ottamista. Pykälää koskevassa hallituksen esityksessä on todettu muun ohella seuraavaa: "Maa-ainesten ottamisessa on myös huomattava, että maa-aineslain ohella ja sen lisäksi vesilain säännöksiä tai sen nojalla annettuja määräyksiä tulee noudattaa. Siten myönnetty maa-aineslupakaan ei poista velvollisuutta noudattaa esim. vesilain kieltosäännöksiä.”

(12) Maa-aineslain ja sen esitöiden perusteella maa-ainesten ottamistoiminta on keskeytettävissä lain 15 §:n mukaisesti, kun ottotoiminnasta seuraa pohjaveden laadun vaarantuminen eikä toiminnalla ole vesilain mukaista lupaa.

(13) Maa-aineslain 15 §:n mukainen ottamistoiminnan keskeyttäminen on välttämätöntä, koska maa-ainestenotosta aiheutuva pohjaveden laadun vaarantuminen on näytetty toteen ELY-keskuksen samanaikaisesti antamissa, A Oy:tä ja samalla alueella toimivia muita maa-ainestenottajia koskevissa keskeyttämispäätöksissä.

(14) Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on lausunnossaan katsonut, että sillä on ollut toimivalta määrätä maa-ainesten ottotoiminta keskeytettäväksi ennalta-arvaamattomien pohjavesivaikutuksien takia. ELY-keskus on lausunut lisäksi muun ohella seuraavaa:

(15) Maa-aineslain 15 §:n ilmaisulla ”vastoin tämän lain tai sen nojalla annettuja säännöksiä” tarkoitetaan sekä ilman lupaa tapahtuvaa ottotoimintaa että toimintaa, joka on muutoin maa-aineslain, esimerkiksi lain 3 §:n, vastaista. Maa-aineslain tavoitteista, lain systematiikasta tai asiaan liittyvien lakimuutosten esitöistä ei ole saatavissa perusteita supistavalle tulkinnalle.

(16) Maa-aineslain 15 §:ään vuonna 1997 tehtyjen muutosten perustelujen mukaan keskeyttämispäätösten antamisessa oli käytännössä ilmennyt ongelmia sellaisissa tapauksissa, joissa ottamisen aikana oli ilmennyt ennalta arvaamattomia lain 3 §:ssä tarkoitettuja seuraamuksia. Tämä osoittaa, että lakimuutoksen tarkoituksena on ollut muuttaa tai täsmentää vallitsevaa oikeustilaa keskeyttämisen tulkinnan osalta. Siitä, että lakimuutoksella ei muutettu lain 15 §:n 1 momenttia, ei voida tehdä sellaista johtopäätöstä, että muutoksen soveltamisala rajautuisi vain ilman lainvoimaista lupaa tai luvan vastaisesti harjoitettavaan ottotoimintaan. Pykälän ensimmäistä momenttia ei ole tarvinnut lakimuutoksen yhteydessä täsmentää, koska sen sanamuoto on jo silloin mahdollistanut puuttumisen myös lainvoimaisiin lupiin. Muussa tapauksessa edellä mainitulla perustelutekstillä ei olisi muuta merkitystä kuin käytännön ongelmien olemassaolon toteaminen.

(17) Valvontaviranomainen voi siten määrätä keskeytyksestä ennalta arvaamattomissa tilanteissa, vaikka toiminnalle olisi olemassa lainvoimainen lupa. Luvan tuoma pysyvyyssuoja ja luottamuksensuoja eivät voi tällaisessa tapauksessa olla esteenä ottamisen keskeyttämiselle.

(18) Asiassa on otettava huomioon myös ympäristöhallinnon antamat oppaat toiminnanharjoittajille, luvittajille, valvojille ja muille sidosryhmille, joiden on voitava luottaa julkishallinnon tuottamien ohjeiden oikeellisuuteen. Näiden oppaiden mukaan (ympäristöhallinnon ohjeet 1/2009 ja 9/2014 sekä ympäristöministeriön julkaisu 2020:24) keskeyttämistä ei ole rajattu koskemaan vain luvatonta ottotoimintaa tai lupamääräysten vastaista toimintaa vaan keskeyttäminen koskee kaikkia ottotoimintoja, joissa on ilmennyt pohjaveden muutoksia.

(19) Kontiolahden ympäristöpäällikkö on todennut lausunnossaan, ettei hänellä ole lisättävää aikaisemmissa käsittelyvaiheissa esitettyyn.

(20) A Oy on vaatinut vastineessaan, että valitus hylätään ja Joensuun Vesi -liikelaitos määrätään korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Yhtiö on lisäksi esittänyt muun ohella seuraavaa:

(21) Vuoden 1997 lakimuutoksella ongelmia keskeyttämispäätösten antamisessa korjattiin muuttamalla maa-aineslain 15 §:ää siten, että myös tuolloiselle ympäristökeskukselle annettiin toimivalta keskeyttää maa-aineslain vastainen toiminta. Keskeyttämispäätöksen edellytyksiä ei sen sijaan muutettu. Vaikka lakimuutoksen esitöissä puhutaan ennalta arvaamattomista lain 3 §:n tarkoittamista seuraamuksista, pelkkä esitöissä todettu ei muuta lain sisältöä.

(22) Maa-aineslain 16 §:n mukaan lupamääräyksiä voidaan muuttaa paitsi määräysten rikkomisen myös ainesten ottamisen ennalta arvaamattomien vaikutusten takia. Jos ennalta arvaamattomat vaikutukset olisi haluttu säätää keskeyttämisperusteeksi, olisi vastaava määräys otettu myös maa-aineslain 15 §:ään.

(23) Joensuun Vesi -liikelaitos on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

1. Valituksen hylkääminen

1.1 Kysymyksenasettelu

(24) Kontiolahden ympäristölautakunta on päätöksellään 28.10.2015 § 170 myöntänyt A Oy:lle luvan maa-ainesten ottamiseen Kontiolahden kunnan Lehmon kylässä sijaitsevalta kiinteistöltä 276-404-27-87 ja Paiholan kylässä sijaitsevalta kiinteistöltä 276-406-23-1.

(25) Asiassa on Joensuun Vesi -liikelaitoksen valituksesta ratkaistava, onko Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus (ELY-keskus) voinut maa-aineslain nojalla keskeyttää yhtiön edellä mainitun luvan nojalla harjoittaman maa-ainesten ottotoiminnan sillä perusteella, että toiminnasta aiheutuu pohjaveteen sellaisia maa-aineslain vastaisia seurauksia, joita lupaa myönnettäessä ei ole voitu ennakoida.

1.2 Sovellettavat oikeusohjeet

(26) Maa-aineslain 1 §:n 1 momentin mukaan mainittua lakia sovelletaan kiven, soran, hiekan, saven ja mullan ottamiseen pois kuljetettavaksi taikka paikalla varastoitavaksi tai jalostettavaksi, jollei 2 §:stä muuta johdu. Pykälän 2 momentin mukaan ainesten ottamisessa on mainitun lain lisäksi noudatettava, mitä muualla laissa säädetään. Lupa-asiaa ratkaistaessa ja muuta viranomaispäätöstä tehtäessä on lisäksi noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään.

(27) Maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan mainitussa laissa tarkoitettuja aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa.

(28) Maa-aineslain 4 §:n 1 momentin mukaan mainitussa laissa tarkoitettuun ainesten ottamiseen on saatava lupa. Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin maa-ainesluvan hakemismenettelystä ja hakemuksessa esitettävistä tiedoista.

(29) Maa-aineslain 4 §:n 2 momentin mukaan lupa ei ole tarpeen, jos aineksia otetaan omaa tavanomaista kotitarvekäyttöä varten asumiseen tai maa- ja metsätalouteen. Käytön tulee liittyä rakentamiseen tai kulkuyhteyksien kunnossapitoon. Pykälän 3 momentin mukaan ottamispaikat on sijoitettava ja ottaminen järjestettävä tällöinkin siten kuin 3 §:n 4 momentissa säädetään. Ottamisessa on lisäksi noudatettava 3 §:n 1 ja 2 momentin vaatimuksia, jos kysymyksessä on ottaminen kiinteistönmuodostamislain 2 §:n 2 kohdassa tarkoitetulla yhteisalueella.

(30) Maa-aineslain 6 §:n 1 momentin mukaan lupa ainesten ottamiseen on myönnettävä, jos asianmukainen ottamissuunnitelma on esitetty eikä ottaminen tai sen järjestely ole ristiriidassa 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Asiaa harkittaessa on otettava huomioon myös lupamääräysten vaikutus.

(31) Maa-aineslain 7 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan lupaviranomaisen on ennen luvan myöntämistä pyydettävä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lausunto, milloin alueella on merkitystä vesien suojelun kannalta.

(32) Jos ainesten ottamiseen ryhdytään vastoin maa-aineslain tai sen nojalla annettuja säännöksiä taikka laiminlyödään niiden noudattaminen, valvontaviranomainen tai sen määräämä viranhaltija voi maa-aineslain 15 §:n 1 momentin mukaan keskeyttää ottamisen sopivaksi katsottavalla tavalla. Pykälän 2 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi 1 momentissa mainituin edellytyksin myös keskeyttää ottamisen silloin, kun ottaminen kohdistuu alueelle, jolla on luonnonsuojelun kannalta valtakunnallista tai muutoin huomattavaa merkitystä, tai alueelle, jolla on merkitystä tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen suojelun kannalta.

1.3 Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

Maa-aineslain mukainen lupajärjestelmä

(33) Maa-aineslain 4 §:n mukaan maa-ainesten ottamiseen on oltava lupa, ellei kysymys ole edellä selostetuista lain 4 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetuista poikkeuksista tai lain 2 §:ssä tarkoitetusta muun lain kuin maa-aineslain soveltamisalaan kuuluvasta ainesten ottamisesta.

(34) Maa-ainesten ottaminen on siten maa-aineslain 4 §:n mukaan lähtökohtaisesti luvanvaraista. Toiminnasta mahdollisesti aiheutuvilla vaikutuksilla ei ole luvanvaraisuuden kannalta merkitystä. Lain 3 §:n 1 momentin kielloilla on kuitenkin keskeinen merkitys arvioitaessa niitä vaatimuksia, jotka toiminnan on täytettävä, jotta lupa voidaan myöntää. Maa-aineslain 6 §:n 1 momentin mukaan yhtenä edellytyksenä luvan myöntämiselle on, ettei maa-ainestenotto tai sen järjestely ole ristiriidassa lain 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa.

(35) Selvyyden vuoksi korkein hallinto-oikeus myös toteaa, että vesitalousluvantarve ratkaistaan vesilain mukaan erikseen. Maa-aineslain 7 §:n 2 momentin 2 kohdassa säädetään menettelystä tältä osin.

Maa-aineslain mukainen valvontajärjestelmä

(36) Maa-ainesaineslain 3 §:n 1 momentissa säädettyjen kieltojen noudattamisen valvonta on maa-aineslain mukaiseen lupamenettelyyn perustuvaa ennakollista laillisuusvalvontaa. Tästä myös seuraa, että maa-aineslain mukainen valvontaviranomainen voi puuttua maa-aineslain nojalla myönnetyn luvan vastaiseen toimintaan siitä riippumatta, aiheutuuko toiminnasta lain 3 §:n 1 momentissa kiellettyä seurausta. Jos maa-ainestenotto tapahtuu ilman maa-aineslaissa edellytettyä lupaa, viranomainen voi vastaavasti tällä perusteella ja lain 3 §:n 1 momentissa säädetystä riippumatta keskeyttää ottamisen.

(37) Maa-aineslain noudattamisen jälkikäteisestä laillisuusvalvonnasta ja siinä noudatettavasta menettelystä säädetään lain 14–16 §:ssä. Maa-aineslain 16 §:n mukaan lupamääräyksiä voidaan muuttaa ainesten ottamisen ennalta arvaamattomien vaikutusten takia. Nyt esillä olevassa asiassa tarkasteltavana on lain 15 §, jossa säädetään maa-ainestenoton keskeyttämisestä.

(38) Maa-aineslain 15 §:n 1 momentin mukaan kunnan ympäristönsuojeluviranomainen tai sen määräämä viranhaltija voi keskeyttää ottamisen sopivaksi katsottavalla tavalla, jos ainesten ottamiseen ryhdytään vastoin maa-aineslain tai sen nojalla annettuja säännöksiä taikka laiminlyödään niiden noudattaminen. Pykälän 2 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen ohella 1 momentissa mainituin edellytyksin keskeyttää ottamisen silloin, kun ottaminen kohdistuu alueelle, jolla on luonnonsuojelun kannalta valtakunnallista tai muutoin huomattavaa merkitystä, tai alueelle, jolla on merkitystä tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen suojelun kannalta.

(39) Korkein hallinto-oikeus toteaa, ettei maa-aineslain 15 §:n 2 momentissa, jossa säädetään ELY-keskuksen keskeyttämistoimivallan perusteesta, ole viittausta lain 3 §:n 1 momentin 4 kohtaan. Pelkästään sillä perusteella, että molemmat säännökset liittyvät pohjavesien suojeluun, säännöksiä ei voida tulkita niin, että ELY-keskuksen keskeyttämistoimivalta voitaisiin perustaa lain 15 §:n 2 momentin ohella lain 3 §:n 1 momentin 4 kohtaan.

(40) Edellä lausutun perusteella korkein hallinto-oikeus katsoo, että lain 15 §:n 1 momentissa säädetyillä keskeyttämisen perusteilla tarkoitetaan maa-ainesten ottamista ilman lain 4 §:n 1 momentin mukaista lupaa tai tällaisen luvan vastaisesti taikka sitä, ettei lain 4 §:n 2 tai 3 momenttiin perustuva ilman lupaa sallittu ottaminen täytä näissä säännöksissä tarkoitettuja vaatimuksia. Maa-aineslain 15 §:ää ei siten voida soveltaa ottotoiminnan keskeyttämiseen sellaisten vesilain tai muun lain vastaisten vaikutusten perusteella, joita ottamisesta arvioidaan tai todetaan aiheutuvan.

(41) ELY-keskuksen lausunnossaan viittaamat lakimuutokset ja niitä koskevat lain esityöt tai oikeudellisesti sitomaton ympäristöministeriön ohjeistus, jota on muutettu viimeksi vuonna 2023, eivät anna aihetta arvioida toisin sitä, mitä maa-aineslain mukaisesta lupa- ja valvontajärjestelmästä sekä ELY-keskuksen maa-aineslain 15 §:n 2 momenttiin perustuvasta keskeyttämistoimivallasta on edellä lausuttu.

(42) Korkein hallinto-oikeus toteaa tässä yhteydessä myös, että maa-aineslain 15 §:n nojalla tapahtuva maa-aineslain vastainen toiminta keskeytetään säännöksen sanamuodon mukaan kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tai ELY-keskuksen sopivaksi katsomalla tavalla. Kysymys on siten niin sanotusta välittömästä hallintopakosta, jossa lainvastaisen maa-ainestenoton jatkamiselle voidaan esimerkiksi asettaa fyysinen este, kunnes viranomainen tekee päätöksen oikeudenvastaisen tilan korjaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä lain 14 §:n mukaisessa menettelyssä.

(43) Selvyyden vuoksi korkein hallinto-oikeus lisäksi toteaa, että puututtaessa vesilain ja muiden lakien vastaisia vaikutuksia aiheuttavaan maa-ainestenottoon noudatetaan kyseisissä laeissa säädettyjä toimivaltasäännöksiä, perusteita ja menettelyjä.

Johtopäätös

(44) Korkein hallinto-oikeus toteaa edellä esitetyin perustein, että ELY-keskus voi maa-aineslain 15 §:n 2 momentin perusteella keskeyttää toiminnan vain siinä tapauksessa, että maa-ainesten ottamista harjoitetaan mainitussa momentissa tarkoitetulla alueella ilman maa-aineslain mukaista lupaa tai tällaisen luvan vastaisesti. A Oy:llä on Kontiolahden ympäristölautakunnan päätöksellään 28.10.2015 § 170 myöntämä lupa ELY-keskuksen päätöksessä tarkoitettuun maa-ainestenottoon. ELY-keskuksen päätöksestä ei käy ilmi eikä asiassa ole muutoinkaan esitetty, että A Oy olisi toiminut sille myönnetyn maa-ainesluvan vastaisesti.

(45) Hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen Joensuun Vesi -liikelaitoksen valituksesta ei siten ole perusteita.

2. Oikeudenkäyntikulut

(46) Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §, A Oy:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

3. Täytäntöönpanoa koskeva vaatimus

(47) Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi ei täytäntöönpanoa koskevasta Joensuun Vesi -liikelaitoksen vaatimuksesta ole tarpeen lausua.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Mika Seppälä, Tuomas Kuokkanen, Jaakko Autio ja Joni Heliskoski. Asian esittelijä Pekka Kemppainen.